search
top

Jannika yyllä ja ceellä

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (240 votes, average: 3.44 out of 5)
Loading...

Taas se sama saatanan s-kirjain. Lumihiutaleiden leijailu on loppunut aikaa sitten ja vastassa on pelkkä pistelevä, valkeahehkuinen seinä. Pusken eteenpäin viisi senttiä liisteriä Peltosten pohjassa ja naama tunnottomana pleksinä. Ainoa mitä kuulen lumimyrskyn läpi, on Yannican ilmatilaa hallitseva wannabe-Esbo-pissiksen korostunut s-kirjain.

Jotain se taas nalkuttaa – kylmyydestä, varusteista, kännykän huonosta kentästä tai valuvista meikeistä. Välillä kangastuksenomaisesti pyryn seasta vilahtavat Yannican punaiset, kireät hiihtohousut, joita ei ole tarkoitettu hiihtoon, vaan someen. Se ei vaan tajua, että muissa kuin suunnitelluissa pose-asennoissa sen perse näyttää noissa housuissa isolta.

  • Tää on niinku oikeesti ihan hirveetä, pajatus alkaa.

Kuivaan nenän hihaan. Tunturi jatkuu yhä, se on nielaissut auringon ja puut ja kuut. Iltakin tummuu. Lumipyry on noussut äkkiarvaamatta ja varoittamatta, yhdestä mikrohiutaleesta. Keli on vaihtunut suojan puolelle, mutta nyt taas pakastaa. Olen aivan jäässä. Olisi pitänyt aikanaan opetella lumilautailu. Poika ja vaimo varmasti jo siemailevat minttukaakaota hotellilla trendikkäissä kamppeissa.

  • Se on sun vika, Yannica syyttää. – Sä keksit, että mennää tuota oikolatuuu…

Ehdin ähkäisemään, kun Yannican suksi lipsahtaa edessä, tytön tasapaino menee ja hän horjahtaa taaksepäin kimeän kiljahduksen saattelemana. Saan hätäisesti kiinni jostain pehmeästä paikasta, jonka totean myöhemmin olevan persikan mallinen takapuoli. Yannica kiljaisee uudestaan, huutaa jotain ja mätkähtää sukset pystyssä metriseen kinokseen. Naurulleni ei tule hetkeen loppua. Tyttö sätkii kuin lentoon opetteleva västäräkki. Pyrstö heiluu ylimmäisenä, mutta kärjet ovat upoksissa.

On pakko kaivaa kännykkä esille.

  • Tästä tulis oikein mahtava kuva sinne sun somees, hekottelen ja tähtään.
  • Et vittu edes suunnittele sellaista, kuulen suhinan lumesta.

Canada Goose -takin karvakaulus putoaa ja pipopäinen kiusankappale nostaa sopivasti soman nassunsa suoraan takakameraani kohti. Räps.

  • Tuli hiton hyvä, lähennän ja loitonnan kuvaa pissiksestä, jonka kohtalokkaan överit meikit ovat valuneet, törrösuu on mutrussa ja silmäkulmassa on äkäilykyynel.
  • Jos vittu laitat sen johonkin, niin mä tapan sut, tyttö uhkaa ja potkii uhmakkaasti suksilla.

Päästän Yannican piinasta ja käyn vastentahtoisesti nostamassa ylös. Sama olisi jättää siihen. Juusolla olisi vielä aikaa ja mahdollisuuksia miettiä ja katua ratkaisujaan tyttöystävämarkkinoilla. Minulla ei aikanaan ollut. Ei mitään mahdollisuuksia. Kun katson kiukuttelevaa, karvan yli 18-vuotiasta muikkelia – jonka nimi kaipaisi autocorrectia -, muistuu väkisin mieleen omat virheeni lähes kaksikymmentä vuotta sitten…

*

Vierumäki edellisen vuosituhannen lopussa. Helteiset kesäpäivät juniorileirillä. Moonasta näki läpi, että hän oli korea kolmen markan kiiltokuva, mutta ehkä juuri siksi tyttö veti puoleensa kuin pohjoinen kompassin neulaa. Jotain annakournikovamaista hänessä oli: pitkä platinanvaalea tukka ponnarilla, neitseelliset missin kasvot, bambimaiset sääret ja isukin lainarahalla ostama helvetin kallis tenniskuosi.

Paitsi, että Moona pelasi tennistä sata kertaa huonommin kuin Kournikova. Minä taas olin matkalla kansainvälisiin turnauksiin, Moona oli päässyt leirille isän suhteilla. Hän halusi vain näyttää tennistähdeltä, tai paremminkin naida sellaisen ja pyristellä piireihin. Muuta hänellä ei ollut kuin tuulen huuhtoma perse, vaikka sitä ensimmäisenä tarvittiinkin.

Minä kai kelpasin paremman puutteessa. En ihmettele. Olin jo silloin pitkä ja atleettinen, iho ruskettunutta pronssia ja liehuva tukka Björn Borgin kultaa. Olin myös hulluna helppoihin ja vähän typeriin tyrkkyihin tyttöihin. Se on minun tragediani. On aina ollut.

Siksi en ihmetellyt yhtään, että Moona makasi kurssijuhlan jälkeen jalat levällään massakentän toisessa päässä, valkoinen niukkaakin niukempi patalappuhame vyötäisillä napakorun päällä ja pikeepaita rintojen yli nostettuna, hengitys salmiakkikossulle tuoksuen. Kahden narun nimettömät roikkuivat tennisverkon yllä luovutusvoiton merkkinä. Moonan kiinteät tissit heiluivat kuin kaksi Wilsonia.

Kesäyö ei tuoksunut kuusamaa, mutta kirpeän pimpsan lisäksi ilmassa leijaili pihkaisten mäntyjen huumaava tuoksu ja menetetty nuoruus. Oli valoisaa, kyyhkyset huhuilivat. Minä olin saalistaja ja Moona vinkui saaliina allani, kun pumppasin häntä toinen nilkka olkapäälläni. Hänen häpykarvoituksensa oli tummanruskea, kapea ja tiheä v. Hänessä mikään ei ollut aitoa tai syvällistä.

Monesti vieläkin herään painajaiseen, missä hän kähisee allani massakentällä kohtalokkaat sanat: anna tulla vaan, mulla on kierukka. Niin oli joo, sisällä lavuaarin päällä. Ja minähän pursotin vaahtoni häneen, yhtään hillitsemättä. Liisteisen kaluni jätin löystymään kierteiseen rakoon. Makasin hänen päällään ja haaveilin orgasmieuforiassa Wimbledonista. Pääni ympärillä kiersi tähtien vyö, joka ei ollut onnen vyö, vaan haaveet kuristava nyöri: virhe oli sattunut. Käsi pystyyn sen merkiksi.

Olin nalkissa, kun Juuso ilmoitti tulemisestaan. Sitten sain unohtaa ATP-listat.

*

Nyt tuo kaikki on myöhäistä. Harhailen poikani tyttöystävän kanssa tunturissa, pakkasen kiristyessä ja illan painaessa päälle. Kännykässä ei ole minkäänlaista kenttää. Myrsky ulisee ympärillämme, ja suoraan sanoen olen hyväkuntoiseksi ukoksi yllättävän voipunut. Vaikka kiskon yhä pari kertaa viikossa tennistä, käyn salilla ja hölkkäämässä, on upottava latu imaissut mehut. Kykenen vain seuraamaan Yannicaa ja hänen nasaaliaan.

Jotenkin tähän tilanteeseen on taas päädytty. Siitä saakka, kun yhtenä kauniina sunnuntaiaamuna rynkytin vessan oven takana ja kun tajusin, että seuraavaksi ovesta astuu pelkässä niukassa yöpaidassa Juuson baarilöytö, on tyttö pyyhkinyt meillä koko ajan pöytää. Ja jostain syystä kaikkiin sen oikkuihin on lähdetty mukaan.

Ensimmäisestä hetkestä saakka Yannica on esiintynyt röyhkeän kiusaavasti. Kun hän astui vessasta ulos tummat nännit paidan läpi nöpöttäen, paita juuri vesirajan peittäen, tiesin tuosta likasta koituvan hankaluutta! Ja aivan tahallaan hän sinäkin aamuna ”unohti” vaaleanpunaiset stringinsä lavuaarin päälle.

Vaikka heille on hankittu jo oma kämppä, niin silti me olemme juosseet siellä siivoamassa tai tekemässä jotain pientä remppaa. Ei saatana, kerran hän onnistui saamaan meidät jopa katsomaan monte-kisojaan. Minä – rahvas mies – tuijottamassa raviradan vierellä hevosenpaskan hajussa, kun nuoret tytöt hytkyvät kireissä ratsastushousuissa pienet pakarat tutisten hevosten selässä. Jos se ei ole kiusaamista ja vittuilua, niin mikä sitten.  No, toisaalta kesken heidän asunnon tapetoinnin, keksi Yannica alkaa joogata edessäni pelkissä viulunkielen kireissä trikoissa sekä kapeaolkaimisessa topissa, jonka alla ilmeisesti ei ollut rintaliivejä.

Yannica kailottaa nytkin jotain sauva ojossa. Harpon häiriökuvan läpi tytön viereen ja harkitsen 112-sovelluksen käyttöä, mikä olisi aikuiselle miehelle nöyryyttävää. En kuule sitä sössötystä.

  • Mitä mumiset? nostan pipoa. – Puhu kunnolla!
  • Tuolla on joku talo tai sillee, Yannica näyttää lumiverhoa.
  • Niin varmaan, naurahdan. – Lumikki ja seitsemän kääpiötä venaa siellä meitä ja Kultakutri keittää Punahilkalle ja karhuille puur–

Suuni loksahtaa auki, kun harmaita sävyjä puskee esille lumesta. Muutamia hirsiä ja savupiippu. Totta se on. Jonkinlainen maja tai mökki pilkottaa taianomaisesti horisontissa lumikuoren sisässä.

*

Hiihtomaja on pimeä, kylmä ja askeettinen. Ilmeisesti tukkijätkien kämppä, josta on tehty taukopaikka. Joku on onneksi jättänyt muutaman klapin, jotka tungen kamiinaan ja yritän saada tulet aikaiseksi Yannican auttaessa pelastumistoimia marisemalla ja arvostelemalla. Korsteeni vetää huonosti ja savuttaa, puut ovat märkiä. Kynttilänpätkä saa toimittaa lampun virkaa.

  • Mä tukehdun tänne, pissis kiljuu ja hytisee paksun toppatakkinsa sisässä. – Se on sit sun vika, kun väitit, että saisin hyvii kuvii someen hiihtoladul!

Riisun ulkovaatteet, puhallan tulipesään ja saan sen nikotellen kitumaan.

  • Voit valita kuoleman jäätymisen tai tukehtumisen välillä, sanon ja tutkin majaa.

Lumiraja ulottuu ulkona puoleen väliin ikkunaa. Majassa ei ole muuta kalustoa kuin tukeista veistetty pirtinpöytä raheineen, kahvipannu ja ritilä, laveri ja laverin päällä kastunut patja sekä jonkun Cheekin hylkäämä makuupussi.

  • Jos et keksi mitään auttamista, niin räplää vaikka sitä käteen kasvanutta luuriasi, heitän.
  • Mis tääl on kylppäri? Yannica kysyy ääni jääpalamaisesti kolisten.

En viitsi edes vastata. Lämmitän käsiä kamiinan edessä, mutta ne eivät lämpene. Jotain muuta täytyy keksiä. Puhelimeen on ilmestynyt kenttäpalkki, mutta vastaavasti akku vilkkuu loppumispisteessä. Viimeinen puhelu kuin syytetyllä. Vaihtoehtoja on pari.

Kaitafilmillä vilahtaa Moonan yhteen ilmeeseen jämähtänyt tärkätty nuken naama sekä pelastuspartion virnistykset ja kuittailut kuinka iso mies voi eksyä helpolla vihreällä reitillä. Tai vastaavasti Yannican lässytys sekä omanarvontuntoiset lutkakasvot, joita joutuisin katsomaan huomiseen.  Mittaan pojan tyttöystävää setämiehen arvoperspektiivin takaa.

Nytkin tyttö muikistelee, vaikka tekee muka jäätymiskuolemaa. Hän ottaa posetusasentoa, kallistaa niskaansa ja heittää letin toisen olkapään ylle. Sitten hän yrittää hakea luonnonvaloa kuvakulmaan. Vähän nuo mehevät huulet tötterölle ja raolleen, ripaus kieltä pilkottamaan ja poskia kuopalle, silmät oikein suurelle ja naps, naps. Sitten tyttö syventyy kuviinsa, peukalot käyvät vikkelään, hymy nousee kasvoille ja alkaa nopea työstö, jotta aivot keksisivät jonkun ajatuksen, mikä suoltaa päivitykseen mukaan. Mutta tiukkaa tekee, että sieltä nätistä päästä löytyisi ajatus.

Vaikka tukka on kireällä ponnarilla, on se suittu lakalla kiiltäväksi. Kulmat on vedetty jollain kestopigmentillä ja kantaa ottava intiaanipäähine-tatuointi on leimattu kaulan kylkeen nuoren lihan merkiksi. Nenä on piikkinen, pysty, uhmakas. Samaa voi sanoa silmistä. Jollei Yannica muljauttelisi niitä väheksyen ja tai kyrpiintymistä viestien, saattaisi niissä joskus olla jotain herkkää ja kaunistakin. Onhan tyttö ihan hiton näyttävä, mutta todella, todella hankala ja keskentekoinen.

Huokaisten valitsen puhelimesta numeron. Se tuuttaa pitkään.

  • Minä täällä, aloitan ja keskustelusta tulee hyvin absurdi, mutta siinä ei ole mitään uutta.
  • Ai, kuka? Moona kysyy tyhmänä ja taustalla kaikuu hirveä häly.
  • No Jaska! huudan. – Ja Yannica on täällä kanssa. Ei meillä ole hätää. Eksyttiin. Ehditte varmaan kaipailla?
  • Kauanko te ootte olleet poissa?
  • Neljä tai viisi tuntia.
  • Okei.
  • Mitä okei?
  • Luulin, että ootte kylpylässä. Otin muutaman geeteen tässä.
  • Onko se Juuso siinä?
  • Ei kun mä oon baarissa, en kylpylässä.
  • Me tullaan pois, kun myrsky hellittää. Saattaa mennä aamuun.

Linjan päässä on hetken hiljaista. Sitten Moona sanoo:

  • Voitko tuoda sitruunan kun tuut? Jäitä on vielä, mutta sitruunat on loppu.

Työnnä se sitruuna, sanonko minne. Tuijotan mykistynyttä puhelinta. Yannican naama on hapan, nyrpeä ja nirso. Hän hieroo käsiä kylkiinsä, keinuttaa pyrstöään ja keikuttelee tissejään. Yannica on riisunut ulkovaatteensa ja värjöttelee poolopuserossa sekä hiihtohousuissa, jotka molemmat ovat tiukkoja. Hädän hetkellä hän näyttää kieltämättä surkealta ja uhanalaiselta, mutta silti en voi olla ihastelematta edessäni pompsahtelevia nuoren naisen tissejä, jotka ovat kuin isot kumipallot. Miltähän ne tuntuisivat käsikupeissa?

  • Lainaatko puhelinta, pyydän sovittelevasti ja nielen kiukun.
  • Ai miks varte? tyttö pullistelee meikattuja silmiään.
  • Että mä soitan jotkut kiltit sedät hakemaan meidät vittuun täältä! vieteri katkeaa ihan juuri. Että pitikin leveillä ja kustantaa tämä koko iloinen perhe tänne Lappiin riemulomalle.
  • Ööö, Yannica venyttää. – Mulla meni kaikki pykälät tohon postaukseen minkä tein.

Seison hiljaa typertyneenä ja kysyn rauhallisesti.

  • Kai sä laitoit siihen, että me ollaan täällä?

Yannican silmissä pilkahtaa nopea oivallus, joka kuitenkin sammuu välittömästi, kun hän keksii laverilla olevan makuupussin.

  • Joo, tietty! hän myöntää.

No jotain se tajusi edes. Yannica kääntelee kokonaan auki vedettyä makuupussia kuin se olisi spitaalisen käärinliina.

  • Laitoin häsäreihin et ihkuloma ja et Ylläs.
  • Siis et mitään, että tulkaa hakemaan meidät? Tai apua?
  • Ööö…en tietenkään, Yannica puistelee koin syömää makuupussia ja kohauttaa lopulta hyväksyvästi olkapäitään. – Mut mä sain jo tosi paljon tykkäyksii siihen.

Kana-aivo, tekisi mieli kiljua, mutta päätän olla hiljaa.

  • Ei toi kamiina mitään auta, Yannica istahtaa laverille ja avaa housujensa vetoketjun. – Mulla on parempi idea.

*

  • Mä jäädyn, mä jäädyn, mä niin jäädyn! Yannica huutaa ja piehtaroi makuupussin alla, vaikka olemme ehtineet lämmitellä siellä ehkä vasta minuutin.
  • Älä käytä energiaa tuohon meuhkaamiseen, ärähdän, mutta äreän ukon kärinä kaikuu kuuroille korville.
  • Meil oli lukiossa sellainen selviytymiskurssi, mis sanottiin, että ruumiinlämmön jakaminen on paras keino hypoxitermiaa vastaan, Yannica lässyttää.

Toivoin, että kamiina alkaisi todellakin lämmittää nopsaan.

  • Kuuletsä?

En vastaa mitään. Mitä ne lukiossa nykyään opettaa. Olen kuin pakastettu kalkkuna. Minusta jopa kuulostaa, että vähäinenkin liekki kamiinassa on hyytynyt ja ulkona lumimyräkkä yltynyt. Me kuollaan. Yhtäkkiä Yannica ryhtyy peitoksi heitetyn makuupussin suojissa kiskomaan paitaansa.

  • Mitä hittoa sä teet? saan kalisteltua.
  • Ota säkin märät vaatteet kans veke, hän komentaa.

Hikinen poolopusero lentää majan lattialle, sitten mustat pitsirintsikat. Suljen siinä kohtaa silmäni. Jotain lentää naamalleni.

  • Tsori!

Yannican kolmen pisteen heitto on epäonnistunut ja hänen pilluiset pikkupöksynsä lävähtävät naamalleni. Hän poimii ne verkkaisesti, mutta eau de jalkovälin väkevä tuoksahdus tarttuu nenääni. Se teki tuon tahallaan, pikkuhutsu.

Tuijotan pimeään kattoon, mutta tiedän Yannican tarkkailevan minua koko ajan pitkien ripsiensä takaa. Hän painautuu minuun alastomana laverilla ja kyhnyttää itseään minua vasten. Tunnistan hänen hajuvetensä provosoivan aromin, ja ihon saippuaisen tuoksun. Sitä pehmentää kainalokuopista leijaileva mieto tyttöhiki. Tytöillä sekin tuoksu osaa olla aisteja kiihdyttävä. Pojan tyttöystävä, kiusankappale, snobi, hemmoteltu, petollinen, juuri täysi-ikäinen, sileä, muodokas. Tajunnanvirtani lähtee väärään suuntaan.

  • Meil ei oo mitään muuta keinoo, Yannican silmät pyörivät iloisesti kuin pelikoneen symbolit. Hän näyttää jotenkin nauttivan tilanteesta. – Nyt ihan oikeesti, Jaska, Yannica vetoaa ja hänen äänensä muuttuu taas ärsyttäväksi nalkutukseksi, mistä tulee Moona mieleen. – Mä en haluu kuolla tänne, mä oon liian nuori, ei puutu kuin yhyy lauseen lopusta.
  • Joo joo, kunhan oot hiljaa, murisen ja käännyn lopulta kyljelleni hankkiutumaan vaatteistani eroon.

Hän nauraa tirskahtaa.

  • Oonks mä sun mielestä ärsyttävä? nasaali kuulostaa jäätyneeltä nasaalilta, mutta ässään pakkanen ei pure. Tuskin edes ydinräjähdys.
  • Et, vaan vitun ärsyttävä, mutisen ja saan itseni lopulta alastomaksi.
  • Mitähän Juuso sanois jos näkis, Yannica nauraa jo vapautuneemmin, mutta kykenee kesken naurunkin kiivastumaan. – Mitä sä tolleen hei?! Ei toi mitään auta kyljellään, käänny selälles.

Tunteet vaihtelevat kuin lämpötilat Suomessa. Pakko minun on totella. Mutta heti kun saan voimani takaisin, tungen taatusti nuo mustat pitsiset pikkupöksyt pissiksen suuhun. Onneksi letukka ymmärtää pitää vaihteeksi kärkevät huulensa kiinni. Kuuntelemme vaitonaisina myrskyn raivoa, tuulen ujellusta. Lunta läsähtää ikkunaan. Horisonttia on näkyvissä enää muutama sentti.

Mutta onnea ja auvoa kestää vain minuutteja. Sitten Yannica ryhtyy vatkaamaan vartaloaan ja hytisemään kylmästä.

  • Ei tää näin auta, mun pitää päästä lähemmäksi.

Hän puhaltaa hyistä ilmaa poskeeni, jankuttaa ja vemputtaa polvillaan makuupussin alla niin kauan, että nostan käsivarttani. Tyttö pujahtaa salamana kainalooni ja asettelee poskensa solisluuni kuoppaan. Yritän pitää kämmentä vain hennosti hänen käsivarrellaan. Mutta silti hävyttömät kielet kuiskivat minulle, että nuoren tytön iho on kimmoisaa ja virheetöntä. Hän on eloisa, eikä mikään lahna. Hänen nänninsä ovat jäykät, hän osaa temppuja. Hän osaa varmasti pyörittää tuota herkkupersettä satulassa kuin villin lännen rodeossa. Nieleskelen. Yannican raskas povi nousee ja laskee. Hengitys on muuttunut hallituksi, mutta katkonaiseksi. Makuupussi alkaa jo vangita ruumiinlämpöämme.

  • No onko nyt hyvä? kysyn.
  • Parempi, Yannica vilkaisee minua ja puraisee huultaan. Hän nostaa jalan koukkuun lantiolleni ja alkaa hinkata sillä jo ennestään virittyneessä tilassa olevaa aluetta.
  • Mitä sä teet?

Yannica kiipeää ylemmäksi, hänen suunsa on rinnallani, jalka tekee temppuja.

  • Ymmm…mun jalka on puutunut, hän kuiskaa.

En viitsi sanoa mikä minulla on puutunut. Kaluni herää, tempoilee, nostaa päätään. Ainoa toimiva paikka minussa, mutta vailla järjellistä elämää. Ja siihen Yannica kohdistaa hierontansa. Vaikka se on pelkkä pieni polvi, saa se minussa aikaan syntisen levottomia tunteita. Pikkuruiset varpaat leikittelevät pohkeellani.

  • Oho, Yannica vilkaisee makuupussin sisään ja hyrisee tyytyväisenä. – Ei se mitään. Se on iha luonnollist. Iha luonnollist.

Silti hän ei lopeta, vaan hieroo koivellaan täyteen jäykkyyteen kivunnutta kyrpääni.

  • Ei tää toimi näin, Yannica tuhahtaa. – Meidän pitää olla vieläki enemmän lähekkäin. Sillai rinnat vastakkain.

Olen auttamatta myöhässä ponnistuksessa jo keulalla, kun Yannica kampeaa ylleni. Hänen viileä kehonsa liimautuu suorin jaloin päälleni 50 kilon levypainona. Hampaita kalisuttaa.

  • Nyt on parempi, Yannica mumisee, kun saa pudotettua pienet kätensä kainaloideni kautta selkäpuolelleni. Hän tarrautuu minuun, painaa kasvonsa poskeani vasten ja hengittää kiivaasti suoraan korvaani. – Oh…ooh…oooh.

Lämmin huohotus muistuttaa kalliita seksipuheluita, joita olen joskus soittanut. Tosin ei niin kalliita, kuin Moonalle soittamani ns. seksipuhelut, joissa seksin edellytyksenä on ollut kalliit korut, illallinen tai vene.

Tytön tukka tuoksuu laventelishampoolle. Hiukset ovat ponnarilla, niissä on paljon vaaleaa, mutta myös muodikasta tummaa juurikasvua. Myös kulmat ovat tummat. Onkohan pillukarvoitus…? Ei, nyt ei parane ajatella sellaisia.

  • Mul on vieläki kylmä, Yannica hieroo nukkaista poskeaan parransänkeäni vasten.

Hänen kehonsa tärisee, alkaa liikkua. Vai olenko se minä joka liikun? Kun kaksi junaa on pysähdyksissä vierekkäin asemalla, ei aluksi tiedä kumpi niistä lähtee ensin liikkeelle. Kyllä se on Yannica. Hän aaltoilee ylläni koko painollaan ja kääntelee somaa päätään niin, että aistin silkkiset huulet kaulaani vasten.

Huohotus on paksua ja kuumaa. Sormenkynnet uppoavat lapaluideni väliin, makuupussi kahisee. Kamiinassa orpo kuusikalikka napsahtelee. Tytön liike nopeutuu ja hengitys on muuttunut kiihkeäksi. Ehkä hän hyperventiloi.

  • Aaah, mä tarvin niin lisää lämmintä, Yannican kylmä nenä hyväilee poskeani ja hampaat hapuilevat korvalehteäni.

Yritän olla ajattelematta hänen pyöreitä, greipin kokoisia rintoja, jotka tassuttelevat rintakehääni pitkin. Yritykseksi jää. Liitulakun kovuudella varustetut nännit piirtävät kuvioita kehooni. Ainoa paikka missä on jäljellä yhtään verenkiertoa, sijaitsee haarojeni välissä. Luonnon oma taikuri on kiskonut naruista kivekset aivan pussien ylälaitaan ja kulli seisoo kovana Yannican alavatsaa vasten. Hän on mäntä, joka liikkuu edestakaisin, ja kaluni saa nauttia silkinpehmeän kehon muodoista, pienestä pömppisvatsasta ja korkeasta häpykummusta eritoten. Jos kaikkialla muualla on kylmä, ovat sukuvehkeet kuumat ja nihkeät.

  • Ymmm…oih…ahhh.

Yannica tanssittaa lantiotaan taitavasti ja kalun reitti kulkee yksinomaa häpykukkulan ylitse. Joka on muuten sileä, paljaaksi raakattu hakkuuaukea. Sen olen tajunnut jo aikaa sitten. Narskutan hampaani yhteen. Yannican häpyluu hieroo vaateliaasti. Terska tuntee taas turvonneet häpyhuulet ja niiden liukkaan hahlon, joka heruttaa nektaria reisillemme. Plits, plits, ääntelehtii Yannican pieni pimppi.

  • E-e-eeiköhän me olla jo lämpimiä, vikisen.
  • Mä oon ihan frozen, tyttö nostaa päätään ja tuijottaa minua intensiivisesti noilla sinisillä, viettelevän laajapupillisilla silmillään. Hän puraisee huultaan, kietoo teräviä kynsiä selkääni ja kähisee. – Mä haluun jotain lämmintä sisääni.

Hänen rytminsä hidastuu, lantio alkaa tunnustella.

  • Jos mennään kaminan äär–, kirjaimet loppuvat huulilleni kesken, kun tötterömäinen häpysuu nappaa kiinni kullini kärjestä.

Ei sinne, järki sanoo. Mjähts! Samettinen ja liukas tunneli imaisee kaluni väkisin. Posliinin kutsu. Se on näädänrauta, mihin ei pidä raajojaan laskea.

  • Ihh-hi-hii, Yannica hyrisee hiljaa, yhä reaktioitani tarkkaillen.

Ja kun en kykene liikahtamaan sijaltani, raottaa hän suutaan ja huokaa taivaallisesti. Samalla kyrpä porautuu hitaasti äärimmäiseen kireään luolaan nalkkiin, eikä sitä aja ulos sieltä enää terrierikään. Pillu litisee irvokkaasti, tirskahdellen.

  • Just näin, Yannica mumisee ja hänen kahdeksantoistakesäinen rasiansa on laskeutunut joka puolelta mulkkuni ympärille.

Pillun nahkaiset tiivisteet joutuvat venymään kunnolla ottaakseen aikamiehen kyrvän itseensä. Yannica alkaa nopeammin kihnuttaa päälläni. Hänen ilmeensä on pirullisen viekas. Sellainen kuin kepposta tekevällä kakaralla on. Punaiset huulet aukeilevat raukeasti ja päästävät ihan jotain muita ääniä, kuin kakaran suusta.

  • Nyt on hyvä, hän laskee kalpeat kasvonsa kasvojani vasten ja antaa lettinsä pudota otsalleni.

Huomaan vasta nyt pompulan, Frozenin Elsan. Yannican keinunta muistuttaa melkein jo ratsastusta. Hänen silmänsä tummuvat entisestään ja katse samenee.  Nenä on vielä jääkylmä.

  • Lämpenee, lämpene-nee, hän hokee epäselvästi, nostaa yhtäkkiä lantiotaan ylös ja polkaisee niin nopeasti alas, että palleissa muljahtaa ilkeästi.

Kullini survoutuu kahvaansa myöten pikkuneidin sisään. Puristan ohutta homeista patjaa ja esitän kaikki mahdolliset rukoukset kaikille mahdollisille jumalille peruskalliosta taivaaseen ja Tapiosta Allahiin, etten laukeaisi, ja että saisin laueta.

Sitten kesken harhaisten höpinöideni Yannica nostaa ylävartaloaan pystympään ja hänen isot rintansa alkavat heilahdella minua vasten. Makuupussi valuu alas. Ei helvetti, selviytymiskursseilla tuollaista ei ohjeisteta! Rinnat ovat pikaistuksissani tehdyn arvion mukaan D-kupin leilit, täyteläiset ja täydelliset. Nänninupukat ovat suuret ja turvonneet ja rosoiset, Tikkurilan värikartasta sormi sävyn T1111 kohdalle. Itse nännipihat ovat pienet, ei paljon turvonneiden nisien yli.

Rinnat tumpsahtelevat ihanasti vatsakumpuuni, niissä on kiinteydestä huolimatta luonnollista letkeyttä. Joudun tarraamaan kiinni tytön käsivarresta. Hän naurahtaa riettaasti ja paiskaa diivamaisesti piiskanomaisen ponnarinsa olkansa yli. Hän makaa vielä jalat suorana, vain ylävartalo jooga-asennossa. Mikä lienee naurava skorpioni.

Nappaan kiinni hänen tissinsyrjästään kuin vinkulelusta. Ehdin painella sitä käyntiin muutaman kerran, kun tyttö alkaa voihkia ilman mitään teennäisyyden hiukkastakaan.

  • Uih-uihhh-uihhhhhh.

Yannika hakee taaempaa voimaa työntöihinsä, kulmakarvojen ryppy syvenee ja kasvoille nousee kouristuksenomainen virnistys. Yannican sielu on irronnut ompeleestaan muualle ja silmät harittavat eriparisina.

Nuoren tytön pillu vapisee syvältä vatsan pohjasta saakka, kuin vaginalihaksiin olisi asennettu lisävarusteena sähkövastukset. Piukka lotiseva pillu hieman hellittää kuristustaan mulkullani, mutta se on vain pakonomainen refleksi ennen totaalista imua, kuutosvaihdetta. Kipinät sinkoilevat tajunnassani, kun yritän estää siemenen irtoamisen. Kuin näkymätön nahkavyö hirttäytyisi kullin ympärille.

Yannican tissit vatkaavat vielä hetken ylläni, tussu potkaisee kerran kunnolla vastaan ja sitten orgasmin kesyttämien lihasten jännitys laukeaa. Hän lysähtää aivan velttona ja hikisenä päälleni, yrittää hakea iiriksiinsä kiintopistettä, mutta silmät ovat jotenkin eripariset.

  • Nyt on, hän sopertelee ja pudottaa päänsä rinnalleni. – Nyt on iha täydellist.

Kumpikaan ei sillä hetkellä edes tajua sitä, mutta suutelemme nopeasti. Hyväilen Yannican niskaa ja kosteita hiuksia, vedän pudonnutta makuupussia ylös. Kalu seisoo hänen sisässään, se ei antautunut kehotuksista huolimatta. Yannican syntiset silmät lupsahtelevat tiuhaan, pitkät sormet puristelevat käsivarsiani. Hän näyttää sillä hetkellä niin keskenkasvuiselle pikkulikalle, että hävettää.

Mutta häpeän tunne ei saa pontta. Vartalomme ovat lämmenneet, hikisetkin nussimisesta. Pienessä hämärässä majassa tuoksuu savu ja ikivanhojen hirsien patina. Kamiina napsahtelee rauhallisesti, unettavasti. Jos majassa olisi soittorasia, sen pitäisi ehdottomasti soittaa tähän kohtaan Lumiukon tunnusmelodia.

*

Olen taas massakentällä, joka on punaisenruskea kuin autiomaa Eastwoodin länkkärissä. Intiaanien ratsujen tilalla kuuluu lenkkareiden kopina, kun nussin Moonaa rytmikkäästi. Hän kuiskaa jotain korvaani. En kuule. Hän nauraa, nuolaisee poskeani ja survaisee terävät kynteni pakaraani. Ai saakeli, että kullista tuntuu nannalle. Sellainen lotisevan märkä kurnutus, tiukka mutru häpyhuulissa ja liukas puristus. Katson suoraan verkolle, mutta jähmetyn siihen paikkaan. Kyyhkynen istuu tuomarin istuimella ja kääntelee päätään 360-astetta.

Kestää hetken tajuta, missä olen. Pimeys on tiivistynyt hiihtomajassa yksinäiseksi tyhjiöksi. Poimin katseellani nokisen kuparipannun ja punaisena hehkuvan kamiinan pesän. Yannica on kadonnut jonnekin. Muna silti kokee yhä hurmiollisia unenomaisia tunteita: tiukkaa, märkää, imevää näkökantaa. Kun viimein ymmärrän katsoa alaspäin, näen tummanvihreän makuupussin keskellä möykyn heilahtelevan. Kiskaisen teltaksi muuntautuneen pussin syrjään ja viimeinenkin unenripe häviää.

  • Yannica, mitä helvettiä?

Tyttö puristaa koko nyrkillään suonikkaan kyrpäni tyvestä ja lutkuttaa reilua kärkikolmannesta. Molskahdukset ovat mojovia. Elin on melkein sinisenpunainen ja kiiltävä tytön syljestä. Yannica vilkaisee syrjäsilmällä, muttei keskeytä tarmokasta ja hävyttömän märkä-äänistä suuhunottamistaan. Hänen huultensa pakovoima on mieletön, sen täytyy lähteä keuhkoista saakka.

  • Yannica, lopeta, kiltti, anelen. – Ei sun tarvitse, tai siis pidä noin…

Tyttö katsoo suoraan silmiin ja skannaa minun läpi. Katseessa on sama viekkaus kuin aiemminkin. Hän hellittää hetkeksi lutkutuksen, nuolee terskan alapintaa ja sitten värähtelevää viisarin vartta. Pieni tyly sylkäisy terskan reiälle, sylki valuu hitaasti huipulta alas.

  • Mun on taas kylmä. Mä otan susta lisälämpöö, Yannica tokaisee ja jatkaa röyhkeästi nekkuni lassutusta.

Hän tehostaa absoluuttista nautintoani rullaamalla kämmentään mulkkua pitkin edestakaisin. Hetki vielä tuota julmaa mikrofonin käsittelyä, niin lasti lentäisi. Neiti haukkaa munan oikein syvälle, kierittää kättään, päästää terskan poskeensa, runkkaa nopeasti ja taas antaa elimen sukeltaa kurkkuunsa.

Äänivalli murtuu, kun hän maiskauttaa kullin suustaan. Jälleen pieni sylkäisy liukastetta, sitten tyttö lipoo munan vartta joka puolelta ja painaa huulensa terskalle kuin tutin päälle. Hän tekee kielellään jotain – en tiedä mitä -, mutta se saa muurahaiset liikkeelle alaselässä. Lirkuttelu päättyy, kun Yannica löytää kivekset. Ah, hänen nälkäinen suunsa imee niitä juuri oikealla voimakkuudella. Mutta taas kerran kesken parhaimman nautinnon hän vaihtaa kohdetta ja imaisee kaluni kokonaan kitaansa.

Alan todella päästä tunnelman tuon pienen sievän Linda Lovelacen syväkurkutuksessa. Hapuilen jo kourani alle tytön ponnarin, mutta hän ehtii sujahtaa munani kimpusta. Hänen intohimoiset silmänsä ovat suuret kuin kahvilautaset. Yannica kiipeää syliini, tarttuu kyrvästäni kiinni ja ohjaa sen vaolleen. Saattaa kuulostaa turhalta vikinältä, mutta sattuu kuulkaa yllättävän paljon, kun tyttö lyö luiset polvet reisiäni vasten ja painaa säärillään sääriäni, siis istuu koko painollaan jalkojeni päälle.

  • Tää on niin väärin, yritän sanoa vastaan.

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin. Kappale alkaa soida tajunnassani. Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista. Vaikka posliinipillu on kertaalleen jo esinussittu, ei se anna tiukkuudellaan yhtään armoa. Yannica aloittaa ratsastuksen tällä kertaa suoraan huippunopeudesta.

  • Ih-ih-ih, hän kiljahtelee ja laukkaa selkä suorana, tukka pomppien.

Nyt näen kunnolla hänen upeat kanisterinsa. Kapeat rusketusrajat ovat vielä muistona Juuson ja Yannican syyslomalta Kreetalta, minkä minä taisin itseasiassa kustantaa. Tisseissä on kokoa ja näköä! Ensin ne rummuttavat rintarankaani, sitten ne rupeavat läiskymään ylös ja alas. Sen verran tiiviyttä löytyy, etteivät tisut vielä läpsy toisiaan vasten, kuten aikuisemmilla martoilla tuppaa tehdä. Yannica polkee minua lujaa, käyttää minua. Pidän kiinni hänen tissiensä alta ja ajattelen, että hitto, mitäs tässä enää sievistelemään!

Tuuppaan neitiin vauhtia alhaalta ja ryhdyn räpläämään hänen klitoristaan. Yannica haukahtelee kuin innokas pikkupiski. Ja kyllä minullakin häntä heiluu. En ole varma, tietääkö tyttö kenen luulla ratsastaa; hän näyttää vaipuneen taas täysin omiin maailmoihinsa. Mitä nopeampaa hän tikkaa narisevalla tukkijätkien laverilla, sen syvemmälle hän uppoa. Karkuun hän ei todellisuutta pääse. Nännien liike on jo hypnoottista, rajua. Hitaasti, kovin hitaasti minä alan ymmärtää poikani Juuson valintaa…

Pudotan Yannican ratsailta, kiedon hänet syliini ja suutelen nälkäisesti. Tyttö maistuu piparmintulle. Imen hänen huuliaan ja annan hänen työntää kärkkään kielensä suuhuni. Kieritän tulevan miniäni vuorostaan selälleni ja laskeudun tutkimaan hänen petollista pimppiään. Haarat kunnolla apposelleen, noin. Tuossa iässä lihakset ovat vielä niin norjat, että leveä vee aukenee upeasti. Hieron häpyhuulia ja nuoleskelen salmiakinmallista reikää. Se on täynnä miljoonia pieniä värähteleviä lihassyitä, mikä tekee piiraasta täyden kympin lypsykoneen.

Yannica pitää kiinni terhakoista tisseistään kuin ne mukamas johonkin putoaisivat.

  • Jooh, jooh, hän hokee ja ynisee.

Nuolen pillua, kunnes oloni on kylläinen. Maku on hienostunut, aavistuksen kirpeä ja suolainen, oikein kiimainen kaikkine nyansseineen ja mausteineen. Kovasti on yritetty hangata ja peittää ominaistuoksua pois, mutta pillunhaju ei lähde haaroista edes Tolulla.

Jatkan tytön tyydyttämistä ujuttamalla kaksi sormea reikään. Oi että silmäke litsahtelee. Teen silmät muljauttelevaa kierreliikettä twisterissä. Yannica puree nyrkkiään, kun kaivan aivan klitoriksen alta. En sitäkään helmeä unohda, vaan imen aikamiehen viiksekkäällä suulla ja kiusaan herkkyyden huipulle. Siirrän silti painopistettä alas. Nopeutan sormin runnomista ja kurkistan kohti tytön takakameraa. Hymähdän. Täydellisessä paketissa on pieni kauneusvirhe: ranskalainen karvoitus. Pienen napin kokoisen pyllyreiän ympärillä kasvaa ohuita mustia karvoja. Hempukka ei ole muistanut tai hoksannut ajella.

  • Mikäs se täällä on, kuiskaan ja tutkin pyllyvakoa.
  • Ei sinneeh, Yannica voihkii.

Nuolaisen pyllyä. Maku on sakeampi. Toinen lipaisu. Tyttö tarttuu polvitaipeeseensa ja nostaa jalkaansa. Tykkää, väitän minä.

  • Tämäkin lämmittää usko pois, vittuilen ja alan lipoa hänen pannuaan.

Yannica hytkyy, korahtelee. Sormet tuntevat hänen sisällään paineen kasvavan. Tiedän, että muutamalla pumppauksella saisin pimppivaon ruiskaisemaan kirkkaat kaaret. Mutta ei, siinä on jo tarpeeksi irstailua, että kieleni on pojan tyttöystävän perseessä. Muistan joskus tiuskaisseeni Moonalle, että ”mitä sä aina saatana nuolet tuon primadonnan persettä”, kun tuleva anoppi oli myötäillyt jälleen kerran kiukuttelevan morsion mielen oikkuja. Nyt tilanne on aivan päinvastainen.

On aika työntyä häneen. Suutelen hänen suloisia varpaitaan ja jalkapohjaansa, samalla kun asettelen räjähdysherkän tatin avonaisille huulille ja liu’un häneen määrätietoisesti. Tytön nilkka jää lepäämään taiteellisesti olkapäälleni. Yannica vinkaisee, ehkä kivusta. Hänen varpaansa käpristyvät kiharalle. Mutta pian tuttu voihke kuplii hänen huuliltaan. Tyttö on siitä ihana, että hän näyttää ilmeillään kaikki tunteet aidosti.

Heitän suosiolla makuupussin lattialle ja työnnän munan niin syvälle kuin se menee. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun trooppisen kuumat pillulihakset kietoutuvat hellästi kullisi ympärille ja pitelevät siitä kiinni. Kyllä siinä aikuisella miehelläkin itku on päästä. Steariini valuu hitaasti kynttilää pitkin…

Nain sydämeni kyllyydestä, mitään enää säästämättä. Tytön häpy loimuaa jo punaisena, mutta itsepä tätä kerjäsi. Nostan toisenkin hoikan rimppakintun olkapäälleni ja ahtaudun häneen koko onkalon täydeltä. Haen patinoituneesta laverista varpailleni sopivan nojan ja tukeudun kyynärpäitäni vasten. Siitä kelpaa astua. Yannica pitelee käsivarsistani kiinni hysteerisenä ja hänen päänsä nakkelee puolelta toiselle. ”Saat kohta lämmintä sisääsi”, imaisen hänen korvalehteään ja suutelen rajusti kaulaa. Ihana ja kompleksinen pikkuhutsu, ajattelen takkini kääntäneenä ja näykin häntä hellästi joka puolelta, tartuttaen itseeni teinityttömäisen hajuveden karamellisuuden. Vittu kurnuttaa, sellaiseksi pimppi on jo muuttunut. Taon takomistani pienessä pajassa.

Korvakäytävässä vasara ja alasin mätkivät kilvan toisiaan, musta samettinen esirippu kiskaistaan verkkokalvojeni eteen. Tiedän Yannican saavan toistamiseen: hänen pimppinsä surisee vekkulisti elimeni ympärillä, tytön kalpeat reidet kramppaavat, pohkeet puristuvat ympärilleni ja jalat alkavat vatkata. Tärinä etenee varpaasta toiseen yksi kerrallaan. Hänen alavatsansa liikkuu kuin hissi. Puristan pallorinnat käteeni, kun Yannican selkä nousee patjasta.

  • Oo-uu-ii! hän huutaa miltei ranskalaisittain ääntäen.

Käykö edes mielessäni déjà-vu? En tiedä. Massakentän sijaan alla on halpa laveri, mutta kaikki muu on samaa.

Karjaisten päästän siemennesteeni irtoamaan tytön sisuksiin. Ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran, myyty herralle takarivissä! Laukeaminen tuntuu taivaalliselta. Hytkyn tytön sisässä ja täytän hänen kohtuaan lämpimällä nesteellä. Yannican nännit sykkivät kämmeniäni vasten, tyttö huohottaa ja suutelee kaulaani. Tunne on ikiaikaisen primitiivinen. Minä, lauman vanha apinauros, ja vielä pääsen nuoren naaraan jalkojen väliin. Ja nuori naaras haukkoo tyydyttyneenä henkeään pienellä punaisella suullaan, silmät auki rävähtäneinä, omenaiset tissit pystyssä.

Jokin epävarmuus pääsee livahtamaan esiripun välistä järkiparan luo ja maltan lopulta vetää kullin ulos. Vaaleanharmaa spermaryöpyn jämä syöksyy tuubista nuorelle posliinipillulle. Sieltä tosin pulpahtaa ulos jo sisällä peruuttamattomasti hilloutunut vaalea lasti.

Yannica nojaa kyynärpäihinsä ja tuijottaa minua alhaalta kerrankin nöyrästi. Hetki on upea, sekunnin sitä kestää. Sitten hän nauraa kuin pieni riivaaja ja hieroo suihkuttamaani hedelmäpommia häpyhuulille, ja niiden väliinkin.

  • Onko vielä kylmä, häh? kysyn ja kopautan kovaa häpykumpua sauvallani.

Hän puistaa päätään hymyillen ja puraisee viehkeästi huultaan.

*

Samprasin ja Agassin matsi joskus1990-luvulla. Yleisö kohisee hiljaa. Pelaajat keinuvat, lämpö väreilee. Ratkaisun paikka. Agassi nostaa pallon, kohottaa mailan ja syöttää. Viuh! Voi voi sentään, kaksoisvirhe! Selostaja Hedman parkaisee. Pappi kysyy hiljaa jotain.

Ravistelen itseni muistoista tähän maailmaan. Yannica puristaa kättäni. Hänen kasvoillaan on vielä synnytyksen jälkeistä pyöreyttä, mutta ilmeet ovat itsetietoisen nuoren naisen nyrpeät ilmeet, jotka tahtovat sanoa, että etkö taaskaan kuunnellut.

Vilkaisen taakseni. Katsomot huojuvat hiljaa. Mustaa ja valkoista lehtereissä, kesäpäivä vihannoi, neilikoita ja ruusuja, kaaso ja bestman. Ei poikaa, ei vaimoa, siis ex-vaimoa. Se vei mennessään veneen ja puolet firmasta, ja vähän muutakin. Mitä se pappi kuiski?

Lapsi alkaa itkeä, vaikka kaaso hyssyttelee sitä. Morsiamen puvun hintaa ei mitata rahassa, vaan timanteissa, vaikka eipä silti: Yannica näyttää siinä tyrmäävältä. Kookkaat rinnat kiristettyinä toisiaan vasten, pitsisestä kaula-aukosta ulos tunkien. Lantio kuin ampiaisella, herkullinen perä pitkällä. Tällä kertaa sopuisa meikki, mutta silmissä sama intensiivinen palo kuin sillä saakelin hiihtomajalla puolitoistavuotta sitten. Kaksoisvirhe, käsi pystyyn sen merkiksi.

Sen jälkeen tapahtumat alkoivat paisua kuin tytön soma masu.

  • Niin, olihan se Jannika Alexandra Beatrice Mähönen? pappi kuiskaa kovemmin.
  • Joo, sii-iis Jannika yyllä ja ceellä, tuleva vaimoni korjaa.

Niinpä.

 

 

7 kommenttia viestissä: “Jannika yyllä ja ceellä”

  1. TahmaTassu says:

    Loistava tarina. Taitavasti rakennettu hyvällä kielellä ja kirjallisilla ansioilla. Lisää kiitos!

  2. Vierailija says:

    Uhhuh, miten ihanan kiihottava tarina. Mieletöntä kuvailua ja verbaliikkaa sopivan herkullisen juonen kanssa tarjoiltuna, ei mitään hätäistä höttöä! Tällaisia lisää ehdottomasti.

  3. Liisukka says:

    Vai että uhmakas nenä. Voi vittu mitä lässytystä taas. Lässyti lässyti. Odotin kunnon pornoa.

  4. Cthulhu says:

    Upeesti kirjotettu! Palaan varmaan lukemaan tätä myös pelkästään kielen takia 🙂

  5. elWood says:

    Vaihteeksi laadukkaampaakin sisältöä tänne. Hieno tarina ja hyvin kuvailtu. Mahdollista jatkoa odotellessa.

  6. DarkMatter says:

    Hienosti kuvailtu ja upeasti kirjoitettu! Hieman meinasi väliin naurattaa someteinin kliseet, mutta hieno ja sopivan rauhallisesti kehitetty tarina.

Kommentoi

top