search
top

Puukko-Kale

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (111 votes, average: 2.77 out of 5)
Loading...

Koulun kenttä hohkasi auringossa kuin siihen olisi ripoteltu miljoonia rautanauloja. Nipistelisiköhän sepeli jalkapohjien alla, jos päättäisin kävellä? Se voisi sattua. Olisi hassua koettaa.

Iltapäivä oli paahteinen, kesän ensimmäinen hellepäivä. Onneksi puiston raskaat jalavat ja poppelit varjostivat helteen. Puisto oli etäinen ja tuuhea, kirjavien rintamamiestalojen ja jugendkoulun reunustama. Join persikkasiideriä, joka oli juuri nostettu kaupan kylmäkaappiin, josta olin sen nostanut. Emmin vielä mahdollisuutta kävellä tulikuumalla sepelillä.

Tyyppi seisoi siinä yhtäkkiä kuin olisi ilmestynyt selkäni takaa tai loikannut puusta. Siirsin vaistomaisesti piiloon tölkin, mutta se osoitti katseellaan nähneensä sen. ”Tiedätkö missä Puukko-Kale asuu”, tyyppi enemmän ihasteli kuin kysyi. Suupieli pysytteli ovelassa virneessä. Pitkä ja laiha tyyppi, venkulamainen ja rauhaton. Kielsin yhdellä sanalla. Ajattelin, että se siitä lähtisi. Istuin asentoon sulkeutuneena, mutta se seisoi leveänä. Oli kivipestyt farkut, jotka olivat repeilleet tai niitä oli revitty. Oli hihaton likainen paita, jossa oli liian suuret käsiaukot lihasten kokoon suhteutettuna. Oli verinaarmu polvessa.

”Puukko-Kalella on silmässä silmälappu ja pihalla sähköliesi”, se sanoi. Otin taskusta älylaitteen, etten näyttäisi yksinäiseltä. Tyyppi huokasi tai puhalsi liiat ilmat ulos. En löytänyt älylaitteesta tekemistä.  ”Ensimmäinen päivä vapaana”, se sylkäisi tulosuuntaansa ja virnisti. Katsoimme toisiamme. Sen harmaat silmät kertoivat minulle lisää asioita rivin väleistä. Puistoa kiertävillä jalkakäytävillä ei näkynyt yhtään ihmistä, vaikka äsken kaikilla oli tuntunut olevan tarvetta kiertää puistoa.

”Juot siideriä. Ei se mitään. Pidetään salaisuutena kaikki”, se laittoi peukalot farkkujen resorin alle. Lantioluut toimivat vyönä. ”Haluaisitko tarjota?” se kysyi ja huomasin ojentuvissa sormissa tatuointeja, kirjaimia. Niistä muodostui sana. Lainasin vastentahtoisesti siideriä. Kärpänen pinnisti karkuun purkin suuaukolta. Tyypin kurkku oli pelkkää nytkähtelevää aataminomenaa. Olisin voinut juosta, mutta yritin selvittää missä menivät tatuointien rajat miehen käsivarressa. Nisäkäs, kruunu, pistooli, käärme, Marilyn. Ne kiertyivät yhteen rajattomina, limittyivät ja kasvoivat aina uudeksi kuvioksi. Silmäkulmassa oli sininen kyynel.

Mustarastas lauloi hiljaisuuden rikki. Jos huutaisin, niin huutaisin. Keskuskentällä kannustettiin ja kiritettiin. Sinne se minun huutoni hukkuisi. Starttipistooli tussahti. Minulla oli kainaloissa tahmeaa liukkautta. ”Pidetään salaisuutena kaikki”, tyyppi naurahti ja palautti tölkin. Minun ei tehnyt mieli juoda, mutta join valvovan katseen alla ja maistoin miehen tunkkaiset huulet alumiinista. Siinä oli sellainen pitkään koipussissa säilötyn vaatteen tuoksu.

Tyyppi teki lähtöä, mutta istahti sittenkin alas vilpoisalle nurmikolle. ”Puukko-Kalen sauna lämpiää puilla”, se sanoi ja nojasi taaksepäin rennosti. Aika vähän lihaa oli miehessä, mutta se jäntevää. Musta kuontalo, sivulta siili ja päältä rasvainen. ”Sä olet aika nuori”, se sanoi ja tutki vartaloani sopimattomasti. Huomasin nyt vasta, että tyypiltä puuttuivat kengät ja sukat. Silti jalkapohjat olivat merikiven sileät. Varpaiden väleissä oli nukkaa, muistoja menneestä. Katsoin varpaita liian pitkään ja liian nälkäisesti. ”Taitaa kiinnostaa”, tyyppi naurahti. ”Ei me olla Puukko-Kalen kanssa nähty vuosiin”.

Mies liikutteli varpaitaan ja ponnisti ketterästi ylös. Se oli jotenkin lähempänä kuin aiemmin ja jäin kokonaan varjoon. Lapsi vinttasi pyörällä koulun edestä, mutta katosi lippakioskin kulman taa. ”Liian monta kaljaa”, tyyppi sanoi itselleen ja oli lähdössä. Tai nosti housuja siihen malliin. Mutta vain avatakseen napit. Tyypistä pöllähti hikeä. Ei sellaista rasituksesta tulevaa, kuten urheilusta tai pyöräilystä, vaan jännityksestä ja elämästä. Tuijotin farkkujen liitingistä paljastuvia sinisiä kalsareita.

”Puukko-Kalella on kolme kissaa”, tyyppi sanoi ja nosti kullinsa kalsareiden yli. Se sojotti kohti samanlaisena kaarena kuin Pususilta. Terska oli merkillisen vaalea kuin sitä olisi pidetty vuosia katveessa. Kalu nytkähteli, vaikkei mies pitänyt siitä kiinni. Karvat olivat vaaleanruskeita ja tuuheita. Tyyppi nojasi taaksepäin, sen lantio liikkui ja kalun kärjen viivasta levisi risti.

Viime hetkellä mies käänsi lantiotaan ja suihku osui nurmikkoon. Siihen alkoi muotoutua heti kuoppaa. Suihku ei ollut kultainen, vaan kirkas ja kohiseva. Se tuli laajentuneesta terskareiästä paineella. Hengitin ahdistuneesti. Tunsin makean ja voimakkaan hajun. ”Puukko-Kale on tehnyt paljon vaarallisia juttuja”.

Pissapisaroita osui käsivarteeni ja suihkun energia värisi aivan vieressäni kuin sähköpaimenen virtapiiri. Tunne, ettei olisi järkevää koskea, mutta samalla tunne uteliasuudesta. Ihoni kipristyi kananlihalle. Mies katsoi minua ja minä häntä. Kesäinen nurmikko alkoi höyrytä kuin siihen olisi kaadettu syövyttävää happoa. Nopeasti pissantulo ehtyi.

”Tai voihan ne olla jo kuollu. Kissat”, tyyppi sanoi ja tauon jälkeen pissaus jatkui, mutta ponnettomampana ruikkimisena, kunnes loppui. Pisara roikkui elimen kärjessä. Kun tyyppi hemputti, kilisivät kolikot sen taskuissa. Puistossa ei ollut ketään muuta. Hetki sitten joku oli keinunut, koska keinu nirskahteli vielä. Kevyt punainen pallo oli hiekkalaatikon bunkkerissa elottomana. Keskuskentän kenttäkuulutuksesta ei saanut selvää. Edes tuuli ei tuonut sitä likemmäksi, koska ei tuullut. Ilma seisoi. Mies seisoi.

”Meillä on omat salaisuutemme. Sinulla siideri”, tyyppi sanoi ja piteli taas peukaloitaan farkkujen reunoilla. Kalu kuivasi kesäisessä auringossa. Se oli suonikas ja hoikka, mutta pitkä kalu.

Mies teki lähtöä. Hänen housuntaskustaan putosi jokin kiiltävä maahan. Olisin voinut sen napata, mutta se oli miehen stiletti, enkä uskaltanut sellaiseen kajota. Kahvassa oli kaunis kobran kuva. ”Mikäs tämä on”, mies ihmetteli ja tutki esinettä hämmästyneenä. Hän löysi kohouman, jota kosketti. Terä työntyi esiin viiveellä ja valitti ruosteisena. Sitä oli pidetty liian pitkään sisässä. Poppelin alla välähti kirkkaana. Terä sisään ja terä ulos. Tuijotimme miehen kanssa toisiamme. Terä sisään ja terä ulos. Hän toisti temppua. Lopuksi terä jäi ulos.

Kun mies astui eteenpäin ja melkein ylitseni, tiesin mitä minun täytyy tehdä. Avasin suuni ja mies sijoitti kalunsa sinne. Ihan vaan laittoi. Suljin huuleni ja annoin sen olla siellä. Kalu maistui samalle kuin tuoksui. Se tuntui juuri suojapaketista otetulta liukkaalta makkaralta. Paitsi kärki oli hirveän elastinen. Kalu tärisi, ehkä sen piti tehdä niin. Pidin silmiäni kiinni.

Ehdin tuntea suussani lämpimän ja väkevän kosteuden, ja se ehti jo kurkkuuni, eikä silloin enää voinut tehdä mitään. Nielaisin nesteen ja ravistelin kalun suustani. Hymyilikö mies? Se tuijotti totisena, vaikka oli juuri päästänyt pissaansa minuun. ”Sitä sattuu”, se sanoi. Taisi nyökätä ja avata suuni.

Pidin siitä kiinni huulillani, poskillani ja kielelläni. Se alkoi varttua. Mikä oli hetki sitten ollut pehmeää, muuttui kovaksi. Imin rauhallisesti tai tyyppi työnteli verkkaisesti, sellaista liike kuitenkin oli. Oli laiska sunnuntai. Lähin talo siinsi kokopunaisena ja valkopielisenä sadan metrin päässä. Liian loitolla. Tuuletusräppänä selällään, ulos tulvi ääniä ja kesäkeiton hajua. Kalu oli lähempänä ja stiletti nojasi rennosti solisluuhuni.

Kääntelin suutani ja imin kuin yrittäisin nyhtää kalun karvoistaan irti. Mies huohotti. Sain pitää suutani ammollaan. Imin suonikasta vartta ja vedin huulet hitaasti suipon terskan yli. Nojasin eteenpäin ja siideritölkin kuohuva sisältö kaatui valkoapiloille. Liikuin itsenäisesti, kieli terskan kärkeä hivellen, suu vartta imien ja huulet kähäräisille karvoille osuen. Kuulin pääni sisään omat liukkaat lutsutukset sekä miehen ähinän.

Hän painoi kouransa takaraivolleni ja jännittyi. Stiletin terä upposi likemmäksi kaulaani. Hän nai suutani, eikä minun tarvinnut tehdä mitään. Kuusi-kolm-e-ntä, kenttäkuuluttajan huuto tuli katkonaisena. Minun kehossani kävi kummallinen värinä. Se oli tarttunut miehen kalusta ja levinnyt joka paikkaan: rintakehälle, nivusiin, kainaloihin, peppuun, sukupuolielimiin. Hän puristi hiuksiani ja työnsi kalunsa aivan kitalakeeni. Olin tukehtua, pakahtua ja ratketa.

Olin aivan miehen sylissä, kalu kokonaan suussani. Huulet osuivat hikisen raskaisiin palleihin. Näin tatuoinnin, joka jatkui vasempaan reiteen. Näin arven ja ihon, ja miehen surureunaiset kynnet. Silmäni kostuivat ja aloin väristä ilman kosketusta. Se oli kummallista, mutta ihanaa. Miehen stiletti putosi ja kurkkuuni suihkusi paksu annos siemennestettä. Se oli haaleaa ja tahmeaa ja kirpeää. Nielaisin, vaikka olin sotkeutua siihen. Sykäys kerrallaan hän tyhjeni ja minä täytyin.

Tyyppi kiskoi löystyneen kalunsa minusta. Se näytti jotenkin liiskaantuneelta, yliajetulta. Haalistunut terska oli löytänyt värinsä. Tyyppi hieroi spermaista kalua pitkin poskiani ja kaulaani, siirsi leualle unohtuneen siemennesteen huulilleni ja katsoi, että nielaisen sen, sitten hän käytti kalua suussani ja antoi minun imeä.

Jalankulkijoita eteni muutamien kymmenien metrien päässä meistä. Urheilukentällä yleisö kohahti. Lapsi vinttasi pyörällä lippakioskin takaa. He ilmestyivät yhtäkkisesti, tai he olivat koko ajan olleet ympärilläni. Aloin palata takaisin kehooni ja kuulla kadonneita ääniä. Nuolaisin vaaleanpunaisella kielelläni vartta ja nieleskelin liisteriä.

Arkisesti tyyppi laittoi kalunsa takaisin kalsareihin ja napitti farkut. Jostain kävi kaivattu tuulenvire, toi tullessaan vehreää vihantaa, kuivaa hiekkaa ja paahdetun maissin tuoksua. Kesä.

”Puukko-Kalella on jotain minulle kuuluvaa”, sen tyyppi sanoi suu viivasuorana, taitteli nopeasti stiletin taskuunsa ja lähti. Mies harppoi pitkillä askelilla koulun sepelikentän poikki, taakseen katsomatta ja paljasvarpain, yhtään empimättä.

Yksi kommentti viestissä: “Puukko-Kale”

  1. AssToEat says:

    Tämä oli kauniisti kirjoitettu. Aktin olisi toivonut ehkä kestävän pidempään, mutta tämä oli hyvin mitoitettu novelli. Toivottavasti kirjoitat lisää, tämäntyylinen teksti toimii!

Kommentoi

top