search
top

Kesäpoijan automatka

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (236 votes, average: 3.86 out of 5)
Loading...

Tarina sijoittuu 1990-luvun alkupuoliskolle, aikaan kun olin juuri täyttänyt kuusitoista.
– – –
Oli heinäkuu ja ilma oli poutainen ja lämmin, ja Eino-sedän kuusikymmentävuotisjuhlat oli katettu laajalle pihamaalle. Syntymäpäivillä oli juuri niin tylsää kuin olin pelännytkin. Elettiin aikaa ennen internettiä ja somea ja syntymäpäivien vaihtoehto olisi ollut kököttää kesämökillä katsoen matkatelevisiota, josta näkyi yksi kanava kunnolla ja toinen joten kuten, jos kaikki osui kohdalleen – eikä yleensä osunut. Äiti oli pakottanut minut pukeutumaan suoriin housuihin, kauluspaitaan ja pikkutakkiin. Solmion olin onnistunut sentään torppaamaan. Suurin osa vieraista oli sukulaisiani ja iältään lähempänä päivänsankaria kuin minua. Kuulin lukuisia kertoja “voi oletpa sinä, Mika kasvanut” -kommentin ja “mikäs sinusta tulee isona” -kyselyt. Haukotus. Paikalla oli toki pari ikäistäni serkkutyttöä, mutta ne pitivät minua selvästi liian kakarana eikä heidän kanssa syntynyt mitään pintapuolista jutustelua kummempaa.

Olin tullut juhliin äidin ja minua seitsemän vuotta vanhemmman isosiskon Tuulan sekä tämän miehen Raunon eli Ranen kanssa. Tuulaa kävi sääliksi, sillä Rane oli ylipainoinen juntti ja Tuula oli raskaana ja siis pääsemättömissä Ranestaan. Etukäteen olin pelännyt ikävystyväni kuoliaaksi jo matkalla kesämökiltämme juhliin. Tunnin automatka Ranen Oldsmobilillä olisi ollut kärsimys, jos siitä olisi tavalliseen tapaan tullut päättymätön Rane-luento siitä miten hyvä auto hänellä oli, miten hän oli ampunut viime syksynä hirven (se oli oikeasti vain vasa), kuinka hän oli saanut mökkijärven suurimman hauen ja sitä rataa. Ranen jutuissa oli yksi aihe: Rane. Hän olisi saanut kaiken lisäksi keskittyä vain puhumiseen, koska raskaana olevaTuula oli kuski, kun ei voinut kuitenkaan nauttia alkoholia. Rane oli tempaissut pari ensimmäistä olutta jo mökillä.

Matka oli kuitenkin sujunut paljon paremmin kuin odotin. Olimme ottaneet kyytiin äidin toisen serkun Ailan, jolla oli mökki lähellä omaamme. Kuten matkan aikana selvisi Ailalla itselläänkin olisi muutaman vuoden kuluttua kuusikymmenvuotispäivät, mutta hän oli nuorekas ja vaikutti varsinaiselta tehopakkaukselta. Hän oli tuskin 160 cm pitkä ja hoikka ja hän puhui nopeasti ja paljon ja nauroi herkästi. Hän oli fiksu ja hauska ja kaappasi auton ilmatilan heti kun otimme hänet kyytiin, eikä Rane-luennolle jäänyt tilaa. Olin Ailalle siitä kiitollinen. Kun Rane vielä istui pelkääjän paikalla ja Aila minun ja äitini välissä takapenkillä, niin saatoin unohtaa Ranen koko matkan ajaksi.

Aila oli ikäisekseen ihan hyvän näköinen. Hänellä oli hihaton, polvipituinen kapeahelmainen mekko, jonka kalliin ja silkkisen näköisessä kankaassa oli kuvioina suuria kukkia. Toisin kuin äidilläni, hänellä oli edelleen hoikka vyötärö ja mekon kaula-aukosta pilkisti push-uppien esille nostamat ei kovin suuret, mutta pyöreät rinnat. Hänellä oli lyhyet, loivan kiharaiset ja vaaleat hiukset ja aika vahva, mutta huoliteltu meikki. Kun hän katsoi minua vahvasti rajatuilla silmillään ajattelin, että hän on varmasti ollut aikanaan miesten keskuudessa haluttua seuraa. Ja varmasti oli omanikäistensä parissa edelleen. Hän oli eronnut jo yli viisitoista vuotta sitten eikä hänellä käsittääkseni ollut ketään vakituista vaikka satunnaisempia tuttavuusia olikin.

Matka oli mennyt paremmin kuin pelkäsin, mutta Eino-sedän synttärit matelivat eteenpäin odotetun tyslästi syömisen, juomisen ja väkinäisen rupattelun merkeissä. Välillä joku piti puheen päivänsankarille jossa joko oltiin tekohauskoja tai sitten ylistettiin päivänsankarin saavutuksia metsästysseurassa tai osuukaupan hallinnossa tai jossain muussa minulle täysin vieraassa touhussa. Puheiden aikana minulla oli hyvä tilaisuus käydä booli-maljalla, kun muun yleisön – ja ennen kaikkea äitini – huomio oli toisaalla. En kuitenkaan voinut nauttia booliakaan liikaa etten jäisi kiinni.

Kesäpäivä alkoi hiipua ja tuli paluun aika. Olin mukavasti pienessä nousuhumalassa, mutta niin oli äitikin, joten hän tuskin huomaisi mitään. Siskoni Tuula oli ilmeisesti vielä pitkästyneempi kuin minä ja oli alkanut keräämään laumaamme kasaan. Siskoni mies Rane oli tapansa mukaan jo selvästi päissään ja kaiken lisäksi kävi ilmi, että Rauno oli luvannut että viemme kotimarkallamme myös jonkun minulle ennestään tuntemattoman naissukulaisen – jonkun nelikymppisen vähän pyylevän tumman Eijan – hänen kesämökilleen, koska se oli aivan kotimatkamme varrella. Ajattelin että tämä oli tyypillistä Raunoa: hän ei osannut laskea edes kuuteen. Auto oli viiden hengen auto, ja nyt sillä pitäisi kuljettaa kuusi. Äitikin näytti vaivaantuneelta ja sanoi, että ei takapenkillä ole turvavöitäkään kuin kolmelle. Ailakin oli selvästi nauttinut pari lasia boolia ja oli yhtä hymyä ja pisti kätensä olkapäälleni ja sanoi: “Kyllä sopu sijaa antaa. Minä voin istua vaikka Mikan sylissä!”
Ehdotus oli niin yllättävä, että en osannut vastata siihen mitään ja Aila jatkoi suoraan minulle: “En minä niin kauhean painava ole ja sinähän olet jo iso mies. Kyllä sinä jaksat minua yhden matkan sylissäsi pitää.”
Rauno nauroi ja läimäytti minua turhan lujaa avokämmenellä selkään ja piti asiaa sovittuna. Hän sanoi: “Näin ne asiat lutviutuu!”

Ajattelin että asiat lutviutuu taas niin, että Rane sählää ja muut keksivät hätäratkaisuja. Kun muutakaan ei keksitty, me ahtauduimme takapenkille. Uusi tuttavuus Eija istui tiukassa aika lyhyessä mekkossaan keskelle, äiti hänen oikealle puolelleen ja minä vasemmalle. Siskoni Tuula siirsi penkkinsä niin eteen kuin pystyi jotta minulle ja Ailalle jäisi jalkatilaa. Otin pikkutakin pois, koska arvelin ahtaassa autossa tulevan kuuman. Kun olin laittanut turvavyön kiinni leveästi hymyilevä Aila kömpi syliini ja istuutui hieman sivuttain. Hän otti käsistäni kiinni ja kietoi ne vyötärölleen ja sanoi: “Kun minulla ei ole turvavyötä, niin sinun, Mika pitää pitää minusta oikein lujasti kiinni.”
Aila nauroi iloisesti ja Eija yhtyi nauruun. En osannut muuta kuin jättää käteni siihen, mihin Aila oli ne asettanut. Toinen käteni lepäsi Ailan yläreiden päällä. Mekon kangas tuntui silkkiseltä ja ihon lämpö tuntui sen läpi. Eija sanoi Ailalle: “Sinullahan on auton paras paikka.”
Ja Aila vastasi: “Harvoin tämän ikäinen täti pääsee istumaan komean nuorenmiehen syliin.”
Naiset nauroivat pienen hiprakan innostamina enkä tiennyt mitä ajatella.

Sinällään tilanne oli mukavampi kuin osasin odottaa. Jalkatilaa oli yllättävän paljon, eikä Aila todellakaan ollut kovin painava. Hän tuoksui hyvältä ja hänen takamuksensa tuntui lämpimältä sylissäni. Nyt vasta mieleeni tuli, että matkasta voisi tulla eri tavlla tukala kuin olin ajatellut. Minulla oli alushousuina bokserit ja tulin kiusallisen tietoiseksi siitä, että Ailan pakara painoi kevyesti oikeaa reittä vasten retkottavaa kaluani. Auto lähti liikkeelle pihatietä ja kääntyi sitten monttuiselle hiekkatielle. Rauno luennoi, miten Oldsmobilen jousitus toimi erinomaisesti vaikka auto oli täydessä kuormassa. Epätasaisella hiekkatiellä Aila hytkyi sylissäni auton tahtiin ja hänen pakaransa hieroi samalla kulliani. Yritin muistuttaa itseäni, että Aila oli liki kuusikymppinen täti ja että heti Eijan vieressä istui äitini ja todistelin itselleni, miten tilanne oli ennen kaikkea kiusallinen ja kusipäisen Raunon syy. Mutta se ei auttanut. Tunsin huolestuttavan selvästi kaluani vasten hytkyvän Ailan pakaran, aistin hänen hajuvetensä myskintuoksun ja kaiken lisäksi katseeni osui hänen mekkonsa kaula-aukkoon, josta näkyi siivu valkoisten rintaliivien pitsikoristetta ja liivien kohottamat rinnat. Kun käänsin katseeni pois näin vieressäni Eijan paljaan reiden. Tunsin miten veri alkoi pakkauta elimeeni. Toivoin hiljaa mielessäni, ettei Aila huomaisi mitään.

Aila keskusteli innokkaasti Eijan ja äitini kanssa jostain neljännestä sukulaisnaisesta ja hänen avioerostaan. Ailan mukaan mies oli ollut aivan hirveä vätys ja Aila ihmetteli muille naisille, miten vaimo oli kestänyt häntä niinkin pitkään. Sitten hän kääntyi minun puoleen ja sanoi: “Muista, Mika pitää naisesi tyytyväisenä. Naista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.”
Hän kääntyi katsomaan minuun ja hymyili kirkkaanpunaisilla huulillaan. Minä myöntelin. Sitten tunsin miten Aila liikutti lantiotaan sylissäni. Korjasiko hän asentoaan vai oliko hän huomannut että jotain oli muuttumassa hänen pakaroidensa alla. Hänen kasvonsa olivat tuskin vaaksan päässä omistani, kun hän silmiini katsoen kysyi: “Minun on tässä oikein mukava istua, mutta onko sinun siinä hyvä olla vai puutuuko paikat?”
Hän keinutti taas lanteitaan varovasti. Kukaan toinen sitä tuskin huomasi, mutta kalussani se tuntui selvästi ja vaikuttavasti. Toivoin, että auton hämärä peitti punastumiseni ja vastasin: “Minun on tässä ihan hyvä.”
Tunsin miten kaluni kasvoi ja tunki päättäväisesti ulos bokserin puntista ja pyrki nousemaan tanaan Ailan takamusta vasten housukankaan estelystä huolimatta. Se oli pian luunkova ja Ailan täytyi tuntea se. Aila hymyili, taputti poskeani ja sanoi: “Meidän matkantekohan sujuu mukavasti.”

Aila kääntyi taas Eijan ja äitini puoleen ja jatkoi keskustelua, mutta samalla hän jatkoi lantionsa varovaista liikuttelua. Hän vilkuili minua aina välillä kuin osoittaakseen, että ymmärsi hyvin, mitä oli tekemässä. Mieleeni tuli, että ehkä Aila hieroi paitsi minua niin myös itseään. Oliko jäykkä kullini hänen pilluaan vasten? Hieroiko liki kuusikymppinen nainen itseään housuissani sojottavaa kaluani vasten? Olin enemmän kuin hämilläni! Sen kuitenkin ymmärsin, että Ailan pakaroiden keinunta tuntui hyvältä. Käteni oli edelleen naisen reiden päällä ja puristin sitä varovasti, jotta hän ymmärsi että nautin siitä, mitä hän ikinä olikaan tekemässä. Aila vilkaisi minuun ja iski minulle silmää ja jatkoi pienieleistä sylitanssiaan. Humalan ja kiiman innoittamana korjailin asentoani niin että Ailan hieronta tuntui mahdollisimman hyvältä. Olin kiitollinen Ranelle, kun oli ylibuukannut autonsa.

Puhe kääntyi taas minuun, kun äitini sanoi, että siskoni lähtisi Ranen kanssa pois mökiltä sunnuntai-iltana, mutta äiti ja minä jäisin sinne vielä viikoksi. Äiti lisäsi, että hänenkin täytyisi ehkä käydä kaupungissa, mutta sanoi, että minä pärjäisin mökillä pari päivää yksikseni. Aila katsoi hymyillen hämärässä autossa minuun keinuttaen edelleen lantiotaan kivikovaa kaluani vasten ja sanoi: “Minäkin jään mökille. Käy, Mika luonani, jos aika käy pitkäksi. Voisit auttaa vaikka saunapuiden pilkkomisessa. Voin tarjota ruoan.”
Eija nauroi ja puuttui puheeseen: “Mika varmaan tulee mielellään vaikka saunaan pesemään selkäsi, jos kauniisti pyydät.”
Aila hymyili ja vastasi: “Minulle se sopisi, mutta Mikalla taitaa olla mielessä paljon nuoremmat tytöt.”
Eija vastasi nauraen: “Ei nuoret pojat ymmärrä, että me vähän kypsemmät naiset osaamme pitää miehiä hyvänä paljon paremmin kuin ujot pikkutytöt.”
Naiset nauroivat taas. En kehdannut katsoa miten äitini reagoi noihin puheisiin enkä häntä olisi juuri nähnytkään Eijan runsaiden ja tummien kiharoiden takaa. Aila kuitenkin lopetti tämän aiheen silittämällä hellästi poskeani ja sanomalla: “Ei kiusata Mikaa. Hän on niin mukava nuorimies! Enhän minä likistä sinua liiaksi?”
Ailan liike teki hyvää ja mieleni teki sanoa, että hän likisti minua nautinnollisesti, mutta tyydyin vain toteamaan että minulla on oikein hyvä olla. Aila katsoi minua, puri alahuultaan ja sanoi: “Niin minullakin.”
Matka jatkui ja kalussani alkoi tuntua nautinnon aaltoja ja tajusin, että jos tämä jatkuisi vielä jonkin aikaa minä laukeaisin. Mietin hetken miten pahasti sotkisin itseni, jos tulisin reisilleni housut jalassa, mutta aloin olla jo niin kiimainen, että en välittänyt.

Matka ei kuitenkaan jatkunut tarpeeksi kauan. Tulimme Eijan mökille, ja minun ja Ailan piti nousta autosta, että Eiija pääsisi pois kyydistä. Aila nousi päältäni ja näin että oikeassa housunpuntissani oli hyvin tunnistettava pitkä jäykän kaluni nostattama kohouma. Nappasin pikkutakin syliini telttahousujeni peitoksi ja kapusin ulos, missä Aila jo odotti. Hän hymyili ja vilkuili nivusteni edessä roikottamaani pikkutakkia. Hän kysyi naurusuin:
“Taisivat paikat kuitenkin vähän puutua ja jäykistyä?”
Vastasin, että ei aikanaan mitenkään ikävästi. Olin pettynyt kun ajattelin, että Ailan ei enää tarvinnut tulla syliini, kun autoon jäi vain viisi matkustajaa. Aila menikin takapenkin keskelle äitini viereen ja minä tulin hänen viereensä. Pidin edelleen pikkutakkia sylissäni, sillä luunkova seisokkini ei ollut hävinnyt minnekkään lyhyen tauon aikana. Lähdimme taas liikkeelle. Rauno alkoi hyvin pian torkkua tuolissaan ja äitikin joko torkkui tai katseli hiljaa ulos oman puolensa ikkunasta.

Äkkiä tunsin miten Ailan käsi työntyi varovasti sylissäni pitämän pikkutakin alle ja vaelsi kohti vasenta reittä. Korjasin asentoani varovasti niin, että hän ylettyi paremmin. Vilkaisin auton taustapeiliin, jonka kautta siskoni voisi nähdä ainakin kasvoni ja hartiani, mutta hän näytti keskittyvän vain edessä kohti kiitävään tieheen. Ailan käsi löysi tavoitteensa ja puristi housukankaan läpi kaluani. Hän otti kiinni terskan kohdalta ja alkoi rytmikäästi puristella sitä. Katsoin Ailaa. Hän hymyili minulle ja iski silmää. Puristelu tuntui taivaallisen hyvältä jo ennestään kiihottuneessa kalussani. Tiesin että en kestäsi enää kauaa. Yritin pitää naamani peruslukemilla, että siskoni Tuula huomaisi peruutuspeilin kautta mitään. Hivutin kuitenkin oikean käteni Ailan pakaran taakse ja puristin sitä. Aila Alkoi puristella minua lujempaa ja tunsin, että tulisin aivan pian. Katsoin Ailaa ja nyökkäsin hiljaa, toivoen että hän ymmärsi mitä tarkoitin. Ainakin hänen hymynsä leveni. Sitten laukesin. Tunsin kuuman sperman purkautuvan reidelleni ja miten kastunut housunkangas liimautui ihoon kiinni. Suljin silmäni ja keskitin kaikki voimani siihen, että en voihkinut enkä huutanut nautinnosta. Se oli vaikeaa, koska laukeaminen tuntui ylimaallisen hyvältä. Aila puristi kaluani vielä muutaman kerran lujaa. Tuntui, että spermaa tuli poikkeuksellisen paljon. Se valui reittäni pitkin kohti penkkiä. Huokasin syvään ja Aila veti kätensä varovasti pois. Havahduin kun Tuula kysyi ratin takaa: “Mika, ei kai sinulla ole huono olo?”
Sisko ei olisi voinut olla enempää väärässä. Minulla oli parempi olo kuin ikinä. Kun avasin silmäni huomasin, että Tuula vilkuili minua peilin kautta. Keksin äkkiä hätävalheen: “Ei ollenkaan. Minua vain… aivatutti. Mutta nyt se meni jo ohi.”
Aila kommentoi: “Toivottavasti minun hajuveteni ei saa sinua pärskimään.”
Sperman kastelemasta housuista huolimatta oloni oli rento ja raukea. Se oli ollut moninverroin nautinnollisempi orgasmi, kuin omat käteenvetoni olivt minulle ikinä antaneet. Aila vilkuili minua tyytyväisenä hymyillen.

Pian olimme jo Ailan mökillä. Nousin taas autosta päästääkseni sylitanssijani ulos. Märkä housukangas reittäni vasten ja iholle kuivuva sperma tuntuivat vähän ikäviltä, mutta muisto tapahtuneesta edelleen lämmitti. Aila kiittii Tuulaa kyydistä ja kaikkia matkaseurasta ja halasi vielä minua kiitokseksi siitä, että oli saanut olla sylissäni. Halatessaan hän kuiskasi korvaani:
“Jos haluat tulla käymään ensi viikolla, niin leikitään lisää!”

3 kommenttia viestissä: “Kesäpoijan automatka”

  1. Fani says:

    Lisää tätä!

  2. Kyllä says:

    Ailan trimmattu karvoitus kiinnostanee Mikaa kovasti.

  3. Faarao says:

    Hienoa ! Nyt vaan jatkoa tälle nopeasti…

Kommentoi

top