search
top

Alikersantin orja I

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (76 votes, average: 2.39 out of 5)
Loading...

(Teksti ei perustu tosielämään. Kaikki kytkökset oikean elämän henkilöihin, paikkoihin ja tapahtumiin ovat sattumaa.)

 

Viileä ja kostea tammikuu toivotti minut tervetulleeksi Suomen armeijan leipiin. Nyt se viimein alkaisi: miesten koulu. Olin syksyllä täyttänyt 19 vuotta, lähdin tammikuussa armeijaan jotta saisin elämäni järjestykseen. Toisaalta halusin myös nähdä, mitä intillä olisi minulle antaa.

Tupamme esimies, alikersantti Heinänen, pisti silmääni saman tien kun saavuin yksikköön. Hän oli hyväkuntoinen, minua kymmenisen senttiä pidempi tummahiuksinen ja jumalainen poika. Tai no, niin jumalainen kuin kurkkusalaateissa voi suinkin olla. Hänen katseensa välitti viestin – ehkä meillä oli jotain yhteistä.

Viikot kuluivat. Alokaskauden pitkä gines ei varsinaisesti hidastanut kiiman kasvamista. Minulla – siis alistuvalla bottom-homopojalla, joka kaiken lisäksi vielä omasi hyvin paljon fantasioita – oli paikoin hyvinkin tukalia tilanteita, kun tulin esimiesten käskyttämäksi.

Erään pitkän koulutuspäivän jälkeen kaikki tupalaiset olivat suihkussa. Itse vaihdoin vielä vaatteita, sitten huomasin jotain: Heinänen oli jättänyt maiharinsa punkkansa viereen. Ajattelin tottuneena jalkafetistinä, että nyt minulla olisi ainutlaatuinen tilaisuus. Niin jumalaisen pojan käyttämät maiharit…

Kurkkasin käytävälle, en nähnyt ketään. Hiivin hiljaa Heinäsen punkan viereen ja otin toisen maiharin käteeni. Vanhempaa SA-laatua, ei muovikärkeä – siis juuri sellainen, josta erityisesti pidin. Nostin kengän varovasti nenälleni ja nuuhkaisin… niin tuoreita tuliaisia tetsausreissulta.

Samassa kuulen, kun joku lähestyy. Olin juuri laittamassa maiharia takaisin paikalleen, kun alikersantti Heinänen ryntäsi ovesta sisään. Hetken katsoimme toisiamme silmiin, Heinänen hämmentyi.

“Alokas te, mitä helvettiä?” hän kysyi. “E-ei mitään, herra alikersantti, minä vain…” yritin sönköttää, mutta hän keskeytti. “Näpelöikö alokas täällä alikersantin hallussa olevaa materiaalia? Onks sulla joku vitun kenkäfetissi vai?” hän tivasi.

Yritin kehitellä päässäni jotain selitystä asialle, mutta turhaan. En saanut sanaakaan ulos suustani. “Vai niin. No, antakaakin olla viimeinen kerta. Ja alokas voi olla varma, että tämä ei jää tähän”, alikersantti sanoi tiukkaan sävyyn.

Emme puhuneet Heinäsen kanssa sanaakaan koko loppuviikkoon. Lomilta palattuamme huomasin Heinäsen olevan toinen apupäivystäjistä. “Herra alikersantti, alokas nönnönnöö ilmoittautuu yksikön vahvuuteen”, totesin vahvamielisesti. “Jaha, lepo. Onko alokas valmis uuteen hikiseen koulutusviikkoon?” hän kysyi virnistäen. “Kyllä, herra alikersantti”, vastasin. Sain luvan poistua tupaan. Mitä uudella viikolla olisi luvassa?

Aamuyöllä herään siihen, että joku sohii minua päin punaisella valolla. “Alokas te, nouskaa ylös heti”, minua käsketään. Tunnistan kuiskaajan olevan alikersantti Heinänen. Kurkkaan kelloa, yksikön herätykseen on tunti. “Herra alikersantti, mitä te haluatte?” kysyn. “Tulkaa perässä”, hän toteaa.

Nousen punkasta ja lähden apupäivystäjän perään pelkät bokserit jalassa. Menemme kuivaushuoneeseen.

“Alokas, tiedättekö, mitä varten te olette täällä?” hän kysyy. Vastaan kieltävästi. “Olen huomannut, että olette mahdollisesti ylimääräisen palveluksen tarpeessa”, hän kertoo. En ymmärrä, mistä hän puhuu. Heinänen käskee minut kuivauskaappia vasten, kädet ja jalat levälleen.

Tunnen, kuinka mosaremmi kiristyy ranteeni ympärille. “Hei, mitä vitt…” yritän huudahtaa, mutta tunnen, kuinka Heinäsen nahkahanska painautuu suutani vasten. “Olen alikersantti Heinänen, ja pidän teille koulutuksen aiheesta esimiehen kunnioittaminen”, hän sanoo. Säikähdän, en tiedä miten reagoida. Hän hoitaa sitomiseni loppuun, en pysty liikkumaan X-asennosta.

“Jotta alokas pystyisi keskittymään paremmin maanpuolustukseen, eikä epäsopivaan toimintaan, olen päättänyt tehdä alokkaasta henkilökohtaisen oppilaani”, alikersantti jatkaa. Kuulen, kuinka hän avaa reisitaskunsa. Hän laittaa siteen silmilleni. Hän avaa myös toisen taskun, josta kuulen ikään kuin muovisten osien kilinää.

Heinänen laskee bokserini alas. Tunnen, kuinka hän tekee jotain kullini ympärillä. “Hei, oikeesti, mitä helvettiä?” kysyn. Jokin puristaa pallejani ja munaani. Kuulen napsahduksen. “No niin, alokas on nyt lukittu siveysvyöhön. Se estää alokasta tekemästä vääriä asioita väärissä paikoissa”, hän kertoo.

Lukittu? Siveysvyöhön? Mitä tämä tarkoittaisi? “Ja nyt, koulutuksen toiseen vaiheeseen”, Heinänen jatkoi. En ehtinyt kysyä mitään, ennen kuin tunsin Heinäsen syljellä kostuttaman nahkahanskan pakaroideni välissä. Hän sormetti persettäni, ja kertoi sen valmistavan minua seuraavaan vaiheeseen.

Nyt tunsin pakaroideni välissä jotain kovaa ja lämmintä. Olin kyllä haaveillut alikersantti Heinäsen kovasta kullista, mutta en ajatellut, että tämä tapahtuisi näin – kuivaushuoneessa, silmät ja raajat sidottuina, lukittuna siveysvyöhön ja outoon aikaan aamuyöstä. Heinänen huokaisi, kun työntyi peppuuni. Hänen kullinsa oli täydellisen kokoinen – sopivan pitkä ja sopivan paksu.

Ynisin hiljaa sidottuna, enkä tehnyt vastarintaa. Heinänen pani minua perseeseen, ja se tuntui niin oikealta. Olisin halunnut runkata, mutta se oli estetty tarkoituksella. Olin nyt Heinäsen oma inttilutka – en mitään muuta. “Pane mua, pane kovempaa”, huohotin. “Alokas…pysyy…hiljaa…”, hän vastasi huohottaen.

Heinänen hidasti tahtia ja alkoi huohottaa entistä kovemmin. Pian tunsin jotain lämmintä pepussani. Jumalauta, sehän laukesi sisälle! Tuon jumalaisen pojan kuuma mälli, syvällä pepussani. Yritin kiimaisena kysyä asiasta Heinäseltä, mutta hän keskeytti minut taas. “Alokas pitää turpansa kiinni, koulutus ei ole vielä ohi”, hän sanoi ja vetäytyi pepustani. Mälli oli mennyt syvälle, koska se ei valunut vielä ulos.

“Jotta alokas pysyisi virkeänä päivän koulutuksessa, tässä pientä muistutusta”, Heinänen jatkoi. Mitä, vieläkö hän jatkaisi? Hän avasi taas reisitaskunsa, ja otti sieltä jotain. Tunsin jotain kovaa ja muovista pepullani. Alikersantti Heinänen työnsi peppuuni ison anustapin. En tiennyt, mitä ajatella.

“Tämä sitten pysyy täällä koko päivän. Jos alokas ottaa sen pois, siitä seuraa vakava rangaistus”, hän totesi. “Teillä on tänään edessä pitkä marssi, ja alokas varmasti muistaa tämän koko ajan”, hän jatkoi.

Heinänen irrotti kahleeni, pystyin taas liikkumaan. “Alokas menee nyt takaisin punkkaan. Yksikön herätykseen aikaa viisitoista minuuttia”, hän totesi poistuen kuivaushuoneesta.

Olin hämilläni. Olin juuri saanut elämäni parhaan peppupanon, tullut lukituksi siveysvyöhön, ja minun pitäisi marssia koko päivä tappi pepussa. Ajatus kiihotti minua, mutta kullini ei tietenkään mahtunut siveysvyössä juhlakuntoon.

Palasin tupaan ja menin punkkaani. Näin käytävällä Heinäsen palanneen päivystäjän pöydälle. Seuraavaksi havahdun yksikön herätykseen. “Ohjattuihin aamutoimiin aikaa viisitoista minuuttia”, kuuluttaa päivystäjä…

 

(Jatkoa tulossa…)

2 kommenttia viestissä: “Alikersantin orja I”

  1. Top says:

    Epäuskottava, tarina etenee liian nopeasti ja tungettu täyteen kaikkia fetissejä yms. jotta paskasta saataisiin parempaa. Kannattaa panostaa kerrontaan, tilanteiden ja henkilöiden kuvailuun. Kun fetissit lyödään pöytään ja kuvaillaan pinnallisesti, ei niissä ole mitään wau-efektiä, puhumattakaan, että huu haa kostuisi.

  2. Madclown says:

    Ihan jees. Jatkossa alokkaalle nimi nii saa otetta päähenkilöstä

Kommentoi

top