search
top

Mika IX – Viimeinen osa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (43 votes, average: 3.60 out of 5)
Loading...

Tämä on Mika- sarjan yhdeksäs, ja viimeinen osa.

Onneksi viikot menivät nopeasti, ja sainkin hyvin toimivan arkirytmin pyörimään uusien opiskeluiden vallatessa päiväni. Tutustuin uusiin ihmisiin, ja huomasin että pari tuttua lukiosta oli myös tullut tänne opiskelemaan. Emma oli rinnakkaisluokallani lukiossa, ja oli aloittanut opinnot täällä jo keväällä. Niinpä Emman mukana pääsin nopeasti kiinni kaveriporukoihin, ja silloin tällöin osallistuin erilaisiin juhliin ja tempauksiin joita opiskelijat järjestivät. Pääsääntöisesti keskitin kuitenkin energiani opiskeluun, että voisin hyvällä mielellä viettää Mikalta liikenevät vapaat hänen kanssaan. Helmikuun lopulla Mika oli taas palannut viikonloppu vapailtaan takaisin palvelukseen, kun minun tiistai-iltainen opiskeluni keskeytyi puhelimen piipatessa. Minulle oli tullut ilmoitus että Mika oli jakanut valokuvakansion kanssani, ja kuvia selatessani huomasin että kyseessä taisi olla kameran kansio, johon tulivat näkyville kaikki Mikan puhelimellaan ottamat kuvat. Ilahduin kun huomasin viimeisimpinä kuvina paidattomia poseerauksia, mutta hämmennyin kun kuvassa ei ollutkaan Mika, vaan joku minulle tuntematon oikein kivan näköinen nuori mies. Hoikka, vaalea ja aika söpö, ehkä aika minunlaiseni. Pojasta oli useita kuvia, joissa se poseerasi milloin ilman paitaa, milloin vaatteet päällä, ja milloin ihan vain hengaili ja hymyili kameralle. Tuhahdin ääneen kun kohdalle sattui kuva jossa poika mutristi huuliaan kuin suukon antaakseen. Seassa oli kuvia myös Mikasta, osa sellaisia joita se oli minullekin lähetellyt, ja jonkin verran kuvia muista tuvan pojista, sekä pari yhteiskuvaa Mikasta ja tuosta vaaleasta pojasta. Yhdessä niissä Mika hymyili leveästi pitäen kättään tuon pojan harteilla. Minua alkoi kiukuttaa eikä opiskeluista tullut enää mitään.

Selasin illan aikana kuvat moneen kertaan, ja aina kun tuo vaalea poika vilahti edes jossain taustalla minua alkoi kiukuttaa yhäkin enemmän. Yhdessä kuvassa sillä oli päällään takki josta erotin rintaan painetun nimen, Lahtela. Mika oli puhunut kaveristaan Lahtelasta usein, oli kuulemma oikein hyvä jätkä ja olivat jonkinlainen pari jossain lentojutuissa. Yksittäisiä kuvia Lahtelasta oli edeltäviltä kahdelta viikolta, ei oikeastaan sitä ennen kuin joitain yhteiskuvia. Vitun Lahtela. Olin jo laittamassa Mikalle viestiä mitä hän halusi noilla kuvilla minulle oikein kertoa, mutta viestiä kirjoittaessa minulle tuli olo ettei Mika ehkä ollut tehnyt sitä tietoisesti. Illalla siltä tuli tavalliseen tapaan hempeä hyvänyön toivotus, mutta siihenkin meni maku kun kuvakansioon ilmestyi uusi kuva Lahtelasta. En vastannut Mikan viestiin mitään, ja pyörin pitkälle yöhön ennen kuin sain nukahdettua. Pyörittelin päässäni Mikan käytöstä edeltävänä viikonloppuna, enkä keksinyt että se olisi ollut minua kohtaan etäisempi tai haluttomampi, mutta silti vaivasi suunnattoman paljon kuinka minun nököiseni Lahtela oli. Jos Mika oli siihen ihastunut, ja niillä oli jotain säätöä? Oliko Mika jotenkin hätäpäissään halunnut kihloihin, etten epäilisi mitä intissä selkäni takana tapahtuu? En halunnut uskoa sellaista, eikä Mikan käytöksessä mikään salasuhteeseen viitannut, oikeastaan päinvastoin. Mutta miksi ihmeessä se kuvaisi jotain kaveriaan noin paljon? Ja sekin huulten mutristus suukko kuva, miten se jätkä edes kehtaa!

Aamulla heräsin kiukkuisena, eikä kiukkuani helpottanut ettei aamiainen maistunut. Lounaaseen mennessä olin jo äkäinen kuin ampiainen, ja katsoin parhaaksi vetäytyä omiin oloihini syömään etten purkaisi turhautumistani kehenkään kaveriin. Lounaan päälle hain mieltä piristämään ison kaakaon, muttei se ollut sellainen kuin äidin tekemän lohtukaakaon kuuluisi olla. Kuin ihmeen kaupalla selvisin koulupäivästäni kenellekään äksyämättä, ja kotona yritin taas jäsennellä ajatuksiani. En saanut mitään järkevää selitystä kuville, ja aloin todellakin epäillä olinko tosiaan niin sokea etten olisi huomannut jos Mikalla olisi säätöä jonkun toisen kanssa. Illalla kun Mika soitti meinasin kysyä mitä kuvat oikein olivat, mutta ajattelin että jos tässä olisi jotain epämääräistä, haluaisin nähdä Mikan reaktion ihan kasvotusten. Niinpä yritin olla mahdollisimman oma itseni, ja kuuntelin tavallistakin tarkemmin oliko Mikan käytöksessä jotain outoa. Seuraavat kaksi viikkoa oli pidemmät kuin koskaan, ja minun täytyi purra itseäni kieleen joka kerta kun puhuimme puhelimessa etten olisi kysynyt aina vain uusista kuvista mitä Lahtelasta ilmestyi. Podin huonoa omaatuntoa kun salaa seurasin Mikan tekemisiä kuvien kautta, koska olin nyt hyvin varma ettei Mika ollut itse tajunnut jakaneensa kansiota kanssani. Kuitenkin löysin itseni päivä toisensa jälkeen tarkistamassa oliko uusia kuvia tullut, ja olihan niitä, lähes päivittäin.

Lähes kahden viikon kiemurtelun jälkeen koitti vihdoin perjantai, ja odotin jo kuumeisesti Mikaa kotiin. Sain siltä junan vessasta kuvan jossa Mikan käsi lepäsi reidellä korostaen pullotusta housuissaan, ja saateviestin missä kertoi ettei malta odottaa että pääsee kotiin nussimaan omaa lutkaansa. Tavallisesti olisin syttynyt tuosta viestistä, mutta nyt minun teki vain mieli vastata etten ole mikään sinun lutkasi. Havahduin tuohon ajatukseen itsekin, ja tajusin että taidan tosiaan olla aika kiukkuinen Mikalle. Naputin hermostuneesti keittiön pöytää sormillani kun kuulin oven käyvän, ja menin Mikaa eteiseen vastaan. “Moi” sanoin ja yritin hieman hymyillä. “Ai sä oot vielä pukeissa” Mika virnisti ja kaappasi minut syleilyynsä suudellen heti ahnaasti. “Voi luoja kun mä oon taas kaivannut sua…” se henkäisi ja alkoi näykkiä kaulaani, kun työnsin päättäväisesti Mikan irti itsestäni. “Hei älä, meidän pitää vähän jutella” sanoin irroittautuessani Mikan kiihkeästä otteesta, ja Mikan kulmat kurtistuivat. “Okei… Onks jotain sattunu?” se kysyi huolissaan ja heitti takkinsa lattialle. “Ei, tai siis ei kai mitään vakavaa. Mut pitää käydä nyt pari juttua läpi.” Mika seurasi minua huolestuneen näköisenä olohuoneeseen, ja kävi vierelleni sohvalle. Avasin puhelimestani gallerian ja avasin kansion Mikan katsottavaksi. “Siis mitä nää on?” se kysyi ihmeissään selatessaan nopeasti kuvia läpi. “Sä olet ilmeisesti jakanut sun kameran kansion mun kanssani” vastasin mahdollisimman neutraalisti, ja yritin pitää tunteeni kasassa. “Okei, en mä oo edes tajunnu. Millon?” Mika katsoi minuun ja näytti uudelleen huolestuneelta kun näki totisen ilmeeni. “Viime viikolla. Onks tää nyt se Lahtela josta oot puhunut, ja onko sille joku erityinen syy että haluat kuvata häntä noin paljon?” Mikan kulmat kurtistui hetkeksi, mutta sitten leveä hymy nousi sen huulille ja sitä alkoi naurattaa. “Joo, on tää Lahtela. Siis tääkö se sun asias nyt oli, että miks mulla on kuvia siitä puhelimessani?” Mika nauroi ja pörrötti lyhyttä tukkaani. “Niin, niin onko sille joku syy?!” kivahdin kiukkuisesti, ja kahden viikon stressi meinasi alkaa purkautua. “No on!” Mika nauroi ja sai jatkettua; “se hajotti puhelimensa jokunen viikko sitten, ja sen kameran lasi ja näyttö meni paskaks, niin se ei saa otettua itse kunnollisia kuvia. Niin se on ottanut mun puhelimella kuvansa, ja mä lähetän ne sen puhelimeen et se voi laittaa niitä muijalleen.” Mika kaivoi puhelimensa taskustaan ja avasi whatsapin josta näytti keskustelunsa Lahtelan kanssa, jossa näkyi kuinka Mika oli kaikki kuvat lähettänyt Lahtelalle. Menin hämilleni, enkä tiennyt itkeä vai nauraa. “Vittu mikä urpo sä oot! Siis säkö oot toista viikkoa miettiny täällä et miks mä kuvaan jotain toista jätkää, etkä oo saanu kysyttyä suoraan?” Minua alkoi kamalasti nolottaa, ja sain vain soperrettua “no niin, mä oon ihan idiootti, anteeks!” ennen kuin purskahdin itkuun. Mikaa alkoi naurattaa entistä kovemmin, ja se yritti parhaansa mukaan lohduttaa minua naurunsa keskeltä.

Minua kiukutti oma typeryyteni, ja hävetti koko käytökseni. “Ootko sä mulle vihanen?” nyyhkytin uupuneena kaikesta stressistä minkä kuvilla olin itselleni saanut aikaan. “No en oo, vaikka en kyllä ymmärrä miks sä et voinu kysyä ihan suoraan heti kun aloit jotain miettiä. Mut luulit sä ihan oikeesti että mä säätäisin jonkun muun kanssa?” Mika katsoi minua vakavana, ja minulle tuli entistä huonompi olo kun olin häntä epäillyt. “No niin kai… En mä tiedä miks, kun ajattelin että et sä varmaan mitään säädä, kun olevinaan meillä on kaikki ok, mutta en keksinyt että miks sä sitä poikaa oot niin paljon kuvannut… Et jos sä olet siihen ihastunut, kun se on aika paljon mun oloinen, ja sä vietät sen kanssa paljon enemmän aikaa kun mun, niin jos sä olisitkin alkanut tykkäämään siitä enemmän ja… En mä tiedä…” Aloin taas nyyhkyttää ja Mika painoi minut kainaloonsa. “No miks sä luulet että mä halusin sun kanssa kihloihin, jos en olis ihan tosissani?” se kuiskasi suukottaen päätäni. “No niin kai, mutta sitten mä aloin miettimään sitäkin, että oltiin niin paljon erossa kun mäkin olin intissä, et jos sulla ja sillä Lahtelalla olikin jo jotain säätöä paljon ennen joulua, että sä kihlasit mut vaan siks etten epäilis mitään…” Hartiaani silittävä käsi pysähtyi, ja sormet puristuivat olkapäälleni. “Että mitenkä?” Mika murahti karheasti, ja tajusin itsekin ajatusteni typeryyden, ja nyt olin vielä sanonut sen ääneen. “Siis sekin kävi vain mielessä, kun olin ihan hämilläni koko tilanteesta, enkä mä varmaan oikeasti niin ajatellut… Anteeks rakas, mä olin ihan idiootti…” Mika nousi seisomaan kesken selittelyideni, kietoi kätensä puuskaan ja katsoi ulos ikkunasta. “Sitä sä kyllä olet” se puuskahti kiukkuisesti eikä vieläkään katsonut minuun. “Mä ymmärrän kyllä et ne kuvat varmaan näytti susta oudolle, mut sen sijaan että olisit kysynyt ihan suoraan, sä kyseenalaistat täällä mun syitäni meidän kihlaukselle” se puhui matalalla, rauhallisella äänellä, mutta tiesin että Mika oli aivan raivona. “Anteeks rakas…” “Hiljaa! Sä et sano enää sanaakaan, ymmärrätkö!” se karjaisi ja katsoi raivokkailla silmillään suoraan minuun, ja nyökkäsin vain vastaukseksi. Mika siirsi katseensa takaisin ikkunaan ja seisoi hetken hiljaa.

“Minne sä menet?” kysyin kun Mika heitti loma-asunsa loputkin vaatteet lattialle ja alkoi kiskoa farkkujaan tilalle. “Kaljalle, vaikka sekin on varmaan valhetta, ja menen pokaamaan jonkun toisen jätkän, tai muijan, vitunkos väliä sillä on kenessä mä munaani uitan kun tunteitahan mulla ei ole kuitenkaan!” se vastasi kiukkuisesti repien paitaa päälleen, ja pyynnöistäni huolimatta paineli sitten eteiseen. Heti kengät jalkaan saatuaan se nappasi takkinsa kainaloon ja löi oven takaan kiinni. Jäin tuijottamaan ovea varmaan viideksi minuutiksi, ennen kuin osasin taas liikuttaa itseäni ja mennä istumaan. Yritin kirjoittaa varmaan sata erilaista viestiä Mikalle mutta mikään ei tuntunut oikealta, enkä osannut sanoiksi pukea kuinka pahoillani olin kun olin häntä epäillyt. Illan aikana yritin pari kertaa soittaa mutta Mika hylkäsi kaikki puheluni. Lopulta nukahdin puhelin kädessäni sohvalle, ja havahduin vasta kun ovi kävi. Kello oli puoli neljä aamuyöllä, ja odotin löytäväni eteisestä kännissä toikkaroivan Mikan, mutta se riisui kenkiään ja sitten takkiaan yllättävän selvänä. “Moi” kuiskasin eteisen nurkalta, ja Mika katsahti minuun. “Et sä oo vielä nukkumassa?” se kysyi eikä sammaltanut lainkaan. “Nukahdin hetkeks sohvalle kun odotin sua. Ootko sä syönyt mitään?” Mika ohitti minut ja alkoi riisumaan vaatteitaan nojatuolin reunalle, kertoen että oli käynyt pitsalla ennen kotiin tuloa. “Ja katso, ihan yhtä hikinen kulli kun lähtiessä, ei ole uitettu kenessäkään saatikka pesty sen jälkeen” se sanoi kylmästi riisuttuaan bokserinsa ja esitteli munaa kädessään. En osannut vastata mitään, ja hiljaisuuteni taisi riittää vastaukseksi Mikan avatessa makuuhuoneen oven ja painuessa sänkyyn. Odotin että Mika nukahti ennen kuin menin itse perässä toiselle reunalle nukkumaan.

Aamulla herätessäni huomasin Mikan makaavan silmät auki vierelläni, ja noustessani istumaan se katsoi minuun lempeämmin kuin eilen. “Erno sä olet typerin jätkä koko maailmassa” se sanoi ja pieni hymy meinasi karata sen huulille. “Mä tiedän. Anteeks” vastasin nolona ja kosketin sormillani varovasti sen kylkeä. “No kai sä oikeasti tajuat et mä rakastan sua ihan hulluna, ja siks halusin että mennään kihloihin?” Nyökytin päätäni ja kipusin Mikan päälle makaamaan, painautuen niin tiukasti tätä vasten kuin vain pystyin. “Tiedätkö mitä muuta tuhmaa meinasin suutuspäissäni tehdä?” kuiskasin ja näykkäisin hellästi Mikan nänniä. “No mitä tuhmaa meinasit?” se kysyi virnistäen ja siveli selkääni. “Meinasin siihen sun eiliseen junaviestiin vastata että en ole sun lutkas” kuiskasin ja katsoin Mikaa mahdollisimman ilkikurisesti. “Vai niin meinasit?” Mika sanoi silmät kirkastuen ja käänsi minut alleen. “Niin, olin aika kiukkuinen.” “Vai vielä kiukkuinen? Musta kun tuntuu että se olet aika tuhma pikku lutka.” Mika laski kätensä kaulalleni ja puristi hellästi suudellessaan samalla huuliani. “Pitäisköhän sun sitten vähän rangaista mua?” kuiskutin silitellen Mikan lihaksikkaita hartiota. “Et taida ihan vähällä tällä kertaa päästä” se murahti ja näykkäisi nänniäni aika lujaa. Kiljaisin säikähdyksestä ja pari kielen lipaisun jälkeen hampaat tarttuivat minuun uudelleen, varovasti nänniäni venyttäen. Äkkiä Mika kuitenkin päästi irti ja nousi ylös. “Mut ensin mä käyn kusella, ja vasta sitten katsotaan miten tuhmaa lutkaa koulutetaan” se virnisti ja poistui huoneesta.

Kipitin itsekin vessaan, ja tein vielä nopeat pesut ennen kuin palasin takaisin. Minulla oli jo kamala nälkä ja vatsani murisi, mutta unohdin nälkäni kun näin Mikan kiskovan vyötään irti housujen vyötäisiltä. “Ai noinko tuhma?” inahdin hieman jännittäen mutta samaan aikaan kiihottuen. “Tuhmempi kun koskaan” Mika murahti ja istuutui tuolille ikkunan alle. Se ohjasi minut kontalleen sänkyä vasten peppuni itseään päin. Hyvä että ehdin painaa rintani sänkyä vasten kun ensimmäinen napakka isku osui pakaraani, ja parahdus karkasi huuliltani. Sain heti perään kolme uutta iskua, ja kyynel vierähti poskelleni. Purin hampaitani lujaa ja puristin peittoa nyrkeissäni odottaen uutta iskua. Kuulin takaani liukkarituubin korkin naksahduksen, ja yrittäessäni vilkaista taakseni vyö viuhahti jälleen. “Lutkat ei kurki!” se karjaisi ja läimäisi vyöllä vielä toistamiseen. Huokaisin nautinnosta kun kaksi sormea upposi sisääni alkaen rauhallisesti sormettaa peppuani, kun uusi isku paiskautui pakaralleni. Parkaisin kivusta, mutta sormet alkoivat hieroa minua lujempaa, ja parkaisuni muuttui nautinnolliseksi yninäksi. Sormien liike rauhoittui, mutta kiihtyi taas uuden iskun sivallettua minua. Samaan aikaan minuun koski niin helvetin paljon, mutta ihanat sormet pepussani saivat minut aina vain ynisemään tyytyväisemmin. Mitä lujempi isku oli, sitä voimakkaammin ja pidemään minua sormetettiin.

Se oli kamalaa ja ihanaa yhtä aikaa, ja kullini seisoi kovana sänkyä vasten. Oikean puolen pakaraani poltteli, ja pystyin jo kuvittelemaan ne rannut mitkä sitä koristaisivat tämän jälkeen. “Oi rakas tuntuu ihanalle…” ynisin sormien litistessä pepussani, kun ne heti vedettiinkin pois. “Käy selällesi” se komensi ja siirsi tuoliaan hieman lähemmäs sänkyä. Käännyin selälleni ja kullini seisoi kovana odottaen jotain ihanaa. “Lutka taitaa tykätä kun kulli pystyssä odottaa?” Mika kysyi ja alkoi hyväillä kiveksiäni. Huokasin tyytyväisenä ja huomasin Mikan katselevan kiimasta limaista kulliani. “Sulje silmät ja runkkaa sitä, etkä kurki!” se komensi ja puristi kiveksiäni hieman. Mika levitti jalkojani vielä vähän, ja jatkoi hyväilyäni kun aloitin runkkaamaan munaani. Käsi kiveksiltäni katosi, ja silmät suljettuina kuuntelin mitä Mika puuhasi. Säikähdin kun kuulin vyön soljen kilahtavan vyötä liikutettaessa, ja olin jo vähällä avata silmäni. “Niin oliko lutkalla jotain epäselvyyttä siitä kenelle kuuluu?” Mika kysyi ja sormet hivelivät sisäreisiäni. “Ei rakas. Lutka kuuluu sinulle” vastasin kuuliaisesti, ja paradin kun vyö räpsähti vasten sisäreittäni. Se kirveli ja poltteli, ja kipu sai minut nytkähtämään lähes istualleni ja avaamaan silmäni. “Oliko lutkalla lupa nousta!” Mika karjaisi painaen minut kurkusta takaisin selälleni. “Ei, ei ollut.. Anteeksi” uikutin takaisin ja Mika ohjasi käteni takaisin kullilleni. Silmät suljettuina jatkoin runkkaamista, vaikka ennemmin olisin halunnut pidellä polttelevaa reittäni kuin kulliani, joka oli sekin vähän säikähtänyt äskeistä. Kuulin Mikan kaivelevan yöpöydän laatikolla, jossa säilytimme joitain leluja joita olimme yhdessä hankkineet. Kuulin kuinka se istui takaisin tuolille ja silitti sitten kirvelevää reittäni. “Onko lutka oikein pahoillaan?” se kysyi hiljaa ja nosti hieman jalkojani päästäkseen käsiksi peppuuni. “On, lutka on oikein pahoillaan” voihkaisin kun kaksi sormea alkoi hyväillä minua jälleen. Se tuntui ihanalle, mutta pelkäsin oliko piiskaa tulossa vielä lisää. “Ja onko lutka valmis kärsimään rangaistuksensa?” Tätä minä vähän pelkäsinkin, mutta surkueläin oli jälleen herännyt horroksestaan, ja jokin sisältäni voihkaisi “On rakas, saat tehdä tuhmalle lutkalle ihan mitä vain tahdot!”

Osasin odottaakin että kuritus olisi rankemmalla kädellä kuin ennen, olihan Mika eilen suuttunut minulle kovemmin kuin varmaan koskaan aikaisemmin, mutta tänään iskut olivat niin napakoita että jopa surkueläintä alkoi melkein jännittää. Melkein. Surkueläin sisälläni huusi onnesta vähintään yhtä lujaa kuin minä huusin kivusta jokaisen vyön iskun myötä. Iskuja helpottamaan olin saanut peppuuni voimakkaasti värisevän dildon, ja Mika tiesi että se oli laite jolla menetän järkeni. Mitä kovempaa minä nautin, sitä kovempaa se minua piiskasi, ja sitä kovempaa myös surkueläin sisälläni kiljui nautinnosta. Vyö napsi napakoilla iskuilla reisilleni ja välillä myös palleilleni, ja dildon viedessä minut valtavan orgasmin huipulle olin todellakin menettää järkeni sen nautinnon ja ihanan, kamalan polttavan kivun kanssa joka reisiäni läimi. Vaikeroin uupuneena pää pyörällä sängyllä kun Mika nousi ylös ja heitti vyön vihdoin lattialle. Nousin hieman ylös ja katsoin punaisena hohkavia reisiäni. Monen monet iskut olivat jättäneet oikein huomattavat raidat, eikä ne häviäisi muun punoituksen rauhoittuessa pelkällä suihkulla. Mika kävi sängylle viereeni ja hieroi uljaana seisovaa munaansa. “Ja nyt lutka on kiltti poika ja kiittää oikein kunnolla isäntäänsä kun tämä on palauttanut lutkan omalle paikalleen” Mika kuiskasi korvaani ja nosti kätensä päänsä taakse ottaen mukavamman asennon. Kävin polvilleni Mikan jalkopäähän ja aloin suukotella kullia edessäni. “Kiitos rakas kun palautit lutkan omalle paikalleen” sanoin kiltisti lipomisen välistä, ja katsoin mahdollisimman alistuneen näköisenä Mikaa silmiin. “Lutka oli kovin tuhma kun unohti paikkansa, mutta nyt lutka muistaa taas kenelle lutka kuuluu” jatkoin ja aloin ujuttaa kullia suuhuni, kun Mika tarttuikin leukaani ja nosti päätäni ylemmäs. “Itse asiassa, lutka otti rangaistuksena niin kiltisti vastaan että lutka saa vielä vähän hyvää. Käy mun päälle kontalleen, peppu muhun päin ja jatka.” Tein työtä käskettyä, ja toin peppuni lähelle Mikan kasvoja jatkaen sitten suihinottoa. Uudelleen heräilemään alkanut kullini hankasi välissämme, ja takaani alkoi kuulua jälleen surina. “Voi ei rakas mä en kestä enää…” voihkaisin kun käsi läimähti pakaralleni. “Sä kestät just sitä mitä mä käsken sun kestää! Ja mä sanon että sä haluat tätä dildoa kiimaseen perseesees. Mutta jos sä himokas pikku narttu laukeat ennen mua, sä saat uuden rangaistuksen!”

Voihkaisin muna suussani kun dildo painui sisääni, ja Mika osasi käyttää sitä minuun aivan liian hyvin. Yritin keskittyä kulliin suussani ja hyväillä sitä niin hyvin kuin osasin, mutta tahtomattani aloin kiemurrella vasten tuota ihanaa dildoa, ja ynisin silmät suljettuina sen ihanassa otteessa. Lutkutin Mikan kullia niin raivoisasti kuin pystyin, upottaen sitä syvälle nieluuni ja kielelläni joka vedolla hyväillen. Vaikka jollain kierolla tavalla nautinkin tämänpäiväisestä kurituksestani aivan valtavasti, olin saanut vyötä vähäksi aikaa aivan riittämiin, enkä aikonut enää hävitä tätä kierrosta laukeamalla ennen Mikaa. Kun Mika alkoi kohotella lantiotaan ja huokailla, tiesin ettei pelini ollut vielä menetetty. Dildon hierova liike pepullani pysähtyi ja sain vapautettua ajatukseni Mikan loppuun imemiseen. “Oi just noin, kiltti lutka…” Mika huokaisi allani painaessaan kulliaan vasten nieluani, ja lihaksikas keho allani nytkähti Mikan voihkaistessa vielä nautintoaan kullin alkaessa sykkimään suuhuni. Imin huolellisesti pehmenevän kullin puhtaaksi, ja hetken aikaa Mikan huohotettuani allani se alkoi jälleen hieroa minua dildolla. “Vieläkö täytyy pelätä rangaistusta?” kujersin peppuani dildoa vasten hieroen, ja Mika alkoi suukotella yhäkin punoittavaa reittäni. “Kyllä sä taidat olla nyt selvillä vesillä” se murahti ja uskalsin rentoutua dildon vietäväksi.

Otimme yhdessä pitkän rentouttavan suihkun, jonka jälkeen teimme aamiaista ja nautimme siitä kaikessa rauhassa. Aamiaisen jälkeen kävin bokserit jalassa sohvalle makaamaan ja kirjaa lukemaan, kun Mika tuli silittelemään reisiäni. “Sattuiko suhun liikaa, nää jäljet on kyllä aikamoiset” se kuiskasi ja laskeutui sohvan vierelle suukottelemaan punaisia rantuja reisilläni. “Oli se aika kovaa, mutta kyllä mä kestin” virnistin kirjani takaa ja Mikaakin hymyilytti. “Musta on sairaan ihanaa kun saan välillä piiskata sua ihan kunnolla. Kun oot oikeesti mun oma narttu jolle saan tehdä mitä haluan.” Mikan silmissä oli ihana tuike kun se silitteli sormellaan punoittavia rantuja, ja olin mielissäni että olin pystynyt vastaamaan Mikan haluihin. “Mitä vaan sulle rakas” kuiskasin ja silitin Mikan poskea. “Sä oot ihana” se huokaisi ja suuteli minua hellästi jääden vielä hetkeksi otsa vasten otsaani minua katselemaan. Hellittelyn hetken jälkeen Mika puki farkut jalkaansa ja valmistautui tapaamaan kavereitaan. “Mitä sä meinaat tänään?” se kysyi asetellessaan kauluspaidan helmaa housuihinsa peilin edessä. “En mä tiedä, ehkä makaan kalsarisillani sohvalla koko päivän” naurahdin ja laskin kirjan hetkeksi rinnalleni. “No ei huonolle kuullosta tuokaan. Mut tee nyt oikeesti jotain ihan muuta kun kouluhommia, pitää sullakin olla välillä vapaata.” Nyökytin ja mietin mitä leffoja minulla olisi katsomatta joiden parissa voisin löhöilypäivää viettää. “Mä tuun sit illalla vasta, tuonko jotain safkaa tullessani?” Mika kysyi kun veti jo takkia päälleen. Nousin sohvalta ja menin vielä suukottamaan sitä eteiseen. “Joo tuo vaan, valitse mitä sun tekee mieli. Mä syön päivällä jotain niin jaksan odottaa kun tuut sit kotiin.” Mika nyökkäsi ja taputteli taskujaan että kaikki tarvittava olisi mukana. “Nähdään illalla. Tehdään huomenna sit jotain kivaa yhdessä” se suuteli minua vielä lujaa ennen lähtöään, ja palasin hyvällä mielellä takaisin sohvalle.

Kello oli vasta puolilla päivin, ja Mika palaisi vasta illemmalla kotiin. Sillä oli jo ennalta sovittuna tälle päivälle kavereiden tapaaminen, eli päiväkaljoittelua ja biljardia tai lautapelejä jossain pubissa. Minä luin viikolla aloittamani kirjan loppuun, ja soitin sitten äidille seuraavaa kirjasuositusta ja päivitin kuulumisia. Kerroin sille epäilyistäni ja riidastamme, mutta tyydyin vain hymyillen toteamaan että olimme saaneet sovittua. Äiti oli reippaana lähdössä lenkille, ja podin hieman huonoa omaatuntoa löhöilystäni. Niinpä puhelun jälkeen puin vihdoin ihan oikeita vaatteita päälleni ja pakastepizzan paistuessa uunissa vaihdoin meille puhtaat lakanat ja siistin kodin päällisin puolin. Koska olin tehnyt kotitöitä jo ruhtinaalliset 20 minuuttia kaivelin kaapista valmiiksi namipussin leffaevääksi, ja aloitin vihdoin yhden leffasarjan joka oli odottanut jo pitkään katsomista. Viiden maissa olin aloittamassa kolmatta elokuvaa kun ovikello soi. Laitoin leffan pauselle ja menin avaamaan. Odotin että ovella olisi eräs täti naapurista joka oli muutama päivä sitten pyytänyt minulta sähkövatkainta lainaan omansa rikkouduttua kesken leivonnan. Hetkeksi hämmennyin kun ovella seisoi kaksi poliisia, ja näiden takana pappi. “Iltaa. Onko Erno Laasala?” Nyökytin ja tajusin vasta nyt mitä tämä oikein oli. Peräännyin ja viitoin vieraat sisälle, ja sydäntäni kouraisi kun pappi sulki oven takanaan.

Menin eteisestä olohuoneeseen ja istuin hiljaa nojatuolille. Hengitykseni muuttui vaikeaksi, ja koko kehoni alkoi vapista. “Mika… Onko sille sattunut jotain… Tai siis… Sekö on kuollut?” sain soperrettua aivojeni mennessä solmuun, ja tuhat kysymystä poukkoili päässäni. Istuessani tunsin housujen alla reisiäni koristavien rantujen polttelevan, ja yhteiset muistot vilisivät silmissäni. Jossain noiden kuvien takana poliisi kosketti varovasti olkaani, ja sai minut havahtumaan heidän läsnäoloonsa. “Erno? Valitettavasti joudun nyt nyt kertomaan, että Katja Minna Inari Laasala on kuollut.” Menin hämilleni. Ei siis Mika? Tavutin nimiä päässäni, ja päästyäni tavutuksen loppuun viesti tavoitti ymmärrykseni. “Äiti?” inahdin ja tunsin että tukehtuisin. Vapisevin käsin hapuilin rintaani, ja vatsassani muljahti niin että minua kuvotti. Kimposin tuolista ylös ja syöksyin läpi olohuoneen oksentamaan keittiön lavuaariin. Haukoin henkeäni ja oksensin uudelleen. Eihän tämä nyt voi olla todellista? Eihän mikään mahti maailmassa voi satuttaa minun äitiäni! Äiti on jotain ikuista ja järkähtämätöntä. Kuin maailmankaikkeus, se olemassaolon sydänkallio tai luonnonvoima mikä maailmaa pyörittää. Ja nytkö se oli lakannut pyörimästä?

Pappi auttoi minut takaisin olohuoneeseen istumaan, ja toi minulle lasin vettä. Toinen poliiseista istui vierelleni ja kysyi voisivatko he soittaa jollekin jonka pyytäisivät tänne tuekseni. Hapuilevin käsin sain ojennettua puhelimen ja pyysin soittamaan Mikalle. Toinen poliiseista näppäili puhelintaan soittaakseen Mikalle, toisen alkaessa kertoa mitä oli tapahtunut. Äiti oli ollut lenkillä, kun takaapäin lähestynyt auto oli ajautunut kevyenliikenteen väylälle ja päin äitiä. Kuljettaja oli ollut kovassa humalassa ja yrittänyt poistua paikalta, mutta ei ollut humalaltaan päässyt kovinkaan kauas kun silminnäkijät olivat jo ottaneet hänet kiinni. “Kuoliko… Kuoliko äiti nopeasti?” kysyin poliisin lopetettua. “Kyllä, kyllä kuoli. Valitettavasti mitään ei ollut tehtävissä.” Huokasin tavallaan helpotuksesta, ainakaan äiti ei ollut kärsinyt pitkään.

Mika oli lähtenyt heti kotiin poliisin soitettua, ja käytyämme tapahtumat läpi poliisit jättivät minulle nipun papereita ja poistuivat. Pappi jäi luokseni odottamaan että Mika tulisi kotiin. Luulin kamalimman hetken olevan jo takana kun puhelimeni soi, ja tajusin sen olevan Jukka. Nostin itkien puhelimen korvalleni. Linjan päästä kuului itkuinen voihkaisu “Erno?” ja tunsin kuinka hajosin palasiksi kuullessani tuskan Jukan äänessä. Minulla oli ollut ihana, kaunis ja onnellinen elämä. Nyt kaiken tuon päälle laskeutui kamala, raskas harmaa huntu joka tukehdutti minua hengiltä. Ensi kertaa elämässäni tajusin kuinka värit maailmasta katosivat, ja tulevaisuus näytti pykälän verran liian synkältä. Koska puhumisesta ei tullut oikein mitään sovimme Jukan kanssa soittavamme myöhemmin uudestaan. Samalla kun laskin puhelimen pöydälle kuulin rappukäytävästä ruminaa ja ovemme repäistiin auki. Hengästynyt Mika syöksyi sisään ja kiiruhti luokseni. “Voi Erno rakas…” se huokaisi ja kietoi minut tiukkaan syleilyyn. Maailma oli lakannut pyörimästä ja kaikki tasapaino oli kadonnut, mutta tässä tunsin olevani edes turvassa. Kaiken harmauden keskellä minua ympäröi nyt lämpö ja rakkaus, ja tiesin että lopulta Mika kasaisi minut ehjäksi jälleen.

2 kommenttia viestissä: “Mika IX – Viimeinen osa”

  1. Lisää! says:

    Odottelen sinulta lisää tämmöisiä pitkiä tarinoita, tätä sarjaa oli ihana lukea!

  2. My all time favourite says:

    Rakastin tätä sarjaa! Pelkäsin koko ajan että Erno menettäisi Mikan, mutta tuota äidin tärkeyttähän oli pedattu alusta saakka 😭 niin kamalan traaginen menetys Ernolle, mutta hitsasi pojat yhteen entistä lujemmin ♥️ onneksi saivat yhteisen tulevaisuuden, kiitos!!! Toivottavasti kirjoitat jo jotain uutta, terv. yksi Ernon kaltainen herkkis

Kommentoi

top