search
top

Pojun oppivuodet, osa 5 – lisätreeniä

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (46 votes, average: 3.37 out of 5)
Loading...
Jatko-osa hieman venyi, toivottavasti maittaa! Lisää on suunnitteilla (jos seuraava lyhyempi ja nopeammin asiaan).
– – – – –
Kesä jatkui ja niin jatkui työntekokin. Keskustelimme kyllä pojun kanssa useamminkin tuosta kuuman iltapäivän neuvotteluhuoneen tapahtumasta. Keskustelut alkoivat aina pojun avauksesta, sillä halusin yhä vahvistaa hänen omaa tahtoaan ja haluaan aiheeseen liittyen. Aluksi keskustelut käytiin iltaisin, pojun ollessa jotenkin hieman jännittynytkin – ne siis olivat jänniä ja kutkuttavia muistoja.
“Tuota… tota, onko sulla just nyt kiire?” poju saattoi kysyä samalla kun naputtelin vielä illan viimeisiä muistiinpanoja samalla kun hän oli jo katselemassa televisiota.
“Kerro vain. Olen sanonut ennenkin ja tarkoittanut sitä, että saat aina kysyä, jos joku asia pohdituttaa” sillä osasin jo päätellä, mihin keskustelu mahtoi liittyä.
“Kun mietin vaan sitä kertaa siellä neuvotteluhuoneessa. Muistatko? Siis SEN kerran?” Hymyilin, sillä miten voisin unohtaa – olin ensinnäkin ollut paikalla ja poju nosti asian puheeksi sopivin väliajoin. Nyökkäsin hyväksyvästi, sillä poju ei selvästi aikonut jatkaa ennen sitä. “Niin kun mietin vain. Ne oli kaikki niin erilaisia. Siis ne, ne…” poju yritti väistellä sanojaan osoittaen kädellään kevyesti jalkoväliinsä ja punastuen poskiltaan. “No kyllä sä tiedät!”
“Kyllä, niin olivat. Kaikki miehet ovat. Muistatko, Simokin oli erilainen?”
Poju nyökytti vastaukseksi, pohti jotain mutta selvästi tyytyväisenä, että hän ei ollut ollut väärässä. Hän jatkoi television katselua ja keskustelu päättyi siltä erää.
Loppuvaiheessa keskustelu alkoi muodostua myös osaksi arkisempaakin keskustelua. Joskus saimme huoneen, jossa oli keittiönurkkaus ja teimme ruokaa itse (ravintolaruokakin alkaa pahasti tökkiä jossain vaiheessa, jos sitä joutuu aina syömään). Saattoi olla, että siinä ruokaa tehdessä ja pojun kattaessa pöytää, hän keskusteli vaan, että onkohan muissakin kohteissa vielä tulossa joskus vastaan samanlaista. Samalla kun keskustelu arkipäiväistyi, kävi selväksi pojun alkavan jo tekemään mieli saada itsekin laueta, sen verran useammin ja odottavammin keskustelut alkoivat ja kulkivat.
Jälleen kerran oli selvää, mihin aiheeseen tulisi ruokapöytäkeskustelu siirtymään. Olimme seuraavaksi suuntaamaan kohti Jyväskylää ja tiesin sieltä varsin mukavan aikuisten lelukaupan. En ollut vielä aivan varma, miten poju ottaisi moisen kaupan ja sen suuren valikoiman, joten ensimmäisellä kerralla minun varmasti pitäisi mennä käymään siellä yksin, ihan kaiken varalta – poju oli vielä niin viaton, enkä halunnut rikkoa sitä.
“Kuulepas” minä keskeytin kun pojun jutut alkoivat mennä jälleen aiheeseen. Hän hiljeni samaan aikaan hieman nolostuen ja odottaen. “Alkaako pakotus olemaan aamuisin jo voimakasta, seisooko pippeli aamuisin todella kovana?” kysyin suoraan.
Poju meni aivan lukkoon ja valahti heti syvän punaiseksi. Hän ei kyennyt vastaamaan, nyökkäsi vain.
“Niin minä vähän arvelinkin. Emmekö ole sopineet, että kerrot siitä minulle, niin voin auttaa?” jatkoi pehmentäessäni ääntäni lempeämmäksi. Poju ei kestänyt katsoa suoraan silmiini nolostuessaan, mutta nyökkäsi.
“Mitä, en kuullut mitä sanoit?” jatkoin lempeää painostamistani.
“Joo, sovittiin me.”
“Miksi et sitten ole sanonut?”
“No ku… ku… en mä tiedä” poju viimein henkäisi hartiat lysyssä.
“No ei se haittaa kultapieni. Minä tiedän nyt. Tehdään huominen työpäivä vielä ja ajetaan sitten Jyväskylään kuittaamaan meille huone ja viedään tavarat. Jos sä voisit huomenna hakea meille ruokaa, kun mun pitää käydä asioilla, niin mä lupaan auttaa sitten ruoan jälkeen. Sopisiko sellainen? Olisi sitten rento fiilis alottaa viikonloppu” jatkoin hymyillen. Pojun silmät kirkastuivat.
“Joo, se olis kivaa!” Asia oli siis päätetty ja söimme loppuun keskustellen muista asioista.
Illalla mietin, mitä hauskaa keksisin pojulle oppimateriaaliksi samalla kun selasin liikkeen verkkokauppaa puhelimellani inspiraatioksi. Välilehdille alkoi ilmestyä erilaisia tappeja, helminauhoja, sauvoja, vain kevyesti villimpiä alushousuja ja muuta varsin vaniljaista kamaa. Vaihdoin samalla myös tulevan huoneemme kokoa isompaan, jotta siellä olisi mukana ensinnäkin amme suihkun lisäksi sekä vähintään yksi leveäkin sänky. Kävimme aikaisin petiin, jotta jaksaisimme varmasti herätä aamulla aikaisin ja saisimme työt tehtyä valmiiksi sopivan varhain. Olimme molemmat jo vetätytyneet vuoteisiin, kun sivusilmällä huomasin pojun nostavan hieman peittoaan ja kuiskaavan peiton alle, että huominen aamu enää, sit helpottaa. Meinasin naurahtaa ääneen, mutta maltoin mieleni ja esitin nukkuvaa.
Poju oli aamulla jo ennen kellonsoittoa hereillä ja pakkasi tavaroita kasaan. Pakkasimme kaiken valmiiksi ja lähdimme pian aamiaisen jälkeen töihin. Työpäivä oli niin täysi, etten ehtinyt juuri miettiäkään iltaa, mutta pojulla selvästi välillä ajatus harhaili. Minä jouduin välillä hieman rykäisemään, että tämä tajuaisi jatkaa töitään, ja toisinaan näin pojun istuvan jalat niin tiukasti ristissä, että jotain selvästi yritti housujen etumuksesta esiin. Yritin auttaa pojua kestämään työpäivän loppuun asti jotenkin raiteilla, mutta kun olimme saaneet kaikki valmiiksi ja istuimme autoon suuntana Jyväskylä, ei ollut enää tarvetta jarrutella.
“Joko odotat iltaa?” härnäsin pojua ääni kuitenkin peruslukemilla. Poju punastui vastaukseksi. “Minua ainakin jännittää, että mitä olet ajatellut hakea meille päivälliseksi!” Poju selvästi hämmästyi suuresti, että sitäkö minä vain tarkoitin. “Paljon kivempaa sitten hyvin ravittuna jatkaa iltaa, eikö?” jatkoin virnistäen. Poju yritti tuhista närkästyneenä, muttei selvästi pystynyt – hänen teki mieli.
“Mutta ihan oikeasti puhuttuna, on mulla kysyttävääkin. Nyt kun muistelet Simoa ja sitä neukkaria, niin mikä niissä oli susta ihaninta?” Annoin pallon pojulle enkä hoputtanut häntä vastaamaan.
Hiljaisuutta kesti tovi. “Siis kaikista parasta, siitä kaikesta?”
Poju selvästi pohti asiaa myös analyyttisemmalta kannalta. “No joko niin tai erikseen, mikä oli ihaninta Simon kanssa ja mikä oli ihaninta neukkarissa, tilanteethan oli hyvin erilaisia keskenään.” Hymyilin.
“Öm. Mä en oo ihan varma, mikä olis se ihanin juttu.”
“No alotetaan siitä, mikä tuntui kivalta Simon kanssa”
“Simo oli tosi rauhallinen. Se eka kerta vaan jännitti silti niin paljon. Ehkä siinä oli parasta se Simon ilme, kuinka tyytyväinen se oli. Et siis niinku että mä osasin jotain siis. Kyllä se ehkä sit taas hyvälle tuntu, tai paremmalta niinku tuntu se kun se oli mun takana. Ja samalla kun sen käsi oli mun ympärillä. Ehkä se.”
“Tarkoitatko sitä, kun annoit Simon panna sua?” Näin sivusilmästä pojun ilmeen kohdistuvan itseeni. “Sitä kutsutaan usein panemiseksi, kun toinen tulee sun peppuun sisään. Voi panna kaluilla tai vaikka sormilla.” Tajusin ettemme olleet aiemmin tainneet antaa mitään nimeä penetraatiolle.
“Niinku siinä toinen panee jotain toisen … sisään, niinkö?”
“Juuri niin kultaseni. Oot kyllä fiksu poika!” Ojensin käteni pörröttämään pojun hiuksia. Hän kihersi hieman sillä söpöllä ujoilevalla tyylillään. “Entäs neukkarissa sitten?”
 “Siellä se … paneminen, niinkö? Noh se, kun se pani mua, ni se sattu enemmän. Se ei ollu yhtä kivaa ku Simon kanssa. Mut sit siinä kuitenkin oli kivaa se, kun sä tulit siihen kanssa, ni sen takia sit sekin oli kivaa. Mutta muuten ehkä tykkäsin siitä kun sain ihan omaan tahtiin käyttää suuta. Onko silläkin joku muu nimi?”
“Sitä voi kutsuta suihinottamiseksi.”
“No joo, sitähän siinä tehdään, otetaan suuhun.” Poju oli hetken hiljaa, miettiväisenä. “Ehkä kuitenkin kaikkein parasta on se, että sä autoit mua selvittämään sitä pakotusta, että mä tiedän nyt, etten oo jotekin rikki vaan niin vaan tapahtuu, kaikille.”
Ojensin käteni keskikonsolille kämmenpuoli ylöspäin ja poju tajusi tarttua siihen. Puristin sitä hieman ja silitin. Jatkoimme matkaa kohti Jyväskylää.
Pääsimme perille ja veimme tavarat huoneeseen. Tulisimme pitämään Jyväskylää tukikohtana varmaankin seuraavan viikon ajan, niin tuntuu aina parhaimmalta asettua aloilleen mahdollisimman nopeasti, eikä elää pelkkää matkalaukku elämää. Huoneistossa oli erillinen olohuone tupakeittiöllä, erillinen makuuhuone sekä olohuoneesta irtautuva liukuovellinen alkovi sekä kylpyhuone, jossa oli sekä suihku että kylpyamme. Tämä tuntui jo miltei kodinomaiselta perinteisiin maakuntahotellihuoneisiin verrattuna. Makuuhuoneessa oli pieni työpöytä, joten majoituin itse sinne. Alkovissakin oli normaalia leveämpi sänky sekä soma lipasto vaatteille. Poju sai ensimmäistä kertaa oman pienen huoneensa – ehkä ensimmäistä kertaa ikinä! En tiedä minkälainen huonejako heillä oli ollut aikanaan ja työreissun alussa olleet irralliset hotellihuoneet olivat varsin kolkkoja ja motellimaisia. Ainakin pojun ilme oli niin ihastunut jo tuosta alkovista, että en voinut olla hymyilemättä. Poju tuntui havahtuvan vasta, kun keräsin käsilaukkuuni tarvitsemani asiat ja aloin vetää kenkiä jalkaan. Hän nappasi myös kengät jalkaansa ja ojensin hänelle oman avaimensa huoneeseen sekä ojensin rahaa ruokien ostamiseen. Poju ei ottanut sitä vastaan.
“Haluan maksaa omasta palkastani. Olet yleensä se, joka maksaa ruuat, niin haluan nyt maksaa ite.” Hymyilin.
“Hyvä on. Mulla menee enintään tunti, etköhän saa siinä ajassa ruuatkin jo hankittua. Nähdään siis täällä tunnin päästä. Ethän eksy?”
“En en! Joo, nähdään sit, heippa!” Poju lähti kävelemään iloisena ja reippaana kohti keskuskatua.
Katsoin hetken pojun perään ja päätinkin tehdä pienen koukkauksen ennen lelukauppaan suuntaamista. Oli ehkä aika hankkia pojullekin jonkinlainen puhelin. Meninkin ensiksi siis lähimpään liikkeeseen, josta saisin puhelimen ja liittymän. Löysin sopivan puhelimen, avasin liittymän firman nimiin ja varmistin, että minulla on siihen tarvittaessa oikeus, mutta liittymä tulisi kuitenkin pojun nimiin. Hän oli osoittautunut kesän aikana kuitenkin myös hyväksi työntekijäksi ja vaikka hän olikin jo palkkalistoilla ja sai palkkaa, oli hänen aika kenties saada nyt myös asiallinen tehtävänimike. Sen aika olisi kuitekin myöhemmin, nyt oli aika suunnata kohti lelukauppaa. Tiesin aika hyvin, mitä olin hakemassa, niin ostokset löysivät tiensä koriin melko nopeasti ja minulle jäi aikaa hypistellä vielä muutakin silmäniloa. Hyllyissä olevat kaulapannat, piiskat ja nipistimet sytyttävät itseäni, mutta poju ei todellakaan ole valmis mihinkään sellaiseen, annoin kuitenkin itseni nauttia niistä. Heräteostoksena ostin jotain kivaa itsellenikin, kerta nyt meillä oli omat huoneetkin. Lisäsin vielä koriin liukkaria, sitä tullaan tarvitsemaan.
Poikkesin matkalla vielä kirjakaupassa ja palasin huoneistolle. Poju ei vielä ollut paikalla ja pääsinkin tekemään hänelle yllätyksen. Päätin paketoida osan ostoksistani, osa jää omiin tavaroihini jemmaan myöhempiä aikoja varten. Vaihdoin myös itselleni rennommat vaatteet ja menin olohuoneeseen. Meinasin kattaa pöydän valmiiksi, mutten tiennyt, mitä poju oli tuomassa, joten päätin napsauttaa television päälle. Pian poju kopisikin sisään kantaen paperikassia ja kaupan ostoskassia. Nousin mennäkseni auttamaan, mutta hän pyysi minut vain istumaan ruokapöytään. Hymyilin pojulle, hän selvästi halusi miellyttää ja passata minua. Se sopi kyllä, oli oikeastaan mukavaa saada pojulta sellaista huomiota.
“Mitä löysit?” kyselin rupatellakseni.
“Malta nyt hetki! Kyllä sä kohta näät!” poju napautti takaisin ja laitteli jotain ostoksia jääkaappiin. Hän nosti paperikassin pöytään ja nosti sieltä meille ihastuttavan valikoiman nepalilaista ruokaa, jonka jaoimme.
“Mitäs sä löysit? Saitko asiat hoidettua?” poju kysyi puolestaan minulta.
“Löysin. Sellaistakin, että ei ehkä kannata syödä nyt ihan kaikkea tätä herkkua, mitä toit. Kannattanee jättää vähän tilaa jälkiruuallekin” jatkoin katsoen pojua merkitsevästi suoraan silmiin. Näin että hän tajusi. Puna rupesi jälleen hieman nousemaan pojun poskille samalla kun hän jatkoi ruokailua, tosin hieman kiemurrellen. Hänen tosiaan teki mieli! “Lisäksi hommasin sinulle jotain muutakin. Tässä.”
Ojensin pojulle kaksi pakettia – molemmat kovia ja kantikkaita, toinen selvästi laatikkomainen ja toinen kirjankaltainen. Poju hämmästyi, hän ei odottanut saavansa lahjoja!
“Eihän nyt ole mun synttärit! Eikä joulu!”
“Ei niin, mutta ne on silti sulle. Avaa toki.”
Poju avasi ensin kirjamaisen paketin. Sen sisältä ilmestyi kovakantinen ja paksu muistikirja sekä paketti kyniä.
“Se on siis ihan muistikirja. Kirja, johon toivot että kirjoitat kaikkia niitä pohdintoja, muistoja, ajatuksia ja tuntemuksia, mitä nämä eri kokeilut sussa herättää. Toivon että kirjoitat aina niiden jälkeen, kuten nyt Simosta ja neukkarilta, mutta voit kirjoittaa myös aina muulloin, jos sulla on mitään mielenpäällä. Voidaan sit käydä niitä joskus läpi. Sun ei tartte kaikkea patoa sisääsi. Tutki sun ajatuksia, tuntemuksia ja muistoja. Kirjoita mikä oli kivaa, mikä ei ollut kivaa ja mitä haluat selvittää lisää. Jooko?” Poju nyökkäsi silittäen mustakantisen kirjan tyhjiä sivuja. Hän tarttui toiseen pakettiin.
“Mitä?! Mulleko?!” paketissa oli hankkimani puhelin.
“Kyllä. Sinulle. Tarvitset työpuhelimen. Se on nyt työsuhdepuhelin, eli sitä voi käyttää muutenkin, mutta sovitaanko että perehdytään siihenkin yhdessä, jooko? Ja öitä ei olla luuri kädessä!” Poju nyökkäsi kasvot sädehtien. “Joko söit loppuun? Hyvä. Käypäs pesulla, niin voin näyttää loput yllätyksistäsi.” En ollut varmaan koskaan nähnyt yhtä nopeasti siivottua ruokapöytää, kun poju säntäsi jo kohti suihkua.
Pian suihkun ääni loppui ja pian kylpyhuoneesta tuli kylpytakkiin kääriytyinyt pörrötukkainen nuori mies silmät innosta sädehtien – ja kylpytakin helma jännästi edestä kohoutuen. Nousin ja nappasin sohvan nurkasta yhden paperikassin mukaan. Lähdin kulkemaan kohti pojun alkovia ja poju tuli kiltisti perässä. Minulla oli päälläni caprileggingsit ja mekko, hänellä vain kylpytakki. Istuin sängylle ja taputin paikkaa vierelläni, mihin poju istuutui. Ostin kassista ensimmäisen silkkipaperiin käärityn esineen ja annoin pojun avata sen. Poju kääri pakettia auki kädet hieman täristen ja kivistävän kova seisokki kylpytakin liepeen alta esiin pyrkien. Paketin sisältä paljastui tappi. Se ei ollut suuri, juuri sopivan kokoinen vielä melkoisen kokemattomalle pojulle. Poju pyöritteli sitä käsissään.
“Se on sellainen herättelylelu. Käännypä kontillesi, niin laitetaan se jo heti valmiiksi paikoilleen, niin peppusi hieman herää eikä tule sattumaan yhtään kun jatketaan myöhemmin.” Poju nousi ja kävi kontilleen sängylle. Nappasin huoneeseen valmiiksi tuomani liukkaripurkin lopun ja levitin sitä tapille sekä hellästi hieroen pojun somasti supistelevalle pyllyreijälle. “Nyt voi taas hieman nipistää. Muista että se helpottaa aina kun vaan muistat rentoutua. Tehdäämpä sama harjoitus ku sillo ihan ekalla kerralla ja hengität syvään sisään. Hyvä. Sitten rauhallisesti ulos. Uudelleen sisään ja ulos. Vielä kerran sisään…” ja samalla ujutin tapin paikoilleen. Poju inahti, mutta lelu sujahti paikoilleen helposti. Silitin hänen peppuaan. “Kiltti poika. Noin, se tekee tehtävänsä siinä samalla kun me tutkitaan lisää, mitä täältä löytyy!”
Poju kävi takaisin istumaan viereeni. Hän selvästi haki hieman asentoaan tapin kanssa, kun ojensin hänelle seuraavan paperikäärön. Se oli jo pitkulaisempi. Käärön sisältä avautui kolmen pallon helminauha. Pojun ilme oli hämmästynyt.
“Kerron kyllä pian, mihin mikäkin on tarkoitettu, ei hätää. Tässä seuraavat” sanoin ojentaen vielä kolme samoin käärittyä pakettia. Yksi niistä oli selvästi suurempi kuin kaksi muuta pitkulaisempaa. Yhdestä paketista ilmestyi liukkaria ja kahvallinen pitkula härveli, yhdestä aidon peniksen näköinen dildo ja yhdestä nauhoilla solmittava vyö sekä siihen kiinnitettävä sauva. Poju levitti kaikki sängylle ja kääntyi selvästi odottamaan minun selittävän, milläkin tehdään. Nousin ylös ja riisuin mekkoni, mikä tuntui kummastuttavan pojua. Otin vyön ja aloin aloin sitoa sitä lanteilleni.
“Kuten tiedät, ei naisilla ole pippeleitä tai kaluja, joten jos haluamme samalla hieman opetella lisää, pitää mulla olla tällainen erillinen vyö ja lelu, minkä saan kiinni tähän vyölle, katsos näin.” Kiinnitin strap-onin vyölle. Se oli melko keskikokoinen musta dildo mustassa valjasvyössä. Otin pojun käden sivelemään sitä. “Se ei oo aito ja ei siks tunnu yhtä hyvältä kuin mies, mut ainakin se on enemmän ku ei mitään!”
Poju siveli strap-onin vartta ja omatoimisesti kumartui myös maistamaan sitä. Laskin käteni pojun yhä kosteisiin hiuksiin ja silitin häntä kannustaen jatkamaan. Tämäntasoinen omatoimisuun oli ihailtavaa! Hän otti lelun kärjen suuhunsa ja alkoi liikuttaa päätään. Sauva liukui pojun suuhun noin puoleen väliin asti. Tässä olisi siis jotain, mitä voisi tulevaisuudessa harjoitella, ottamaan syvemmälle, mutta ei nyt. Tänään oli suunnitelmissa aivan toisenlaiset harjoitukset.
“Kiltti poika. Juuri noin. Tästä miehet tykkäis. Ainakin mä tykkään.” Annoin pojun jatkaa hetken. Tätä tahtia hän alkaisi pian sotkea sänkyään, joten ohjasin hänet nostamaan päätään. “Käyppäs hakemassa kaksi pyyhettä meille kylppäristä. Yksi pieni ja yksi iso.”
Poju nousi ja lähti kävelemään kylppäriin ja saapui pian pyyhkeiden kanssa. Levitin isomman sängylle suojaksi ja jätin pienemmän lähelle otettaessa tarvittaessa. Ohjasin pojua riisumaan oman kylpytakkinsa. Hänellä tosiaan seisoi todella kovana ja pieni vana kiimalimaa valuin kärjestä kohti lattiaa. Nappasin sen sormiini ja levitin sträppärin varrelle. Ohjasin hänet nuolemaan sen puhtaaksi, kunnes ohjasin hänet takaisin sängylle. Nostin helmet käsiini.
“Nämä on kanssa sellainen treenilelu. Vähän isompi kuin mikä sulla on nyt, mutta tätä voi käyttää sit niinä kertoina, kun tarvitset multa helpotusta pakotukseen, muttei ole aikaa leikkiä pidempiä leikkejä. Silloin saat näitä sisääsi, ensin yhden … ” Pujotin helminauhan pienimmän, noin kolme senttisen pallon sormieni luoman rinkulan läpi. “… sitten jossain vaiheessa toisenkin … ” Vuorossa oli toinen, reilu nelisenttinen kuula joka sekin huljahti sormieni läpi pojun katsoessa huumautuneena. “… ja lopulta joskus menee kaikki kolme” samalla kun painoin kolmannen reilu viisisenttisen kuulan jo hieman enemmän voimaa käyttäen toiseen kämmeneeni.
Poju inahti.
“Sen aika ei kuitenkaan ooo vielä nyt. Tää laitetaankin nyt odottamaan niitä leikkejä, eikö niin? Vai haluatko maistaa sitä?” kysyin ojentaen lelua pojulle. Hän otti sen, punnitsi hieman käsissään ja painoi ensimmäisen kuulan suuhunsa. Näky oli aika huumaava kiihottavuudessaan – poju siinä alastomana tappi sisällään ja anaalihelmet leuallaan roikkuen. Näiden kanssa tulee vielä olemaan niin hauskaa!
Seuraavaksi otin käteeni aidolta näyttävän dildon. Se oli erityinen siitä syystä, että siinä oli myös esinahka. Sauva oli ollut kalliimpi kuin moni muu, mutta halusin mahdollisimman aidon ja moni suomalainen mies on ympärileikkaamaton. Selitin kuinka sen sauvan kanssa voisimme myös perehtyä paremmin fysiologiaan. Sauvan kanssa voisi perehtyä ihan pesemisestä lähtien kaikkeen hyvänolontunnetta lisäävään toimintaan. Voisinhan näyttää niitä pojulla itselläänkin, mutta halusin minimoida häneen kohdistuvan fyysinen kosketuksen ja tämä olisi samaan aikaan hyvä lelu suihinoton harjoitteluun. Poju olisi selvästi halunnut maistaa jo sitäkin, mutta halusin ensin vielä käydä läpi viimeisimmän hankinnan. Otinkin liukkarin ja pitkulan esineen käteeni. Napsautin liukkaripullon auki ja työnsin putkilon pulloon. Vedin männästä liukkaria asetimen sisään ja nostin sen pois pullosta.
“Tämä puolestaan. Tällä me saadaan liukkaria myös sun sisään. Se on tärkeetä siks, että sitä riittää, kun annat jonkun panna sua. Lisäksi moni mies tykkää, kun liukkari onkin valmiiksi jo sun sisällä” Pojun ilme oli hämmästynyt. “Naisillakin se toimii niin, naisilla on vaan liukkaria sisäällään jo luonnostaan, sulle sitä pitää vähän lisätä. No niin, käännypäs kontilleen. Saat samalla tämän nyt huulillesi.”
Poju otti dildon käteensä ja alkoi tutkia sitä ensin käsin. Aloin samalla oikein hitaasti vetämään tappia pois pojun sisältä. Hän jännitti vaistomaisesti vastaan.
“Muista rentoutua. Hyvä, just noin. Nyt työnnän tän liukkarin sun sisään. Katso, se on näin ohut ettei tuntunut missään! Kiltti poika”
Tyhjensin liukkarin pojun sisään vetäen samalla suutinta ulospäin niin että viimeiset liukkarit tulivat ihan pepun suulle. Laitoin asettimen pois ja otin hieman liukkaria myös levitettäväski sträppärille.
“Nyt aion työntyä sun sisään, jooko? Hengitä vain rauhallisesti sisään ja ulos. Hyvä, jatka vain” kannustin samalla kun aloin ujuttaa sträppärin kärkeä pojun sisään.
Sain sen lopulta lumpsahtamaan sisälle ja pysähdyin. Poju puristi itseään tiukasti sauvaa vasten. Yritin rauhoittaa häntä silittämällä selkäänsä samalla kun kannustin imemään kädessään olevaa dildoa rauhoitukseksi. Ohjasin itseäni pikku hiljaa syvemmälle, kunnes olin päässyt pohjaan vingahtelevan pojun sisään.
“Liikuta itse itseäsi. Ihan omaan tahtiin. Hyvä, jatka vain. Kiltti poika.”
Poju alkoi liikkua ensin hyvin hyvin hitaasti ja lopulta sauva alkoi liikkua hänen sisällään helpommin. Näin hänen virtanaan valuvat kiimatipat hetkeksi hieman muuten löystyneen pippelin päästä. Lopulta keskeytin hänen liikkeensä ja vetäydyin ulos. Kävin itse selälleni sängylle nojaten tyynykasaan.
“Tule. Nouse mun päälle. Tätä kutsutaan ratsastamiseksi ja se on tosi hyvä asento. Ensinnäkin moni mies pitää siitä, joten autat heitä pakotuksen kanssa siinä asennossa todella hyvin! Lisäksi voit siinä asennossa itse säännellä paremmin nopeutta ja syvyyttä, eli voit edetä sitä tahtia kun peppusi oppii silloin käsittelyssä olevan miehen kokoon. Noin, tule vain. Juuri noin, otat kädellä kiinni varresta ja ohjaat itse sen sisällesi. Hyvä.”
Pojun sisään asettimen kanssa laittamani liukkari valui irstaan näköisesti jo hieman avatusta pepusta sauvalle. Poju ei meinannut saada sauvaa menemään sisäänsä vaan se lipsui puolelta toiselle, kunnes hän onnistui löytämään lantiolleen sopivan kulman. Hän sai kärjen sisäänsä ja alkoi laskeutua hyvin hitaasti alaspäin. Ojensin hänelle käteni, jotta hän sai niistä tukea ensimmäiselle ratsastukselleen. Kesti tovi, että hän oppi, kuinka sai lantionsa liikkeellä sauvan liikkumaan anaalissaan. Sisään ammuttu liukkari piti sauvan hyvin liukkaana ja poju pystyi nostamaan nopeutta. Annoin hänen ratsastaa, kunnes rytmi alkoi epäsäännöllistyä ja hän selvästi väsyi. Sträppäri kun ei väsy eikä laukea, oli kesto nyt pojun voimista kiinni. Tämä oli hänen reisilleen kuitenkin ensimmäinen kerta tässä asennossa. Otin häntä lanteilta kiinni ja pakotin itseni oikein syvälle hänen sisäänsä. Pojun kasvoista näki, että olimme jälleen uuden rajoilla.
“Pysyt nyt näin alhaalla onko selvä?” Poju nyökkäsi. “Hyvä. Saanko koskea? Saat purkaa pakotuksesi.”
Poju nyökytti vimmatusti ja nappasin käsipyyhkeen käteeni. Käärin sen pojun pippelin ympärille ja aloin runkata häntä pyyhkeen kanssa. Ei tarvittu montaa vetoa, kun hän selvästi laukesi pyyhkeen sisään. Hän valahti aivan rennoksi, mutta pysyi sträppäri yhä syvällä sisällään. Ohjasin hänet makaamaan päälleni ja silitin hengitystään tasoittavaa poikaa.
“Kiltti poika.”
Seuraavaksi mentäisiin takaisin pesulle.

7 kommenttia viestissä: “Pojun oppivuodet, osa 5 – lisätreeniä”

  1. Lasma says:

    Tuollaisen opettajan kun saisi

  2. ErilainenMies78 says:

    mielenkiintoisampia nämä kahdestaan pojun kanssa koulutukset 🙂

  3. Baroness says:

    Voi ei! Hävittänyt kaikki rivinvaihdot. Voi olla raskas nyt lukea, toivottavasti saatte luettua.

    • Baroness says:

      Tai noh, ei rivinvaihdot vaan kappaleenvaihdot. Seuraavaan paremmin!

      • Viller says:

        Hei Lady Baroness

        Kiitos kiihottasta tarinasta!! Pakko kysyä että sattuisitteko tarvitsemaan alistuvaa 30v nöyrää miestä käyttöönne? 🙂

        Vaikka etänä. Minun kik on _viller_ mikäli haluatte tutustua minuun? Uskallan luvata että en ole pettymys.

Kommentoi

top