search
top

Taste Game 2

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (113 votes, average: 2.83 out of 5)
Loading...

Rätin takana oli sellainen pimeys kuin marraskuisissa kuukautisissa susirajan takana. Vetäisin raskaasti henkeä, mutta tuoksahdus ei häipynyt edestäni. Pillussa oli vitun leyhähdys, ei pienen pimpin vieno tuoksu. Juuri sillä hetkellä kun nenäni tavoitti viillon ja pehmeät pakarat upposivat naamalleni, muistin kauhuissani mahdollisuuden Armista. Saatana! Oliko Elinan äiti, tuo vanha emävittu, narrattu mukaan tähän?

Tuoksu oli hapan ja fermentoitu, pitkään säilötty tynnyrisilli. Silti se jollain karmaisevalla tavalla kiihotti. Päätäni hierottiin läpimärkiä huulia vasten, oikein raastettiin. Siitä syntyi samanlainen ääni kuin sormea olisi vatkattu suun edessä. Poskiini tarttui kiiman nektaria, tussu sykähteli vaateliaana ja koko torttu rupesi avautumaan verho kerrallaan, molempien patojen luukut uhkasivat aueta.

”En halua tietää”, parkaisin silmät peitettyinä.

 

 

Tämä tarvitsee nyt selittää auki…

Olin tulossa frakin pukemisesta ja yritin nirhiä kaulusta väljemmäksi, kun aulassa eteeni avautui pylly, joka oli taatusti 7/5. Kuohkean hääpuvun helma oli kerittynä selän päällä ja valkoiset pikkuhousut tervehtivät minua reippaasti antautuen. Ne upposivat syvälle haarakiilaan. Ehdin panemaan merkille pillun pullotuksen sekä syvällä reisitaipeessa olevan sukkanauhan, kun Elina ojentui suoraksi asennosta, jossa oli suorin jaloin korjannut kenkiään. Helma laski kuin tunnelma. Vaikka Elina näytti niin upealta kuin puunattu, meikattu ja laitettu morsian näytti, oli hänen ilmeensä jääpuikon lämmin.

”No miltä näytti?”

”Kiitos kysymästä. Aivan…”

”Jos sulla ei ole muuta tekemistä kuin kurkkia hameiden alle, ehtisitkö millään käydä tarkistaan missä kunnossa se hääsviitti on?”

Ymmärsin, ettei tuohon kannattanut vitsailla. Raavin leukaani ja lähdin jo, mutta palasin ja tuijotin Elinaa vieläkin lumoutuneena.

”Ja sitten. Mikä ongelma?” nainen nosti kädet vyötäisilleen.

”Avain. Anna avain”.

”Kysy kuule respasta”.

Niin, tietysti. Lähdin nolona harppomaan respaa kohti. Armi kaakotti tulemaan vastaan, iso kukkavaasi sylissään.

”Se on kärttyinen. Mutta heltyy kun saa…papin aamenen”, Armi nauraa raakkui tupakan karhentamalla äänellään ja kylmät väreet kulkivat ylitseni.

Elinan äiti ei ollut peilikuva tyttärestään. Viisikymppinen pubiruusu, suttuinen ja homssuinen, suustaan räävä ja omisti varmasti kaupungin suurimman perseen. Toivoin totisesti sulhasenkin kannalta, ettei tytär olisi perinyt äitinsä geenejä.

Mutta respan vaaleaverikkö oli toista maata.

”Moi. Kuinkas voisin auttaa?” hän hymyili aivan jokaisella pisamallaan, siniset silmät kutsuvina kuin Keurusselkä, kapeat huulet punattuina ja hiukset tyttömäisellä ponnarilla.

”Varmasti vaikka miten”, hymähdin ja sain tytön punastelemaan. ”Mutta ekaksi riittäisi hääsviitin avain”.

Tyttö käännähti nopeasti kannoillaan ja paljasti laivastonsinisen kotelohameen sisässä piileskelevän rotupyllynsä. Hän leimasi kortin ja kääntyi ojentamaan. Sormemme hipaisivat toisiaan.

”Se on kakkosessa”, tyttö puraisi huultaan.

”Epäilemättä. Hissillä sinnekin kai pääsee”, naurahdin.

”Ja sano jos voin olla muuten avuksi!” tyttö huikkasi vielä perään.

Elina myrkyllisen mulkaisun saattelemana lähdin hissejä kohti. Hotelli oli kartanomainen kylpylä, jossa järjestettiin paljon häitä. Puitteet olivat kohdallaan, näihin häihin oli panostettu. Hissi kilahti toisessa kerroksessa. Kävelin tummanpunaista kokolattiamattoa kohti valoa. Aurinko paistoi puiden latvojen välistä laikukkaana, hailakkaana. Oli hääpäivän aamu, pari tuntia aikaan maihinnousuun. Miika oli vielä parturissa ja minun pitäisi hakea hänet tunnin päästä. Kaikki oli aikataulutettu kaasojen askarteleman lukujärjestyksen mukaisesti.

Heilautin korttia lukijassa ja avasin painavan, vanhanaikaisen oven. Vastaan tulvehti hotellihuoneen tyypillinen tunkkaisuus, mutta samalla se iänikuinen lattiavaha. Jotain muutakin leijaili ilmassa. Ikään kuin mausteinen hajuvesi. Hipelöin valokatkaisijaa, mutta se vaati kortin survaisun reikään. Etsin oikea kohtaa hermostuneena. Mieli varoitti minua jostakin epämieluisasta yllätyksestä. Oli sellainen tunne, että huoneessa oli muitakin. Käänsin nopeasti pääni, mutta olin auttamatta iskun verran myöhässä…

Havahduin hereille sameasta unesta. Päätäni jomotti kuin kunnon kankkusessa, oli vaikea liikahtaa tai niellä kuivaa kieltä. Kampesin kyljelleni ja siitä polvilleni, vaikka maailma oli muuttunut horjuvaksi. Minulta oli riisuttu takki. Latvialaisia rosvoja, ajattelin ensimmäisenä. Tunnustelin kuhmua takaraivollani ja tunsin silmieni ympärille sidotun liinaan. Ehdin hädin tuskin tarttua siihen, kun Elina karjaisi napakasti:

”Annat sen olla, jos tulevaisuutes on sulle tärkeä”.

”Mitä helvettiä tää on?” murisin tasapainoani hakien.

”Luulitko, että oisin niin vähällä unohtanut sen”, Elina astui viereeni ja painoi kivuliaasti korkokengän piikin selkääni. ”Mutta sä voit sovittaa sen”.

”Leikkiähän se oli”, yritin mussuttaa.

”Niin tääkin”, Elina painoi jonkin kovan esineen suorien housujeni persamukselle. Minulla oli paha, mutta kalpea aavistus. Naisen hengitys tiheni, kun hän liikutteli suippoa esinettä peppuvakoani pitkin ja antoi sen liukua kohti siellä jossain roikkuvien kivesten vitjaa. ”Mitä luulet, mikä tää on?” Jostakin luontaisesta refleksistä takapuoleni ryhtyi supistelemaan, joko laittamaan hanttiin tai ottamaan vastaan, piru tietää.

”M-mulla on aavistus”.

Esine surahti käyntiin. Vibra tarttui kankaan läpi ihooni ja alkoi värisyttämään kriittisen reiän ympärystää. Meinaako se hullu työntää dildon peppuuni?!

”Luulit tai toivoit niin”, Elina naurahti. ”Tollo! Se on mun sähköhammasharja”, nainen sammutti harjan ja vei sen pois. ”Vaikka teen mä sillä muutakin…”

Olisin halunnut jatkaa tuota keskustelua, mutta tunsin yllättäen vihaisen morsiamen käden tapailemassa kurkkuani ei niin hellästi. Hän ravisteli päätäni ja kyyristyi aivan lähelle.

”Sulla on yks vaihtoehto. Ellet halua, että sulhanen saa tietää. Käviskö sellainen diili?” sormet muljauttivat aataminomenaa kivuliaasti.

”M-mi-mikähän sellainen on?”

”Kyllä sä tiedät. Taste Game!”

Ovi avattiin, liinan alla maailma oli hivenen kirkkaampi. Lattiaa vasten tömisi epämääräisiä askeleita.

 

 

Onneksi jättiläisen ahteri hävisi aistikentästäni. Olisin silti tarvinnut inkivääriä tai jotain neutralisoimaan limakalvoni. Äskeinen isopyllyinen nainen oli jo toinen kasvoilleni tuupattu. Ensimmäinen oli ollut persikkapyllyinen tarjokas, jolla oli selvästi ollut pyöreämuotoiset häpyhuulet, karvaa niiden reunustalla ja jotenkin kukkasipulimainen tuoksu. Mutta inkiväärin mahdollisuutta ei tähän hetkeen kuitenkaan suotu, vaan seuraava nainen kuului kiipeävän eteeni ja potkaisi minua päähän joko a) vahingossa b) tahallaan.

Olin yhä konttausasennossa sängyn edessä. Jäseniä puudutti, kädet tärisivät. Elina oli tivannut vastausta molempiin tussuihin ja vannottanut minua pysymään paikoillaan. Veikkailu pimpin ominaistuoksun perusteella oli haastavaa, tosin saatoin ennustaa kaasojen hyvinkin osallistuvan tähän ”leikkimieliseen” kilpailuun. Piti arvuutella muisti pienistä vinkeistä.

Heiluttelin Pinokkion nenääni, kunnes kuulin naisen vieraan äänen: ”konttaa eteenpäin, ei se niin suuri perse ole”. Ei se ollutkaan. En voinut mitata pyllyä, mutta tunnustelin poskellani. Pylly oli kapea ja solakka, jotenkin poikamainen. Silti pimppi vaikutti jotenkin pursuavan leveine häpyhuulten lehvineen jalkojen välistä. Voimakas takapillu, aprikoin ja nuuhkaisin. Kostea pisara putosi huulilleni. Nainen hengitti raskaasti. Pillukin tuntui hengittävän itsenäisesti. Vetelin kieltäni häpysaumaa pitkin ja olin maistavinani karvauden läpi urheilutrikoiden nukan ja käytön. ”Mirkku”, veikkasin.

Kukaan ei vastannut mitään.

Liukuhihna kulki editseni ja neljätenä eteeni parkkeerasi selvästi pitkä tyttö, koska hänellä kesti niin kauan asettaa jalkojaan ja kyhnyttää tussuaan lähemmäksi. Olisin jo siinä kohtaa voinut veikata Suvia, joka oli nuoruudessaan juossut kahtasataa ja hypännyt korkeutta. Pimppikarvat olivat hentoiset, silti niitä löytyi siitäkin tulokulmasta. Vako ei tuoksunut juuri miltään, puhtaalta. Kaikki oli neutraalia mittasuhteita myöden. Otin taas kielen avuksi ja vetäisin sillä lehmän karkeudella silkkistä rakoa. Joka olikin, yllätys yllätys, aavistuksen raollaan ja toivotti tervetulleeksi. Lisäksi se oli hyhmäisen liukas. ”Suvi”, sanoin.

”Et sä ihan hukassa ole. Tai sitten oot ihan pihalla”, Elina sanoi.

”Mulla puutuu paikat”, vinguin.

”Hyvä on. Me autetaan sut sängylle”, toinen muhevampi ääni sanoi.

Pian sain todeta olevan kinkku, jotka rullattiin verkkoon paistamista varten. Kenties neljä naista hääräsi ympärilläni ja köytti minut käsistä ja jaloista sänkyyn. Ihan tällaista en ollut tarkoittanut.

”Onko siinä mukavampi?” morsion virnuili.

”Tämä on ihanaa, kiitos”, vastasin samalla mitalla takaisin.

”Nyt on sitten toinen osio”, Elina kertoi. ”Vapaavalintainen maistatus”.

Pian jo ensimmäinen nainen konttasi sängylle, levitti sormilla pilluaan ja laskeutui naamalleni. Tunsin hänen reitensä värähtelyt. Naista jännitti, hän ei tohtinut koko painolla. Minuakin jännitti. Karheus kutitti ylähuultani ja nenääni. Yritin löytää karvakolmiosta muodon. Nainen liikkui ylläni ja hänen vakonsa pehmeys ja kuumuus ympäröi huuleni. Työnsin kieltäni sisään ja se innosti naista kiemurtelemaan lisää. Hän inahteli hiljaa. Mitä helvettiä? Ei kai tällaista pimpinkantajaa ollut äsken haistattamassa minulle?

Uih-hih, nainen vonkui ja hänen pillunsa supisteli vimmatusti. Nuolin nopeammin, olin jopa löytävinäni klitoriksen helmen ja pääsin juuri maistamaan sitä, kun nainen autettiin yltäni. Ilmeisesti vastentahtoisesti, koska hän mutisi jotain toruvasti.

”Eh…tuota Mirkku”, sanoin jotain sanoakseni.

Avasin suuni jo valmiiksi, niin innoissani olin. Rätti ei antanut juuri periksi, mutta kalpeaa valoa tulvi enemmän lävitse. Pystyin erottamaan enemmän liikkeitä, mutten juurikaan hahmoja. Siksi säpsähdin, kun seuraava nainen ilmestyikin takaani ja peitti hetkessä mustalla aukollaan kaiken. Yritin mutista vastaväitteitä, mutta tapaus lösäytti koko ahterinsa painolla päälleni ja alkoi kyhnyttämään.

Siitä nyt oli paha sanoa mitään. Kaikki energiat menivät hengittämisen rytmitykseen, kun kaksi reikää jyysti naamaani pitkin, välissä tuuhea karvaraita. Naiset naureskelivat taustalla. Saatoin kuvitella niiden irvistävän kuin sviitin ruusukuvioisten seinäpaperien.

”Aika komea kulli”, oliko sanojan ääni Elinan ääni?

”Ei se ihan mikään perusnakki ole”, toinen kommentoi ja yhdessä he nauroivat kaanonissa.

Se oli ensimmäinen havainto. Toinen oli se, että tajusin juntan kiskaisseen housuni polviin. Kaikki kehoni järjellinen veri oli kerääntynyt kulliin, joka nytkähteli tutkana ilmakehässä. Puuskutin kasvot hiessä, kun naisen kostea jalkoväli souti edestakaisin. En tiennyt mikä paikka milloinkin osui suuhuni. Tunsin emättimen märkyyden, hikiset karvat, nivusen nihkeyden ja pepun muhkeamman tuoksun. Takapuolen posket lotisivat, kun nainen paukutti vihaisesti sänkyä vasten ja yritti ilmeisesti tappaa minut tukehduttamalla.

”Armi saatana”, huusin naisen viimein siirtyessä.

Yleisö tirskahteli mehevästi.

”Vai keittiön Sirpa? Ehkä Miikan äiti?” yksi naisista kiusasi.

Seuraava nainen käveli arasti ja kevyesti huoneen poikki. Kuulin jalkapohjien takertuvan parkettiin. Kaikkialla oli hiljaista. Tätä piparia ei tuotu kasvoille maistettavaksi, vaan nainen jäi seisomaan häävuoteen viereen ja ojensi toisen jalkansa sängylle, liu’utti pitkälle. Lakana kahisi varpaiden alla. Haistoin ihanan saippuan hänen jalastaan. Sitten tunsin silkinpehmeän pillun hierovan terskaani. Suoristin sormeni ja nostin lantiota ylöspäin. Huulet oli ajeltu sileiksi, mutta kummulla oli jotain. Ei mitään takkuista ja pörröistä, vaan pehmeän ohutta kiharaa.

Kun naisen viileät sormet tarrasivat kaluni varteen, olin jo tulla kuuden Richterin voimalla. Hillitsin silti itseäni, annoin naisen leikkiä terskallani ja hieroa pikkuruista klitoristaan sitä vasten. Hän oli valmis, kostea. Terskani hieroi huulia, kosketti rakoa, työntyi sinne sentin verran ja palasi takaisin, nuppi liisterisenä.

Kaikki tuo oli omituista unta, missä leijailin pimeyden keskellä. Mutta se pimeys kapeni ympärilläni ja kaluni joutui yhtäkkiä kiristävään suppiloon. Se mikä ympäröi kullini sykki ja värisi, kihelmöi pisaroita. Pillu, kesti hetken ennen kuin leikkasi. Voi luoja! Nainen nousi ja laski ylläni, kiipesi ja palasi. Se oli taivaallista. Hän ei ottanut minua kovin syvälle, portille saakka. Kävin siinä saattelemassa, palasin ja tulin uudestaan. Minusta tuntui, etten olisi heti päässyt edes peremmälle, sillä naisen aukko vaikutti todella kireältä.

Kuulin, miten nainen siirsi kädellään pitkiä hiuksiaan syrjään. Hän otti kullin ulos, hieroi sillä häpyhuuliaan jäähyväisiksi ja poistui hennoin askelin.

”Suvi…”, sanoin sen hiljaa ja hengästyneenä.

Kukaan ei puhunut hetkeen mitään, eikä mitään tapahtunut. Aurinko oli korkeammalla, sen säteet lepattivat siteen takana kirkkaammin. Ilma ei kiertänyt huoneessa lainkaan. Olivatko he jättäneet minut yksin? Kaluni sykähteli sinne tänne, päättömästi. Suussani maistui useiden vulvien eriskummalliset maut ja kielelläni oli karvoja. Vaikka se oli ihanaa, pakokauhu alkoi hiipiä alaselkääni. Olin täysin tilanteen armoilla.

”Hu-huu, onko siellä jotain?” kailotin ääni särkyen. ”Sanokaa nyt jotain!”

Samassa side kiskaistiin otsalle ja auringon vihaisuus osui suoraan silmiin. Se oli kuin polttolaser. Yritin viuhtia käsiä eteen, mutta arat silmät alkoivat heti vuotaa.

”Sait seittemän oikein”, Elina seisoi vieressäni ja tuijotti vihaisesti.

”Mistä?”

”Ei kun kuus ja lisä”.

Sängyn edessä seisoi kolme alastonta naista. Katseeni liikkui heissä sumuisena, ei tarkentanut oikein. Suvi jännitti tyttömäisesti polvet yhdessä, pitkä ja kalpea sinkkutyttö. Pillun päällä oli kapea enkelinvaalea kiitorata ja häpyhuulet rusottivat avoimina. Varjot limittyivät toistensa yli. Keskellä seisoi Mirkku, hassut tubulaariset rinnat kahtena putkilona, isot nisät päissä. Hänellä oli tasapaksu vartalo, nätti napa ja pieni äidillinen pömppövatsa. Haaroissa komeili vaaleanruskea naisellinen rouvan pörrö. Toisessa laidassa oli itsevarma ruskeaverikkö Malla, kädet valtavien utareidensa alla. Hänessä oli lihaa ja muotoa, paksut reidet oikein tutisivat. Niiden välissä näkyi ruokkoamaton tuhero, kuin Schwarzwaldin metsä.

”Kato nyt kunnolla”, Elina sanoi.

Olin vilkaisemassa Elinaa tarkemmin, kun hän kiskaisi siteen takaisin silmilleni.

”Anna mä katon vielä vähän”, anelin.

Elina naurahti. ”Ehkä viis oikein. Vaikea sanoa. Et voi koskaan tietää varmaksi ketä oli”, nainen kumartui puoleeni ja sanoi korvaani kuiskaten. ”Armi, Malla vai ehkä se respan pikkublondi, jota vahtasit. Et voi tietää mistään…koskaan…varmuudella”, sen sanottuaan Elina nuolaisi korvaani ja häipyi.

”Älkää nyt menkö”, pyysin.

”Mun on ihan pakko lähteä. Sä varmaan pärjäät”, Elina huikkasi sanat, joiden sanomista oli varmaan odottanut huolelle.

Ovi suljettiin. Köydet hiersivät ranteitani ja nilkkojani. Jos joku avasi hääsviitin oven, olisi minulla selittelemistä. Bestman lojuisi sidottuna vuoteella, pelkät frakin housut polvissa ja kulli puoliheijarissa. Yritin tempoilla irti, mutta minut oli köytetty koston raivolla tiukkaan pakettiin. Kehtaisinko huutaa? Selkäni alla tuntui jokin kova. Hääkarkki. Laskin sekunteja, sitten minuutteja. Ajanjuoksu tuntui loputtomalta kuin nopeutetussa kuvassa, missä vaihtuivat vuorokauden ajat ja vuodenajat. Todellisuudessa siinä kai meni vain muutamia minuutteja.

Ovi avautui. Se narahti, lukko kilahti. Pidättelin hengitystä. Miika? Kerrossiivooja? Armi? Tulija laittoi varmuusketjun kiinni. Tempoilin rajusti, mutta askeleet lähestyivät vääjäämättä. Tulija pysähtyi tuijottamaan, sellainen tunne minulla oli. Nuuhkaisin. Lakkasin sätkimästä. Hengitin huoneen ja tulijan ilmaa. Rauhoituin, vaikka olin yhä täydessä paniikissa. Vuode liikahti, painui. Sillä oli nyt kaksi ihmistä ja kaksi hengitystä.

Vieläkään hän ei sanonut mitään, vaan tarttui kullistani kiinni ja runkkasi. Hän osasi sen taidon. Kieritti kättään, vaihtoi liikesuuntaa ja tarjosi pehmeää kämmenpohjaansa. Kalu litisi. Esinahkani liikkui sulavasti ja jäi taakse. Vaikka käsi olisi voinut olla kenen tahansa olion, minä kiihotuin siitä. Ehkä se johtui sitä tilanteesta, hallinnan menetyksestä.

Sitten tulija istahti syliini, painoi jalkojeni yhteen ja levitti omiaan. Kädet tukeutuivat rintakehääni, tärkätyn paidan nappeihin. Niks. Luiskahdin varoittamatta sisään onkaloon, pimppiin. Vartaloni retkahti heti hervottomaksi. Nainen hengitti kiivaasti, lähes astmaattisesti. Pillu oli ehkä upein koskaan kokemani. Miettikää trooppisen kuuma, tyynyn pehmeä ja silkkipaperin hento, mutta painovoimia uhmaavan tiukka puristus kalun ympärillä, kuin sähköinen hansikas.

Nainen ratsasti hitaasti, oikeammin vain aaltoili satulassani. Pillu päästeli tahmaisia maiskauksia. Kuulin myös hänen rintojensa läimähtelyn. Niissä oli kokoa, veikkasin. Pian ei tarvinnut veikata, sillä nainen painautui kasvojani vasten ja leikitteli tissillään poskiani pitkin, hyräili itsekseen ja ohjasi jäykän nännin suuhuni. Veti sen pois, painoi rintojen pehmeää massaa suuhuni, käytti sileäksi ajeltua kainaloaan huuliani vasten ja jälleen ohjasi toisen nisän suuhuni. Tunsin naisen saippuan, ihon ja miedon hien. Hänen hiuksiaan en tuntenut, mutta aistien vahvan meikin. Naisen reidessä oli jokin, mikä hiesti jalkaani.

Hän huohotti korvaani ja nousi nopeammin, tamppasi pylly pomppien. Hänellä oli valta ja ote minuun. Toivoin, että sitä olisi kestänyt iäisyys. Mutta siinäkin aika oli pahin viholliseni ja aloin täyttyä lämpimästä elohopeamaisesta raskaudesta jo parin minuutin jälkeen. Mutta nainen ei hellittänyt, hän ratsasti maukas tissi suussani ja ynähteli. Vauhti oli rajumpaa, kalu taipui lantion alla ja reidet puristivat tiukemmin. Nainen voihki, lypsi ja nyhti mulkkuani.

Laukesin hiljaisesti ja nauttien, vangittuna. Räjähdystä en tuntenut, mutta kylläkin jokaisen siemensatsin, jopa moikkasi lähteissään värähdellen. Sinne ne upposivat naaraan pimpsaan, kohti kohtua. Kerran, toisen, kolmannen. Kuuma neste roiskui häneen.

Makasimme pitkään sylikkäin, kuumina ja voipuneina. Siihen saakka, että kaluni luiskahti ihan matona ulos siemennetystä reiästä. Nainen nousi hitaasti ja puhumatta. Niin kun laulussakin sanotaan, tähän hetkeen ei puhuminen sovi. Hän otti pöydältä jotain, jolla leikkasi siteeni irti. Olisin voinut repäistä siteen alas silmiltäni välittömäsi, mutta kädet eivät suostuneet liikkumaan. Tai alitajunta ei suostunut liikuttamaan niitä, antamaan komentoa.

Ovi painettiin kiinni ja jäin yksin aurinkoon. Se lämmitti jo kummasti.

 

Kun Prinsessa Ruusunen pärähti soimaan, seisoin ryhdikkäänä sulhasen vierellä kukkien ja koristeiden keskellä. Silmäilin vastapuolella seisovia kaasoja, jotka näyttivät kovin hehkeiltä pukeissaan. Kukaan heistä ei vastannut katseella millään tavalla. Tiesin, mitä heillä oli tuolla pitsin ja röyhelön alla. Tiesin jopa niiden maut. Kai?

Häävieraat nousivat seisomaan, ja minäkin jouduin terästäytymään. Elina asteli rauhallisesti hotellin punaista mattoa pitkin. Aurinko pääsi likaisten ikkunoiden läpi sisälle saliin, sameana, unenomaisena. Vaalea nainen välkkyi kuin kiiltokuva. Huomasin, miten talonmies käveli puunattua hiekkakäytävää pitkin puutarhaan, laski haalarit ja ryhtyi kuselle. Olisi naurattanut.

Mutta sitten Elina astui valon läpi ja oli aivan selkeä, elävä. Hän vilkaisi minua ja hymyili. Oikeastaan muilla asioilla ei ollut mitään väliä.

Yksi kommentti viestissä: “Taste Game 2”

  1. Minna says:

    Loistava jatko… saisko lisää samanlaisia 😉

Kommentoi

top