search
top

Mika III

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (40 votes, average: 2.95 out of 5)
Loading...

Tarinani ovat alkujaan kirjoitettu vuosia sitten, ja unohtuneet laatikon pohjalle nyt uudelleen läpi käytäviksi ja jatkettaviksi. Tämä, kuten muutkin mahdollisesti julkaisemani tarinat, ovat kuvitteellisia, eivätkä pyöri pelkän seksin ympärillä. Jos siis kaipaat tiukkaa tekstiä pelkkään kiihottumiseen, jatka jonkun muun parissa. Jatkoa tälle on mahdollista saada. Suoraa palautetta voit laittaa myös sähköpostitse osoitteeseen: laatikonpohjalla@outlook.com
-L

Tämä on Mika-sarjan kolmas osa.

Juoksin hengästyneenä vieraan naapuruston kadulla, suunnistaen puhelimellani minulle annettuun osoitteeseen. Harmaat synkät kerrostalot näyttivät kaikki samalta ympärilläni, ja tunsin oloni ehkä vähän turvattomaksi. Kello oli jo yli yhdentoista ja syksyn pimeys oli langennut. Katsoin puhelimen näyttöön piirtynyttä viivaa ja jatkoin sen osoittamaan suuntaan ohittaen humaltuneen ihmisjoukon, joka oli mitä luultavimmin matkalla kapakkaan. Vilkaisin taakseni kuullessani jonkun yökkäävän, ja näin yhden äskeisistä kulkijoista tyhjentävän vatsansa sisällön keskelle katua.

Hetken vielä suunnistettuani seisoin yhden talon ala-ovella ja painoin summeria. Äänimerkin saattelemana avasin ulko-oven ja astuin epäsiistiin eteiseen. Asuuko ihmiset oikeasti tällaisissa oloissa? Tunsin etten halunnut koskettaa kaiteisiin noustessa rappusia kolmanteen kerrokseen, ja pudistelin moneen kertaan matkan aikana päätäni lialle, roskalle ja ylläpidon puutteelle, tuntien samalla pientä häpeää sitä, kuinka hyvään taisin olla tottunut. Unohdin kuitenkin kaiken tuon nähdessäni Mikan yhden oven raossa odottamassa minua. Voihkaisin onnellisena ja heittäydyin sen syleilyyn. Mika rutisti minua lujaa ja painoi kasvonsa kaulalleni. Se nosti minua ilmaan ja kantoi sisälle asuntoon. “Oletko sä kunnossa?” sain vihdoin kysyttyä ja katsoin sen silmiin. Mikan kasvot olivat parantuneet, vaikka huulessa olikin edelleen jälki, jonka epäilin koskaan kokonaan katoavankaan. Oikeastaan se oli ihan seksikäs, jos unohti kuinka se oli tullut. Mika nyökkäsi vastaukseksi kysymykseeni ja suuteli minua ahnaasti. “Hyvä, koska mä haluan että sä panet mua.”

Himo roihahti Mikan silmiin, ja kaadettuaan minut kapealle sängylle, se alkoi määrätietoisesti riisua minua. Kiskoin samalla Mikalta paitaa pois ja hamusin kädelläni sen pullottavaa etumusta. Mika nousi nopeasti riisumaan housunsa sekä nappaamaan pöydältä liukaste tuubin. Se tarttui vielä kasvoihini suudellakseen minua lujaa. “Mä olen niin kaivannut sun tiukkaa peppua” se henkäisi ja kouraisi takapuoltani. “Ai tätä vai?” kysyin viekoitellen ja kävin kontalleni heilutellen peppuani sen edessä. Mika läimäytti silmät himosta kiiluen takapuoltani hellästi, ja levitti liukastetta sormiinsa. Voihkaisin onnesta kun sain kaksi sormea sisääni voitelemaan minua valmiiksi tulevaa varten. “Oliko lutkalla ikävä?” Mika murahti sormettaen peppuani samalla liukastaen penistään. “Oli!” voihkaisin kiimasta sekaisin keinuttaen pyllyäni sen ihania sormia vasten, kun ne vetäistiin pois. “Pane mua, pane mua lujaa!” anelin Mikan käydessä taakseni ja tuntiessani sen terskan peppureiälläni. Mika vain virnisti ja läpsäytti minua uudelleen. Painauduin vasten tuota kovana seisovaa kyrpää upottaen sen sisääni. Mika nojautui vasteni ja painui syvälle, syvälle anukseeni, pysähtyen siihen hetkeksi. Vapisin nautinnosta. Mikan kädet hivelivät selkääni, ja käsi tarttui tukkaani nykäisten hieman. Voihkaisin. Mika liikutti hieman lanteitaan ja kyrpä litisi liukkaassa pepussani. “Tätäkö sä halusit?” se murahti viettelevästi. Ynisin vain vastaukseksi tyytyväisenä ja hieroin peppuani vasten Mikaa.

Se otti minut lujaa ja rajusti, läpsien pakaroitani ja tukkaani repien. Nautin joka hetkestä. Lopulta Mika painoi minut patjaa vasten, edelleen minua pannen, selkääni vasten huohottaen. Se näykki niskaani ja painoi sitten päänsä olalleni huokaillen yhä raskaammin korvaani. Oma mulkkuni patjaa vasten hangaten, Mikan jyystäessä peppuani ja huokaillessa korvaani aloin vavista kohoavasta nautinnosta. Mika huomasi uuden sävyn voihkinnassani ja nousi hieman, saaden paremman asennon ja työntyi minuun vielä muutamalla, ihanalla voimakkaalla työnnöllä. “Oi Mika… Mika… Nussi sun lutkaa…!” voihkin nautintoni purkautuessa lakanoille, ja Mikan lauetessa heti perään sisälleni.

Maattuamme hetken vierekkäin kävimme hieman pesuilla ja otimme tuhriintuneen lakanan pois sängystä. Vasta nyt katsoin kunnolla asuntoa missä olimme. Se oli pieni yksiö, jossa oli syvennys sängylle ja pikkuinen keittokomero. Asunto oli ihan siisti pinnoiltaan, ei yhtä paha kuin rappukäytävät olivat olleet. Huoneessa oli sängyn lisäksi vain pieni sohva ja pöytä, sekä huteran näköinen kirjahylly jossa oli muutamia Mikan tavaroita. Vaihdoimme yhdessä lakanat ja kävimme sylikkäin sängylle makaamaan, Mikan samalla kertoen viime viikkojen tapahtumista.

Se oli kertonut vanhemmilleen tunteistaan poikaa kohtaan, ja kuten epäilimmekin, isänsä ei ottanut sitä kovin hyvällä. Mikan isä oli valitettavasti sen koulukunnan miehiä, etenkin vähän viinalla tunteita boostattuaan, että homouskin on heikkoutta joka lähtee lyömällä. Lähes viikon ajan Mika oli isänsä kanssa ottanut yhteen, kun pysyi kannassaan tunteistaan poikiin. Isänsä oli vienyt sen puhelimen ja tietokoneen, ja käskenyt pysyä kotona. “Ajattelin alkuun että kun pidän kantani, otan siltä turpaan, mutta pysyn kotona ja annan tilanteen rauhoittua, jos se sitten antais periks. Mut sit se näki sen nallen minkä olin laittamassa sulle pakettiin..” Silloin Mikan isä oli räjähtänyt kovemman kerran ja Mika oli poistunut kotoaan päättäen että järjestäisi itsensä sieltä pois. Silloin se toi minulle sen paketin, palasi kotiinsa olevinaan nöyrtyneenä ja kertoi tajunneensa että isänsä oli oikeassa. Tyytyväisenä mainioihin kasvatustaitoihinsa ja poikansa “parantumiseen noista hullutuksista” isänsä oli antanut sille vähän siimaa käydä ulkona. Mika oli hakenut seurakunnan kautta apua, ja ne olivat hiljakseen alkaneet järjestää sille asuntoa ja tarvikkeita, että pääsisi väkivallan alta pois. “Sillä naamalla kun menin apua pyytämään niin kyllähän sitä aika herkästi tarjottiin” Mika hymyili hieman. “Ja tällasen mä lopulta sain. Eihän tämä kovin häävi ole, mutta oma koti. Otin porukoilta lähtiessä kassillisen vaatteitani ja jätin lapun pöydälle. Sieltä seurakunnan kautta sain kotiin näitä tarvikkeita, niinku muutamat lakanat ja pyyhkeet, ja vähän astioita ja nää parit kalusteet. Sanoin et se riittää kyllä. Sain sieltä rahaa ruokaan nyt alkuun, ja ne autto mua järjestelemään kuviot koulun kanssa, ja tukiasiat asumiseen sitten jatkossa.” Kun tajusin että Mika todella olisi nyt turvassa ja pois isänsä vallan alta, tämäkin kolkko pikku asunto näytti äkkiä paljon kodikkaammalta.

Mika aloitti taas koulun meidän muiden mukana, ja kiri poissaoloaan kiinni opiskellen iltaisin ahkerasti. Se kävi usein arkisin meillä, ja äidin tajuttua Mikan tilanteen se alkoi valmistaa aterian neljälle. Alkuun Mika oli vähän nolona, mutta vietettyään enemmän aikaa meillä, ja äidin seurassa, se alkoi rentoutua ja kotoutua. “Varmaan aika ihanaa, kun on tällanen perhe. Vaikka veljes aika vittumainen onkin.” Mika virnisti yksi ilta kun luettiin tenttiin ruoan jälkeen. “Niin, niin on. Tajusin sen itekkin sillon kun tuo sun kotitilanne kosahti, että mun pitäis olla aika monesta asiasta kiitollisempi kun olenkaan. Jopa siitä Jukasta” naurahdin. Mikakin hymyili mutta vakavoitui sitten. “Mä oon jo monta kuukautta ollut pois kotoa, eikä mun porukat oo ottanut mitään yhteyttä. Edes äiti.” Mika sanoi hiljaa. Ymmärrän että Mika kaipasi kotiaan, tai lähinnä äitiään, mutta minulta ei kamalasti herunut ymmärrystä sitäkään naista kohtaan. Oma äiti, katsoo vierestä kun ukkonsa pahoinpitelee lasta. Ja jos Jukka oli oikeassa, ihan pienestä pitäen. En ollut kehdannut sitä koskaan kysyä. Oliko sen äiti edes yrittänyt puuttua, vai saiko kenties samaa kohtelua kuin Mikakin? Vaikka saisikin, sen tehtävä olisi äitinä ollut suojella lastaan ja viedä se jo aikaa päivää sitten pois sellaisen ihmishirviön luota.

“Nähdään huomenna” Mika sanoi ja suuteli minua vielä eteisessä ollessaan lähdössä kotiin. “Olisithan sä voinut jäädä yöksikin” kuiskutin ja painoin reiteni sen haaroihin. “Huomenna sitten” se kuiskasi ja näykkäisi korvanlehteäni. Mika huikkasi heipat äidille keittiöön kun tämä taas huusi että odota, ja kipitti eteiseen rasian kanssa. “Tein piirakkaa, niin sullekkin iltapalaa.” se lepersi ja antoi rasian Mikalle. “Voi Katja, sä lellit mut aivan piloille.” Mika kiitti, antoi äidille suukon poskelle ja toivotti hyvät yöt meille molemmille. “On se kyllä aivan ihana poika.” äiti huokasi Mikan lähdettyä.

Niin se kyllä onkin. Etenkin nyt kun se on alkanut vapautua, eikä pelkää enää olla oma itsensä. Koulussa alun juoruilun jälkeen tilanne rauhoittui nopeasti, ja Mikan kaveritkin huomasivat että se on sama Mika kuin ennenkin, oikeastaan vielä entistä mukavampi. Minulle ne vielä vähän vinoilivat, mutta hyväntahtoisemmin. Koulussa ei oikeastaan vietetty aikaa Mikan kanssa, eikä sen kummemmin tuotu suhdettamme esille, mikä varmasti edesauttoi sitä että asia oli kaikille ok. Olihan suhtautuminen homoihin huomattavasti suopeampaa kuin vielä esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, etenkin nuorten keskuudessa, mutta emme kumpikaan halunneet tehdä tästä numeroa. Kävelimme käsi kädessä koulumatkat sekä kaupungilla, tai vaihdoimme nopean suukon nähdessämme tai erotessamme, mutta vietimme niin paljon aikaa yhdessä jommankumman kotona, että saimme varmasti kaiken läheisyyden tarpeemme tyydytettyä. Voi luoja, että saimmekin, ja tunsin polttelua nivusissani edes ajateltuani yhteisiä hetkiämme.

Perjantai-aamu koitti, joskin yhtä pimeänä kuin yö, ja kirpeä pakkanen otti minut vastaan lähtiessäni kouluun. Äiti oli virittänyt miesystävänsä kanssa ulos lämpimän värisiä talvivaloja heti joulukuun alusta, ja oikeastaan siitä lähtien huomasin päivittäin jonkun jouluteemaisen somisteen ilmestyvän kotiimme. Minua nauratti miten äiti yritti hillitä itseään, kun tiesin että se olisi ollut valmis jo marraskuun alkaessa levittämään joulukoristeet kotiimme joululaulujen jo soiden taustalla. Voisin lyödä vaikka vetoa, että se on kirjoittanut kalenteriin joka viikolle mitä koristeita voisi lisätä aina joulun hieman lähestyessä.

Mika odotti jo minua hieman muuttuneessa kohtauspaikassamme. Se tuli nykyisin bussilla koska uusi asunto oli lähes eri laidalla kaupunkia. Silloin kun koulumme alkoi yhtä aikaa, se jättäytyi kuitenkin bussista pari pysäkkiä ennen koulua, että ehtisimme aina vaihtaa muutaman sanan ennen koulua. Mika kertoi matkalla hassusta unesta jota oli viime yönä nähnyt, ja erosimme koulun aulassa kohti omia luokkiamme. Päivän päätyttyä ehdotin että kävelisimme hieman pidempää reittiä meille, jotta saisin raitista ilmaa puuduttavien kirjallisuuden tuntien jälkeen. Reittimme kulki ohitse Mikan vanhempien talon, ja Mika hidasti vauhtiaan pihatien kohdalla. Se pysähtyi hetkeksi katsomaan entistä kotiaan, puristi sitten hieman lujemmin kättäni ja jatkoi kävelyä. “Mika..!” kuului huudahdus talon suunnasta heti muutaman metrin käveltyämme. “Mika!” naisen ääni kuului uudelleen, ja pian tummatukkainen riutuneen näköinen nainen ilmestyi lumen peittämän pensasaidan takaa taaksemme.

Hetken aikaa Mika tuijotti vain äitiään, joka oli juossut villasukissa ja ilman takkia peräämme. Sen surullisista silmistä alkoi valua pulleita kyyneleitä, kun se heittäytyi poikansa kaulaan. “Voitko sä hyvin?” se kysyi nyyhkyttäen Mikalta, joka nyökytti hiljaa. “Tulkaa käymään sisällä, isäs on toimistollaan, niinkun aina… Olen laittanut sun tavaroita valmiiksi, jos tarvitsisit niitä mukaasi.” Jotenkin minusta tuntui että viittauksella toimistosta tarkoitettiin paikallista kapakkaa. Käsitykseni mukaan Mikan isä hoiti työnsä kylmäkone korjaajana miten kuten moittimatta, mutta kotiin tultiin olutsalkku kainalossa, ja perjantaisin töistä mentiin suoraan alkon kautta paikalliseen ja viikonloppu nollattiinkin sitten ihan huolella. Mikan äiti veti jo poikaansa perässään, joten seurasin heitä sisälle. Koti oli oikein siisti, ei yhtä kauniisti sisustettu kuin meillä, mutta varmasti niin hyvin pidetty kuin talon emäntä vain juopon miehen rinnalla kykeni. “Laitanko kahvia, tai onko nälkä..? Jotain edes, mehua? Istuisit edes hetkeksi.” Mika kieltäytyi tarjottavista ja istuimme kaikki kolme pöydän ääreen.

“Mitä sinulle kuuluu? Onko sinulla kotona kaikki tarvittava, ja koulussa?” Mikan äiti oli selkeästi hermostunut, mutta näytti aidosti olevan huolissaan poikansa voinnista ja kiinnostunut tämän kuulumisista. Mika kertoi lyhyesti asunnostaan, kuulumisista kouluun ja vakuutti voivansa oikein hyvin. Äiti katsahti minuun, ja yritti hieman hymyillä. “Entä sinä, Ernoko se oli? Sinulla kaikki hyvin?” hämmennyin kun minuakin puhuteltiin, ja änkytin nopeasti kaiken olevan ok. Mika kertoi hieman katkeruutta äänessään että vietti paljon aikaa minun kotonani, koska perheeni oli ottanut hänet niin hyvin vastaan, eikä tarvinnut pelätä saavansa turpaan joka kolmas hetki. Sen katse kuitenkin helleni hetkeksi kun äitinsä alkoi itkeä ja yritti sopertaa kuinka pahoillaan oli, ja miten paljon oli Mikaa kaivannut.

“Äiti miks sä siedät tätä paskaa? Nyt kun mä katson tätä kaaosta ulkopuolelta, ja oon läheltä nähnyt millasta perhe-elämä oikeesti voi olla, niin tajuan millasessa paskassa me elettiin, ja sä elät edelleen. Ei isä ansaitse sua!” Mikan äiti alkoi itkeä yhä kovempaa, mutta Mika oli vasta päässyt vauhtiin ja sen katse tiukkeni taas. “Onko se susta ok, että sun piti katsoa vierestä miten se kännipäissään hakkas mua, peläten että jos puutut niin se pieksää sut niin kun sillon kun olin pentu ja tulit väliin?! Tai että se juo kaikki rahansa, ja sä joudut pienestä palkastas pyörittämään kotia yksin, ja laskemaan miten saisit rahat riittämään ruokaankin. Kaikki illat puunaat kotia ja peset pyykkiä että isä ei keksis mitään mistä huomauttaa. Katsot läpi sormien sen sikailua niiden baariruusujen kanssa, ja alistut sen väkisin naitavaks kun se kännissä könyää sänkyyn viikonloppusin! Sitten siivoat kiltisti perästä kaikki sen sotkut ja taas maanantain koittaessa ojennat sille viikatut työvaatteet ja valmiit eväät!” Mika tylytti äitiään ankaralla äänellä, nousi sitten ylös ja veti itkevän äitinsä olkapäistä eteensä seisomaan. “Katso mua!” se karjaisi ja puristi äitinsä olkapäitä. “Sä ansaitset parempaa. Ymmärrätkö? Mäkin olisin ansainnut, jo kauan aikaa sitten.” Mika halasi äitiään lujaa ja suukotti tätä poskelle. Kasattuaan taas itsensä äitinsä antoi meille mukaan muutaman kassin jossa oli Mikan tavaroita, ja jatkoimme hiljaa matkaamme.

Mentyämme meille huomasin eteiseen ilmestyneen pitsiliinat ja kuulin jo olohuoneesta kantautuvan musiikin. Joulu oli saapunut. Se alkoi aina viimeistään viikko ennen aattoa. Äitihän järjesti itselleen joululomaa aina joulun ympärille, viikon molemmin puolin. Loman alkaessa se hääri loputkin koristeet paikoilleen, ja vietti sitten rauhallista joulun odotusta lukien kirjoja, nuuhkien kuusen tuoksua ja syöden pipareita. “Hei pojat!” se huikkasi iloisesti koristelaatikko kädessään, mutta vakavoitui nähdessään meidät. “Kaikki hyvin? Mika, kultaseni?” se kysyi laskien laatikon lattialle ja tullen luoksemme. “On, joo. Nähtiin mun äitiä, ja sain sanottua sille jotain mitä olis pitänyt sanoa jo kauan sitten.” äiti nyökytti ymmärtävästi päätään ja silitti hieman Mikan poskea. “Kaakaota.” se sanoi hellästi ja minua hymyilytti miten äiti oli ottanut Mikankin omaksi pojakseen.

Istuimme kolmestaan keittiön pöydän ääressä äidin keitettyä meille kaakaota, jossa teeman mukaan oli nyt karkkitanko ja piparkakkumuruja kermavaahdon päällä. Äiti kuunteli pää hieman kallellaan kun Mika kertoi kuinka ollessaan pikkupoika isänsä oli alkanut juomaan, ja väkivalta tuli sen mukana. “Ei se äitiä oikein koskaan lyönyt. Kun se ekan kerran löi mua, äiti tuli väliin, ja sillon se hakkasi äitin ihan kunnolla. Se joutu jäämään hetkeks töistä pois. Sen jälkeen isä saatto lyödä mua aina muutaman kerran, eikä äiti uskaltanut puuttua, kun isä uhkas sitä pahemmalla” Mika kertoi ja jatkoi tarinaa siitä kuinka he molemmat oppivat äitinsä kanssa luovimaan niin, että pahimmat karikot vältettiin ja Mikakin sai nyrkistä vain harvakseltaan. Koulussa tsempattiin ja urheilussa kirittiin yhä vain kovempaa, ettei epäonnistumisia ja niiden tuomaa pettymystä isäukolle tullut. Vahingossa rikkoutunut muki piilotettiin vähin äänin ja tilalle ostettiin uusi. Piti olla kova ja vahva. Mika kuunteli huoneessaan kuinka joka lauantai isänsä otti väkisin äitinsä, ja juotuaan janoonsa pullon pohjatkin sammui sitten sänkyynsä. Sunnuntaisin heräsi aikaisin aamulla, ja äitinsä oli jo siivonnut tölkit ja pullot, ja siirrellyt tuolit ja pöydät paikoilleen mihin ukko oli kännissä törmäillyt. “Sunnantaisin äiti tuoksui aina ihanalle, vasta pestylle, laventelin tuoksuiselle saippualle, ja sen hiukset kiilteli vielä vapaana, kun se oli pessyt ja harjannut ne. Vasta joku vuos sitten tajusin että sekin johtui siitä et äiti oli aamuyöllä jo herännyt ja mennyt pesulle, ja hankas itseään suihkussa harjalla niin pitkään et sen iho oli ihan punainen, et se sai sen isän kuvottavan kosketuksen pois iholtaan.”

Mika oli jotain aina ikään kuin ohimennen maininnut minulle kotioloistaan, mutta nyt se ensimmäistä kertaa avautui ihan kunnolla. Näin tuskan äidin silmissä kun se vilkaisi minuun, ja laskin käteni Mikan reidelle silittäen varovasti. “Et sellasta. Sit mä jossain vaiheessa aloin luuhata kaupungilla ja kavereiden luona, ettei tarviis olla kotona katsomassa sitä menoa. Jotenkin mä ajattelin aina et tällasta se vaan on. Sit lukiossa mä aloin seurata Ernoo, miten musta näytti ettei se ole ikinä mitään ikävää elämässään kokenut, saatanan lellitty kakara joka sai varmasti kaiken haluamansa, ja mua vitutti niin lujaa. Ja sit mä olin sulle niin kamala…” Mika käänsi surkeana katseensa minuun. “Mä en ollu yhtään isääni parempi, ja kohtelin sua ihan kamalalla tavalla, enkä oo varmaan tähän päivään mennessä edes pyytänyt anteeksi et purin paskan oloni suhun.”

Vakuutin Mikalle että tiesin sen olevan pahoillaan, ja ymmärsin kuinka isojen tunteiden kanssa se oli kamppaillut. Tilanteen keskeytti sopivasti ulko-oven käynti, kun äidin miesystävä Marko tuli sisään. Me noustiin pöydästä ja mentiin mun huoneeseen ottamaan muutamia tavaroitani mukaan mennäksemme sitten Mikan luokse. “Ai taasko sinne?” äiti sanoi nähdessään kassini. “Äiti, ei täällä kukaan kestä olla kun sulla on jouluhöyräkkä menossa” virnistin ja Markokin naurahti. “No hyvähän se on teidän poikien juosta kun minut on tähän hommaan höynäytetty” se naurahti ja otti äidin kainaloon. “Niin olettehan te sit joulun kuitenkin täällä?” äiti uteli hieman huolissaan. “Ai mäkin?” Mika kysyi varovasti. “No tottakai! Mä lupaan tehdä sulle paahtovanukkaita” äiti iski Mikalle silmää ja kertoi että tiistaina kun koulu loppuisi ja joululoma alkaisi, täytyisi hakea kuusi, kuten meillä oli ollut tapana. Äiti jäi häärimään Markon avustuksella jouluaan, ja me mentiin Mikan luokse.

Asunto oli vielä aika alkeellinen, mutta saanut edes verhot ja alkoi näyttää asutummalta. Mikan äidin antamista kasseista löytyi lisää vaatteita, joitain kirjoja ja valokuvia, sekä playstation ja muutama peli. Mika oli saanut säästettyä sen verran rahaa että oli ostanut käytetyn television, joten saimme asennettua pleikkarin siihen. “Pitäiskö meidän pelata jotain?” kysyin silmäillen pelejä mitä kassista oli löytynyt. “Minkäslainen peli sulla oli mielessä?” Mika murisi kiihottavasti korvaani kietoutuen takaapäin ympärilleni. Sen käsi hakeutui haaroihini ja otti tiukan otteen. Huokasin tyytyväisenä. “Kuule… Mä mietin sitä sun anteeksipyyntöä.” kuiskasin ja käännyin päin Mikaa. “Ahaa” se virnisti ja avasi farkkujani käyden polvilleen eteeni. Se oli ottanut multa suihin ennenkin, ja tiesin mitä ihanaa herkkua olisi luvassa, mutta tänään minulla oli jotain aivan muuta mielessä. Mutta, ehkä jos ihan vähän vain… Suljin silmäni ja voihkaisin kun Mika upotti kiihottuneen kaluni kuumaan suuhunsa.

“Niin siitä anteeksipyynnöstä..” sain voihkaistua hetken nautittuani, ennen kuin hukuin tähän huumaan mitä minulle tarjoiltiin. Mika nosti katseensa minuun yhä munaani lutkuttaen. “Mietin sitä meidän ihan ekaa kertaa, että olisikohan sulla jotain hyvitettävää.” Mika pysähtyi ja veti sitten maiskahtaen huulensa pois munani ympäriltä. Se nousi ylös ja katsoi minua hieman epäilevä katse silmissään. “Ja kuinkahan se olisi hyvitettävissä?” se tiedusteli tarttuen kulliini, runkaten sitä rauhallisesti. “Ajattelin vain, että kun ekan kerran tunkeuduit minuun, se oli aika rajua puuhaa. Jos mä kokeilisin olla sun kanssa hieman hellempi?” Mika pysähtyi niille sijoilleen ja tuijotti minua mitään näkemättömin silmin. Olisi voinut jopa luulla, että se järkyttyi pahemman kerran, ellei sen housuissa olisi värähtänyt. “Että… sinä… minun…” se sopersi hämillään makustellen ajatusta. Kiersin sen taakse, ja kävelytin kohti sänkyä. “Kyllä, minä, sinun” kuiskasin ja painoin Mikan vasten sänkyä painautuen lanteillani vasten sen takapuolta. Kiersin käteni sen ympärille ja puristin haaroissa pullottavaa mulkkua. “Mitä luulet, haluaisitko kokeilla?” kuiskasin ja sujautin käteni sen housujen sisään jatkaen hierontaa. “En mä tiedä… Ehkä..?” se huokaisi kiihottuneena.

Riisuuduttuamme kävimme yhdessä pesuilla, ja Mika kävi sängylle kontalleen. Otin sohvalta ison selkänojatyynyn, ja asetin sen Mikan alle, jos se haluaisi nojata siihen ja rentoutuisi paremmin. Mika yritti asettua mukavasti, mutta huomasin että sitä jännitti. Asetuin Mikan taakse silitellen hellästi sen selkää ja peppua. Kiihotuin tavattoman paljon tuosta eteeni alistuneesta miehestä, ja olin tyytyväinen että ristiriitaisista tunteista huolimatta Mikakin oli kiihottunut. “Oletko varma?” kysyin vielä ja hyväilin Mikaa sen jalkojen välistä puristellen kiveksiä hellästi. “Kokeillaan edes, mutta ole varovainen” se kuiskasi ja kohotti vielä hieman peppuaan. Voitelin reilusti liukkaria sormiini ja Mikan pepulle, ja hetken peppureikää hyväiltyäni työnsin sormen varovasti sisään. Mika vavahti hieman, ja annoin sen hetken aikaa rauhassa totutella tunteeseen. Aloin varovasti liikutella sormeani edestakaisin, kunnes huomasin Mikan hieman rentoutuvan. Jatkoin rauhallista sormettamista, vetäen välillä sormen kokonaan pois, ja painaen sen hellästi takaisin. Mikan kyrpä seisoi kivikovana sen vatsan alla olevaa tyynyä vasten. Hyväilin toisella kädelläni sen kiveksiä, välillä peppua silittäen, yhä rauhallisesti sormellani hyväillen. Vedettyäni taas kerran sormeni kokonaan ulos, hivelin peppua nyt kahdella sormella. Mika voihkaisi hiljaa kun painoin kaksi sormea sen sisään. “Kaikki hyvin?” varmastin ja silitin sen selkää. Mika nyökkäsi ja vilkaisi minua olkansa yli. Se oli hämillään, mutta kiimassa.

Lisäsin hieman liukkaria pepulle, ja liukastin nyt lähes sinisenä seisovan munani. Voi luoja kuinka kovana se seisoi. Mikan nyökättyä olevansa valmis, asetin terskani vasten sen peppureikää ja painoin hieman. Varovasti upotin terskani peppuun ja annoin Mikan huohottaa hetken. Sen peppu puristi tiukkana kulliani, ja nautin jotenkin ihan liikaa tästä pervosta näystä, kun muistelin kuinka Mika oli ensimmäisellä kerralla ottanut minut, ja nyt asetelma olikin toisin päin. Painauduin hitaasti vasten Mikaa, syvemmälle ja syvemmälle. Painauduttuani hitaasti aivan pohjaan asti, Mikan ähkiessä allani, läimäytin sitä hellästi pepulle. Se hätkähti ja voihkaisi edelleen ähisten. “Kuka on kenen lutka nyt?” kysyin kiusoitellen. “Voi helvetin helvetti…” Mika parkaisi, mutta pyysi minua kohta varovasti jatkamaan. Aloin hellästi liikutella lanteitani. Tahti oli hyvin rauhallinen jotta Mikalla olisi hyvä olla, mutta myös minun vuokseni, etten laukeaisi aivan heti. Silittelin Mikan pakaroita ja selkää samalla rauhallisesti pannen ja nautinnosta huokaillen. Tajusin olevani aivan millin päässä laukeamisesta, joten muutaman työnnön ajaksi nopeutin hieman tahtia saaden Mikan voihkimaan. “Voi kulta…” vinkaisin lauetessani Mikan tiukkaakin tiukempaan peppuun painautuen vasten sen selkää. Hamusin sen kalun käteeni tiukkaan otteeseen, eikä muutamaa vetoa enempää tarvittu kun Mikakin voihkien laukesi käteeni, kullini yhä pepussaan sykkien.

Mika käänsi minut alleen ja painautui vierelleni vatsaani silitellen. “Sä laukesit mun perseeseen” se huokaisi ja virnisti vähän. Naurahdin ja suutelin sitä, näykkäisten varovasti alahuulta. “Niin laukesin” kuiskasin ja jatkoin sen huulten hamuamista. “Oli se ihan ok, ja oikeestaan aika kiihottavaakin, mut kyllä mä taidan toisin päin pitää tästä enemmän.” Mika hymyili ja suukotti minua, mutta tarttui sitten käsiini nousten päälleni. “Tästä et sitten ikinä kerro kenellekään” se murisi ja näykki kaulaani. “Ai mitä, etkö halua kenenkään kuulevan kuinka sun pikku lutkasi panikin sua?” Mika näykkäisi kaulaani hieman lujemmin. “Jos Jukalle edes?” lisäsin kiusaten ja kikatin kun Mika alkoi murista ja tarttui kaulaani. Mikaakin alkoi naurattaa kikatukseni kun sen murinat ja olevinaan uhkailut ei nyt menneet oikein todesta. Sitten se vakavoitui, tarttui minua lujasti leuasta tuijottaen silmiini ja sanoi jotain mikä sai nauruni loppumaan ja minutkin hiljenemään. “Mä rakastan sua.”

4 kommenttia viestissä: “Mika III”

  1. anonyymi says:

    innolla odottelen jatkoa !!

  2. Kis says:

    Edelleen tosi hienosti kirjoitettu, pystyy melkeinpä eläytymään henkilöihin.. jatkoa odotellessa 😉

  3. love says:

    todella hyvin kirjoitettu, odotan jatkoa <3

  4. ...... says:

    ….et voi jättää tähän…

Kommentoi

top