search
top

Laturi, osa 1

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (351 votes, average: 2.71 out of 5)
Loading...

(Moi ylläpito, tässä korjattu versio. Edellisessä oli muutama harmillisen väärä nimi. Pahoittelut sekaannuksesta. Poistakaa tämä suluissa oleva kommentti ennen julkaisua, kiitos.)

– Jumalauta saatana, mikä paskiainen, kävi mielessäni jälleen kerran. Sama, tuttu, vuosia ja vuosia vanha, otsalohkon takainen päänkivistys, kuten aina kun Jessican käheähkö, sielua riipivä ääni kantautui kännykästä.

Narttu on narttu. Lisää päänsisäistä kiroilua. Tupakan tumppi poltti sormissani, kun tumppasin päivän kahdennenkymmenennen tupakan, muutenkin täyteen tuhkakuppiin. Espoolaisen omakotitaloni takapihan terassin öljylakatulle viilupöydälle varisi tuhkaa. Ja mikä ettei? Sopii sinne kahden kumollaan olevan, tyhjän laatuviinipullon joukkoon.

– Ketä kiinnostaa? Jessicaa ei ainakaan. Eikä juurikaan minuakaan. Ainakaan nyt. Oliko pakko panna Jessicaa silloin joskus, kauan sitten? No totta kai oli.

Kuuma kesäilta parikymmentä vuotta sitten. Paholaisen petollinen, viettelevä, kiimaisen viettelevä hymy. Jotain sellaista luonnollista, ikiaikaista nuorta naista. Jessican karvaiset kainalot ja ajamaton pillu valkeassa aamuyössä, Porvoon juhannusjuhlissa. Kuuma, oranssi teltta ja vähintään kymmenen persettä pistävää hyttystä. Jessican hassunkurinen, pieni Brasilian jalkapallopaita, jonka läpi silloin niin terhakat, nännit ja rinnat nöpöttivät kutsuvasti. Jessican punaiset shortsit, joissa valkeat pystyviivat, vain Jessican toisen nilkan ympärillä. Jessica teltassa reidet levällään, paholaisen viettelevä leveä hymy, ja nauravat, tummat silmät. Lantio ja pillu auki. Miten kenenkään pillu, kuin jotenkin niin shamanistisen kutsuva, kuuma ja houkutteleva kuin tuon taideteollisen korkeakoulun opiskelijan läpimärkä vagina olikaan?

Panin, kaikella mitä kauppakorkean, kirkasotsaisen, viimeisen vuoden opiskelijan voimilla voin vain vetää. Isokokoinen, leveä kyrpäni sai Jessican tiukan perseen ja oranssin teltan heilumaan. Huuma oli kuumaa. Nussin kaikella mitä lähti, lähes kokonaisen vodkapullon jälkeen. Nuori, urheilijamies ja muutenkin timmissä, niin nalli paloi vodkasta huolimatta. Puoli kahvikupillista terhakoita siittiöitäni ruiskusi kivikovasta kyrvästäni Jessican sykkivän pimpin syvyyksiin. Loput puolikuppia spermaa roiskin Jessican vatsalle ja osittain hänen kasvoilleen. Hikikasvoinen Jessica hihitti tyydytettynä, spermaa vasemman silmäluomen päällä. Itse kellahdin selälleni farkut nilkoissa, hikisenä ja kännissä. Ja tyytyväisenä, ihanasta, tiukkapillupanosta.

Kaikki tämä ilo rapisi ja muutti muotoaan, saadessani seuraavana keväänä kirjeellä, kyllä, siis paperikirjeellä, tiedon Jessicalta, että olen terveen tyttölapsen isä. Ja mikään, ei tietenkään mikään, ei ollut enää entisensä.

– Totta kai vien Annikan lomalle, jos hän niin haluaa, sanoin Jessicalle puhelimeen.

Jessica oli hetken hiljaa ja sanoi, etten sitten pihistelisi matkakuluissa? Minäkö pihistelen? Olen maksanut tasan kaiken ja enemmän, mitä Annika on kasvuvuosinaan tarvinnut. Jessica omahyväinen hymähdys ja luurin korvaan lyönti aiheutti tuntuvan vitutuskohtauksen osallani. Elämä on. Hapuilin viinilasini perään hämärällä terassilla.

#

Finskin loungessa oli näin sunnuntaiaamuna hiljaista. Hyvä, vähemmän jonoa oluthanalle. Kurtistin kulmiani ja otin ison huikan olutta. Keski-ikäinen tarjoilijatar kulki ohitseni kahvikuppeja keräillen ja vilkaisi minua. Ehkä paheksuvasti, en juurikaan jaksanut välittää. Otin toisen, mielenosoituksellisen huikan olutta. Ennakkoasenteeni tilanteeseen oli, että mokaisin ja törttöilisin jotenkin tämän isätytär tutustumismatkan. Olin myyntijohtaja ja yksinäinen susi. Minä en osannut tätä perhehommaa. Manuaalista puuttui sivuja.

Vilkaisin arvon neitiä pöydän toisella puolen. Hänen kuninkaallinen korkeutensa ei ollut juurikaan koskenut hedelmäjugurttiannokseensa. iPhonen ja Instan räpäläys oli juuri parikymppiselle neidille selvästi tärkeämpää. Kupeitteni hedelmä kohensi pitkiä, tummia hiuksiaan hieman, muikisti suutaan, ja mikäli en väärin ymmärtänyt, niin puristi rintojaan hieman yhteen antavan kesäpaitansa aukosta?

Klik, klik, klik sanoi iPhone. Neiti syventyi valitsemaan ilmeisesti parasta kuvaa ja siihen sopivaa filtteriä? Siinä olisi taas tuhatpäisellä Insta seuraajajoukolla läähätettävää, kun kaunis, nuori nainen panee parastaan kameraa varten.

– Varmaan D-kupin rinnat ja push upit, koska tissien persikkaista ihoa näkyi enemmän kuin vähän, kävi mielessäni?

Suljin silmäni, ja manasin äänettömästi. Vaikka neitiä ei juurikaan ole näkynyt elämässäni viimeisen parinkymmen vuoden aikana, niin biologisen tyttären tissien kuppikoon arvuuttelu ei kuulu yhteisön yleisesti hyväksyttyjen normien joukkoon. Olkoonkin perkele, kuinka vain kimmoisan näköiset. Ja nousevat, ison oloiset nännit.

– Ei, ei, ei näin, takoi päässäni. Tartuin olutlasiin ja ryystin sen tyhjäksi.

– Saatana. Nyt se kirjoittaa siinä pirullisesti hymyillen jotain häshtägejä postaukseen? Varmaan jotain #upealomaedessä #cool ja #isävetääbisseäsunnuntaiaamuna #lol tai jotain sinnepäin? Orastava pääkipu säkenöi otsalohkoni takana. Etsin katseellani oluthanaa.

#

Korfun kone saapui pelastamaan tilannetta. Heiluttelin happamena prioriteettileimattua lippuani ja marssimme Annikan kanssa koneeseen ensimmäisten joukossa. Väliverho erotti prole- ja businessluokan matkustajat toisistaan. Penkit olivat kuitenkin samat, koska kyseessä lyhykäinen, Euroopan sisäinen legi. Mutta! Rouva lentoemo kävi asiaankuuluvasti kysymässä juomatarjoilut ennen rullausta.

– Samppanjaa kahdelle, por favor, totesin kauniille Finskin lentoemäntä milffile.

– Ehkä tästä jotenkin selvitään, pohdin? Kuplajuomat saapuivat upean hymyn kera. Lentoemäntä milffi katsoi tavallista pidempään Annikan silmiin.

– Toivottavasti neidille on tulossa upea loma, totesi lentoemäntä Annikalle kuin minua ei koneessa olisikaan?

– Mitä helvettiä? Mitä tämä lirkutus on? Annika nähtävästi vetää magneetin lailla kaikkia puoleensa, mutta hei, naisten ikäero oli kuin minulla Annikalla.

– Nuoleeko toi lentoemäntä pannua, pohdin mielessäni? Ja sitten taas, ei näin. Keskity. Häpeä. Joo, häpeä on hyvä, kävi mielessäni. Olin hiljaa, ja näkymätön. Ja hapuilin turvallisia häpeän tunteita.

Annika laittoi vyöt kiinni, tarttui kuoharilasiin ja kääntyi puoleeni.

– Isä hei, skål hyvälle lomalle. Sanoi Annika ja hymyili pehmeästi minulle.

Sulin siltä istumalta, mitä muutakaan olisin voinut?

– Annika, joo, kiva kun päästiin lähtemään, sanoin ja otin huikkaa kuohuvasta.

Annika laittoi hoikat, pianistin sormensa ja huolellisesti hoidetut kyntensä käteni päälle, ja siemaisi toisella kädellä kissamaisesti lasistaan. Ja mielestäni huokaisi hieman lentoemännän suuntaan? Tunsin jotenkin kuumottavan olon Annikan käden aurasta.

– Kuvittelen hulluja, tai olen hullu, kävi mielessäni? Keskityin tuijottamaan lasittunut katse silmissäni pienestä ikkunasta kentälle.

#

– Sun huone on 924 ja mä olen huoneessa 925, sanoin Korfun saarella sijaitsevan viiden tähden hotellin aulassa Annikalle.

Annika nappasi huonekortin ja rullattavan, sikakalliin matkalaukkunsa (isä, osta tää bägi mulle matkaa varten). Neiti kääntyi ja lähti sipsuttamaan tiukoissa farkuissaan, kesäpaidassaan ja sandaaleissaan hissiä kohden, matkalaukkuaan rullaten. Keikkuva, tiukka farkkupeppu ja hoikka, 171 senttinen voimistelijanvartalo veti kreikkalaisen respamiehen huomion lähes täysin. En jaksanut reklamoida vuoropäällikön melko häpeämättömästä tuijotuksesta.

– Läähättäköön, niin ne kaikki muutkin näköjään tekevät. Suuntasin hissille Annikan perään.

#

Parkkeerasin vuokramaasturin pittoreskin kreikkalaiskylän keskustaan. Keskiviikkoiltapäivä oli jo pitkällä. Olimme ajaneet Annikan kanssa saarta ympäri, tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin ja toisiimme. Itseasiassa olin enemmän kuin otettu Annikan valloittavasta luonteesta ja terävästä älystä. Keskustelumme oli ollut leppoisaa, antoisaa vuorovaikutusta ja kumpikin oli saanut nauraa toistensa hassuille jutuille. Olin tutustunut ja tulin siis jotenkuten toimeen tyttäreni kanssa.

– Ei hullumpaa, voittajahommia, pohdin mielessäni. Vuosi sitten päättynyt pitkäaikainen parisuhde ja vuosia ja vuosia kestäneet komennukset paperiteollisuuden parissa Kauko-Idässä olivat tässä hetkessä, tällä kreikkalaissaarella, onneksi kaukaisia muistoja vain.

Vilkaisin itseäni peruutuspeilistä. Peilistä katsoivat siniharmaat silmät, lyhyet, hiekanväriset hiukset ja komean miehekkäät kasvot, ainakin mielestäni. 185 senttinen vartaloni on hyvässä hapessa salibandy ja satunnaisen maantiepyöräilyharrastusten myötä. Vaikka olen keski-ikäinen, en ole lainkaan ukkomainen. Minussa on edelleen virtaa. Tästä olin ehkä eniten mielissäni.

Annika vilkaisi minua ja huomasi nolon peilailuni.

– Tule, sinä komea mies, sanoi Annika vetävästi hymyillen. Ja osta minulle yksi cappuccino tuosta viehättävästä kahvilasta.

– Tietysti, tahtonne on minun tahtoni, prinsessa, sanoin ja lähdin kävelemään kohti kreikkalaiskahvilaa ja siellä odottavia filotaikinaleivonnaisia.

Annika mutusti leivonnaista ja hörppäsi hieman kahvia. Hänen löysä, vaalea, puuvillainen nappipaita roikkui rennosti tanktopin verhoamien, upeiden rintojen päällä. Niin, totta kai havaitsin sen. En ole sokea, ja olen jotenkin jo totuttautunut ajatukseen Annikasta uber seksuaalisuutta erittävänä olentona.

Olimme viettäneet pari aiempaa iltaa hillitysti nauttien viinistä ja illallisesta. Ja nähtävästi toistemme seurasta. Annikaa kiinnosti Kauko-Idän työelämän oudot kuviot, ja siitä olin rönsyilevästi kertonut punaviinilasien yli. Annika valotti yliopisto-opiskelujensa edistymistä minulle. Olimme kiistelleet Annikan voimistelu- ja joogaharrastuksen paremmuudesta salibandyyn verrattuna? Annikan argumentit äänestettiin voittaviksi, hämmästykseni lähes yhteistuumin. Kolmannella illallisella nauroimme jo ääneen toistemme huonoille vitseille.

– Tänään haluan käydä vähän tanssimassa ja ottamassa muutaman drinkin, sanoi Annika rennosti vereviä huuliaan lautasliinalla pyyhkien.

Nyökkäsin kahvikuppini yli.

– Ok, neiti on hyvä ja menee. Taidan käydä hotellin viereisessä baarissa muutamalla itsekin, sanoin.

– Deal, mulle pari drinksua ja vähän tanssia jossain diskossa Annika sanoi arkipäiväiseen sävyyn.

Ajatus tulevasta iltariennosta ilmeisesti kuitenkin vaikutti jotenkin neitiin? Kiinnitin huomioni Annikan hengityksen mukana kohoilevien, terhakoiden rintojen, selvästi näkyvissä oleviin, kovettuneisiin nänneihin. Pakko oli vähän katsoa. Vaihdoin hieman asentoa kahvipöydän ääressä. Annoin shortsini oikeanpuoleiselle lahkeelle hieman lisää tilaa. En edes hävennyt enää.

#

Annika oli jossain, missä oli. Luultavasti keskustan suunnalla olevalla baarikadulla, hillumassa teknojumputuksen tahdissa, tai jotain? Nuori, aikuinen nainen, pärjää tietysti.

– Tequila Sunrise, please, sanoin ja hymyilin baarityölle.

Tarjoilijatar hymyili takaisin. Ja miksikä ei? Tumma, silitetty, lyhythihainen kauluspaita ja rennot caprit istuivat mielestäni minulle ihan ookoo. Minä ja tequila löysimme toisemme hotellin lähettyvillä olevassa ulkoilmaravintolassa. Otin hillitysti, mutta ei käynyt kieltäminen, etteikö meksikolaisen paloviinan vaikutus aiheuttanut aivan upeita tuntemuksia.

Naapuripöydän, ilmeisesti naimisissa olevan, suomalaispariskunnan keski-ikäinen rouva oli myös näköjään jotenkin mieltynyt tequilaa siemailevaan raameihini. Pariskunnan mies vaikutti olevan jotenkin hassun etukenossa nyhjöttävä ja hieman tympääntyneen oloinen?

– Varmaan menestynyt kirjanpitäjä tai jotain, pohdin.

Viehättävä rouva hymyili minulle aina välillä salaisen pikaisesti, ja minä hymyilin röyhkeästi takaisin rouvalle. Ilmeisesti järeän penikseni ääriviivat huonosti piilottavat capri-housuni ja rouvan nauttima punaviini aiheutti rouvalle myös joitain, toivottavasti myös aivan upeita tuntemuksia? Ainakin rouvalle nousi laikkuja kaulaan. Ihan vaan koemielessä ja tequilan innoittaman työnsin lantiotani hieman ylös- ja eteenpäin ravintolapöydän alla. Naapuripöydän rouva vastasi raottamalla aavistuksen verran kesäisen mekon verhoamia reisiään vaivihkaa suuntaani. Hymyilin hiljaa sisäänpäin ja tilasin uuden paukun.

#

Auki napitettu, lyhythihainen kauluspaitani roikkui väljien boxereideni päällä. Kipristelin kuumassa yöilmassa paljaita varpaitani huoneeni parvekkeella ja join minibaarista napattua talon punkkua lasista. Ei hullumpaa, elo tuntui lomalta.

Kännykän viesti piippasi. Nostin puhelimen pöydän toiselta puolelta. 01:46 luki näytössä. Ilta oli pitkällä. Napautin viestin auki, Annikalta näköjään.

– ”Kuuma” luki viestissä.

Jaha, ajattelin. On joo, näin yleisesti. Mutta viesti oli vähän turhan lyhyt, että tässä vaiheessa iltaa ymmärtäisin sen mahdollisen, syvällisemän merkityksen?

– ”Se surisee” piippasi Annikan toinen viesti.

Öhm, joo, aha? Mitä tähän nyt pitäisi vastata pohdin mielessäni? Tequila näköjään vaikutti paikalliskoordinaatistooni hieman. Kolmas viestipiipaus saapui, ennen kuin ehdin tähdätä sormellani kysymysmerkkiä kohden.

– ”Toimiiks sun ilmastointi” naputti Annika. Ah so, neidillä ilmastointiongelmia? Huoneissa on keskusilmastointi ja termostaatti seinässä. Ilmeisesti naapurihuoneessa jotain ongelmaa jäähdytyksessä? Vaikka tekisin valituksen respaan juuri tältä istumalta, niin hotellin ilmastointihuoltomies, varmaan joku hiton Kostas, tuskin päivystää nyt yöllä? Aloin muotoilemaan jotain vastausta, johon liittyisi viileän kosteat pyyhkeet. Ja niillä vilvoittelu, tai jotain. Ehdin painelemaan vain pari merkkiä viestikenttään, kun kuulin huoneen ovelta terävän koputuksen.

– Ei hitto, nytkö se tulee tänne ripittämään minua koska hänen huoneessansa on lämmin, pohdin mielessäni? Kampesin itseni liikkeelle ja läpsyttelin paljoin jaloin kaakelilattialla huoneen ovelle.

Avasin oven ja niinpä tietysti, Annikahan se siinä teepaidassa ja Niken oloverkkareissa.

– Kuuma, niin kuuma, sanoi Annika ja tepasteli huoneeseeni sisälle, sen enempiä kyselemättä. Suljin oven neidin perässä ja jäin tuijottamaan Annikan perään.

– Teetkö mulle gintonicin? Sanoi Annika.

– Tota, hei, onko sun huoneessa joku ongelma? Vastasin hieman hitaasti.

– Joo, kuuma ja jotain surisee. No teetkö? Totesi Annika tylyn lyhyesti. Katsoin neitiä silmiin hieman ärsyyntyneenä ja havaitsin, että nuori nainen oli myös tankannut muutaman tequilan tai pari vastaavaa.

– Jep, Annika on näköjään imaissut baarikadun diskossa useamman kuin vain pari drinkkiä, lisäsin mielessäni. Olimme näköjään hieman humalassa kumpikin.

– Tota, miten se gintonic auttaa sun huoneen surinaan ja kuumuuteen? Kysyin edelleen ovella seisten.

– Siten, ettei mun tarvitse hikoilla siellä, eikä kuunnella sitä ilmastointihärvelin surinaa, vaan mä siemailen viilentävän, sun tekemän juoman. Ja nukun täällä, tässä ihanan viileässä huoneessa, sanoi Annika.

Ajatukseni jumiutuivat hölmösti ja jäin vain tuijottamaan Annikaa.

– Mitä sulla on täällä, jotain 21 astetta? Ihanaa, eiks oo? No, tuleeks mun drinkki vai ei? Sanoi Annika ja hymyili voittajan, valloittavaa ja röyhkeän ylimielistä hymyä.

– Siis meinaatko sä, että mä menen sun saunahuoneeseen nukkumaan, ja sä otat tän huoneen, sanoin jotenkin epäselvästi?

Annika katsoi minua hetken, ja nauroi hiljaa, jotenkin niin kovin aikuismaista ja äidiltään tuttua, semi ylimielistä naurua.

– Et tietenkään mene, dorka. No ni, mun gini ja tonic, kiitos.

Nyökkäsin hölmön hämmentyneenä ja pyörällä päästäni. Hipsin minibaarille sekoittamaan kaksi juomaa meille.

#

– Parempi, sanoi Annika ja kolautti tyhjän drinkkilasin huoneeni parvekkeen pöydälle.

– Mä meen nyt nukkumaan, Annika jatkoi ja nousi jotenkin tomerana ylös pöydästä. En sanonut sanaakaan, emme me muutenkaan olleet juurikaan puhuneet. Olimme lähinnä tuijotelleet pimeää Joonian merta ja hörppineet juomia hiljaisuudessa.

Katsoin Annika keikkuvaa verkkaripeppua, kun hän hipsi vessaa kohden. Ovi sulkeutui hänen perässään. Hetken aikaa kuului jotain hiljaista ähinää ja sitten matalaa surinaa.

– Annika, käytätkö sä mun sähköhammasharjaa? Huikkasin oven läpi.

– Mmh, joo, mumisi Annika oven toiselta puolen takaisin.

Koin ärtymykseni nousevan pari pykälää lisää.

#

Viskasin paitani tuolin käsinojalle ja heittäydyin parivuoteelle. Laitoin kännykän latautumaan yöpöydälleni. Vuode oli kahdenhengen parisänky, mutta siinä on vain yksi, iso peitto. Tumppasin tyynyjä niskani tueksi ja jäin retkottamaan sängylle.

– On tää kaikki jotenkin niin hiton outoa, kiersi päällimmäisenä mielessäni.

Sammutin huonevalot, mutta jätin oman lukuvaloni palamaan. Vessan ovea raotettiin. Annika astui pitkillä säärillään ja syntisen mustien, edestä läpikuultavien hipster alkkareiden verhoamana veskistä huoneeseen. Päällään hänellä oli Shimanon mainos t-paita.

– No mitä pidät? Virnuili Annika keskellä huonetta.

Minä pidin. Uskollinen kaverini boksereissani signaloi myös pitävänsä näystä.

– Mä laitoin tän pyöräilypaidan, kun sä ilmeisesti tykkäät näistä jutuista? Sanoi Annika kiristäen teepaitaansa, niin kiinteiden, rintojensa päälle, hävyttömän leveästi virnuillen.

Nähdäkseni, tässä vaiheessa koulutusta Julius Caesarin eunukitkin olisivat todennäköisesti tunteneet pois leikattujen plasebopalliensa täyttyvän kivikoviksi pesäpalloiksi. Minä ainakin tunsin. Parikymmen senttinen rankaisija haarojeni välissä, kuten Tikku-Tommi kulliani yläasteen jumppatunnin jälkeen pesuhuoneessa aikoinaan kateellisena nimitti, alkoi kohottaa peittoa autonomisesti.

– Hmmm, Annika hymisi kiiltävin silmin seuratessaan katsettani ja alakerran frendini päättäväistä, mutta minulle niin noloa, pystyyn tunkua paksun peiton alla.

Minä jähmetyin, manuaalista todellakin puuttui sivuja. Tuijotin, ja yritin muistaa hengittää.

Hiljaa hihittävä Annika kiepsahti nuoren voimistelijan ketteryydellä jalkojeni yli vuoteen toiselle puolelle, ja alkoi pujottautumaan yhteisen peiton alle. Hotellipeitto kahisi laadukkaasti Annikan kiemurrellessa sen alle. Neiti asetteli itseään hieman mukavampaan asentoon peiton alla. Ja käänsi sitten kauniit kasvonsa minuun.

– Laturi, Annika sanoi.

– Mulla on, vastasin.

– Anna se, Annika sanoi.

– En, vastasin jotenkin jäykästi.

– Äija on kovis, sanoi Annika hieman pilkalliseen sävyyn.

– Mä otan sen, sanoi Annika ja syöksähti puolittain päälleni t-paidan verhoamine, isoine rintoineen. Kahdenhengen peitto putosi puoliksi lattialle. Annikan hoikka käsi hamusi yöpöydällä olevaa laturiani.

– Ei, mulla on vaan jotain kymmenen prossaa, sanoin jäykästi edelleen Annikan retkottaessa poikittain päälläni hamuilemassa laturia. Ikään kuin sillä nyt olisi ollut jotain helvetin merkitystä? Mutta minä en todellakaan pidä komentelusta. Tartuin oikealla kädelläni Annikan vasempaan, laturia hamuilevaan käteen, ja otteeni oli luja.

– Umh, äijä taistelee, mut mä otan. Sanoi Annika käheästi päälläni ja oikeastaan aika hullunkurisesti vispaten.

Sitten varoittamatta, Annika kampesi itsensä yhdellä sulavalla liikkeellä istumaan päälleni kuumottavat voimistelijanreidet kummallakin puolella kehoani. En voinut olla kuljettamatta katsettani Annikan riettaan levällään olevien reisien väliin. Annikan kuumuutta sykkivän oloinen, mustien ja läpikuultavien alkkareiden verhoama pillu oli täysin sopimattoman vähäisellä etäisyydellä, löysissä boksereissani hulluna seisovan kullini vieressä. Annika tuki toisen kätensä treenattujen rintalihasteni päälle. Peitto putosi kokonaan lattialle. Alkoholihuurut ja hikiset ihot alkoivat tuoksua huoneilmassa. Mutta minä olen vahva mies. Vääntö laturista jatkui, mutta otteeni Annikan kädestä piti.

Meistä lähtevä hassunkurinen ähinä oli ainoa ääni, muuten niin hiljaisessa huoneessa, Annikan kokeillessaan voimiaan minua vastaan. Ajan kulku osaltani alkoi hidastua. Annikan hengitys muuttui hetki hetkeltä hyperventiloivammaksi, kunnes hän vaikutti lähes huohottavan. En ollut varma oliko neiti kiukkuinen minulle vai mitä? Sitten Annikan kasvot kiinteytyivät ja lukkiutuivat tuijottamaan minun hieman sameita silmiäni. Annikan hengitys hiljeni.

– Mä todellakin otan… jotain. Annika kähisi silmät mustina ja alkoholista kiiluen.

Seurasin katseellani lähinnä Annikana vääntävää kättä. Ja sitten, aivoihini välittyi täysin epätodellinen tuntemus, jyrkässä kulmassa seisovan kyrpäni signaloimana.

Annikan vapaan käden pianistin sormet kiertyivät tottuneen tukevasti jäykän ja leveän kyrpäni ympärille. Annikan hämmentävän himokas, vaativa ote kullistani sai paisuvaiskudokseni räjähdyspisteeseen ja jäljellä olevan aivotoimintani nollaan. Olin vakuuttunut, että kyrvälläni olisi sillä hetkellä voinut leikata timanttia.

Unohdin hengittää, ja jäykistyin ilmeettömänä. Otteeni Annikan kädestä kirposi irti. Boksereistani esille kiskottu, järeä kyrpäni seisoi esillä täydessä juhlakunnossa Annikan pitkien ja hoikkien sormien otteessa.

Aika pysähtyi Korfun saaren aika-avaruuden kuplassa osaltani. Annika nosti toisen jalkansa koukkuun päälläni ja punnersi lantionsa ilmaan. Tämän hetken jälkeen, asioita alkoi tapahtumaan ilman, että olisin kyennyt niihin reagoimaan. En vain kyennyt reagoimaan, mihinkään. En edes tiennyt miten olisi tullut reagoida?

Annikan toinen käsi veti kiihkeän nopealla liikkeellä, mustien hipsteri alkkareiden kiilakolmion oikealle sivuun, paljastaen turvonneet ja sievästi ajellut pillunhuulet. Tuijotin hurmiossa Annikan pillunhuulien välistä hieman pilkistävää klitorista. Annika ohjasi kädellään jyskyttävän kyrpäni pään hänen turvonneiden häpyhuuliensa kohdille. Tajuntaani tunneloitui kahden silkkisen, herkän ihon kosketus toisiinsa. Kumpikin eritti nestettä. Yhdistyneet kiimanesteemme valuivat alas pienenä norona kyrpäni sykkivää vartta pitkin.

Tähdet syttyivät Annikan silmissä yksi kerrallaan. Annika katsoi silmiini kissamaisesti ja laski yhdellä sulavalla liikkeellä lantionsa kymmen senttiä alaspäin. Annikan pillu levisi kyrpäni varren ympärille ja Annikan silmät laajenivat ja tummuivat. Minun viimeinen rationaalinen ajatusyritelmäni katkesi kuin Trabantti puhelintolpan ympärille.

– Oo, ooh, ooo… sä olet niin iso. Annika sanoi käheästi ja katsoi minuun puoliksi suljettujen luomiensa välistä.

Tiedostin ja tajusin kirkkaasti, että leveän kyrpäni puolikas oli juuri painunut kymmenen senttiä Annikan tiukkaan ja kuumaan vaginaan. Jäykistyin kauhusta. Ja kiimasta. Raamatullinen synti ja sielun lähtöä kehosta ennakoiva rigor mortis alkoivat toden teolla jähmettää hengittämätöntä kehoani ja ajatustoimintaani.

Annika irrotti otteensa hipsterialkkareistaan. Tunsin kuinka matalalinjainen silkki hankasi, jotenkin niin ihanasti, kullini toista reunaa.

Annika siirsi vapaan kätensä peittämää suutani. Ei niin, että olisin tilanteessa voinut muodostaa yhtään järkevää lausetta. Makaa jäpitin ja katsoin suoraan alas. jossa selvästi yölampun valossa havaitsin sykkivän kyrpäni olevan puoliksi Annikan trimmatun, nuoren pillun uumenissa. Kovenin riettaan näyn saatteleman entisestään, jos se ylipäätänsä oli enää mahdollista?

– Nooo niiin, näin juuuust. Annika mumisi epäselvästi.

Sitten neiti heilautti tummat hiuksensa oikealle olalleen ja nosti kummatkin reitensä koukkuun kehoni kumminkin puolin. Toisella kädellä, ottaen tukea rintalihaksistani, toinen käsi suuni peittona, Annika otti ja puski lantionsa alas riettaan voimakkaasti.

Kyrpäni solahti pohjia myöten Annikan pillun uumeniin. Pienen omenan kokoinen terskani tunsi ja painautui Annikan pillun pohjaan, Annikan kohdun seinää vasten. Jokainen liikenevä sentti rankaisijaani oli nyt Annika-neidin uumenissa. Annikan silmät tummenivat jotenkin hämmästyneinä ja absoluuttisen kiimaisina. Nuori nainen päälläni nojasi päänsä taaksepäin ja valitti nautinnosta ääneen.

– Oooaaaah… Annika huokui matalasti ja pitkään.

Minä, aina sanavalmis kaupallinen johtaja, toimistotyttöjen salainen unelma ja muutenkin kykenevä mies olin jäänyt tässä aktissa totaalisen statistin rooliin. Elämäni hulluin nussimiskokemus oli juuri nyt käsillä. Juuri nyt ja tässä. Minut oli asetettu tapahtuneen eteen. En kyennyt edes änkyttämään. Makasin kädet suorina, kulli tangentin suunaisesti Annikan kuumassa vaginassa. Joka vitun sentti sisällä. Koin, että pääni hajoaa, juuri nyt.

Annika painoi kummatkin kätensä rinnalleni ja teki hitaasti muutaman nousevan ja laskevan liikkeen kyrpäni päällä siten, että parikymmentä senttinen kyrpäni paljastui lähes kokonaan ja upposi sitten uudelleen Annikan uskomattoman liukkaaseen ja tiukkaan pilluun. Harottavat silmäni havaitsivat, kuinka Annikan isot rinnat heilahtelivat liikkeen tahdissa t-paidan alla vapaana. Annikan lantio ja pillu painui alas, ja piti kyrpääni kokonaan sisällään.

Sitten Annika alkoi varsinaisesti nussia minua. Juuri siinä ja sillä hetkellä. Annika taivutti alaselkäänsä ja kohotti ja laski herkullista persettään kyrpäni sykkivää vartta pitkin. Muutaman kerran tunsin turvonneen terskani olevan lähes ulkona Annikan sykkivästä pillusta, ja sitten taas Annika laski syntisen hekumallisen nuoren tiukkavittunsa kyrpäni päälle, jokaista senttiä myöten. Annikan nuoren naisen pillu oli niin tiukka, että olin varma, että leveään kyrpääni punoitti kuin pientä possua sen soutaessa Annikan pillun kuumissa uumenissa. Huoneen täytti sängyn narahtelu jokaisen Annikan lantion nussimisliikkeen mukaisesti, Annikan valuvan pillunesteen litinä, ja Annikan syvä ja kiimainen huohotus.

Annikan suorittaman isän kullin raiskauksen tahti alkoi kiihtyä. Nuoren naisen lantio alkoi liikkua kiimaisen nopealla tahdilla ylös ja alas. Sitten jokin alkoi muuttua Annikan hengityksessä ja yhä kiihtyneessä nussimisen tahdissa. Annika teki muutaman kiimaisen sivuttaispyöräytysliikkeen lantiollaan kullini ollessa syvällä hänen pillunsa uumenissa. Ja sitten, hyvin tuntoherkkä kyrvänvarteni kertoi minulle, että Annika alkoi värisemään vaginansa syvyyksistä alkaen. Koko nuori nainen alkoi täristä päälläni.

Annika painoi, hikisen päänsä minun rinnalleni, leukani tasalle. Tunsin kirkkaan selvästi, kuinka Annikan vaginansisäiset tuhannet lootuslehdet lypsivät ja puristelivat kivikovan kyrpäni vartta. Annika värisi ja huokui syvään, junttasi kyrpäni syvälle pillunsa uumeniin ja puristi minua lujasti käsillään ja jaloillaan hikistä kehoaan vasten.

Ajattoman hetken kuluttua, Annika kuiskasi.

– Multa tuli. Mä sain, niin hyvin.

Ja Annika alkoi hitaasti valumaan omalle puolelleen. Sykkivä kyrpäni päästi maiskahtavan äänen irrottautuessaan juuri ajamastaan Annikan tiukkapillusta. Makasin huohottaen, edelleen hölmön jäykkänä. Sekavan mieleni, tequilan huuruiset, hämyiset ajatukset kiersivät mielessäni.

– Jumalauta, mä just panin Annikaa? Eiku, Annika pani mua? Eiku, me panimme toisiamme? Eiku. mitä just tapahtui? Tapahtuiko mitään? No totta helvetissä tapahtui. Annika ratsasti koko mun parikytsenttisellä kyrvälläni itselleen orgasmin. Lasketaanko sitä? No totta vitussa lasketaan. On sille nimikin. Insesti, saatana.

Mielisairaan oloiset, kuumeiset ajatukset kiersivät kehää päässäni ja koko maailma pyöri ympärilläni. Annika alkoi kiskoa lattialle valahtanutta peittoa takaisin sänkyyn ja päälleen.

– Mä nukun nyt, sanoi Annika unisella äänellä ja käänsi selkänsä minulle.

Valitsin koneessa hyväksi havaitun tuijotustaktiikan. Tuijotin lasittunein silmin parvekkeen lasien kautta pimeälle merelle. Hiljaiset minuutit matoivat eteenpäin. En nähnyt mitään. Sormeni puristivat peiton reunaa. En hievahtanut yhtään, en ollut varma oliko sieluni jättänyt jo kehoni? Mutta Annika todellakin nukkui rauhallisesti hengittäen vieressäni.

Hulluna tuijottavat, tyhjät silmäni katsoivat edelleen ulos parvekkeen lasien läpi. Kivikovia pallejani pakotti, ja edelleen nytkähtelevä kivijäykkä kyrpäni sykki kiimatippoja. Huoneessa haisi hiki, lämmin iho ja nussiminen. Kello lähenteli kolmea aamuyöllä, pimeällä Joonian merellä.

Osa 1.

palaute: jengaa.kaikuun@gmail.com

 

9 kommenttia viestissä: “Laturi, osa 1”

  1. Fanipala says:

    Koska tulee jatkoa???

  2. Bander says:

    Jatkoa, jatkoa, jatkoa, jatkoa!!!!!

  3. Cab says:

    Jatkoa odottaen. Tää oli todella hyvä!

  4. Jussi says:

    Tämä oli hyvä ja kiimainen tarina, sekä mukaansa tempaava. LISÄÄ TÄLLÄISTÄ!

  5. Trickster says:

    Tässä tarinassa oli kyllä ainesta. Kieli oli kuvailevaa, mutta ei mennyt liian pahasti yli. Kirjoitusvirheitä- ja pilkkuvirheitä oli aika paljon, mikä hankaloitti lukemista. Kuitenkin tarina, jolle soisi jatkoa. Laitan pidempää kommenttia sähköpostilla.

  6. varvastossut says:

    Tätä teosta ei arvostella tähdillä, vaan viidellä kullin kuvalla.
    Otan hatun päästä.

  7. Madclown says:

    Aivan saatanan hyvä. Upeaa ja kuvailevaa kerrontaa. Sul on taitoo! Ja sana hallus. Hyvää duunia

  8. DarkMatter says:

    Insestijutut ei iske itseen, mutta tämä oli niin hyvin kirjoitettu, että toivottavasti tulee jatkoa!

  9. 6969 says:

    Ehdottomasti jatkoa

Kommentoi

top