search
top

Pohjoisen valtias 1.

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (141 votes, average: 3.29 out of 5)
Loading...

Istuin hetken silmät kiinni, jotta huone lakkaisi pyörimästä silmissäni. Hyvä on, minua pyörrytti muustakin syystä kuin korsetin kiristämisen takia. Tänään juhlittiin minun kihlajaisiani. Teresa astui rivakasti takaisin makuuhuoneeseeni.

– Mitä ihmettä neiti oikein viivyttelee? Alushameet vielä pukematta ja neiti tietää, että hiusten laitossa menee aikaa.

Nousin seisomaan ja käännyin kohti kaarevaa oviaukkoa, jonka takana oli toinen pienempi huone täynnä vaatteitani. Katseeni pysähtyi hetkeksi minulle varattuun asuun, kermanvaaleaan silkkipukuun, jonka miehusta ja helma oli kirjottu täyteen vaaleanpunaisia ruusuja ja nuppuja. Pudistelin päätäni Teresan valinnalle. Asu oli varma nuoren naisen vaate, tiesin näyttäväni siinä juuri niin viattomalta ja hyveelliseltä, kuin nuorelta neidolta odotettiinkin.

Käännyin ja menin vaatehuoneen toiselle reunalle, jossa oli rohkein omistamani puku. Puku oli kirjottu kuukivillä ja helmillä, jotka hohtivat mustaa miehustaa ja runsaana hopeana ryöppyävää hametta vasten. Mikä tärkeintä, kaula-aukko oli syvä, eikä sitä reunustanut leveä pitsi tai muu nuoren neidon siveyttä korostava koriste. Arvelin, että isä olisi sitä ilahtuneempi, mitä voimakkaammin kiinnittäisin kosijani huomion itseeni.

– Otan tuon puvun, sanoin ja osoitin päättäväisesti haluamaani.

Teresan suu kiristyi tiukaksi viivaksi.

– Neiti, se on aikuisen rouvan puku.

– Tietääkseni minä olen sinun emäntäsi, eikä päinvastoin, Teresa.

Mulkoilin minua lapsesta saakka hoitanutta, pyylevää, harmaatukkaista luottopalvelijaa. Teresan kasvot kalpenivat ja hän kurtisti kulmiaan. Tiesin hänen pelkäävän isäni reaktiota, mutta hän totteli minua silti. Puku sujahti hetkessä ylleni Teresan avustamana. Hymyilin tyytyväisenä peilikuvaani. Kaikki sanoivat, että näytin nykyään täsmälleen äidiltä.

– Hiukset nutturalle, eikä mitään nuoren neidin korvakiharoita, vaan kunnon suortuvia niskan puolelle.

Vilkaisin Teresaa tiukasti peilin kautta. Palvelijani huokasi, mutta asteli kuuliaisesti perässäni, kun menin takaisin huoneeseeni ja istuuduin kampauspöydän ääreen. Puku korosti vihreitä silmiäni ja kullanvaaleita hiuksiani, joita Teresa jo kokosi taitavasti nutturalle. Hän oli tavallistakin nopeampi ja näppärämpi, eikä hiusten laittoon mennyt kuin tiimallinen aikaa.

Sydämeni takoi, eikä tällä kertaa pelkästä jännityksestä. Näytin aivan luostarikoulussa salaa kiertäneiden, vuorotellen luettujen rakkausromaanien sankarittarelta, valmiina hurmaamaan kaikki juhliin saapuvat miehet. En tosin tiennyt, mitä olisin hurmaamilleni miehille tehnyt. Naisen ja miehen välisestä suhteesta ei luostarikoulussa puhuttu, kaikki tietoni perustuivat koulussa salaa kiertäneisiin romaaneihin.

– Täytyy myöntää, että neiti näyttää oikein sievältä.

Teresan käsi laskeutui olalleni.

– Sääli ettei Rouva ole enää näkemässä miten hieno ja kaunis neidistä on tullut.

– Sinä olet, sanoin hiljaa.

Teresa oli tehnyt parhaansa korvatakseen liian nuorena kuolleen äitini.

– Muistaahan neiti sitten mitä Rouva on aina sanonut?

Palvelijani hymyili minulle lämpimästi.

– Älä suostu naimaan miestä, jota et voi kunnioittaa, sanoin posket punehtuen.

– Isänne ei onneksi ole niitä miehiä, jotka ajattelevat vain rahaa.

Teresan sormet puristivat olkapäätäni.

– Niin, mutta rahan ja kirotun teknologian takia olemme tässä tilanteessa.

Teresan ilme ei värähtänytkään, vaikka käytin nuorelle naiselle sopimatonta kieltä. Totuus oli, että isä tarvitsi kipeästi tekniikkaa, jota juhliin tuleva Lordi Natanael Hamilton hallitsi. Se takaisi veden saamisen syvältä maan sisästä kuivimpinakin vuosina. Isän asema riippui sen varassa, että hänen maansa tuottaisi. Mikäli hän ei pystyisi viljelemään ja hoitamaan maitaan, ne annettaisiin jollekulle toiselle. Se oli laki.

 

 

Pitkät, alaspäin loivasti kaareutuvat portaat tuntuivat loputtomilta. Portaiden alapäässä oikaisin ryhtini suoraksi, vedin henkeä niin syvään kuin korsetiltani pystyin ja astelin pää pystyssä suuren hallin poikki suoraan suurempaan juhlasaliimme. Isäni seisoi jo keskellä salia, valmiina vastaanottamaan pian saapuvat vieraat.  Vilkaisin ympärilleni. Palvelijat olivat tehneet hyvää työtä. Kukkaköynnökset, kynttiläkruunut, kattaukset, pöydät, kaikki oli viimeisen päälle laitettu. Musikantit soittivat hiljaa oviaukon yläpuolisella pienellä parvella

Isä silmäsi minua päästä jalkoihin.

– Ei ihan perinteisintä nuoren naisen muotia, mutta annat puheenaihetta koko valtakunnalle.

Niiasin kohteliaasti, katse alas luotuna. Isä tarttui minua tiukasti oikeasta käsivarresta ja käänsi minut kohti juhlaovia, jotka johtivat salista suoraan pihalle, ja joita pidettiin auki vain suurissa juhlissa.

– Oletko valmis, rakas tyttäreni?

Isän katseessa oli vilpitöntä kiinnostusta. Hän halusi todellakin varmistaa, että olin valmis. Minunhan pitäisi tänään hurmata kaikki hänen vieraansa ylipäänsä ja aivan erityisesti lordi Hamilton, jonka käsissä isän kohtalo nyt oli.

– Olen isä.

Samassa ensimmäiset vieraat astuivat sisään. Isäni ystävät ja tärkeimmät liiketuttavat, meidän suvullemme uskollisuutta vannoneet vähäisemmät aateliset ja kaupunkimme tärkeimmät suurkauppiaat virtasivat sisään tasaisena nauhana. Jokainen tuijotti asuani, mutta kuulin myös runsaasti kohteliaisuuksia ja näin minuun luotuja ihailevia silmäyksiä miesten taholta. Odotin jännittyneenä, posket kohteliaisuuksien tuottamasta mielihyvästä hehkuen, tärkeimmän vieraamme, tulevan sulhaseni tapaamista. Lopulta hovimestarimme kuulutti

– Hänen ylhäisyytensä, pohjoisen hallitsija, Lordi Hamilton.

Henkäisin ja tunsin polvieni vavahtavan hieman. Lordi Hamilton oli, jos mahdollista, vieläkin komeampi kuin muotokuvansa. Hän oli lähettänyt minulle kuvan itsestään kosiskelunsa alkajaisina, saatteenaan pyyntö, että ripustaisin kuvan makuukamarini seinälle. Olin vastannut hänelle omalla muotokuvallani ja pyynnöllä tehdä samoin.

Lordin hiukset hohtivat mustina kuin lemmikkikorppiemme siivet ja poskiin ilmestyivät hymykuopat hänen katsoessaan minua. Kullanruskeat silmät hohtivat lämpöä. Hän asteli kerran pääkaupunkimme eläintarhassa näkemäni ison kissapedon lailla saapuessaan juhlaovilta suoraan eteeni. Hän katsoi minua hetken silmiin, ja kumarsi sitten, suudelleen kämmenselkääni. Minua oli suudeltu kämmenselkään ja poskille monet kerrat ennenkin, mutta koskaan se ei ollut tuntunut aivan tältä. Lordin huulien hipaisu lähetti lämpöä ylös käsivarttani ja tuntui aina mahan pohjassa asti. Huomasin tuijottavani häntä, kuin en olisi koskaan kohteliasta miestä nähnytkään.

– Tervetuloa isäni taloon, Lordi Hamilton.

Ympäriltämme kuului naisten hiljaista tirskuntaa, epäilemättä moni muukin oli huomannut, miten typerästi olin jäänyt ahmimaan silmilläni tätä juhlien kunniavierasta ja tulevaa aviomiestäni. Minua heikotti ajatellessani häntä ja itseäni johonkin lukemistani rakkausromaanien lemmenkohtauksista. Melkein pudistin itselleni päätä, oli aivan tapaistani ajatella sopimattomia kesken tärkeää tilaisuutta.  Kielsin ankarasti itseäni ajattelemasta mitään sellaista juuri nyt.

Käännyimme isäni kanssa kohti salin toisen pään korokkeella olevaa pääpöytää kohti, muiden vieraiden alkaessa valua salin seinustojen lisäpöytiin. Tunsin Lordi Hamiltonin aivan rinnallani. En tohtinut vilkaistakaan häntä, pelkäsin unohtuvani taas tuijottamaan keskelle salia. Luontevan itsevarmasti, aivan kuin olisi tehnyt niin aina, Lordi kietaisi käsivartensa ristiselkäni ympärille niin että hänen kämmenensä tuki minua kevyesti. Käsivarsi ja kämmen suorastaan polttivat minua kaikkien vaatteideni lävitsekin. Ymmärsin nyt, mitä lukemissani kirjoissa oli tarkoitettu lemmensairaudella, sillä tämä olotila kieltämättä aiheutti samanlaisia tuntemuksia kuin kova tauti: kuumia ja kylmiä väreitä, heikotusta, pyörrytystä ja poissaolevuutta muusta ympäristöstä.

En tiedä miten, mutta jotenkin onnistuin kävelemään kunnialla juhlapöytään, sen keskelle varattuun emännän sijaan. Viittasin isän hovimestarille, joka aloitti tarjoilut välittömästi. Lordi Hamilton istui oikealla puolellani, isäni vasemmalla. Isä ei ollut huomaavinaan meitä, vaan kääntyi kohteliaasti toisella puolellaan olevan Lady Folkin, toiseksi arvokkaimman juhlien naisen puoleen ja alkoi keskustella tämän kanssa.  Minä käännyin puolestani sulhaseni puoleen. Mies kaatoi minulle viiniä ja kohotti sitten oman lasinsa minua kohden.

– Tutustumisellemme ja kauneudelle, hän sanoi vakavasti. Olisi voinut luulla, että näitte aaveen, hän jatkoi, siksi pitkäksi aikaa jäitte tuijottamaan minua.

Tunsin, miten kuumuus poskillani syveni entisestään.

– Minä vain hämmästelin sitä, että näytitte…

Huomasin samassa mitä olin sanomaisillani. Oli aivan eri asia miesten ihailla naisten kauneutta, mutta erittäin sopimatonta, että nainen huomaisi muiden kuin oman aviomiehensä ulkonäköä millään lailla. Purin huultani, mutta päätin sitten uskaltaa.

– Paljon miellyttävämmältä kuin muotokuvanne antoi ymmärtää, päätin lauseeni.

 

Katsoin miestä hengästyneenä ja epäillen omaa rohkeuttani. Toivoin että hän ei pitäisi minua liian röyhkeänä ja huonosti kasvatettuna.

– Tekin puolestanne olette paljon ihanampi, kuin mikään kuvanne antaa ymmärtää, etenkin tuossa asussa.

Lordi Hamilton vilkaisi miehustaani, joka jätti osan rintojani näkyviin. Miehen kate poltti ihoani, huomasin, että jopa rintakehäni lehahti vaalean punaiseksi. En tajunnut sen jälkeen koko ateriasta juuri tuon taivaallisia, varsinkaan sitten, kun Lordi Hamiltonin käsi livahti omaani pöydän alla, liinojen suojissa. Hän silitti kämmentäni ja sormiani yksitellen ja jokainen sormien liikahdus sai lähes tuskaiselta tuntuvan kuumuuden lisääntymään ruumiissani. Mietin epätoivoisena mitä tehdä, sillä olin varma siitä, että sulaisin pian paikoilleni. Ainoaksi pakokeinokseni keksin käynnin naistenhuoneessa.

– Anteeksi.

Kompuroin ylös ennen kuin mies huomaisi, miten häpeälliseksi oloni oli käynyt. Olin varma, että tällaisten lemmentuskien kokeminen ei ollut sopivaa nuorelle, viattomalle neidolle. Kauhistuin jo ajatustakin siitä mitä isäni, tai Lady Folk sanoisivat, jos tietäisivät, millainen olo minulla oli. Kävelin salista ulos, enkä ollut kuulevinani minulle sivupöydistä huudeltuja tervehdyksiä, etten joutuisi loputtomiin kohteliaisuuksien ja kuulumisten vaihtamisen tulvaan muiden vieraiden taholta.

Leyhytin itseäni viuhkalla, kiitollisena syrjäisen huoneen viileydestä, joka lievensi ihoni kuumotusta. Miten ihmeessä selviäisin ikinä ensimmäisestä yhteisestä tanssistani miehen kanssa? Purin hampaani lujasti yhteen.

– Älä ole hölmö, Isabella. Ryhtiä ja arvokkuutta nyt.

Lähdin naistenhuoneesta, vaikka oloni ei juuri ollut helpottunut. Pelkkä Lordin ajatteleminen sai kuumuuden lehahtamaan takaisin ja se kutitteli jo mitä sopimattomimpia paikkojani, sellaisia, joiden nimiä ei lausuttu koskaan ääneen hienojen naisten seurassa.

Käytävä naistenhuoneen ulkopuolella oli autio, ja keksinkin että voisin mennä läheiseen, verhojen peittämään ikkunasyvennykseen hetkeksi. Avoin ikkuna epäilemättä selvittäisi päätäni ja saisi edes osan kuumuudesta hellittämään. Ehdin tuskin astua ikkunakomeroon, kun tunsin lujan käden painuvan suulleni. Se olikin tarpeen, koska muuten olisin varmasti kirkaissut säikähdyksestä.

– Älä huuda, Lordi Hamiltonin ääni kuiskasi korvaani.

Hän irrotti otteensa niin äkkiä, että horjahdin, mutta sieppasi minut samassa syliinsä tukevaan otteeseen estääkseen minua kaatumasta. Yritin katsella hämmentyneenä muualle, sillä Lordin kasvojen katsominen tuntui liian kiihdyttävältä. Ne olivat aivan lähellä, itseasiassa seisoin mitä sopimattomimmin miehen syliin koko vartaloni mitalta puristuneena, ja pääni nojasi hänen rintakehäänsä vasten. Vilkaisin ylös miehen kasvoihin hämmästyneenä. Oliko mahdollista, että lordi kärsi samanlaisesta tuskasta kuin minä itse? Näin vastauksen hänen silmistään. Ne katsoivat minua kuin janoon kuolemaisillaan oleva katsoo raikasta vesilähdettä.

– Olinko minä sittenkin teille vastenmielistä seuraa?

Sydämeni takoi.

– Saitte vain oloni sietämättömän kuumaksi, kuiskasin aivan lähellä hänen huuliaan, niin hiljaa, etten tiennyt kuuliko mies minua lainkaan.

Hänen otteensa kuitenkin tiukkeni ja kuumuus sisälläni roihahti täydeksi tuleksi huuliemme kohdatessa. Olin toki lukenut tästäkin, tällaiset kohtaukset olivat rakkausromaanien parasta antia. Mikään ei silti ollut valmistanut minua tällaiseen pyörryttävään, sopimattomaan nautinnon tunteeseen. Jäykistyin pelästyneenä. Minussa oli varmasti jotakin vialla, sillä en ollut koskaan huomannut yhdenkään naisen, etenkään naimisissa olevan, osoittavan mitään mielenkiintoa tällaista puuhailua kohtaan.

Pelästynyt vastusteluni suli kuitenkin miehen otteen tiukentuessa ympärilläni, hänen vetäessään minut niin lähelle, että suorastaan sulin hänen ihoonsa kiinni. Sydämeni hakkasi hulluna ja taivutin päätäni vaistomaisesti hiukan taakse, että mies saisi paremmin tilaa tehdä mitä sitten halusikin. Mies kuitenkin vetäytyikin hiukan taaksepäin.

– Kuka on opettanut sinua?

Katsoin häntä pelästyneenä. Luuliko mies todella, että olin tehnyt jotain näin rohkeaa kenen kanssa tahansa? Häpeä tulvi ylitseni. Tunsin, miten silmiin kihosivat kyyneleet.

– Ei kukaan.

Puhuin kiihkeästi, peläten että mies haluaisi perua koko kihlauksen ja syyttäisi minua nuorelle naiselle sopimattomista taidoista. Olin purskahtaa itkuun hätäännyksestä ajatellessani, miten isäni saisi hävetä ja maineeni olisi ikuisiksi ajoiksi tahrattu.

 

Lordi Hamilton katsoi minua silmiin todella pitkään. ja veti lopulta minut takaisin lähelleen.

– Suo anteeksi. Minua on kohdannut se harvinainen onni, että löysin paitsi kauniin, myös luonnostaan lemmenasioissa lahjakkaan naisen. Saatan olla itsekäs, mutta huomaan ajattelevani, että en tahdo kenenkään muun koskaan pääsevän nauttimaan lahjoistasi tässä asiassa.

Hänen huulensa lähenivät omiani ja tällä kertaa taivuttaessani päätäni taakse, miehen suu valloitti omani. Tunne oli huimaava. Miehen suu tuntui niin ihanalta, että en voinut saada tarpeekseni hänestä. Halusin yhä lisää ja lisää. Mies näykkäsi samassa alahuultani kevyesti ja vastasin hänelle sipaisemalla hänen huultaan omalla kielelläni. Sen seurauksena hän jotenkin järjesti huuleni hiukan raolleen ja tunsin samassa miehen kielen omaani vasten. Sävähdin järkytyksestä, mutta miehen yrittäessä heti vetäytyä poispäin, huomasinkin kietoneeni omat käteni hänen niskansa taakse ja estin häntä karkaamasta. Halusin näet selvittää, missä kohtaa huumaava hyvänolon tunne lakkaisi lisääntymästä. Kohta sen olisi pakko, sillä kykenin hädin tuskin enää hengittämään normaalisti, ja pelkäsin jalkojen pettävän altani hetkellä millä hyvänsä. Mies vetäytyi kuitenkin vastustamattomasi kauemmas minusta.

– Rauhallisesti kultaseni.

Hän tarttui käsiini estääkseen minua heittäytymästä uudelleen hänen syliinsä.

– Jos et ota nyt hiukan välimatkaa, en takaa, että menet tänään kihlajaisvuoteeseen kunniallisena naisena.

Peräännyin järkyttyneenä ja irrotin hänestä heti otteeni.

– Kävelisimmekö takaisin saliin? Lordi Hamilton kysyi, kuin ei olisi huomannutkaan hätäännystäni.

Matkalla saliin ajatukseni räpistelivät ympäriinsä, kuin pelästyneet pienet linnut. Mitä ihmettä isäni oli mennyt oikein lupaamaan tälle miehelle? Halusiko hän todellakin näin kiihkeästi kihlauksen vahvistamista, että turvautuisi ikivanhaan, mutta yhä voimassa olevaan lakiin siitä, että keskenään samassa huoneessa yön viettäneet kihlautuneet katsottiin aviopariksi lain edessä?

Pulman pohdiskelu keskeytyi, kun saavuimme saliin, takaisin kynttiläkruunujen pehmeän valon loisteeseen ja pyörähdimme kuin tilauksesta alkaneen musiikin ensimmäisiin pyörteisiin. Pyöriessämme salin keskilattian ympäri, sain ajatuksiani sen verran järjestykseen, että ymmärsin isän pelaavan vaarallista peliä. Panoksena oli koko meidän elämämme, kartano ja maat, mutta sen tiesi vain isä ja eilisen jälkeen myös minä.

Olin ylpeä isän luottamuksesta, hän oli kertonut minulle asioita, joista mies puhuu yleensä vain vanhimmalle pojalleen. Isä oli pahoissa veloissa, koska meidän rikkautemme lähde, viinitarhat, olivat tuottaneet heikon sadon useana vuotena perätysten.

– Minä en pakota, isä oli painottanut. Lupasin sen äidillesi hänen kuolinvuoteellaan.

– Minä yritän parastani, isä, sanoin ja räpyttelin silmiäni, että hän ei näkisi kyyneliä, jotka pyrkivät ulos.

Tiesin miten kallisarvoinen kartano ja sen maat olivat isälle, sillä viinitarhat olivat hänen elämänmittaisen työnsä tulos. Pelkäsin epäonnistuvani. Jos en tekisi miestä täysin tyytyväiseksi, saisimme aloittaa koko työn alusta, isä ja minä. Meillä oli aikaa, Lordi Hamiltonin oli määrä viipyä vieraanamme ainakin viikko.

En kuitenkaan halunnut joutua aloittamaan huomenna alusta. Halusin kiihkeästi samaan huoneeseen juuri tämän miehen kanssa, juuri tänä iltana, ottamaan selvää siitä, mihin asti huimaava hyvänolon tunne ja kuumuus minut voisi viedä. Katsoin miestäni ja huomasin hänen tuijottavan minua silmissään sama kaipaus, jota tunsin itse.

– Kertoisitteko minulle, mitä oikein olette sopinut isäni kanssa minun suhteeni?

Tiesin, että puhuin sopimattoman rohkeasti, mutta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa. Miehen käsien kuumuus, hänen silmistään näkynyt kaipaus, saivat minut työntämään syrjään kasvatukseni ja kantamaan vastuun isän ainoana perijänä.

– Minä vaadin häneltä jo alun perin kihlauksen vahvistamista yhteisellä yöllä.

järkyttyneenä siitä, että mies halusi minua näin kovasti. Ajatus siitä sai kuumuuden kerääntymään alamahaani.

– Olen unelmoinut siitä jatkuvasti sen jälkeen, kun näin kuvasi makuuhuoneeni seinällä ensimmäisen kerran, mies kuiskasi ja kumartui painamaan huulilleni hellän, kevyen suudelman. – Minua kutsutaan pelkästään Natanieliksi, hän jatkoi.

– Minä olen Isabella, vastasin, suostuen näin sinutteluun.

– Mikäli kaikki menisi hyvin ja me molemmat mieltyisimme toisiimme, ei yö samassa huoneessa tarkoittaisi sinulle pelkästään avioliittoa vastaavaa lupausta, vaan myös vapautta minulle lähteä kanssasi pohjoiseen milloin tahdon ja kohdella sinua muutenkin kuin vihittyä aviovaimoa, Natanael jatkoi minua samalla silmiin tarkasti katsellen.

 

– Mitä tarkoitat sillä kaikella?

Ääneni oli hengästynyt, sekä lupauksen sitovuuden aiheuttaman pelästyksen, että miehen sanojen aiheuttaman kiihtymyksen tähden.

– Sinä voit valita, joko tulet yöksi minun huoneisiini, tai jäät omiisi. Jos jäät omiisi, me jatkamme isäsi suunnitelmien mukaan vierailuani, kunnes tulet luokseni jonakin toisena yönä. Jos taas vierailuni loppuun mennessä et ole tullut, katson, että et ole myöskään minulle mitään velkaa ja kaikki sopimusneuvotteluni isäsi kanssa raukeavat.

Pääni meni entistä enemmän sekaisin hämmennyksestä. Kukaan mies koskaan ei ollut puhunut minulle näin rohkeasti, näin vapaasti. Kukaan tuntemani mies, itseasiassa, ei olisi vaatinut naiselta kykyä päättää näin suuresta asiasta yksin. Miehen suoruus ja sivistymätön käytös pelottivat minua.

Vilkaisin olkani ylitse tungokseen asti täyden tanssilattian poikki. Isäni sattui juuri silloin katsomaan meitä, oli katsellut jo kenties pidemmän aikaa. Hän vain hymyili ja kosketti huolettomasti toista silmäkulmaansa. Tajusin sen viittauksena äitiini, sillä kaikki sanoivat, että minulla oli täsmälleen hänen silmänsä. Minulla oli siten täysi valinnan valta, aivan kuten isä oli äidille luvannut jo kauan sitten.

Seuraavan kappaleen loppuessa Natanael pyöräytti minut sopivasti isäni eteen ja poistui seurastamme kumartaen. En nähnyt häntä enää, enkä myöskään pitkään toviin päässyt etsimään, koska olin aivan pääsemättömissä vierailta, jotka halusivat kommentoida pukuani, lausua kohteliaisuuksia tai udella jotakin Lordista. Päästyäni lopulta livahtamaan pakoon suuresta salista, kiirehdin jälleen naistenhuoneen turviin. Yritin rauhoittua ja selvittää ajatuksiani. Tietysti halusin mennä Natanaelin luo yöksi. Mutta miten ikinä voisin? Sehän olisi sama kuin huutaa ääneen suuressa salissa kaikki ne sopimattomat tuntemukset, joita tottelematon kehoni nytkin tunsi, vain ajatellessani miestä. Miten voisin kieltäytyä? Se merkitsisi perikatoa isälleni ja minulle loputonta piinaa tuntemusteni kanssa, jotka eivät helpottaneet kuin Natanaelin sylissä. Kävin juhlasalissa vielä sen verran, että ehdin ilmoittaa isälle meneväni nyt nukkumaan.

Teresa riisui vaatteeni ja kietouduin sen jälkeen tummansiniseen, silkistä tehtyyn yö kauhtanaani. Se ylsi nipin napin polvien alle ja oli mukavan ohut kuumassa kesäilmassa.

 

– Minne vieraamme on majoitettu?

Yritin kuulostaa viattomalta, sillä Teresa, vanha hössö kun oli, pilaisi varmasti isän ja minun hienon suunnitelman menemällä hössöttämään alakertaan kesken juhlien siitä että olin karannut lordin huoneisiin.

– Hän on kartanosta ulkona, siinä majassa järven rannassa. Kummallinen paikka majoittaa vieras, sen minä vaan sanon, kun täällä olisi huoneita, jotka on kerran kelvanneet itse keisarillekin.

 

Jotenkin onnistuin lopulta saamaan Teresan ulos huoneistani. Huomasin ovensuunaulassa paksun, mustan villaviittani, jossa sulautuisin tummaan yöhön kuin varjo konsanaan. Kiedoin sen  ympärilleni ja hiivin ulos pienestä sivuovesta, jota vain palvelijat tavallisesti käyttivät siivotessaan huoneitani.

Juhlat olivat metelistä päätellen täydessä käynnissä. Kukaan huomannut, kun livahdin nurmen poikki kohti pientä, ikivanhojen tammien ja pähkinäpensaiden täyttämää metsää, jonka takana järven rannassa oli Teresan tarkoittama huvimaja. Menin kiireesti, varpaat kosteassa nurmessa kylmästä kipristellen, ennen kuin ehtisin ajatella liikaa ja menettää rohkeuteni. Pian seisoin pienen, kauniista vaaleista puulaudoista rakennetun majan ovella. Koputin päättäväisesti. Ovi lennähtikin pian auki ja minut kiskaistiin sisään.

– Sinä siis halusit tulla. Natanael sanoi pehmeästi, ennen kuin ahneet huulet peittivät omani ja kuumuus tulvahti ylleni peittäen hetkeksi kaikki pelkoni alleen.

Vasta perääntyessäni hetkeksi hengästyneenä, sain vilkaistua tarkemmin ympärilleni. Majassa oli suloisen lämmin takkatulen takia. Sen edessä lattialla oli kasa pehmeän näköisiä isoja tyynyjä, ja huoneen toisella reunalla leveä vuode. Lattia oli peitetty paksuilla matoilla niin, että jalat eivät osuneet missään kohtaa kylmille laudoille.

Huonetta valaisi takan lisäksi joukko kynttilöitä. Vilkaisin Natanaeltia. Hänkin oli riisunut juhlavaatteensa ja vaihtanut ne vaaleaan koruttomaan pellavapaitaan ja löysiin, mustiin housuihin. Paita myötäsi tiukkana hänen harteitaan ja rintakehäänsä ja minua hengästytti ajatella miltä tuntuisi koskettaa niitä, kokeilla vieläkö mies oli saman kuumeen vallassa kuin minä itse. Mitään sanomatta Natanael auttoi minua riisumaan pitkän viittani. Hän ei sanonut mitään rohkean lyhyestä kauhtanastani, vaan käveli perässäni takan eteen ja kehotti sitten istumaan tyynyille.

– Meillä on tapana istua lattiatyynyillä eikä tuolissa, enkä tunne oloani kotoisaksi ilman niitä, hän selitti istuessaan minua vastapäätä. – Saanko tarjota viiniä?

Vastaustani odottamatta mies kaivoi tyynyjen takaa esiin pullon ja kaksi savikuppia. Hän kaatoi kupit täyteen ja ojensi toisen minulle.

– Kerropa sitten, mitä oikein haluaisit tänä yönä tapahtuvan?

– Tahdon kihlauksellemme teidän tapojenne mukaisen vahvistuksen.

Muusta en uskaltanut puhua, ettei mies pitäisi minua omituisena tai villinä, en siitä miten ihoni huusi hänen kosketustaan, ja miten kaipasin kiihkeästi hänen lähelleen. Natanael kumartui eteenpäin ja laski kätensä polvelleni. Vavahdin jännityksestä ja kosketuksen tuottamasta mielihyvästä.

– Juo viinisi, niin pääsemme alkuun sopimuksen vahvistuksessa, hän sanoi hiljaa.

Sitten hän kulautti oman juomansa kurkkuunsa yhdellä kertaa ja paiskasi sen jälkeen mukinsa seinään niin että se särkyi palasiksi.

– Se tuo onnea.

Päätin matkia miestä, join viinin kerralla ja heitin oman mukin sitten kaikin voimin samaan suuntaan. Tuotti merkillistä tyydytystä nähdä, miten se särkyi pieniksi paloiksi.

– Pelkäänpä että meillä voi olla hiukan erilaiset käsitykset siitä mitä yhteinen yö tarkoittaa, Natanael sanoi.

En ollut huomannut hänen liikkuvan, mutta yhtäkkiä hän istui aivan lähelläni.

– Minulle se tarkoittaa läheisyyttä, johon sinä et ehkä ole valmis.

Katsoin hetken käsiini keräten rohkeutta.

– Jos läheisyys tarkoittaa sinulle suutelemista ja muuta sellaista, olen valmis, kuiskasin. Vilkaisin miestä kysyvästi. Hän hengähti syvään ja tarttui sitten harteisiini, alkaen vetää minua hitaasti lähemmäs.

– Sano heti, jos et pidä jostakin mitä teen, hän sanoi matalasti. –  voin edetä hitaasti ja teen mielelläni kaiken mitä pyydät, mutta älä pyydä minua lopettamaan, kun kerran aloitan, sillä en ehkä pysty siihen.

 

Miehen tunnustus sai kuumuuden sisälläni roihahtamaan taas. Tunsin samoin, arvelin että minua ei saisi enää kiskomallakaan miehestäni irti, kun kerran pääsisimme alkuun. Taivutin pääni taakse sanattomana myöntymyksenä, kun hän suuteli minua. Hänen huulensa aiheuttivat taas saman pyörryttävän nautinnon tunteen, jollaisen olin kokenut aiemmin illalla. Tällä kertaa mies ei epäröinyt, vaan pakotti huuleni avoimeksi, niin että pääsi koskettamaan kieltäni omallaan. Sähköinen, päihdyttävä aalto löi samassa ylitseni.

Minun oli nyt helppoa kietoutua mieheen kiinni, kun korsetti ei estänyt liikkumistani. Ennen kuin huomasinkaan, makasin selälläni tyynyillä ja mies makasi päälläni koko painollaan. Tunsin kuumuuden, joka hohkasi hänestä minuun, kuulin hänen kiihkeän hengityksensä, joka sekoittui omaani. Se vain lisäsi tuskaista haluani päästä miestä vielä lähemmäs.

Kosketin epäröiden hänen selkäänsä ja niskaansa. Mies vastasi irrottamalla huulensa omiltani. Ne lähtivät vaeltamaan pitkin leukaani ja alas kaulaani. Sävähdin kuuman hengityksen osuessa iholleni. Kuulin itse, miten kiihkeästi hengitin, enkä voinut estää pientä mielihyvän huokaisua miehen hampaiden osuessa kevyesti kaulaani.

– Lisää, mutisin, miehen nostaessa päänsä ja katsoessa minuun kysyvästi.

– Jos haluat, että nautin tästä yhtä paljon kuin sinä, niin työnnä kätesi paitani sisään, mies kuiskasi korvaani, ennen kuin antoi suunsa peittää taas omani.

Vastasin innokkaasti mieheni suudelmaan, työnsin jopa oma-aloitteisesti kieleni hänen suuhunsa, kun hän ei tehnytkään niin minulle. Miehen sormet liukuivat hiusteni sekaan, samalla kun hapuilin käsilläni hänen paitaansa ylös ja annoin sormieni liukua hänen selkäänsä. Tunsin hänen lihastensa jännittyvän käsieni alla. Vedin kokeeksi kynsieni kärjellä hänen selkäänsä ylhäältä alas saakka. Hän henkäisi terävästi.

– Mitä minä sanoin, luonnonlahjakkuus.

– Sinä olet myös aika hyvä tässä, vastasin hengästyneesti.

Natanael suuteli minua taas ja kierähti sitten kyljelleen oikealle puolelleni. Henkäisin pettyneenä, en olisi halunnut lakata hivelemästä hänen selkäänsä kynsieni kärjellä, koska hän tuntui nauttivan siitä niin kovasti. Sain kuitenkin muuta ajateltavaa, kun tunsin miehen käden polttavan kuumana paljaalla ihollani. Se liukui ylös reittäni yö kauhtanan alle, ylös mahaani pitkin, rintani päälle.

Hän henkäisi koskiessaan vasenta rintaani kevyesti. Sävähdin nautinnosta. Turha sitä oli kieltääkään. Voihkaisin pettyneenä, kun mies vetikin kätensä alemmas.

– Mitä nyt?

En kehdannut vastata, mutta miehen käden pysyessä aloillaan tajusin, että hän ei tekisi elettäkään ellen pyytäisi.

– Tee se uudestaan, pyysin lopulta, silmät kiinni, koska minua ujostutti.

Tunsin poskieni kuumottavan nolotuksesta. Olin varma, että yksikään nainen ennen minua ei ollut käyttäytynyt tällä tavoin. Sillä jos he tietäisivät tällaisten tuntemusten olemassaolosta, miten he ikinä malttaisivat pysyä hetkeäkään erossa miehistään? Minulla täytyi siten olla jotenkin merkillinen keho, joka koki autuaallisia väristyksiä miehen kosketuksesta.

Mies vetikin heti kätensä ylemmäs ja alkoi piirtää sillä ympyrää rintani kohdalla. Voihkaisin käden osuessa rintani keskipisteeseen, nännin päälle, joka oli jotenkin oudosti kovettunut ja kiristynyt. Natanael siveli sitä aikansa ja alkoi sitten liikuttaa kättään kohti toista rintaa.

Puristin käteni epätoivoissani nyrkkiin, sillä olisin muuten hyökännyt mieheen kiinni. Jokin sisälläni janosi päästä lähemmäs ja lähemmäs, eikä mikään kosketus tuntunut riittävältä. Huomasin samassa kauhtanani liukuvan kokonaisuudessaan ylös ja autoin miestä saamaan sen pois tieltään. Sitten tajusin hänen aikovan riisua sen kokonaan. Tunsin oloni merkillisen rohkeaksi ja olin utelias tietämään mitä tästä seuraisi. Siksi autoin miestä riisumisessani ja jäin sitten makaamaan selälleen antaen hänen katsoa minua kaikessa rauhassa.

– Sinä olet järjettömän suloinen, hän henkäisi.

Natanael heitti omankin paitansa pois, ennen kuin tuli jälleen viereeni makaamaan. Nostin käteni epäröiden hänen rintakehälleen ja vedin sitten sormellani kokeeksi ympyrää hänen nänniensä ympärillä.

– Sinäpä opit nopeasti, hän kuiskasi, ennen kuin suuteli minua taas.

Käänsin itse päätäni pois tieltä huulien vaeltaessa kaulaani.

– Kaunis Isabella, haluan sinut, Natanael kuiskaili ja näykkäsi hampaillaan korvalehteäni.

En voinut estää pientä nautinnon voihkaisua karkaamasta huuliltani. Miehen suu vaelsi alemmas ja alkoi tehdä ympyrää rintojeni kohdalla. Suun osuessa nänniini, selkäni vääntyi kaarelle ja huohotin mielihyvästä. Kuumuus iski alamahaani kuin nyrkki ja hetken pelästyin naisellisteni alkaneen, koska reisieni väli valahti niin märäksi. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista tässä vaiheessa kuun kiertoa. Päättelin olevani ihan kirjaimellisesti sulamassa kuumaan nautintoon, jota mies minulle kosketuksillaan aiheutti. Ihmeellistä tässä oli se, että en vieläkään ollut löytänyt rajaa sille miten suureksi mielihyvä voi kasvaa, vaan se vain laajeni sitä mukaa kun mies jatkoi.

Miehen noustessa taas ylöspäin, hivelin omilla sormillani hänen rintakehäänsä ja mahaansa yhä alemmas. Aistin, että mies halusi minun jatkavan sinnepäin, mutta housut tulivat tielle. Pysähtyessäni epäröiden, mies tarttui itse käteeni ja ohjasi sen jonkin kuuman ja kovan päälle housujen etupuolella. Hieraisin sitä kämmenelläni ja tunsin miehen sävähtävän. Hän henkäisi terävästi, kun tein niin uudelleen.

Tunsin miehen suun nännilläni uudelleen, samalla kun hänen kätensä liuku alavatsalleni, sinne minne nautinto tuntui kerääntyvän ja kerääntyvän yhä kasvavassa määrin. Sormet löysivät nautinnon keskipisteen jalkojeni välissä ja kiljaisin miehen alkaessa hieroa minua sieltä. Se oli ihanaa, mutta aiheutti vain suuremman kaipuun päästä vieläkin lähemmäs.

Hapuilin tietä miehen housujen sisään, halusin päästä koskemaan häntä samoin kuin hän teki minulle. Mies irrottautui siksi aikaa, että repäisi housunsa pois ja asettui sitten taas viereeni. Hän ohjasi kättäni, kun tutkin häntä uteliaana.

Sormeni kietoutuivat jonkin kuuman ja kovan ympärille ja mies puristi omalla kädellään sormiani, kunnes ymmärsin tarttua melko kovalla otteella kiinni. Aloin liikuttaa kättäni edestakaisin ja huomasin hämmästyksekseni, miten miehen nytkähtely ja huohotus kosketukseni takia kiihotti minuakin vain lisää. Hetken päästä mies irrotti käteni lempeästi, mutta päättäväisesti.

– Jos jatkat tuota, tämä hauskuus loppuu ennen kuin ehtii edes alkaa.

En ehtinyt ihmetellä asiaa sen kummemmin, sillä samassa miehen suu siirtyi jalkojeni väliin, sinne missä sormet olivat hetkeä ennen olleet. Voihkaisin nautinnosta. Kohotin lantiotani vaistomaisesti ylemmäs, niin että mies pääsi tekemään mitä halusi. Hänen kielensä hieroi ja tökki nautinnon keskustani. Kuulin miehen huohotuksen yhdessä omani kanssa. Se lisäsi omaa nautintoani, joka oli viemässä viimeisetkin järjen rippeet päästäni. Samassa tunsin miehen sormen, ensin yhden ja sitten kaksi, jotka työntyivät sisääni. Sormet sisälläni alkoivat liikkua hitaasti ja hellästi edestakaisin.

Värisin ja huohotin, nautinto kerääntyi ja kerääntyi yhä tiukemmalle mykkyrälle mahanpohjaani. Juuri kun ajattelin etten kestäisi enää, se laajeni vielä suuremmaksi, kunnes räjähti sisälläni niin suureksi, että huusin. Tullessani taas tolkkuihini, huomasin miehen makoilevan vieressäni minua katsoen.

Painoin hänet selälleen.

–  Älä liiku, sihahdin hänelle hänen yrittäessään estellä.

Natanael katsoi minua hämmästyneenä, mutta laski kädet kiltisti sivuilleen. Aloitin suutelemalla häntä pitkään. Sitten annoin suuni liukua hänen kaulalleen ja sieltä alas rintakehää. Mennessäni alemmas, huomasin miehen jännittyvän ja hänen hengityksensä kiihtyvän. Se rohkaisi minua entisestään. Miehen kiihkeä hengitys tuntui jalkojeni välissä, paikassa, jossa oma nautinnon keskipisteeni sijaitsi, kuten olin äsken oppinut. Lopulta olin aivan pystyssä ja jäykkänä tököttävän elimen kohdalla. Kiedoin sormeni sen ympärille ja aloin sitten liikuttaa kättäni kuten mies oli opastanut. Katsoin häntä, hän huohotti silmät kiinni, kädet puristuneina nyrkkeihin, mutta liikkumatta, aivan kuten olin pyytänyt.

Uteliaana otin miehen elimen suuhuni. Se liukui suuhuni yllättävän helposti. Mies nytkähti rajusti ja alkoi voihkia. Siitä ihastuneena aloin liikuttaa suutani edestakaisin hänen elimensä ympärillä.

–Lopeta.

Nostin hämmästyneenä pääni. Mies kiskaisi minut ranteista alas, niin että päädyin mahalleen tyynylle. Tunsin hänen huulensa, tällä kertaa selälläni, liukumassa alas pitkin selkärankaa. Mies käänsi minut selälleen ja asettui päälleni. Tunsin valuvani kosteutta pitkin reisiä, äsken täyttymyksensä saanut kaipaus roihahti entistä kuumempana miehen kiihtymyksen takia.

Samassa miehen elin liukui sinne missä sormet olivat hetkeä aiemmin olleet. Voihkaisin. Mies työntyi asentoon, jossa polveni olivat koukussa hänen molemmilla puolillaan, tyynyn kohottaen lantiotani ylös. Miehen jokainen liike tuntui kuin hyväily sisälläni, hänen keinuessaan sisälläni edestakaisin.

– Sinä. Olet. Minun

Nautinto alkoi kerääntyä alamahaani, kasvaen suuremmaksi ja suuremmaksi. Lopulta en kestänyt enää, vaan aloin valittaa ääneen. Nautinto saavutti pian huippunsa ja oma purkaukseni ravisteli minua päästä varpaisiin. Natanael jähmettyi liikkumattomaksi ja tunsin hänen nautintonsa purkautuvan sisääni, ennen kuin hän lysähti rentona päälleni.

Jaksoin hädin tuskin liikkua, mutta minun ei tarvinnutkaan. Natanael kierähti viereeni ja veti minut sitten kainaloonsa.

– Nuku nyt, hän kuiskasi.

Vajosin uneen mieheni silittäessä hellästi hiuksiani ja selkääni.

9 kommenttia viestissä: “Pohjoisen valtias 1.”

  1. Maiju says:

    Ihana lukea hyvin kirjoitettua tekstiä naisen näkökulmasta! Mukana oli kaikki oleellinen (oikeasti, ihan kuin jollain kuppikoolla olisi tässä väliä…) ja loppua pohjustettiin juuri sopivasti pitkin tekstiä. Upeaa

  2. Jussi says:

    Pidin tästä tarinasta tosi paljon.Päähenkilö oli sopivan tietämätön asioista, kuten tarinaan sopikin.

  3. Baroness says:

    Upea teksti! Juurikin miten mainittu, sopiva määrä kuvailua, eikä liiallista irstailua vain irstailun vuoksi.

  4. Veera says:

    Loistavaa! Lisää tällaista!

  5. lukija says:

    Ihana. Hahmoilla on sopivasti taustatarinaa, teksti on hyvää eikä mitään ylimääräistä irstailua

  6. Ilotulitusraketti says:

    Aivan sairaan hyvä tarina ja hyvin kirjoitettu. Kokemus ei kärsinyt. Olin ihan märkänä ja jatkoa odotellessa tässä.

Kommentoi

top