search
top

Dalmatialaisen tarina, osa 3

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (16 votes, average: 2.25 out of 5)
Loading...

“Shiis nää eijole tavallishet tuparit”, kujersi sylissäni istuva uroskettu pitkässä mustassa iltamekossa, boolimukit kummassakin tassussa.
“Öö, joo huomasin”, sopersin punaisena, osaksi boolin ansiosta, osaksi muuten vaan punastuneena. Kettu painoi kapean kuononsa ihan korvani juureen ja kihersi leikkisästi:
“Ja t-tiedätkö mitä, enkä mä ole oikeashti tyttö.”
“Älä helvetissä”, hörähti illan isäntänä toimiva ori, nostaen kikattavan ketun pois sylistäni ja tipauttaen tämän hihittävänä viereiselle sohvalle.

“Tules tänne, ei anneta tuon kännisen ketun kiusata sua enempää, traumatisoidut vielä”, mutisi ori ja auttoi minut ylös tuolilta. Olin osaksi helpottunut ja osaksi hieman, no, pettynytkin tästä pelastamisesta.
Kävelimme ulos askeettisesta olohuoneesta, väistellen vapaamielisesti puketuneita juhlijoita. Olin aluksi ollut hieman hämilläni, mutta kämppiksen ja muidenkin paikallaolijoiden seura oli lopulta rentouttanut. Tai sitten kyseessä oli booli.

“Hmm, missäs sun juomasi on?”
“No… toi, se vei sen…”, osoitin tassullani kohti olohuonetta ja äskeistä ahdistelijaani. Samalla hetkellä jostain olohuoneen sohvan perukoilta kuului vähemmän viehkeä kikatus ja tuuletus, merkkinä siitä, että iltamekon helma oli taas heilahtanut jossain jännittävällä korkeudella.
“Yllätys… No korjataan asia”, puhui ori itsekseen ja huudahti keittiön suuntaan:
“Pennulle boolia!”
“Pennulle boolia”, kaikuivat vastaukset. Muutama sekunti ja tassuuni iskettiin uusi mukillinen.
“Kiitos”, mutisin rapsutaen korvaani.

Hörppäsin boolia varovasti, olin jo tottunut sen aluksi hieman imelään makuun, mutta minua myös hirvitti kuinka suuren määrän alkoholia maku oikein lopulta kätki alleen.
Seisoskelin orin kanssa käytävällä, hän selvästi halusi olla hyvä isäntä ja jututtaa kaikkia vieraitaan.
“Kuulin että kävitte sairaalassa, miten siellä meni?”
“Ihan hyvin, leikkaus oli mennyt ok.”
“Hyvä, ajattelimme mennä katsomaan sitä hölmöä huomenna porukalla.”
“En tunne sitä kovin hyvin mutta luulen että se tykkäisi siitä.”
Ori nauraa hirnahti, “Olet ihan oikeassa. Muuten entäs sinä, viihdytkö bileissä?”
“Joo”, hymyilin hassuna silmät arvatenkin hieman ristissä. Taustalla soi jokin mukaansatempaava miksaus vanhasta kasaribiisistä.

Tuparit eivät useammassakaan mielessä olleet tavanomaiset, illan aikana oli tullut selväksi mistä oikein oli kyse. Juhlat eivät sinänsä olleet mitään aivan hirveää hulinaa, mutta sopivan näkyvää että naapurit muistaisivat sen lopun ikäänsä ja se oli tarkoituskin. Asunto ei nimittäin ollut se mihin oltiin muuttamassa, vaan mistä oltiin muuttamassa pois ja siinä asunut urospariskunta tiesi naapuruston hieman ahdasmieliseksi, joten päättivät järjestää kunnon läksiäiset. Suurin osa muutosta oli jo tehty, jotain irtohuonekaluja ja äänentoisto oli jätety. Ja boolikulho, valtava boolikulho.

Asunto oli nyt hieman askeettinen, mutta isäntäväen toinen puolisko, ilmeisesti työkseen valokuvaava huolitellun näköinen ilves, oli ripustanut jotain printattuja valokuvia pariskunnan uudesta omakotitalosta pitkin tyhjän asunnon valkoisia seiniä. Tunsin olevani jossain pridejuhlan ja taidemuseon avajaisten ristisiitoksessa.

Isäntäoriin jatkettua viihdyttämään muita vieraitaan jatkoin kevyt humalanpuna poskillani parvekkeelle haukkaamaan raitista ilmaa ja etsimään kämppistäni, sillä vähän väliä huoneistossa näkyneet hellyydenosoitukset olivat saaneet minutkin hieman… noh, lämpenemään. Halusin olla malamuutin lähellä, upota hänen tuoksuunsa ja ehkä jopa… syleilyyn. “Tai jotain, ihan mitä vain häneltä ikinä voisinkaan saada”, hörppäsin boolia astuessani parvekkeelle.

Komea malamuuttikämppikseni jutteli kahden parvekkeella jonkun tiikerin kanssa, kumpikin tervehti minua iloisesti kun kompuroin kynnyksen yli. Tiikeri pyöritteli tassussaan hiljakseen savuketta. Parvekkeelle oli iltaa varten röyhkeästi ripustettu iso sateenkaarilippu.

“Onkohan ne naapurit nyt varmasti huomanneet?” virnistelin osoittaen lippua.
Tiikeri virnisteli takaisin, “Yhdestä naapurin ikkunasta vedettiin juuri äsken verhot eteen, mutta jos katsot tarkkaan niin voit nähdä vielä silmämunan mulkoilevan verhon raosta edelleen.”
Näin miten malamuutti katseli minua sivusilmällään. Sisältä kuuluva musiikki oli vaihtunut hidastempoisempaan ja tunteellisempaan.
“Pärjäätkö?”
“Joo ihan hyvin, vähän vaan…”
“Liikaa kerralla?”
“No en tiedä…”
“Tai liian vähän boolia”, virnisteli tiikeri taas.
“Ei kyllä sitä on ihan tarpeeksi jo”, hymyilin maireasti ja varoen otin pienen hörpyn mutta onnistuin läikyttämään boolia paidalleni.
“Äh hitto voi ei”, hätäännyin ja koitin hinkata tahmaista boolia pois. Tiikeriä huvitti.
“Älä välitä, minä käyn hakemassa paperia.”
Katselin parvekkeen lattiaa nolona, mutta malamuutti piristi oloani saman tien:
“Mitä luulet, pitäisikö noille kurkkiville naapureille antaa jotain nähtävääkin?”
Menin humalasta huolimatta ihan lukkoon, mutta dalmatialaisenhäntäni taisi viuhtoa hulluna.

Nostin katseeni kohti malamuuttia kun tämä rauhallisesti astui lähelleni. Malamuutti nojasi suuntaani, hänen huumaava tuoksunsa, johon sekoittui myös hänen nauttimansa boolin imelänmakea aromi hyväili nenääni. Hän kumartui minua kohden, komea tuuheaturkkinen malamuuttini. Olin pakahtua ilosta.

Kuononkärkemme koskettivat, avasin hieman kitaani ja hengitin jännittyneenä. Nostin varovasti tassuni hänen pehmeille kyljilleen. Suljin silmäni kun tunsin huulten koskettavan, hän käänsi päätään niin että kuonomme olivat ristikkäin, kosketin varovasti kielelläni häntä. Hassua, nyt vasta tajusin ensimmäisen kerran elämässäni miltä oikein tuntuu kun sanotaan että jalat tuntuvat menevän alta. Hän kietoi tassunsa ympärilleni, tunsin väriseväni kauttaaltaan hänen kosketuksestaan. Suutelimme pitkään syksyisenä iltana pienten paperilyhtyjen valaisemalla kerrostalon parvekkeella. Hetki tuntui kestävän ja kestävän, mutta oli ohi liian nopeasti.

Tunsin vatsassani perhosia.

Ne tuntuivat nousevan ylöspäin.

Yhtäkkiä jouduin vetäytymään kauemmas malamuutista ja nostin tassun kuonolleni.
Taisin röyhtäistä.
“Booli?”
Yritin hengittää raikasta ulkoilmaa ja nieleskelin, “Joo, bool-“, nostin tassun taas kuonolleni ja lähdin juoksemaan kohti vessaa, kiroten puolessavälissä miksen vain laatannut sittenkin parvekkeen kaiteen yli. Tassu kuonollani kompuroin läpi asunnon, väistellen vieraita. Onnekseni vessan ovi ei ollut lukossa, ehdin juuri ja juuri ajoissa.

Halasin uutta posliinista parasta ystävääni, kun malamuutti kurkisti vessan oviaukosta.
“Tuota, oletko kunnossa?”
Pyyhin kuonoani ja nyökkäsin varovasti. Sattui, yökötti ja nauratti samaan aikaan, hymyilin malamuutille, hän hymyili takaisin ja kuiskasi: “Kun olet valmis niin mennään kotiin.”
Jostain käytävästä kuului bassorummun alta orin mutinaa: “Arvasin että se booli oli liian petollista”.

=====================================

“Minne ajetaan?”
Väsyneen oloinen taksikuski katseli meitä peilistä pitkät kaninkorvat laiskasti alhaalla roikkuen.
Malamuutti kertoi osoitteen istuttuaan taksin takapenkille. Itse istuin takana toisella reunalla, kääriytyneenä takkiini, väsyneenä. Kämppikseni oli tilannut taksin heti kun olin rauhoittunut ja voinut vähän paremmin. Kaikki (paitsi ristiinpukeutunut kettu, joka kuorsasi jossain sohvan takana) olivat hyvästelleet minut ainakin näennäisen hyväntahtoisesti. Itse olin hiljaisena ja nolona vain nyökkäillyt kaikille.

Auto kaarsi hiljalleen ulos pihasta, suunnaten kohti kaupunkia, sukeltaen valopisteiden mereen…

“Pojat olleet juhlimassa?” ratissa oleva jänis yritti viiksikarvat laiskasti heiluen aloittaa keskustelun, joskin hieman ponnettoman ja teennäisen kuuloisesti.
“Joo”, mutisi malamuutti hiljaa hetken päästä takaisin. Taksikuski ymmärsi vihjeen eikä yrittänyt enää smalltalkkia. Silmäpussien perusteella luulenpa että hänkin oli vain tyytyväinen kun sai keskittyä ajamiseen.

Taksissa oli pimeää, radiosta soiva hiljainen musiikki vain korosti unenomaista aamuyön väsynyttä tunnelmaa.

Iloinen nousuhumalani oli posliininhalausepisodin jälkeen vaihtunut väsymykseen ja häpeään. Vatsaa kouristi ja nukutti, mutta ajatukset laukkasivat kuin sateenkaariponi piriraveissa, mikään niistä ei tosin päässyt alkua pidemmälle vaan sotkeutui omiin kavioihinsa.
“Miten joku voi olla noin ihana?”
“Mokasinko itseni nyt ihan totaalisesti?”
“Jotain vikaa hänessäkin on pakko olla…”
“Sainko pestyä kaiken varmasti pois kuonokarvoistani?” (Olin tarkistanut tämän monta kertaa.)
“Mitä malamuutin ystävät minusta nyt ajattelevat?”
“Voiko häpeään kuolla?”
“Olenko nyt ihan oikeasti ihastunut? Urokseen?”
En ollut itsekään ihan mikään eilisen pentueen piski, toki minulla oli ollut jo omat kokemukseni aikaisemmin, mutta ensi kertaa uroksen kanssa ja ilman kaikkea sitä epävarmuutta, esittämistä ja rasittavia suhdepelejä. Hänen kanssaan kaikki oli vain… tapahtunut. Tajusin että olin ihastunut, ihastunut dalmatialaisenkorviani myöten.

Roikotin päätäni etukenossa ja nojasin viileää lasia vasten katsellen ulos itsekseni. Taksi ajoi tasaisesti, kuin kelluen. Matkasimme keskustan läpi kohti isompaa, toiseen kaupunginosaan vievää tietä. Kostea asvaltti kiilteli valoissa. Oloni oli kumman kaihoisa ja tunsin itseni taas epävarmaksi, olinko mokannut kaiken…?

Kuulin kilahduksen, malamuutti avasi turvavyönsä ja siirtyi keskipenkille. Hän alkoi kiinnittää uutta turvavyötä hieman haparoiden pimeässä, hän taisi olla vielä hieman hiprakassa. Näin miten kuljettajamme vilkaisi hieman kummeksuen peilistä mitä takapenkillä oikein tapahtui, toinen laiskasti rokkuvista korvista nousi hieman.

Malamuutti katsoi minuun hetken aikaa sanomatta mitään, kiemurtelin nolona ja käänsin katseeni pois, takaisin ikkunan pimeyteen.

“Tuota, miten oikein voit?” hän kysyi kuiskaten.
“Ihan hyvin”, huokaisin hiljaa. Uskaltauduin kääntämään katseeni takaisin ja pimeässä autossa katselimme hetken toisiamme sanomatta mitään. Komea tuuheakarvainen malamuutti käänsi hieman päätään sivulle, syvänsiniset silmät katsoivat minuun lempeästi pimeässä ja hänen huumaava tuoksunsa tuntui jälleen yhtäkkiä ympäröivän minut. Olin sulaa siihen paikkaan.
“Kiitos kun huolehdit. Ja että ylipäätään sain tulla mukaan”, kuiskasin hänelle.
“Tuota, haluatko nukkua yhdessä tämän yön..?”

Kuultuani hänen suoran kysymyksensä tunsin rinnassani kuin kouraisun ja miten lämpö levisi koko kehooni. Niskaturkkini taisi nousta pystyyn jälleen.

“Kyllä…”

Hetken oli hiljaista, kummankaan ei tarvinnut sanoa mitään.

Taksi jatkoi tasaista kelluntaansa hiljaisen liikenteen seassa pimeässä yössä.

Lopulta malamuutti päästi hiljaisen varovaisen yskäisyn ja kuiskasi:
“Mutta vain yhdellä ehdolla.”
Panikoin pienen pääni sisällä. “Mitä hän vaatii minulta, mitä pitäisi tehdä toisin, olenko sittenkin mokannut, ehdottaako hän jotain mihin en ole valmis?”
“Käyt ensin suihkussa.”
Hetken kuvittelin että etupenkiltä olisi kuulunut hiljainen tukahdutettu hörähdys. Luimustin korviani ja hymyilin arasti. Malamuutti hymyili takaisin. Rohkaistuin ja painoin kuononi ihanan malamuutin tuuheaan pehmeään kaulapörhöön. Katuvalot toivat pimeään autoon pienen vilkahduksen kellertävää valoa aina kun auto ajoi niiden editse. Tunsin malamuutin tassun hellästi siirtyvän syleilemään minua hämärässä autossa.

Hengitin hänen tuuheaa kaulaturkkiaan vasten, imin hänen vahvaa ihanaa tuoksuaan. Nostin omat tassuni hänen ympärilleen, halasin kovaa ja suljin silmäni.

=====================================

Säpsähdin hereille kun taksikuskina toimiva jänis mutisi jotain maksamisesta, kuononi oli edelleen hautautuneena malamuutin tuuheissa rintakarvoissa. Nousin nolona ylös ja pyyhin mahdollisimman huomaamattomasti unikuolan pois kuonostani tassunsyrjällä. Hoipertelin malamuutti vierelläni sisään kerrostaloon, kello oli varmasti jo yli puolenyön ja vain harvan asunnon ikkunasssa paloivat valot.

Riisuin nuhjuiselta tuntuvat vaatteeni pesuhuoneen kelmeässä valossa uskaltamatta vilkaista peilistä minkälaiselta sotkulta oikein näytin. Hoipertelin suihkuun ja kohta jo seisoin ihanan lämpimän juoksevan vesisuihkun alla. Hetken dalmatialaiszombina huojuttuani suikussa havahduin, kurkotin pesuaineet, tiputin yhden pullon suhkuin lattialle kolahtaen, taistelin toisen korkin auki, purskautin pesuaineet tassuilleni ja lopulta aloin hangata hurjana kuonokarvojani. Pesin itseni huolellisesti, joskin kömpelösti, kuononpäästä hännäntyveen. Pidin kielen keskellä kuonoa ja onneksi en kaatunut tai telonut itseäni. Laskuhiprakassa läträsin turkkishampoota ihan liikaa, osittain senhetkistä kömpelyyttäni, osittain haluani olla mahdollisimman edustava. En halunnut mokata tätä mistään hinnasta. Punastuin hieman omiakin ajatuksiani kun pesin itseni todellakin tavallista tarkemmin ja ihan joka paikasta.

“Oletko tulossa?” kantautui malamuutin kysymys jostain hänen huoneestaan.
“Öh joo, hetki vain!” huikkasin kylpyhuoneen ovelta ja hankasin vettä valuvaa turkkiani vimmatusti froteepyyhkeeseen. Päätäni särki hieman ja olo oli hutera, yritin kuitenkin peilin ääressä järjestellä turkkiani edustavammaksi. Voi ei, ihan liian märkä sänkyyn vieläkin. En kehdannut käyttää helvetillistä meteliä pitävää kuivaajaa kaikuvassa kylpyhuoneessa näin myöhään yöllä. Tiettyjä rajoja en ilmeisesti kyennyt ylittämään edes humalatilassa. Hipsin pyyhkeen kanssa keittiöön, siellä ilma oli kosteaa kylpyhuonetta kuivempaa ja ajattelin että jos istun hetkeksi pöydän ääreen ja kuivailen siinä…

Säpsähdin hereille. Hetken aikaa olin sekaisin, missä oikein olen ja mitä on tapahtunut? Miksi päässäni oli katuporaajien pikkujoulut? Miksi rähnätän keittiönpöydän ääressä pelkässä pyyhkeessä? Ja kuka on unissaan kuolannut pöydäl… ainiin… voi pupun pallit.

Hädissäni katsahdin keittiön mikron kelloa, varttia yli viisi. Tuntui kuin henkinen ilmapallo jossain typerän dalmatialaisenpääni sisällä olisi hiljalleen tyhjentynyt pitkän nauravan pihisevän äänen kera. Pettymys mäiskähti kerralla päin kuonoani, kaikki se odotus ja innostus valuivat yhdessä hetkessä hukkaan. Kirosin itseäni, miten aina mokaankin kaiken. Huokaisin syvään ja roikotin päätäni soimaten itseäni hiljaa. Lopulta nousin hitaasti ja lampsin raskain askelin oman huoneeni ovelle.

“Ei hitto, nyt et luovuta sinä hölmö piski.” Puristin tassuni nyrkkiin, murisin itselleni ja käännyin takaisin. Varovasti mutta päättäväisesti hiivin kohti kämppiksen huonetta, ovi oli edelleen raollaan. “Nyt. Et. Luovuta.” Astuin lähemmäs ja kurkistin oviaukosta.

Malamuutti nukkui. Nukkui ilman alusvaatteita. Nukkui niin että peitto oli valahtanut pois hänen päältään. Hänen hengityksenä oli tasaista, komea paljas pörheä rinta nousi ja laski hiljalleen ja malamuutti näytti näkevän jotain unta, joka oli saanut hänet hieman, noh, innostumaan. Puolikova kalu lepäsi hävyttömänä tuuheaa vaaleaa turkkia vasten. Kuun tai kaupungin valo heijastui ikkunan läpi maalaten tummat varjot malamuutin turkkiin. Näky oli kuin jostain maalauksesta, melkein liian täydellistä ollakseen totta. Jähmetyin niille sijoilleni ja haukoin henkeäni. En yksinkertaisesti… uskaltanut lähestyä, tuntui että minulla ole mitään oikeutta lähestyä mitään noin kaunista. Pelkästään näky oli jotain melkein ylimaallista, valkoinen turkki hohti heikossa valossa mustia lakanoita vasten, malamuuttiuroksen uljas alaston keho makasi rentona, kuin jokin jumalainen veistos. Tunsin syvän kaihoisan kouraisun sisälläni, jotain lopullisen todellisen tuntuista, jotain mikä kertoo niistä hetkistä mitä määrittävät koko loppuelämän ja jäävät mieleen kuolinvuoteelle asti.

En tiedä kauanko olin ollut ovensuussa vain ihaillen tuijottaen kun huomasin että minulla itselläni oli hurja seisokki. Hetken tuntui että se oli melkein jotenkin… rienaavaa, että minulla ei ollut oikeutta ajatella tai tuntea himoa minkään noin kauniin edessä. Omaksi onnekseni tunne kesti vain hetken. Purin huultani, katse naulittuna alastomaan malamuuttiin ja varoen hivutin tassuni olkapäällä roikkuvan pitkän pyyhkeeni editse alemmas pitkin laikukasta turkkiani. Seisoin ovensuussa ja tarrasin kummallisen varoen kovaan kaluuni, ikäänkuin olisin koskettanut häntä enkä itseäni. Hengitin syvempää ja kiivaammin, kurkustani pääsi tahtomattanikin matala hurina.

Hetkinen… yhtäkkiä tajusin että malamuutti selvästi yritti piilotella virnistystään, miten kauan hän…?
Hymyilevä matala kehräävä ääni kantautui hämärässä huoneessa:
“Tule jo tänne pikku herkkuhurttaseni…”

=====================================

Hänen sanansa kuultuani lehahdin paprikanpunaiseksi pikku dalmatialaiseksi. Vanha minä olisi kauhuissaan kipittänyt tiehensä tuolla samalla hetkellä, mutta ei nykyinen minäni, minulla oli missio.

Malamuutti venytteli maireasti sängyllä, turkki pörhöllä ja hymyillen.
“No, mitä odotat?” hurisi hän röyhkeästi mutta ystävällisesti, maaten rennosti kaikki salainen esillä. En osannut sanoa mitään, eikä minun onneksi tarvinnutkaan. Pieni tassahdus kerrallaan aloin lähestyä häntä. Sydän takoi täplikkäässä rinnassani kuin piripupu.

Hänen huumaava tuoksunsa leijui huoneessa, vahvistuen hetki hetkeltä lähestyessäni. Tummissa lakanoissa makaavan alaskanmalamuutin hohtava mustavalkea turkki näytti melkein hohtavan ikkunasta ujosti loistavassa valonkajeessa. Malamuutti nousi puolittain istumaan ja ojensi tassunsa minua kohti. Istuin sängylle ja pyyhe valahti hartialtani lattialle kahahtaen, hetkeksi nolostuin, sillä seisokkini ei ollut todellakaan laskenut vielä, mutta malamuutin lämmin katse sai epäilyt ja häpeän katoamaan. Kiedoin tassuni hänen ympärilleen, syleilimme hämärässä huoneessa kuonot vastakkain. Tunsin tutun huokuvan maagisen lämmön.

Söhelsin silmälasit kuonoltani jonnekin, en edes välittänyt minne. Hän tarttui minua tassuista hellästi mutta varmasti. Katsoin häntä silmiin, noihin sinisiin syviin silmiin, joita voisi luulla kylmiksi mutta en koskaan nähnyt niitä niin. Raotin hieman huuliani ja nielaisin hermostuneena. Tajusin että pelkäsin, en siksi että kyseessä oli toinen uros, vaan koska kaikki tuntui niin… voimakkaalta, todelliselta ja jollain lailla lopulliselta, en tiennyt mihin tämä tulisi johtamaan, en mitä seur- Malamuutti suuteli minua yllättäen, koskettaen samalla pehmeillä tassuillaan hellästi niskaani.

Tunsin kouraisun vatsassani, saman kumman kaihoisan ihanan tunteen kuin aiemmin. Hän tuntui niin hyvältä, lämpimät huulet omiani vasten, kieli hieman koskettaen omaani, niin lähellä ja niin todellisena. Nousin kokonaan sänkyyn, makuulle puolittain malamuutin päälle, hetkeksikään irrottamatta kuonoani hänen kuonostaan.

Suutelimme pitkään, ensin hitaammin mutta sitten hiljalleen kiihkeämmin ja kiihkeämmin, hänen tassunsa vaeltelivat pitkin niskaani ja selkääni, välillä käyden rinnallani, koko ajan hellästi hyväillen. Kosketin myös häntä, upotin tassuni hänen pörheään loisteliaaseen turkkiinsa, tunsin hänen uljaan veistosmaisen kehonsa, vahvan rintakehän ja upottavan samettisen pehmeän rintaturkin. Voi hän tuntui niin hyvältä, mielessäni pyöri vain kumma ilonsekainen ajatus että “nyt, nyt se tapahtuu, tämän hetken hän on minun kokonaan”.

Olin koiraiden suhteen kokematon mutta silti minut valtasi hurja kiimainen tunne, halusin tehdä hänelle mitä tahansa mitä voisin, mitä tahansa joka saisi hänen olonsa hyväksi. Kärsimättömänä hätäinen tassuni seikkaili pian alemmas pitkin komean malamuutin alavatsaa, pitkin ihanan pehmeää turkkia. Tahdoin häntä, tahdoin koskettaa häntä, tahdoin näyttää hänelle miten paljon tämä minulle merkitsee.

Tunsin sen ensimmäistä kertaa, komean malamuutin kaunis kuuma kalun oli minun tassussani. Kiedoin anturani sen ympärille, tunnustellen hellästi ja liikuttaen tassuani pitkin tuota hohkaavaa vartta pitkin ylös ja alas kuin kokeillen. Irtauduimme suudelmasta, malamuutti painoi rintaani ja tuijotti suoraan minuun samalla kun käpäläni hitaasti siveli häntä. En ollut koskaan ennen tuntenut mitään niin himottavaa tilannetta, tunsin miten liukkaat kiimatipat nousivat oman kaluni kärkeen. Huohotin, rintaani kouristi halusta, tilanne sai minut pakahtumaan onnesta ja kiimasta. Kuiskin hiljaa “ei, haluan enemmän, minun on pakko…”

Ja nopeasti hivuttauduin alemmas.

Hengitin kiihkoissani kuono melkein kiinni hänen kalussaan. Tunsin itsekin olevani niin kova että se melkein sattui. Malamuutti oli jännittynyt. Avasin kitaani ja nuolaisin hitaasti pitkin kalun vartta. Tunsin miten malamuutti veti ensin henkeä ja sitten inisi hiljaa. Nuolaisin muutaman kerran uudestaan ja sitten otin kalun kärjen suuhuni, varovasti kielelläni lipoen sitä samalla. Malamuutti kosketti poskeani, hellästi sivellen kun hivutin kuononi hänen ympärilleen.
“Tunnut hyvältä, kaunis pikku täplikäs ystäväni…”, kuului matala syvä kuiskaus pimeässä.
“Ni-niin sinäkin” onnistuin huohotukseltani vastaamaan.

Jatkoin ahnaasti, märkä iso kalu suussani tuntui järkyttävän himottavalta, en osannut koskaan odottaa että tunne olisi ollut tällainen. Malamuutti vaikeroi mutta tunsin hymyn hänen äänessään, hän haroi ja silitti päätäni samalla kun antautui minun huulieni hellittäväksi, toin tassunikin avuksi, sivellen tuota komeaa vartta aina kun se oli kuononi ulkopuolella.

“Nyt.. melkein… minä… odota!”
Malamuutti veti hurjana huohottaen pääni ylemmäs ja katsoi sumein kiimaisin silmin suoraan minua.
“Ta-tahdon että sinäkin tulet…”
Hän kääntyi hätäisesti sängyllä toisinpäin kierähtäen kyljelleen, samalla siepaten ahnaasti kivikovan kaluni omaan kitaansa, jättäen oman syljestäni kiiltelevän yhä kutsuvan miehuutensa aivan kuononi eteen.

Totta kai olin aikaisemmin kokenut naaraiden kanssa jotain, mutta se oli ollut vain häivähdys tästä tunteesta minkä ihana malamuutti sai aikaan. Hänen kielensä ja huulensa, hänen tassunsa hyväillessä samalla ympäriinsä, huohotin, purin hammasta ja inisin. Hurmiossa otin hänet jälleen suuhuni ja tarrasin molemmin tassuin mahtavan ihanan kuuman malamuuttini alastomaan vartaloon, painaen häntä takaa itseäni vasten, ottaen hänen syvälle, syvälle kitaani. Kuuma kalu liukui märässä suussani edestakaisin, puskin häntä itseäni vasten, tunsin malamuutin huulet ja kielen ympärilläni, niin lähellä niin kiimaisena niin lähellä niin läh-

Sitten se tapahtui.

Tunsin miten malamuutti vavahti otteessani ja karjaisi. Lämmin voimakas syöksy syvälle kitaani.

Mieleni oli sekaisin hurjasta kiimasta, huumaavasta läheisyydestä, tuoksuista ja mauista, ihanan, ihanan turkin kosketuksesta omaani vasten, päässäni toistui vain “anna sen tulla, anna sen tulla, haluan sinua niin, anna sen tulla…”

Ja ihana kaunis malamuuttini antoi.

Imin ja nielin mutta hurjana roiskuava kalu vavahti suustani kuononi eteen ja ampui lopun kuuman lastinsa pitkin kuonoani ja kasvojani. Kuuma kermainen siemen purskahti kuonoturkilleni, huulilleni, kaulalleni, kaikkialle…
Se että komea malamuutti kiemurteli syöksyn kourissa sylissäni, vaikeroi, imi ja huohotti teki samalla hetkellä tehtävänsä, tunsin syvältä alavatsastani asti lähtevän hurjan paineen, tajuttoman voimakkaan aallon… Inisin kuin pikkupentu, komean ihanan malamuutin siemen valuen pitkin kuonoani omani purkautui syvälle hänen kitaansa aaltoina toisensa perään.

Oli kuin olisin menettänyt tajuni.

Havahduin lämpimässä syleilyssä, olimme jälleen vierekkäin, kuonot vastatusten. Mutisin hiljaa onnellisena
“Se oli ihan… tajutonta… olet niin kaunis…”
En välittänyt vaikka kuulostinkin hölmöltä, halusin sanoa sen mitä tunsin.

Malamuutti katseli minua lämpimästi silmiin, syvälle pinnan alle noilla kauniilla silmillään. Hymyilin hänelle ja painauduin hänen kainaloonsa. Hän kietoi tassunsa ympärilleni tiiviimmin, hengitimme samaan rauhalliseen tahtiin, tiesin että hänkin hymyili pimeydessä kaihoisaa kaunista hymyään…

Liu’uin syvään rauhalliseen uneen. Siniset, samaan aikaan kylmät ja lämpimät silmät, turkin kosketus, taksi kiitämässä pitkin öistä kaupunkia, joukko juhlivia ystäviä, suudelma parvekkeella, kettu mekossa, sairaalan kahvio, collie vuoteella, nuo siniset silmät kyynelissä, äänet seinän takaa, sateenkaarisateenvarjo, suihku… Upposin syvemmälle…

Jossain kaukana soi ovikello.

Uudestaan.

Tarkemmin ajatellen se soi oikeastaan aika lähellä.

Vaivoin raotin hieman toista silmääni, malamuutti oli yhä vieressäni ja näin eteiseen ja ulko-ovelle, joka hiljalleen aukesi.

“Huhuu, onko ketään kotona?”

Kommentoi

top