search
top

Kandit

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (122 votes, average: 2.43 out of 5)
Loading...

Katri käänsi Octaviansa heinittyneelle polulle, mitä ei löytynyt navigaattorista. Umpikuja, käänny takaisin, nainen toisteli laitteessa useaan otteeseen, mutta Katri jatkoi sinnikkäästi eteenpäin. Hän ei aikonut luovuttaa helpolla, se kävisi liikaa nuoren kandin ylpeyden päälle.

Seudut olivat Katrille vielä vieraita, vaikka hän oli ollut kesätyössään eläinlääkäriasemalla jo kuukauden päivät. Hän hieroi vaihdekepin päätä ajatuksissaan ja hetken riettaasti kuvitteli, että se oli miehen peniksen laki. Hän vangitsi sen sormiensa sisään ja huokasi ääneen.

Rangaistukseksi rengas jysäytti suureen kraatteriin, iskarit niiasivat ja ruskea paketti pomppasi penkiltä lattialle. Katri oli hakenut sen K-Marketin asiamiespostista, samalla kun oli lähtenyt virka-ajan viimeiselle päivystyskeikalle. Paketti oli Harrilta. Varmaan villasukat ja suklaarasia jälleen, Katri tuumi ja katseli huolestuneena synkkenevää, lähes aarniomaista naavametsää.

Harri oli ihana ja kiva. Enimmäkseen kai kiva. Katri ei vielä pystynyt muodostamaan lopullista kantaansa amanuenssista. Heillä oli ollut kohtuullista seksiä opiskelijayksiössä ennen Katrin kesätöiden alkamista. Harri oli ollut huomioiva ja hellä, muttei saanut Katria laukeamaan kovasta yrityksestä huolimatta. Jokin jarru hiersi vastaan. Tyttö ei osannut sanoa mikä.

Pienen puron kivisillan ylitettyään Katri näki saniaispuskan seasta pilkottavan takorautaisen tilaviirin. Runkoteivas. Varsinainen särkyneen pyörän tila, Katri hymähti itsekseen. Kasvillisuuden kätköissä kohisi koski ja vanha mylly lahosi sen töyräällä. Peltoja, niittyjä, lehtoja.

Katri kaivoi peräluukusta siniset haalarit sekä tukevat kumisaappaat. Rakennukset olivat ränsistyneitä ja harmaita. Vienan Karjala. Mystinen ja satumainen, jos joillain sanoilla pitäisi kuvata miljöötä. Se oli niin erilainen kuin mihin Katri oli tottunut. Kliiniset ja valtavat lypsykarjatilat olivat nykyään kuin tehtaita tai leikkaussaleja.

Pihapiirissä oli hiljaista. Metsän viileä henki kävi Katrin ylitse. Harakansulkainen tuulikello kutitteli horsmikkoa ja puukolkuttimet roikkuivat puoliksi maatuneen riihen oviaukossa. Kuusenoksiin oli ripusteltu outoja psykedeelisiä symboleita ja ornamentteja. Tilukset ja rakennukset limittyivät toisiinsa luonnollisessa symbioosissa. Hirssiä, yrttejä, ehkä hamppuakin, Katri ajatteli ja sai juuri vaalean tukkansa pompulalle, kun mies käveli vastaan maanvärisessä hupaisassa halaatissa, paljasvarpain.

  • Päivää, hän nosti kätensä ja levitti kaksi sormea rauhan merkiksi, tai voiton.
  • Päivää. Minä niitä uuhia tulin katsomaan, Katri punasteli.

Mies vastasi juuri hänen mielikuvaansa maalle muuttaneista elämäntapaintiaaneista, ekoviljelijöistä. Pitkät rastat olivat poninhännällä, punertava parta oli punottu palmikoksi ja siihen oli kiinnitetty apiloita. Katrista mies muistutti jollakin tapaa boheemia hippimuusikkoa, mutta samalla myös arvaamatonta Rasputinia. Ehkä se johtui hänen vinttikoiramaisesta olemuksestaan, kapean julmista kasvoistaan sekä tatuoinneista, joita oli kehossa runsaasti. Tai jäänvärisistä silmistä, joiden avantoon Katri heti upposi. Kaikki miehessä viesti ristiriitaisuuksista ja vaarallisesta mystiikasta, jostakin pelottavastakin. Järki kehotti olemaan ottamatta enempää selvää niistä.

  • Saa niitä katsoa, mies puristi lujasti Katrin kämmentä. – Minä olen Osmo ja Aninka on tuolla kaivolla.

Pitkä nainen nosti kättään ja liehautti tummaa tukkaansa. Toisella käsivarrellaan hän piteli pientä lasta, jonka peppua yritti huljuttaa lapsen sätkiessä vastaan. Elämä alkoi virrata nopeasti kerralla kaikista tiehyistä. Pikkuväkeä vilisti siellä täällä kuin maahisia ja lintukotolaisia. Kandi sekosi laskuissa. Vuohi puski Katrin vihreää saapasta. Mistä se oli siihen ilmestynyt? Halme kahisi, ja mullin suuri pää ilmestyi ohrista näkyviin. Kanat ja ankat kirmasivat peräkkäin liiteristä, raukea kissa loikkasi orren päälle.

  • Teillä on kaikenlaista, Katri ihasteli aidosti.
  • Mihin sen edellinen joutui?

Osmo johdatti nuoren kandin lampolaan, missä lämpimän karjan ja olkien pistävät hajut iskivät kunnolla vastaan. Katrista tuntui koko ajan kuin hän olisi nousuhumalassa tai pienissä sienipöllyissä – tai sellaiseksi kun hän sen harhaisen olotilan kuvitteli, täyden kympin tyttö.

  • Ai Vesterinen? Hän jäi äitiyslomalle.
  • Tietysti, Osmo hypähti rennosti karsinan päälle istumaan. Karvaiset jalat näkyivät halaatin alta. – Voit sinä tutkia ne, mutta se on turhaa työtä.
  • Kuinka niin? Katri loksautti siannahkaisen salkkunsa hämmästyneenä.
  • Osmo tarkoittaa, että luonto on neuvonut kaiken, Aninkaksi kutsuttu nainen nojasi lampolan oveen ja peitti auringon. Hänen halaattinsa oli oranssi, puolireiteen ylettyvä. Ranteissa oli nahkaisia remmejä ja otsan poikki kulki tummanlila ohut panta. Melkoinen Kuutar itsekin. Mustat kainalokarvat tursusivat rotevasti käsivarsien alta.
  • Meillä kaikki tehdään muinaisjumalien uskomusten mukaan, Osmo aloitti ja heilutti jalkojaan. Katri ei ollut varma, mutta hän oli näkevinään yläviistossa istuvan miehen laihojen koipien välistä pitkällä roikkuvat kivespussit. – Mustan kuun jälkeen eli uuden kuun kasvaessa, kylvetään viljakasvit. Siemen on silloin vahvimmillaan. Silloin myös pässi päästetään haistelemaan uuhia, mies selitti.
  • Eikö näitä ole keinosiemennetty? Katri sipaisi tohkeissaan hiuskiehkuran otsalta. – Vesterisen papereissa ei kyllä…
  • Kaikki hoidetaan meillä luonnollisesti, Aninka tarttui ensimmäiseen määkivään uuheen reippaasti ja vangitsi sen kanditytön katsastettavaksi. – Koskaan ei ole ollut onki ottamaton, eikä lampi kalaton, nainen toi maidolle ja mansikkapenkeille tuoksuvan lämpöisen ihonsa miltei Katrin ihoon kiinni, hengitti innokkaasti ja napitti mantelinruskeilla silmillään kesäeläinlääkäriä, mitaten kanttia, kestikö se?

Katria huippasi, mutta hän hoki itselleen, että tämäkin on hoidettava ammattimaisesti. Hän tutki tempovan eläimen, vilkaisi ylös ja hänen sieraimensa värähtivät. Mies istui karsinan päällä suomyrtille tuoksahtaen ja seurasi uteliaasti kapeavyötäröistä tyttöä. Karvaiset pallomaiset kivekset. Ja niiden vieressä lepäsi penis, paksu ja käyrä lajielin.

Se sai Katrin muistelemaan edellistä seksikertaa, josta oli viikkoja. Harri oli riisunut silmälasit yöpöydälle, irrottanut rannekellon ja tullut hänen sisäänsä. Muutama minuutti, yksipuolinen nautinto. Harrin jo nukkuessa monttu auki, oli Katri livahtanut pettyneenä kylpyhuoneeseen ja hyväillyt itsensä lelulla hekumaan. Sitten olikin tullut viimeisen tentin aika, kamat autoon ja muutto kesäkandin kesäpesään. Perehtyminen uuteen työhön oli vienyt niin aikaa, ettei Katri ollut muistanut ottaa itseään iltaisin. Nitistää kiimalta nirriä. Tänään se täytyy tehdä omin käsin…

Samassa kaksi lasta juoksi lampolan poikki talliin ja miekkaili keskenään pajuilla.

  • Ei sotaleikkejä Myrsky ja Aapa! nainen torui.
  • Lapset meillä nimetään kuten Beckhameilla. Tekopaikan ja tunnetilan mukaan. Kanto ja Puro, mies aloitti.
  • …hyvä ettei sentään palju, ja nainen jatkoi.

Pariskunta nauroi. Mies sipaisi naista hellästi olkapäästä, eroottisesti. Katri yritti keskittyä. Osmo rimpuili kuin kukko orrella, ja selosti tilan toimintafilosofiaa luonnonmukaisesta kylvöstä lannoitukseen ja veden virtauksista itää kohti kasvaneeseen tattariin.

  • Laakealle kivelle viedään ensimmäiset jyvät ja maidot, niin seuraavan kevään kasvu on turvattu.

Katri oli hämmentynyt tuosta maailmasta, mistä luentokirjoissa ei kerrottu. Hänellä oli lisäksi outo olo. Huippasi, teki pahaa ja vähän pissattikin, mutta töistä oli suoriuduttava. Niin hän oli vakuuttanut Vesteriselle.

Aninka kaappasi aina uuden uuhen syleilyynsä ja piteli niin kauan, että Katri sai tutkittua. Katria vanhemman hippiemännän letkeä rinta pyrki esille halaatin laakeasta hihasta, eikä nainen välittänyt isommin piilotella sitä. Nänni oli leveä. Katri ei tiennyt mihin katsoa. Niin paljon kaikkea esillä, liikaa.

#

Lampolassa oli tunkkaista, kuumaa ja rikinkatkuista. Elikot pitivät surkeaa meteliä. Loisteputket helottivat kirkkaankeltaisina, niiden alla olisi voinut paistaa kananmunan. Viimein Katri pyllisteli salkulleen ja etsi mittarin, jota varten hän oli pääasiallisesti tullut syrjäiselle maatilalle.

  • Tehdään lopuksi kiimantarkkailua, hän sanoi vaivaantuneena.
  • Tuollako? Osmo hymähti. – Tuolla kapineella?
  • Tämä on tiineysmittari, Katri selosti ja kiihtyi sana sanalta. – Tällä näkee ovulaation otollisuuden ja kiiman tason, sitten voi optimoida hedelmöityksen…
  • Niin teoriassa lääketieteen tasolla! Osmo suki partaansa. – Noo, onko se otollista?

Katrille tuli niin hiki, että hän joutui rullaamaan haalarit vyötärölle. Alla oli paljaat käsivarret ja valkoinen hihaton Batman-toppi. Hermostuneena tyttö muisteli, milloin viimeksi oli ajellut kainalonsa, mutta totesi moiset pelot tässä seurassa turhiksi, jopa haitaksi. Mainostoppikin hävetti antikapitalistisella tilalla, mutta myhäilevällä katseellaan Osmo näytti kaupallisuuden hyväksyvän. Saattoi johtua siitäkin, että Katrin hyvin runsas povi tutisi sopuisasti kaarituettomissa, halvoissa rintaliiveissä.

Katria kuumotti yhä, tai oikeastaan hän oli täyttynyt siitä lämmöstä, mikä tilalla vallitsi. Hän oli tuntevinaan miehen lumoavat silmät takamuksellaan ja naisen käden tahalliset hipaisut. Mutta ehkä hän kuvitteli. Nuori kandi hoiti askareensa, merkitsi tietokantaan uuhet, katseli rakenteet ja mittasi kiiman tason. Mittari vinkaisi, jos oli vinkaistakseen.

Mies ja nainen vaihtoivat keskenään intiimejä, salattuja katseita. He olivat vähän huvittuneita nuoren kandin virkaintoisuudesta, mutta antoivat tämän touhuta, ja vastasivat avuliaasti kysymyksiin. Karitsojen kasvukäyriä kysyessään Katri sai yllättävän vastauksen:

  • Vähän niin kuin kaalitkin. Ne kasvavat nopeampaa, jos niille näyttää välillä hedelmällisiä paikkoja. Siksi tämä meidän sadon jumalatar pyllistelee täysikuun aikaan kasvimaalla, mies nauroi.
  • Älä narraa nuorta tyttöä, Aninka torui miestään.

Yhtäkkiä Osmo tarttui tiineysmittariin ja painoi sen lähes kiinni Katrin alavatsaan. Katri haukkoi henkeä kuin rannalle ajautunut särki. Viisarit eivät pelkästään ponnahtaneet punaiselta alueelta vihreälle, vaan kolahtivat ihan päätyyn saakka ja tutka alkoi hälyttää Osmon liikutellessa mittaria navalta kohdulle. Katrin pyöreät posket leimahtivat häpeästä.

  • Minähän sanoin. Jos tähän kapineeseen on uskominen, niin me kaikki olisimme varmasti kiimassa, mies hymähti ja ojensi mittarin takaisin. – Ja eihän se voi pitää paikkaansa…kai?
  • Ne-ne on eläimiä varten tehty, ei ne ihmiseen pure, päde, Katri sekosi sanoissaan.

Mies siirtyi lähemmäksi ja puhe aleni matalammaksi, rummutukseksi, hypnoosiksi.

  • Kiiman haistaa ja näkee ilman mittariakin. Kasvavan levottomuuden. Sukupuolielimiä punottaa ja turvottaa. Se lämmin olo, autuus, rakkaus. Silmät kiiluvat ja paikkoja kutkaa, tekee mieli, työntää ja saada. Naaraan onkalo raottuu, koiraan elin paisuu. Toisia haistellaan, tutkitaan ja kyräillään, nuuhkaistaan peräaukkoa, tullaan lähelle. Kiivetään selkää ja levitetään jalat. Jos luonto on otollinen…

Katri nielaisi. Hän ei ollut muistanut hengittää pitkään aikaan, niin intensiivisesti hän kuunteli Osmon puhetta. Hän kuuli katkonaisia lauseita siitä, miten Pellonpeikko sai oraat kasvamaan ja miten Para laski syksyllä viljat. Kapeet, Suomuhauet ja muut luonnon jumalat vilahtelivat Osmon puheenparressa.

  • Meidän Osmo on oikeastaan shamaani, Aninka vilkaisi arvoituksellisesti miestään. – Hän valmistelee luonnon hedelmälliseen tilaan, toimii välikappaleena.

Mutta sanoja enemmän Katri kuunteli miehen hypnotisoivaa ääntä, joka sai hänen kainalonsa kostumaan ja rintarauhasensa sykkimään. Se oli tumma, paksu ja maltoinen ääni, joka kiersi melassina Katrin korvakäytävistä tajuntaan ja sydämestä reisien väliin. Paita oli hionut kovettuneet nännit niin herkiksi, että röpelöinen iho oli haljeta. Batmanin lepakonsiivet raottuivat nahkaisina.

Katri tiesi, että hänen olisi päästävä rauhoittumaan. Häntä nolotti kiihottua vieraiden ihmisten edessä. Tällaiseen varautumisesta eivät proffat olleet luennoilla kertoneet.

  • S-saanko minä lainata vessaa? Katri joutui kakistelemaan.

Katri yllättyi, että kyseessä olikin ulkokäymälä, mutta mikäs muukaan. Aninka oli neuvonut tien pihan perälle. Katri laski haalarit nilkkoihin ja istahti lämpimälle styroksille. Maaseudun luomut tuoksut tulivat käymälän alta voimallisina. Kuten tyttö oli aprikoinutkin, hänen vaaleat pikkuhousunsa olivat läpimärät. Ptrrrrrr-ptrrrrrr, kärpänen surisi kurkkupurkin vankina.

Katri painoi vähän alavatsaansa ja tunsi kaiken veren keskittyneen lantionsa alueelle. Jalkoväliä suorastaan kihelmöi ja häpyhuulia punotti. Seinällä Tanja Vienonen esitteli uimapukumuotia Seurasta repäistyissä kesän -94 kalenterijulisteessa. Katri paineli lisää ja klitoriksen simpukka turposi. Hänen hengityksensä kiihtyi. Vaossa sisemmät ja uloimmat huulet törröttivät somana ruusukkeena. Vaivoin Katri hillitsi himonsa työntää sormi valuvan reiän tilkkeeksi.

Hän kuivasi häpynsä vessapaperilla ja nosti haalarit. Autolla Katri kirjoitti pankkisiirron pariskunnalle. Hän yritti olla katsomatta heihin, ettei paljastuisi. Tyttö oli varma epävarmuudestaan. Ja siitä, että Osmossa oli jokin yliluonnollinen vaisto, millä hän aisti ihmisten tilaa. Nytkin mies tuijotti hymyillen Katrin kättä, joka oli käynyt juuri naisellisella sopella.

  • Jos jotain tulee, niin ottakaa yhteyttä. Vaikka naapurista puhelimella, Katri sanoi.
  • Kyllä meillä kännykätkin on, Aninka loi kosmisen hymyn ja heilutteli Samsungia.
  • Niin tietysti, Katri punastui toistamiseen ja kiitti, tietämättä mistä.

Hän ajoi silmät sumeana kapean metsätien päästä päähän, eikä muistanut matkasta jälkeenpäin mitään. Pelkän iholle liimautuvan intohimon ja omat väkevät feromoniset hajunsa. Korennot lentelivät pareittain kukkaniityn päällä. Hiehot kisailivat ja nousivat toistensa selkiin hormonihuumassa. Voikukat pölyttivät puron pientareella.

Alkukesän luonto lisääntyi hedelmällisenä joka paikassa, mihin Katri kirkkaansiniset silmänsä loi. Niityt vihannoivat ja laiho oli laaksossa. Jopa autoradiossa Dave Lindholm mankui asian puolesta; pentu vinkuu, kissall´on kiima, naisella maanlaajuinen särky joka riivaa, annan kitaran laulaa vaan.

  • Voi taivas tuotakin, Katri tuhahti ja painoi kylmän vesipullon haaroihinsa.

#

Hän piipahti praktiikalla, lähinnä sulkemassa paikan. Perjantai-iltapäivä oli jo pitkällä, mutta uteliaisuuttaan Katri selasi koneelta Runkoteivaksen tilan asiakasrekisterin. Vesterinen oli tehnyt talvella merkinnän, ettei tilalla enää käydä. Mikähän siinä oli? Maksamattomat laskut, luki lisätiedoissa. Auts, taisi mennä käynti omaan piikkiin. Katri näykkäisi huultaan ja päätti lähteä kotiin.

Koti oli askeettisesti kalustettu kunnan vuokrakaksio. Sohva siellä oli, ja Katri heittäytyi seisoviltaan sille. Hän sattui rojahtamaan vatsalleen ja siinä asennossa hän riuhtoi collegehousut ja topin joten kuten yltään. Katri aloitti kädellä, sitten hankasi häpyään sohvatyynyä vasten.

Alun perin Katri olisi tahtonut kesätöihin lähemmäksi kotiaan, rannikolle. Mutta eräs pieni sisämaan kunta oli sinnikkäästi houkutellut praktiikalleen. Palkka oli parempi, ja puhemiehet olivat kertoneet, että kesätyö voisi jatkua äitiysloman sijaisuutena. Kun kotiseudulla ei ollut paikkaa tarjolla, oli Katri päättänyt tarttua osuuskuntavetoisen eläinlääkäriaseman tarjoukseen. Vesterinen – edellinen kandi – oli ehtinyt perehdyttää häntä vain viikon ennen jäämistään mammalomalle.

Makuuhuoneen kaapissa oli Katrin krominvärinen tyylikäs hieromasauva, joka oli niin muotoiltu, että sitä olisi voinut esitellä vaikkapa olohuoneessa koriste-esineenä. Mutta sinne saakka Katri ei housut kintuissa ehtinyt. Hän oli tavanomaista äänekkäämpi, tuoksuvampi ja kosteampi, eikä orgasmin tuleminen kestänyt kauaa. Tosin räjähdys jäi niin pieneksi nalliksi, ettei Katri tuntenut sitä oikein missään.

Hän vietti illan Netflixin, jäätelöpurkin ja kännykän parissa. Siksi jälkimmäisen, koska hänellä oli seutukunnan viikonloppupäivystys. Katri sai siis unohtaa rentouttavan lasillisen viiniä ja silmäillä jatkuvasti puhelinta suolisolmujen tai vasikkaripulien varalta. Toisaalta mitäpä tekemistä muutaman tuhannen asukkaan kunnassa olisikaan?

Raskaan viikon päätteeksi uni tuli kuitenkin jo kymmenen jälkeen. Se uni oli erikoinen. Hän oli Harrin kanssa soutelemassa. Vesi lorisi airoista, kun ne kohotti ylös. Unessa Harri sanoi, että haluaa jo rantaan, mutta Katri jatkoi soutelemistaan. Ensin oli kirkasta, mutta sitten sankka usva kaappasi heidät. Se oli painavaa kuin koko uni. Nyt et enää pihtaa, Katri sanoi unessa ja riisui Harrin housut. Harri rimpuili vastaan, mutta Katri istui tuhdolla väkisin Harrin päälle. Vene liikkui. Äskeinen nainen ekotilalta souteli eteenpäin usvaan. Harrin kyrpä tuntui suurelta. Kun Katri katsoi jälleen eteenpäin, oli Harrilla vieraat, pelottavat kasvot. Puunaama, jonka tukka oli naavaa ja sammalta.

Katri heräsi vapinaan. Hän oli yltä päältä kuumeinen ja pimpistään liukas. Käsi oli kulkeutunut tahtomattaan taas jalkojen väliin. Tyttö mietti soittaisiko Harrille. Mutta mitä hänellä olisi sanottavaa? Hän laittoi puhelimen pois ja joi ahneesti vettä suoraan hanasta.

Kello läheni yhtä, mutta ulkona oli yhä haalean väristä, hieman utuista. Asunto oli helteellä pakahduttavan kuuma. Pitäisi hankkia pimennysverhot ja tuuletin, Katri aprikoi ja seisoi alastomana ikkunan edessä, häpy suoraan kylän raitille päin. Se oli autio, kukaan ei näkisi nuoren naisen kiimaa. Vain lokki istui kaupan postipalvelu-kyltin päällä. Siitä Katri muisti Harrin lähettämän paketin.

Suojapaperin jälkeen tuli vastaan lapsellinen kissakuvakortti:

”Odotan näkeväni seuraavan kerran sut nämä yllä”.

Ja alla alusvaatteita. Seksikkäitä sellaisia. Katri yllättyi positiivisesti amanuenssin rohkeuden puuskasta. Kyllä Harrissa taisi vähän munaa olla. Tyttö sovitti alusasun ylleen ja kipitti eteisen peilin luo. Koko oli jopa oikea. Kangas oli syntisen ihanaa ja silkkisen keveää mustaa pitsiä, joka paljasti aukoillaan sopivasti intiimejä paikkoja.

Pikkuhousut olivat tangat. Katri asetteli melonin kokoisia rintojaan kuppeihin ja totesi liivienkin istuvan hyvin, tosin tukevammat ne saisivat olla rintavalle. Nuori kandi keimaili peilin edessä. Katseli kalpeaa ihoaan ja kesän aikana poskille nousseita esikoita, pani merkille pari mustelmaa sääressä ja kapean uimarenkaan vatsan ympärillä.

Siinä mahaansa puristellessa hän sai ajatuksen.

#

Katri käänsi rattia kuin maaninen autopilotti ohjaisi häntä. Ikkuna auki, hiekkatien ropina, heinäsirkkojen siritys ja kesäyön tuoksut. Autio maaseutu muuttui metsäiseksi ja kandin levottomuus muuttui sitä mukaa pakonomaiseksi.

Katri pysäköi Skodan kapean tien leveimmälle kohdalle ja käveli siimekseen. Alkukesästä se oli täynnä ääniä. Katri kulki kuumissaan veden kohinaa kohden. Hän riisui shortsit ja t-paidan, sekä uudet lahja-alusvaatteensa, asetteli ne rantakivelle ja laski puhelimen niiden päälle – kukaan ei ollut onneksi kaivannut häntä päivystystehtäviin.

Joen viileä vesi rauhoitti hellepäivän uuvuttavan vartalon. Katri ui alastomana sammakkoa. Ylhäältäpäin se olisi näyttänyt kivalta: naisellisen pyöreä aavistuksen liian suuri peppu ja viettelevästi avautuvat paksut reidet, jalkojen välissä vaalea tupsukka. Mutta kukapa töyräältä olisi ollut tuota katsomassa. Pieni tikittävä ja hehkuva Eden luonnon lehvien kätkössä. Taikametsän ikihonkia, sammalpartaisia leipäkiviä ja yksi vaalea keiju.

Ei se näyttänyt hullummalta edestäpäinkään! Katrin valtaiset rinnat tutisivat, eivät vielä heilahdelleet löysästi. Hän nousi pärskähtäen särkälle ja asteli jättäen suloisat jalkapohjan jäljet santaan. Katrin tukka valui märkänä. Vähäinen meikki oli huuhtoutunut pois. Tyttö istui kivelle ja kivi oli sileä. Niinhän se oli siinä laulussakin.

Pieni lähde pulputti kivien välistä. Katri tähtäsi pyllynsä lähteen suihkulle, koska hän tiesi sen aiheuttavan värinöitä. Hän käytti usein bideesuihkua tai pelkkää suihkun suulaketta tyydyttäessään itseään. Joskus hän kohdisti virtaavan veden pyllyreiälleen, kuten nytkin. Muitakin himoa helliviä arkisia keinoja oli, ainakin polkupyörän satula sekä ratsastus hevosella ilman satulaa.

Koski suhisi kauempana suvannosta. Katri antoi pisaroiden valua hiuksista nänneilleen. Vesi oli jäykistänyt ne. Oikeastaan uiminen oli viilentänyt vain ihon, nuoren naisen vartalon sisällä hohkasi jokin tulikuumaksi manattu laavakivi, joka ei rauhoittunut.

Hän silmäili maastoa levottomana, etsien jotain. Kädet hakeutuivat väkisin haaroihin. Pato oli murtunut kuivan kauden jälkeen ja hän kaipasi koko ajan seksiä. Vaihdekepit, suippomännyt ja sienet, niissä kaikissa oli peniksen hologrammeja.

Katri keksi pystyyn lahonneen karsikkohongan. Mikään puunhalaaja hän ei ollut, mutta tuo harmaa honka tuntui käsien alla ihanan sileältä. Katri kyhnytti reisiään sitä vasten. Hän joutui hiukan varvastelemaan särkältä, että sai haluamansa. Eteenpäin sojottava suippokärkinen oksan pätkä oli muutaman sentin liian korkealla. Katri tarrasi ihan apinana runkoon, hypähti hieman ja voihkaisi raukeasti. Tappi upposi suoraan hänen kiiltävään pimppiinsä. Silmät kierähtivät rinkulan.

Katrin ei tarvinnut liikkua mihinkään, pidellä vain puuta sisällään ja huohottaa. Hän sai sarjatuotantona pieniä herkullisia orgasmeja, jotka antoivat lähinnä ensiapua kiimaan. Kenties tuon sileäksi hioutuneen tapin nokassa tytöt olivat aikanaan hankkiutuneet eroon neitsyydestään ja aikuiset rouvat puutteestaan. Siinä silmät tähtiä lyöden puurunkoon liimautunut laiskiainen näki kosken luota valoa. Pieniä usvan seassa kimmeltäviä valopisteitä. Sitten ääniä ja tuoksuja.

Katri puki alusvaatteet ylleen, otti vaatemytyn, kengät ja puhelimen. Matalaa rantaa pitkin hän kahlasi uteliaasti eteenpäin. Neonvihreät aarnivalkeat tanssahtelivat koskenniskan yllä. Katri eteni kuin lumottuna. Puiden humina kuulosti naurulta. Metsä muuttui Runkoteivaksen tilaa kohden tiheäksi: kuuset kasvoivat leveinä vaakasuunnassa ja kivet olivat ryhmittyneet pystyröykkiöiksi, lievot laskeutuivat oksista maahan lirkuttamaan.

#

Jalat olivat saattaneet hänet ränsistyneen myllyn luo. Sen ovet olivat kutsuvasti raollaan, valo pursusi häilyvänä aukosta ja hirsien saumoista. Se tuli talikynttilöistä, joita oli sytytetty joka paikkaan. Savu ja rukiinjyvät tuoksuivat. Kosken ärjyntä oli rajua. Katri kurkisti varovaisesti sisään. Ensin hän ei nähnyt muuta kuin myllynkiven, siipirattaan sekä pölyn atomeja juuttisäkkien yllä.

  • Tulithan sinä, Aninka ilmestyi alastomana siilon takaa.
  • Ai nytkö? Soititteko te päivystykseen, Katri sopersi sekaisesti ja seisoi emännän edessä seksikkäissä alusvaatteissaan, polvet välttelevästi yhdessä.
  • Ei meidän tarvinnut. Sinä tulit.
  • Ei pitänyt. Jotenkin vaan, Katri nieleskeli. Hän tunsi itsensä suojattomaksi. Silti hänellä oli rauhaisa olo, vaikka koulutetun naisen virkahaalarien sijaan hän keikisteli kymmenen vuotta vanhemman rouvan edessä alusvaatteisillaan. – Jotenkin vaan halusin uimaan. Yllätyin itsekin.

Aikuinen nainen asteli vakaasti kupeet kohoillen. Hän oli pitkä ja vahva, iholtaan kuparinruskeaksi päivettynyt, paksut yhteen kasvaneet kulmat kuin intiaanilla. Rinnat läpsähtelivät. Ne olivat keskikokoiset ja roikkuvat imettäjän rinnat. Häpykarvoitus oli tiheää ja sysimustaa.

  • Kyllä mekin yllätyttiin kun tulit jo iltapäivällä, nainen sanoi ja kosketti Katria olkapäästä. – Sillä täällähän meidät oli määrätty kohtaavan, nainen suuteli kevyesti Katrin kaulaa.

Kylmät väreet kulkivat Katrin selkärangassa. Hän aukoi voimattomana huuliaan ja antoi naisen kosketella itseään, vaikkei sellaisesta läheisyydestä ollut koskaan perustanut. Hän tunsi kosteuden levinneen sisäreisille. Naisen käsi laskeutui kuvuksi hänen ohuelle pillukarvoitukselleen.

  • Älä pelkää, täällä on turvallista, Osmo ilmestyi näkyviin.

Katrilta pääsi huokaus, älähdys. Mies oli miltei alaston ja lähes jumalallinen, ristiriitainen näky. Ihoon oli tatuoitu hedelmiä, puita, kirjaimia ja eläimiä. Hän oli kiinnittänyt käsivarsiinsa ja nilkkoihinsa talismaaneja, joissa roikkui kaninkarvoja ja ketunhäntiä, kiviä ja sulkia. Osmo helisi kävelleessään.

Katri irvisteli nähdessään miehen siittimen. Se tuli ensimmäisenä esiin, väkevässä tanassa jo. Raskas täyteläinen penis heilahteli tomerasti. Kasvoihin oli vedetty noella viivoja. Osmo on oikeastaan shamaani, Katri muisti Aninkan leikilliset sanat. Kandia puistatti, mutta jalat eivät suostuneet yhteistyöhön.

  • Tekee vain koko ajan mieli, Katri pulpahti yhtäkkiä puhumaan. – Vaikka mitä yritän. Sormia ja oksaa vakoon. Kauhea olo. Panettaa vain, hän nieleskeli ja puhua pulputti kuin lähde.
  • Kyllä minä sen näen ja haistan, Osmo hymähti ja tarttui veteläpolvista tyttöä kädestä. Hän talutti tämän valtavan myllynkiven tykö ja istutti sen päälle. – Ja me osataan auttaa siinä. Vai haluatko apua, Katri? mies tuijotti terävästi silmiin.
  • Kyllä minä haluan, nuori kandi vakuutti siniset silmät loistaen.
  • Oletko varma, että kestät mitä siitä seuraa? Osmo hyväili Katrin lapsekkaita poskia, hiuksia ja kaulaa. Se kaikki kiihotti tyttöä hirveästi. Miehen sormet hieroivat kylkiä ja lantiota. Rauhallisesti hän laski uusien pitsisten rintaliivien olkaimet ja antoi kuppien pudota. Sitten hän kumartui suutelemaan tyttöä värähtelevältä vatsalta.
  • Ky-kyllä minä kestän, ääni empi ja rinnat paljastuivat.

Aninka auttoi levittämään Katrin jalat auki ja vetämään tangat nilkkoihin. Maiskahdus hukkui pauhaavan kosken ja sydämen ääniin. Pikkuhousut olivat tahmeassa töhryssä. Liukuminen seksuaalisiin tekoihin kävi kuin vahingossa. Se oli kohtaloon taottu.

Jyvät kutittivat Katrin pyllyposkia, mutta karheus unohtui Osmon samettisen kielen koskettaessa hänen reikäänsä. Hän ei muistanut, milloin viimeksi oli saanut mieheltä suuseksiä. Jostain nainen kaivoi esille linnun sulan ja ryhtyi sillä viettelemään herkkiä nisiä.

  • Anna pääskyn tehdä pesänen, harakan sukia kesänen, Aninka kuiski.

Osmo tyydytti häntä suullaan taitavasti. Katri sulki silmänsä ja huohotti. Sulka sipaisi hädin tuskin rintojen kärkiä, mutta sen aiheuttama mielihyvä oli euforinen. Hän kiemurteli kylmällä kivellä, mutta antoi lämpimän kielen maistella klitoristaan ja suppeaa reikäänsä. Aninka suuteli hänen jalkateräänsä ja kuiski rohkaisevia sanoja:

  • Maistut ihanalle. Luonnolle. Kukille ja medelle. Heittäydy vaan rennoksi ja anna hunajan valua.

Osmo otti Katrin kiinteät rinnat suojelukseensa. Hän ei puristanut, piteli vaan leilejä kämmenissään. Nännit olivat kasvaneet kiusoittelusta suuriksi kuin mansikat. Miehen parta kutitti Katrin välilihaa, mutta hänen suunsa tuotti niin ihanaa nautintoa, ettei se haitannut. Vesi virtasi vuolaana kuin ajatukset pään sisässä. Fantasiat, unet ja muistot sekoittuivat humalluttavaksi likööriksi. Katri tunsi leijailevansa painottomana avaruudessa.

  • Nyt voisit olla hyvä Osmolle, Aninka vavahdutti irti transsista.

Mies oli siirtynyt hajareisin Katrin eteen ja penis seisoi jylhänä kasvojen tasalla. Katri tarttui sykähtelevään mastoon, veti esinahan taakse ja otti empimättä terskan suuhunsa. Hänen hiuksensa olivat jo pyyhekuivat, mutta sähköiset. Ne rätisivät Aninkan hyväillessä niitä, opastaessa liikkeitä myllyn hämäryydessä, ja suudellessa tytön hentoa kaulaa.

Katri katsoi miestä silmiin, otti penistä poskeensa ja piteli kiveksistä kiinni. Ne olivat luonnottomat suuret granaattiomenat. Katri imi varovaisesti. Hän ei yleensä pitänyt siitä, kun penis meni liian syvälle. Eikä hän pitänyt terskan sienimäisestä rakenteesta ja mausta. Mutta tällä kertaa tyttö ei tuntunut saavan kalusta tarpeekseen. Ahneuksissaan Katri nopeutti imuaan ja otti kerran elimen niin syvälle kurkkuunsa, että oli tukehtua.

  • Rauhallisesti, Aninka lohdutti kakovaa. – Meillä ei ole mikään kiire.

Aninka piteli suonikkaasta peniksestä kiinni ja tarjosi sitä nuorelle vaaleaverikölle. Katri nuoli kalun vartta, pohjaa ja huippua. Maku oli maanläheinen, groteski. Välillä Aninkakin imaisi kosteaa hattua ja jakoi ilokalun, mutta ohjasi pian taas siittimen Katrille.

  • Katso silmiin, Aninka neuvoi. – Antaudu Osmolle.

Katri lutsutti penistä ja lipoi karvaisia kiveksiä. Hän oli pian yksin telmimässä ison vehkeen kanssa. Aninka oli laskeutunut lattialle ja avannut Katrin polvet. Lämmin suu antoi vuorostaan nautintoa tytölle. Jopa paremmin kuin Osmon kieli, Katri ajatteli ja sekosi suuhun otossaan. Toinen nainen tunsi toisen naisen anatomian. Ynähdellen Katri tarjosi vaaleakarvaista häpyään Aninkalle ja lipoi kielensä kärjellä terskan siemenrakoa.

  • Katso tänne, kulta, Osmo murahti. – Katso noilla isoilla silmilläsi metsän Tapiota.

Katri oli varma, että mies hallitsi häntä intensiivisellä katseellaan. Mutta tyttöä se ei haitannut tippaakaan. Hän oli valmis tekemään mitä tahansa. Ja tekikin: penis oli tyveään myöten kandin suussa ja pallit hänen leuallaan. Osmo hyväili hänen rintojaan, nipisti kerran kovia nännejä ja laittoi kätensä tytön niskalle. Katri alkoi vapista, kun Aninkan kieli livahti kokonaan hänen pillureikäänsä ja teki pumppaavaa liikettä.

  • Nyt minä haluaisin olla yhtä sinun kanssasi, Osmo vetäisi peniksensä ulos Katrin huulilta ja antoi tilalle suudelman. – Sinun ja luonnon kanssa.

Kynttilöiden lieskat väpättivät yhtä aikaa, vaikkei tuullut. Katri maistoi suudelman makeuden ja karvauden. Hän nyökkäsi, oli valmis. Katri nousi, Osmo tarttui häntä kädestä ja johdatti peremmälle myllyyn. Usva oli vetäytynyt ulkona myllyn ympäriltä ja kirkkaalla taivaalla valaisi lähes valkoinen uuden kuun sirppi.

#

Katri nojasi vesimyllyn siipiratasta vasten ja pyllisti. Osmo levitti hänen pakaroitaan. Kostea vaaleapunainen silmä kurkisteli halukkaana. Sinne mies työntyi. Aluksi hitaasti ja totuttaen. Katri ei saanut henkeä kulkemaan. Hänestä tuntui, että pitkän tauon aikana vagina oli kasvanut umpeen. Reikä oli liian pikkuruinen paksulle penikselle. Katri teki kaiken oppimansa vastaisesti ja muuttui jäykäksi.

  • Älä jännitä vastaan, Osmo sanoi ja otti Aninkan ojentaman karhun siitinluun, kuin lääkäri instrumentin. – Himo on sinussa syvällä, kiima kaikissa koloissa.

Katri ulahti luun liukuessa hän pyllyreikäänsä. Se ei ollut onneksi liian suuri, vaan korkeintaan pienen anustapin kokoinen. Mutta yhtä aikaa toisessa taskussa kaivertavan peniksen kanssa vaikutus oli maaginen. Kandi laski kireään pimppiinsä Osmon kalusta puolet ja oli ratketa. Osmo hymähteli, liikutteli siitinluuta pepussa ja ujutti itseään Katrin sukuelimeen. Pian hän pääsi liikkumaan tytön myötäilevien liikkeiden mukana.

Katri tunsi ihanan erektion kohtuansa vasten ja kuuli jopa oman litsahtelunsa. Hän tukeutui rattaan puisiin siipiin ja liikkui miehen tahdissa melkein seisovillaan. Luu supisteli vaativana pyllyssä, penis laajensi hänen pimppiään. Katri oli unohtanut miltä täydellinen seksi tuntui ja maistoi. Se pani vatsan nipistelemään ja pyllyposket hypähtelemään, kiljahtelulle nuori kandi ei mahtanut mitään. Ammattietiikka oli unohtunut kandin astuessa romanttiseen myllyyn.

Aninka seisoi jalat haara-asennossa siipirattaan vieressä ja kieritti pyövelinä ratasta. Katrin selkä taipui notkolle ja kasvot liikkuivat alas, pylly mehevämmin pystyyn. Mylly pyöritti vaahtopäistä vettä simpukoiden ja näkkien valtakunnassa. Kun tytön pää oli Aninkan lantion tasalla, ujutti hän kähäräistä häpyään eteenpäin ja käänsi Katrin kasvot itseensä. Aninka oli ajelematon sieltäkin. Häpyhuulet repsottivat, paksut ja ahavoituneet. Katrista tussussa oli kuusenkerkkämäinen huumaava aromi, mutta myös kalallinen tuoksahdus, joka oli rannikkokaupungin tytölle tuttu.

  • Nuolaise sieltä mehua, Aninka kannusti.

Seksin huumassa Katri ei aristellut maistaa Aninkan jalkoväliä. Hän nuoli liisterisiä häpyhuulia, hyväili turpeaa klitorista ja sörkki kielellä syvälle poimuiseen luolaan, kasvot kiinni paksuissa vitun kiharoissa.  Hän antoi suutaan hiukset sekaisena myttynä Aninkan pulleaa vatsaa vasten. Katri aisti naisen reisien värähtelyt ja tiukan otteen, jolla hän pakotti eläinlääkäriä lemmenkolonsa kutsuun.

Osmo kiipesi tukevammin nuoren kandin selkään ja suuteli tämän niskaa. Hän punnersi pakaroiden välissä, koko ajan saaden penistään lisää sisään. Varsi kiilsi Katrin kiimanesteitä, vaaleaverikkö valui vuolaana ja sakeana. Häpyhuulten edestakainen omaehtoinen liike suonikasta penistä vasten tuntui Osmosta palkinnolta. Mies sai työntöihinsä lisää pontta pitelemällä kiinni Katrin heiluvista rinnoista. Nuoren eläinlääkärin sulot painoivat kuin arvokas hopea. Osmo suuteli ja puri Katrin kaulaa, ja aikoi omistaa tämän kokonaan.

Katri hapuili pepustaan paksutyvisen siitinluun ja työnsi sen Aninkan pilluun. Nainen parkaisi tyytyväisenä.  Käsi kädessä hän alkoi Katrin kanssa tyydyttää himoaan luulla. Jopa heidän kollektiiviset huokaisunsa noudattivat samaa rytmiä.

  • Haluan nähdä kasvosi kun tulet, Osmo kuiskasi korvaan.

Laihaksi mieheksi Osmolla oli ihmeelliset voimat: hän kaappasi Katrin syliinsä ja kantoi siipirattaan katveeseen. Siinä kohdalla luukku oli leveimmillään ja puro aivan lähellä. Ahventen hopeakyljet saattoi miltei nähdä paljaalla silmällä. Katri punoi jalkansa miehen ympärille ja laittoi kädet hänen olkapäilleen. Tytön sydän hakkasi kuin kumea rumpu.

  • Sinä olet otollinen, Osmo sanoi ja suuteli Katria yrteillä maistuvalla suullaan.

Rummutus kantautui läheltä. Aninka istui jalat levällään myllyn lattialla, tussukarvat märkinä, ja löi kannustimella tahtia noitarumpuun. Hänen silmänsä hehkuivat mustina kekäleinä. Jyvät pöllähtelivät lattialankuista. Naisen rinnat roikkuivat alakuloisesti, toisen ruskean nännin päässä kiilsi maitotippa. Muutama kynttilä oli sammunut, mutta kesäyö säilyi vaaleana.

  • Synny para, synny para! Ei ole silmää näkemässä, eikä korvaa kuulemassa!

Katri oli kauhuissaan, mutta sokean kiimansa vanki. Hän ei voinut olla antamatta jalkoväliään Osmolle, joka takoi sauvallaan viehkeästi tytön sisuksia. Mies näytti siipirattaan raidallisia varjoja vasten aivan vieraalta hahmolta. Katrista hetken tuntui, että miehen korvat olivat muuttuneet juovikkaiksi pahkoiksi, nenä oli kyhmyräinen oksa ja silmät linnunpesät. Päässä ja leuassa kasvoi naavaa. Osmon hiki tuoksui koivun kyynelille ja suopursulle. Katri upotti hampaansa miehen lihaan ja huusi hurmiossa. Hän yhtyi metsän jumala Tapioksi muuttuneen shamaanin kanssa.

  • Rongotheus vestit flavente siligine campos, neve sit agricolae spes sua vana facit!

Katri oli enää puolittain tajuissaan. Osmon kiimaisen mylvinnän ja puron pauhun läpi hänen päähänsä tunkeutui lasten tai maahisten iloista kikatusta, uuhien määkimistä, kanojen kotkotusta ja puiden kuiskailuja. Hänen oli yhtä aikaa lämmin ja vilu. Vuoroin vartalon lihakset kiristyivät kramppiin, sitten rentoutuivat. Isot ja kaivatut orgasmit pyyhkivät häntä kuin märkää rättiä.

  • Voi luoja kun polttaa, Katri voihkaisi ja tunsi punan levinneen poskilta kaulalle ja rinnoille.

Hänen ylävartalonsa oli kokonaan tyhjän päällä, vaarallisen kosken niskassa. Katri piti pohkeillaan kiinni Osmon reisistä ja luotti Osmon suonikkaisiin käsiin, hiiden käsiin, jotka kannattelivat häntä. Yksikin lipsahdus ja Katrilla olisi sama kohtalo kuin Kalevalan Ainolla.

Mutta viimeinen tajunnan räjäyttävä orgasmi alkoi tulla. Katri kallisti kaulaansa ja antoi vaaleiden hiuksiensa hipoa veden kylmää pintaa. Rinnat hakkasivat toisiaan vasten. Hänen huutonsa tukehtui korinaksi kurkkuun. Toisesta päässä vatsassa oli vastassa jumalainen iso varras. Katri hytkyi sen ympärillä, alla ja päällä pitkään, niin kauan että aika oli menettänyt merkityksensä, ja sisään pimppiin oli alkanut suihkuta lämmintä nestettä.

Hän oli samaksi aineeksi muuttunutta Osmon kanssa. Katria kanniskeltiin pitkin myllyä kuin nukkea, Tapion morsianta. Hän muisti jälkeenpäin siitä pätkiä, muttei voinut sanoa mikä oli harhaa, mikä unta tai muistoa. Joka tapauksessa hän yhdynnän jälkeen makasi voipuneena myllyn kirsiä hohkaavalla kivellä, jalat kiven yli roikkuen, rasia erittäin hellänä. Maahiset nauroivat, juoksivat ja huiskivat pajuilla.

Hän valui lämmintä siemenkultaa, mutta vuoto tyrehtyi Aninkan nostaessa hänen jalkansa ylös. Veri pääsi paremmin päähän ja virkisti sielua. Katri räpsytteli ripsiään ja palasi Tuonelasta nuoren eläinlääkärin maailmaansa. Osmo oli tiessään, mutta hän oli lauennut runsaana. Aninka silitteli Katrin märkiä hiuksia, hymyili ja laski jalat alas.

  • Saitko hyvin?

Katri ei kyennyt muodostamaan sanoja. Hän nyökkäsi punaposkisena.

  • Annetaan näiden valua syvemmälle, Aninka sanoi. Hän kurkisti Katrin jalkojen väliin, siirsi toista polvea syrjään ja asettui saksittain samaan paikkaan, oma mustakarvainen sukuelin pellavaista kukkulaa hipaisten. Päättäväisesti hän ryhtyi hieromaan pimpsaansa Katrin pimppiä vasten. Kitka oli mehevä, mutta herkkä. Sukunesteet siinä iloisesti sekoittuivat, kun Päivätär ja Kuutar jakoivat ne.

Loitsujen ja rukousten ja pääskyjen sijaan vaihteeksi Katri tunnisti luontoon kuulumattoman Mäkitorpan. Se kantautui soitantana farkkushortsien taskusta. Vielä siementä noruvana Katri rynnisti vaatekasan luo, siirsi hiuksia kasvoiltaan sivuun ja yritti esiintyä puhelimessa asiallisena. Hän ynähteli ja pani yksityiskohdat mieleensä, samalla kiskoen pikkuhousut, shortsit ja t-paidan ylleen. Rintaliivit olivat kadonneet. Niitä ei kuitenkaan joutanut jäädä etsimään, sillä Hurskaisen lehmällä oli poikimahalvausepäily.

Katri vilkaisi ympärilleen. Mylly oli autio, mutta siellä tuoksui mahlainen seksi. Mihin Aninka oli hävinnyt? Katri oli vielä pöllämystynyt kuin nuijalla nukutettu. Hän kirmasi rantoja pitkin autolle, rinnat paidan sisällä vapaana ryskien ja kaasutti navigaattoriin syöttämäänsä paikkaan – välittämättä siitä, että Hurskainen saisi pian kaupan päälle ihailla kaksivitosen konitohtorin oivallisesti tarjottimella olevia tisuja.

Yö oli väistymässä, päivä valkenemassa. Horisontti jo leiskui, mutta ohut valkea kuu seisoi vaaleansinisellä taivaankannella. Kuun kultaa ja auringon hopeaa.

#

Talven aurinko oli vielä himmeä, arka. Kylän keskuksena toimivaan pubiin vaelsi paikallinen isäntämies. Auki käyvästä ovesta pääsi kadulle hetkeksi karaoken metakka. Kappale oli Kotiviini, mutta sitä laman jälkeen syntynyt nuori kandi ei tunnistanut. Pubi, kauppa ja pankki, siinä oli praktiikan lisäksi kunnan merkittävimmät palvelut. Miten vuosi mahtaa kulua tuppukylässä, Silja aprikoi ja syventyi silmälasiensa takana asiakasrekisteriin.

  • Kuule hei, hän kailotti. – Onko jotain asiakkaita, joille on sulku? Missä ei käydä? tummatukkainen tyttö puri lyijykynää. Hän oli vihreäsilmäinen ja viehkeä naapurintyttö, oikein sopiva.
  • Ei, ei taida olla kai, Katri astui toimenpidehuoneesta ja ripusti avaimet naulaan.
  • Ei vai kai?
  • Ei varmasti, Katri käänsi nopeasti katseensa pois. – Tämä vuosi menee kuule nopsaan. Sittenhän minä tai Vesterinen ehkä palataankin takaisin.
  • Kyllä tuo maha onkin jo valtava, Silja huokasi ja käveli Katrin vierelle. – Onko jotain viime hetken neuvoja?

Katri mietti hetken. Hän oli pyöristynyt somasti. Vatsa näytti villahameen alla ratkeavan liitoksistaan. Myös rintoja turvotti ja kivisti, työpäivän jälkeen piti maata sohvalla jalat ylhäällä. Talvi oli vienyt kalpeilta poskilta esikot mennessään, mutta vaalea tukka oli entistä vaaleampi ja huulet entistä verevämmät.

  • Kuuntele mitä asiakkaat sanoo ja suhtaudu kaikkeen vakavasti.
  • Joo, enköhän pärjää. Opit ovat vielä tuoreessa muistissa, kandi naurahti.
  • Kaikkea ei koulussa opeteta, Katri puki takkinsa ja vilkaisi ulos, odottava auto kävi pihassa ja suolsi pakokaasuja pakkaseen. – Ei kannata väheksyä vanhoja menetelmiä tai uskomuksia.
  • Mikä tarkoitat?

Katri oli vastata, että luonnon voimaa, mutta sen sijaan hän halasi uutta sijaista, toivotti onnea ja käveli rauhallisesti ulos. Silja kurkisteli ikkunasta, kun Katri istahti etupenkille. He vaikuttivat onnellisilta. Poikaystävä – mikä hänen nimensä olikaan -, Harri tai Heikki, tai jotain painoi kätensä Katrin masun päälle ja säkenöi. Katri tuijotti tulevaisuuteen mietteliäänä.

Se siitä, Silja ajatteli ja avasi sähköisen kalenterin. Kontrollikäynti, kastraatio, utaretulehdus, uuhien tiineys. Viimeisen osoite oli jännä. Silja levitteli peukalon ja etusormen yhdistelmällä puhelimen karttaselainta ja suurensi kapeaa, umpimetsään johtavaa tietä. Oliko tuolla joku tila muka? No, kyllä siellä olisi pistäydyttävä…

3 kommenttia viestissä: “Kandit”

  1. geo345 says:

    Ja kyllähän tämä huutaa jatko-osaa!

  2. geo345 says:

    Hyvin kirjoitettu tarina, jos jaksaa lukea. Ensimmäisellä hapuilevalla lukukerralla olisin antanut kolme tähteä, toisella, sopivan kiihottuneena viisi tähteä.

  3. Mielenkiintosta says:

    Tarina oli mielenkiintonen. Tosi hyvä toi myyttisyys, jonka toit esille. Liian pitkä novelli kyl tälläseen sivustoon.

Kommentoi

top