search
top

Laakson kallioilla käy kuhina

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (27 votes, average: 2.56 out of 5)
Loading...

Laakson kallioilla käy kuhina

Astuin raitiovaunusta Auroran sairaalan pysäkillä. Kevätaurinko helotti. Oli toukokuun alku. Talven jälkeen olivat Keskuspuiston metsiköt kuivuneet ja alkoivat vihertää antaen suojaa Suomenlahden rannikolle asettuneille muuttolinnuille. Osa linnuista oli pesänrakennuspuuhissa, ja ne, jotka eivät vielä olleet, viheltelivät naaraille häpeämättömiä suvunjatkamiseen tähtääviä viestejä. Pysäkin kohdalta alkava metsikkö antoi suojaa myös metsässä kevään ensi kävelyjä aloitteleville yksinäisille miehille. Nyt siellä pystyi liikkumaan jo matalissakin kesäjalkineissa. Miehet olivat keventämässä muutakin vaatetusta ja vaihtamassa kevätasuihin, sillä lämpötila Laaksossa oli ajoin parinkymmenen asteen kieppeillä.

Tämä metsikkö, jota reunustaa S:än muotoinen hiekkatie, on jäänyt mieleeni eräältä 60-luvun alun kouluajan urheilutunnilta. Oppiaine oli suunnistus. Silloin tämän metsikön suojassa seisoi pari virtsalle ja tervalle tuoksuvaa kusiputkaa. Toisen kusiputkan seinästä löysin rastin sijaan nastalla kiinnitetyn mustavalkoisen valokuvan, jossa mahtava suonikas miehen kyrpä komeili kuvattuna täydessä erektiossa. Olin itse alun toisella kymmenellä oleva nalikka, ja siksi siittimen koko sai hämmentyneen mieleni askartelemaan koko lopun koulupäivän kuvan esittämässä, mystisessä aikuisten maailmassa. Koetin miettiä kuka oli kiinnittänyt kuvan kusiputkan seinään? Kuka oli ollut mallina, ja kuka oli kuvaaja? Minkälaisia olivat ne kaverit, jotka tulivat katsomaan tällaisia kuvia metsäiseen pisoaariin? Tulin seuraavana päivänä koulun jälkeen tarkistamaan, oliko kuva tallella? Sitä ei näkynyt. Sen sijaan löysin ruotsalaisesta pornolehdestä repäistyn, suuria ryntäitään esittelevän blondiinin kuvan. Kusiputkan lähistön pensaikosta kuului ääniä, joiden alkuperästä en kumminkaan sen tarkemmin ottanut selvää. Jotain pömpelien käytöstä kertoi se, että maasta löytyi tälläkin kertaa useita kondomeita, joiden kärkiosiin oli kertynyt huomattavia spermalatinkeja. Tuolloinkin oli toukokuun alku.

Jatkoin pysäkiltä ajotien yli, ja oikaisin asfaltilta metsikköön pysähtyen silloin tällöin polulle kuulostelemaan, oliko siellä minun lisäkseni muita voyeristeja tai lintuharrastajia? Hienoa, että hiirenkorvalla olevat pensaat antoivat suojaa, jonka lävitse saattoi itseään paljastamatta tehdä havaintoja. Muistojen ja kevätauringon provosoima kulli turpeana tulin metsikön läpi Ratsastusstadionin katsomon taakse. Katsomossa istui yksinäinen mies silminnähden nauttien kevään lämmöstä. Jatkoin rahisevaa hiekkatietä ylös parkkipaikalle, ja sieltä sekametsän siimeksessä haaroittuvan polkuverkoston suojaan. Oli taas puristeltava sepalusta, sillä monet aikaisemmat Laakson metsäkävelyt tulivat mieleeni, saaden kullin värähtelemään kesän odotuksessa. Nyt se alkoi tuntua painavammalta, herkemmältä ja turpeammalta housun vasemman lahkeen kepeässä puristuksessa. Kiima oli tekemässä minua hieman hajamieliseksi. Lähestyin kukkulan lakea. Puusto oheni, ja siellä täällä näkyi yksinäisiä eksyneen näköisiä miehiä seisoskelemassa kädet taskuissa, katseet salakähmäisesti suunnattuina muka aurinkoon.

Istahdin tasaiselle auringon lämmittämälle kivipaadelle. Nautin lämmöstä ja katsoin pensaikkoa, jossa silmut vihersivät. Pensaassa äänteli pajulintu-uros. Ylävasemmalta kukkulan laelta lähestyi kaveri, joka oli ohittamassa minua. Hän pysähtyi kohdalleni, ja sai heti katsekontaktin. Se ei ollut vaikeata, sillä olin vähintään yhtä kovassa kiimassa kuin lähestyjä, jonka vetoketju oli puoliväliin auki. Stondisskullin tekemä pahkura housunetumuksessa antoi hänen olemukselleen voimakasta eksistentiaalista painoarvoa. Katsoin tulijaa taas silmiin, ja sitten uudestaan housujen peittämää stondista. Nyt vetoketju oli jo niin alhaalla kuin se saattoi olla. Mies nuolaisi huuliaan ja kysyi: “Tiedätkö, missäpäin on Olympiastadion?” “Ilmeisesti housuissasi, tai sinakin Stadionin torni on siellä ?” vastasin. Hän istui viereeni, arvioi minua, ja pani kohta kätensä housunetumukselleni, puristaen housujeni pullottavaa sisältöä. “Melkoinen Eiffel sinullakin”, sanoi mies, ääni kiimasta kähisten.

Panin käteni hänen vetoketjulleen ja puristin sen alla muljuvaa elintä, joka kokonsa puolesta olisi voinut olla kookas banaani tai grillimakkara. Ongin hänen kullinsa esiin, ja tarkastelin terskan kutsuvasti väräjävää kaarta. Se oli pakkautuneesta verestä saanut syksyisen luumun tumman värihohteen. Otin kullin suuhun ja puraisin sitä kevyesti. Sitten kostutin sen syljellä juureen asti. Annoin terskan viipyä hetken kitarisojeni syleilyssä. Kaveri nousi seisomaan ja veti housunsa nilkkoihin. Otin kivekset peukalonhankaan, vedin pusseista alaspäin, ja samalla hotkaisin taas kuuman kullin suihini. Silloin ilmestyi utelias nuori polkupyöräilijä seuraamaan puuhiamme. Kumma, että niitä ilmestyy aina, kun tilanne etenee genitaaliasteelle. Siirryimme pajupensaan taakse ja jatkoimme rauhassa siellä esileikkiämme. Toiselta puolelta meitä suojasi suuri kalliolohkare, muistuma kivikaudelta. Linnut ympäristön pensaissa miltei ulvoivat, ja kaveri veti puolestaan minun housuni nilkkoihin.Sitten hän syöksyi suu edellä kohti kyrpääni tavoitellen sitä himokkaasti kuin hauki uistinta. Seisoimme toisiamme hyväillen kuin kaksi rakastunutta. Olin työntänyt kieleni hänen poskeensa ja toisen käteni hänen paitansa alle puristellen nännejä. Kaveri tykkäsi siitä. Hän teki samaa minulle. Tuntui syntisen hyvälle. Toinen käteni, joka runkkasi hänen kyrpäänsä väsymättömästi, alkoi tuntua kostealta ja liukkaalta. Suut suuta vasten painautuneina ahmimme toistemme huulia, samalla kun kätemme hinkkasivat turpeita kyrpiämme, joista erittyi limaa noroina. Sitten räjähti orgasmi, ja sperma alkoi lentää terskojen läpi kahtena ballistisena kaarena. Ensin tuli minulta, ja heti perään kaverilta. Kiihdytin kättäni ja puristin liukasta kyrpää minkä jaksoin. Kaverin jalat tärisivät. Omat polveni olivat mennä alta.Tuntui tosi mahtavalta. Spermaa roiskui joka puolelle, myös vaatteille ja jopa kengille.
Kaveri nuoli kullini puhtaaksi ja kiitti.

Vähitellen ympäröivä todellisuus sai meistä taas otteen, ja istahdimme puhdistamaan spermaisia vaatteitamme lämpöiselle kivelle. On tavallista, että tuntematon partneri häipyy vähin äänin, saatuaan tarpeensa tyydytettyä. Mutta ei tämä. “Kiva kun otit Stadikan puheeksi. Tuntuiko hyvältä? “, kysyin. “Ehdottomasti. Sinulla on yhtä aikaa liukas suu ja karkea, kullia hivelevä kieli”, vastasi kumppani. Hän sanoi tulevansa tänne huomenna parkkipaikalle noin kl. 15. ” Pääsetkö tulemaan huomenna? Sinulla on hyvänkokoinen herkkukyrpä. Haluaisitko panna minua auton takapenkille? Tässä korttini. Soita, mikäli sinulla on jokin vieläkin parempi idea, herra Eiffel.” ehdotti kumppani. Hän oli vihdoin onnistunut saamaan kullinsa takaisin housuihin.

Panin kortin rintataskuuni ja sanoin tulevani. Lintujen laulu, Laakson pensaiden suojassa paisuvat kyrvät ja ensimmäiset talven jälkeiset spermaroiskeet harmailla graniitipaasilla, ovat aina varma merkki kesän tulosta Helsinkiin. Kuka keväisen Laakson luontoa ja kiusauksia voisi vastustaa?

6 kommenttia viestissä: “Laakson kallioilla käy kuhina”

  1. Herkku says:

    Erittäin hyvä tarina jälleen. Tämmöistä lisää ❤️

  2. ouluukm says:

    milloin vain jos kohdataan ja enemmänkin

    • Tanakka says:

      Ajatus tapaamisesta kuvaamassani hengessä saa aikaan erektion. Kehitellään ideaa kaikessa rauhassa.

  3. ouluukm says:

    loistava tarina kulli koveni ja piti runkata pitäis päästä luontoon

Kommentoi

top