search
top

Vuokralaiset lyhentävät velkaansa, osa 2

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (82 votes, average: 3.07 out of 5)
Loading...

Jatkoa edelliselle osalle.

 

Vuokranantaja ei ollut tullut seuraavana aamuna. Silloin oli perjantai, ja olin lähtenyt aikaisin kotoa, käynyt luennolla ja maleksinut kaupungilla pitkälle iltaan pää kuin sumua täynnä. Pimeyden jo laskeuduttua olin lopulta uskaltautunut kotiin ja luikkinut äkkiä omaan huoneeseen.

Vuokranantaja ei tullut tänäkään aamuna. Lauantaina ei ollut luentoja enkä keksinyt, mitä olisin voinut kaupungilla toimittaa. Mitään kiirettä ei ollut minnekään, mutta minulla oli pakottava tarve päästä pois kämpiltä. Toisaalta kun ei ollut mitään tiettyä, mihin olisi pitänyt mennä, jokin tuntui pidättelevän mua sisällä. Makasin sängyssä ja ajatukset pyöri mun päässä.

Kuului rasahdus, sydän löi ylimääräisen lyönnin ja jäykistyin paikoilleni. Pidätin hengittystä ja kuuntelin niin tarkkaan kuin pystyin. Mutta se ei ollut ovi, vaan patteri kai oli vaan pitänyt jotain ääntä. Tärisin. Yritin naurahtaa että sähpsähtelin koko ajan ihan turhasta.

Mua ei kuitenkaan naurattanut. En voinut edelleenkään ajatella mitään muuta kuin toissapäivää. Mitä se mies oli saanut minut tekemään? Se oli saanut minut hakkaamaan Marjatan pyllyn verille. Tai pakottanut, kai se oli mut pakottanut? Se oli hirveää. Marjatta ei ollut mitenkään täydellinen ystävä, mutta olimme tunteneet jo pitkään. Olihan se tuhlannut vuokrarahat… ja se oli oikeastaan syypää koko toissapäiväiseen… kyllähän se ansaitsi saada opetuksen. Mutta että minä olin sitä hakannut remmillä… ja miltä se oli tuntunut? Se oli sairasta… se oli vastenmielistä… inhosin itseäni sen takia… ja miten olinkaan siitä nauttinut… kuinka kiimaiseksi se oli mut saanut!

Ei. En saanut ajatella niin! Se oli väärin. Mies oli pidellyt Marjattaa kiinni niin että sen perse oli työntynyt esiin. Marjatta oli seissyt siinä mun edessä. Naama oli painettuna seinään ja tissit pursusivat sivulle tapettia vasten. Se oli rimpuillut, mutta miehen ote oli tiukka, ei Marjatalla ollut mitään mahdollisuuksia päästä siitä. Mies oli antanut Marjatan mun käyttöön, sen ruumiin, sen selän kaaren, voimakkaat reidet, täyteläiset houkuttelevat pakarat ja niiden välistä paljaana pilkottavan pillun. Olin katsellut sitä isoa, treenattua persettä, ja se oli näyttänyt käsittämättömän hyvältä. Mies oli antanut sen mulle kuin tarjottimella. Ja se oli pakottanut minut piiskaamaan ja pakottanut minut nauramaan ja pakottanut mut kiihottamaan siitä. Mä olin piiskannut koko mun kiukun voimasta Marjattaa. Se oli tuntunut mahtavalta.

Mutta en se ollut mä. Mun oli pakko vaan totella. En mä voinut muuta. Enhän?

Mä olin totellut. Se oli käskenyt työntään ison kurkun Marjatan pilluun. Marjatta oli avannut jalkansa ja tarjonnut vittuaan mulle. En mä ollut koskaan katsonut toista naista sillä tavalla, mutta nyt mä en saanut silmiä irti siitä pillusta. Marjatta oli voihkinut kiimassa, kun kurkku levitti sen vittua. Mä olin tuijottanut sitä ihanaa pillua, kun mä nussinut sitä sillä kurkulla niin kovaa kun käsistä lähti. Taas mä olin nauranut. Mä olin salaa pannut käden omiin haaroihini. Samalla kun mä vatkasin Marjattaa, mä vatkasin itseäni. Se mies oli antanut mun olla mukana kun se oli alistanut Marjatan. Se työnsi kyrvän sen kurkkuun, melki tukehdutti sen, ja ruikki spermat sit sen suuhun ja päälle. Ja mä olin saanut katsella sivussa ja nussia Marjattaa samalla niin että sekin oli tullut.

Sit mies oli pannut mut nuoleen Marjatan puhtaaksi spermasta, kyynelistä ja kuolasta. Mä livoin pitkään ja imin joka tipan ahnaasti sisääni. Marjatta oli ollut kaunis mun edessä, saaneena, nöyryytettynä ja alistettuna sen miehen leikkikaluksi. Mun oli ollut pakko suudella sitä pitkään. Maistaa sen meheviä huulia. Työntää kieli sen suuhun. Imeä viimeisetkin spermat sen sisältä.

En mä ollut ikinä ajatellut Marjattaa niin. Tai ketään muutakaan naista. Miten ihana vartalo sillä oli, ja miten kauniit kasvot. Nyt ne herätti mussa hirveen kiihkoa. Se mies oli sen tehnyt mussa, se oli saanut mut kiihottumaan toisesta naisesta ja sen alistamisesta. En se ollut mä, se oli se mies.

Ja silloin mä olin onneksi saanut sisääni jotain. Olin kiljunut riemusta kun mies oli yhtäkkiä työntynyt muhun. Se oli runtannut kyrpänsä sisään ja pannut mua kovaa. Se oli vaan ottanut mut. Sitä mä just halusin. Olis ollut epäreilua, että se oli alistanut vaan Marjattaa. Mä olin hallunnut, että se alistaa myös mut! Mä halusin että se pitää musta kiinni enkä voi tehdä muuta kuin ottaa vastaa mitä se antaa. Mäkin halusin olla sen lelu! Se oli nussinut mua täysiä ja mä olin nauttinut jokaisesta repivästä työnnöstä, sen käsistä, jotka puristi mun persettä niin että koski. Se oli ollut ihan mahtavaa.

Mut sit se oli ottanut musta vielä tiukemmin kiinni. Mä en päässyt enää likkumaan. Mua sattu, kun se paino mun pään lattiaan. Se työnty mun perseeseen. Se repivä tuska oli hirvee. Se oli mun päällä ja mä en pystynyt liikkuun ja se vaan tuli mun sisään syvemmälle ja kovempaa. Mä olin itkenyt ja huutanut.

Ja mitä se hirviö oli sanonut? Että mä halusin sitä. Että mä nautin siitä. Että mä haluun alistua. Että mä haluun että se satuttaa mua. Halusinko mä? En tietenkään… en kai… mun oli pakko! Se oli pidellyt musta kiinni ja nussinut mua sillä ihanalla, hirveellä kyrvällä. Mun oli pakko ottaa se sisääni. Mun oli pakko nauttia siitä. Mun oli pakko haluta olla sen lelu, pakko antautua kokonaan. Mun oli pakko…

Mä olin valvonut koko seuraavan yön kelaten tota samaa yhä uudelleen läpi. Olin itkenyt välillä. Ja kosketellut itseeni. Perse oli ihan tulessa, mutta pillua mun oli pakko koskettaa. Mä olin miettinyt, mitä se mies oli tehnyt, ja runkannut. Se äijä pakotti mut runkkaan! Ja mä runkkasin yhä uudelleen ja uudelleen. Mä inhosin itseäni. Mä mietin miten se raiskas mua perseeseen, ja vatkasin itseäni kuin hullu. Se oli inhottavaa.

Seuraava yö oli vielä pahempi. Mä olin alasti kontillaan mun sängyllä. Mä nostin perseen ylös, ja kuvittelin, että se hirviö oli taas mun takana. Että se pitää musta kiinni. Mä työnsin kaksi sormea pilluun ja hyväilin samalla kämmenellä klitorista. Lima valui mun sisäreisiäni pitkin. Mä inhosin itseäni niin että mua yökötti. Ja runkkasin kovempaa. Sit mä kastoin vasemmankin käden sormet pilluun. Perse oli edelleen kipee, mutta mä en välittänyt vaan aloin työntää vasenta keskisomea sinne. Pienikin kosketus tuntui kuin veitsellä olis villtänyt. Kuitenkin mä runttasin sormen sisään.

En voinut olla huutamatta. Mua sattu niin paljon. Mun huuto ja se tuska muistutti siitä hirviöstä, ja se tuntu hyvältä. Mä olin edelleen sen vallassa, ja mä halusin alistua sen käyttöön. Se oli mun takana ja työntyi taas mun perseeseen.

Sit mä tungin toisenkin sormen sisään perseeseen. Itkin ja huusin. Kiihdytin oikean käden tahtia pillussa miettien, että mä palvelin mun alistajaa hyvin. Mä halusin, että muhun sattuu, mä halusin että se repii mun perseen hajalle. Työntelin sormia perseeseen ja kiljuin tuskasta. Mä nautin siitä, että mä olin vaan esine. Koko maailmassa mä en halunnut muuta kuin että se mies olis tyytyväinen muhun. Mä halusin, että se raiskaa mut.

Valtava orgasmi oli tulossa. Itkin ja huusin aivan täysiä: ”Raiskaa mut!” Tiesin, että Marjatta ja varmaan naapuritkin kuulee mut, mutta en mä välittänyt. Mä olin vaan huora, ihan sama mitä muut ajattelee. Tärkeetä oli vain, että se peto saa mitä haluaa. Viiltävä kipu perseessä, vatkaavat sormet pillussa ja klitoriksella, ajatus että olin arvoton kertakäyttöesine. Ne saivat mut tuleen kovaa. Ammuin nestettä pitkin seiniä ja ulisin. Oli multa kerran ennenkin lentänyt vähän nestettä kun olin tullut. Tällä kertaa tuli kuin puutarhaletkusta. Kouristelin ja tulin yhä lisää.

Lysähdin märkiin lakanoihin tärisevänä. Käperryin sikiöasentoon ja mietin, mitä musta oli tullut. Marjatta kuunteli varmaan viereisessä huoneessa vahingoniloisena. Naapurit ehkä kummissaan. Se mies oli tehnyt musta ilmaisen huoran. Se oli raiskannut mut eka päivällä ja nyt vielä kaksi yötä peräkkäin. En pystynyt enää ajatteleen mitään muuta kuin sen kyrpää syvällä mun perseessä. Se oli pakottanut mut haluamaan sitä, haluamaan antautua. Pakottanut mut haluamaan, että se tuhoo mut.

Tuon toisen yön jälkeen makasin huoneessani edelleen sängyllä ja pelkäsin kuollakseni, että mies tulee takas. Mitä se vielä tekis mulle? Samaan aikaan mä odotin sitä enemmän kuin mitään koskaan. Tajusin, etten mä ollut lähtenyt, koska mä en yksinkertaisesti halunnut. Mä toivoin, että se mies palais. Se oli sitonut mut kiinni ilman köysiä.

Kesken ajatusteni ulko-ovi kävi.

Jähmetyin kuin halvaantuneena paikoilleni. Oliko se Marjatta? En vieläkään kehdannut puhua sille mitään, joten en viitsinyt huutaa ja kysyä. Pinnistin kaikki voimani, nousin vaivoin sängystä ja hiivin huoneen ovelle. ”Eiköhän se ole vain Marjatta, kurkistan äkkiä”, vakuuttelin itselleni. Vedin henkeä ja panin käden kahvalle. Puristin silmät kiinni ja käänsin kahvaa aivan hiljaa. Työnsin ovea auki niin hitaasti kuin osasin. Raottuessaan se narahti tuskin kuuluvasti.

Ovi riuhtaistiin sepposen selälleen. Käteni oli vielä kahvalla, joten horjahdin. Putosin hämmästyksestä ja järkytyksestä polvilleni.

Kurkkua kuristi, tuntui etten saa henkeä. Puristin edelleen silmiä visusti yhteen. En uskaltanut katsoa, kuka oven oli avannut. Mun pää oli aivan tyhjä. Istuin polvillani hievahtamatta ja pidin silmät visusti kiinni. Kuulin vaan raskaan hengitykseni. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut enkä kestänyt enää, avasin silmät lopulta. Nostin katseeni hitaasti ylös.

Sydämeni lakkasi lyömästä. Näin vuokranantajan seisovan edessäni. Hän hymyili ystävällisesti.

”Hienoa, että osaat mennä polvilleen mun edessä.”

5 kommenttia viestissä: “Vuokralaiset lyhentävät velkaansa, osa 2”

  1. Pv says:

    Hemmetti, kun on hyvä. Toivottavasti novellisarja jatkuu vielä monen osan myötä – en malta odottaa jatkoa.

    Minä pidin tästä kertojan vaihtumisesta tähän lukuun. Etenkin, jos tästä pitkäkin tarina tulee, niin näen hyvänä, että hahmoihin tulee vielä lisää syvyyttä ja tällainen asioiden kertominen jokaisen näkökulmasta on mahdollisuus lisätä hahmojen kerroksellisuutta ja syvyyttä. Se myös auttaa eläytymään tarinaan.

    Tämä oli vähän lyhyempi kuin ensimmäinen osa, olisin ehkä toivonut vähän pituutta lisää. Toisaalta samaan aikaan olen sitä mieltä, että lopun cliffhanger ei olisi ollut välttämätön.

    Mutta hyvää työtä, huh. Vieläkin ihan fiiliksissä.

  2. Masa says:

    Edellinen osa oli mahtava, tässä muuttui kertojan rooli ja liikaa oli tosiaan toistoa aikaisemmasta. Toivottavasti päästään yhdenmukaisempaan suuntaan, sillä tämä novellisarjan ajatus on hyvin kiihottava!

  3. Leepee says:

    Aika hyvä, kiihottavasti kuvattu alistujan mielenliikkeitä, ja mukana on jännitystä eikä arvaa miten lopulta käy. Odotin, että olisi tullut ihan oikeaa panemista lopussa mutta toisaalta hyvä, että tämä oli tällainen “väliosa”, odotusta ja pelkoa.

  4. Jepajee says:

    Oli hiukan ekan osan toistoa, eikä tarina edennyt mihinkään. Kolmatta osaa odotellessa.

  5. Faarao says:

    Huh ! Oli pakko kaivaa vehje esiin kun aloin lukemaan tätä….

Kommentoi

top