search
top

Babcock Manor

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (40 votes, average: 3.65 out of 5)
Loading...

Varoitus. Tarina on pitkä, todella pitkä, enemmän pienoisnovelli kuin suoraviivainen seksitarina. Novelli on jaettu lukuihin lukemisen helpottamiseksi. Seksikohtaus per luku periaatteella. Suosittelen kuitenkin tulostamista tarinan pituudentakia.

Luku 1 Iltapäivä Babcock Manorissa

Babcockin herraskartano ei ollut kreivikunnan suurin. Se oli suhteellisen vaatimaton kolmekerroksinen uusromanttinen kivirakennus. Julkisivu oli sentään muurattu prameilevasti kalkkikivellä ja kokonaisuuden täydensi suuren eteisalun päällä oleva kupolitorni. Kartanoon kuului laajat tilukset, jotka ulottuivat aina läheiseen Knobsburyn kaupunkiin asti. Rautatielinjan vetämisen jälkeen unelias kyläpahanen oli muuttunut vilkkaaksi markkinapaikaksi ja kartanon vuokratulot olivat moninkertaistuneet. Lisäksi muutamat viisaat sijoitukset siirtomaissa olivat tuottaneet hyvin ja Lordi Babcockia, Knobsburyn kahdeksatta jaarlia, saattoi hyvällä syyllä kutsua varakkaaksi mieheksi.

Lordi ei halunnut pröystäillä omaisuudella ja suurin osa oli sijoitettu Lontoon kiinteistöihin, mutta hän halusi pitää kartanon kunnossa ja palvelusväen riittävänä. Siten tuona iltapäivänä löytyi kaksi sisäkköä kuuraamaan kirjaston lattiaa puhtaaksi. Siivoaminen oli siltikin hikistä puuhaa ja vanhempi kahdesta sisäköstä, 24-vuotias Emily, kohottautui hetkeksi ja sipaisi tummia kutrejaan. Hän oli ollut talossa monta vuotta ja oppinut herraskartanon tavoille. Hänen ei tarvitsisi palvella enää kauan, jotta saisi erinomaisen suosituskirjeen ja voisi hakea muualle. Tai jäädä kärsivällisesti odottamaan pääsisäkön paikkaa.

Nuorempi 19-vuotias punapäinen ja pisamakasvoinen Alice oli vasta tullut taloon. Hänet oli houkutellut herraskartanon hyvä maine ja muita talouksia parempi palkka. Lisäksi lordilla oli suhteita, peräti kuningasperheen sukua, joskin kaukaista sellaista, ja palveluksesta saatavalla suosituskirjeellä oli arvoa. Alice oli kuitenkin saanut oppia, että Babcockin herraskartanossa joutui arvostuksen hankkimaan kovalla työllä. Hänenkin otsalla helmeili hikipisarat ja hän lopetti hetkeksi lattian hinkkauksen. Konttaaminen kivisti polvia, vaikka hän oli muiden neuvoista käärinyt alushameen alle rievut. Eikä hän pitänyt kartanossa käytetystä mustasta sisäkönasusta. Hame tuntui aivan liian lyhyeltä tullen hädin tuskin pohkeiden alle ja se jätti nilkat inhottavasti paljaaksi. Lisäksi leikkaus tuntui epämukavalta, asun korostaessa liikaa lantion kurvia ja oli liian tiukka etumuksesta saaden tytön poven suorastaan tursuamaan. Vaistomaisesti hän veti hameenhelmaa alaspäin, mutta tiesi, että Babcock Manorissa oli turha valittaa työasusta ja keskittyi taas kuuraamaan lattiaa puhtaaksi.

Työn touhussa olevat sisäköt eivät huomanneet kuinka Lordi Babcock oli tullut kirjaston ovelle katsomaan. Herraskartanoissa oli yleensä tapana, ettei isäntäväki seurustellut suoraan palvelusväkensä kanssa, mutta Lordi Babcock halusi pitää läheisen kosketuksen työväkeensä. Siksi hän ei poistunut ja jättänyt sisäkköjä rauhassa hoitamaan työnsä, vaan jäi ovensuuhun katselemaan. Tytöt olivat nättejä, joskin rahvaanomaisella tavalla, ja hoikkia kuten lordi halusi sisäkköjensä olevan. Kontallaan lattialla he tulivat pyllistäneeksi suoraan lordia kohti ja hekumallinen näky sai hänet hieromaan etumusta.

Knobsburyn kahdeksas jaarli oli isokokoinen mies. Täydet 6 jalkaa pitkä ja raskastekoinen, mutta ilman ylimääräistä lihavuutta. Neljä täyttä vuosikymmentä oli saanut hiukset harmaantumaan ja kasvoilla oli uurteita. Hän oli kuitenkin yhä voimiensa tunnossa ja metsästysretkillä jätti puolet nuoremmat jälkeensä puuskuttamaan. Eikä hänen libidossa ollut mitään vikaa, sillä kahden nuoren sisäkön peppujen tiirailu aiheutti pullistuman housujen etumukseen. Hän ähkäisi tukahtuneesti nautinnosta.

Vasta nyt palvelijattaret huomasivat paikalle tuleen isännän ja he säikähtivät pahanpäiväisesti.

”Arvon Lordi?!” Emily nosti päätään pelästyneen näköisenä ja huomattuaan pullotuksen miehen housuissa laittoi siron kämmenensä suunsa peitoksi.

Uutena sisäkkönä Alice ei uskaltanut kohottaa päätään, vaan tuijotti lattiaa. Hän ei kuitenkaan voinut olla syrjäsilmällä vilkuilematta isokokoista miestä ja tämän huoneen toiselle laidalle asti näkyvää kiihottuneisuuden tilaa. Oli hän etukäteen kuullut vaivihkaisia juoruja kartanon oudoista tavoista ja tultuaan palvelukseen aistinut talon poikkeavan ilmapiirin, mutta siitä huolimatta oli järkyttävää nähdä himo niin julkisena. Kuin jossain Itä-Lontoon halvassa porttolassa.

Rauhallisesti lordi askelsi huoneen poikki, niin että kengät kopisivat puulattialla. Hän käveli Emilyn eteen, eikä lainkaan koettanut peitellä erektiotaan. Housujen pullistuma oli aivan polvillaan olevan sisäkön kasvojen edessä ja hän punastui ennen kuin laski katseensa alas.

”Tytöt! Paikkojen tulee kiiltää tänään. Meille tulee vieraita illalliselle.”

”Kyllä Herra.” Vastasivat molemmat sisäköt kuin yhdestä suusta.

”Silti…” Lordi Babcock kuulosti mietteliäältä. ”Luulen, että meillä on riittävästi aikaa että ehditte myös kiillottamaan sukukalleuteni.”

Lupia kysymättä roteva mies alkoi napittaa sepalustaan auki ja veti esiin miehuutensa. Se oli vasta puolijäykkä, mutta silti jo melkoinen vonkale. Emily lipaisi kuivia huuliaan, sillä hän tiesi mitä häneltä haluttiin. Hänen tuli suorittaa fellaatio isännälleen. Ei se ollut ensimmäinen kerta, mutta silti sisäkkö epäröi. Hän muisti, että lordista tulisi 9 tuuman mittainen ja se olisi iso hänen pikkusuulle.

”Mitä tyttö odottaa? Töihin niin kuin olisi jo!” Lordi Babcock komensi kärsimättömänä.

Emily raotti punaisia huuliaan ja antoi vielä esinahan alla piileskelevälle terskannupille aran suukon. Se maistui metallisen suolaiselta ja oli jo tahmea kiimatipoista. Hän värähti tuntiessaan lihan kutittavan kosketukseen huulillaan, mutta avasi suutaan lisää tietäen, että mikäli halusi pysyä kartanon palveluksessa, niin isäntää tuli miellyttää myös seksuaalisesti.

Silmät ympyrkäisinä Alice oli hiljaa tuijottanut tätä. Kun tumma sisäkkö avasi suunsa ja nielaisi lordin siittimen, se kävi liian hurjaksi. Hän nousi, niiasi pikaisesti ja kipitti ovea kohti.

”Uusi tyttö! Ette mene mihinkään. On korkea aika oppia talon tavoille, joten saa jäädä katselemaan.”

Punapääsisäkkö nielaisi syvään ja kääntyi katsomaan kuinka Emily keinutti päätään ja suullaan käsitteli lordin erektiota. Sukuelin oli jäykistynyt täysin ja sojotti kuin puun oksa miehen jalkovälissä. Alice ei ollut päästänyt ketään pyhimpäänsä, mutta oli pelehtinyt sen verran kotikylän poikien kanssa tietäen miltä miehuudet näyttivät. Lordi oli kuitenkin huomattavasti suurempi kuin nämä pojat ja hän uskoi nyt, etteivät puheet 9 tuumasta olleet tuulesta temmattuja. Sukuelin oli niin suuri, että Emilyllä oli vaikeuksia avata suutaan tarpeeksi ja suunpielistä valui sylkeä poskille. Siitä huolimatta hän piti lihanuijan lämpöissä suussa ja koetti keinuttaa päätään mahdollisimman vikkelästi miellyttääkseen herraansa.

Lordi Babcock murahti nautinnollisesti. Juuri tämän takia hän piti huolen, että palveluskunnassa oli runsaasti nuoria tyttöjä tarjoamassa seksi-iloja. Tumma sisäkkö ei ollut paras suihinottaja, mutta käsitteli riittävän reippaasti miehen jämäkkää erektiota ja tämä tunsi kuinka munaskuissa alkoi kuplia. Silti lordi pidätteli sillä ei ollut mitään kiirettä laakaista ja hän halusi pitkittää kostean suun tarjoamaa nautintoa.

Käytävältä kuului korkojen kopsetta, mutta kirjastossa kukaan ei huomannut kuinka lordin vanhin tytär Juliet ilmestyi ovensuuhun. 22-vuotias tytär oli tullut isäänsä ollen pitkä ja hoikka. Hänen pitkät mustat hiukset valuivat valtoimenaan valkoisen päivämekon olkapäille.

”Isä!” Juliet huudahti, kun huomasi mitä lordi puuhasti sisäkköjen kanssa.

Säikähtänyt Emily pudotti peniksen suustaan, mutta lordi läppäsi häntä ohimolle ja käski jatkamaan. Sisäkkö vilkaisi pikaisesti ovensuussa seisovaa kartanontytärtä, mutta ei uskaltanut olla tottelematta lordia ja sulki miehuuden taas suunsa syleilyyn.

”Papa? Taasko sinä hyväksikäytät palvelusväkeämme? Keskellä päivää? Tiedät varmaakin, ettei se ole hyväksi moraalille.” Juliet sanoi tämän ilkikurisesti, käveli isänsä luokse ja suuteli tätä poskelle.

”Tässä taloudessa minä määrään mikä on hyväksi.” Jyrähti Lordi Babcock, mutta tiesi että hänen tyttärensä vain kiusoittelee. He olivat liian samanluontoisia ja isä hyvin tiesi, että hänen huikentelevainen tytär vieraili talleilla ratsastamassa tallipojilla.

”No, ainakin käytät vain suuta. Niin, ettei tarvitse vierailla sen kammottavan mustalaiseukon luona raskautta keskeyttämässä. Mistä tuli mieleen. Onko tuo uusi jo käytetty siellä?”

”Ei vielä. Täytyykin muistaa sanoa hovimestari Jenkinsille, että hoitaa sen mitä pikimmin. Haluankin päästä kokeilemaan tätä uutta tyttöä pikaisesti.”

Alice kalpeni kun tajusi, että puhe oli hänestä. Hän ei kuitenkaan uskaltanut liikahtaa ja pysyi hiljaa paikoillaan isän ja tyttären arvioidessa hänen ulkoisia avuja.

”Isä muistathan, että Kapteeni Basinstoke tulee illalla syömään.”

”Niin, sinun sulhosi.”

”Isä, älä sano sulho. Hän ei ole ollut uskollinen ollessaan Afrikassa. Ja sitä paitsi hän ei ole kovin iso.” Tytär lausahti ja viekkaasti hymyillen vilkaisi isänsä suonikasta parrua.

Vaikka oli keskustellut tyttärensä kanssa arkipäiväisyyksistä, niin lordi oli pysynyt isona ja kovana. Hän laati tyttärensä kanssa istumajärjestystä, mutta samalla alkoi puskea perseellään ja pumppasi itseään sisäkön suuhun. Emily kaki kun terska työntyi kurkkuun asti, mutta paksu parru tukahdutti huudahdukset. Hän koetti vetää päätään taaksepäin, mutta tytär laittoi kätensä takaraivoille ja esti tämän. Emilyn piti sulkea silmänsä ja koettaan hengittään nenän kautta miten parhaiten taisi kun isokokoinen mies yhtyi hänen suuhunsa.

Lordi Babcock ei pidätellyt enää ja hän tunsi kuinka karvapallit olivat käpristyneet kokoon. Silti hän ei lauennut, vaan hänen joutui kiihdyttämään ponnisteluja. Tytär jatkoi illallisjärjestelyistä keskustelemista, vaikka lordi pystyi vastamaan enää yksitavuisilla urahduksilla. Kuin kiusatakseen isäänsä Juliet kyseli tyhjänpäiväisyyksiä eikä poistunut. Hajamielisesti hän suki sisäkön tummia kutreja ja silmäili kuinka tämän kasvot hohkasivat rasituksesta punaisina, samalla kun hänen isänsä kookas siitin liukui eestaas punaisten huulten välistä.

”Haluatko sinä muka minut paikalle kun sinä ratsastat tallipojalla?” Lordi Babcock ärähti tyttärellensä.

Mies oli kuitenkin saavuttanut pisteen, josta ei ollut paluuta. Hän karjahti ja sylkäisi sakean mälliklimpin sisäkön suuhun. Säikähtänyt Emily ei pystynyt nielemään sitä kaikkea ja hänen suunsa täytyi kuumasta spermasta. Lordi kuitenkin tuli yhä ja siemennestettä pursui suunpielistä leualle. Tyttö tunsi hukkuvansa siemennesteeseen ja pullautti siittimen suustaan. Lordi ei ollut vieläkään valmis ja suihkautti sisäkön poskille ja nenänpäälle pitkät valkoiset vanat ennen kuin suuri sukuelin veltostui.

”Kestipä sinulta kauan. Tyttöparka meinasi tukehtua sinun miehekkyyteesi.” Ivaili Juliet, sillä hänen isänsä mieskunto oli kuulu ympäri kreivikuntaa ja olipa nuoret leskirouvat tulleet testaamaan sitä Lontoosta asti.

Sisäkkö nousi seisomaan ja niiasi hätäisesti, mutta ei saanut lupaa poistua ennen kuin lordi oli huolellisesti pyyhkinyt lerpahtaneen elimensä valkoiseen esiliinaan ja napittanut sepaluksen kiinni.

”Hyvin tehty.” Lordi Babcock kiitti palvelijaa. ”Tyttö, pidä loppupäivä vapaata.”

”Kiitoksia Teidän Arvonne.”

Sisäkkö niiasi ja kipitti vauhdilla kirjastosta ulos, ikään kuin peläten joutuvansa palvelemaan isäntää uudestaan mikäli jäisi roikkumaan paikalle liian pitkäksi aikaa.

”Uskon, että täällä on tarpeeksi puhdasta.” Lordi jatkoi uudelle tytölle. ”Tyttö viimeistelee paikat ja pyytää Jenkinsiä lähettämään lakeija laittamaan matot paikoilleen.”

”Kyllä Herra.”

Muutoin niin kalpeakasvoisen Alicen poskille oli levinnyt puna ja hän tunsi olonsa hengästyneeksi. Vapisevin jaloin hän nousi pystyyn ja niiasi kömpelösti. Hän kuitenkin tarttui sinkkiämpäreihin liian hätäisesti ja läikytti saippuavettä lordin kengille.

”Varovasti tyttö.” Lordi ärähti.

”Anteeksi Herra.” Alice vastasi hädintuskin kuuluvalla äänellä.

Palvelusväki oli nopeasti oppinut, ettei lordin läsnä ollessa kannattanut pudotella astioita tai läikytellä juomia sillä rankaisu oli nopea ja armoton. Kuri ja järjestyi pysyi, mutta onneksi lordi oli harvoin väkivaltainen palvelusväkeään kohtaan. Silti rangaistuksiin liittyi usein verbaalinen nuhtelu tai seksuaalinen nöyryytys ja palvelijat olivat varovaisia herransa läheisyydessä.

Laukeamisen jälkihehkussa paistatteleva Lordi Babcock ei jaksanut kimpaantua ja hymyili sisäkön anteeksipyynnölle. Sitten hän tarjosi käsivartaan tyttärelle ja käsikynkässä he siirtyivät ranskalaista ikkunoista takapihalle.

Joskus aikanaan oli ollut muodikasta sulkea kartanorakennukset, niin että ne muodostivat nelisivuisen laatikon, mutta Babcock Manorissa oli vain kolme sivua. Näin takapihalle muodostui varjoisa pikkupuutarha, jossa pensaat ja ruusuistutukset piilottivat keskelleen suihkulähteen. Babcock Manor ei myöskään ollut henkilökunnaltaan suuri. Hovimestari Jenkinsin ja taloudenhoitajatar Annabelin lisäksi oli ladyn kamarineito, kokki, kuusi sisäkköä ja vain yksi miespuolinen lakeija.

Reilun puolen mailin päässä kartanorakennuksesta oli tilan tallit. Sieltä sai aputyövoimaa tarpeen vaatiessa, mutta tallien väki asui asuntolassa kaukana päärakennuksesta. Aikakaudelle epätyypillisesti lordi oli palkannut tyttöjä hevoshoitajiksi ja lähestulkoon ennenkuulumattomasti pääpuutarhurikin oli nainen. Lordi Babcockilla ei ollut mitään muodikasta emansipaatiota ja naisten tasa-arvoa vastaan, niin kauan kun he muistivat mennä selällensä lordinsa alle aina kun niin haluttiin. Siten Babcock Manorissa oli melkoinen naisvalta, koska lordin ainoa miespuolinen jälkeläinen, 15-vuotias Edvard -poika, oli sisäoppilaitoksessa, mutta se sopi himokkaalle miehelle vallan hyvin.

Lordi Babcock hymyili huomatessaan penkillä istuvat Lady Dagmarin ja nuoremman tyttärensä Harrietin ja askelsi heidän luokseen. Lady Dagmar oli lordin toistakymmentä vuotta nuorempi tanskalainen vaimo. Nainen oli kuningashovin prinsessa Alexandran serkku ja lordi oli tehnyt erinomaisen naimakaupan. Rakkausavioliitto se ei ollut ja makuuhuone-elämä oli jäänyt lasten siittämiseen. Tämä johtui osin lordin ylivilkkaasta seksiseikkailun himosta, mutta myös Dagmarin halusta ottaa kyminä talviöinä petinsä lämmittäjäksi mieluimmin kamarineitonsa.

Avioliitosta oli tullut molempia osapuolia tyydyttävä sopimus. Lordi oli saanut perilliset, kaksi tytärtä ja yhden pojan, ja vapauden harrastaa avioliiton ulkopuolisia suhteita ja Lady saattoi tyydyttää omaa kieroutunutta sukupuoliviettiään ilman pelkoa tulla suljetuksi mielisairaalaan. Vuosien saatossa heidän välille oli syntynyt aitoa kiintymystä ja kun lordi kumartui suutelemaan vaimoaan, hän teki sen vastoin ajan tapoja hellästi suoraan suulle. Ylpeänä mies istahti vaimonsa ja nuoremman tyttärensä väliin ja puristi heidän käsivarsiaan.

Luonnonvaalea Lady Dagmar oli keskimittainen ja pyöristynyt hieman lapset saatuaan. Hänen kasvojaan voisi kuvailla arkisiksi, mutta aristokraattinen nenä loi piirteet sille. Hän haistoikin viereensä istuvan miehensä laukeamisen, mutta ei sanonut mitään. Ei hän tuonut tällaisia asioita esiin. Hän piti mieluiten seksuaalisuutensa piilossa lukitun kamarin oven takana, mutta hiljaa suvaitsi aviomiehen tavat niin kauan kun se ei johtaisi skandaaliin.

Toisella puolella istuva 19-vuotias tytär Harriet oli tullut enemmän äitiinsä kuin isään. Hän oli ujo ja hiljainen eivätkä kasvot herättäneet erityistä mielenkiintoa. Hänen vaaleanruskeat hiukset olivat muodin mukaisesti lyhyet ja iho oli kuulas, lähestulkoon maidon valkea.

”Kuulin, että Kapteeni Basinstoke on palannut Afrikasta.”

”Kyllä, hän tulee tänään Sir Rothermeren vieraana.”

”Minä niin inhoan niitä molempia.” Harriet tuhahti tyttömäisesti.

Kenelläkään Babcockin perheestä ei ollut erityistä syytä rakastaa Sir Rothermereä. Hän oli lehtimoguli Lontoosta ja omisti useita sanomalehtiä, mukaan lukien ilkeämielisen katutabloidilehden. Se painoi likaisia paljastusjuttuja poliitikoista ja valtaapitävistä. Seksiskandaalit olivat erityisen suosittuja, eikä Rothermeren lehti epäröinyt painaa juttua, vaikka tarinan lähteet olisivat epäluotettavat.

Kapteeni Basinstoke oli eri asia vaikka ei häntä seurapiirihurmuriksi voinut kutsua. Hän oli vanhan aatelissuvun kolmas poika, joten hän ei perisi aatelisarvoa tai sukukartanoa. Hän oli valinnut sotilasuran ja palveluksen siirtomaissa. Joskin ilkeät kielet sanoivat, että hän oli nähnyt vähän taisteluita ja keskittynyt kaatamaan alkuasukasnaisia ja tekemään kauppaa norsunluulla. Basinstoke oli pitkäaikainen perhetuttu ja nuorena viettänyt kesiä Babcock Manorissa. Siten hän oli luonteva sulhasehdokas esikoistyttärelle, mutta Lordi Babcockin mielestä hän ei ollut riittävän hyvä naimakauppa. Basinstoken suku oli velkaantunut ja Kapteeni ilman titteliä, joten tällä ei ollut kauppa-arvoa.

Mikäli tytär olisi ehdottomasti halajanut avioliittoa, niin Lordi Babcock olisi saattanut heltyä. Mutta Juliet ei ollut varma tunteistaan. Hän oli tuntenut Kapteeni Basinstoken pienestä pitäen ja tuli toimeen tämän kanssa, mutta ei tuntenut minkäänlaista kipunointia tätä kohtaan. Hän oli moderni nuori nainen ja halusi avioliitolta muutakin kuin viileää kohteliaisuutta. Isän mielestä tytär oli joskus liiankin moderni ja aiheutti hämminkiä suorasukaisuudellaan ja käytöstavoillaan, jotka sopisivat paremmin Pariisin boheemikortteleihin kuin arvokkaan aatelissuvun illallispöytään.

Perheen keskustelun illallisvieraista keskeytti heitä lähestyvä hovimestari Jenkins. Mies oli aatelistalouden hovimestarin arkkityyppi. Kuusissakymmenissä, kaljuuntunut ohimolta ja tukevoitunut keskivartalostaan, mutta aina huolitellun näköinen, eikä hänen moitteettomasta mustasta hovimestarin shakettipuvusta löytynyt ylimääräistä ryppyä tai likatahraa.

”Arvon Lordi, asemalta tuli viesti, että Kapteeni Basinstoke on saapunut etuajassa. Hän on matkalla kartanoon.”

Lordi Babcock manasi, sillä hän mielestä tulla näin paljon etuajassa oli melkein yhtä paha kuin myöhästyä tunteja. Hän kuitenkin antoi hovimestarille määräyksen valmistella palvelusväki ottamaan vieras vastaan ja lähti yläkertaan vaihtamaan muodollisemmat vaatteet.

Katettu hevoskärry kaarsi etupihalle juuri kun lordi oli saanut itsensä valmiiksi. Hän kiiruhti suurenaulan portaat alas ja pääovista ulos. Kuten oli tapana, niin palvelusväki oli ryhmittynyt pihalle riviin vastaanottamaan vieraan. Hovimestari Jenkins edessä, hänen vieressään vaaleat taloudenhoitajatar Annabel ja kamarineiti Charlotte harmaissa arkipuvuissa. Heidän takanaan oli liiviasuinen nuori lakeija ja kuusi sisäkköä mustissa mekoissa ja hohtavan valkeissa esiliinoissa.

Ylpeänä Lordi Babcock ensin katsasti palvelusväkensä ja sitten meni tervehtimään vaunuista nousevaa miestä. Kapteeni Basinstoke oli keskimittainen ja siten lordia huomattavasti lyhyempi. Hän oli laihanoloinen ja kapeat kasvot näyttivät ruskettuneilta. Hänellä oli lyhyet ruskeat hiukset ja terävä kotkannenä, joka hallitsi kasvoja. Miehen kädenpuristus oli veltto ja se sai lordin puristamaan lujemmin kuin olisi tarpeen. Kapteeni Basinstoke hieroi kättään ja katseli sivusta kun lakeijapoika haki laukut kärryn takaa.

Vaunussa oli toinen ihminen ja se heilahti voimakkaasti kun suuri mies astui ulos. Mies oli pikimusta kuin yö ja suuri kuin vuori. Sisäkkörivi kohahti yhteen ääneen ja taloudenhoitajatar Annabel ehti mulkaista tyttöjä, ennen kuin itsekin jäi tuijottamaan tulokasta. Neekerin kalju pää oli vaunujen katon korkeudella ollen siten vähintään 7 jalkaa pitkä. Hän oli pukeutunut perinteiseen englantilaiseen lakeijanpukuun, mutta sekään ei peittänyt hänen käsivarsien lihaksia, jotka laittoivat takin saumat lujille.

”Hän on minun uusi miespalvelijani. Hän on Joseph, Kongon neekereitä.” Basinstoke selitti hänen äänensä nasaalin kaikuessa ärsyttävästi kivirakennuksen seinästä.

”Jopa, jopa, on siinä iso mies.” Lordi Babcockin oli pakko tuijottaa afrikanmiehen leveää selkää, kun tämä kantoi raskasta laukkua vaivattoman näköisesti.

”Niin, varsinainen löytö. Hänen kalukukkaronsa on myöskin valtaisa. Tytöt tykkäävät sellaisesta.” Kapteeni iski silmää. ”Tytöistä puheenollen, missä Juliet-neiti on?”

”Juliet on vetäytynyt huoneeseensa lepäämään. Tapaat hänet illallisella.” Lordin ääni oli kylmä, sillä hän oli suojelevainen perhettään kohtaan, eikä pitänyt vihjailuista edes silloin kun se oli verhottu huumoriksi. Palvelusväen hyväksikäyttäminen oli yksi juttu, mutta perhe oli hänelle pyhä. Hän nopeasti vaihtoi keskustelunaihetta ja pyysi Jenkinsiä ohjaamaan vieras huoneensa.

Luku 2 Herrasväen illallinen

Vielä illalliselle pukeutuessaan Lordi Babcock oli ärtynyt. Hän katseli peilikuvaansa kokovartalopeilistä ja koetti saada valkoisen solmukkeen asettumaan. Taloudenhoitajatar Annabel huomasi tämän, kiiruhti auttamaan ja näppärin sormin sitoi solmukkeen. Samalla hän sipaisi kuvitteellisen pölyhiukkasen pois mustan illallispuvun olkapäältä ja suoristi valkoista liiviä. Oli tavattoman eriskummallista, että naispuolinen palvelija auttaa herraansa pukeutumaan, mutta Babcock Manorissa tehtiin monet asiat poikkeuksellisesti.

Lordilla ja taloudenhoitajattarella oli pitkä suhde naisen oltua talossa kymmenkunta vuotta. 30-vuotias vaalea Annabel oli myös poikkeuksellisen nuori näinkin suuren talon taloudenhoitajattareksi, mutta lordi luotti hänen täysin. Mies oli jopa kustantanut naisen opiskelut, jotta tämä saisi oppia talouden- ja kirjanpidosta.

”Laitanko myös Teidän Ylhäisyytenne miehuuden ojennukseen?” Annabel kysyi viekoittelevasti ja hieroi kädellään miehen sepalusta.

”Ei tarvitse. Käytin päivällä sisäkköä.”

”Kuten haluatte Arvon Lordi. Näinkin Teidän tulon Emilyn poskilla.” Nainen hymyili ja niiasi.

”Ja Annabel. Kuinka monta kertaa olen sanonut, että voi sinutella kun olemme kahden?”

”Lukemattomia kertoja Arvon Lordi.”

Jotkin asiat eivät millään muutu huokaisi lordi, mutta hän piti palvelijansa muodollisuudesta samalla kun tämä osoitti melkoista estottomuutta intiimiasioissa.

”Onko Annabel pohtinut kauanko haluaa vielä olla kartanon palveluksessa?”

”Miksi Lordini?”

”Jos haluaa naimisiin.”

”Tiedätte hyvin, että en pysty saamaan lapsia.” Annabel sanoi hiljaisella äänellä.

”Niin, mutta on muitakin keinoja. Voisi käyttää sijaisäitiä tai adoptoida orvon.”

”Jos näin on niin sitten minulla ei ole kiirettä Herrani.”

Taloudenhoitajattaren äänensävy kävi sen verran viileäksi, että Lordi Babcock älysi pudottaa keskusteluaiheen. Hiljaisuuden vallitessa palvelijatar asetteli kalvosinapit paikoillensa ja viimeisteli illallisasun.

”Te ette pidä kapteeni Basinstokea sopivana sulhasehdokkaana?” Annabel kuitenkin katkaisi vaiteliaisuutensa ja uteli.

Herraskartanoissa ei ollut soveliasta, että palvelusväki kyselee isäntäväen asioista, mutta Annabel oli tullut taloon kun tytär Juliet oli ollut 9-vuotias ja aloittanut tämän hoitajana. Ikäerosta huolimatta Annabel ja Juliet olivat läheisiä, enemmän siskoksia kuin neiti ja palvelijatar.

”Kyse ei ole siitä mitä minä suvaitsen. Jos Juliet haluaa avioon, niin minä en seiso tiellä.”

”Mutta kapteeni ei ole säätyläinen. ”

”Kuten sanoin, minä en estä avioliittoa, jos näin todella halutaan. Mutta luulenpa juttelevani tyttäreni kanssa kunhan vieraat ovat lähteneet…” Lordi hymyili leveästi.

Alakerrassa gongi kumahti illallisen merkiksi. Rauhallisesti Lordi Babcock varmisti, että hänen illallispuku oli moitteeton ja suuntasi portaille. Sir Rothermere oli vasta saapunut ja isäntä piti vieraidensa epätäsmällisyyttä huonona enteenä illalliselle. Lordi veti syvään henkeä ja marssi ryhdikkäästi salonkiin, jossa perhe ja vieraat odottivat.

Hovimestari Jenkins oli odottanut tätä ja avasi ruokasalin ovet. Koska illallisella on vain perhe ja kaksi vierasta, niin käytettiin intiiminpää ruokasalia, juhlasalin sijasta. Ruokailijoiden pieni määrä ei olisi vaatinut täyttä palvelusväkeä, mutta Jenkins piti säntillisyydestä. Vain Emilylle lordin lupauksen mukaisesti oli annettu vapaailta ja muut viisi sisäkköä olivat parhaissa juhla-asuisissa, esiliinojen hohtaessa valkoisuutta ja hilkkojen ollessa ojennuksessa. 17-vuotias lakeijapoika oli vielä liian kokematon tarjoilemaan ja hänen tehtäväksi jäi tuoda raskaat kantamukset portaita ylös.

Sir Rothermere oli sijoitettu istumaan isäntäparin väliin ja lordi aloitti kohteliaan keskustelun. Lehtimoguli oli pieni mies, jokusen vuoden lordia vanhempi. Hän oli tukevoitunut voimakkaasti keskivartalolta ja selvästikin nautti ruokaillallisista. Metallisankaiset pyöreät silmälasit piilottivat pienet silmät ja ne roikkuivat suuren nenän kaarella. Hän ei todellakaan ollut kaikkein miellyttävimpiä vieraita, mutta hänen suhteensa ja vaikutusvaltansa tekivät hänestä tärkeän ihmisen. Siksi lordi kutsui tämän vieraaksi aina silloin tällöin ja tarjosi kartanon vieraanvaraisuutta. Mukaan lukien sisäköiden lempeä ja miehen kädet vaeltelivat tarjoilevien tyttöjen takamuksilla aina kun hän arveli, ettei kukaan huomaa.

”Olette Te huolissanne Eteläisen Afrikan tilanteesta?” Juliet kysyi Kapteeni Basinstokelta koettaen avata keskustelua omalta osaltaan.

”Huolissani?” Naurahti kapteeni ja pyyhki suunpielet ruokaliinaan. ”Ne neekerit eivät saa minua huolestumaan. Kivääri, pistin ja Pyhän Yrjön lippu pitää ne ruodussa.”

”En tarkoittanut mustia alkuasukkaita. Vaan niitä hollantilaisia maanviljelijöitä, Buureja. Entä jos he toteuttavat uhkauksen ja julistavat yksipuolisen itsenäisyyden?”

”Pyh. Sama pätee niihin. Ne ovat oikeastaan valkoisia neekereitä. Roskasakkia. Ei heistä ole Britannian imperiumin uhkaajia.”

”Kuka sitten pystyy uhmaamaan imperiumia?” Sir Rothermere puuttui keskusteluun. Hän sammalsi huomattavasti ja läikytti sherryä valkoiselle pöytäliinalle. Jenkins huomasi tämän ja pyöräytti silmiään, mutta ei sanonut mitään.

”Kertokaa Te, Te tässä olette journalisti.”

”Vaatimattoman lehteni omistajuus tuskin tekee minusta tähtireportteria.” Lehtimogulin äänensävy oli kaikkea muuta kuin vaatimaton. ”Mutta Japani. Sanon sen. Japani tulee nousemaan ja haastaa meidät Aasian siirtomailla. Se on juuri lyönyt Kiinan ja liittänyt itseensä Korean ja Formosan.”

”Älkää olko naurettava hyvä herra. Keltaiset eivät pysty edes tähtäämään kierojen silmien takia. Eurooppalaista rotua ei ole suotta luotu maailmanvaltiaiksi. Olemme ylivertaisia kaikessa.” Julisti Kapteeni Basinstoke.

”Entä se Teidän palvelijanne. Iso musta mies. Ettekö Te voisi sanoa, että hän on fyysisesti Teitä ylivertaisempi?” Juliet näpäytti.

”Pötypuhetta. Neekeri saattaa olla isokokoinen, mutta älyllisesti se ei pärjää valkoiselle miehelle. Kaikki neekerit ovat oikeastaan lapsia. Siksi valkoisella miehellä on taakka, kuten Kipling sen niin hyvin lausahti.”

”Entä valkoinen nainen?”

Keskustelua alkoi kuumentua, eikä Lordi Babcock halunnut illallisen menevän pilalle. Jälkiruoka oli jo syöty ja hän pyysi seuruetta siirtymään salonkiin iltamyssylle ja sikarille. Tunnelma ei kuitenkaan parantunut ja pian naisväki vetäytyi yöpuulle. Sir Rothermerelle maistui konjakki ja vähitellen hän alkoi nuokkua tuolissaan ja hovimestarin piti pyytää lakeja avukseen. Kahdestaan heidän onnistuikin saattaa mies nukkumaan vierashuoneeseen.

Myös Kapteeni Basinstoke alkoi humaltua ja hänen tarinansa kävivät mahtipontisemmaksi minkä seurauksena lordilla oli vaikeuksia peitellä hymyään. Ennen naimisiin menoa hän oli palvellut siirtomaissa ja tiesi, että tarinat suistomaiden 9 jalan mittaisista jättiläisistä ja Kongon vuorten kadonneesta valkoisesta heimosta olivat liioiteltuja tai suorastaan keksittyjä. Itseasiassa lordi muisteli lukeneensa samantapaisia tarinoita Lontoon katukioskikirjoista. Hän oli kohteliaasti hiljaa, eikä huomauttanut, mutta alkoi kovasti pohtia nuoren miehen sopivuutta tyttärensä kosijaksi.

—————————————————————————————————————–

Babcock Manor oli pimentynyt ja hiljentynyt väen käytyä yöpuulle. Rauhan kuitenkin rikkoi lordin makuukamarista kuuluva urahdus. Takkatulen loimu heitti syvät varjot pitkin huonetta, mutta valaisi suuressa pylvässängyssä toisiinsa hikisinä kietoutuneen naisen ja miehen. Lordi Babcock oli juuri lauennut taloudenhoitajatar Annabeliin.

Annabel huohotti raskaasti sillä lordi oli yhtynyt pitkään ja ankarasti. Hän ähkäisi tuntiessaan, että lordi oli yhä kova vaikka vagina lainehti sisään lasketusta spermasta. Annabel tiesi, että lordille kävi näin usein ja naurahti muistellessaan kauhutarinoita, joita nuoret sisäköt kertoivat miehen kestävyydestä.

”Mikä noin naurattaa?” Lordi Babcock tivasi.

”Anteeksi Arvon Lordi, mutta Te olette yhä kovana masussani. Käynkö herättämässä jonkun nuoremman sisäkön Teille?”

”Mitä nyt rakas Annabel. Eikö jaksa enää vai eikö halua minua?”

Lordi pukkasi pari kertaa saaden Annabelin vinkaisemaan. Nainen sipaisi vaaleat hiuskiehkurat otsaltaan ja pyyhki hikisiä kasvojaan.

”Kyllä Herrani. Minä haluan Teitä. Mutta Te olette niin iso ja kova ja tarvitsen hetken.”

Se oli mielistelyä ja Lordi tiesi sen. Ja tiesipä hyvinkin, että naisen itsepäinen teitittely oli sekin omituinen hellyyden osoitus. Hän otti mukavamman asennon ja laski puolet 14 stonen painosta naisen päälle ja likisti tämän patjaa vasten. Annabel ähkäisi tukahtuneesti ja koetti mukautua parhaansa mukaan. Hän ei ollut valehdellut sanoessaan miehen olevan iso ja kova. Miehuus oli tavattoman iso ja se oli palleja myöten vulvassa. Se sai pehmeän kolon jomottamaan ja tuntui epämukavalta. Annabel ei kuitenkaan sanonut mitään lordille, sillä tiesi tämän nauttivan tällaisista kidutusleikeistä. Siksi hän ei koettanut peitellä kasvonilmeitä ja antoi älähdyksen kummuta aina kun siihen oli tarvetta.

Äkkiä makuukamariin kantautui kaukainen voihkahdus. Se oli ladyn ääni ja tuli hänen huoneestaan. Makuukamareiden välissä oli pukeutumishuone ja molempien kamarien ovat olivat raollaan. Siitä oli tullut avioparin tapa kun he toivat yhtä aikaa vieraita sänkyihinsä. Vaikka lordi ja lady eivät maanneet yhteisessä sängyssä, niin tällä tapaa he jakoivat seksikokemukset. Sitä ei tehty joka yö, mutta illallisen jälkeen molemmat olivat tunteneet halua jakaa yhteistä kiimaa.

Lordi Babcock kuvitteli kuinka hänen alaston vaimonsa makasi selkä kaarella, jalat auki ja kiemurteli kun kamarineito nuoli orgasmia. Vaikka Annabel ei ollut vielä valmis, niin lordi ei enää malttanut odotella ja alkoi naida naista.

”Ei, Arvoisa Lordi. Ei vielä.” Mumisi Annabel epäselvästi.

Roteva mies ei kuitenkaan kuunnellut, vaan kohottautui suorille käsivarsille. Hän alkoi pumpata kiivaammin, eikä välittänyt naisen vinkunasta. Kookas siitin sousi vastustamattomasti märkää mätästä, eikä Annabelin auttanut muuta kuin laskea jalkansa miehen selältä ja levittää reitensä. Ulkopuolisen silmissä yhdyntä olisi näyttänyt yksipuolisesta, mutta ei taloudenhoitajatar ole ollut herraskartanon palveluksessa kymmentä vuotta, ellei olisi oppinut nauttimaan seksialistumisesta. Siksi hän ei pannut pahaksi, vaikka 10 minuutin lykkiminen ei vaikuttanut millään lailla erektion jämäkkyyteen tai laukeamisherkkyyteen.

Aina välillä lordin oli pakko levätä ja hän laskeutui Annabelin päälle ja suuteli tätä intohimoisesti. Hetkeksi hän tyytyi rauhallisempaan työntelyyn, mutta pian hän kohottautui taas ja yhtyi kiivaasti kuin ori tammaan. Lempeiden ja kovempien otteiden vuorottelu upposi Annabeliin ja pian hän alkoi inistä nousevan orgasmiaallon tahtiin. Hän heilutti päätään sivuille kun tuli ja kasvoille jähmettyi autuas ilme. Lordi ei voinut olla huomaamatta tätä, mutta hän ei lopettanut yhdyntää vaan vain laskeutui ja tyytyi hetkeksi verkkaiseen työntelyyn.

Annabelin mieli sumeni jatkuvasta rääkistä ja hän melkein pyörtyi. Kun hän taas tiedosti ympäristönsä, niin mies yhä keskeyttämättä liikkui hänessä, eikä osoittanut aikomusta laueta. Taloudenhoitajatar alkoi uupua, mutta hänen ylpeytensä ei sallinut kutsua sisäkköä auttamaan. Hän laittoi sormensa miehen huulille ja sai tämän pitämään tauon. Ketterästi Annabel kierähti miehen alta ja ennen kuin tämä ehti protestoida, hän asettui kontalleen sängyn päälle.

Takkatulen lieke värjäsi aikuisen naisen ihon kullanruskeaksi ja näytti hänen muotonsa. Työ herraskartanossa oli ruumiillisesti vaativaa ja portaita piti kiivetä paljon. Sitten vuosista huolimatta Annabelin vyötärö oli solakka ja peppu kiinteä. Muodokkaat rinnat roikkuivat hekumallisesti ja nainen heilautti vapaana roikkuvia vaaleita hiuksiaan. Lordi ei tarvinnut muuta kutsua ja tuuppasi kovana jököttävän sukuelimensä karvaiseen pehkoon. Annabel vinkaisi lujaa tuntiessaan kookkaan miehuuden seivästävän hänet. Edes kymmenessä vuodessa hän ei ollut täysin tottunut isäntänsä suureen kokoon ja pyyhkäisi poskeltaan kyynelpisaran.

Lordi survoi rajusti ja käytti koko 9-tuuman mittansa. Kookkaat kivespussit heilahtelivat työntöjen tahdissa ja iskeytyivät naisen alavatsalle. Koira-asennossa suuri mies pääsi työntämään liian syvälle ja Annabel inisi kivusta. Mutta hän oli tietoisesti valinnut sillä tiesi lordin pitävän siitä ja tulevan nopeasti.

Lordi Babcockin iho kiilteli hiestä, kasvot hohkasivat punaisena ja hän huohotti ankarasti. Yhdynnän tuoma nautinto oli ainoa tunne, jota hän koki. Tai halusi kokea. Hän oli seksihurmiossa ja kiivas pumppaus oli jo aloittanut orgasmin hyvänolontunteen. Silti lordin piti survoa alati kiihtyvässä tahdissa monta minuuttia ennen kuin helpottava siemensyöksy tuli. Hän murahteli äänekkäästi ja rutisti kätensä naisen uumalle. Annabel tunsi kuinka hänen värkkiinsä suihkusi kuumaa spermaa. Suuri siitin nytkähteli ja täytti emättimen siemenellä. Ennen kuin lordi veltostui, niin valkoista nestettä alkoi pulputa häpyhuulten välistä ja tippui pisaroina lakanalle.

Lauettuaankin lordi pysyi aloillaan ja piti pehmenneen sukuelimensä Annabelissa. Äänet ladyn kamarista olivat vaimenneet ja hän arveli vaimonsa lysähtäneen naisrakastajansa syliin tyydytettynä. Myös Lordi Babcock tunsi suurta tyydytystä. Hän hieroi rakastajattarensa selkää ja suuteli tämän niskaa. Vähitellen väsymys vei voiton ja hän kierähti selällensä. Annabel kohottautui, mutta lordi otti kädestä kiinni ja esti sängystä nousun.

”Annabel voi jäädä jakamaan sänky kanssani.”

Kutsu jäädä nukkumaan lordin kanssa katsottiin kartanossa suureksi huomionosoitukseksi. Ja harvinaiseksi, sillä yleensä sisäköt saivat kipittää takaisin makuutiloihinsa lordin saatua tyydytyksensä. Kutsusta Annabel tiesi miellyttäneensä lordia suuresti ja otti sen ylpeänä vastaan. Hän ei etsinyt yöpaitaansa vaan alastomana käpertyi rotevan miehen kylkeen.

Luku 3 Yöjalassa

Porraskäytävällä Kapteeni Basinstoke oli salakuunnellut isäntäväen kamareista tulevaa ääntelyä. Äänien suunnasta ja määrästä hänen oli ollut helppo päätellä, ettei aviopari yhtynyt toisiinsa vaan heillä oli aviopedin ulkopuolisia vieraita. Lisäksi oli kovasti kuulostanut, että ladyllä oli ollut naispuolinen petikaveri. Hän päätti tallettaa visusti tämän tiedon muistiinsa siltä varalta, että sille tulisi myöhemmin käyttöä.

Mies kaivoi pitkän aamutakkinsa taskusta taskukellon. Se näytti puoltayötä ja kellonajan perusteella lordi oli ollut pukilla päältä tunnin. Basinstoke ihaili tällaista kestävyyttä, eikä kummastellut mistä jaarlin maine tuli. Hänellä oli kuitenkin omat seksiseikkailut hakusessa ja hän kouraisi jalkoväliään. Palvelusväen puolelta oli saattanut löytyä lämmin kolo, mutta hän nousi portaat kolmanteen kerrokseen perheen tyttärien tilojen suuntaan.

Vieraana ja miehenä hänellä ei olisi ollut oikeutta mennä siinne ja kiinni jäämisestä nousisi kohu.
Kapteeni Basinstoke ei kuitenkaan epäröinyt ja määrätietoisesti harppoi käytävää pitkin kuin olisi suorittamassa tärkeää sotilastehtävää. Hän koputti vaimeasti Julietin ovea, mutta vastausta ei kuulunut ja hän joutui koputtamaan uudestaan. Vasta sitten ovi avautui narahtaen ja tyttären tumma hiuskuontalo ilmestyi oven rakoon. Basinstoke käytti tilaisuutta hyväkseen ja lupia kysymättä väänsi oven auki.

”Kapteeni Basinstoke? Ette voi tulla tänne.” Protestoi Juliet, mutta hänen äänensä pysyi vaimeana.

”Minun oli pakko tulla, koska en saa Teitä mielestäni.”

Lausahdus oli tarkoitettu romanttiseksi, mutta mies katsahti nuorta naisenalkua himoten. Julietilla oli päällään ohut yömekko, ja ikkunasta paistavan kuun valossa sen alta kuulsi sorja naisenvartalo. Uuma oli kapea, reidet tavattoman pitkät ja rintojen muhkurat näkyivät selvästi. Basinstoken suu kuivui ja koska talon tytär ei ollut heittänyt häntä ulos huoneesta välittömästi, niin hän päätti tarttua toimeen. Hän avasi yötakkinsa ja paljasti, ettei hänellä ollut mitään sen alla.

Miehuus jökötti valmiina ja Juliet laittoi kätensä suunsa eteen. Ele näytti tyttömäisen viattomalta, mutta todellisuudessa hän joutui tekemään sen peittääkseen tirskahduksensa. Kapteeni Basinstokea ei voinut kutsua hyvin varustelluksi. Hän ei ollut edes viittä tuumaa ja vaikutti vaatimattomalta sintiltä verrattuna lordiin.

”Jos asia on näin, Teidän on parasta tulla sisään ja sulkea ovi.” Juliet sanoi kuitenkin viekoittelevasti kun oli tointunut alkuhämmästyksestä.

Koko ei ollut kaikkea ja pieni testi voisi olla hyväksi. ”Jos mies osaisi käyttää aisaansa, niin ehkäpä tämä ei olisi täysin mahdoton,” Juliet tuumi. Hän tarttui yömekkonsa olkaimiin ja pudotti sen päältään. Tytön puolipallotisut törröttivät ja jalkovälin karvakolmio suorastaan kutsui vierailemaan. Basinstoke nielaisi tyhjää ja vaikka oli tullut viettelys aikomuksena, niin hän yllättyi lordin tyttären estottomuudesta. Tytön karvatupsu hädin tuskin peitti pulleaa häpyä ja mies epäili tämän parturoivan karvansa.

Tapahtumien nopeat käänteet saivat Kapteeni Basinstoken nikottelemaan hetken, mutta hän kokosi itsensä. Hän otti naisen syleilyyn ja painoi huulensa tämän suulle. Juliet ähkäisi tukahtuneesti, mutta mies oli kelpo suutelija ja hän antoi tämän viedä. Hän tunsi jököttävän miehuuden vatsaansa vasten ja vaistomaisesti taivutti kaulaansa taaksepäin. Mies käytti tarjoutunutta tilaisuutta hyväkseen ja kaatoi kartanontyttären selällensä pedin päälle.

Kapteeni Basinstokella oli osaamista muissakin makuukamaritaidoissa ja varmuudella upotti peitsensä pehmeään lihaan. Juliet voihkaisi, mutta tunsi lämpimää kuumotusta ja levitti reitensä ottaen miehen vastaan. Kapteeni hämmästyi helppoa yhdyntää ja jäi hetkeksi aloillensa. Vielä enemmän hämmästytti kun nainen ei jäänyt odottamaan, vaan alkoi lantiota keinuttaen yhtyä mieheen. Kapteeni Basinstoken aikomukset menivät täysin sekaisin, kun hän tajusi tamman ratsastavan häntä, eikä toisin päin kuten kuuluisi. Hänellä meni tovi ryhdistäytymiseen, mutta lopulta tarttui naisen olkapäistä ja painoi tämän suorilla käsillä patjaa vasten. Mies pinnisti takamuksellaan ja puski niin lujaa kuin kykeni.

Juliet älähti ja ponnisti vastaan, mutta mies aloitti kiivaan pumppauksen. Yhdyntä oli epätahtista, eikä Juliet nauttinut siitä, mutta mitä kovemmin hän ponnisteli, niin sitä lujemmin mies puski vastaan. Lopulta hän ymmärsi, ettei saa miestä taipumaan rytmiinsä ja levähti veltoksi antaen miehen vapaasti yhtyä kehoonsa. Tämä rauhoitti Kapteeni Basinstokea ja hänen työnnöt kävivät tasaisemmiksi. Kartanontytär levitti reitensä ja tunsi kuinka miehuus suosi hänen uumaansa. Se tuli tyveä myöten kosteaan koloon, mutta silti Juliet tunsi, että voisi ottaa vielä lisää, eikä voinut olla vertaamatta rakastajaansa erääseen tavattoman hyvin varusteltuun tallipoikaan.

Humala ja kiihko olivat sumentanut Kapteeni Basinstoken mielen, eikä hän huomannut partnerinsa etäisyyden merkkejä. Hän nautti naisen pehmeän sykkivästä lemmenluolasta ja samalla ihmetteli kuinka se oli yhtä aikaa tiukka ja joustava. Afrikassa jotkut alkuasukasnaiset osasivat lypsää miestä vaginoillaan, mutta hän oli perin hämmästynyt kuinka englantilaisen aateliskartanon hienostotytär osasi tämän seksitaidon.

Kapteeni Basinstoke oli valmistautunut passiivisempaan yhdyntään, mutta siitintä vatkaava tiukka emätin kannusti taas kiristämään tahtia. Tällä kertaa se tapahtui Julietin tahdon mukaisesti ja hän naukaisi nautinnollisesti. Akti kävi kuitenkin liian kiihkeäksi miehelle, eikä hän kyennyt pidättelemään. Varoittamatta hän laukesi kesken ja räki mällinsä kartanontyttären emättimeen. Juliet huokaisi pettymyksestä, sillä hän oli alkanut päästä yhdyntään mukaan, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä sillä penis veltostui nopeasti ja pullahti vulvasta ulos.

Juliet silitti raukean miehen hiuksia ja toivoi virvoittamansa tämän uusintayritykseen. Mutta sekin jäi turhaksi toivoksi, sillä mies kierähti kyljellensä ja alkoi humalaisen kuorsauksen. Juliet makasi märässä lammikossa ja manasi miehen kyvytöntä tuhkamunaa. Hän oli yhä ilman tyydytystä ja halusi itselleen miehen. Hän nousi sängystä ja kietoi yömekon yllensä. Muuta hän ei viitsinyt laittaa päällensä ja paljain jaloin hiippaili pitkin pimeitä käytäviä.

Kartanossa ei ollut kovin montaa miestä ja vaikka siellä harrastettiin monen sorttista haureutta, niin oma isä oli poissuljettu. Ja tuskinpa Sir Rothermere tarjoaisi sen kummempaa kokemusta, joten nainen kierisi aulasalin parven kautta palvelijoiden puolelle. Vaikka kello oli paljon, niin hovimestari Jenkinsin oven alta paistoi valo. Juliet koputti ovea, mutta ei odottanut vastausta, vaan astui sisään ilman lupaa.

”Juliet-neiti?” Jenkins kysyi yllättyneenä, mutta nähdessään naisen päällä vain yömekon, niin nopeasti arvasi miksi tämä oli tullut tapaamaan.

Hovimestari Jenkinsillä ei ollut omaa perhettä ja tavallaan piti herrasväen jälkikasvua myös omimaan. Erityisesti esikoistytär oli läheinen ja heille oli muodostunut syvä side. Juliet näki vanhemman miehen jonkinlaisena isähahmona, joka toisi turvaa ja hellyyttä. Mutta iän myötä tunteet olivat kehittyneet ja hän oli alkanut himoita lihallisesti isoa miestä. Jenkinsistä tuntui kuin olisi yhtynyt oman tyttäreensä, mutta Babcock Manorin seksihulluus taisi olla tarttuvaa ja hän sai kieroutunutta nautintoa yhtyessään itseään kolme kertaan nuorempaan naisenalkuun.

Pari ei sanonut sanaakaan, vain vaihtoivat himokkaat katseet. Juliet heilautti yömekon päältään ja paljasti nuoret sulonsa ja märän karvatupsun. Hän käveli viekoittelevasti sängyllä istuvan miehen syliin ja avasi tämän aamutakin. Miehellä ei ollut mitään sen alla ja Juliet tunsi karvaisen rintakehän ja pehmeän vatsan painautuvan hänen sorjaa kehoa vasten. Mies oli iso ja lämmin ja kartanontyttärestä tuntui hyvältä istua tämän sylissä. Mutta vielä tärkeämpää oli kun hän tunsi jonkin kutittelevan häpykumpua. Se pullistui tasaisesti ja alkoi painaa vasten hävyn herkkiä kohtia.

Tarvitsematta katsoa alas Juliet tiesi, että miehuus oli herännyt häntä varten. Hän hymyili autuaasti, sillä suuri paine kertoi Jenkinsin olevan huomattavan hyvin varusteltu. Siitin ei ollut yhtä pitkä kuin tytön isän valtaisa aisa, mutta 6 ja puoli tuumaisena se oli keskivertoa pidempi. ”Ainakin suurempi kuin Basinstokella,” nautiskeli Juliet. Pituudella ei ollut kuitenkaan merkitystä sillä hovimestarin erityisominaisuus oli tavattoman suuri terska. Se oli epänormaalin ulostyöntyvä ja oli kuin herkkutatin heltta. Pullea terska oli kaksi kertaa sinänsä muutenkin jykevää vartta paksumpi, suuren kypsän tomaatin kokoinen ja niin suuri, ettei Juliet kyennyt ottamaan sitä suuhunsa.

Juliet oli yhä kiihkeänä ja hänen märkä mätäs oli valmiina ottamaan vastaan vanhemman miehen. Hän hamusi kädellään siittimen haltuunsa ja vei sen hävyllensä. Mutta tässä tuli heti stoppi vastaan, sillä erektioon paisunut tattiterska oli liian iso mahtuakseen vulvan huulten välistä. Vanha mies ei kuitenkaan ollut yhtä kova kuin kartanonherra ja hänen seisokkinsa oli taipuisampi. Juliet saattoi sulkea kätensä klunssin ympärille ja puristaa sitä. Se oli vaivailloista työtä, mutta hitaasti ujuttamalla hän saattoi työntää terskan huulienvälistä emättimeensä.

Pelkkä terska oli liian suuri ja Juliet parahti ääneen. Hän hautasi päänsä vasten vanhemman miehen leveää olkaa ja niiskaisi. Se oli kuitenkin hyvää kipua ja lyhyen tauon jälkeen, hän alkoi painaa lantiollaan ja ottaa koko paksu miehuus lemmenkoloonsa. Hetkessä se oli syvemmällä kuin Kapteeni Basinstoke, mutta Jenkinsillä riitti yhä vartta.

Nieltyään siittimen tyveä myöten, Julietin oli pakko jäädä paikoillensa puuskuttaen raskaasti ja hien virratessa otsalta. Hän kuitenkin nautti täysin siemauksin siitä venytyksen ja rutistuksen tunteesta minkä erittäin suuri tattiterska tarjosi. Hän oli välittömästi lähellä orgasminhekumaa ja tunsi kuinka lämpimät kipunat valtasivat kehon. Nainen halusi vain viettää koko yön vanhemman miehen sylissä, mutta tämän rauhattomuus kertoi kumppaninsa tarpeesta saada myöskin tyydytys. Nolostuen omasta itsekkyydestä, Juliet aloitti pepun keinuttamisen. Aluksi se oli hankalaa, sillä pienikin liike sai kivun lieskat välähtämään silmissä. Hän ei kuitenkaan antanut periksi, vaan entistä päättäväisemmin alkoi pyörittää peppuaan.

Kun sylissään oleva nuori naisenalku vaikutti löytäneen rytminsä, Jenkins muutti asentoa ja kietoi karvaiset kätensä tämän selän ympärille. Hän levitti reisiään ja painoi jalkapohjat tukevasti vasten lattiaa. Ottaen voiman pohkeista asti, hän ponnisti ja pukkasi ylöspäin. Juliet kirkaisi kun mies työntyi lujaa ja voimalla. Hän otti tukea olkapäistä ja tunsi vihlaisun kun paksu terska painui kohdunkaulaa vasten. Vaikka oli alla, niin nopeasti hovimestari otti nainnin valtaansa ja pumppasi siitintään sisään ja ulos kiihtyvällä tahdilla.

Normaalisti niin voimakastahtoinen Juliet antautui vanhemman miehen vietäväksi. Eikä mennyt kuin muutama minuutti ennen kun hänen alavatsa alkoi sykkiä orgasmin merkiksi. Juliet laukesi vinkuen kuin koiranpentu ja lysähti miehen syliin. Jenkins oli vielä seisokissa ja kiivaasti työskenteli oman tulemisen eteen. Se satutti hieman, mutta kartanontytär leijui yhä orgasmin pumpulipilvillä ja antoi miehen vapaasti työstää hekumallista lemmenkoloaan.

Nopeasti Jenkins saavutti pisteen, josta ei ollut paluuta ja hän rykäisi möreästi. Saman tein hän lopetti yhdynnän ja jäi paikoillensa odottamaan laukeamista. Juliet tiesi entuudestaan mitä seuraavaksi tapahtuisi ja terästi itseään outoon fysikaaliseen ilmiöön. Hän tunsi kuinka ennestäänkin poikkeuksellisen suuri terska alkoi turvota hänen masussa. Se laajeni miehen tukahtuneiden hengenvetojen tahtiin kun orgasmin kiima syöksi lisää verta paisuvaiskudokseen. Hetkessä se oli kuin kova kuin krikettipallo ja Juliet oli pakko kirkaista keuhkot tyhjäksi.

Miehuus oli nyt täydessä latingissa, mutta silti se ei sylkenyt sisusuksistaan kuumaa spermaa. Vanha mies tärisi kuin horkassa ja hänen silmänsä muljahtivat ympäri. Julietista näytti kuin hän olisi saanut sairauskohtauksen, mutta hän tiesi miehen saavan eriskummallisen orgasmin. Ensimmäisellä kerralla nuori nainen oli pelästynyt pahanpäiväisesti, sillä se näytti sydänkohtaukselta. Jenkins oli kuitenkin kunnossa, joskin hänen tietoinen mieli oli sammunut ja hän oli täysin orgasmin hurmiossa. Silti siemen ei lähtenyt liikkeelle munaskuista ja mies pysyi jonkinlaisessa esilaukeamisen tilassa.

Nuoren naisen ei auttanut muu kuin koettaa etsiä mahdollisimman mukava asento. Hänen vatsalla juuri navan alla oli pyöreä pullistuma. Se oli Jenkinsin herkkutattiterska ja se oli paisunut liian isoksi, että Juliet olisi voinut vetää sen ulos vaginastaan. Ainakaan ilman repeämistä. Hän ei voinut muuta kuin odottaa hovimestarin varsinaista laukeamista.

Se oli pelottavaa ja Juliet tajusi ottavansa suuren riskin, joka kerta kun yhtyi talon hovimestariin. Mutta nuori nainen oli villikko ja nautti riskinotosta. Sekä venytyksen tunteesta, jonka jättimäinen terska aiheutti. Hän silitti vatsansa kumpua ja hekumoi omalla orgastisella tunteella. Vagina kramppasi voimakkaan emätinorgasmin merkiksi ja Julietin silmissä sumeni. Kun taju taas palasi, niin keho oli veltto, eikä se tuntunut tottelevan käskyjä. Nipistävä pistos alavastassa kuitenkin kertoi, ettei Jenkins ollut vieläkään tullut ja hän oli käytännössä nalkissa mieheen.

Sekunnit matelivat pitkinä ennen kuin Juliet tunsi helpottavan salvan pulppuavan hänen raastettuun pimppiin. Hovimestarilta ei tullut sentään yhtä paljon kuin tytön isältä, mutta palloterska muodosti pitävän tulpan, eikä pisaraakaan seksilientä päässyt valumaan vaginasta. Juliet aisti miehen sydämenlyönnit siittimen sykkeen kautta ja tunsi hetkellistä yhteyttä vanhaan mieheen. Syvempää kuin normaalissa yhdynnässä saavutettiin. Eikä se jäänyt siihen, sillä vaikka penis alkoi veltostua laukeamisen jälkeen, niin meni useita minuutteja ennen kuin sen saattoi kiskaista vulvasta ulos.

Jenkins oli vieläkin puolitajuton orgasmista ja nuori nainen asetteli hänet sängylle makuulle. Menisi aamuun ennen kuin mies olisi tointunut voimakkaasta laukeamisesta. Juliet suuteli miestä otsalle kiitokseksi ja huomattuaan, että miehuus pullotti yhä puolikovana, hetken mielijohteena hän suuteli paksua terskaa. Hän ei ollut koskaan kuullut mistään vastaavasta toisella miehellä ja ainoa mikä tuli mieleen oli koirat, joilla uroksella alkoi seistä vasta laukeamisen hetkellä ja se jäi nalkkiin naaraan kohtuun. Mutta hovimestari ei ollut koira, joten hänen voimakas orgasmi oli luonnonoikku. Joskin Juliet oli usein pohtinut, että olisikohan jokin miehen esi-isistä ollut koira-eläin. Se oli tuskin mahdollista, mutta mielikuva tuntemattomasta naisesta kontallaan ja suuri uroskoira hänen selällä huvitti ja salaa kiihotti.

Kartanontytär nappasi yömekkonsa lattialta, mutta ei viitsinyt laittaa sitä yllensä. Hänen häpynsä oli yhä apposen avoimena ja levitti miehen seksitulon reisille. Se oli lähestulkoon väritöntä ja valui liukkaasti pitikin jalkoja. Seksi oli kiehtonut Julietia pienestä pitäen ja hän nautti outouksista. Eikä ollut mitään oudompaan kuin hovimestarin herkkutattipenis. Olikin sääli, että seksi vei vanhan miehen voimat, eikä hän jaksanut kuin ehkäpä kerran tai kahdesti kuukaudessa suorittaa täysiyhdyntä.

Luku 4 Ratsastusta tyttötammalla

Seuraavana aamuna Babcock Manorissa nukuttiin pitkään. Jopa niin säntillinen jaarli nukkui kello yhdeksään asti. Hän oli väsyttänyt itsensä taloudenhoitajattaren kanssa, makaamalla naisen monta kertaa yön aikana. Palvelusväki ei pitänyt yllättävistä aikataulun muutoksista, sillä se sekoittaisi loppupäivän ohjelman. Mutta koska herrasvieraat nukkuivat pitkään, niin hovimestari vaati kattamaan myöhäisen aamiaisen. Piikatytöt tottelivat, mutta huomasivat Jenkinsin olevan tavanomaista vaisumpi. Kuin olisi yön aikana purkanut tavanomaisen tarmonsa jonnekin.

Kartanontytär Juliet oli herännyt aikaisin ja oli jo vaihtanut päiväasuun, kun aulassa kohtasi portaita alas kompuroivan Kapteeni Basinstoken. Miehen silmät verestivät ja tukka oli sekaisin. Juliet koetti livahtaa takaisin käytävälle, mutta mies ehti nähdä hänet.

”Juliet-neiti. Olit verraton viime yönä!” Mies huikkasi ja koetti suudella poskelle, mutta Juliet näppärästi väisti pusun.

”Kapteeni Basinstoke. Tuo ei ole sopivaa käytöstä.”

”Mitä nyt? Olit illalla kuuma, nyt kylmä?”

”Hyvä herra Kapteeni Basinstoke, jos Te ette osaa käyttäytyä herrasmiesmäisesti, niin ehkä Teidän olisi syytä palata mustaan Afrikkaan. Ehkäpä sivistymättömät neekerit sopivat paremmin Teidän kumppaneiksi.”

”Enkö riittänyt sinulle viime yönä?”

Kapteeni Basinstoke näytti kimpaantuneelta ja nosti kätensä ylös. Juliet ehti pelästyä hänen lyövän, mutta Lordi Babcock ilmestyi nurkan takaa juuri kreivin aikaan..

”Papa.” Juliet käännähti jaarlin syliin.

”Mitä täällä tapahtuu?” Lordi Babcock jyrähti ja mulkaisi terävästi Kapteeni Basinstokea.

”Erehdys. Väärinkäsitys.”

”Olette selvästi loukannut tytärtäni. En todellakaan tiedä onko Teistä vävymateriaalia.”

”Ei, olette ymmärtäneet minut täysin väärin. En todellakaan tarkoittanut loukata häntä, vaan kehua siitä kuin hyvä hän on satulassa.”

Se kuulosti rivolta kaksimielisyydeltä ja Lordi Babcock mulkaisi uudestaan nuorempaa miestä.

”Örhm. En usko, että Teistä on arvioimaan tyttäreni ratsastustaitoja.” Hän totesi jäätävällä äänellä.

”En todellakaan… Minä… En…” Kapteeni Basinstoke valahti kalmankalpeaksi. ”Antakaa minulle yksi mahdollisuus.”

Kartanontytär ei vaikuttanut innostuneelta, mutta isännän velvollisuudet painoivat Lordi Babcockin vaakakupissa. Hän oli kutsunut Kapteeni Basinstoken ja Sir Rothermeren vieraiksi, eikä halunnut syödä sanaansa. Babcock Manor oli kuuluisa vieraanvaraisuudesta, jo sukupolvien ajan, eikä kahdeksas jaarli halunnut rikkoa traditiota.

”Hyvä herra, saatte illallisella tilaisuuden esittää asianne.”

Lordi Babcock käännähti kannoillansa ja harppoi ovesta ulos. Hän oli pukeutunut ratsastusta varten ruskeaan tweedtakkiin ja -housuihin ja halusi päästä tuulettamaan päätään. Myös Juliet poistui ripeästi paikalta, eikä katsonut taakseen. Kapteeni Basinstoke jäi yksin suureen aulaan ja manasi hiljaa. Hän tajusi, ettei ollut edellisyönä tehnyt vaikutusta kartanontyttäreen. Mikäli mieli päästä herrasväen suosioon, hänen tuli etsiä uusia keinoja. Mies pohti kuumeisesti vaihtoehtojaan ja päätti etsiä lehtipohatta Sir Rothermeren käsiinsä.

Kuumeinen oli myös Lordi Babcockin mieliala. Hän alkoi saada tarpeeksi töykeistä vieraistaan ja katui heidän kutsumistaan. Kapteenista ei takuulla olisi hänen tyttärensä aviomieheksi ja hänen läsnäolo alkoi olla loukkaus. Mies kiihdytti askeliaan ja marssi kohti tallia. Yön autuus oli unohdettu ja ärtymys kupli mielessä. Ratsastus tiluksilla voisi rauhoittaa, mutta sitä ennen oli päästävä yhtenä kappaleena hevostalleille.

Kartanonherran synkkä mielentila näkyi kauas ja talliväki suorastaan juoksi valmistelemaan lordin hevosta. Iso ruskea ori talutettiin pihalle ja kaksi nuorta tallityttöä satuloi sen vauhdilla, eikä
Lordi Babcockin tarvinnut kuin katsella vierestä. Tytöt olivat 17-18 kesäisiä ja suloisia kuin kesän suvi. Tummalla tytöllä oli housut kuin miehellä ja lordi manasi tyttärensä Juliet opettaneen tallitytöille huonoja tapoja. Toisella tytöllä oli sentään perinteinen pyöreä maalaishame, mutta hänkin oli saanut paheellisia vaikutteita sillä kullankeltaiset hiukset oli kietaistu löysälle poninhännälle. Vaalea tyttö oli hoikka varreltaan, mutta hänellä huomattavan iso povi, kuin monipäisen lapsikatraan äidillä. Lordi ei pystynyt vastustamaan kiusausta ja kouraisi pehmeää tisua, kun mukamas haki tukea hypätäkseen orin satulaan.

Oli kaunis kesäpäivä ja Lordi Babcock päätti tehdä laajan kaarroksen tilusten ympäri. Hän pysähtyi kumpareen päälle ja katseli kuinka vihreät niityt ja kumpuilevat mäet siinsivät horisonttiin asti. Höyryjuna viiletti kaukaisuudessa niin, että taivaalle tuprusi musta savuvana.

”Kuinka kaikki muuttuu.” Lordi sanoi puoliääneen. Hän saattoi junalla käydä Lontoossa ja palata kartanoon saman päivän illaksi, kun hänen isoisältä olisi mennyt matkaan kolme päivää. Suuret metallilaivat olivat valloittaneet maailman meret ja lennättimellä saattoi saada uutiset kaukaisista siirtomaista melkein samanaikaisesti kuin ne tapahtuivat. Maailma oli käynyt pieneksi, mutta onneksi lordi saattoi lohduttaa itseään sukutilusten perinteillä ja niiden pysyvyydellä. Hän myhäili tyytyväisenä tietäen, että kaikki mitä näki oli hänen.

Lordi oli ollut ratsailla jo tunnin, pakaroita alkoi puuduttaa ja häntä väsytti. Sorjien tallityttöjen katselu oli saanut aamuisen riidan jäämään taka-alalle, mutta se oli tuonut mukanaan pakottavan himotuksen. Se jylläsi munaskuissa ja hän tunsi tarvetta purkaa itsensä sisäkköön.

”Kirottu Kapteeni Basinstoke. Puhua nyt tuolla tavalla hänen kartanossaan.” Lordi sadatteli, ohjasi ratsunsa polulle ja suuntasi takaisin talleille.

Polku talleille kulki sankan metsikön läpi. Se varjosti mukavasti paahtavalta auringolta ja lordi nosti hattuaan pyyhkien otsaa. Hän huomasi, että vaalea tallityttö tuli vastaan koria kantaen. Mies löi kannuksillaan ja laukkasi tytön eteen katkaisten tämän kulun.

”Päivää tyttö.”

”Lordi.” Tyttö sanoi ujosti ja laski katseensa maahan.

Teinityttö ei ollut varreltaan pitkä, mutta hänen runsas povensa suorastaan tursui mekon etumuksen alta. Vaikka lordi oli yöllä kahdesti tyhjentänyt pussinsa Annabellaan, niin hän tunsi kuinka nivuksessa kutisi ja siitin alkoi jäykistyä.

”Mikäs tytön nimi on?”

Tallityttö taisi olla uusi, eikä lordi muistanut ottaneensa tätä aikaisemmin.

”Nelly, lordini.” Tyttö niiasi kömpelösti.

”Koska omistan kaiken minkä näen, niin omistan tämän tytönhupakonkin.” Lordi ajatteli, kouraisi etumustaan ja laskeutui hevosen päältä.

Mies sitoi orin läheiseen puuhun ja käveli tytön eteen. Hän otti korin tämän käsistä, laski sen maahan ja painoi huulensa tytön suulle. Yllätetty Nelly ei ensin tajunnut vastustella ja miehen kuuma löyhähdys salpasi hengen. Vähitellen hän kuitenkin alkoi ymmärtää mitä lordi halusi ja koetti käsillään työntää tätä kauemmaksi. Tämä innosti Lordi Babcockia kahta kauheammin ja hänen kätensä puristelivat pyllyä ja povea.

Nelly hoki ”Ei, ei ei.”, mutta ei uskaltanut tosissaan taistella miestä vastaan. Hän tiesi lordin maineen ja tilan tapoihin kuului, että tallitytöt olivat tämän nautintaoikeutta. Muut tytöt olivat kertoneet tarinoita siitä kuinka lordi oli ratsastanut heillä ja Nelly oli aavistellut sen muodostuvan hänenkin kohtaloksi. Työ talleilla hevosten ja muiden eläinten kanssa opetti paljon seksistä ja kotipuolessa renki oli aukaissut Nellyn, joten yhdyntä ei varsinaisesti pelottanut. Hän ajatteli, että olisi parempi maata muuta minuutti selällään, kuin pahoittaa kartanonherran mieli.

”Olihan mies jaarli, peräti kuninkaan sukua, joten tämä tietää aatelisoikeudet paremmin,” maalaistyttö tuumi.

Kun lordi tarttui mekon olkaimiin ja veti niitä alaspäin, tyttö kiemurteli mutta ei koettanut riuhtoa pakoon. Mies olisi voinut yhtyä nostamalla pelkästään hameen helmaa, mutta hän oli vihainen aamun keskustelusta ja purki sen tallityttöön. Niinpä roteva lordi kiskaisi alushameenkin pois sellaisella voimalla, että siihen tuli repeytymä.

Kauhistunut teinityttö kirkaisi ja koetti käsillään peitellä sulojaan. Hän oli nyt saappaita lukuun ottamatta ilkosen alastomana herransa edessä ja vaikka kuinka koetti asettaa käsiään, niin hän ei kyennyt pettämään kaikkia hekumallisia paikkoja. Tytön rinnat olivat vieläkin suuremmat kuin vaatteiden päältä oli vaikuttanut ja ne roikkuivat raskaina kuin melonit. Hän ei kuitenkaan ollut muuten raskastekoinen ja kapea vyötärö muodosti naisellisen tiimalasin.

Lordi Babcock lipoi huulia kiimaisena, mutta alastomuus ei riittänyt hänelle. Kiivastuminen oli sumentanut pään ja hän päätti varmistaa, ettei tallityttö pääsisi karkuun ennen kuin hän olisi saanut tyydytyksen. Hän nappasi satulalaukusta neljä nahkaremmiä ja salamannopeilla liikkeillä sitoi kaksi niistä tytön ranteisiin.

”Ei Teidän Armonne. Minä annan ilmankin.” Kauhistunut Nelly aneli.

Vimmastunut lordi ei tästä välittänyt, vaan veti tytön perässään syvemmälle metsän siimekseen. Löydettyään sopivan ruohomättään puun varjosta, hän tuuppasi tallitytön maahan. Lordi Babcock väänsi tytön selällensä ja sitoi tämän kädet levällensä kahteen puun runkoon. Hän teki saman nilkoille ja kiristi remmit niin, että tytön haarukset tulivat auki.

Tallityttö ulvoi kuin haavoitettu kettu, mutta lordi ei hiljentänyt tätä. He olivat kaukaa rakennuksilta ja jos joku tiluslainen sattuisi kuulemaan huudon, niin tämä poistuisi nähdessään lordin hevosen. Hän olisi voinut avata sepaluksensa ja yhtyä tyttöön saman tein, mutta ei tehnyt sitä. Sen sijaan lordi kohottautui ja jäi katselemaan maassa makaavaa vaaleaa teinityttöä.

Maa oli kova ja epämukava ja Nelly tempoi minkä jaksoi, mutta remmit eivät antaneet periksi. Hän uuvutti itsensä nopeasti ja jäi velttona makaamaan.

”Tehkää se Lordini.” Tallityttö aneli sillä hän halusi siteistä pois mahdollisimman pikaisesti.

Lordi Babcock ei vieläkään ottanut tyttöä, vaan hieroi housujen etumustaan kunnes oli kova. Tallitytön avuttomuus kiihotti miestä, mutta sitomisen takia hänellä ei ollut kiire. Hevonen hirnahti ja lordi kuulosteli hetken, mutta polulla ei kulkenut ketään. Hän alkoi rauhallisesti riisua vaatteitaan. Ensin lähti ratsastussaappaat ja perässä seurasi ruskea ratsastustakki.

Tallityttö äännähti tukahtuneesti kun lordi oli saanut riisuttua. Roteva mies oli vaikuttava vaatteet päälläkin, mutta syntymäasussaan hän näytti entistäkin miehisemmältä kokemattoman teinitytön silmissä. Kun muinainen jumala, joka oli laskeutunut taivaista ottamaan palvelijattarensa. Mutta varsinainen järkytyksen aihe oli lordin kovana sojottava miehuus. Nelly oli kuullut juttuja sen koosta, mutta tarinat eivät tehneet oikeutta.

”Se ei mahdu minuun Armollinen Lordi.” Tallityttö vikisi.

Lordi Babcock kyykistyi tallitytön auki sidottujen reisien väliin ja kutitti tämän vaaleaa karvakolmiota. Hän ojensi etusormeaan ja lykkäsi sen tyttöön. Nelly vinkaisi ja heittelehti siteissään miehen kyntäessä hänen vakoaan.

”Höpsis tyttö. Kyllä se mahtuu. Olen ollut tiukemmissakin tavaroissa.” Hän sanoi ja tyytyväisenä totesi sormenpäässään alkavaa kosteutta.

Mies vei pullistelevan miehuutensa tallitytön kukalle. Hän ei kuitenkaan heti survonut itseään sisään kuten hänellä oli usein tapana. Hän pyöritti nuppiaan persikkamaisella kummulla ja sitten varovaisesti yhtyi tallityttöön. Nelly voihkaisi ja hänen selkänsä nousi kaarelle. Siteet pitivät, eikä hän voinut muuta kuin piehtaroida avuttomana, kun suuri mies yhtyi häneen.

Kahdeksas jaarli oli erittäin hyvin varusteltu mies, eikä miehuus ollut mikään taipuisa pajunkorsi vaan jämäkkä kuin tammen tyvioksa. Seksiin valmistautumaton emätin oli kireä tuppi ja Lordi Babcock joutui ponnistelemaan saadakseen onnistuneen penetraation, mutta puolella tusinalla terävällä puskulla hän oli upottanut siittimensä pehmeään lihaan. Tallityttö parahti kivusta ja poskelle vierähti kyynel. Silti hän koetti hillitä itseään ja jopa nosti lantiota, jotta lordin yhtyminen olisi helpompaa. Pienestä pitäen Nelly oli kasvatettu nöyräksi, eikä hänelle tulisi mieleen kieltää herrasväen nautintaoikeuksia. Ei vaikka ne olisivat miten kieroutuneita tai nöyryyttäviä.

Saatuaan aisansa tukevasti väräjävään lemmenluolaan, Lordi Babcock hellitti ja jäi aloillensa. Hän hengitti raskaasti ja koetti saada itsensä tasaantumaan. Hän ei varsinaisesti tuntenut myötätuntoa allaan vikisevää teinityttöä kohtaan, vaan syy levähdystaukoon oli halu estää siemenen ennenaikainen lentäminen.

Kylmä ja kova kamara painoi ikävästi vasten selkää ja kookas miehuus kirveli uumassa. Nelly ei pystynyt rentoutumaan, vaikka kuinka koetti ja vaistomaisesti jännitti vatsaansa ja reisiään. Tarkoittamattaan hän tuli hieroneeksi samettisella värkillään suurta siitintä ja Lordi Babcock puhisi himosta. Aamuinen riita oli saanut mielen kuohumaan yli, eikä hän kyennyt hillitsemään pitkään. Vaikka tiesi laukeavansa pikaisesti, ellei ottaisi kunnon rauhoittumistaukoa, niin kutiseva miehuus sai tekemään teräviä tökkäyksiä. Hän tunsi tallitytön tiukkuuden ja kokemattomuuden, mikä kiihotti suuresti ja ennen kuin itsekään tiedosti, hän oli alkanut pumpata tytön pientä koloa.

Lordi Babcock köyristi selkäänsä ottaen vauhtia ja hirmuisella voimalla läimäisi lantionsa tytön reisien väliin. Läiske kaikui metsän puista takaisin, kun roteva mies puski perseellään. Yhdynnän tahti kiihtyi minuutti minuutilta, eikä miehen liikkeissä ollut säännöllistä rytmiä. Silti suuri siitin ei luiskahtanut vaaleasta mättäästä ja jopa hurjimman iskun aikana sukuelin pysyi visusti tallitytön emättimessä.

Nelly vinkui kurkkunsa käheäksi, mutta hän taisi olla shokissa hurjasta nainnista. Hänestä tuntui kuin olisi irtaantunut ruumistaan ja katselisi vastenmielistä yhdyntää jostakin puun oksalta. Kartanonherra näytti kuin villiintyneeltä orilta tamman päällä. Tallityttö oli nähnyt saman monta kertaa hevostalleilla ja miehen elekieli oli kuin juuri tulossa olevalla orilla.

”Armollinen Lordi. Älkää laskeko sisälle. En halua tiineeksi.”

Lordi Babcock vain murahteli tylysti ja aloitti terävän tikityksen tavoitteena oma nautinto. Munaskuissa kiehui, eikä hän koettanut pidätellä. Äkkiarvaamatta hän kiskaisi perseensä pystyyn ja hypähti kyykkyyn. Kartanonherra karjaisi kuin petoeläin ja tarttui jäykkään penikseensä. Hän ehti suunnata sen kohti tallitytön kasvoja, ennen kuin siemen lensi voimalla. Vaikka yöllä oli saanut nautinnon kahdesti, niin Lordi Babcockilta tuli yhä poikkeuksellisen rajusti ja vellimäisen sakea sperma suihkusi kahden jalan päähän suoraan teinitytön naamalle. Kauhistunut Nelly kirkaisi, mutta sulki suunsa välittömästi kun avoimeen suuhun pisaroi kitkerää miehenmälliä. Sidottuna hän ei voinut torjua siemensyöksyä lainkaan ja saattoi vain sulkea silmänsä ja avuttomana aistia kuinka lämmintä nestettä satoi hänen päällensä.

Kypsän tomaatin kokoiset karvakassit pullistelivat, kun ne pumppasivat loputonta siemenvirtaa vaalean tytön ylle. Taskukellon sekuntiviisari ehti raksuttaa puoli kierrosta, ennen tulo osoitti ehtymisen merkkejä. Silti Lordi Babcockilla riitti kupeissa spermaa, niin että saattoi vielä kuorruttaa tallityttönsä muhkean poven paksulla valkoisella kerroksella. Saatuaan tyydytyksen, hän kierähti maahan istumaan ja huohotti ankarasti. Laukeamisen raukea olo otti vallan ja roteva mies vaikutti jollakin lailla pienemmältä.

Lordi Babcock ojensi kätensä ja pyyhkäisi kädellään tallitytön kasvoja. Ripsiään räpytellen Nelly varovasti avasi silmänsä ja sidottuna saattoi vain katsella, kuinka kartanonherra levitti kädellään valkoista spermaa ympäri kasvoja, kaulaa ja hiuksia. Mies vielä käsitteli rinnat ja sen jälkeen pyyhki limaiset kouransa litteälle vatsalle ja jalkovälin untuvapehkolle. Tytön vartalo kiilteli miehenmällistä ja auringon paahteessa se alkoi kuivia nopeasti. Se tuntui iholla tahmealta ja sai olon tuntumaan likaiselta. Se oli kuitenkin lordin lahja ja inhottavuudessaankin tuli ottaa vastaa kiitollisuudella.

”Kiitos Herra kun annoitte tulonne minulle.” Nelly sanoi vaisulla äänellä ja sidottunakin teki lantiolla kömpelön niiauseleen.

Kartanonherra ei vastannut, mutta silitti tytön vaaleita hiuksia. Hän oli tyytyväinen tarjottuun nautintoon, mutta edes laukeaminen ei ollut kutistanut kookasta miehuutta. Se oli jäänyt puolijäykäksi ja kutisi yhä seksikutkaa. Tallitytön sinisten silmien anovasta katseesta huolimatta hän ei vapauttanut tätä, vaan alkoi kosketella penistään. Se nytkähti lupaavasti ja osoitti välittömästi uudelleenheräämisen merkkejä. Lordi Babcockilla oli kuitenkin toisenlainen tarve tyydytettävänä sitä ennen ja hän hypähti seisomaan hajareisin sidotun tytön ylle. Hän tarttui kaluunsa, mutta se ei ollut naintiote ja kohta alkoi Nellyn kauhistukseksi suihkuta kuumaa virtsaa. Kaari oli komeampi kuin laukeamisen ja kultainen suihku lensi tytön pään yli pusikkoon. Pisaroita kuitenkin putoili hänen kasvoille, mutta Nelly ei kyennyt kääntämään katsetta sivuun ja lumoutuneena tapitti kuinka lordi tyhjensi rakkonsa.

Jopa virtsauksessa kartanonherra vaikutti olevan ylivertainen muihin Nellyn tuntemiin miehiin nähden ja hän nuolaisi huuliaan kun mies puristeli viimeiset tipat ulos. Ikään kuin huomaten salaisen ihailun, siitin alkoi nopeasti jäykistyä. Jo ennen kun Lordi Babcock astahti taaksepäin, hän oli kova ja täydessä 9-tuuman erektiossa. Koska palvelijatar oli sidottu, hän ei haaskannut aikaa ohjeistukseen ja muitta mutkitta polvistui tämän jalkojen väliin.

”Herrani, olen vielä kipeä. En ole valmis näin pian.”

Lordi vain mulkaisi tallityttöä ja tyrkkäsi miehuutensa tämän kertaalleen käytettyyn kuumankosteaan koloon. Nelly ulvahti ja tempoili siteitään, mutta kookas miehuus työntyi aina vain syvemmälle uuman kätköihin. Se tuntui entistäkin isommalta ja tyttö tajusi, ettei lordi ollut vielä käyttänyt koko mittaan hyväkseen. Tällä kertaa Lordi Babcock ei ottanut hengähdystaukoa, vaan alkoi samantein naida tallityttöä. Suurin raivo oli kuitenkin purettu ja roteva mies työnteli itseään edes takaisin rauhallisesti haluten olla yhtä palvelijattarensa kanssa.

Nelly vapisi kauttaaltaan ja kyynelpisarat vierähtivät taas poskelle sotkeentuen kuivuneeseen spermaan. Vatsanpohjaa nipisti kuitenkin uudenlainen tunne. Se oli alkavaa painetta, ihan kuin pakottava tarve pissata. Tyttö pelästyi, että virtsaisi kesken yhdynnän. Jalkoväli tuntuikin märältä ja hän säikähti, että mitä jaarli tuumaisi, jos hän laskisi allensa sillä aikaa kun tämä kynti vakoa aisallaan. Nelly koetti pinnistellä, mutta se vain pahensi painetta. Hän parkasi ääneen eikä kyennyt pidättelemään. Sen sijaan, että neste olisi alkanut lorista, niin hän tunsi nivuksessa sarjan sähköisiä sykähdyksiä. Ne tuntuivat jollakin tapaa miellyttäviltä, mutta outoudessaan pelottavilta.

Tallityttö kauhistui, että mies oli yhdynnässä satuttanut häntä ja alkoi riuhtoa siteitä. Kookas miehuus ei kuitenkaan liuskahtanut vaginasta ja hetken päästä sykähdykset alkoivat uudelleen entistä voimakkaampina. Pian ne olivat niin väkeviä, että salamat välkkyivät silmissä ja siteistä huolimatta Nelly tunsi nousevansa ilmaan. Kokeneena panomiehenä Lordi Babcockin oli helppo huomata, että teinityttö oli saamassa orgasmia, mahdollisesti elämänsä ensimmäistä. Hän rauhoitti tahtia ja katseli kuinka partnerinsa silmät kääntyivät ympäri ja kasvot hohkasivat.

Meni pitkään ennen kuin Nellyn vinkuna laantui ja hän rojahti velttona kovalle maalle. Lordi Babcock ei ollut vielä saanut toista tyydytystä ja hänen erektionsa jökötti vahvana. Vaikka teinityttö oli puolitajuton rajusta orgasmistaan, niin irstas kartanonherra aloitti pumppauksen uudestaan. Nelly oli liian heikko esittääkseen vastalauseista ja nopeasti suuri mies pääsi täyteen vauhtiin käyttäen armotta hyväkseen nuoren partnerinsa sorjaa kehoa.

Ilman ennakkovaroitusta suuri siitin kuitenkin nytkähti ja kuumaa miehenmälliä alkoi suihkuta emättimenpohjukkaan. Nellyn silmät rävähtivät auki kun hän tunsi miehen tulevan kehoonsa, mutta saattoi vain avuttomana sätkiä jaloillaan. Lordi pihisi kuin höyrypannu, mutta jatkoi herkeämätöntä pumppausta. Kovana pysynyt erektio liukui eestaas vaginalihassa ja sykki siemensyöksyjen tahtiin.

Nellyn suuret rinnat pyörivät ja koko keho heilui, kun suuri mies junttasi voimalla. Lordi pysyi kovana hämmästyttävän kauan laukeamisen jälkeen ja vaikutti, ettei hän edes huomannut juuri tulleensa vaan yhtyi yhä kuin höyrykone. Jäykkä mäntä jatkoi eestaas pumppausta tallityön piukassa pimpissä. Onneksi Lordi Babcock oli lopulta mies eikä ja kone ja vaikka hän yhä pukkasi perseellään, niin siitin verkkaisesti pehmeni ja työnnöt kävivät heikoimmiksi. Lopulta hän kierähti sivuun ja rojahti maahan makaamaan. Lordi ei liikahtanut pitkään aikaan, vain puuskutti ankarasti. Raivo oli viimein poispyyhkäisty ja hänellä oli taas hyvä olo. Kuin kartanon valtiaalla kuuluukin olla. Viimein hän nousi seisomaan ja pyyhkäisi irtomullan polvistaan. Nellyä huolestutti sillä hän oli yhä avuttomaksi sidottuna. Seksinhimo oli kuitenkin kadonnut jaarlin kasvoilta ja hän hymyili melkeinpä lempeästi.

”Kiitos neiti. Neitiin oli hyvä yhtyä.” Lordi Babcock kumarsi ja kyykistyi irrottamaan siteet.

Nelly hieroi kipeitä ranteitaan ja nilkkojaan, mutta seurasi lordia takaisin polulle. Mies antoi tytölle pellavanenäliinan, mutta se ei riittänyt pyyhkimään kaikkea tuloa ja tarvittiin liina korin päältä. Silti tallityttö tunsi olonsa likaiseksi, eikä oikeastaan olisi halunnut laittaa hamettaan päälle peläten sen likaantuvan.

”Voin minä viedä tytön tallelle ilman vaatteitakin.” Jaarli naurahti, kun heitti tweedtakkinsa helmat ojennukseen.

Nellystä kartanonherra näytti taas isolta ja mahtavalta. Siis omalta itseltään. Mutta hän vaikutti jollakin tapaa suopealta, eikä tallityttö enää pelännyt tätä. Päinvastoin Nellystä tuntui, että hän olisi koskettanut tämän sielua kun heidän kehot yhtyivät. Hän olisi kovasti halunnut sanoa jotakin, mutta ei tiennyt mitä. Kiittää hän ei halunnut, sillä hän oli ollut pakotettu tekoon, mutta hän ei tuntenut tarvetta moittia. Itse asiassa hänestä tuntui hyvältä olla voimakastahtoisen miehen seurassa ilman rihman kiertämää.

Säädyllisyys vei lopulta voiton ja tallityttö laittoi hameen yllensä ja sipaisi kullankeltaisia kutrejaan. Lordi Babcock heilautti itsensä vaivattomasti ratsun selkään ja ojensi kätensä Nellylle. Tyttö kaappasi korinsa toiseen kainaloon ja antoi miehen vetää ylös orin päälle. Hän istuutui sivuttain miehen eteen ja painoi päänsä vasten tämän olkaan. Lordi Babcock maiskautti suutaan ja laittoi hevosen laukkaamaan.

He saapuivat talleille alta aikayksikön, Nellyn pettymykseksi. Hän olisi halunnut ratsastaa pidempää lordin kanssa, mutta sai sentään tyydytystä siitä kuinka hölmistyneitä ja kateellisen näköisiä muu talliväki oli. Nelly nautti erityisesti kuinka murhaavan katseen tumma tallityttö loi. Hän odottikin ylpeänä hevosen selässä sillä aikaa kun kartanonherra laskeutui alas ja antoi auttaa itsensä jaloillensa maahan.

Selkä suorassa tyttö askelsi kohti tilusväen asuntolaa ja kuuli ohimennen kuinka lordi lausahti tallimestarille hänen ansaitsevan vapaata. ”Lordi oli vaatelias, mutta myös antelias mikäli palvelus suoritettiin hyvin”, mietti Nelly. Mutta paras palkinto taisi olla yhä kytevä lämmin polte alavatsassa ja heti kun oli päässyt nurkan taa, tyttö hieraisi jalkoväliään ja hymyili onnellisesti. Salaa hän toivoi, että lordi olisi ollut tyytyväinen ja tämä haluaisi ratsastaa uudestaan tallitytöllään. Hän antaisi jopa sitoa uudestaan mikäli se olisi mikä miellyttäisi kartanonherraa.

Luku 5 Afrikan jättiläinen

Lounaan jälkeen Juliet etsi isäänsä, joka ei ollut tullut taloon syömään. Hän olisi halunnut selittää aamun välikohtauksen, mutta sai palvelusväeltä kuulla kartanonherran lähteneen pitkälle ratsastusretkelle. Kesäpäivä oli kaunis ja hän kiersi puutarhan kautta. Nuori nainen oli laittanut ylleen ulkoiluasun, kapeahkon vaaleanpellavaisen hameen, harmaan nappipaidan ja tumman liivitakin. Muodollinen korkeakauluksinen paita tuntuikin kuristavalta ja vilkaistuaan, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän avasi kaksi ylintä nappia. Palvelusväkeä ei varmaan olisi häirinnyt, jos hän olisi kirmannut ilkosen alastomana, mutta kartanossa oli vieraita ja säädyllisyys oli tärkeää.

Annabel tuli polkua pitkin vastaan hengästyneen oloisena ja kasvot punahtuneina.

”Juliet-Neiti. Teidän on nähtävä tämä.” Hän hymyili viekkaasti.

”Nähtävä mitä?” Juliet vastasi topakasti.

Taloudenhoitajatar ei vastannut, vaan hymyili salaperäisesti ja otti kartanontytärtä kädestä. Hän vei polkua pitkin kohti lampea ja kesäpaviljonkia. Se oli pensaiden reunustama syrjäinen ja rauhallinen paikka puutarhan perällä. Kartanonherralla oli tapana viihdyttää naisvieraitaan siellä ja silloin ripustettiin intiimi vaatekappale oksalle merkiksi. Juliet huomasikin naisen sukkanauhan roikkuvan pensaanoksalla polun päässä.

”Se on minun. Isäsi ei ole täällä.” Annabel lausahti, mutta ei selittänyt enempää.

Uteliaisuus poltti kun Juliet kiersi viimeisen pensasaidan ja tuli lammenaukiolle. Hän huomasi, että paviljongissa odotti kaksi ihmistä. Toisen hän helposti tunnisti äitinsä tanskalaiseksi kamaripalvelijatar Charlotteksi, mutta kesti aikansa ennen kuin hän tunnisti vieressä seisovan tummanpuhuvan kookkaan miehen. Koska kreivikunnan mailla ei voinut olla kovin montaan yönmustaa afrikkalaisjättiä, niin Juliet tajusi miehen olevan Kapteeni Basinstoken miespalvelija. Mutta neekeri oli alaston kuin syntyessään ja musta iho kiilteli auringossa.

Iho näytti samettiselta ja Juliet halusi koskettaa sitä. Mutta mitä lähemmäksi paviljonkia kulki, niin sitä enemmän miehen jättimäinen koko alkoi kauhistuttaa. Hän oli päältä 7 jalkaa pitkä ja käsivarret olivat paksut ja jäntevät kuin puunrunko. Juliet oli pitkä naiseksi, mutta kun hän pääsi miehen viereen, niin hän sai huomata silmänsä olevan vain tynnyrimäisen rintakehän korkeudella.

Juliet tiesi olevansa aristokraattisen maailman jäsen, mutta silti hän tapitti miehen valtavia lihaksia. Eikä hän kyennyt vastustamaan uteliaisuuttaan, vaan varovasti sormella kokeili pullistelevan hauiksen voimaa. Hänen sormensa ei painunut ihoon ja käsivarret ja rintalihakset olivat kuin eebenpuiset veistokset. Tällaista miestä ei voisi tulla kylmän pohjoisen kalpean auringon alta ja Julietin oli helppo ajatella tämän olevan afrikkalainen primitiivi, kuin halpakirjallisuuden Mandingo.

Kartanontyttären kädet rohkaistuivat ja pian ne hieroivat miehen rintalihaksia, jotka olivat suuret ja vahvat kuin hevosen lautaset. Vasta sitten hän kiinnitti huomiota vieressä seisovaan kamarineitiin. Charlotte piteli käsissään suurta mustaa lieriötä, joka kaukaa katsottuna oli vaikuttanut viinipullolta. Viinipullo se ei kuitenkaan ollut, sillä se oli jotenkin lihaisa. Julietin piti oikein tarkentaa katsettaan ennen kuin tajusi mikä se oli. Kun aivot viimein rekisteröivät esineen muodon, hän kirkaisi niin lujaa, että pusikossa pesivät linnut lennähtivät pakosalle.

Kamarineiti piti käsissään neekerin täydessä erektiossa sojottavaa siitintä. Afrikkalaisen jättimäinen kokokaan ei ollut valmistanut siihen millainen aisa häneltä löytyi jalkovälistä. Juliet arveli sen olevan vähintään jalan pituinen ja paksu kuin naisen käsivarsi. Se oli yksinkertaisesti liian suuri ihmisen siittimeksi ja kartanontytärtä alkoi heikottaa pelkkä katselu.

”Ja, se on kuin elefantin kärsä.” Charlotte sanoi paksulla tanskalaisaksentilla.

Annabelin piti tukea nuorta naista, sillä hän oli pyörtyä. Juliet piti miesten falloksista ja mielellään katseli niitä ilman yhdyntääkin, mutta neekerin elin oli jotakin pyöristyttävää. Liian iso normaaliin yhdyntään, mutta silti hänen suunsa kuivui ja vatsanpohja lämpeni pikavauhtia.

”S-saanko?” Hän kysyi hädin tuskin kuuluvalla äänellä.

Neekeri päästi jyrisevän naurun myöntymisen merkiksi ja samalla suuri siitin hypähti Charlotten käsistä. Juliet astahti taaksepäin säikähdyksestä ja hänestä näytti kuin jättimäinen sukuelin hyökkäisi kimppuun. Suuresta koostaan huolimatta erektio kannatti itsensä vaivattomasti ja terska kohottautui sojottamaan kohti nuoren naisen kasvoja. Kuin omituinen yksisilmäinen hirviö, joka halusi nielaista uhrinsa suihinsa.

Julietista tuntui, että hän pissaa allensa ja taisi vähän lirahtaakin alushameeseen. Silti kuin unessa hän ojensi kätensä ja arasti hipaisi siitintä. Kun se ei välittömästi purrut, niin hän levitti kämmenensä sen ympärille. Varsi oli kuitenkin niin paksu, ettei hän pystynyt koskettamaan etusormellaan peukaloaan.

”Tammaa astuvalla orilla saattoi olla näin paksu aisa, mutta ei missään tapauksessa pelkällä miehellä.” Hän vaikeroi.

”Kerrotaan, että Afrikassa kaikki miehet ovat näin isoja.” Charlotte selitti.

”Ei ole mahdollista!” Juliet täräytti. ”Isäni satuttaa piikoja ja hän on ainakin viisi tuumaa pienempi.”

”Ehkä neekerinaisilla on väljät revat.”

Juliet ei vieläkään uskonut, että neekerisiitin oli todellinen. Hän laittoi molemmat kätensä sen ympärille ja puristi lujaa. Sukuelin ei juurikaan taipunut, mutta neekeri ähkäisi ja ruikkasi pissareiästä kirkasta visvaa. Siitin sykki ja karhea esinahka kutitti saaden kämmenen kihelmöimään. Siitä huolimatta Juliet puristi penistä ja seisoi paikoillaan halvaantuneena. Hänen mahlansa valuivat pitkin reisiä ja hän oli kiimaisempi kuin koskaan.

”Haluan tuntea sen masussani.” Juliet päätti ja ennen kuin vanhemmat naiset ehtivät estää, hän alkoi napittaa paitaansa auki,

”Juliet-neiti. Se ei ole mahdollista.” Varoitti Annabel.

Kartanontytär ei kuunnellut varoituksia, vaan kuumeisesti riisui paitansa ja hameensa. Hän ei välittänyt tiukoista korseteista, jotka muutenkin olivat menossa muodista pois, ja alla oli vain mekkomainen alushame. Alastomuus vääjäämättä paljasti nuoren naisen rajat yhdynnän saralla. Hän oli pitkä, mutta hoikka varreltaan, eikä lantio ollut lapsen synnyttäneen naisen leveä. Juliet kuitenkin heilautti tummia kutrejaan olkapäille ja ohimennen hieraisi puolipallotisujen törröttävää nänniä. Hän kumartui paviljongin pöydän ylle ja pyllisti neekerille. Pepunkannikoiden alta pilkisti turvonnut häpy ja märät pisarat mustalla karvoituksella paljastivat hänen olevan kiimassa.

”Vahtikaa Mandingoa!” Juliet käski ja ojensi kätensä taaksepäin torjuvaan eleeseen. ”Haluan asettaa itse sen sisääni.”

Painaen päänsä vasten kovaa pöytälevyä, nuori nainen vei kätensä jalkojen välistä ja tarttui jököttävään jättisiittimeen. Annabel ja Charlotte painautuivat miehen kylkeen ja ottivat kiinni mustan halon varresta. Erektio oli niin valtaisa, että siitä riitti kolmelle naiskäsiparille ja jokainen sai osansa. Pelko kouraisi Julietin vatsanpohjaa, mutta himo oli sumentanut mielen, eikä hän perääntynyt. Hitaasti hän veti miehuutta kohti naisellisuutensa nuppua. Hän inahti tuntiessaan paksun terskan vaativan kosketuksen vasten herkkää häpyä. Se tuntui vielä suuremmalta kuin oli näyttänyt ja vulva joutuisi lujille.

Juliet painoi pepullaan siitintä ja välittömästi kivun vasamat välkkyivät silmissä. Hän ei välittänyt siitä vaan puski kovemmin. Kipu kasvoi sitä mukaan kuin häpy venyi, mutta se ei avautunut riittävästi neekeriaisalle. Vanhempia naisia alkoi huolestuttaa, mutta he pitivät kiinni parrusta ja koettivat ohjata sitä kartanontyttären emättimeen. Musta mies sentään älysi pysyä paikoillaan, mutta kaikki kolme naista ponnistelivat täysin voimin saavuttaakseen yhdynnän.

Lopulta kipu kävi liian suureksi ja Juliet nosti peppuaan. Hän pyyhkäisi hikisille kasvoille liimaantuneita hiuksiaan ja kohottautui. Hän ei olisi kuuna päivänäkään kuvitellut kohtaavan rakastajan, joka olisi liian suuri, mutta tämä afrikanjätti ylitti käsityskyvyn. Hän ei kuitenkaan halunnut luovuttaa ja käännähti selällensä. Hän nosti jalkansa ilmaan, levitti reitensä ja vei kätensä niiden välistä. Juliet tarttui taas kovaan penikseen ja veti sen luokseen. Hän ei kuitenkaan päästänyt miestä hävyllensä, vaan sulki reitensä siittimen ympärille ja nosti kantapäät leveälle rintakehälle.

”Saat yhtyä jalkoihini, ei muuta.” Juliet komensi.

Neekeriä ei tarvinnut kahdesti käskeä. Hän astahti eteenpäin asettaen miehuutensa nuoren naisen vatsalle ja rutisi reidet yhteen niin lujaa, että valkoiselle iholle jäi punaiset läiskät. Juliet ähkäisi, mutta mies ehti aloittaa pumppaavan yhdynnän. Afrikkalainen ei säästellyt lainkaan, liekö hän yhtynyt vastaavalla tavalla aikaisemminkin, sillä hänen puskut olivat väkeviä ja päättäväisiä. Juliet vinkui vaikka mies ei ollut hänen sisällä ja hyvä niin koska pitkät työnnöt saivat terskannupin hipomaan rinnanpalluroita.

”Luoja paratkoon!” Huudahti Juliet, kun hän liukui pöytää pitkin ja olisi pudonnut maahan, ellei neekeri olisi pitänyt jalkoja otteessaan.

Saatuaan hengityksen taas kulkemaan ensijärkytyksestä, Juliet saattoi hieman kohottaa päätään ja ihaillen katsella kuinka valtaisa siitin hankasi hänen vatsaansa vasten. Hän tarrasi molemmilla käsillään klunssiin ja puristi lujaa. Nuorelle neidolle ei tarvinnut erikseen kertoa, että se oli miehuuden herkin kohta ja hän oli hieronut monen monelta mieheltä liemet ulos pikkupimpsallaan. Tätä hevosenaisaa hän ei kyennyt hoitelemaan emätinhieronnalla, mutta olihan hänellä kädet.

Neekeri palkitsi terskan hivelyn leveällä hymyllä ja aimo annoksella esispermaa. Himon riivaamana hän intoutui työntelemään nopeammin ja sai jättimäisen siittimen liukumaan kartanontyttären vatsalla. Se jätti jälkeensä sakeat kiimavanat ja Julietilla oli vaikeuksia pitää kiinni eritteistä liukkaaksi käyneestä parrusta. Afrikkalainen oli kuitenkin liian kiihtynyt miettiäkseen hienouksia ja antoi voimakkaiden pohkeiden tehdä työ. Hän ehtikin pitää yllä vauhtia vain pari minuuttia ennen kuin murahti matalasti ja laukesi Julietin päälle.

Kuumaa miehenmahlaa lensi kaaressa, mutta nuori naisenalku ei päässyt karkuun, koska mies yhä puristi hänen reisiään. Juliet joutui ottamaan vastaan neekerin koko tulon ja sakeaa visvaa ropisi rinnoille, kaulalle ja hiuksillekin. Kuumotus vaihtui likaiseen oloon ja Juliet makasi uuvahtaneena pöydällä.

Äkkiä pensaista lammen toiselta puolelta kuului rasahdus ja välähti kuin salaman iskiessä. Mutta taivas oli kirkas ja eikä päätään nopeasti kääntänyt Juliet nähnyt mitään. Laukeamisen hekumasta nautiskeleva neekeri ei huomannut tätä ja seisoi jähmettyneenä paikoillaan kovan siittimen pulpautellessa viimeisiä spermatippoja.

Juliet värähti inhosta, mutta ei uskaltanut liikahtaa, koska neekeri ei heti pehmennyt. Annabel oli nähnyt kartanonherran pysyvän jäykkänä laukeamisen jälkeen ja huolestui josko afrikanmies olisi yhtä viriili. Hän ohjasi tätä kauemmaksi Juliet-neidistä, mutta pelko oli turha ja valtaisa aisa alkoi verkkaisesti asettua. Varmuuden vuoksi Annabel käski kamarineitiä viemään mies pois, jotta aristokraattien kartanontytär saisi yksityisyyttä.

”Pirulaisen siittämä.” Häkeltynyt Juliet tokaisi, mutta katseli kiihkeästi kun poistuvan mustan miehen lepotilassakin 8 tuumainen penis heilahti askelluksen tahtiin.

”Autanko Juliet-Neitiä?” Annabel kysyi kun he olivat jääneet kahden.

”Kyllä. Neekeritulo on kuin velliä” Juliet naurahti hermostuneesti, sillä hän tunsi olonsa niljakkaaksi mustan miehen tulon jäljiltä. ”Anna pyyhe, jotta voi siistiä itseni tästä tahmasta. ”

”Anteeksi, en arvannut tuoda mukanani pyyhettä. Jos Te käytätte minun palvelusasuani?”

”Höpsis Annabel. Alushameeni käy siihen vallan hyvin. On muutenkin liian kuuma sille.”

Vapisevin jaloin Juliet kohottautui ja kumartui poimimaan alushamettaan. Hän oli kuulevinaan uuden räpsähdyksen ja väläyksen, mutta taaskaan mitään ei näkynyt. Hän laittoi sen hermojen piikkiin, sillä valtava afrikkalaismies oli saanut hänet häkellyksiin. Vatsanpohjassa kuumotti yhä ja hän joutuisi kysymään Annabeliltä lainaksi pitkää ja paksua sauvaa, jolla voisi raaputtaa emättimenpohjukan syyhy perusteellisesti pois.

”Annabel, oletko koskaan nähnyt yhtä isoa?”

”En. Hevosilla kyllä, mutta en miehellä.” Taloudenhoitajatar hymyili vinosti. ”Mutta Teidän isällänne on parempi mieskunto ja tulee ankarammin.”

”No papa on ihan omaa luokkaansa. Jopa afrikkalaisiin Mandingoihin verrattuja.”

Juliet alkoi pohtia, että se saattoi olla hänen ongelmansa. Hän ei voisi millään löytää aviomiestä, joka olisi yhtä miehekäs kuin oma isä. ”No, ehkä tämä Mandingo, mutta afrikanneekeriä ei voisi viedä alttarille.” Hän ajatteli hiljaa mielessä.

Luku 6 Palvelusväen kurinpitoa

Kartanon viikonloppuvierailu oli latistunut nopeasti. Isäntäväen helpotukseksi Sir Rothermere ja Kapteeni Basinstoke olivat lähteneet kaupungille, eivätkä palanneet iltapäiväteelle. Babcockien perhe sai omassa rauhassa nauttia virvokkeita. Isän ja esikoistyttären kasvot punottivat ja Lady Dagmarin oli helppo arvata heidän olleen paheellisilla teillä. Hän ajatteli Juliet-tyttärensä tulleensa liikaankin isäänsä ja manasi, että kartanon palvelusväen aika ja energia vaikutti hupenevan näiden kahden halujen tyydyttämiseen.

”Onneksi Harrietista ei ole tullut samanlaista hupakkoa.” Hän mielessä huokaili, mutta tiesi rakastavansa Julietia yhtälailla, vaikka tyttärien luonteenpiirteet olivat niin erilaiset.

Vieraat palasivat illalliselle, mutta tunnelma oli vaisu. Kapteeni Basinstoke yritti vielä kerran esittää naimatoiveensa, mutta jollakin tapaa hän vaikutti alistuneelta, eikä argumentoinnissa ollut puhtia. Asiaa ei auttanut, että Juliet lähestulkoon kokonaan jätti miehen huomioitta ja hajamielisesti tuijotti ikkunasta ulos mustaan yöhön. Eikä Lordi Babcock suonut sen enempää mielenkiintoa, joten Kapteeni Basinstoke hiljeni ja hartiat lytyssä jäi ryystämään soppaa. Sir Rothermere oli iloisemmalla tuulella, mutta nopeasti sherrylasien läike sai hänen puheensa sammaltamaan.

Vieraat lähtivätkin aikaisin seuraavana aamuna jo ennen aamiaista ja koko kartanonväki huokaisi helpotuksesta. Mukaan lukien palvelusväki, sillä vieraat olivat olleet nirsoja ja nipistelleet sisäkköjen peput helliksi. Isän ja tyttären ei tarvinnut edes keskustella asiasta ja yhteisellä katsekontaktilla aamiaispöydän yli Kapteeni Basinstoke oli poistettu sulhaskandidaattien listasta.

Babcock Manor vaipui uneliaisiin rutiineihin. Lordi Babcock hoiti tilusten asioita, Lady Dagmar kyläyhteisön tapahtumakomiteaa ja tyttäret Harriet ja Juliet suunnittelivat Lontoo matkaa. Palvelusväkikin sai ansaitun lepotauon herrasväen himoilta.

Kului muutama päivä Kapteeni Basinstoken ja Sir Rothermeren vierailusta ja perhe oli kokoontunut yhteiselle aamiaiselle.

”Aamun posti Arvon Lordi.” Jenkins ilmoitti ja ojensi tarjottimella pinon kirjeitä.

Suurin osa oli tavanomaisia kirjeitä kaukaisilta sukulaisilta tai liittyen tilustenpitoon, mutta joukossa yksi suuri manillakuori. Kuoressa oli kartanon osoite ja lordin nimi, mutta ei lähettäjän tietoja, vain Lontoon postileima. Lordi Babcock tarttui siihen ensin ja avasi sen päästä. Kuoressa oli kaksi pahvipalaa ja niiden välissä kiiltävää paperia. Uteliaana hän veti paperin esiin, mutta jähmettyi ja kalpeni kauhusta. Kuoressa oli kaksi valokuvaa. Kartanonherran tytär alastomana puutarhan kesäpaviljongissa ja iso musta mies hänen jalkovälissä.

Lordi Babcock hypähti ylös niin vauhdilla, ettei huomannut vieressään kahvia kaatavaa palvelijatarta. Yllätetty sisäkkö Patricia ei ehtinyt väistää ja kookas mies töytäisi. Hänen käsi tärähti ja hän tuli läikyttäneeksi kuumaa kahvia lordin kämmenelle. Mies karjaisi kivusta ja mulkaisi murhaavasti sisäkkötyttöä.

”Anteeksi Arvon Lordi.” Patricia söpötti. Hän jähmettyi pelosta ja painoi päänsä alas.

Käytävällä ollut Annabel ryntäsi ruokasaliin kuulleessaan metelin ja lordin kämmenselän punotuksesta pystyi arvaamaan mitä oli tapahtunut.

”Lordi, tuonko voiteita?”

Lordi Babcock kuitenkin huitaisi sivuun taloudenhoitajattaren auttavan käden ja tarttui pudottamaansa manillakuoreen.

”Annabel tuo tämän sisäkönkuvatuksen työhuoneeseeni tasan puolen tunnin päästä. Ei hetkeäkään yli!” Jyrähti lordi.

Raivostunut Lordi Babcock harppoi huoneesta ulos, eikä katsonut taakseen. Hän läimäytti kiinni työhuoneensa oven eikä miettinyt palvelusväkeään. Kättä kirveli yhä, mutta kirjekuoren polte oli pahempi. Hän istuutui suuren mahonkisen kirjoituspöydän taakse ja vapisevin käsin avasi kirjekuoren. Hän laittoi kaksi valokuvaa pöydälle ja tarkasteli niitä. Kuvat oli otettu kaukaa, mutta riittävän tarkkoja varmistaakseen, että alaston nuori nainen oli hänen tyttärensä. Afrikkalaismiehen tavattoman suurikokoinen miehuus heitti varjon kehon ylle ja näytti, että tämä oli lauennut. Toisessa kuvassa Juliet oli kohottautunut istumaan ja neekerisiemen putoili pisaroina. Vieressä taloudenhoitajatar Annabel oli kumartunut ottamaan vaaleata alushametta.

Lordin sappi kiehui ja hän tärisi raivoista. Hän löi nyrkkinsä pöytään. Kuoressa ei ollut viestiä, mutta kuvat olivat selvästi tarkoitettu painostukseen. Koska kuvissa oli mukana neekeripalvelija, eikä kartanonmaille ulkopuoliset päässeet noin vain, niin hän oli varma, että pelkurimaisen Basinstoken ja niljakkaan Sir Rothermeren täytyi olla kuvien takana. Jompi kumpi tai molemmat yhdessä.

Kuvat olivat liian epäsiveellisiä julkaistaviksi edes Sir Rothermeren törkylehdessä, mutta pelkkä skandaalinhaiskahdus olisi liikaa ja saattaisi tuhota Juliet-tyttären naimamahdollisuudet. Puhumattakaan jaarlin asemasta hovin silmissä. Lordi Babcock oli tunnettu temperamentista, mutta nyt hänen kiukku oli asteikon ulkopuolella. Raivo tuntui kuitenkin muuallakin kuin päässä ja suuri miehuus alkoi paisua housuissa.

Suljetun työhuoneen oven ulkopuolella Annabel oli tuonut sisäkköparan hyvissä ajoin. Hän koetti rauhoitella pelosta vapisevaa tyttöä ja oli alakerrassa antanut tälle yhdyntäsalvaa. Patricia räpläsi rauhattomasti metallisankaisia silmälaseja, mutta ei sanonut sanaakaan. Hän sulkeutunut luonteeltaan ja vaikka pyynnöstä nöyrästi suoritti palvelunsa, myös seksuaalisen, niin hän ei oma-aloitteisesti harrastanut yhdynnän iloja. Siksi taloudenhoitajatar toivoi, että selvittäisiin puhumalla, mutta epäili vahvasti, että lordille ei riittäisi pelkkä suullinen ripitys. Se verran tulistuneelta hän oli näyttänyt.

Toisella silmällä Annabel vilkuili käytävän tikittävää kaappikelloa. Käskystä huolimatta hän odotti hieman määräajan yli ennen kuin koputti oveen. Sisältä kuului äkäinen murahdus. Annabelin kädet liukuivat pitkin harmaan mekon saumoja ja syrjäsilmällä hän varmisti, että pitkän sisäkön musta työasu ja valkoinen esiliina olivat ojennuksessa, ennen kuin hän avasi oven. Naiset niiasivat ovella ja ripein askelin kävelivät pöydän eteen. Lordi laittoi joitakin papereita kirjekuoreen, eivätkä he ehtineet nähdä mitä ne koskivat. Hän tuijotti ilkeästi edessä seisovia palvelijoita, mutta ei sanonut mitään pitkään aikaan.

Miehen katse oli terävä ja oli kuin armeija muurahaisia olisi marssinut Patricia iholla. Hän tunsi tarvetta pissata, mutta koetti seisoa mahdollisimman suorana. Se oli ahdistavaa, mutta niin kai oli tarkoituskin ja Lordi Babcock pitkitti hiljaisuutta. Samalla hän tarkasteli sisäkköään. Tyttö oli pitkä, pidempi kuin moni mies, mutta laiha, eikä palvelusasun alta pilkistänyt muotoja. Hänen ruskeat hiukset olivat leikattu muodikkaasti lyhyeksi. Vaikka Babcock Manor oli hänen ensimmäinen palveluspaikka, niin 23-vuotiaana hän alkoi olla vanha uudeksi palvelijattareksi. Lisäksi hän, toisin kuin muu palvelusväki, oli kaupunkilainen, keskiluokkaisesta perheestä ja opiskellut. Lordi piti häntä älykkömäisenä ja ylimielisenä, mikä taisi kuitenkin johtua tytön sulkeutuneesta luonteesta.

”Tytönhempukka katsoo mitä on tullut tehneeksi.” Lordi Babcock komensi ja nosti kättään.

Punotus näkyi vielä selvästi ja sen täytyi kirvellä.

”Arvon Lordi, jos minä laitan voidetta…” Annabel astahti eteenpäin, mutta mies pysäytti käden heilautuksella.

”Annabel pysyy vaan paikoillaan. En ole lopettanut tämän hupakon kanssa.”

”A-anteeksi Herrani.” Patricia änkytti ja hänen kasvot olivat kauhusta kalpeat. Hän niiasi hätäisesti ja koetti olla itkemättä.

”Hyvä on. Koska noin vilpittömästi kadut. Mutta minun on annettava rangaistus. Olisinko minä mikään kartanonherra, jos katsoisin tällaista sormien läpi?”

”Ette herrani. Ansaitsen rangaistuksen.”

”Niin sitä pitää. Tyttö kumartuu ja ottaa käsillään kiinni pöydän reunasta.”

Patricia teki niin kuin käskettiin ja työnsi jopa peppuaan taaksepäin. Hän aavisti saavansa piiskauksen, mutta toivoi sen tapahtuvan vaatteiden läpi. Sitä helpotusta Lordi Babcock ei kuitenkaan suonut, vaan käski Annabelin nostamaan hameenhelmaa. Babcock Manorin sisäkköasu oli tyköistuvaa sorttia, mutta sen sisäpuolella oli piilosauma ja taloudenhoitajattaren oli helppo nostaa hameenhelma vyötärölle. Tytöllä ei ollut alushametta ja esiin pilkahti kaksi maidonvalkeaa pakaraa ja niiden alta pilkottava ruskea karvapehko.

Lordi Babcock nousi tuolista ja kiersi pöydän ympäri nähdäkseen paremmin. Hän hieroi etumustaan, mutta ei kiirehtinyt. Hän oli ehtinyt ottaa Patrician vain muutaman kerran ja tytön odotuksesta väräjävä peppu oli jotenkin neitseellisen näköinen. Lordi ojensi kätensä, mutta ei läimäyttänyt sillä, kuten säikähdyksestä ähkäisevä sisäkkö ehti luulla. Hän kosketti kimmoisaa ihoa ja hieroi reisien sisäpintoja. Miehen käsi oli karhea ja tunkeileva ja Patricia kiemurteli, mutta ei koettanut vetää peppuaan miehen ulottumattomiin.

”Jos Herra vain yhtyisi, eikä löisi.” Sisäkkötyttö hiljaa toivoi.

Jaarlin ilme oli kuitenkin kireä ja siitä paistoi halu satuttaa palvelijatartaan. Hän jatkoi tytön jalkovälin hierontaa ja toisella kädellä otti pöydän reunalta ratsupiiskan. Patricia näki sen syrjäsilmästään ja älähti kauhusta. Hän jännitti pepunkannikoitaan, mutta iskua ei tullut heti. Myhäillen tyytyväisenä Lordi Babcock kähmi intiimipaikkoja ja pitkitti jännitystä. Se oli niin piinaavaa, että Patricia alkoi toivoa miehen lyövän pian ja hän pyllisti laskien päätään alas.

Palvelustytön ehdoton alistuminen miellytti lordia ja hän veti kämmenensä jalkovälistä. Hän ensin vei sen kasvoille ja nuuhkaisi tytön tuoksua. Sitten hän vaihtoi ruoskan oikeaan käteen ja kohotti sen ilmaan. Vieläkin hän odotti hetken keräten jännitettä. Lopulta hän sivalsi hurjalla voimalla, niin että ilmassa suhahti. Lordi Babcock ei pidätellyt lainkaan ja löi täysin voimin, mutta viime hetkellä hän ohjasi kätensä sivuun ja piiska vain hipaisi tytön pakaraa. Vaikka iskun suurin voima ohjautui sivuun, niin se silti kirpaisi ja Patricia ulvahti. Mies ei jäänyt odottamaan vaan sivalsi nopeasti toisen kerran ja tytön poskille vierähti kyyneleet.

Pepulle piirtyi punaiset juovat, mutta iho ei mennyt rikki. Annabel tiesi kartanonherran olevan taitava kurittamisessa ja välttävän loukkaantumisia, mutta irvistys sisäkkötytön kasvoilla kertoi iskujen polttelevan pahasti. Kivusta huolimatta Patricia pysyi paikoillaan ja rystyset valkoisina rutisi pöydänreunaa. Lordi iski vielä kahdesti ennen kuin jäi paikoillensa puuskuttamaan.

”S-ssaanko nousta Armollinen L-lordi?” Patricia kysyi vapisevalla äänellä, kun hetkeen ei tapahtunut mitään.

Lordi Babcock ei vastannut vaan löi vielä kerran. Isku ei ollut niin voimakas kuin aikaisemmat, mutta tällä kertaa hän piti huolen, että koko voima osui pakaraan. Patricia kiljaisi korvia särkevästi ja hypähti. Tyytyväisen oloinen mies astahti taaksepäin, pudotti ratsupiiskan pöydälle ja katseli himoiten punajuovaista peppua. Annabel syöksähti eteenpäin, mutta lordin kädenheilautus pysäytti. Hän ei ollut vielä valmis ja oli kiihottunut piiskauksesta, niin että etumukseen oli piirtynyt valtavan miehuuden ääriviivat ja saumat uhkasivat revetä.

Kuritus oli vain lisännyt seksiraivoa ja erektio oli kivuliaan kova. Kiihkossaan hänellä ei ollut aikaa housujen napeille, vaan kiskaisi niin, että irronneet napit poukkoilivat napsahtaen lattialle. Kartanonherran valtasauva pongahti esiin ja sojotti kuin kivipaasi verisuonien pullistellessa sen pinnalla. Vauhdilla hän potki palvelustytön jalkoja haralleen ja tarrasi käsillään tämän uumaan, niin että kynnet upposivat ihoon. Patricia tunsi synkän varjon kumartuvan yllensä ja miehuuden hehkun jalkovälissä.

Lordi tuuppasi väkivaltaisesti ja vaikka tyttö oli seksiin valmistautumaton ja emätin avautumaton, niin kivierektio upposi vaivattomasti tyttöön kuin kuuma veitsi voihin. Patricia huusi keuhkonsa tyhjiksi, mutta roteva mies piti hänet helposti aloillansa ja alkoi yhtyä rajusti. Lordi Babcock oli tunnettu kovista otteistaan, mutta nyt raivo oli sumentanut mielen totaalisesti. Hän suorastaan moukaroi sisäkkötyttöä ja ruhjoi itsensä pohjukkaan asti.

Äkkiä piiskaus tuntui mitättömältä ja Patricia-parka vapisi kuin kuumehorkassa. Hänellä ei kuitenkaan ollut ilmaa huutoon ja shokki oli turruttanut kivun. Avuttomana hän vain heilui miehen hurjistuneiden puskujen tahdissa ja kuvitteli tietävänsä miltä lehmästä tuntuu kun kiimainen sonni on päällä. Paitsi, että hänellä ei ollut isoa lehmärevaa, vaan pikkuinen pimpsa, johon kartanonherra koetti survoa suonikasta aisaansa.

Jopa paljon nähnyt Annabel oli hämmästynyt herransa eläimellisestä raivoista. Viha oli paljon suurempaa kuin kirvely kuumasta kahvista ja hän pohdiskeli, että mikähän oli kiihdyttänyt miehen tuollaiseen raivoon. Nuori sisäkkö oli kokematon seksin suhteen ja Annabel alkoi huolestua hänen puolestaan, mutta oli samalla salaa tyytyväinen, että lordi kohdisti hirmuisen kiukkunsa tähän, eikä ruhjonut hänen värkkiään verille.

Jopa viriiliydestään tunnetun lordin oli mahdotonta pidätellä niin hurjassa nainnissa. Silti raivon punainen huppu peitti ja hän pysyi kovana monta pitkää minuuttia. Sisäkkötyttö oli valahtanut veltoksi ja hän pysyi tolpillansa vain miehen kannattelemana. Hänen mielensä oli puolittain sumentunut ja tunsi vain kovan miehuuden syvällä masussaan.

Äkkiä ilman ennakkovaroitusta Lordi Babcock kuitenkin karjaisi ja jähmettyi paikoillensa kesken työnnön. Suuri siitin nytkähteli voimakkaasti saaden pikkuemättimen väräjämään ja siemen alkoi syöksyä. Mies ei ollut tullut moneen päivään ja raivo oli kiihdyttänyt siemenerityksen huippuunsa. Patrician silmät rävähtivät apposen avoimeksi, kun kuumaa spermaa purkautui hänen vaginaansa. Laukeamisen hurmassa lordi puristi vyötäröstä niin lujaa, että sormenkynnet rikkoivat ihon. Hän pysyi kivikovana pitkään ja sai siemensyöksyn kerta toisensa perään täyttäen sisäkkötytön väkevällä tulollaan.

Annabel katseli ihaillen kuinka karvakassit olivat käpristyneet yhdeksi suureksi palloksi ja sykkivät voimakkaasti pumpatessaan miehen valtaisaa tuloa sisäkkötytön kehoon. Siementä tuli niin paljon, että valkoista vismaa alkoi valua hävystä reisille ja pisaroina lattialle.

Vielä kupeiden tyhjäksi pumppauksen jälkeenkin siitin pysyi kovana, eikä Lordi Babcock vetäytynyt palvelustytöstään. Uuvahtanut Patricia lysähti pöydän päälle, mutta joutui pitämään pepun pystyssä jököttävän miehuuden nostaessa sitä. Jos hänen kasvoilla välähtivät säryn ja nöyryytyksen irvistykset, niin miehelle oli jämähtänyt tyhjä poissaoleva tuijotus ja tämä oli kuin kartanon katonreunaa vartioiva gargoilipatsas. Hän ei edes liikahtanut kun pehmenevä miehuus valahti vaosta ulos ja ryöpytti pisaroita ympäriinsä.

Patricia pääsi livahtamaan alta koska miehen ote löystyi. Annabel ryntäsi sisäkkötytön luo ja otti tämän kiinni ennen kuin kaatui maahan. Jalat eivät kantaneet, mutta kipeän pepun takia Patricia ei pystynyt istumaankaan, joten taloudenhoitajatar laittoi hänet kontalleen lordin suureen nahkanojatuoliin. Annabel tutki pikaisesti ja vaikka pepussa oli syviä punaisia juovia, niin iho oli mennyt rikki vain vyötärön kynsinihraisuissa. Vulvastakin tuli vain vaaleanharmaata siementä, eikä siihen ollut sekoittunut verta.

Sisäkkö oli fyysisesti kunnossa, mutta henkisesti poissa tolaltaan. Annabel antoi tukea ja oli aikeissa taluttaa hänet pois lordin luota, mutta ensimmäisen kerran laukeamisen jälkeen tämä kiinnitti huomionsa naisiin.

”Annabel … saa … jäädä… En … ole … vielä… lopettanut.” Puuskutti Lordi Babcock.

Annabel niiasi ja veti soittokellon narusta kutsuakseen toisen palvelijan huolehtimaan Patriciasta. Parin minuutin päästä tumma Emily ilmestyi ovelle ja jäi hetkeksi hölmistyneenä tuijottamaan housut kintuissa seisovaa kartanonherraa ja peppu paljaana pyllistävään sisäkkötoveriansa. Mutta huoneessa roikkuvasta raskaasta seksintuoksusta pystyi päättelemään yhdynnän tapahtuneen. Ja melkoisen rajun sillä Patricia oli sekava ja hänet piti avustaa ovesta ulos.

Kun työhuoneen ovi oli sulkeutunut, Lordi Babcock nosti housut ylös. Useampi nappi oli irronnut, mutta hän sai housut pysymään ylhäällä ja palasi istumaan pöydän taakse. Hän avasi manillakuoren ja heitti siinä olevat kaksi kuvaa pöydälle.

”Mitä Annabelilla on sanottavaa tästä?”

Kesti hetken ennen kuin taloudenhoitajatar tajusi mitä kuvat esittävät. Hän kalpeni silmin nähden kun muisti edellisen viikonlopun ja neekeripalvelijan vierailun.

”Arvon Lordini. Siellä ei ollut ketään kameran kanssa. Minä varmistin…” Annabel puhui nopeasti hermostuksissaan. Sitten hän muisti erikoiset räsähdykset. ”Siellä puskissa. Joku vaani puskissa.”

”Annabel on hyvä ja selittää kaiken alusta alkaen. Eikä jätä mitään pois.”

Taloudenhoitajatar alkoi kertoa iltapäivän tapahtumista. Siitä kuinka hän oli kutsunut kartanonherran tyttären katsomaan mustan palvelijan jättimäistä miehuutta ja siitä kuinka Juliet oli innostunut sen koosta haluten päästä kokeilemaan.

”Miten Annabel oli päässyt perille miehen … hhhmmm … erinomaisista avuista?”

”Se oli Charlotte. Hän oli nähnyt kun neekeri virtsasi puuta vasten. Sillä oli yhtä iso pehmeänä kuin Teillä on juhlakunnossa.” Annabel pohti asiaa hetken. ”Se oli ansa!”

”Tietenkin rakas Annabel. Mutta kenen? Neekeri oli Kapteeni Basinstoken, mutta hän on liian tyhmä ja mielikuviton kehittääkseen tällaista. Sir Rothermeren täytyi vedellä naruista.”

”Teidän tulee rangaista minua, Teidän Arvonne. Patricia on viaton, eikä hänen tule kärsiä minun synneistäni.” Annabel tajusi miksi lordi oli ollut niin vihainen ja tavallaan hyväksyi raivon purkamisen palvelusväkeen.

”En minä Annabelia syytä. Sir Rothermere on kiero mies ja saan kyllä tilaisuuden nylkeä hänen nahkansa. Ja se sisäkönhupakko läikytti kahvia kädelleni.”

Taloudenhoitajatar oli ehtinyt unohtaa lordin käden. Se punotti yhä ja hän otti taskustaan voidetta. Annabel hieroi sitä kämmenelle ja laittoi päälle siteen. Vuosien saatossa hänestä oli tullut näppärä kartanon pikkuvaivojen hoidossa. Toisin kovin usein hänen ei tarvinnut paikata lordia, vaan lähinnä palvelijoita tämän kurituksen jäljiltä.

”Mitä hän haluaa?” Annabel kysyi

”Tyttäreni kättä Kapteeni Basinstokelle oletan. Tai rahaa, mutta vaikka mies onkin vulgaari, niin en usko tässä olevan kysymyksessä yksinkertaisesta kiristyksestä.”

”Juliet-neidin? Ei kai avioliittoon voi kiristää?”

”On sitä ennenkin naitu pakon edessä. Mutta en tiedä … Ehkä saan hänet taipumaan rahalla tai muulla… Mutta Annabel ei saa missään nimessä kertoa Julietille. Ymmärtääkö Annabel?” Lordi Babcock halusi tietää.

”Kyllä Herrani. Huuleni ovat sinetöidyt. Mutta jos Herrani tarvitsee apua, niin olen käytettävissä.”

”Hhhmmm en tiedä. Annabelin avuille voi tulla käyttöä…”

”Viettelen vaikka Lordi Salisburyn, jos siitä on apua Herrani asialle.” Annabel uhosi ilmeisen tosissaan.

”Annabel varoo sanojaan, sillä voi joutua lunastamaan lupauksensa.” Lordi Babcock naurahti. ”Mutta en sentään usko, että on tarvetta yhtyä pääministeriin. Naisellisia avuja kuitenkin voidaan tarvita vielä. Annabel jättää minut pohtimaan tätä ja kutsun kun meillä on suunnitelma.” Hän viittasi ovelle ja hieraisi sidettä kämmenen päältä.

Annabel niiasi syvään ja poistui. Hän ei kuitenkaan mennyt alakerran keittiöön vaan kiersi suuren aulan läpi takaportaisiin. Hän nousi kolmanteen kerrokseen ja palvelusväen tiloihin. Annabel koputti Patrician huoneen oveen ja vastausta odottamatta siirtyi sisälle. Sisäkön huonekaveri oli töissä ja sänky moitteettomasti pedattu, mutta toisen sängyn peitto oli mytyssä ja sen alla oli hahmo. Sieltä kuului tuhinaa ja Annabel istui sängyn reunalle. Hän silitti tytön lyhyitä hiuksia ja tämä nosti päätään. Silmät olivat punaiset ja hän vaikutti sekavalta.

”Saanko?” Annabel kysyi ja siirsi peittoa sivuun.

Patricialla oli vain pitkä yöpaita ja taloudenhoitajatar nosti sen helmaa. Tytölle oli laitettu voidetta pepulle ja hävylle ja valkoinen harsoliina peittämään paikat. Fyysinen kipu oli hoidettu, mutta Annabelin piti huolehtia henkisestä. Patricia oli ollut talossa vasta 8 kuukautta, eikä vielä kunnolla oppinut herransa tavoille.

”Patricia on Lontoosta eikö?”

”Ei, Suttonista, mutta olen asunut kaupungissa.”

”Oliko sinulla siellä ystävää, miestä?”

”Tarkoittaa, että olenko nussinut ennen kuin tulin tänne.”

”No, voi sen noinkin ilmaista.”

”Minulla oli mies, vanhempi mies. Hän oli koulun dekaani. Naimisissa ja lapsia.” Tyttö huokaisi.

”Lordi ei siis ole ensimmäinen mies, joka satuttaa sinua.”

”Ei. Hän löi. Ei usein, vain kun oli juonut. Pahinta olivat sanat. Hän lupasi jättää vaimonsa ja karata kanssani, mutta lopulta etsi itselleen nuoremman opiskelijan.”

Annabel ajatteli, että tyttöparalla oli ollut lyhyt, mutta rankka elämänkoulu. Hän vaikutti älykkäältä ja yöpöydällä lojuva paksu kirja ja kultasankaiset silmälasit vahvistivat tätä mielikuvaa. Tyttö oli liian fiksu pelkäksi himokkaan aatelismiehen makuualustaksi ja taloudenhoitajatar alkoi heti miettiä sopivaa aviomiesehdokasta. ”Ehkä kirjanpitäjä, tai juristi.” Aulis palvelus palkittiin Babcock Manorissa ja oli tavallista, että isäntäväkeä miellyttävät palvelijat autettiin uuden ja paremman elämän alkuun.

”Oliko lordi ankara sinulle?” Annabel kysyi ja vei kätensä sisäkkötytön alavatsan kääreille.

”Hän oli iso ja kova. Mikä voima.” Patricia ähkäisi muistellessaan miestä hänen haarojen välissä. ”Olen vieläkin märkä herran tulosta. Emily ei pessyt sitä pois.”

”Anna sen olla. Sanotaan, että lordin siemen hoivaa. Joku viisas tutkija on jossain todennut, että nainen tarvitsee hyvinvointiinsa miehen siemenen ja lordilta tulee sitä erittäin paljon.” Annabel hymyili. ”Et tule raskaaksi jos käytät mustalaiseukon yhdyntäsalvaa.”

”Minulla on vielä lämmin olo vatsassa.”

Annabel oli luullut lordin satuttaneen pahasti, mutta tyttö vaikutti rauhoittuneen.

”Saatko sinä yhdynnässä?”

Patricia vain pudisti päätään ja laski katseensa. Annabel alkoi pohtia, että osasiko tyttö nauttia seksistä ja kokeillakseen vei kätensä kääreliinan alle. Hän silitti karvapehkoa saaden sisäkkötytön ähkäisemään hiljaa, mutta koska tämä ei alkanut estelemään, niin hän vie sormensa hävyn huulille. Annabel liu’utti sormeaan kukan vaossa ja tunsi lordin tulon kosteuden sormenpäissään. Patricia ei sanonut sanaakaan, mutta hengitti raskaammin kun vaalea nainen hiveli hänen herkkunuppia. Hän tunsi kuinka klitoris reagoi hivelyyn ja kovettui. Vaistomaisesti hän avasi reisiään ja laski päänsä tyynylle. Juuri kun miellyttävät lämpimät väristykset alkoivat säkenöidä vatsanpohjasta, niin Annabel nosti sormensa.

”Ssshhh ei noin nopeasti.” Hän kuiskasi ja suuteli sisäkkötyttöä otsalle.

Patricia äännähti pettyneesti, mutta taloudenhoitajatar ei ollut lopettanut vielä. Isännän tapaan vaalea nainen vain halusi pitkittää piinaa ja ojensi etu- ja keskisormensa. Lemmenluola oli vielä auki ja liukas lordin jäljiltä ja vaivattomasti hän upotti sormensa syvälle. Patricia sätkähti ja voihkaisi. Annabel hymyili tälle, mutta piti sormensa sisällä ja alkoi liikutella niitä samettisessa värkissä.

Annabel lykkäsi sormensa viimeistä niveltä myöten sisään. Hän ei enää liikuttanut kättään, vaan asettautui makuulle sisäkkötytön viereen. Sänky natisi kahden painosta ja tilaa oli vähän, mutta päättäväisesti taloudenhoitajatar haki paikkansa ja painoi leukansa tytön reidelle. Patricia hätkähti tuntiessaan toisen naisen kuuman hengityksen paljaalla ihollaan, mutta tämä aikoi tunkeilla vielä intiimimmin. Annabel veti sormensa emättimestä ja katseli kuinka niihin tarttuneet tahmeat visvaklimpit venyivät kuin hämähäkin seitti. Hän ei voinut vastustaa kiusausta ja nuolaisi siementä kuin sormille sulavaa jäätelöä.

Lordin tulo oli poikkeavan voimakasta ja kitkerää ja Annabel värähti tuntiessaan sen poltteen kielellään. Hän oli vuosien varrella oppinut pitämään miehen mausta ja se oli kuin erikoista itämaan mausteseosta. Kiihkeästi hän lipoi sormet puhtaiksi pistävästä visvasta ja siirtyi lähteen pariin. Annabel levitti sormillaan häpyhuulia auki ja tyytyväisenä hengähti nähdessään vaaleapunaisessa kolossa lisää vaaleaa siementä.

Patricia jännittyi tuntiessaan kielen pehmeän kosketuksen. Hän tunsi kuinka kieli kulki hänen kehoonsa ja olisi halunnut sanoilla kieltää se, mutta suusta tuli vain käheää kurlausta. Annabel huomasi sisäkkötytön reaktion, mutta ei lopettanut. Hän ujutti kielensä juurta myöten häpyyn hamuten pohjimmaista lordin siementippaa. Hän ei kuitenkaan unohtanut vapisevaa tyttöä ja peukalollaan etsi klitoriksen poimujen alta. Nopeasti Annabel sai Patrician hengityksen katkeilemaan ja tämä puristi kätensä nyrkkiin.

Juuri kun lämpimät sykähdykset alkoivat nousta, niin Annabel taas lopetti. Hän nosti päätään, lipaisi kielellään suolaisen spermapisaran huuleltaan ja hymyili leveästi. Jossakin syvällä lemmenluolan kätköissä olisi runsaasti lisää siementä, mutta taloudenhoitajatar jätti sen Patricialle. Annabel ei enää jaksanut kiusoitella ja hän otti klitoriksennupin sormiensa väliin. Hän puristi, nosti sen esiin sormillaan ja nipisti kevyesti. Se oli punainen ärsytyksestä, mutta vaalealla naisella oli keinot lisätä piinaa. Hän rullasi kielen teräväksi kärjeksi ja lipaisi herkkunappia. Patricia nytkähti kuin iskun saaneena. Hän ei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Edes oman sormen kosketus ei ollut yhtä sykähdyttävä.

Saatuaan ensimmäiset kipunat sammutettua, Annabel kiihdytti tahtia. Hän nuoli ja puristi vuoron perään ja varsin pikaisesti sisäkkötyttö alkoi inistä nautinnosta. Patricia oli häkeltynyt toisen naisen antamasta nautinnosta, mutta ei voinut muuta kuin sulkea silmänsä ja antaa nostaa itsensä nautinnon huipulle. Kun orgasmi viimein tuli, se oli niin voimakas, että hän tärisi kuin horkassa. Tyttö huohotti hikisenä, mutta Annabel ei hellittänyt. Hän jatkoi kielellä kutittamista ja pakotti uuden orgasmin tulemaan heti ensimmäisen perään.

Patricia ei ollut koskaan aikaisemmin saanut sarjaorgasmia, eikä täysin tajunnut mitä hänen keholleen tapahtuu. Mieli kuumeni ärsykkeistä, eikä hän pystynyt hallitsemaan mielihyvän aaltoja. Se kävi niin hurjaksi kokemattomalle sisäkkötytölle, että hän pyörtyi silkasta hurmiosta. Vasta sitten Annabel lopetti ja nosti päättään. Tytön kasvoille oli kangistunut autuas hymy ja hän tiesi antaneensa suuren tyydytyksen. Vaalea nainen kohottautui ja suuteli tyttöä otsalle.

Patricia mumisi heikosti ja liikahti tuntiessaan märän pusun. Annabel antoi tämän maata rauhassa.

”Sssshhh. Olet palvellut tarpeeksi. Pidä loppupäivä vapaata, niin peppusi ehtii parantua lordille.”

Orgasmin jälkihehku piti vielä otteessaan ja pepun kivistys oli etäinen muisto. Mutta taloudenhoitajattaren sanat palauttivat Patrician mieleen, että hän oli palvelijattarena kartanonherran himojen tyydyttäjä. Se huoletti hieman, mutta olo oli pehmeä ja lämmin ja hän otti rennon asennon sängyssä. Annabel asetti hoivakääreen takaisen alavartalon suojaksi ja poistui huoneesta jättäen tytön lepäämään. Oven suljettuaan hän pyyhki suunpielistä meden rippeet ja suoristi hamettaan. Taloudenhoitajatar ryhdisti selkänsä ja askelsi käytävää pitkin omistajan elkein. Hän piti kasvonsa ilmeettömänä, mutta mielessä kuumeisesti pohti lordinsa ongelmaa.

Annabel viihtyi Babcock Manorissa. Kartanonherra oli särmikäs, mutta omalla tavallaan välitti ja oli lämmin. Lisäksi tytär Juliet oli kuin sisko, eikä hän halunnut mitään pahaa kummallekaan. Hän tunsi syyllisyyttä tapahtumasta ja oli siksi valmis hyvittämään erheensä. Kiinteä peppu olisi lordin mikäli tämä halaisi sitä, mutta Annabel levittäisi reitensä kenelle tahansa, jos se avittaisi kuvien takaisin saantia.

”Jopa neekerin mammuttiaisa menisi vakoon, mikäli lordi näin pyytäisi.” Hän lupasi tyhjälle porraskäytävälle ja laskeutui alakertaan palatakseen arkiaskareisiin.

The end of the part one

15 kommenttia viestissä: “Babcock Manor”

  1. hoo says:

    10+/10+.
    Loistavaa kertakaikkiaan.
    Näistä pilkunviilaajista ei tarvitse välittää. Tarvitsenmme sinua.

  2. Assassin Agent says:

    Masterin mestarillista tuotantoa, tosin oliko pakko lopettaa kesken? Tämmöiset pitkät tarinat ovat reippaasti parempia kuin mitä tälle sivustolle on tullut pitkään aikaan. Ja vaikka tekstissä saattoi olla virheitä niin niitä ei huomaa kun on hyvä ja pitkä teksti.
    5/5

    • Virheistä kiitetään, oikeellisuudesta vittuillaan says:

      Näinpä juuri. Jos noin kirjoitusvirheinen teksti saa porukalta täydet tähdet, niin lukekaa samaa sössöä vaan jatkossakin, olkaa hyvät. Minä en enää ainakaan lisäile uusia tuotoksiani tällaiseen paikkaan.

  3. Läpilukenut says:

    Tässähän oli käytetty huimasti tietämystä ja mielikuvitusta ja onnistuttu siinä mainiosti. Mutta olisi kannattanut luetuttaa tämä ennen julkaisemista läpi hyvällä oikolukijalla, koska moderaattorit eivät näemmä sitä työtä tee. Noin monen kielellisen virheen jälkeen ei ole ainakaan syytä nipottaa kellekään toiselle näiden novelleista, ennen kuin on korjannut roskat omista silmistään. Jatko olisi enemmän kuin tervetullutta, mutta mieluiten lyhyemmissä osissa kuin tämä mammuttiluku.

  4. RedEydAngel says:

    Pidin. Kiva, että joku jaksaa kirjoittaa pidempiäkin novelleja. Tykkäsin erityisesti siitä, että seksikohtaukset oli saatu toimiviksi, vaikka melkein kaikissa asetelma oli pelkästään mies-nainen.Hyvin tulee esille kirjoitetun tekstin hyvät puolet liikkuvaan kuvaan (ja surkeaan näyttelijäntyöhön) verrattuna.Tälle olisi kiva saada vielä jatko-osa. Aiemmissa kommenteissa on jo tuotu esiin novellin plussat ja miinukset, joten tyydyn vain allekirjoittamaan ne.

  5. Kummajainen says:

    Itse pidin tosi paljon. Kirjoitus oli aijoittain kankeaa, mutta kyllä sitä hyvin luki. Seksikohtaukset oli loistavasti kirjoitettu. Vaikka teksti oli pitkä, se ei haitannut, luin muutamalla kerralla. Mutta kuten sanottu, täällä ei varmaan arvosteta :/

  6. katthy says:

    Mukaansatempaava novelli, jonka maailmaan uppoutui täysin siemauksin. Toimii hyvin näin pidempänä versiona. Juonessa ei itsessään ollut mitään erityistä, eikä myöskään seksikohtausten kuvailussa. Jotain pientä särmää jäin kaipaamaan. Kokonaisuudes kuitenkin toimiva, siitä plussaa.

  7. katthy says:

    Mukaansatempaava novelli, jonka maailmaan uppoutui täysin siemauksin. Toimii hyvin näin pidempänä versiona. Juonessa ei itsessään ollut mitään erityistä, eikä myöskään seksikohtausten kuvailussa. Jotain pientä särmää jäin kaipaamaan. Kokonaisuudes kuitenkin toimiva, siitä plussaa.

  8. Anitta says:

    Historiallinen aihe innosti lukemaan, mutta nopeasti tylsistyy lapselliseen kirjoitusasuun ja olemattomaan juoneen. Teinipojan fantasiat halvassa Harlequin-muodossa.

  9. Luetaanpa... says:

    Luku 2 on nyt luettu. Sama ongelma sanojen taivutuksissa jatkuu. Vai onko kirjoittajan mielestä oikein sanottu esimerkiksi kohta “hänen illallispuku oli moitteeton”? Noin kirjoittavat ekaluokkalaiset. Yhdyntäkuvaukset taas olivat kerrassaan loistavia ja kiihottavia. Joskaan peppu ja sperma eivät kovin hyvin sopine tuon aikakauden sanoiksi. Teksti on siis muuten hienoa, mutta teknisesti paikoin harmillisen ontuvaa.

  10. Luetaanpa... says:

    Luinpa nyt ensimmäisen luvun ja annan ensin raa’an kritiikin raakana. Joko tämän kirjoittaja on vielä nuori teini tai sitten nukkunut kouluaikanaan äidinkielentunneilla. Etenkin joidenkin verbien taivutuksissa toistuu samanlaisia, lapsellisia virheitä, mikä on kummallisessa ristiriidassa muuten melko rikkaaseen sanastoon. Paikoin teksti oli tahmeaa ja jotkut lauseet toistivat edellistä. Ollen-, tullen- ja mennen-muodot eivät useinkaan ole hyviä ratkaisuja lauseisssa vaan tekevät niistä sekavia ja hankalaselkoisia lukijalle. Mutta oli tämä myös niin kuvailevaa ja mielikuvituksekasta kerrontaa, että oli helppo eläytyä ja kuvitella henkilöhahmot ja miljöö mielessään. Kirjoittajalla on laajaa tietämystä aiheesta ja tarpeeksi mielikuvitusta viihdyttäväksi novellinikkariksi. Tästä saisi hienon seksillä kyllästetyn epookkifilmin. Lady Dagmarin ja itse Lordin iät olisi tosin ollut syytä tarkistaa lastensa ikiin nähden, sillä nythän rouva äiti on samanikäinen kuin omat lapsensa, eikö? Vaan mielenkiinnolla siirryn tästä seuraavaan lukuun.

  11. Pelko says:

    Hyvin kirjoitettu, mutta tuskin tullaan arvostamaan täällä.

  12. Luetaanpa... says:

    Mestari Joonatan olisi voinut jakaa tämän myös useisiin eri julkaisuosiin. Mutta täytyypä lukea pätkissä, siis eri kerroilla, kun on niin pitkä. Taitaa olla mies Mandingonsa katsonut.

  13. veijo m says:

    Todella tylsä, sai tehdä töitä jaksaakseen lukea läpi…samaa monotoonista kerrontaa. Ei yllätyksiä ei juonta ei erikoisuuksia. Todellinen tunnelman tappaja. 0/5

Kommentoi

top