search
top

Kiusaaja ruokalassa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (133 votes, average: 3.38 out of 5)
Loading...

Olin jo pienestä tytöstä pitäen halunnut laittaa ruokaa, neljän vanhana autoin äitiä ”ruoan laitossa”. Isälle sitten ylpeänä esittelin mitä ”minä” olin tehnyt. Isä kehui kovasti ja olin tosi polleena.

Aikuisena kävin erilaisia kokkikursseja, jotta osaisin laittaa mahdollisimman monipuolisia ruokia. Mutta yksi asia oli minulle selvä, halusin itsenäiseksi yrittäjäksi.

Perustin 22-vuotiaana työmaaruokalan, Ruusun ruokala -nimisen, josta olin ylpeä. Raskasta työtä, mutta antoisaa. Minulla oli yksi osa-aikainen apulainen, jotta sain tarjoiltua ruoka-annokset salin puolella.

Pukeuduin aina valkoiseen paitapuseroon, tiukkaan mustaan hameeseen, laitoin hiukseni kauniisti ja meikkasin vähän, niin ja oli mulla tietenkin aina essu ja huivi. Rakastin itseäni, ja halusin peilinkin rakastavan minua.

Kaikki muistivat minut nimeltä ja minulla kävi paljon raksamiehiä ja poliiseja syömässä, joten tiesin, että hyvä ruoka tuo hyvän maineen. Oli kiva kuulla miesten huutelevan: Moi Ruusu, mitä hyvää sää oot tänään pannu? Tiesin kyllä mitä ne sano rivien välistä, mutta nauroin vain mukana sanoen, kaikkee hyvää on tarjolla, tänäänkin, enkä mää ole ehtinyt päivällä panna, mää teen ruokaa teille. Olin aika härski puheissani, mutta miehet tuntuivat kuitenkin tykkäävän.

Arvostin sen verran asiakkaitani. Ja kun he olivat syöneet, niin oli kiva kuulla: Kyllä sää teet hyvää ruokaa, Ruusu. No, mitäs minä, kiittelin, tulkaa uudestaan!

Pidin kiinni siitä, että en kajonnut asiakkaisiin, vaikka himot hyrräsivät joskus liikaa. Tuli hypittyä vähän liiankin taajaan mulkkupellon yli. Vientiä oli, sain keneltä halusin, mutta sitten tuli asiakkaaksi mies, joka vei kerrasta jalat alta.

Olin pitänyt ruokalaa sen verran kauan, että aloin muistaa raksamiesten nimiä. Eräs mukava, kolmen hengen porukka tuli usein syömään. Muistin jo heidän nimensä, Pauli, Pertti ja Risto. Heillä oli uusi kaveri, Markus, tummatukkainen, ujontuntuinen mies mukana. Hän tuntui usein katselevan minua, käänsi pään pois minun huomatessa katseen. Koskaan hän ei kuitenkaan tehnyt mitään ehdotuksia eikä läppäissyt persuksille, niin kuin muut.

Jotkut yrittivät käpälöidä, mutta sormille näppäsin. Sanoin vain, että katsella saa mutta ei koskea. Kaikki tiesivät, että syömässä olevat poliisit olisivat puuttuneet asiaan. Poliisitkin tykkäsivät ruoastani ja minusta. Eräskin koppas mut syliinsä, tuu mulle vaimoksi, oon ihan lättynä suhun. Minä vain nauroin, halasin, annoin pusun poskelle, sanoen miksi olisin yhdelle suruksi, kun voin olla kymmenille iloksi.

Itse kävin kuumana tähän mieheen, en oikein tiedä miksi. Hän tuntui jotenkin luotettavalta, rehelliseltä suomalaiselta mieheltä. Isä olis sanonut tästä miehestä omalaatuiseen tyyliinsä: hieno mies, munat ja kaikki, tarkoittaen miehen olevan oikea mies.

Arvelin hänen olevan sinkku, koska hän oli usein kavereittensa kanssa samassa karaoke-baarissa kuin minä. Minä tykkäsin laulaa, en niinkään ottaa viinaa. Kyllä hän sielläkin katseli minua, mutta ei koskaan hakenut tanssiin, muita kylläkin. Se sieppas mua, vaikka en tahtonut sitä myöntää itselleni.

Aloin jo ärsyyntyä tilanteeseen. En halunnut tuhlata aikaani tähän mieheen, vaikka olisin kyllä mielelläni ollut hänen allaan, niin tai päällä, tai edessä. Halusin hänet sänkyyni. Aloin selata Tinderiä, jos sais pikapanon, ja sainhan minä. Mutta ei se ollu kivaa, kun muiden kanssa naidessa oli Markuksen naama koko ajan edessä.

Sitten keksin hyvän, hävyttömän juonen, aivan yllättäen. Sain erääksi perjantaiksi erän tuoreita siikafileitä. Tein niistä siikarullia kermakastikkeella ja perunamuusilla, salaatin kera.

Kävin normaalisti ottamassa tilaukset ja kun pääsin tämän porukan pöytään, olin tarkoituksellisesti Markuksen vieressä, kaikki neljä ottivat siikafile-annokset.

– Jaa, että sinäkin uskallat ottaa tämän siika-annoksen, katsoin häntä muka hämmästyneenä. Markus katsoi ihmetellen sanoen, joo, niin ajattelin.

– Katsos kun isot tytöt ovat kertoneet mulle, että jos mies syö….siikaa….niin….voi….hmm….seistä….liikaa. – Pitääköhän se paikkansa, mitä luulet, onko se totta sun kohdallas? Joka sanan kohdalla kumarruin lähemmäs ja lähemmäs, kunnes rintavakoni oli hänen silmiensä tasolla. Markus nielaisi, silmät kiinni rinnoissani.

– Markus, pitäisikö sinun kenties tilata nauravat nakit siika-annoksen tilalle, sanoin hitaasti.

Markuksen kasvot muuttuivat punaisiksi. – Vittu, ei ole sun huoli, jos mulla seisoo liikaa, hän ärähti. Ympärillä oli ihan hiljaista. Pokka petti ensimmäiseksi Pertiltä, hän alkoi hirnua niin paljon, että kaikki ympärillä olevat nauraa tyrskivät mukana.

Saatanan kiusaaja, miksi se mua kiusaa, Markus ajatteli. Vittu, pojatkin nauravat tossa, saatana. Jos olisin vähän rohkeampi, niin antaisin kunnon selkäsaunan. Saatana kun alkaa seisoa tässä, ja pitäis vielä mennä töihinkin.

– Ai, no sitten, kujersin. Kyllä sinäkin saat….niin….sen siika-annoksen. Käänsin vielä puukkoa haavassa. Tunsin Markuksen katseen selässäni. Päästyäni keittiöön nauroin aivan hervottomasti. Olipa mukava päätös viikolle. En käynyt sinä viikonloppuna baarissa. Halusin katsoa mihin tilanne kääntyy.

Kun maanantai koitti, olin aivan normaalisti. Markuksen porukka tuli syömään, ja huomasin Markuksen kyräilyn. Pelkäsi kai, että möläytin jotain. Olin kuitenkin normaalisti. Mutta minä odotin perjantaita. Olin tilannut lohta. Olin suunnitellut tekeväni uunilohta valkosipuliperunoilla.

Olin jo ottanut muitten pöytien tilaukset ja lähdin kävelemään kohti Markuksen pöytää. Tervehdin heitä ja sanoin päivän menun, uunilohi tai makkarakeitto. Markus mulkaisi minua niillä tummilla silmillä. Kun olin aivan normaalisti, niin hänkin rentoutui.

Kaikki ottivat uunilohta.

– Minä rykäisin sanoen, jaa että, kolme kertaa lohi ja Markukselle makkarakeitto.

Näin, että hänen hartiansa jännittyivät. Muut olivat hiljaa pöydässä odottaen mitä sanon. Tein taas saman kuin edellisenä perjantaina.

– Tiedätkös Markus, nuolaisin vielä hitaasti huuliani, jos syö….lohta….niin….voi….tulla….kohta. Kumarruin lähemmäs. – Mitäs sitten tehdään, jos tulee….kohta. Housut kastuu.

Näin, että Markusta alkoi vituttaa oikein kunnolla, näytti että savu nousee korvista. Hän sai hillittyä itsensä ja sanoi hiljaa. – Vittu, mää otan sen uunilohen. – Vittu, jos vielä kerrankin……nyrkkejään puristellen.

– Niin, sanoin. Niin, jos vielä kerrankin….mitä….jäin odottamaan. Mitään ei kuulunut. – Asia selvä, neljä kertaa lohi, varmistin vielä ja lähdin lantioitani keinuttaen viemään tilaukseni.

Kun vein annokset pöytään, muut nauroivat, Markuksen katsellessa muualle. Syötyään he huikkasivat kiitokset mukavasta perjantain päätöksestä ja hyvästä ruoasta. Heilautin heille kättäni. Markus ei edes katsonut minuun päin.

Seuraavana päivänä, lauantaina, lähdin taas baariin. Laitoin itseni viimeisen päälle, päätin etten edes vilkaise Markukseen päin, jos hän on siellä. Ja olihan hän. Minä lauloin, rakastin Eric Claptonin kappaletta, Autumn Leaves. Annoin kaiken tunteeni sen kappaleen laulamiseen, mitä minulta löytyi. Kun pääsin loppukohtaan, siinä lopussa on pätkä pelkkää soittoa, niin hain erästä miestä Markuksen vierestä tanssimaan. Liimauduin mieheen kiinni, miehellä meni täysin pasmat sekaisin. Hän piteli minusta kiinni, luuli, että olin kiinnostunut. Kun musiikki loppui, saatoin miehen takaisin pöytään. Näin silmäkulmasta, että Markuksella kiehui.

– Saatanan ärsyttäjä, Markus ajatteli mielessään. Ärsyttää ruokalassa ja täällä keikistelee muille. Vittu, ärsyttää vielä enemmän, kun kehtaa hakea vierestä, katsoen mua. Silti se kiihottaa mua niin paljon, saatana sen tissejä, kun saiskin upottaa kalunsa niiden väliin, mulkku alkoi olla niin pystyssä että oli jo vaikea olla. Se taitaa olla aika kiihkeä sängyssä, tinderissäkin sillä on niin helvetin upeita kuvia. Markus ei tiennyt miksi ei osannut lähestyä tätä naista. Kai se tuntu jotenkin vahvalta, tiesi mitä tahtoi. Piru, kun se teki niin hyvää ruokaa, ettei osannut pysyä pois ruokalasta.

……….

Kotiinpäin mennessä mietin, jos nyt ei asia tullut selväksi, kyllä on mies tyhmä. Sunnuntai meni voimien keräilyssä tulevaa työviikkoa varten. Viikot menivät omalla painollaan näin, että moni jo odotti perjantaisin, mitä ”kivaa” olin taas keksinyt. Viedessäni erääseen pöytään annokset, pöydässä istuva mies kysyi multa, tiesinkö mitään hyvää blondivitsiä. Istuin yllättyneen miehen syliin.

– No, mä kuulin yhden hyvän, joka mua naurattaa, vaikka blondi olenkin.

– No, kerro.

– Ruoka-alalla kun olen, niin tämä liittyy ruokaan. Tiedätkö mistä välipalasta blondi tykkää eniten? No, tietenkin Reissumiehestä munalla!

Vähän aikaa oli hiljaista, mutta sitten miehet purskahtivat nauruun, Ruusu hyi sua, kuului joka puolelta. Mies, jonka sylissä istuin, puristi mua oikein kunnolla, kiitos kun oot tollanen! Nauroin miesten mukana, vähän iloa elämään!

Sitten se viimeinen perjantai valkeni. Oli tuherossa sen verran kiiman tuntu, että nyt on onnistuttava. Eräs kalastaja toi mulle monta haukea. Ajattelin tehdä haukipyöryköitä kastikkeella, perunoiden ja salaatin kera. Pirullinen hymy kasvoillani pyörittelin pyöryköitä, kun ajattelin jo etukäteen Markuksen ilmettä.

Päivä oli kiireinen, en oikein tiedä miksi, oliko lähellä paljon rakennustyömaita. Olin jo hiki päässä kantanut ruokaa pöytään, kun Markuksen porukka tuli syömään. Olin taas virallisen tuntuinen, päivän annos haukipyöryköitä, perunoiden ja salaatin kera. Kaikki tilasivat saman. Kun katsahdin Markukseen päin, hän voihkaisi. Tiesi, että sanon taas jotain. Ja niinhän minä taas möläytin.

– Uskallatko sinäkin ottaa tämän annoksen, sirkutin ja räpsytin silmäripsiäni.

– Kuinka niin?

– Kumarruin taas lähemmäs, sanoen: Katsos jos….syö….liikaa….haukee….niin….ei….millään….laukee.

Markus ponnahti seisomaan ja karjui. – Vittu, mä en tuu tähän paikkaan enää koskaan syömään, painellen saman tien ulos. Muut totesivat, nyt kiusasit aika rankasti.

– Ihanko totta, kohotin kulmakarvojani. Olen minäkin saanut kuulla vaikka mitä, enkä ole pahoittanut mieltäni. Jos leikkiä ei kestä, ei voi mitään.

Kun seuraavana maanantaina menin töihin, ajattelin rauhoittaa tilanteen. Jos kerran mies ei halunnut, niin ei sitten. Naiskentelen sitten muitten kanssa. Pojat tulivat syömään, Markus ei ollut mukana. Sanoivat sillä olevan eväät mukana. Kohautin vain olkapäitäni. Päivät kuluivat, mutta Markusta ei näkynyt. Oli pakko jo saada miestä, että päätin lauantaina lähteä viihteelle.

Tapasin pari ystävääni ja lähdimme kiertämään kapakoita. Meno oli aika villiä. Vientiä riitti kaikille, minä en kelpuuttanut ketään, ei napannut. Kunnes sitten törmäsin keskellä tanssilattiaa Markukseen. Sydän hyppäsi kurkkuun nähdessäni hänet. Hän katseli mua hiljaa, tummat silmät vähän pisteliään näköisinä. Tuijotimme toisiamme, kunnes hän veti minut tiukasti syliinsä, piti kunnolla kiinni. Minä halusin vielä kiusata, ja yritin mukamas pyristellä pois.

– Vittu, sä oot nyt mun sylissä, ei mitään mahkuja päästä pois, mää aion kiusata nyt vuorostani sua, hän kuiskasi. – Niiiihhhh…pystyin sanomaan. Olin täysin tahdottomassa tilassa. Markus puristeli mua joka puolelta, laitoin käteni hänen kaulaansa, tarjoten vielä lisää itseäni. Tunnelma alkoi kiehua, lopulta niin paljon, että Markus sanoi. – Nyt mennään. Siihen ei ollut paljon sanomista.

Onneksi saimme taksin aika nopeasti ja menimme mun luo. Siinä ei kauaa mennyt, kun vaatteet lensivät päältä. Minä kävin niin kuumana, etten halunnut mitään esileikkejä, kullia heti vain sisään. Onneksi Markus oli samaa mieltä. Peruutimme sänkyä kohden, kädet tutkivat kaiken mitä löytyi, hänellä oli kovat kourat, sattu välillä, mutta kuitenkin se teki hyvää. Hän romahti päälleni, työntäen saman tien sisään. Montaa työntöä ei tarvinnut, niin laukesin samantien. Teki niin pirun hyvää, että purin häntä olkapäähän. Markus käänsi mut kovakouraisesti eteensä. – Nyt sää saatanan kiusaaja saat ansios mukaan.

Hän levitti pakaroitani, katsellen häpyhuuliani, jotka pullottivat punaisina. Hän hipaisi sormellaan niitä, hätkähdin. Hän jatkoi kiusaamista, hieroi pakaroita, sormetti. Puri perseeseeni kunnon jäljet, ulvahdin. – Kiusaatko vielä. – Kiusaan.

Hän kumartui päälleni, kädet vaelsivat tisseilleni. – Sä tarjoot näitä ruokalassa. – En muille kuin sulle, kun sää et tajunnut, mää annoin ymmärtää, mutta sää et ymmärtänyt antaa, huohotin jo lujempaa. – Jouduin panemaan muita sun takias.

– Vai jouduit sä paneen muita mun takia, kuului takaa. – Luuleksää etten tehnyt samaa, kun en uskaltanut sua lähestyä.

– Anna jo, pyysin.

– Miks mä antaisin, hän kiusasi. Nyt mennään mun ehdoilla. Tunsin jo räjähtäväni kiimasta, jos hän ei puskisi sisääni. Yllättäen hän lopetti. – Käänny. Minä käännyin. – Ota mun kyrpä suuhun, helvetin kiusaaja. Katsoin Markusta, hänen silmissään oli vielä vihainen ilme. Imaisin kalun suuhuni, rakastin terskan tunnustelua, se oli niin pehmeä, kuin joku nahkapallo. Nuolin sitä suussani, kokeilin kielellä terskan alta. Markuksella oli sopivan tuntuinen elin, sitä oli kiva nuolla. Kiihdyin itsekin ja lisäsin vauhtia. Markus tönäisi lopulta pääni pois.

– Mee selälles. Markus levitti mua ja sitoi käteni ja jalkani jollain nauhoilla, niin tiukalle, etten saanut niitä liikuteltua. – Millä sä sidoit mut? – Mulla oli nää mukana, jos näen sut, niin käytän näitä, oli vastaus.

Sitten hän alkoi hitaan kiusaamisensa. Höyhenenkevyin kosketuksin hän eteni nilkoista polviin, reisien kohdalla minulla oli todella vaikea olla, vartaloni ei pysynyt enää paikallaan. Markus jatkoi nuolaisten häpyhuuliani, puraisten kevyesti klitoristani, työnsi kieltään sisälleni, nuoli pitkillä lipaisuilla.

– Ei enää, ei enää, nostin lantiotani, yritin tarjota itseäni. Hän kumartui päälleni, näykki vatsaani, imi fritsuja joka puolelle, lipoi kielellään rintojani.

– Miten se meni, että syö lohta, niin laukee kohta, hän nälvi minua, kun näki minun olevan jo lähellä laukeamista. En ollut koskaan ollut näin kiihottuneessa tilassa. – Anna jo, kähisin. Hän vain jatkoi kiusaamistani, ottaen kalunsa käteensä ja laittaen sen pilluni suulle. Painoi vähän, otti pois, painoi syvemmälle, otti pois, painaen lopulta sen syvälle sisälleni. Ulvaisin niin, että varmasti naapurikin kuuli mitä teen. Sitten hän alkoi todella hitaan panemisensa.

– Tätäkö sä halusit, hän härnäsi. Pitäiskö sulle antaa vai ei. – Työnnä, työnnä, lopulta en kestänyt, vaan laukesin voimalla, tähtiä vain näkyi silmissäni. Vartaloni sätki niin lujaa, että Markus painautui lujemmin kiinni minuun. Kun orgasmini alkoi pikkuhiljaa laantua, Markus alkoi työntää lujempaa ja lujempaa kiihottuen laukeamisestani. Ai vittu, nyt tulee….työntyen niin syvälle kuin pääsi. Pilluni tulvahti täyteen sitä itseään, Markus oli silmät kiinni, kun katselin häntä. Vihdoin tilanne rauhoittui.

– Vieläkö kiusaat? – En enää. Markus näykkäsi alahuultani. – Hyvä, nyt voin sitten tulla taas syömään sun paikkaas.

Kun seuraava maanantai koitti, tein oikeaa lohturuokaa, uunimakkaraa perunamuusilla. Kun näin tutun porukan taas tulevan, sydämessä sykähti. Tuolla hän tulee. Vaikka aamulla nähtiin viimeksi.

3 kommenttia viestissä: “Kiusaaja ruokalassa”

  1. Tuntematon says:

    No nyt oli hyvin kirjoitettu. Tunnelma pysyi kivasti jännittyneenä ja piti draaman kaaren loppuun asti.

    • MansenMimmi says:

      Kiitos! Olen vielä aika aloittelija näitten kirjoittamisessa. Mukava saada palautetta!

  2. laura says:

    uuh..

Kommentoi

top