search
top

Pikkuneiti Iiris

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (320 votes, average: 3.11 out of 5)
Loading...

Ari sulki työläppärinsa kannen ja venytteli toimistotuolin kangistamaa selkäänsä. Katsaus kotikonttorin ikkunasta takapihalle toi mieleen näkymän vankisellistä. Kalterien virkaa toimittivat sälekaihtimet vaakatasossa ja edessä tiiliseinäinen sisäpiha tarjosi pienen valokuilun, silloin harvoin kun joulukuussa alhaalla riippuvien harmaiden pilvien valosta sitä tihkui maan pinnalle asti. Vuoden loppukiri tarkoitti aamusta iltaan etäpalavereina pidettäviä myyntineuvotteluja asiakkaiden kanssa lähes tauotta ennen kvartaalin sulkemista ja joulun tarjoamaa hengähdystaukoa. “Työelämä, mikä ihana kultainen vankila”, Ari naurahti mielessään. “Oikeassa vankilassa sentään olisi mahdollisuus tunnin jaloittelulle ulkona valoisaan aikaan…”

“Hei mä meen ny”, kuului tytön ääni keskeyttäen Arin kiireettömän hetken hänen omien ajatustensa kanssa. Ari ponnahti seisomaan työtuoliltansa, minkä seurauksena alaselässä tuntui terävä vihlaisu. “Perkeleen vanha urheiluvamma” Ari kirosi mielessään, mutta kivusta huolimatta kiirehti kohti työhuoneen ovea, mistä avautui näkymä paritalon puolikasta halkovaan käytävään. Käytävän päässä etuovella seisoi teini-ikäinen tyttö ulkoilukengät jalassa.

“Minne oikein kuvittelet meneväsi? Ja noin vähissä vaatteissa tietysti ilman pipoa?” Ari ärähti hätkähtäen itsekin ärtymystään, mistä osa meni tosin vihlovan selän piikkiin. “Mehän sovittiin, että Sonjan poissaollessa ei oteta mitään erivapauksia! Olet arestissa viikon loppuun asti ja käsittääkseni tänään on perjantai eikä sunnuntai!” Ari yritti hillitä työstressin ja vihlovan selän äkillisesti purkamaa raivoa, sillä olihan tyttö näiden yhteisvaikutukselle aivan väärä purkautumiskohde.

“Mutku kaikki mun kaverit on…” Iiris aloitti. Ari tunsi, kuinka hänen naamansa alkoi näkyvästi punoittaa ja hän tunsi otsallansa painetta. Pandemian aiheuttama eristyneisyys ja 13-vuotiaan tytön kasvatusvastuun sysääminen hänelle tuntuivat kohtuuttomalta. Sonja oli ollut Iso-Britanniassa matkustuskiellossa rokotetutkimusta tekevässä yrityksessä jo neljättä kuukautta syyskuusta alkaen. Perheen yhdistäminen jouluksi näytti epävarmalta, koska muuntuneen viruskannan takia lennot Briteistä muualle Eurooppaan oli väliaikaisesti lopetettu.

“EI!” sanoi Ari ja jatkoi yrittäen pitää äänensä vakuuttavana: “Kengät ja takki pois ja mene huoneeseesi”. “VITTU MÄ TEEN MITÄ MÄ HALUUN!”, Iiris sanoi silmät vihaa leiskuen ja tarttui ulko-oven kahvaan. Ari yritti ottaa kahvasta myös otetta, mutta joutui sulkemaan nyrkkiinsä Iiriksen pienen käden yrittäessään estää tyttöä avaamasta ovea. Iiris yritti painaa ovenkahvaa nojaten siihen koko painonsa ja vaikka hän väänsi samalla lukitussalpaa, ei ovi avautunut milliäkään Arin ylivoimaisesta vahvuudesta johtuen. “MUN ON PÄÄSTÄVÄ ÄLÄ KOSKE MUHUN SAATANAN PEDOF…” Iiris sähisi ja huusi jo ääni falsetissa.

Ari tunsi, miten Sonjan sanat saivat hetkellisesti hänen näkönsä hämärtymään ja pään sisällä kasautuva paine alkoi jo tuntumaan kivuliaalta. Värikkään nuoruutensa jälkeen Ari oli aina pyrkinyt kaihtamaan väkivaltaa helppona ratkaisuna ja se oli myös vastoin hänen ja Sonjan kaikkia kasvatusperiaatteita, mutta Iiriksen suusta tullut puolikas sana sumensi hänen ajatteluaan ja riisui siitä pois kaikki korkeamman ajattelun kerrokset. Arin käsi tarttui hattuhyllyllä lojuneeseen auton radioantenniin, joka oli odottanut siinä asennustaan jo useamman viikon.

Ennen kuin Ari tajusi mitä tapahtui, oli hän jo läimäissyt antennilla monta kertaa tytön alavartalon suuntaan nopeita sivaltavia lyöntejä. Iiris jähmettyi ja Ari tunsi, kuinka Iiriksen ovenkahvaan suuntaama puristusvoima valahti veltoksi hänen kätensä sisällä. “AI SAATANAAAAAAA!!!” Iiris kirkui ja tytön naamalla ollut järkyttynyt irvistys muuttui huulten värinäksi kasvojen vääntyessä äänettömään huutoon. Ari säpsähti hereille kuin transsista huomaten suu auki tuijottavansa teinipaholaisesta pikkutytöksi muuttuneen lapsen kasvoja, jonka silmiä hädin tuskin erotti enää niistä valuvista vesinoroista.

Hetki tuntui kestävän ikuisuuden, mikä rikkoutui Iiriksen riuhtaistessa kätensä ovenkahvasta ja Arin puristuksesta. Iiris juoksi vaaleanpunainen ulkoilutakki ja mustat legginsit jalassa ulkokenkiänsä riisumatta samalla hillittömästi itkien ja nyyhkyttäen kuin shokissa kohti rappusia ja yläkertaa. Ari ei saanut sanaa suustaan, vaan hän tuijotti kädessään olevaa esinettä. “Mitä helvettiä tapahtui? Mitä helvettiä tapahtui?”, Ari toisteli mielessään. “Auton antenni, miksi se oli hänen kädessänsä?”. Ylhäältä kuului Iiriksen huoneen suunnalta oven pamahdus sen sulkeutuessa voimallisesti ja oven läpi vielä alakertaan asti lapsenomaista itkua.

Arin ajatus siitä, että hän oli tehnyt jotain peruuttamatonta ja anteeksiantamatonta sai hänet jäykistymään paikoilleen. Sonjalle tästä olisi heti kerrottava.. Vai pitäisikö kuitenkin yrittää ennen sitä paikata mitä korjattavissa olisi Iriksen kanssa? Ari asetti kirotun piiska-antennin ulkovaatekomeroon pois silmistä. Sonjan autoon ostettu varaosa-antenni oli lojunut hattuhyllyllä ties kuinka pitkään, koska antennin kierteet eivät olleet sopineet alkuperäisen autopesussa taittuneen antennin tilalle. “Miksi ihmeessä en heittänyt antennia menemään? Tai palauttanut sitä kauppaan?” Ari soimasi itseään mielessään nojatessan peilikaapin runkoon.

“Tyttö. Nyt oli tärkeää saada yhteys ja pelastaa edes vähän jäljellä olevasta luottamuksesta”. Ari käveli kuin tulisilla hiilillä portaat ylös toiseen kerrokseen, missä tytön huone sijaitsi Arin ja Sonjan makuuhuoneen sekä kylpyhuoneen lisäksi. Ari kuuli Iiriksen huoneen oven läpi lohdutonta itkua. “Tyttöhän vaan pelästyi pahanpäiväisesti maltin menetystäni, antennihan vaan heilahti tytön jalkoja kohti.. Ehkä kerran. Tai enintään kaksi”, Ari pohti tapahtunutta ennen kuin koputti varovasti Iiriksen huoneen oveen.

“Hei Iiris.. Mä olen tosi tosi pahoillani, vaikket sä nyt sitä uskoisikaan. Toimin ihan väärin kun menetin malttini. Ymmärrän, että säikähdit tosi pahasti, ja se antenni, se vaan sattui käteen. Ei missään nimessä ollut tarkoitus huitaista sillä sinua kohti.”. Huoneesta kuului oven läpi edelleen hieman vaimentunutta itkua, minkä Ari tulkitsi jonkinlaiseksi keskusteluyhteyden avaamiseksi. “Hei mä tilaan verkosta meille safkaa, sitä sun lempikasvispizzaa. Syödään ja jutellaan. Ja otetaan Sonjaan Skype-yhteys, syödään kaikki vähän niin kuin yhdessä?”

Ennen pizzatilausta tärkeintä olisi tavoittaa Sonja, vaikka Briteissä vielä paiskittiinkin töitä kellon ollessa siellä muutama tunti Suomen aikaa jäljessä. Ari meni työhuoneeseensa ja sulki oven takanansa. Onneksi työhuone oli alakerrassa, minkä lisäksi paksumpi ovi ja äänieristetyt sisäseinät palvelivat sekä häiriöttömiä työpuheluita, mutta myös intiimimpiä videopuheiluita Sonjan kanssa hänen työmatkansa venyessä ennalta arvaamattomasti kuukausien pituiseksi.

“Moro rakas, kiitti kun vastasit heti”, Ari aloitti katsoen Skype-ikkunasta sinisilmäistä ja punertavan kiharatukkaista kaunista naista. “Hei vaan sulle raksuliini! Mitä sulla oli mielessä, pienet webcam-kivat vai?” Sonja sanoi viettelevästi valkoisessa laboratoriotakissansa, joka paljasti hieman alla olevan aluspaidan kaula-aukon halkiota. Takin läpi erottuivat rintojen muodot, ja Sonja puristikin kädellänsä nopeasti toista rintaansa ja iski silmää Arille videoneuvotteluyhteyden yli. “Onneksi mulla on sentään tohtorikoulutettavana tällainen oma työhuone”, Sonja jatkoi. “Mitäs jos mä katsoisin onko Rick tuolla, ja otettaisiin sen kanssa pikaiset tuossa sohvalla? Voisin jättää tän videoyhteyden päälle, ja sä voisit aisurina katsella miten sun pikkutytön pyllyyn uppoaa ison mustan sonnin kyrpä?”

Normaalitilanteessa tällainen tuhmien juttelu oli luonteva osa Arin ja Sonjan välistä kemiaa. Kumpikin arvosti toisissaan vahvaa rajoittamatonta seksuaalienergiaa ja kokemuksien summana aiemmista suhteista muiden ihmisten kanssa, he olivat molemmat oppineet arvostamaan avoimuutta. Niinpä tutustuessaan ja toisiinsa rakastuessaan avoin suhde oli ollut heille luonnollinen vaihtoehto lujittaen keskinäistä arvostusta ja rakkautta toisiinsa.

Arilla oli ollut pandemian aiheuttaneen eristäytymisen takia hyvin hiljaista omien nais- ja miessuhteidensa kanssa, mutta hän nautti suunnattomasti yksityiskohtaisistakin kuvailuista, joita Sonja jakoi hänen kanssaan samassa COVID-19 -rokotetutkimustiimissä tohtorikoulutettavan tumman Rickin kanssa harjoitetuista seksuaalisisista iloitteluista. Ari oli toistaiseksi suullisten eroottisten kuvailujen lisäksi nähnyt Rickistä vain Sonjan Instagram-tilillään julkaisemia kuvia hashtag-merkinnöin, jotka sisälsivät Arille tarkoitettuja piilovihjeitä työtoveruuden laadusta.

“Äh, Sonja-rakas, en haluaisi tuottaa sinulle pettymystä, mutta…” Ari painoi päänsä nojaten sitä käsiinsä. “Multa pärähti käämit kokonaan Iiriksen kanssa. Se yritti uhmata sitä arestia ja ottaa hatkat, mutta sain estettyä kuitenkin sen aikeet pitämällä ovea kiinni. Ja…” Ari näki miten Sonjan silmien väliin tuli rypyt ja hän näytti purevan alahuultaan hänen keskittyessään kuuntelemaan mitä Ari oli sanomassa. “…Ja tyttö nyt sitten säikähti, kun minulla pimeni ihan kokonaan. Mulla on ollut viikkokausia ihan helvetillinen stressi myyntitavoitteista, tämä helvetin pandemia ja sitten vielä toissa viikolla tuon tytön toilailu sen alkoholin kanssa. Kas kun ei olisi taas ollut…”

“Sori rakas kun keskeytän, mutta onko kaikki nyt ok? Voisinko mä jutella myös Iiriksen kanssa?”, Sonja kysyi näyttäen edelleen huolestuneelta. “Ei tuo kyllä ole sinun tapaistasi, ymmärrän kyllä, onhan tämä koetellut meitä kaikkia ja lupaan yrittää kaikkeni, että pääsisin jouluksi takaisin Suomeen, mutta tämä nyt on tätä.. Rokotefaasit on jo finaalissa, voisin ihan hyvin tehdä töitä Suomestakin.” Ari tiesi kyllä, mikä sana hänet oli triggeröinyt sokeaan raivoon Iiriksen sanomana, mutta hän ei halunnut sanoa sitä, varsinkaan internetin yli jota valvoivat ties mitkä viranomaiset.

“Hei kultamuru, tilaan pitsat niin, että ollaan tunnin päästä Iiriksen kanssa online keittiön pöydän ääressä. Pidetään sitten perheneuvottelu, ok?” Ari sanoi. Sonja hymyili etäyhteyden päässä rohkaisevasti: “Hei, kyllä se taas siitä. Nähdään sitten, minulla ei ole täällä enää kiireitä joten tilaan myös ruokaa että ennätän syömään teidän kanssanne. Moikka!” Sonja lopetti samalla vilkuttaen. “Olet rakas.” Ari sanoi ennen yhteyden loppumista.

Se sana, jonka Iiris oli ennen antennipiiskan heilautusta ollut sanomaisillaan, oli sana “pedofiili”. Ari hengähti syvään ja nojasi käsiinsä. Ei hän ollut mikään pedofiili, ainakaan omasta mielestään. Tai no okei, ehkä “hebefiili” määritelmällisesti. Ari oli ollut mielestään aina seksuaalisesti utelias, omaten mukavia muistoja lapsuuden leikeistä tätinsä kanssa. Täti oli aina antanut unnuttaa itseään vasten ja myös luvan Arin pikkukäsille tehdä tutkimusretkiä paikkoihin, joista ei muille sopinut puhua. Aria oli vanhempana kiinnostanut palata näihin muistoihin ja verrata niitä muiden kokemuksiin, mikä oli johdattanut hänet pois julkisesta internetistä sen pimeille sivukujille, missä jaettiin materiaalia monenlaisiin mieltymyksiin.

Ari kavahti kuvia ja videoklippejä, joista huokui kaupallisuus tai epäilys minkäänlaisesta pakottamisesta tai riistosta. Onneksi netin syövereistä oli löytynyt myös omia muistoja vastaavaa kaunista materiaalia, tosin hyvin laitonta sellaista, hänen suureksi tyydytyksekseen. Muistot esiteini- ja teinivuosilta toivat mieleen kokemuksia samanikäisten tyttöjen ja poikien kanssa, ja näitä kiihottuneena tutkiessaan hän oli jäänyt kiinni Iirikselle, kirjaimellisesti housut nilkoissa heti kohta Sonjan jo lähdettyä pitkäksi venähtäneelle työmatkalleen.

Sonja tiesi ja hyväksyi Arin mielihalut ja jakoi osan niistä muistellessaan myös värikästä omasta lapsuudestaan alkanutta seksuaalihistoriaansa, mutta oli vannottanut Aria pitämään kielletyn vaikkakin kiihottavan materiaalin lukkojen takana niin, ettei Iiris ikimaailmassa törmäisi niihin. Vaikka Ari ja Sonja ymmärsivät nuorten vartaloiden estetiikkaa ja olivat kiinnostuneita lasten seksuaalisuudesta, nämä halut kohdistuivat heidän omiin menneisyyksiinsä, eivät nykyhetkeen. Asiasta ei tarvinnut edes keskustella syvällisesti Iirikseen liittyvän kasvatuksen suhteen, vaan he pysyisivät aina asiallisina ja turvallisina sijaisvanhempina joille Iiriksen huoltajuus oli määrätty tytön vanhempien, Sonjan siskon ja hänen miehensä menehdyttyä auto-onnettomuudessa Iiriksen ollessa vasta 8-vuotias.

Kuitenkin, juuri Iiriksen, oli pitänyt raottaa Arin työhuoneen ovea koputtamatta hänen ollessaan vetäytyneenä sinne eräänä sunnuntaina oman laatuajan viettoon. Normaalisti Ari sulki sessioidensa ajaksi kaihtimet tiukasti ja varmisti työhuoneensa oven lukituksen ennen matkaa kiellettyihin kuvastoihin, mutta tällä kertaa työhuoneen oven lukitus oli unohtunut. Liekö tyttö oli ollut matkalla viinavarkaisiin työhuoneen baarikaappiin kokeillessaaan onneaan Arin normaalisti lukossa pitämän työhuoneen oven kanssa, mutta yhtäkaikki, epäonnekseen Ari ei ollut kuullut oven avausta. “Kuinkahan pitkään tyttö oli katsellut siinä häntä runkkaamassa, kun hän oli katsonut videopätkää, jossa hänen ikäisensä 4-kymppinen mies silitteli arviolta 12-vuotiaan esiteinitytön pientä mutta jo naisen muotoja hahmottavaa takamusta…” Ari kirosi taas huolimattomuuttaan, mitä hän ei saisi millään enää tehtyä tekemättömäksi.

Ari oli tuona hetkenä ensiksi havahtunut tunteeseen, että häntä tarkkailtiin. Hän säpsähti, pamautti oman henkilökohtaisen läppärinsä kannen tiukasti kiinni ja käännähti tuolillaan puristaen samalla jalkojaan yhteen. Arin pahin kauhuskenaario oli toteutunut juuri silloin: Iiris seisoi metrin päässä häntä tuijottaen kasvoillaan samanlainen ilme kuin Sonjalla oli ollut tänään: tuimat rypyt kulmakarvojen välissä ja alahuulen pureminen, ilme joka ei heti paljastanut oliko tyttö järkyttynyt, vihainen vai pohtiva. Ari yritti sanoa “Kuule Iiiris, koputtamatta ei…” ja nostaa samalla housujaan, jolloin edelleen voimakkaasti erektoitunut penis ponnahti jalkojen välistä pysäyttäen hetken ikuisilta tuntuviksi mikrosekunneiksi. Ari näki tytön katseen suuntautuvan jalkoväliinsä, Iiriksen silmien laajentuessa. Ennen kuin Ari ennätti sanoa mitään, tyttö kääntyi hupparin huppu päänsä yli vedettynä takaisin ovelle ja käveli nopein askelin yläkertaan huoneeseensa.

“Ei helvetti, tämä olisi parempi hoitaa heti. Mitä jos Iiris soittaa jonnekin? Lastensuojeluun? Nyt voi olla kyllä helvetti irti…”. Arin mielen valtasi hätäännys, eniten Iiriksen takia. Itseään hän ei säälinyt. Mitäs katsoi sellaista materiaalia ja jäi vielä kiinni, pahinta kaikista, Iirikselle. “Mutta toisaalta, miten se erosi tavallisesta pornosta?” Ari puolusteli itseään. No erosihan se, varsinkin Iiriksen tapauksessa, kun kuvaruudulla nähty tapahtuma voisi kääntyä Iiriksen päässä suoraan projisoinniksi jostain, mitä ei voinut eikä saanut olla hänen ja Iiriksen välillä.

Arin suuta kuivasi ja hänen kätensä tärisivät. Hän irroitti nopeasti ulkoisen kovalevyn.. Tästä olisi hankkiuduttava eroon. Vai olisiko? Hän oli kerännyt siihen materiaalia vuosia sitten, kun tietoverkkojen valvonta oli ollut kehittymätöntä. Vastaavaa materiaalia hän ei uskaltaisi hankkia enää mistään.. Hänen oli pakko kätkeä kovalevy jonnekin mistä sitä ei löydettäisi ennen kuin olisi selvillä, mitä Iiris aikoo.

Ari siirtyi keittiöön sulkien takanansa työhuoneen oven varmistaen sen lukituksen ulkoinen kovalevy housuntaskussansa. Vesilasi ei meinannut pysyä kädessä käsien tärinän vuoksi. Ari tunti itsensä kovin haavoittuvaksi, mutta nyt oli pakko skarpata, Sonjan ja Iiriksen takia. Arin silmiin pusertui kyyneliä.. Olisipa Sonja nyt täällä ja tukena niin mitään tällaista ei olisi edes voinut tapahtua…

Rappuset yläkertaan tuntuivat kilometrin pituisilta ja Ari käveli ne kaikkea muuta kuin reippaasti. Rappusten yläpäässä Iiriksen huoneesta ei kuulunut mitään suljetun oven läpi. Käden nostaminen koputusasentoon tuntui vaativan kaikki voimat, mutta viimein Ari sai kuin saikin koputettua oveen hyvin vaimeasti. “Iiris, jutellaanko ennen kuin teet mitään johtopäätöksiä, olet jo nuori nainen ja tiedät varmaan yhtä ja toista että is..” Ari nielaisi sanan minkä oli juuri sanomaisillaan. “Isi”, hän ei koskaan käyttänyt tuota sanaa Iiriksen kanssa, vaan kaikki puhuttelivat tämän katon alla toisiaan etunimillä.

“Niin siis että minä haluan tietää mitä sinä näit ja mitä siitä ajattelet. Sonjakin tietää, että katselen pornoa ja usko tai älä, hänkin katselee. Ja sinäkin saatat haluta tai olla haluamatta sellaisen katselua, siinä ei ole mitään oikeaa tai väärää.” Ehkä Iiris ei nähnytkään mitään raskauttavaa, tyttö videopätkällä olikin ollut pienikokoinen täysi-ikäinen nuori nainen, ei siis mitään väärää. Mutta toisaalta, Sonja oli joskus kokeillut kepillä jäätä ja kuiskutellut Arille sopimattomia Iiriksestä, millainen johdattelu olisi jonkun muun suusta kuulostanut kuin vankilan seksuaalirikollisille tarkoitetulle osastolle taluttamiselta.

Iiriksen sopeuduttua kasvattiperheessä elämiseen, he eivät olleet koskaan saunoneet kolmistaan, koska Ari ei ollut tuntenut sitä luonnolliseksi. Hänen mielestään naiseksi kasvamista ja Sonjan sekä Iiriksen suhteen lujittumista edesauttaisi se, että “tytöt” saunoisivat keskenään ja voisivat jutella saunassa myös kaikesta maan ja taivaan väliltä ilman Arin läsnäoloa. Iiriksen murrosiän ollessa käynnistymäisillään yli vuosi sitten, Sonja oli kertonut Arille olohuoneen sohvalla sylikkäin aikuisten laatuaikaa vietettäessä ensin puolihuolimattomasti havaintoja Iiriksen kehittyvistä rinnoista. Arin liikehtiessä hieman vaivaantuneesti, Sonja oli muuttanut kuvailuja huomattavasti verbaalisimmaksi: “Tiedätkö rakas, että kun minulla ei ollut silloin teininä kameraa jolla olisin itseni sinun kuvakokoelmiisi nuorista tytöistä ikuistanut, niin kuten oli siskoni, myös rakas siskontyttäreni on aivan samasta muotista kuin minä tuon ikäisenä.”

Sonja siemaisi punaviiniä ja tunnusteli toisella kädellä Arin haaroväliä, jossa kosketus aiheutti nytkähdyksen veren syöksyessä Arin penikseen. Ari huokaisi ja oli jo sanomaisillaan, että “vaarallista puhua…” kun Sonja jatkoi: “Ehkä se, kun Iiris on tavallaan samaa verta, muttei oma tyttö.. Kun mietin miten sinä katselisit häntä alasti, sain siitä ajatuksesta tänään saunoessani kiiinni. Toivottavasti en paljastanut kiihotustani Iirikselle.” Ari hengitti jo kiihtyneesti, Sonjan suudellessa häntä. “Nännini nöpöttivät saunan kuumuudesta huolimatta, mitä ne eivät normaalisti tee. Purin taas alahuultani, ja annoin Iiriksen mennä ensiksi suihkuun. Ihailin Iiriksen nuoren murkkuiän saavuttaneen tytön vartaloa estottomasti saunan oven läpi sen alkaessa huurtua suihkun tuomasta kosteudesta, eikä se ollut ainoa paikka, joka kostui ajatuksesta.. Lähinnä sellaisesta ajatuksesta, että olisin itse ollut siinä nuorena tyttönä ja minulla olisi ollut tällainen ihana pari kuten me opastamaan häntä rakkauden valtatielle. Tiedäthän, samalla tavalla kuin siinä eräässä suosikkinovellissamme…”

Ari laski oman viinilasinsa olohuoneen lasipöydälle ja siirsi Sonjan viinilasin sen viereen. “Rakas, tiedät kyllä miksi juuri me ollaan toisillemme täydellisiä” Ari sanoi ja otti Sonjan kädestä kiinni. Arin penis pullotti muodostaen huomattavan kohouman housuihinsa hänen noustessaan sohvalta. “Kultamuruseni, nyt mennään rakastelemaan, ja jatkat juuri tuolla teemalla iskän pikkutyttönä” Ari sanoi ja jatkoi: “Eikös se ollut niin, että isi säästää pikkutyttöä astutettavaksi pimppiin sille samanikäiselle serkkupojalle? Iiriksen ikäistä 11-vuotiasta pikku-Sonjaa isi saa painaa vaan pyllyyn neitsyyden säästämiseksi?” Sonjalla oli kasvoillaan tyttömäinen ilme hänen seuratessa Arin talutettavana kohti makuuhuonetta: “Isi, miksi aina vaan pyllyyn? Asettaisiko isi sen tulikepin pimppiiini jos mulla alkaisi ne kuukautiset?” sanoi Sonja kiertäen kiharia hiuksiaan sormensa ympärille makuuhuoneen oven sulkeutuessa…

Ari palasi nykyhetkeen, missä hän oli anteeksiantamattomasti säikäyttänyt Iiriksen, jota hänen piti kasvattaa ja suojella, eikä missään nimessä altistaa millekään sopimattomuuksille. Tehtävässä, jossa hän oli epäonnistunut jäädessään kiinni katsellessaan alaikäisen tytön ja miehen välistä eroottista videopätkää Iriksen nähden. “Nyt mies, kokoa itsesi” Ari manasi ja avasi sovelluksen älypuhelimensa ruudulle ruokaa tilatakseen. “Parempi ruoka, parempi mieli”. Mitäpä ei hyvä ruoka ja rasvainen pizza kotiin toimitettuna korjaisi. Vatsa täynnä murheet olisivat pienempiä, ja ehkä kaikki kääntyisi nopeasti parhain päin.

“Moi rakas”, Ari sanoi alakuloisesti katse enemmän kohti läppärin näppäimistöä kuin kuvaruudun yläreunassa olevaa webbikameraa kohti suunnattuna. Ari jatkoi: “Iiris ei vastaa mulle mitään, ei oven läpi, ei Wapilla… Mä jätin sen empivegepitsan ja limpparia Iiriksen oven taakse, mutta se vaan mököttää.” Sonja katsoi Skype-yhteyden yli Aria hyvin mietteliäänä ja huokasi. “Voi rakas, se on myös hankalassa iässä, kyllä sinä parhaasi teet eikä meistä kukaan voi olla virheetön. Minä jaan tämän murheen nyt sinun kanssasi, vaikkakin näin etäyhteyden yli. Peruin treffit Rickin kanssa, kun ei tee yhtään mieli mitään muuta, haluaisin vain olla sinun kanssasi. Syö nyt rakas sitä pitsaa, niin puhutaan vaikka…” Sonja naurahti “…työasioistani ja siitä rokotteemme myyntiluvasta.”

“Olipa mukavaa saada ajatukset pois omista töistä ja tästä feikki-faijan leikkimisestä”, Ari tuumi puhelun päätteeksi. Hän yritti piristää itseään ja Sonjaa ja vihjasi, että jospa Sonja kuitenkin kokeilisi, olisiko Rick vielä vapaana treffejä varten. Ja vaikka Rickilla olisikin kiihkeät treffit tiedossa, niin sopisiko Sonja vielä #afterwork hashtag-tunnelmiin kolmanneksi Rickin mies- tai naispuolisen ystävän kanssa? Kuten Ari, myös Sonja ja useimmat hänen kumppaneistaan olivat vähintäänkin bi-uteliaita, mikä mahdollisti erilaisia kokeiluja erilaisissa kokoonpanoissa myös ryhmäseksin saralla, minkä harrastuksen pandemia oli Suomessa ajanut hyvin pienelle liekille.

Ari kaatoi itselleen tuplapaukun Laphroaig-skottiviskiä.. “10 yrs old” luki pullon kyljessä. “10-vuotiasta”, Ari huokasi ja mietti, “hän kyllä hyväksyisi itsensä, mutta eihän hän voisi sitä muilta vaatia”. Tämä hänen laaja-alainen mielenkiintonsa ei vahingoittaisi ketään, materiaali oli jo olemassa, hän ei sellaista tuottaisi eikä ikinä mitään tekisi.. Ja sitä paitsi, hänhän oli jo nauttinut lähes kaikesta mahdollisesta lapsena. Tosin, joskus kävi mielessä, mistä tietäisi jos olisi muitakin teini-ikäisiä, jotka sitä kaipaisivat, vanhemman kanssa kuten hänkin nuorena? Mutta ei, tämän aloitteen tulisi hyvin selvästi tulla siltä alaikäiseltä, hän ei voisi mitään muuta edes fantasioissaan kuvitella.

Yläkerrassa ovi avautui. Piinaavan hitaasti Ari kuuli hitaat askeleet portaikossa. Hän yritti asettautua sohvalle luontevasti, mutta hänen kätensä puristi suorastaan kouristuksenomaisesti viskilasia. Iiris ilmestyi portaikon alapäähän ja kääntyi kävellen hyvin hitaasti kohti keittiösaareketta laskien pizzalaatikon ja siinä olevat pizzanjämät alaslaskutasolle aterimien kera. Ari yritti katsoa Iiristä silmiin, mutta käänsi kuitenkin päätänsä hieman arkaillen, katsellen Iiristä luimistellen kulmiensa alta.

“Iiris rakas, tulisitko…”. “Muhun sattuu ja mä en pysty istumaan” sanoi Iiris yrittäen näyttää kovalta murtuen kuitenkin kyyneliin ja nyyhkytyksiin peittäen kasvonsa hupparinsa hihoihin. “Tätäkö sä halusit, tätäkö? Kato nyt! Olet varmaan ihan vitun tyytyväinen!” sanoi Iiris hyökkäävästi kyynelten lomasta sylkien sanat Arin suuntaan. Iiris tiputti legginsinsä, riisui hitaasti pikkuhousunsa ja kääntyi Ariin selin. “Iiris, mitä sinä…” Ari sanoi ja hänen alaleukansa tuntui valahtavan lattiaan. Vaikka matkaa oli useampi metri, Ari näki edessään 13-vuotiaan teinitytön täydellisen takapuolen, jossa oli kolme erisuuntaista turvonnutta haavaumaa kuin terävien ruoskaniskujen jäljiltä.

“Mit..” Ari kauhistui näkymästä. Oliko hän raivostuksissaan lyönyt iskut perille antennilla? Ja vieläpä noin terävästi, suoraan takapuoleen osuen? Iiris seisoi täristen takapuoli paljaana nostaen huppariaan, että Arille avautuva näkymä oli liiankin alleviivaava ja täydellinen. “Helvetti tästähän näkyy kadulle” Ari sanoi ääneen ajatellen ja kiirehti kääntämään olohuoneen isojen panoraamaikkunoiden sälekaihtimia kiinnii. “Iiris, jutellaan, laita kulta housut jalkaan, en voi uskoa tätä etkä usko miten pahoillani olen. Soitetaan heti Sonjalle. Teen ihan mitä tahansa, että…”

Iiris kääntyi ja näytti aivan samalta, kuin Sonja ollessaan harvoin vihainen. “Tätähän sä varmaan tahdoit. Tiedän kyllä että se ei ollut normaalia pornoa mitä katselit. Nyt sä saat ihan luvan kanssa kuule korjata tän. Mä en pystyy istuu…” Iiris sihisi hampaittensa välistä mutta alkoi taas itkemään. Ari lähestyi tyttöä varovasti kädet ikään kuin tasapainoa hakien.. “Iiris..” sanoi Ari yrittämättä vetää housutonta tyttöä liian lähelle itseänsä, mutta tyttö painautui pää Arin rintaa vasten ja nyyhkytti koko vartalo täristen. “Mulla on äitiä ikävä! Tajuutsä!”

Ari tunsi murtuvansa. Tämä ei ollut mitään myötätuntoteatteria, vaan hän halasi Iiristä molemminpuolista lohdutusta toistensa vartaloista hakien hänen omien kyyneliensä valuessa Iiriksen hiuksille, jotka tuntuivat aivan samalta kuin Sonjan hiukset. “Niin minullakin kultarakas on Sonjaa ikävä.” Absurdi tilanne tuntui kestävän minuutteja, mutta hiljalleen molempien hengitys ja Iiriksen itkunpuuskat helpottivat ja Arikin sai itsensä taas hallintaan. “Etsi itsellesi verkkarit, tuon sinulle Bepanthenia ja haavalappuja sekä Buranaa. Mene sohvalle tai omaan huoneeseesi sängylle vatsallesi äläkä peitä noita haavoja millään.”

Iiris riiputti lannistuneena päätänsä alaspäin ja kuivaili kyyneliään. Äskeinen raivokohtaus tuntui sulaneen kyynelvirran mukana. “Missäs niitä…” Ari kääntyi keittiön kaapeille Iiriksen astuessa pois nilkkoihin tiputetuista housuistaan ja poimiessaan ne käteensä. “Tuo ne mun huoneeseen” Iiris sanoi kävellessään kohti rappusia. Ari yritti olla vilkaisematta liian läpinäkyvästi Iiriksen perään, mutta nopea vilkaisu silmäkulmasta riitti toteamaan, että löysä huppari peitti nippanappa paljaan juovitetun takapuolen. “Nyt riittää, se on hitto Iiris ja siihen sattuu!” Ari manasi itseään. “Kerää nyt ne lääkkeet ja mieti miten tästä kerrot Sonjalle!”.

“Hei, mä jätän nämä tähän ulkopuolelle”, Ari sanoi sovittelevasti Iiriksen huoneen suljetulla ovella. Huoneesta ei onneksi kuulunut enää nyyhkytystä. “Ari…” kuului huoneesta hiljainen Iiriksen ääni ja sitten pitkä tauko. “Mä en voi laittaa niitä yksin” Iiris sanoi ja kuului heikko nyyhkäisy. “Voi helvetin helvetin helvetti.” Ari pohti, oliko tämä joku piilokamera, jossa hänet oli lavastettu mahdottomaan tehtävään ja valamiehet valmistautuisivat parhaillaan antamaan hänelle tuomioita sopivasti leikatun videomateriaalin perusteella, jossa hän ensin ruoskii holhokkityttönsä ja sitten askartelee samaisen teinitytön takapuolen kimpussa, jonne pääsyn hän olisi näin näppärästi mestaririkollisena järjestänyt luottamusta hyväksikäyttäen. Varmaan koko pandemiakin olisi hänen rikollisen mielenlaatunsa luomusta, jotta tytön suojelija, Sonja, olisi saatu pelattua pois Arin mielihaluja maalittamasta.” Ari tunsi helpotusta sisällänsä, eihän hänellä tietenkään mitään tuollaisia motivaatioita ollut. “Mä tulen sisään”, Ari sanoi lääkintätarvikkeet kädessään.

Arin juuri kokoon kasaaman päättäväinen “Iiriksen isä” -mielikuva koki kolauksen heti hänen avatessaan oven teiniprinsessansa kammioon. Iiriksen talon päädyssä oleva huone myötäili katon harjaa ja kirjoituspöydän edessä oli talon päätyikkuna. Ikkunoista näkyi kauempana pihan takaa kiertävän kuntopolun valaistus, joka yhdessä pöytälampun kanssa kajasti heikkoa valoa huoneeseen. Ilmassa leijui kevyt halvan hajuveden tuoksu, jota Ari kutsui pissishajuvedeksi ja jota Sonja oli lainannut heidän DDLG-leikkeihinsä, kuten myös Iiriksen Sonjalle ylikireitä “pissisvaatteita” Iiriksen ollessa Sonjan vanhemmilla yökylässä. Arin isällinen olo horjui entisestään, kun hän näki Iriksen makaamassa vatsallaan pää tyynyssä seinään päin tuijottaen.

Iiriksellä oli päällään edelleen löysä huppari, mutta huppari oli nostettu reilusti niin ylös, että hoikka vyötärö ja virheetön kaunis sileä teinitytön selkä paljastui sen puoleen väliin. Tyttö näytti niin täydelliseltä, aivan kuin pienempään kokoon skaalatulta Sonjalta. Pylly, takapuoli, sen muoto… Jopa viirut takapuolessa tuntuivat vain alleviivaavan tätä täydellisyyttä. Ari yritti hillitä hengityksensä. “Se on Iiris, meidän Iiris. Lapsi.” Ari hoki mielessään lähestyessään sänkyä.

Ari istui sängyn viereen ja puhui Iirikselle vaikka tuijotti käsiensä ulottuvissa olevaa täydellistä teinitytön takamusta “Tehdään tämä, eikä puhuta, siis tarkoitan ettei puhuta NYT mitään. Anna kun mä hoidan tämän” Ari sanoi huokaistessaan teatraalisen syvään, mitä hän katui saman tien peläten sen paljastavan hänen nauttivan esteettömästä näkymästä. “Laitan eka sitä Bepanthenia, sen ei pitäisi kirvellä.” Ari pursotti jo avatusta tuubista voidetta tuubipurkin suu melkein tytön takapuolessa kiinni. Vähään aikaan käyttämättömästä tuubista lennähti voidetta reilusti toisella peppukannikalle. Tyttö inahti ja sätkähti takapuolen lihasten jännittyessä. Ari pinnisteli, eikä voinut ajatukselle mitään. “KISAKIREÄ” välähti Arin mielessä “HILJAA NYT SAATANA!” taisteli Ari sisäistä ääntänsä vastaan.

Iiris tuntui kuin värisevän Arin levittäessä voidetta piiska-antennin sivaltamille juoville. Ne eivät onneksi näyttäneet kovin syviltä, mutta toisaalta kireät mustat legginsit eivät olleet juurikaan imeneet iskuenergiaa itseensä, mikä pienelläkin varrella ja riittävällä liike-energialla teki juuri tällaista jälkeä oikein osuessaan. Ari yritti olla painamatta tai koskematta sormellaan juurikaan takapuolta, vaan hän kuljetti rasvaa ainoastaan punaisia turvonneita juovia pitkin. Alin juovista meni aivan pepun kaaren alaosan yläpuolelta, siinä missä takapuoli muuttui jalaksi ja mikä näytti aivan identtiseltä Sonjan takapuoleen verrattuna.

Alin piiskan aiheuttamista juovista katkesi takapuolen kannikoiden väliseen peppuvakoon. Kuin oman tahdon omaavana Arin sormi ei tahtonutkaan hypätä tuon kuilun yli, vaan kuin hidastetusti se jatkoi näkymättömän punaisen viivan seuraamista painaen hitaasti pakaroita erilleen. Ari tunsi hetken hidastuvan ja hän vaistomaisesti kohottautui hieman ylös paremmin nähdäkseen. Sormen alla tuntui peräaukon iho, aivan samanlaisena kuin Sonjalla. Sokkotestissa takamukset vierekkäin hän ei olisi herkällä sormellaan erottanut niitä toisistaan. Iiris haukkasi terävästi henkeään edelleen seinää tuijottaen ja kuin vaistomaisesti liikautti lantiotaan muutama millin aivan kuin säikähtäneenä vierasta kosketusta herkällä alueella. Ari yritti jatkaa määrätietoisesti sormen liikettä, mutta se jäi aivan liian pitkäksi aikaa Iiriksen peräaukon päälle lepäämään, ilman että kumpikaan olisi voinut väittää sen olevan tahatonta.

“Tuhma tyttö perkele” ajatteli Ari ja kauhistui ajatustaan “Tämä oli vahinko, häneltäkin.” “Siinähän selittelet tuomarille, perkele” hyökkäsi syyttäjä Arin päässä välittömästi häntä vastaan. Ari puri huultaan ja jatkoi peräaukon päältä peppuvaon reunan yläpuolelle, lisäten rasvaa jatkaen sormen kuljettamista taas punaista viivaa pitkin. Käsiteltyään kaikki haavaumat, Ari puhalteli kevyesti tytön paljasta takapuolta ruokkien silmiään sen muodoilla, mutta toisaalta tyytyväisenä omaan kädenjälkeensä haavojen hoidossa. “Laitan vielä nämä suojalaput tähän tällaisella ihoteipillä. Ne eivät tartu haavoihin kiinni, mutta vaihdetaan ne silti aamulla.” Iiris hengitti taas rauhallisemmin ja tuntui jo melkein siltä, että päivän mittaan kohdattu aiempi järkytys, raivoaminen ja itkeminen sekä Arin hoitotoimenpiteet olisivat saattamassa häntä unten maille.

Ari sai isot haavatyynyt tyydyttävästi aseteltua ja hän nosti varovasti tytön hupparin alaosaa haavatyynyin peitellylle takapuolella, mikä ylettyikin peittämään juuri ja juuri pepun aina sen alaosaan vesirajan kaariin asti, mistä sileät ja virheettömät kuin miniatyyrimaiset aikuisen naisen kauniit jalat alkoivat. Ari silitti rauhallisesti hengittävän Iiriksen tukkaa ja sanoi hiljaa melkein kuiskaten: “Sinulla onkin tuossa yöpöydällä vielä juotavaa, jätän siihen pari buranaa. Hyvää yötä Iiris-rakas, olet minulle tärkeä ja me rakastetaan sinua Sonjan kanssa. Jutellaan ihan oikeasti kaikesta avoimesti huomenna, sä voit aina kertoo mulle mitä vaan ja mä lupaan vastata sulle ihan kaikesta mitä haluat tietää. Mä haluun, että me luotetaan kaikki toisiimme.”

Ari näki unta, missä hän oli Sonjan kanssa hellästi sisäkkäin, lauennut penis edelleen Sonjan peräaukossa isä/tytär DDLG-leikin jälkeen. Ari tunsi heräävänsä lusikassa Sonjaa vasten ja haistoi Sonjan Iirikseltä lainaaman pissishajuveden tuoksun.. “Ja oliko Sonja pessyt hiuksensakin Iiriksen shampoolla, kun nenää kutittavat hiuksetkin tuoksuivat sellaiselta?” Ari ajatteli havahtuessaan unestansa hereille aamun harmauden pyrkiessä ujuttautumaan sisälle makuuhuoneeseen kaihtimien välistä. Ari makasi lusikassa Iiriksen kanssa, käsi hänen uumansa ympärillä Sonjan naisellisempaa takamusta huomattavasti pienempi peppu Arin lantiota vasten.

Arin sydän pompahti kurkkuun, mutta hän ei voinut irrottaa otettansa tytöstä, ettei antaisi hänelle väärää signaalia ja työntäisi häntä pois luotaan. Iiris oli usein nuorempana nukkunut heidän välissään, yleensä Sonjan toisella puolen, mutta nyt tyttö oli tiiviisti häntä vasten peiton alla. Ari ja Sonja nukkuivat aina alasti, joten tämä oli ollut Iiriksellekin luonnollista, vaikka hän olikin aina itse käyttänyt yöpukua. Iiriksen murrosiän alettua hän oli alkanut viihtymään enemmän omassa sängyssään, yömyöhään kännykkää selaillen. Sonjan viereen tyttö oli tullut nukkumaan enää Arin ollessa työmatkoilla.

Uni oli ollut niin todentuntuinen, että Arin tullessa tietoiseksi jäykästä aamuerektiostaan joka oli tiukasti Iiriksen jalkojen välissä, olisi varmaa ettei Iiris voisi olla tätä tiedostamatta jos hän nyt heräisi. Ari tuskin uskalsi hengittää.. Iiriksellä oli päällään sentään huppari ja verkkarit, mutta Ari tunsi edelleen lantiotaan vasten kaikki Iiriksen vartalon yksityiskohdat, jopa takapuolen peittämien haavatyynyjen kohoumat. Tämä tilanne ei varmaan ikinä toistuisi, mutta hän ei saisi osoittaa mitään epäluonnollista reaktiota tilanteen kiihottavuudesta huolimatta. Tai no, olisihan tämä ollut hyvinkin luonnollista jossain onnellisessa alkukantaisessa yhteisössä, mutta nyt toimittiin Suomen rikoslain piirissä, olipa se sitten Arin mielestä oikein tai väärin, reilua tai ei. Miesten seksuaalivietti kun tahtoi alaikäisiin kohdistuessaan harvoin olla pyyteetöntä ja mahdollistavaa, ei-tuhoavaa, ja siksi Arikin ajoi kovempia rangaistuksia seksuualirikollisille aina kysyttäessä. Mitenkä laissa voitaisiinkaan mitkään kauniit asiat rajata niin, että ne sallittaisiin vain joillekin “oikeamielisille” eettisen aikuisen ja lapsen välisen seksuaalikoulutuksen saaneille, kun ikärajat kanssakäymiselle olisivat riittävän yksiselitteisiä?

Ajatus rikoslaista sai Arin kutistumaan nopeasti, vaikka tytön läheisyys tuntui hyvältä kaikkien niiden yksinäisten öiden jälkeen, jotka hän oli kaivannut Sonjaa eron aina vaan pitkittyessä pandemian ja Sonjan työmatkan takia. Tyttöhän oli vaan kaivannut samaa läheisyyttä kuin hänkin, ja oli pieni toivon pilkahdus, että ehkäpä Iiris olisikin antamassa hänelle anteeksi edistäen luottamuksen palaamista heidän välilleen. Ari korjasi asentoaan vetämällä kutistunutta erektiotaan ja lantiotaan hieman kauemmas tytöstä tuntien heti jo pientä haikeutta.

Iiris huokaisi juuri samalla hetkellä turhan voimakkaasti haukotellen aavistuksen liian pitkään. “Oliko tyttö sittenkin vain näytellyt nukkuvaa penis tiukkojen jalkojensa välissä”, Ari pohti kuumeisesti. Tyttö ei päästänyt Aria otteestaan vaan painautui takaisin lujemmin lusikkaan puristaen Arin kättä peiton alla. “Mua nukuttaa vielä, ollaan pliis viel tälleen vähän aikaa…” Ari huokasi myös rentoutuen ja puristi tyttöä vasen käsi tytön kehittyvän rinnan alla varoen koskettamasta rintaa. Äkkiä Iiris liikautti kuin tahallisesti Arin kättä vähän ylemmäksi hieroen itseään siihen. Ari tunsi kätensä alla Sonjan kuvaileman teinitissin hupparin läpi sekä kovan, mutta hieman Sonjan nänniä pienemmän nyppylän kämmentänsä vasten. Iiris ei sanonut mitään vaan hengitti hieman nopeammin silittäen Arin rintaan nojaavaa kättä kuin antaen luvan kosketukseen.

Ari tunsi aivan uudenlaisen yhteyden Iirikseen. Jotenkin rakastavan ja syvemmän, hetkessä oli herkkyyttä jotain samaa ja jotain erilaista kuin hänen ja Sonjan välillä. Ari halusi vaan olla, pysähtyä tähän hetkeen. Tunsikohan Sonjakin juuri nyt, nukkuessaan, tämän yhteyden heidän kaikkien kolmen välillä. Vai olisikohan Sonja jo näin aikaisin hereillä? Tuntui siltä kuin koko maailmankaikkeus olisi avautunut, viattomassa kaiken sallivassa rakkaudessa. Vai oliko hän edelleen unessa?

Ari oli kerrannut Sonjalle joulukuun alun viikkojen tapahtumat kotona ja Sonjalla oli myös iloisia uutisia: “Jouluksi kotiin!” Sonja sanoi: “Sain lentoliput Tallinnan kautta kotiin aatonaatoksi!”. “Hei Iiris, tuus alas, Sonjalla on uutisia!” Ari hihkaisi. Yläkerran ovi kävi ja Iiris suorastaan liiteli portaat alas. Ari hymyili Sonjalle Skype-yhteyden yli ja niin teki myös Iiris, joka halasi Aria keittiön tuolin takaa kasvot Arin poskea vasten painautuneena. “Alkakaas tehdä siellä jouluvalmisteluja, lisäilin jo kauppalistaan kaikenlaista”, Sonja sanoi. “Mä niin odotan että pääsen halaamaan teitä raksuliinejä, olisipa jo ylihuominen! Se kone on muuten sitten tosi aikaisin kentällä viimeiseltä legiltä Tallinnasta, joten en murru jos Pikkuneiti ei jaksa vielä nousta minua vastaan”, Sonja sanoi etäyhteyden yli lämpimästi. “Mutta mä tuon teille molemmille jotain kivoja pikku tuliaisia jouluksi, kun te olette olleet kaiketi toisillenne ihan kilttejä loppuviimein?”

Ari pörrötti Iiriksen tukkaa ajatellen antavansa tälle suudelman poskelle, mutta Iiriksen ajatellessa myös poskipusua Arille, molempien huulet koskivatkin toisiaan teatreaalisen moiskauksen saattelemana. Ari ja Iiris jäivät tuijottamaan ensin toisiaan Iiriksen valahtaessa punaiseksi ja sitten molemmat purskahtivat yhtäkkiä nauramaan niin että vedet valuivat heidän silmistänsä. Sama hilpeys tarttui myös Sonjaan, joka nauroi ja samalla vavahteli itkusta ja heti perään taas naurusta. “Muakin on teitä lutuset noin ikävä, mutta että te jo pussailette siellä toisianne!”, Sonja yritti kasata itseään vakavaksi, mutta ei siinä kovin vakuuttavasti onnistunut. “Hei, yritetään kestää ylihuomiseen, mä en enää ikinä jätä teitä näin pitkäksi aikaa!” Sonja sanoi ilon ja kaipauksen kyyneliä kuivatessaan.

Iiris ei tullut Arin viereen nukkumaan enää seuraavina yönä piiskaushaavojen hoitamisen jälkeen, vaikka Ari olisikin tätä kaivannut. Anteeksianto oli ollut nopea, mutta välikohtaus oli tuonut myös Arin ja Iiriksen suhteeseen hauskaa mutkattomuutta, jotain sellaista kepeyttä jonka Ari toivoi jatkuvan myös Sonjan kotiuduttua. Ehkäpä ulkopuolisten tarkkailijoiden mielestä tästä huoltajuussuhteesta olisi ilmennyt jotain outoa ja sopimatonta, mutta Arin mielestä se tuntui tasa-arvoiselta eikä hän olisi ikimaailmassa halunnut manipuloida Iiristä tietoisesti mihinkään suuntaan. Väärin tulkittuna Arin teot olisivat voinut näyttää hyvin suunnitelluilta ja hyväksikäyttäviltä, mutta Iiris tuntui saavuttaneen turvalliset rajat, joita hän voisi hyvin venyttää ja kokeilla Arin kanssa.

Uudet haavalaput ja rasvat oli vaihdettu hyvin asiallisesti ja jopa lääketieteellisen kuivakkaasti eikä Arin erityisemmin tarvinnut hillitä katsettaan ja käsiään. Tässä oli hän, isähahmo ja tytär, olkoonkin vaikka kuinka himoittava jonkun muun mielestä. Hänen pikkuprinsessansa, jota hän kyllä suojelisi henkeen ja vereen. Parin päivän päästä aamiaispöydästä lähdettäessä Ari aisti, että ihan näin platonista kaikki tuskin enää olisi. Iiris oli kumartunut Ariin päin hänelle jo hieman liian pienessä Nalle-kuvioisessa yöasussaan, jota hän ei ollut käyttänyt vuosiin. Liian pienet housut eivät enää yltäneet vyötärölle hädin tuskin peppuvaon yläosan peittäen, joten ne valuivat hitaasti takapuolen päältä Iiriksen kumartuessa syvään ja asettaessa murolautastansa astianpesukoneeseen.

Arin kahvikupin liike suuta kohti oli pysähtynyt katseen nauliutuessa hänelle pyllistävään teinityttöön. Alaspäin valuvat yöpuvunhousut paljastivat täydellisen paljaan teinipepun ilman pikkareita ja ennen kuin tyttö oikaisi itsensä, oli Ari näkevinään pienen vilahduksen myös ajellusta posliinisesta viivasta. “Hupsis! Mut hei, sano miltä näyttää, kehtaanko mä mennä Sonjan kaa saunaan vai tuleeko siihen arvet?”. Veri oli syöksynyt Arin yläpäästä alapäähän, mutta Ari yritti olla vaikuttamatta liian innokkaalta “Ehkä mun pitäisi siihen vielä vähän roiskaista, siis sitä rasvaa..”. Ari säikähti omaan korvaansakin särähtävää pikkutuhmaa vitsiä. Mitä Sonjakin siitä sanoisi, jos olisi kuullut hänen puhuvan näin, hyvänen aika, lapselle? Iiris ei kuitenkaan ollut ymmärtävinään vitsiä, vaan korjasi hitaasti housujansa ylöspäin ja sanoi: “Ehkä mä kuitenkin pyydän kuitenkin Sonjaa vielä levittämään sitä rasvaa saunan jälkeen, kun se tulee jo huomenna…”

Ari tuskin malttoi mennä nukkumaan. Ajatukset kaiken normalisoitumisesta pyörivät hänen päässään. Vaikka tavallista ei enää saataisi takaisin, kai Sonjan paluu huomisaamuna taas palauttaisi jonkin tasapainon kaikkeen, ettei suhde Iiriksen kanssa seksualisoituisi vielä sopimattomammaksi? Voisiko sillä olla kuitenkin negatiivinen vaikutus Iiriksen kehitykseen ja hyvinvointiin, miksi muuten näitä lakeja olisi rustattu, jos ei lapsen eduksi? Toisaalta, Sonja oli kertonut Arille omista kokemuksiaan vanhempien miesten ja pariskuntien kanssa teini-ikäisenä eikä hän ollut niistä pilalle mennyt, päinvastoin. Ja olihan Sonjalla hyvin nuorena ollut se kiltti Eero-enokin…Mutta toisaalta, he olivat Sonjan kanssa lain edessä vastuullisia holhoojia, joilla piti olla edes teoriassa jonkinlainen auktoriteettiasema. Miten tämä kaikki vaikuttaisi siihen, mitä tapahtuneesta tai tulevasta Iiris voisi aikuisena tulkita olleen oikein tai väärin?

Ari heräsi jälleen uneen Sonjasta ennen herätyskelloa, joka oli hieman tavanomaista aiemmin herättämässä, jotta Ari varmasti ennättäisi Sonjaa vastaan lentokentälle. Yllätyksekseen hän heräsi taas lusikka-asennosta Iiiristä vasten. Tyttö oli viimeisenä yönä ennen Sonjan paluuta hiipinyt taas hänen viereensä, aivan kuin tämä olisi ollut heidän viimeinen mahdollisuutensa uudessa normaalissa tällaiselle läheisyydelle. Ari hymyili mielessään silittäen hellästi tytön hiuksia oikealla kädellään: tämä tyttö oli niin kaunis, rakas ja… “ALASTI” helähti Arin mielessä kuin joku olisi lyönyt siellä kongia vasaralla. Arin vasen käsi oli lähes puutunut Iiriksen alla, mutta vaatteiden sijaan hän tunsi vain Iiriksen kaulan ja paljaan vasemman hartian. Iiris tuntui hengittävän liian nopeasti ollakseen nukuksissa.

Ari laski oikeaa kättänsä Iiriksen kaulaa pitkin sukeltaen hiljaa peiton alle. Käsi liikkui pienen paljaan oikean rinnan yli varoen koskettamasta suoraan nänniä, hoikkaa kylkeä pitkin ohuelle uumalle. Ari nielaisi käden liikkuessa vyötäröltä lantiolle, hipaisten peppua pysähtyen etureidelle. Arin lantio oli sentään irti Iiriksen lantiosta, muttei kauaa, sillä tyttö hengitti nopeammin ja työnsi takapuoltaan Arin lantioon kiinni. Ari vastasi tähän koukistamalla vasenta kättään tytön ympäri, jolloin Iiris ohjasi Arin koukistuneen käden oikealle rinnalleen. Tyttö oli Sonjaan verrattuna niin paljon pienempi, että Ari sai melkein koko kätensä ylettymään tytön rintakehän ympäri halutessaan.

Mikään moraalikysymys ei enää ohjannut Aria. Oli vain hän ja Iiris, pieni täydellisen kaunis nainen. Arin penis ponnahti vaativasti Iiriksen takapuolta vasten, ja Iiris levitti jalkojaan ohjaten peniksen varren häpykumpuaan vasten. Hämmästyksekseen Ari totesi Iiriksen jalkovälin olevan liukkaan, eikä tälle voinut olla muuta selitystä kuin että tyttö oli hyvin tietoinen ja kiihottunut siitä, mitä oli tapahtumassa. “Mmm..” Iiiris sanoi liioitellun nautinnollisesti “Isin tyttö haluaa isille hyvää” Iiris sanoi hiljaa ja alkoi liikuttamaan lantiotaan Arin peniksen luistaessa kivikovana tytön jalkojen puristuksessa.

Ari säpsähti todellisuuteen, “Ihan kuin Sonja heidän leikeissään pikkutytön roolissa”.. “Iiris mistä…?”. “Älä isi kysele, mä löysin sun ja Sonjan videoimat leikit jo pari vuotta sitten 11-vuotiaana ja mä oon siitä astien kerännyt rohkeutta.” Arin päässä humisi, hän toisaalta halusi tätä enemmän kuin mitään, mutta tästä ei olisi enää paluuta. Kun Ari alkoi empiä, Iiris tarttui Arin terskaan ja painoi sitä lujempaa häpyänsä vasten. “Isi, eikö niin, että pikkutyttöjä isi panee vaan pyllyyn?”

Sonja tappaisi hänet. Ero. Hän joutuisi vankilaan. Skandaali. Potkut. Oliko tytöllä edes ehkäisyä? Kuukautiset nyt ainakin olivat alkaneet. Mitkään ajatukset eivät saaneet Aria irti tytöstä, mutta laueta hän ei saanut. Ja hitto, Sonja. Kentällekin pitäisi ehtiä, mutta nyt vielä tämä. Tyttöhän ohjaili häntä ja teki mitä halusi, aivan kuten Sonjakin. Sonjalle hän toisinaan alistuikin mielellään, niin ainoastaan tietoisesti ja switch-roolissa. “Anna isi pikkulutkallesi, anna isi orkut” Iiris painoi terskaa voimallisesti turpeiden pienten ja liukkaiden häpyhuuliensa väliin toisella kädellä klitoristaan sormettaen. Ari silitti tytön rintaa ja melkein kuolasi tämän kaulaan kuiskatessaan ja antautuessaan sille, että tyttö vei nyt häntä ja hänen himojaan.

“Anna tulla pikkukulta anna tulla isille!”. Pienen pyllyn pyöreys ja liike, tiukat jalat ja teinitissi käsikupissaan Ari ei voinut enää pidätellä vaan laavapurkauksen poltellessa orgasmi sumensi järkeä “ISI TULEE RAKAS ISI TULEE!” Iiriksen voihkiessa ja täristessä oman orgasminsa kourissa. Tytön kämmen täyttyi Arin kuumana sykkivästä spermasta mistä Ari toivoi suurimman osan lentävän paineella vaikka pitkin lakanoita, kunhan ei vaan tytön ahnaasti sykkivään vulvaan siementämään uutta elämää.

Hikiset alastomat vartalot orgasmin jälkeisessä hehkussa. Ari näki itsensä aivan kuin ulkopuolisena, samanlaisesta tilanteesta, mitä hän oli nähnyt aidoksi väitetystä isän ja tyttären rakastelusta videokokoelmissaan. Iiris kääntyi ja hänen kasvollaan oli aivan samanlainen ilme, kuin Sonjalla heidän DDLG-leikkiensä jälkihehkuissa. “Olinks mä hyvä isi? Hei, sä pelotat mua, älä näytä tolta!” Ari tajusi näyttävänsä pelokkaalta äärimmäisen onnellisen isukin sijaan. “Iiris, olisin toivonut et.. Eikun siis. Isi, tai minä olen nyt hyvin hämmästynyt. Tuo oli kauneinta, mitä en olisi edes pystynyt kuvittelemaan, mutta Sonja pitää hakea kentältä. Ja miten minä tämän selitän, ettei me rikota meidän perhettä?”

Ari jatkoi: “Kuule, ehkä isi nyt kelaa aika paljon, mutta luottamus: mun on pakko kertoa, en mä voi Sonjalle valehdella. Se on sama kuin valehtelisin sinulle ja kertoisin ettenkö halunnut tuota äskeistä. Mutta oikeasti, halusin sitä vasta kun sinä osoitit olevasi minulle valmis.” Iiris kuunteli keskittyneesti. Tästä tytöstä kasvaisi vielä yhtä älykäs ja viisas kuin Sonjasta. Seuraavaksi Iiris rikkoi tämän viattomuuden hetken hymyillessään ilkikurisesti ja viedessään samalla vasenta kättään suunsa eteen ja ennen kuin Ari ennätti tajuta, Iiris nuoli kättään. “Onks nää isi vauvansiemeniä?” “Perhana, ihan samanlainen repliikki kuin Sonjalla yhdellä heidän intiimeistä videoistansa…”, Ari ajatteli sulattelen näkemäänsä.

Ari seisoi mietteliäänä Helsinki-Vantaan lentoaseman saapuvien lentojen 2A-hallissa. Sonja saapui avautuvista ovista työntäen isoa matkatavarakärryä, joissa olevien matkalaukkujen ylipainomaksuista oli tuskin pelkillä lentoyhtiön tasopisteillä selvitty. Molempien silmät kostuivat ja intohimoinen suudelma pitkittyi pitkittymistään, kunnes Sonja keskeytti sen: “Ai noi laukut vai? Mä näin sun ilmeen.” hän naurahti. “Kato, osa niistä on ihan työjuttuja, ei mennyt meidän luottotili vielä nurin”.

“Mites sä olet noin hiljainen? Sun rakas muru on täällä? Hei…” Sonja sanoi Arin ajaessa kohti Kehä III:sta pitkin Lentoasemantietä. Ari alkoi purra huultaan ohjaten auton seuraavalle linja-autopysäkille. Suuntavilkun rele tuntui Arin korvissa suunnattoman kovalta. Naks-naks.

“Hei, mikä sun nyt on? Mä oon huolissani! Ari!”. Ari ei vastannut Sonjan katseeseen tai tämän käden puristukseen. Ari puristi katumaasturin rattia rystyset valkoisena. “Mä mokasin. Lopullisesti. Mä panin meidän tytön kanssa.”

Ari odotti lyöntiä. Tai sitä henkistä lyöntiä. “Mä soitan poliisit.” Olisiko se sellainen? “Mä ymmärrän, jos sä haluat soittaa poliisit ja jos et halua että enää ikinä tulen meidän kotiin. Tai jos se on enää mun koti.” Ari puristi silmiään, paha uni. Tältäkö se seksuaalirikollisesta tuntui kiinni jäädessä. Oliko se jopa helpotus?

“Milloin se tapahtui, miksi sä et kertonut mulle aiemmin?” Sonja kysyi ja Ari vastasi: “Iiris oli tullut mun viereen viime yönä. Alasti. Mä en edes tajunnut sitä, ennen kuin mulla seisoi ja se otti mun peniksen sen liukkaaseen jalkoväliin. Mä kyllä tunnustan kaiken. Ja vaikket haluisi kuulla, siellä on kyllä mun siemeniä todisteena lakanoilla. Se ei ollut Iiriksen vika. Mä rakastan sitä kuin omaa tyttöäni. Mä olen aikuinen. Se oli mun vastuulla.”

“Mistä sä luulet, että Iiris on tuollaisia ajatuksia saanut päähänsä? Luuletko, että mä en olisi halunnut Iiriksen ikäisenä samaa, että mulla olisi noin ihana aikuinen mies kuin sinä?” Sonja kysyi rauhallisesti. Ari odotti iskua, eivätkä hänen aivonsa tahtoneet seurata Sonjan logiikan perässä. Tik-tak, tik-tak. Huminaa päässä. Vilkun rele. Mä meen vittu terapiaan, kuohitsen itseni. Mut tapetaan linnassa.

“Minä aloin varovasti juttelemaan näistä asioista, kun Iirisi kyseli hyvin paljon ikäisekseen seksistä. Minä. Iiris oli ihan yhtä utelias, jos ei uteliaampi kuin minä sen ikäisenä, enkä mä voinut sille valehdellakaan. Se tyttö tietää kuule varmaan aika paljon jo enemmän kuin sinä tai minä sen ikäisenä. Myös meistä. Ja kun mä kuulin ton mitä sä sanoit, mä haluan sitä pikkunymfettiä ihan yhtä paljon kuin sinäkin” Sonja sanoi rauhallisesti. Ari ei ollut uskoa kuulemaansa: “Mutta silti, mähän koskin siihen, te vaan keskustelitte. Ja luulin, että se oli vaan sun leikkiä, että sun pillu kostui tyttöä saunassa katsellessa…”

“Mähän muuten annoin ennen matkaani Iirikselle ne videokopiot meidän DDLG-leikeistä, ja opetin miten ne pidetään kryptattuna ettei kukaan muu saa niitä käsiinsä. Ja pyysin, ettei kerro minun luovuttaneen niitä, ellet sinä sitten satu kysymään. Ajattelin, että katsokoon, kun tuntee olevansa kerran valmis. Se tyttö hinkui niitä, kun kuuli niistä yksityiskohtia. Se ei ole mikään surkea traumatisoitu orpo tai hyväksikäytetty tyttöraasu, vaan vahva nuori nainen niin kuin minäkin olin nuorena. Me tiedetään, mitä me tahdotaan, ja se ei ole minkään patriarkaatin asia päättää, vanhojen setien lakipykäliensä kanssa mitä me saadaan tehdä ja minkä ikäisenä.”

Ari alkoi hiljalleen käsittää, mitä Sonja puhui. Ne kuulostivat sanoilta, mutta hän ei oikein ymmärtänyt kaikkea. “Siis…” Ari yritti muodostaa ajatuksiaan. “Sä et voi ajaa nyt tossa olotilassa. Ajanko mä vai…?” Sonja vei kättään Arin etumukselle. Ari katseli kaukaisuuteen, nyökkäili, puisteli päätään ja toisteli jotain Sonjan sanoja. “Patriarkaatti, siis siitäkö..” Ari yritti muodostaa lauseita.

Sonja vapautti Arin sepaluksesta peniksen, joka tuntui olevan lamaantunut Arin siihen kohdistamistaan kuohitsemisajatuksista. Sonja oli jo huolissaan, sillä miehet eivät tietenkään voineet pärjätä ikinä naisille henkisessä vahvuudessa, mutta hän rakasti Aria syvästi ja tuntui pahalta katsoa hänen yhtäkkista henkistä Jaakobin painiansa. “Ari, kuuntele! Ennätitkö sä pesulle sen jälkeen kun Iiris rakasteli sulla? Ai et vai, tässä sun kyrvässä on siis meidän pikkuisen soluja. Mä tiedän oppineena narttuna, että se epiteeli on todistusaineistoa. Mä en halua että sulle sattuu mitään, minä ja Iiris arvostetaan ja rakastetaan sua. Me pidetään sut poissa pahan tieltä. Anna rakas kun mä siivoon tän.”

Ari alkoi havahtua ihanaan tunteeseen, verenkierron palatessa aivoihin mutta myös salamannopeasti jäykistyvään penikseen. Suuntavilkun tikitys kuulosti enää vaimealta jossain kaukaisuudessa.. “Vittu tää maistuu Iirikseltä tää sun kyrpä. Mä haluan nuolla toistekin tätä makua. Ja imeä sitä sun isukkikyrvästä.” Sonja sanoi jatkaen suihinottoa. “Mä haluun kanssa isin vauvasiemenet suuhun.” Sonja imi Arin sykkivää vartta syväkurkuttaen sitä taidokkaasti. “Ajattele sitä sun pientä teinilutkaa, mä niin haluan nähdä kun te alatte treenaa panoja, peppua tietysti ekana niin kuin pikkuisten kanssa aina.” Ari ajatteli Iiriksen suloisia pieniä muotoja ja rasvattua sormea tytön peppuaukolla laueten samalla Sonjan suuhun.

Tuulilasiin koputettiin. Sonja yritti olla purskahtamatta nauruun Arin spermalasti vielä osittain suussaan. Hitto, heidät yllätettiin rysän päältä. Ari nykäisi paitaansa vielä yläviistoon sojottavan peniksensä suojaksi. Hän ei halunnut vilkaista vasemmalle, sillä takana välkkyvät siniset valot kertoivat, ettei ainakaan pysäkille pyrkivästä HSL:n bussista ollut kysymys. Ari avasi ikkunaa varovasti.

“Poliisista huomenta, pysähdyttiin ihan vaan kysäisemään, jotta onko teillä kaikki hyvin?” “Tota me…” Ari aloitti kädet rattia liian kovaa puristaen katse jäykkänä horisonttiin suunnattuna. Sonja kuivaili suupieliään paperipyyhkeellä ja selvitti kurkkuaan. Hän otti parhaan ystävällisen edustusilmeensä ja hymyili vanhemmalle konstaapelille. “Konstaapeli, kävi sellainen juttu, että olen ollut koronarokotetta kehittämässä Briteissä 4 kuukautta. Matka vähän venähti, tiedättehän. Ja meillä on kotona lapsi, niin me.. No, piti tässä heti vaihtaa kuulumiset.”

Poliisi nuuhkaisi auton sisäilmaa, katsahti alas Arin sepalukseen. “Ahaa, se on tämä pandemia sellaista aikaa. Herralle ehkä vinkkinä, ettei kannata sepalus auki ajaa. Hevoset karkaa. Täällä ei ilmeisestikään meitä tarvita, jos jatkatte nyt saman tien matkaa.”

Sonja katsoi vielä ystävällisesti ikkunan eteen kumartuneeseen poliisinaiseen ja sanoi: “Kiitos huolenpidosta” Sonja sanoi silmää iskien. Naispoliisin ammatillinen suojaus kasvoilla laski hieman hymyn puolelle ja silmää takaisin Sonjalle iskien hän toivotti “Turvallista kotimatkaa ja hyvää joulua!”

11 kommenttia viestissä: “Pikkuneiti Iiris”

  1. Tyttönen says:

    Jatkoa! Ehdottomasti! Tosi kiihottava 🙂

    • arsrevera says:

      Kiitos myös sinulle palautteestasi. Muutama hiomaton timantti on pöytälaatikossa hautumassa ja odottamassa julkaisua myöhemmin.

  2. geo345 says:

    Mielenkiintoinen asetelma, paitsi että puoliso hyväksyy miehen sekaantumisen alaikäiseen, on nuori tyttö itse myös mukana. Jotain samankaltaista tapahtuu varmasti myös (valitettavasti) tosielämässä. Pidin siis juonesta ja kirjoitusasusta.

    • arsrevera says:

      Kiitos palautteestasi. Varmasti kaikkea, minkä mielikuvitus voi luoda, on joku jossain joskus jo toteuttanut.

  3. arsrevera says:

    Kiitos palautteestasi! Jatko-osissa kuten muissakin novelleissani pyrin pitämään tästä realismista kiinni.

  4. Kiives says:

    Ihan loistavaa, todella uskottavaa.

  5. W.W says:

    Loistavasti kirjoitettu tarina, erityisesti sen dialogin osalta. Todella kuuma.

    • arsrevera says:

      Kiitos palautteesta. Annan hahmojen kertoa tarinan enkä pakota dialogia, joten ehkä tämä aitous välittyy sen myötä myös tekstiin.

  6. Eräsvain says:

    Siis aivan mahtavasti kirjoitettu!! Odotan innolla jatkoa. 🙂

Kommentoi

top