search
top

Tapanin päivä

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (144 votes, average: 2.72 out of 5)
Loading...

Iltapäivä on jo hämärtynyt, mutta pihalla näkee vielä touhuta. Nuorimmainen on kinunnut koko päivän lumiukkoa, Tapani sen tekee, painaa kivistä silmät ja porkkanasta nenän. Hän leikkii vanhemman mieliksi myös poroa ja kahlaa lumessa polvillaan. Meitä kaikkia naurattaa. Eilen oli mummula ja aattona pukki, tänään letkeämmät leikit. Nyt pakkanen on kiristymässä ja ilma selkenemässä.

Vaimo hymyilee punaposkisena, sillä on sopivasti meikkiä ja poskissa pakkaspunaa. Pitkät ja laineiset vaaleat hiukset tulvivat ison pipon alta. Hetken ajan vielä Rosa on äiti, kohta äidille tulee pukki, eikä Rosa ole äiti tai vaimo. Nyt jo kujeiluttaa: Rosa käy vaihtamassa porkkanan paikkaa. Lapset eivät sitä tajua, mutta Tapani kylläkin. Hän on aina odotettu vieras.

Pelailemme seurapelejä ja juomme glögiä. Ilta pimenee, kynttilät syttyvät. Rosa on pukeutunut valkoiseen pörröiseen angorapaitaan ja villasukkiin. Muuta hänellä ei ole yllään, sen tiedän ja se kiihdyttää ajatuksiani. Näen vilauksen muustakin pörröstä. Tapanikin sen näkee, kun vaimo istuu intiaaniasennossa matolla. Painelee niin kiivaasti Kimblen keskustaa, että rinnat heilahtelevat paidan alla, ja paidan sähköisyys tarttuu meihin miehiin. Rosalla on lyhyeen vartaloonsa nähden ihmeellisen isot ja kimmoiset padat. Tapani sanoi minulle kerran niitä joulupadoiksi, ja olin jotenkin ylpeä siitä.

”Kohta lapset unille”, Rosa sanoo heille, mutta katsoo minua. Käsky herättää protestointia ja kiukkuähinää. Mutta me muut olemme aika kärsimättömiä. Tapani ja Rosa vilkuilevat toisiaan. Tapaninajelu odottaa, ja ne kuuluisat Liisan liukkaat. ”Vielä yksi peli, vielä yksi”, pieni kuoro huutaa. Viimeisen pelin voittaa Tapani. ”Mitäs Tapani saa palkinnoksi?” minä vitsailen. Rouva kumartuu pelin ylitse ja pussaa Tapania suulle. Näen paidan helman alta haarat, raolleen vääntyneet häpyhuulet ja kosteuden nukassa niiden ympärillä. ”Mähän voitin muut pelit. Mikähän siitä on palkinto?” Rosa kiusoittelee.

Sauna valmistuu. Minun tehtäväni on nukuttaa lapset, kiirehdin toimituksen kanssa ja hoputan. Se kaduttaa, mutta en malttaisi millään odotella. Tapani riisuu vierashuoneessa ja Rosa meidän huoneessamme. Pikkuhousut hän on potkaissut jo ulkoilun jälkeen lattialle. Minä käyn nuuhkaisemassa sitä kostetutta ja kirpeyttä, kun he menevät saunaan. Vaimo sipsuttelee edellä, takapuoli keinuen, pitää kättään pyöreiden rintojensa edessä. Tapani astelee rennosti perässä, valtikka heilahdellen. Hänen vartalonsa on miehekkäämpi kuin minun, vaikka minä käyn salilla. Tapani on satamassa ruumiillisessa työssä ja sen näkee. Hän tuoksahtaa hielle, jälkileyhähdys jää keittiöön voimakkaana.

Luen satuja, kuuntelen kiukaan sihahduksia ja naurun tyrskähdyksiä. Kuvittelen miten he istuvat siellä ihot toisiaan vasten. Ehkä pesevät toistensa selät. Antaako vaimo pestä pörrönsä, kuopaista jalkojen välistä? Huh. Tai suostuuko hän saippuoimaan Tapanin suonikkaan mulkun? Sekoan sanoissa, mutta eipä haittaa mitään: molemmat ovat nukahtaneet. Suljen kirjan, sammutan valot ja vedän oven rauhallisesti perässäni. Voisin jo mennä saunaan, mutta riisun ja menen terassille. Taivas on miltei musta, mutta lumi kiiluu kuun valossa sinisenä. Ihoa nipistelee pakkanen. Haukon henkeä, sitten vasta menen saunaan.

Televisiosta tulee myöhemmin elokuva, jota katsomme vain puolisilmällä, saunapuhtaina. Juomme Tapanin kanssa tummat oluet pyyhkeisillämme. Tuntuu oudolta istua hänen vieressään sohvassa ja jutella niitä näitä. Vaimo häärää valkoisessa yöpaidassaan, kerää leluja pyllistellen. Paidasta näkyy kaikki läpi: vaalea iho, vatsa, napa, rinnat ja isot nännit, tummanruskea häpykarvoitus. Ei sitä vaatteeksi voi kutsua. Olkainkin putoaa. Vaimo sipaisee sen kuin hiustupsun, vilkaisee Tapania lämpöisesti. He yhtyvät jo katseillaan. Homma on tuttua. Tapani on meille mieluisa vieras.

”Minä taidan mennä vuoteeseen”, vaimo sanoo tovin päästä, mutta ei näytä yhtään väsyneeltä. Nyökimme siihen, Tapani jatkaa juttuaan Puolan alihankintamessuista. Se on vain sellaista tekemisen vuoksi juttelua. Sopivassa kohdassa tulee kuitenkin hiljaista. Tapani rykäisee, raapii tummia hiuksiaan ja nousee ylös. ”Jospa minäkin…sitten.” Puristan kaukosäädintä, hymyilen kireästi ja sanon: ”taidan valvoa vielä hetken”.

Tapani lähtee ja minä jään. Jännittää. Tekisi mieli runkkailla, mutta maltan mieleni. Hivuttaudun vähitellen kohti eteistä, kohti katkonaisia ääniä. Tiedän, että vaimolla on ollut riittävästi aikaa pudottaa yöpaitansa ja Tapanilla pyyhkeensä. Mitä he sen jälkeen ovat touhunneet, ei minulle kuulu.

Kurkistan ovesta. Huokailut, ruumiinlämmöt ja tuoksut tulevat likemmäksi, koko todellisuus. Hyasintti jää toiseksi, kun naisen tuoksu on päässyt irti ja huumannut miehet feromoneillaan. Tapani on polvillaan sängyn edessä, perse pitkällä. Kuun sinisyys kajastuu häneen. ”Uh-uh-huh”, Rosa toistelee ja lojuu selällään huolimattomasti, reidet levällään ja toinen jalkaterä maata viistäen. Tapanin pää liikkuu jalkojen välissä nopeasti, kieli. Katson Tapanin karvaisten reisien välissä roikkuvia palleja ja siitintä. Minun ylitseni käyvät kylmät väreet, vaikka tuttuahan tämä on. Rosan vaikerrus kiihtyy. Voisi mamma-hyvä pitää pienempää meteliä, etteivät lapset herää.

Nuoleekohan Tapani jotenkin eri tekniikalla kuin minä? En ole kehdannut kysyä. Ainakin pään liike on laaja. Kieli seikkailee koko häpypurjeiden matkalla, menee alemmaksi välilihalle, kohti pyllysilmää. Kuvittelen kielen hyväilevän turvonnutta klitorista ja sormien raottavan häpyhuulia. Siellä on jo päivän lumileikeissä kostunut piirakka. Tapani antoi lumipesun Rosalle. He kierivät hangessa miltei päällekkäin, vaikka jälkeenpäin huomasin Rosan katuneen sitä. Se oli kuitenkin esileikin alku. Vaimolla oli sellaiset punaiset kireät retkeilyhousut, perseestä eri väriset. Ne kiihottivat meitä aivan saakelisti.

Vedän ovea kiinni. Käyn lastenhuoneessa. Avaan ja katson. Se kai minun tehtäväni on: aukea ja sulkea ovia. Juon keittiössä maitoa. Katson pätkän huonoa elokuvaa, palavia kynttilöitä, pakkasta. Makuhuoneessa huhkinta on kovempaa ja patjan jouset valittavat. Vaimo naurahtaa. Miten kenelläkään voi olla tuollainen hymy; yhtä aikaa hellä, romanttinen, viehkeä ja rietas. Noin kaikki oli alkanut, kun Tapani oli kommentoinut erästä vaimoni kuvaa Instagramissa.

En malta olla siinä, täytyy taas tirkistellä.

Vaimo on asettunut polvilleen, kasvot parahiksi ovelle päin. Hän nojaa kyynärpäihinsä ja pyllistää miehelle, ei lainkaan vierasta miestä. Tapani liikkuu pyllyn takana rauhallisesti, aaltoillen. Takaapäin on neutraali asento vaimolle ja vieraalle. Siinä ei olla ihan vastakkain, vähän kuin vain sukupuolielimet leikkisivät keskenään. Se on helppo tapa aloittaa. Voi kainostella. Silti se on samalla ihanan irstasta: vaimo antautuu, pyllistää toiselle miehelle ja tarjoaa reikäänsä. Siinä on jotain avaran luonnon ihmettä.

Muistan kun he parittelivat ensimmäisen kerran. Silloin Rosa halusi olla pimeässä. Tapani hieroi häntä ensin selästä, hartioista, takapuolelta. Rosa oli aiemmin epäillyt, ettei olisi valmis. Tapani voisi kosketella ja hän voisi ehkä helpottaa Tapanin paineet kädellään, mutta siinä kaikki. Mutta kun Tapani hieroi, tiheni vaimoni hengitys. Ja jalat irtautuivat toisistaan. Tapani hieroi koko selkää pitkin vedoin, alasti, antoi kullinsa koskettaa vaimoni ihoa. Siinä ei puhuttu mitään silloin. Vaimoni ynähti ja nosti lantiotaan, hiukan. Riittävästi. Se oli naaraan merkki reviiriä tavoittelevalle koiraalle. Hitaasti Tapani kävi vaimoni selkään ja työntyi pimpsaan. Jälkeenpäin Rosa itki. Kun oli ensin saanut vavahduttavan orgasmin.

Jälleen koko puuteperse on Tapanille tarjottimelle kuun valossa.”Oih”, Rosa huokaa ja irvistää nautinnosta, kun kalu rassaa häntä. ”Varovasti…hitaasti”, Rosa anelee. Tapanilla on oikein iso ja paksu makkara, joka on naisten mieliin. Ei se puhu naisistaan, mutta niitä sillä on vähän joka puolella. Onneksi on nyt kondomi välissä. Tapanin kivekset pomppivat letkeästi. Nekin oikein komeat omenat kuin Aatamilla. Minun Eevani on taas kaunis käärmeenlumoaja, puuhun kurkottaja.

On paljon uusia puolia, joita vaimooni on ilmestynyt raskauksien jälkeen. Häntä oli jännittänyt kertoa tästä toiveestaan. Ja siitäkin, että oli jutellut tuhmasti toisten miesten kanssa somessa. Ja siitä miten suhtautuisin. Kerran se oli kuitenkin tapahtunut seksin jälkeen, vielä siinä huumassa, hieman alkoholia veressä.

Tapani pitelee ensin Rosaa reisitaipeista, sitten ottaa pienestä pömppövatsasta kiinni.  Rosa ei anna minun tehdä niin, pitää jotenkin häpeällisenä ja nöyryyttävänä. Mutta Tapanin hän antaa puristella ja möyhiä masuansa mielin määrin. Tapani rakastaa luonnollisia muotoja. Rosa ei ole kauhean pitkä, mutta taskuraketti hän on! Tissit heilahtelevat, tekevät kahdeksikkoa, osuvat toisiinsa. Ne ovat aivan pyöreät ja sileät, hiukan imetys näkyy. Nänneissä ehkä eniten, sillä nisät ovat aavistuksen tuttimaiset. Rintojakin Tapani puristelee.

Tämä on vasta panoa, ei rakastelua, hoen itselleni. Tapani on valitellut pitkiä työvuoroja, ymmärrän hänen tarvitsevan ensin laskea isommat paineet ulos. Peräpäästä kuuluu tahmaisia litsauksia. Tapani panee nopeammin, koko kyrpänsä mitalla. ”Huh-huh, huh-huh”, Rosa valittelee ja puristaa lujaa lakanasta. ”Vielä…vielä”, Rosa voihkii ja vollottaa. Hän näyttää kuun siniseen mereen hukkuvalta, jota Tapani yrittää pelastaa ja kiskoa taaksepäin lieallaan. Silti naiseni liikkuu naimisen myötä eteenpäin ja sen vartalo elää kuin elohopea. Lasteni äiti nauttii omasta ajasta.

En minä halua tulla siihen väliin, niinpä suljen oven. Jään kuitenkin kuulostelemaan. Vielä, vielä, kuulen vaimoni siirappisen äänen. Se kaikuu niin lujaa talossa, että joudun käydä säätämässä television ääniä isommalle. Tapani ähkii, vuode vaikuttaa antavan periksi. Huohotuksista päätellen ensimmäinen akti on päättynyt. Himmennän vähän valoja ja hiivin eteiseen.

He lojuvat vuoteella seksin jälkeisessä raukeudessa. Tapani istuallaan, päätyyn nojaten, kalu reidelleen vaipuneena. Ja Rosa vähän alempana vatsallaan, jalkojaan vuorotellen heilutellen ja koukistellen. Hän näyttää aivan nuorelta tytöltä. Siltä, jonka tapasin yläasteella, siltä joka antoi seksiä vain pimeässä ja peiton alla. Sen jälkeen on kulunut miltei 20 vuotta, Rosa on nyt rengastettu vaimo ja äippämami.

Mutta sängyllä ei ole noita rooleja. Pariskunta juttelee hiljaisella äänellä, naureskelee. Tapani on saanut namia ja enin paine miehen venttiilissä poksahtanut. Rosa ei vielä, joten olen näkevinäni hänen vilkuilevan Tapanin miehuutta yhä pilke silmäkulmassa ja juttelevan viettelevästi. Kondomi roikkuu merkkinä yöpöydällä kuin täytetty joulusukka.

Lastenhuoneesta kuluu kolahdus. Jätän asemapaikkani ja hiippailen sukkasillani toiselle ovelle. Pöllö Pupponen on pudonnut ylähyllyltä. Käyn nostamassa sen takaisin, kohennan peittoja, katson lapsiani. Niiden piirteitä. Vertailen mietteissäni mittapuihin. Ulkona on kimalteinen loppuilta. Hanki suorastaan säteilee kristallikiteitä. Kun joku hahmo kävelee jalkakäytävällä, kuulen lumen narskeen sisälle lämpimiin huoneisiin saakka. On Tapanin yö, suljen oven.

Seinän takana Rosa tunnustelee arasti ja ihastuneesti kalua kuin se olisi jokin uusi kapine. Hän pitelee jötkälettä vuorokäsin, punnitsee ja antaa esinahan valua taaksepäin pienten sormiensa alla. Vaaleanpunainen kärki kiiltelee, siemenreikä supistelee ja laajenee, pieni tippa heruu kärkeen. Rosa puristaa terskan juuresta ja pisaraa laajenee liukkaudeksi. Naista huvittaa. Hän ottaa kulkusista kiinni ja puhaltaa Tapanin terskalle, kääntelee päätään ja järsii mietteliääsi huultaan.

”Ne on jotenkin hassuja”, vaimoni sanoo ja rutistaa aivan sukuelimen tyvestä. ”Mitkä?” Tapani kysyy. Rosa katsoo kullia oikein läheltä. ”Miesten mulkut.  Tavallaan niin rumia, mut silti niin söpöjä. Tämä varsinkin”. Huomaan oven raosta, miten vaimoni kuljettaa sanojensa vakuudeksi huulensa kalun vartta pitkin, silmät suljettuina, edestakaisin. Noin pojat nuolivat yläasteella sätkiä, ajattelen.

Kalu alkaa kasvaa. Minulla ja Tapanilla. Rosan huulten liike on keveä, kiimainen ja samettinen. Rosa nostaa kikkelin vartta hiukan ja antaa sen nojata julkeasti otsaansa vasten. Kullinaama. Sitten vaimoni työntää kasvojaan alemmaksi ja antaa suudelman palleille. Yhtäkkiä Rosa avaa silmänsä ja tuijottaa pimeälle ovelle. Minulla muljahtaa sydänalassa. Rosa hymyilee kujeellisesti. Ei näe minua, mutta tietää. Hän alkaa nuolla palleja lisää, tosi nälkäisesti, ja minulla tekee tiukkaa pitkissä rumissa kalsareissani.

Vaimoni ryhtyy ottamaan suuhunsa Tapanin kalua. Ei mitenkään rajulla tahdilla, vaan vähän samaan tapaan kuin karkkipäivänä nautiskelisi parhaista makeisista. Hän suutelee ja imee terskaa, runkkaa kalua hitaasti kaksin käsin, pitkät kynnet sen ympärille kietoutuen. Hivelee palleja, nuolee kalun alapintaa, repii hampaillaan pallien nahkaa, imaisee kiveksen suuhunsa, siirtää hiuksiaan sivuun ja antaa poskeaan. Ynisee ja kitisee jännästi. Tapani seuraa tuota kaikkea kädet niskan takana. Vatsallaan makaava vaimo heiluttelee yhä koipiaan lapsellisesti ja lutkuttaa Tapanin nekkua. Lurps-hörps äänet ryystävät ja munan ominaishaju voimistuu. Kalu käy aivan Rosan kurkussa saakka ja hän on tukehtua siihen. ”Ei saa olla liian ahne”, Tapani myhäilee.

”Nyt on mun vuoro”, Rosa nousee vaiheittain ylös: ensin istumaan, sitten polvilleen ja lopulta Tapanin reisien päälle. Koko ajan hän pitää huolta rakkaasta kalusta, joka pönöttää kuin jykevä kanto. Rosa heittää pitkät hiuksensa taakse, nousee seisomaan polvet koukussa ja kuopaisee haarukkaansa. ”Miten kortsu?” Tapani kysäisee. Rosa ottaa itsevarmasti munasta kiinni, lähtee laskeutumaan Tapanin syliin ja ohjaa terskan raolleen. ”Kunhan et oo liian pitkään sisässä”, Rosa sanoo ääni kehräten. ”Niin voidaan olla hetki näin”.

Vaimoni aloittaa ratsastuksen heti kolmosvaihteella. Pieni pyöreä peppu lätkyttelee Tapanin reisiä vasten rytmikkäästi. Uh-uhh-uhhh. Jokaisella vaikerruksella vaimoni vaativa äänenpaino kasvaa, mutten voi mennä vaatimaan olemaan hiljempaakaan. Äidin pitää saada ilonsa. Ja hyvin näyttää saavan. Rosa taivuttaa kehoaan taaksepäin ja upeat munkit tulevat esiin. Pehmoisina ne hierovat Tapanin naamaa kuin tyynyt. On Luojan lahja saada tuollaiseen vartaloon e-kupin leilit. Tapani puristelee niitä ja hamuaa pulleita nisiä suuhunsa.

Muistan hyvin vaimoni rintojen suloisen tuoksun ja maun, nännipihojen röpelöt ja nisien jäykkyyden kieltä vasten. Tappi on miltei navassa kiinni, kun muistelen itseäni hieromassa naamaani Rosan poveen sekä suutelemassa rintoja ja paljaita kainaloita, samalla kun liukas pimpsa lypsää kaluani.

Mutta nyt se hyväilee Tapania jokaisella kierteellä ja lihaksella. Peppuposket painuvat kuopille, jännittyvät kalun mukana, liikkuvat taakse ja levenevät kuin satula. Rosan liike on jo maanista. Ei enää takomista, vaan sellaista pakkomielteistä kyhnytystä satulan pohjassa. Hän ratsastaa kuin haluaisi jyystää sängyn puhki tai ainakin saada kalun seipäänä vatsaansa läpi. Kunhan et oo liian pitkään sisässä, muistelen huvittuneena Rosan sanoja, kun lakanat kuoriutuvat irti sängystä Rosan sirojen jalkapohjien alla.

Noin Rosa käsitteli salaista hieromasauvaansa yksi ilta olohuoneessa. Luuli, että nukun jo. Olin tulossa juomaan, mutta havahduin yninään eteisessä. Olen toki tiennyt sauvasta, se on piilossa alusvaateläjässä ja vaihtelee paikkaa silloin tällöin. Kaunis vaaleanlila ja muotoiltu dildo. Rosa istui sohvassa hajareisin, yöpaita vatsalla ja pikkarit syrjässä, ja survoi mielipuolisesti sauvaa lemmenvakoonsa. Hän tuli vapisten, hiljaa, puri hampaansa yhteen ja nautinto läikähteli kasvoilla. Mutta pian ilon jälkeen hän palasi tomeraksi äidiksi ja kävi huuhtomassa tiskialtaassa vulvamehut sauvasta.

Tums-tums vaimoni tamppaa Tapanin kalulla, nousee taas reisiensä varaan ja levittää haaransa tosi irstaasti. Olen joskus pyytänyt vaimoani jättämään pikkuhousut hameen alta ja levittämään ravintolan terassilla, mutta hän on kainostellut. Kiellellyt. Silti kerran pikkuhuppelissa, Rosa poistui vessaan ja kun palasi sieltä, hän ojensi minulle pöydän yli pikkarinsa ja nauraa tirskahteli levottomasti. Olin kiimasta sekaisin, kun Rosa avasi jalkansa apposelleen ja jokainen ohikävelevä uros, joka vain tajusi katsoa minihameen sisään, näki tummakarvaisen majavan valuvan kesähelteessä…

Rosa nojaa Tapanin rintaan ja ratsastaa kuin hullu. ”Uuuuuh, oihhh!” Hän alkaa yhtäkkiä vavahdella ja ulvoa, keho tärisee ja silmät painuvat kiinni. Ääni kuuluu taatusti lastenhuoneeseen kuin painajaisuni. Orgasmi tuo vaimoni kauniille kasvoille onnellisen hymiön. Tuota Rosa on odottanut pitkään. Kuukausi sitten hän onnistui saamaan suullani orgasmin, mutta kalulla viimeksi Tapanin kanssa syksyllä.

Kun Rosa vielä haukkoo henkeään toreissaan, ottaa Tapani hänet syliinsä ja kääntää selälleen. Kalu ei luiskahda missään vaiheessa ulos. Rosa makaa siinä reidet levällään kuin lutka. ”Oot tosi kaunis”, Tapani kuiskaa ja nojaa käsiinsä. Hän liikkuu reiässä tutkimusmatkailijana. ”Voi taivas kun sain hyvin…pitkästä aikaa”, Rosa puuskahtaa.  ”Panin merkille”, Tapani virnistää ja nousee vaimoni päälle kuin aviomies. He suutelevat intiimisti. Kädet hyväilevät toistensa ihoja ja hiuksia. Tapanin mäntä liikkuu rauhallisesti, kairaa ja kiertää. Tussu tuoksuu. Rosan emällinen aviovittu.

Vauhti ei vielä ylly, Tapani malttaa ja herkistelee. Katson aavistuksen mustasukkaisena heidän kämmeniään, jotka ovat puristuneina toisiinsa. He juttelevat jotain, mistä en saa selvää. Se harmistuttaa. Tapanin suu näykkää Rosan huulia, jälleen. Kuuluu muhinaa, tunnistan kielarin äänen. Rosan tukka on aivan pörrössä ja tissit liiskaantuneet Tapanin lihaksikkaan työmiehen kehon alle. Työmies hän on nytkin: pakarat pumppaavat äärimmilleen levitettyjen jalkojen välissä.

Rosa ynisee hiljaa, Tapani ähkii. Nyt mies takoo jo nopeammin. Sillä tavalla pohjaan saakka, että Rosan vartalo nytkähtää eteenpäin. ”Tuntuuko hyvältä?” Rosa kuiskaa. Tapanin kourat puristuvat vaimoni tisseille. ”Sulla on niin ihana…ah…suuri…muna”, Rosan käheä ääni saa pippelini väpättämään, vaikka sanat onkin tarkoitettu toiselle miehelle.

Rosa haroo Tapanin pakaroita, vetää likemmäksi itseään ja voihkii. Tapani örisee. ”Tuntuu saakelin hyvältä”, hän myöntää ja astuu nopeammin. Kehot liikkuvat vinhaa lakanamytyissä, tai yhdeksi muuntunut keho. ”Anna tuntua vaan”, Rosa sanoo. Tapani vie kasvonsa miltei kiinni vaimoni kasvoihin ja ponnistaa vartensa lopulliseen taisteluun. ”Koht…kohta-a”, hän mutisee. ”Päästä irti vaan”, Rosa sanoo ja kietoo kätensä Tapanin selkään. Ja Tapani päästää. Sen näkee junttausliikkeestä, ähkimisestä ja sen päälle tulevasta onnellisesta hirnahduksesta. Pari jälkipotkua ja työmiehen painava keho lysähtää vaimoni päälle.

”Oi että sitä tuli”, Tapani toteaa kauhukseni pitkän ajan päästä. Rosa järjestää Tapanin hikisiä hiuksia huvittuneena. ”En voi olla kyl huomaamatta”. Vilkaisen täpötäyttä roikkuvaa joulusukkaa ja ajattelen vaimoni vakoa, heidän sanojansa. Tapani liukuu rauhallisesti vaimostani, sivelee pari kertaa puolivelttoa makkaraansa hänen tahmaisilla häpykarvoillaan ja kopsauttaa sauvaansa kerran kummulle. Rosa kikattaa. ”Hyi, lopeta”. Tapani hakeutuu vaimoni kylkeen kiinni.

Rosa nostaa jalkansa ylös jostain syystä. Kuuntelen raskaita hengityksiä ja nuuhkin seksin aromeja. ”Mä laitan tyynyn kun jotenkin kiskoo selkää”, Roosa sanoo ja kiskaisee tyynyn lantionsa alle. Tapani silittelee Rosan hiuksia lemmekkäästi. Huulet painuvat lähes olemattomaan hipaisuun, suudelmaan. Rosa sanoo samalla jotain. Näen sen huulen värisevistä liikkeistä. Tapani vastaa siihen möreämmin: ”niin mäkin sua”.

Suljen oven. Menen kylpyhuoneeseen ja lasken jääkylmää vettä kasvoilleni, mutta kammottava tunne ei laimene.

Vasta pitkän ajan perästä, kun istun mykistyneenä elokuvan lopputekstejä katsomassa, Tapani raottaa makuuhuoneen ovea ja luikkii vessaan kulli heilahdellen. Sitten vaimo menee perässä. Vettä lasketaan. Pyyhkeet kahisevat. Tapani on valmis ensimmäisenä. Hän käy juomassa mehua suoraan purkista ja tulee istumaan viereeni. Olemme kuin ennen yhdyntää, vaikka emme kuitenkaan ole.

”Oliko hyvä leffa?” Tapani kysyy. ”Oli juu”, vastaan. Haistan Rosan hajuveden tuoksun, se kantautuu Tapanin leuasta. Nieleskelen. Rosan tahmeat pienet jalkapohjat tarrautuvat lattiaan. Hän kuivattelee kehoaan eteisessä, viskaa pyyhkeen pois ja haukottelee. Näen pillun, joka on turvonnut ja punainen. Häpyhuulet roikkuvat paksuina, kaukana toisistaan. ”Kuules Tapani…”, ehdin aloittaa, kun Rosa puhuu päälle. ”Tulehan nukkumaan”, hän sanoo ja nojaa viehkeästi oven karmeihin. Olen jo nousta, mutta Tapani ehtii ensin ja mutisee: ”no joutaahan tässä jo”.

Ovi sulkeutuu. Istun pimeässä, kunnes silmät alkavat luppasta. Sammutan television ja kynttilät, kierähdän sohvaan ja heitän karhean viltin ylleni. Oven takaa kantautuu matalaa puhetta ja kujeilua. On Tapanin päivä, ja yö.

Yölamppu valaisee sopivasti kirjahyllystä hääkuvamme. Rosalla on kermanvärinen karamellimainen hääpuku ja vaaleat hiukset upealla asetelmalla. Nenä on kaunis, se levenee alaspäin. Rosalla on oikeasti tumma tukka ja ruskeat silmät, mutta hän on värjäyttänyt hiuksensa platinan vaaleiksi niin kauan kuin muistan. Nytkin tummempi juurikasvu paistaa läpi. On paljon muutakin mikä ei paljastu sairaanhoitajavaimostani kuvaa katsomalla. Harva tietää, että hänellä on iso perhostatuointi alaselässä. Sitä kutsuttaisiin joillain foorumeilla lutkatatuoinniksi. Myöskään halu vieraaseen ei näy kuvista. Silmistä sen näkee, kun malttaa katsoa…

 

Herään töminään. Kestää hetki tottua ajatukseen, että on himmeä aamu. Sininen paita vilahtaa ohitseni, nauru särähtää. Pomppaan hetkessä ylös ja olen virkeä. Mutta olen askeleen liian hidas ja nuorimmainen ehtii kiskaista makuuhuoneen oven auki. Valoa lankeaa sisään huoneeseen ja kuulen hätäisiä ääniä. Tapani heittää peittoa nopeasti jalkopäähän. Rosaa ei näy. Rosa on siellä peiton alla, Tapanin haaroissa.

”Tuu tekeen, Tapani, polo”, nuorimmainen hihkuu. Tapani vilkaisee minua ja minä häntä. Ehdin tällä kertaa ottaa nuorimmaista olkapäästä ennen kuin hän säntäisi sänkyyn. ”Onko mami siellä?” Mitä siihen vastaisi? Onneksi peitto nousee ja Rosa kaivautuu esiin muka unisena, samalla peittäen peitolla kehonsa. Sitä ei kuitenkaan riitä joka paikkaan, vaan Tapanin turvonnut kikkeli pilkahtaa.

”Huomenta kulta. Äiti nousi jo ennemmin ja–ja tuli kysymään mitä Tapani-setä haluaa aamupalaksi”, Rosa hymyilee häveliäästi ja puristaa peittoa. ”Mutta äiti jäi suustaan kiinni, kun oli niin paljon asioita toimitettavana”, Rosa selittää. Nuorimmainen katsoo sillä tavalla, ettei ihan kaikkea heti usko. Nyökkää kuitenkin ja vaikuttaa välinpitämättömältä.

Rosan leualla on vana jotain valkoista hyhmää. Se lähtee venymään alas kuin pirtelö ja putoaa patjalle. ”Oli hyvä, että Tapani sai sitä suuhun pantavaa”, sanon itsekseni ja ajattelen, että tämä kaikki on jotenkin erilaista kuin aiemmin…

2 kommenttia viestissä: “Tapanin päivä”

  1. Kivoja juttuja says:

    Minä en ensin tiennyt miten suhtautua, aikoinaan. Armeija-aikainen kaveri tuli Lapin vaellukselta, pysähtyi mökille, jonne juuri olimme asettuneet vaimon kanssa viikonlopun viettoon. Harmitti ensin, mutta sitten rupesi kiinnostamaan. Vaimolla oli minimaaliset mökkibikinit, uinnin jälkeen ei enää, ja tunnelma kohta sellainen, kun kolmisin alasti kekkaloitiin, että kun se tunne oikein iskee päälle, sen kanssa ei enää pärjää vaan räjähtää. Ja niin minulle jymähti sellainen stondis, ettei kuuna päivänä nähty. Sen arvaa mihin se sitten johti, mutta jälkeenpäin on vaimon kanssa todettu, että hyvä niin, yhtään ei kaduta

  2. joulusaunassa says:

    itse asiassa juuri tuollaista oli minullakin mielessä, kun katselin vaimoani, joka pesi nuorimmaisen tukkaa joulusaunassa. Kuinka vaimo olikaan komistunut sitten tyttöajan. Tissit heiluivat pehmeinä ja raskaina, pyöreiden pakaroiden alta pilkahteli viattoman kutsuvana paljas pillu. Ja mietin kuinka tähän, aijaijai, toisi sähköä, jo ajatuksena, toinen mies. Istuisi tässä vieressäni ja yhdessä katseltaisiin tuota suloista näkyä. Ja vaimokin sen tietäisi, vilkaisisi tietävästi, tuntisi niin täysin olevansa siinä äitinä, vaimona ja haluttavana naisena, joka saisi yöllä vieraan himosta täysin pois tolaltaan. Ja minä siveellisyyssyistä viereisestä huoneesta kuuntelisin kuinka vieras kaikin voimin jytkyttää kiimaansa vaimon karvaiseen lihaisaan koloon, ja näin joulun kunniaksi ilman miehen kaikkien suurinta nautintoa häiritsevää preservatiivia.

Kommentoi

top