search
top

Ensitapaaminen Valtiattaren kanssa (osa 4)

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (15 votes, average: 3.53 out of 5)
Loading...

Valtiatar oli herännyt levottomalla mielellä. Tapaamisesta uuden orjan kanssa oli sovittu jo joitain viikkoja sitten, mutta silti Valtiatar tunsi olonsa ärsyttävän hermostuneeksi. Hän mietti, mistä tämä voisi johtua. Eihän hän ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, niin kuin sanotaan. Silti tässä uudessa orjassa, Oskari nimeltään, oli jotain erikoislaatuista. Ei ylipäätään ollut hänelle tavanomaista tavata potentiaalisia orjaehdokkaita näin pian. Hehän olivat tutustuneet vasta joitain kuukausia aiemmin netissä.

Valtiatar oli jopa hieman säikähtänyt, kuinka nopeasti Oskari oli ujuttanut itsensä hänen puolustuksensa ohi, sisälle hänen valtakuntaansa. Jollain röyhkeän suorasukaisella tavalla, Valtiatar ajatteli ja aikoi kyllä pitää huolta, että hänen kodissaan tanssittaisiin hänen pillinsä mukaan.

Oskari ei ollut edustanut tyypillistä alistuvan miehen arkkityyppiä, joita nettiin mahtui kuusitoista tusinaan. Hän oli puhtaan avoin elämästään ja halustaan alistua. Valtiattaren ymmärryksen mukaan Oskari oli tunnistanut itsensä alistuvaksi tyypiksi jo lapsuudessaan muttei ollut koskaan elämässään saanut tarpeilleen vastakaikua. Ja vaikka kaikilla alistuvilla miehillä oli omat fantasiansa siitä, mitä valtiattarien pitäisi heille tehdä, oli Oskari oikeasti alistunut Valtiattaren omiin mielihaluihin heidän lyhyen suhteensa aikana. Yleensä ns. orjamiehet poistuivat kuvioista siinä vaiheessa, kun valtiattaren käskyt eivät olleetkaan sopusoinnussa heidän omien halujensa ja mielikuviensa kanssa.

Valtiatar oli suunnitellut orjan noutamisen Laura-orjansa kanssa jo hyvissä ajoin. He olivat katsoneet, millä linja-autovuorolla orjan olisi syytä saapua Otavaan. Hän oli ohjeistanut Lauran, kuinka huoltoasemalla tulisi toimia. Oskari ei saisi nähdä häntä ja tapahtuman käsikirjoitusta oli hiottu viimeiseen asti. Nyt orja odottaisi kahleissa hänen rintamiestalonsa kellarissa valmiina tapaamaan hänet. Valtiatar ei aikonut päästää orjaa helpolla, tämä saisi maksaa Valtiattaren röyhkeästi vikittelystä.

Hän oli päättänyt, että ensitapaaminen tapahtuisi hänen olohuoneessaan. Valtiatar istui mukavassa nojatuolissaan. Hän tiesi, että orjalla oli fetissi nahkaan, joten hän oli pukeutunut mustiin keinonahkaisiin legginsseihinsä. Jalkoihin hän oli valinnut 15 senttimetrin piikkikorolla varustetut avokärkiset avokkaat, mustaa kiiltonahkaa nekin. Lisäksi hänellä oli päällään musta, kiiltävästä kankaasta valmistettu korsetti, joka toi provosoivasti esiin hänen dekolteensa. Oranssinpunaiset, puolipitkät hiukset olivat avoinna, kuten aina. Huulipunan Valtiatar oli jättänyt pois, mutta värjännyt kulmansa ja ripsensä vähintään huoramaisesti. Valtiatar oli tyytyväinen ulkonäköönsä. Hän tiesi, että orjalla tulisi olemaan tukalat paikat siveysvyössä ilman suurempia ponnistelujakin.

Laura oli käynyt hetki sitten ilmoittamassa noudon sujuneen ongelmitta ja tuomassa orjan tavarat: repun, jossa oli hänen vaatteensa sekä puhelimen, jonka koodit orja oli itse kirjoittanut paperille. Odotellessaan Lauran tulevan valmiiksi perusasioiden kouluttamisessa, Valtiatar tutki Oskarin puhelinta. Tämä oli osa hänen tarkkaan mietittyä suunnitelmaansa. Hän tiesi, että tämä orja tarvitsisi itselleen todellisen Valtiattaren, joka ottaisi hänen elämänsä täydellisesti haltuunsa. Sen orja tulisi vielä kokemaan, Valtiatar ajatteli.

Kellarin portaiden suunnalta alkoi kuulua ääniä. Valtiatar laski Oskarin puhelimen nojatuolin vieressä olevalle pöydälle, jossa oli valmiina muutamia tarvikkeita, joita Valtiatar aikoi käyttää toivottaakseen orjansa tervetulleeksi. Pian olohuoneen oviaukkoon ilmestyi Laura, joka talutti perässään konttaavaa orjaa. Valtiattaren rinnassa sykähti, uuden orjan kohtaaminen oli aina erikoislaatuinen tapahtuma. Ilmeisesti Laura oli koulinut orjan hyvin sillä tämä ei nostanut katsettaan lattiasta, vaan seurasi nöyrästi Lauran perässä olohuoneeseen.

He pysähtyivät Valtiattaren eteen. Laura niiasi ja laski talutusketjun lattialle ja poistui pari askelta taaksepäin ja jäi hiljaa seisomaan. Oskari istui polvillaan Valtiattaren jalkojen edessä ja tuijotti hänen punaiseksi maalattuja varpaankynsiään. Vallitsi rikkumaton hiljaisuus. Valtiatar nautti siitä. Laura tajusi tietenkin olla hiljaa, mutta olisi mielenkiintoista nähdä, kestäisikö orjan psyyke hiljaisuutta. Valtiatar tutki kaikessa rauhassa katseellaan uutta orjaansa. Tavallaan söpöä, kuinka aikuinen mies alistui tällaiseen. Pari kuukautta siveysvyössä ja nyt polvillaan hänen edessään. Hän tulisi opettamaan tälle orjalle vielä tapoja. Ajatus kiihotti Valtiatarta. Hän antoi päännyökäytyksellä lyhyen merkin Lauralle.

Laura astui eteenpäin ja otti orjan hihnasta kiinni. Hän nykäisi hihnasta ja ohjasi orjan olohuoneen ruokailupöydän viereen.

– Nouse ylös, Laura sanoi orjalle.

Orja totteli kuuliaisena. Laura haki Valtiattaren nojatuolin vieressä olevalta pöydältä käsiraudat ja kaksi nahkahihnaa. Ensin Laura kiinnitti orjan kädet raudoilla selän taakse ja käski sitten orjaa levittää jalkansa. Hän kiristi nahkahihnoilla orjan jalat pöydän jalkoihin ja tönäisi sitten orjaa niin, että orjan yläruumis painui pöydän päälle. Orja oli kerta kaikkiaan avuttomassa asennossa. Seuraavaksi Laura kiinnitti orjan päähän saman hupun, jota tämä oli käyttänyt kuljetuksen ajan. Laura piti huolta, että huppu kiristyi tukevasti orjan pään ympärille ja suupallo pysyisi syvällä suussa. Orja yritti ynistä jotain vastalauseeksi, mutta kumpikaan ei kiinnittänyt protestointiin huomiota. Tämän jälkeen Laura haki pöydältä metallisen koukun, jonka päässä oli noin neljän senttimetrin läpimittainen metallikuula, liukastusvoidetta ja pätkän köyttä.

Tottunein ottein Laura levitti liukastusvoidetta orjan peräaukkoon ja koukun päässä olevaan palloon, ja työnsi sitten koukun kuulapään orjan sisään. Orja inisi, joko tuskasta tai nautinnosta, mutta Valtiatar näki, kuinka orjan siveysvyöstä valui pitkä tippa sitkeää, kirkasta nestettä. Valtiatar hymyili itsekseen. Laura kiinnitti köyden toisen pään koukun vapaassa päässä olevaan silmukkaan ja veti vapaan pään orjan hupussa olevan silmukan läpi. Hän kiristi köyttä niin, että orjan joutui nostamaan päänsä ylös pöydästä. Taas kuului tukahtunutta ininää. Laura kiristi köyden ja solmi sen niin, että orjan oli pakko pitää päätään epämukavasti kohollaan. Jos orja yrittäisi rentouttaa niskojaan, vetäisi alas painuva pää metallikoukkua syvemmälle orjan perseeseen. Valtiatar tunsi kostuvansa.

Tehtyään työnsä, Laura poistui taas äänettömästi parin askeleen päähän seuraamaan tapahtumia. Valtiatar nousi nojatuolistaan ja asteli pöytään kahlitun orjan vierelle. Hän kumartui orjan korvan juureen ja sanoi matalalla, rauhallisella äänellä:

– Tervetuloa kotiini, narttu.

Orja yritti ynistä jotain vastaukseksi. Etäisesti se kuulosti: ”Kiitos, Valtiatar”, mutta lopulta asiasta ei voinut suupallon vuoksi olla ihan varma. Valtiatar jatkoi:

– Aion nyt piiskata sinut kunnolla. En siksi, että olisit tehnyt mitään väärää, vaan siksi että tiedät, mitä seuraa, jos käytöksessäsi on yhtään toivomisen varaa.

Orjan suusta kuului tukahtunutta muminaa.

Valtiatar palasi nojatuolin viereiselle pöydälle ja otti käteensä ratsupiiskan, hänen lempipiiskansa. Arvioiden hän tunnusteli piiskan vartta ja päätä. Sitten, ikään kuin testatakseen piiskaa, löi sillä pari kertaa ilmaan niin, että viuhahdus vain kuului. Sivusilmällä Valtiatar näki orjan säpsähtävän.

Rauhallisesti Valtiatar palasi pöydän luokse ja asettui noin metrin päähän tämän takapuolesta. Hän laski piiskan lyöntipään orjan takapuolelle ja liikutteli sitä tuumivasti sitä pitkin. Samassa hän kuitenkin antoi ensimmäisen lyönnin oikealle pakaralle niin, että orja ulvahti. Pakaraan jäi punertava viiru. Sitten Valtiatar antoi sarjassa viisi napakkaa lyöntiä samaan pakaraan. Orja ulisi suupallon takaa ja yritti kiemurrella pöydällä. Valtiatar tunsi himon heräävän jalkovälissään. Kiihottuneena hän antoi voimakkaan iskun orjan herkälle takareidelle. Orja uikutti hiljaa pöydän päälle taipuneena ja hänen päänsä alle oli muodostunut kuolalammikko. Valtiatar ei kestänyt enää. Hän viittasi Lauran luokseen, ojensi piiskan hänelle ja käski:

– Jatka!

Valtiatar itse riisui keinonahkalegginsinsä ja kiipesi pöydän päälle. Hän asettui kahareisin aivan orjan pään eteen. Valtiatar oli varma, että orja saattoi haistaa hänen kiihottuneen pillunsa. Samalla, kun Laura jatkoi orjan takapuolen piiskaamista, Valtiatar työnsä nautinnollisesti sormensa nyt jo aivan märkään pilluunsa. Hän toi kiimanesteistä märät sormensa aivan orjan nenän eteen ja hieroi mehujaan hupun hengitysreikiin ja kuuli orjan vinkuvan ties mistä alistuneisuuden syövereistään.

Valtiatar ajatteli huumaantuneena, kuinka hän omisti tämän miehen muniaan myöten. Orjalla ei ollut enää minkäänlaista mahdollisuutta valita toista suuntaa elämässään. Orja tulisi kokemaan Valtiattaren kiintymyksen kipuna, nöyryytyksenä ja loputtomana siveytenä. Valtiatar tunsi häpynsä turpoavan, kun hän ajatteli orjan asemaa ja nykyistä tilannetta kahlittuna epämukavaan asentoon hänen pöydälleen, ja hänet itsensä pillu turpeana tyydyttämässä itseään orjan edessä ilman, että orja pystyi saamaan edes munaansa seisomaan siveysvyössä.

Laura oli nyt siirtynyt piiskaamaan orjan toista pakaraa. Orja hengitti lyhyin hengenvedoin sekä tuskasta että nautinnosta, ja laski samalla entistä enemmän kuolaa suupallonsa takaa. Samalla, kun Valtiatar hieroi keskisormellaan klitoristaan pää taaksepäin taivutettuna, hän sanoi huohottaen:

– Narttu, sinä olet nyt minun! Kun lähdet täältä, et uskalla käydä kusellakaan ilman lupaani. Onko selvä, huoranarttu?!

Orja yritti muodostaa myöntäviä sanoja suupallon takaa, mutta ulos tuli pelkkää tukahtunutta muminaa. Tämä yhdistyneenä orjan tuskaisiin huutoihin kiihotti Valtiatarta entistä enemmän ja sai hänet lopulta laukeamaan kovan voihkeen kera. Samalla, kun Laura lopetti orjan perseen piiskaamisen, Valtiatar romahti vetämään henkeä pöydän päälle. Lopulta hän nousi ylös, sylkäisi orjan naamalle ja poistui huoneesta.

Kommentoi

top