search
top

LEIRIELÄMÄÄ osa 2

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (45 votes, average: 3.40 out of 5)
Loading...

Viimein vuosi myöhemmin sain toisen osan kaivettua muistista ja kirjoitettua ylös. Luethan ensimmäisen osan viime vuoden joulukuulta! Seuraava osa toivottavasti ilmestyy jo hiukan nopeammin, kiitos kärsivällisyydestä!

~Otoko

 

Leirikeskukseen saavuttuamme otamme matkatavaramme bussista ja lähdemme kävelemään kohti isoa betonista päärakennusta, joka pönöttä mäntyjen keskellä. Leirikeskuksen johtaja odottaa meitä aulassa ja he tervehtivät Jukan kanssa toisiaan kuin vanhat tutut ikään. Tuttuja he taitavat ollakin. Johtaja on pitkä, noin viisikymmentävuotias, roteva ja lihaksikas mies, ei ihme että hän johtaa urheiluleirikeskusta. Hänen T-paitansa hihoista pullistelevat treenatut hauikset. Hän esittelee meille nopeasti järjestyssäännöt, leirin ohjelman, eri rakennukset ja majoituksen. Päärakennuksessa sijaitsee iso kuntosali, joka on kaikkien käytössä. Hieman kauempana sijaitsevat jäähalli sekä yleisurheiluhalli, joka pitää sisällään useita juoksuratoja. Sen yhteydessä on myös palloiluhalli. Jalkapallokenttä sijaitsee ulkona lähellä rantaa. Rannassa sijaitsee rantasauna, jota saamme varata myös iltaisin. Rannan läheisyydessä ovat myös majoitustilat. Alueella on 20 pientä puista mökkiä, joihin leiriläiset majoittuvat. Meidän mökkimme numero on 7, ja onneksi se on lähellä rantaa. Saamme kaikki omat avaimet mökkiin.

Ensimmäisen päivän saamme tutustua rauhassa ympäristöön ja asettua taloksi mökkiin. Varsinaiset lajiharjoitukset alkaisivat vasta seuraavana päivänä. Päätämme viedä kamppeemme mökkiin, mennä syömään lounasta ja sen jälkeen suunnata kuntosalille.

Matka mökillemme päätyy leikkimieliseksi juoksukisaksi, jonka päädyn itse voittamaan suhteellisen painavasta laukusta huolimatta. Muilta pojilta kuuluu hyväksyviä kommentteja ja virnistyksiä.

“Oot sä kyl sairaan nopee”, huokaisee Hannu ottaessaan kenkiään pois jo mökin pienellä terassilla.

“Et sä ihan turhaan tänne leirille kyl tullut juoksemaan”, sanoo Pete silmäkulma vilkkuen ja tönäisee olkapäätäni kaverillisesti.

Tuntuu kieltämättä mukavalta saada hyväksyviä kommentteja vieläpä urheilijajätkiltä.

Mökki on pieni, mutta kodikas. Heti ulko-oven jälkeen oikealla on suihkullinen vessa. Takaseinällä on mökin ainut ikkuna, josta avautuu näköala järvelle, ja ikkunan molemmilla puolilla on tukevat ja korkeat puiset kerrossängyt, sekä oikeanpuoleisen kerrossängyn takana vielä yksi normaalisänky. Yhteensä siis viisi yösijaa. Päätämme vetää pitkää tikkua sänkypaikoista, sillä emme pääse sopuun siitä, ketkä saavan nukkua yläsängyissä, ja kukaan ei tunnu haluavan nukkua yksittäisessä sängyssä erikseen. Istahdamme ikkunan edessä ja kerrossänkyjen välissä olevan pöydän ääreen ja Pete taikoo jostain viisi erimittaista tikkua. Päätämme pisimmän tikun tarkoittavan vasenta yläsänkyä, seuraavan tikun oikeaa yläsänkyä, kolmanneksi pisimmän tikun vasenta alasänkyä, neljänneksi pisimmän tikun oikeaa alasänkyä, ja lyhimmän tikun yksittäistä sänkyä. Jännitys tiivistyy ja vedämme tikkumme yksitellen Peten käsistä. Mikko älähtää jo heti, ennen kuin olemme ehtineet vertailla tikkuja. Arvaankin mitä se merkitsee. Jaakko sai pisimmän, minä toiseksi pisimmän, seuraavan sai Pete, sitten Hannu, ja viimeisen sai kuin saikin Mikko. Kaikki hyväksyvät kuitenkin paikkansa, olihan kyseessä reilu peli. Itse olen tyytyväinen, sillä halusin nimenomaan yläpedin. Nukun siis oikeanpuoleisella yläsängyllä, minun alapuolellani Hannu, toisessa yläsängyssä on Jaakko ja hänen allaan Pete. Mikkoa silminnähden kismittää, mutta tiedän sen olevan vain ylidramaattista läppää. Olen iloinen yläsänkypaikasta siitäkin syystä, että paksun kaiteen välissä on rako, josta voi helposti tiirailla halutessaan mitä alhaalla tapahtuu jäämättä kiinni, sängystäni kun on suora näköyhteys Peten sänkyyn. Myös ajatus komeasta Hannusta nukkumassa alapuolellani tuntuu mukavalta. Nyt ei tosiaan ole aikaa purkaa kamoja, vaan heitämme laukut omille sängyillemme, otamme treenikamppeet mukaan ja suuntaamme kohti päärakennusta.

Ruuan jälkeen menemme katsastamaan kuntosalin. Puitteet näyttävät uusilta ja laadukkailta. Sisällä on jonkin verran muitakin leiriläisiä. Salilla on erikseen venyttelyalue, laitteet ja painonnostoalue. Pysyttelemme venyttelyalueen ja laitteiden välimaastossa, koska painoilla on ruuhkaa. Venyttelyn jälkeen Pete ja Hannu alkavat tehdä kehonpainotreeniä venyttelyalueella, ja me muut suuntaamme laitteille. En voi olla huomaamatta Jaakon tosi lyhyitä treenishortseja. Varsinkin hänen istuessaan reisilihaslaitteeseen, muhkeat ja vaalean karvan peittämät reidet suorastaan pursuavat esille. Yritän olla katsomatta liikaa, joten siirryn venyttelyalueelle maton kanssa venyttelemään. Katseeni vaeltaa Hannuun ja Peteen hiukan kauempana, kun he roikkuvat tangoista vedellen leukoja. Hannullakin on shortsit, tosin ei mitkään lyhyet, vaan pikemminkin liehuvat. Ajattelen huvittuneesti hänen jättikalunsa tarvitsevan niin paljon tilaa housuissa. Petellä taas on tiukat harmaat verkkarit, jotka suorastaan puristavat hänen pyöreää persettään ja lihaksikkaita reisiään. Peten housut näyttävät siltä kuin voisivat revetä minä hetkenä hyvänsä. Tiedän, etten voi tiirailla toisia liian kauan, joten keskityn kurkottelemaan varpaitani istuessani lattialla. Huomaan sivusilmälläni Jaakon, joka on huomaamattani siirtynyt taakseni istumaan selkälihaslaitteeseen. Käännyn rennosti häneen päin sanoakseni jotain, mutta lattialla istuessani katseeni osuu suoraan hänen jalkoväliinsä ja jäädyn paikalleni. Jaakolla ei ole jalassa alushousuja! Hänen istuessaan laitteella rennosti haarat auki, shortsien lahkeesta pilkottaa vaalean karvan peitossa oleva kives, sekä löysä kalu. Jaakko pitää selvästi taukoa juodessaan vettä, joten hän ei huomaa tuijottavani löydöstäni hänen pehmeiden reisien välissä. Hypnotisoidun näystä ja pian huomaan kiristävän tunteen omissa treenihousuissani. Tuijotin Jaakon kalua liian kauan, ja nyt itselläni alkaa seistä hallitsemattomasti. Menen pieneen paniikkiin, mutta nappaan vesipulloni ja juoksen vessaan. Olin sen verran nopea liikkeissäni, ettei stondis kehittynyt täyteen mittaan, joten huokaisen helpotuksesta. Kiima Jaakon munan näkemisestä ei kuitenkaan hellitä, joten näen parhaaksi vaihtoehdoksi vetää nopeasti käteen vessassa seisokin hävittämiseksi. Juuri näkemäni asiat saavat mielikuvituksen laukkaamaan, joten ei kestä minuuttiakaan, kun homma on hoidettu. Täytän vesipulloni ja palaan hiukan jännittyneenä muiden luo salin puolelle.

“Minnes sulle tuli kiire?”, Mikko huutaa virnistäen vatsarutistuslaitteelta.

“Kävin täyttääs pullon vaan”, huikkaan takaisin ja yritän olla katsomatta Jaakkoon päin, joka on siirtynyt Mikon viereen. Pian muutkin saavat treenit tehtyä ja liittyvät seuraani loppuvenyttelyyn.

Treenin jälkeen palaamme mökille, jossa odottaa tavaroiden purkaminen ja asettuminen taloksi. Kuntosalin jälkeen kieltämättä tosin väsyttää aika lailla, joten rojahdan omalle sängylleni ylös kiivettyäni. Samoin tekevät Pete ja Mikko. Jaakko ja Hannu kiusoittelevat meitä ja huutelevat: “Hiton laiskiaiset! Ei tänne tultu makoilemaan!”

Vastaukseksi he saavat naurunsekaista narinaa. Jaakko ja Hannu toteavat omaavansa sen verran virtaa vielä, että voisivat lähteä lenkille kävelemään leirikeskuksen ympäri katselemaan muita paikkoja vielä ennen kuin ilta hämärtyy. He suuntaavat ovelle päin, jolloin Mikko ponnahtaa ylös sängyltään ja ilmoittaakin tulevansa Jaakon ja Hannun mukaan. Minua se lähinnä huvittaa, Mikko ja Jaakko tuntuvat seuraavan toisiaan kaikkialle kuin ilkikuriset pikkupojat. Mutta parhaat kaverithan he ovatkin pikkupojista lähtien.

Kurkkaan sängystäni Petelle päin, joka hänkin makaa omassa sängyssään, ja naurahdamme. “Laiskiaiset ne on ne todelliset voittajat”, Pete sanoo hyväksyvästi mairean hymyn saattelemana.

“Varokaa makuuhaavoja!”, huutaa Mikko ovenraosta heidän lähtiessä.

Pete vastaa naljailuun heittelemällä keskisormia oven suuntaan leikillään.

Painan pääni vielä omalle tyynylleni ja huokaisemme raukeat ja äänekkäät huokaisut Peten kanssa tismalleen samaan aikaan, mikä saa kummatkin naurahtamaan.

“Kai sitä vois laiskiainenkin pedata sängyn valmiiks”, huokaisee Pete hetken kuluttua.

“Jep”, vastaan kurkottaen käteni ja jalkani kattoon.

Kommentoi

top