search
top

Alikersantin orja II

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (68 votes, average: 2.43 out of 5)
Loading...

(Jatkoa tarinaan Alikersantin orja ITeksti ei perustu tosielämään. Kaikki kytkökset oikean elämän henkilöihin, paikkoihin ja tapahtumiin ovat sattumaa.)

 

Aamupäivä valkeni sumuisena. Edessä olisi pitkä marssi. Alikersantti Heinäsen laittama siveysvyö ja anustappi olivat edelleen paikoillaan – en uskaltaisi koskea niihin ilman lupaa.

Olen aina haaveillut dom-sub-suhteesta jonkun pojan kanssa. Olin aiemmin hankkinut jopa oman siveysvyön ja kokeillut sen käyttämistä, joskaan sen pitäminen ei koskaan onnistunut vapaaehtoisesti kovin pitkään. Tilanne oli nyt toinen – minulla ei ollut avainta.

“Kävit sitten aamuyöllä pitkällä runkulla vai?” eräs tupakaverini kysyi naurahtaen. “Joo, sitä toi gines teettää”, vastasin. Ei kai kukaan epäilisi mitään? Oliko joku kuullut jotain kuivaushuoneesta?

Lähdimme marssille täydessä varustuksessa joukkueenjohtajan johdolla. Tunsin, kuinka peppuni supisteli välillä tapin ympärillä. Jäin avojonossa viimeiseksi, vain muutama alikersantti oli takanani. En kuunnellut heidän juttujaan, mutta arvasin Heinäsen muistavan oman tuskani koko ajan.

Toisella marssitauolla istuin ilmasuojassa lähellä alikersantti Heinästä. Välttelin hänen katsomistaan, niin hänkin teki. Olin juuri nousemassa, kun tunsin jotain. Pepussani ollut tappi alkoi värisemään. Katsoin refleksinomaisesti Heinästä, joka katsoi minua virnistäen.

Tuo jumalainen poika oli suunnitellut tämänkin, ja hän tulisi tekemään päivästäni yhtä tuskaa. Tappi osui juuri sopivasti eturauhaseeni, ja marssiessa se hieroi sitä koko ajan. Päiväni täyttyi kiimaisista ajatuksista, ja Heinänen varmisti, että aina pahimmalla hetkellä tappi alkoi väristä. Tunsin, miten kiimalimaa valui siveysvyöhön lukitusta kullistani. Toivoin, että se ei näkyisi maastohousujen läpi.

Päivän jälkeen palasimme yksikköön suorittamaan henkilökohtaista huoltoa. Boksereissani oli paljon mällijälkiä, olinhan ollut kiimainen melkein koko päivän. En tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan, joten yritin elää normaalissa arkirytmissä. Heinänen ei antanut mitään vinkkejä siitä, milloin pääsisin eroon tapista.

Iltavapaiden alettua ajattelin käydä sotilaskodissa. Se ei kuitenkaan onnistuisi ilman kenkien lankkaamista, tai ainakin perusteellista puhdistamista. Muut olivat jo ehtineet lankkaamaan omat kenkänsä, päättelin, koska lankkipurkki oli taas tyhjä.

Istuin hetkeksi pohtimaan, mitä tehdä. Kuulin jonkun lähestyvän tykkihallia portaista. Se oli alikersantti Heinänen. Hän käveli koulutusvälinevaraston ovelle, ja vinkkasi minut sinne. Vihdoin tapahtuisi jotain.

Menimme koulutusvälinevarastoon. Heinänen sulki oven ja loi minuun katseen. “Onko alokas päässyt tänään opetustavoitteisiin?” hän kysyi. “Kyllä, herra alikersantti, kyllä on”, vastasin jo hieman vaivautuneesti. Koko päivän pepussa ollut tappi alkoi tuntua ikävältä. Heinänen virnisti ja käski minua riisuutumaan. Kasasin vaatteeni siistiin pinoon, viimeisenä bokserit ja sukat.

Olin alasti varaston lattialla. “Mitä vittua sä teit niillä mun maihareilla?” alikersantti kysyi. “Mulla on aika paha jalkafetissi. Aattelin, että ku sä oot käyttäny niitä…”, vastasin. “Ai, alokas pitää alikersantista? Vai niin”, hän totesi. “Niin mä vähän ajattelinkin, nimittäin alokkaan anustappi otetaan pois vasta, kun alokas on puhdistanut alikersantin maiharit”, hän totesi vakavasti. “M-mutta, herra alikersantti, yksikön lankkipurkki on tyhjä”, vastasin.

“Et sinä siihen kenkälankkia tarvitse. Polvilles!” hän komensi, ja jatkoi: “Alokas nuolee nyt alikersantin maiharit putipuhtaiksi. Aikaa viisi minuuttia.”

Tein työtä käskettyä, ei minulla olisi muuta vaihtoehtoa. Itsehän olin ihaillut alikersantin maihareita. Kieleni liukui pitkin maihareiden mutaista pintaa, pohjia, kärkiä… Maistoin hiekan ja mullan, mutta en antanut sen häiritä.

Huomasin kiihottuvani kenkien nuolemisesta. Kullini yritti taas päästä juhlakuntoon siveysvyössä. Myös Heinänen huomasi saman, ja kaivoi anustapin kaukosäätimen taskustaan. Tappi alkoi värisemään, ja siveysvyöstä valui kiimalimaa samalla kun nuolin Heinäsen maihareita.

Viisi minuuttia tuli täyteen. Alikersantti Heinänen hyväksyi työni jäljen. “No niin, se olisikin sitten sotilaskodin vuoro. Mutta sitä ennen…käänny ympäri”, hän sanoi minulle. Olin kontillaan lattialla, ja käänsin peppuni Heinästä päin. Nyt se tapahtuisi, pääsisin eroon anustapista.

Heinänen veti anustapin hitaasti pois pepustani. “No niin, täällähän on liukastuskin kunnossa”, hän totesi. Hänen aamuöinen mällinsä valui hiljalleen ulos. Ajattelin jo pääseväni iltavapaille, mutta sitten Heinänen otti riisumani mälliset bokserit kasasta, työnsi ne suuhuni ja laittoi intin maastokuvioitua teippiä päälle. Yritin ynistä vastaan, mutta odotin silti, mitä tapahtuu seuraavana.

Heinänen kaivoi kullinsa maastohousujen sepaluksesta. Tunsin sen lämpimänä mälliä valuvan peppuni reiällä. Heinänen aloitti taas panemaan minua, eikä aikaakaan, kun hän laukesi – taas sisään. Suolessani oli nyt kahdet lastit, enkä ollut päässyt itse laukeamaan kertaakaan.

Alikersantti laittoi kullin takaisin housuihinsa. “Olin alikersantti Heinänen ja pidin teille koulutuksen aiheesta esimiehen kunnioittaminen”, hän totesi. “Alokas pysyy vielä lukittuna siveysvyöhön. Ehkä minulla on teille vielä jotain käyttöä myöhemmin”, hän jatkoi.

Mitä käyttöä? Heinänen lähti pois varastosta. Minä jäin lattialle, peppu valuen mällistä, omat limaiset kalsarit suussani ja muna edelleen lukittuna siveysvyöhön. En vieläkään pääsisi runkkaamaan, olisin jatkossakin Heinäsen oma orja. Ajatus kiihotti minua. Ehkä intti ei olisikaan niin perseestä.

 

(Jatkoa tulossa…)

2 kommenttia viestissä: “Alikersantin orja II”

  1. Top says:

    Tämä oli edellistäkin huonompi.

Kommentoi

top