search
top

Rikkomus karanteenissa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (205 votes, average: 3.41 out of 5)
Loading...

* Näissä poikkeusoloissa (kun on liikaa aikaa olla sisällä) ei tapahdu oikein mitään, ja tapahtuu kuitenkin koko ajan paljon merkityksellisiä ja poikkeavia asioita. Voimme kuitenkin lukea ja nauttia. Siksi halusin kantaa korteni kekoon ja tehdä novellin, jos siitä olisi ajankulua jollekin. *

 

Olen jäädä kiinni masturboinnista, kun huonepalvelu yllättää varhain. Televisiosta tulee pornoa, pimennysverhot roikkuvat ikkunoiden edessä ja makaan jännittyneenä lakanan päällä. Olen kiskaissut aamupalaksi minibaarista vodkan tuoremehulla.

Siivooja kolhii kärryllään ovea ja ehdin sammuttaa television. Hän tulee selin, on kai koputtanut, mutten ole kuullut onanoinniltani. Aluksi se hävettää. Piileskelen kyynärpäihin nojaten lakanan alla ja toivon, ettei hän vedä pimennysverhoja auki. Hän tervehtii laimeasti, mutta ääni hukkuu hengityssuojaimen taakse. Sama mies kuin yleensä. Hän menee ja avaa ensimmäisenä pimennysverhot patiolle.

Emme puhu kuten emme yleensäkään puhu. On valoisaa, pölyhiukkaset leijailevat tekstiileistä. Mies tyhjentää roskikset ja poimii kumihansikkailla tyhjän drinkkini. Hän vilkaisee minua, ja olen varma, että hän tietää. Poskeni ovat taatusti hehkuvanpunaiset ja vaalea hiuspehkoni sekaisin ja sängystä tuoksuu tussu. Miehen hymyä ei näy, mutta silmät kavaltavat hänet. Hän vilkaisee uudestaan, alaspäin. Ymmärrän kun törmään peilikuvaani. Nännini nöpöttävät ohuen lakanan läpi paksuina mustina laikkuina.

Kun siivooja on kuurannut kylpyhuoneen, menee hän patiolle. Livahdan lakana ympärilläni kylpyhuoneeseen ja istun ovi auki pytyllä. Mies tuntuu tekevän tänään kaiken verkkaisemmin. Seuraan hänen liikkeitään peilin kautta, ja minun tekee yhä mieli. Pyörittelen rauhallisesti sormeani klitoriksen ympärillä. Mies sijaa vuodetta. Suoristaa lakanoita. Laittaa kaukosäätimen omalle paikalleen. Jos hän avaisi television, näkisi hän taivaskanavalta tilatun tusinapornofilmin. Respasta ne ainakin näkevät sen.

Meille on muodostunut menneiden päivien aikana sanaton sopimus. Mies siivoaa ensin kylpyhuoneen ja pation, sitten minä menen odottamaan kylpyhuoneeseen, jotta hän saa siivottua muun huoneen. Silloin kun vielä pääsin allasalueelle, pysyttelin siivouksen ajan siellä. Nyt se on mahdotonta. Kaikki aurinkotuolit on kerätty kasaan ja puutarhuri kerää haavilla altaasta kuolleita lehtiä.

Olin ajatellut, että se on hyvä idea: ottaa omaa aikaa raskaan alkutalven jälkeen. Niin se tietysti olikin. Ehdin maata rannalla, käydä retkillä ja museoissa, syödä iltaisin ulkona ja antaa oikein palvella itseäni. Mutta nyt – karanteenipäivänä numero x – minulla on ikävä miestä ja lapsiani. Videopuhelut eivät tuo heitä lähemmäksi. Minua inhottaa desinfiointiaineen haju, ahdas huone ja omat ajatukseni.

Siivooja lähtee, vilkaisee vessaan, katsoo minua. Menen raikkaalle tuoksuvaan huoneeseen ja huomaan, että hän on viikannut myös pillumehuiset pinkit stringit päiväpeitteelle. Avaan pornon, mutta se tuntuu väljähtäneeltä. Kaipaan enemmän toisenlaista läheisyyttä kuin ruskealla nahkasohvalla kuvattua ranskalaista läiskintää ja ähinää. Ou-iii! Sivelen nilkkaani kiinnitettyä rengasta. Simpukka läpsähtää ihoa vasten, se voisi kohista, jos sitä kuuntelisi.

En tiedä pitäisikö minun ylipäänsä kertoa tästä – ehkä ei -, mutta minulla on nyt liikaa aikaa.

Se oli niitä päiviä kun oli loma, eikä karanteenia. Makasin rannalla, vaikka tukkani oli jo auringon haalistama, iho kuparinruskea ja poskilleni oli noussut kesakoita. Minulla oli punaiset bikinit. Ne olivat rintakupeiltaan hieman liian niukat ja tavara tuppasi tutisemaan kävellessä. Muutenkin niiden kanssa sai olla tarkkana, kun niskan taakse solmittu naru löystyi monesti. Pidin bikineistä, koska alaosa oli v:n mallinen ja piilotti vyötärölle kerääntyneet ylimääräiset kilot.

Makasin silloin aurinkotuolissa juuri noissa punaisissa bikineissä, jalat levällään ja annoin puuskittaisen tuulen viilentää nihkeää häpyäni. Oli kai tiistai. Kuuntelin meren kohinaa ja rannan hiekassa kahlaavien kauppiaiden huudahduksia. He kiersivät samoja reittejä ja myyntilauseet kajahtivat säännöllisesti tunneittain, päivittäin. Siirtolaiset, joiden tavara oli pelkkää krääsää. Fresh cocoo! Luxury watches. Pliis, siiiir! Nice skirts!

Rupesin tarkkailemaan yhtä pitkää ja laihaa poikaa. Hän oli kömpelö ja hidas suustaan. Hän ei omannut kaupustelijoille ominaista sosiaalisuutta. Minusta näytti, että kaiken lisäksi poika oli arka. Hän jopa tuntui välttelevän kontakteja. Hän kulki khakinvärisissä shortseissa, likaisessa t-paidassa, paljain varpain, ja huuteli etäältä hintojaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja osui poikaan niin räikeästi, että kaikki hänen esille levittämänsä meripihakorut, simpukat, hopearenkaat ja kultaketjut imivät säteilyn ja saivat hänet näyttämään siipensä levittäneeltä Ikarokselta.

Minun kävi sääli poikaa ja vinkkasin hänet luokseni. Katselin rauhallisesti koruja, sovitin muutamaa ja sipaisin välillä otsalta tuulen puistelemia hiuksiani. Poika ei juuri jutellut. Saattoi korkeintaan kehua: ”very good you, ma’am!”. Hänellä oli suuret silmät ja terävä leuka. Minun oli vaikea arvioida ikää, koska hänellä oli niin pitkät raajat ja käheä ääni. Mutta ne hämäsivät. Nuori hän oli, liian nuori.

Olin laittamassa simpukankuorikorua ranteeseeni, kun poika yhtäkkiä tarttui käteeni. Me säikähdimme molemmat reaktiota. Poika tuoksahti voimakkaasti hielle. Hän näytti särkyvän atomi kerrallaan. Mutta kun minä naurahdin spontaanisti, hän uskalsi hymyillä. Poika veti renkaan ranteestani ja hänen lämpimät sormensa hipaisivat ihoani. Hän katsoi minua silmiin, pidätti hengitystään ja kiinnitti renkaan nilkkaani. Ihokarvani nousivat aaltona pystyyn.

Mutta nyt olen karanteenissa tällä kaukaisella saarella. Nukun, katselen televisiota, luen samoja kirjoja toista kertaa, soitan kotiin ja kuuntelen ihmisten puheensorinaa parvekkeilta. Ruoka tuoda huoneeseen kahdesti päivässä, ja minibaari tarkistetaan ja täytetään. Henkilökunnalla on muoviset esiliinat, kertakäyttöhanskat ja hengityssuojaimet, vaikka minä olen aivan terve.

Päivät etenevät hitaasti ja ryhdyn välinpitämättömäksi. Kun siivooja kolistelee seuraavana aamuna kenties tavanomaistakin runsaammin käytävällä, minä en viitsi vetää lakanaa suojaksi. Makaan jalat auki sängyllä ja pimennysverho on aavistuksen raollaan. Siivooja tulee sisään, tervehtii ja kääntää päänsä. Hän ryhtyy keräämään pyyhkeitä kylpyhuoneen lattialta. Minä suljen silmäni, mutta en nuku.

Annan siivoojan tehdä työtään ja tulla huoneen puolelle. Hän ruiskuttaa pullosta ainetta, kuulen rätin liukuvan pöytää pitkin. Levitän lisää jalkojani. En ole viitsinyt parturoida pillukarvoitustani yli viikkoon. Vaaleanruskean kolmion ympärille on ilmestynyt runsaasti vaaleampaa karvoitusta. Se valtaa hitaasti hoitamattomat paikat, kuten luonto valtaa ihmisen hylkäämät kolkat.

Mietin kaupustelijapoikaa.

Tapasin hänet sattumalta toistamiseen, kun olin palaamassa rannalta – ennen karanteenia ja tätä hiton epidemiaa. Hotellille pääsi kaapelihissillä tai sitten oikaisemalla muutaman tunnelin ja portaiden kautta. Suosin sitä reittiä, koska tunneleissa oli varjoisaa ja viileää. Useimpien mielestä kai kolkkoa. Kallioon louhitut seinät tihkuivat ja tiputtivat vettä, home haisi. Oli siestan aika, minun pohkeeni olivat palaneet auringossa.

Sitten minä näin pojan tunnelissa. Tai paremminkin hänen asumuksensa. Hän oli levittänyt myytävät tavarat ison kiven suojaan. Jalat näkyivät kävelyväylälle saakka luolasta. Kuin siellä olisi ollut ruumis. Niin minä luulinkin ensin ja astelin varovaisesti. Jalkapohjat olivat vaaleanruskeat. Odotin veristä ihmistä kurkku viillettynä. Poika oli vetänyt vanhoja mattoja ja pahvilaatikoita suojakseen. Hän nukkui pelkissä pikkuhousuissa levollisesti. Vaikka oli lähes pimeää, minä näin hänen kapean vartalonsa ääriviivat ja kylkiluiden liikkeen. Minä kuuntelin nukkuvan hengitystä ja veden pisarointia. Hiekalla lojui tyhjä limsapullo ja pallo. Ennen kuin lähdin, katselin pitkään pojan pikkuhousuja, ja tunsin itseni likaiseksi.

Siivooja yskäisee suojuksensa takaa. Pidän silmät kiinni, annan poveni kohota. Se on runsas ja painava, sellainen kun kolmekymmentä plus naisella, vaimolla ja yhden lapsen äidillä on. Siinä menee punaisten bikinien malliset rusketusrajat. Nännini ovat kivikovat. Tukka näyttää siltä, kun minua olisi juuri nussittu takaapäin ja kiskottu hiuksista kuin hevosen ohjaksista. Siivooja seisoo päin ja tuijottaa. En näe, mutta tiedän. Hän on pitkään siinä, kunnes lähtee ja törmää kärryllä tuoliin.

Se päivä menee kuin unessa, mitään ei tapahdu. Huoneessa on kuuma ja minä hikoilen. Kuumetta minulla ei ole. Liotan varpaitani kylmässä kylvyssä ja ajelen kainalokarvani. En pukeudu koko päivänä. Syön tuodut ruoat ja rupean ryypiskelemään. Aloitan minibaarin oluesta ja olen menossa vodkassa, kun aurinko on enää kapea oranssi viiru mustan horisontin keskellä. Sinä päivänä tapahtuu kuitenkin jotain.

Oikeastaan yöllä. Minä herään tunteeseen, että se poika on jossain lähellä. Ei sellaista voi nähdä, mutta nainen voi sen vaistota. Niin kuin nainen vaistoaa, kun oma lapsi seisoo yöllä hiljaa makuuhuoneen ovella pissat housuissa.

En laita valoja. Kierrän huoneen, mutta siellä on vain tuoksuni. Ovi on lukossa. Olen sammunut vuoteeseen kaikki verhot avoimina. Huoneeseen heijastuu valonheittimistä sinertävää uima-altaan välkettä. Joku on patiolla, tumma hahmo. Kun kävelen ikkunan luo, varjo siirtyy. Humala on keventänyt pääni. Minä menen aivan lasia vasten, niin että rintani lytistyvät ja nännini leviävät kirsikkatomaattien kokoisiksi. Katselen tyhjään allasbaariin ja puutarhaan. Varjo liikkuu. Painan vatsani lasiin, vaikka se leventää minua. Suljen silmäni ja alan hieroa pilluani kahdella sormella. Samalla keinutan lanteitani.

Päästän itseni melkein maaliin. Jokin jarru kuitenkin estää, vaikka sormen pehmentämä vakoni on liukas ja samettinen. Varjo on häipynyt ja sinertävä valo siirtynyt seuraavan pation kohdalla. Olen kuitenkin varma, että patiolla on seissyt katselija.

Olen siitä varma vielä aamullakin, kun siivooja tulee. Ajatus kiihottaa minua. Annan siivoojan siivota ja kerätä kaikki juomani viinapullot. Lojun silmät kiinni ja masturboin lyhyellä käden liikkeellä. Minusta siivooja ei nyt juuri siivoa, vaan katselee ja kuuntelee minua. Huohotan lujemmin. Olen jalat täysin auki, kyhnytän peppuani patjaan ja ryhdyn tekemään nopeampaan liikettä. Litisen ja tuoksun. Siivooja puuskuttaa hengityssuojaimensa takaa.

Ajattelen kolmatta kohtaamista pojan kanssa.

Olin silloin jo karanteenissa, mutta sain liikkua hotellin alueella. Se oli ehkä kuuminta ja tikittävintä keskipäivää. Minulla oli taasen ne upeat punaiset bikinit, mutta aurinko vaelsi harson takana. Silti ilma seisoi, väreili turkoosin altaan yllä ja haisi spagetille. Halusin nopean viilennyksen ja astelin palmujen alle, sinne missä suihkukopit olivat. Mutta yllätyksekseni näin pojan luikkivan syyllisen oloisena aidan viertä pitkin ja puikahtavan kulkukoiran nopeudella aidan raosta. Hänellä tuskin olisi asiaa resortiin. Olin nähnyt henkilökunnan hätistelevän kaupustelijoita tiehensä aamiaishuoneesta.

Seurasin poikaa. Hän meni miesten suihkukopin luo ja riisui likaisen paitansa. Pysyttelin lehvien seassa. Poika pudotti shortsinsa ja sitten ne pikkuhousunsa. Hän käynnisti suihkun ja seisoi pitkään juoksevan veden alla silmät kiinni. Hän ei tehnyt mitään rangaistavaa, mutta minä vahdin häntä. Se tuntui kummalta, en silti osannut poistua. Poika pesi tuuheat kainalonsa ja sileän rintansa ilman saippuaa. Tarkastelin hänen elintään. Se oli letkeä, heilahteleva. Poika kääntyi ja huuhteli kunnolla pyllynsä. Se oli korkea pylly, vähän iso niin sorjaan vartaloon. Hän pesi sen oikein sormea reilusti vaossa käyttäen. Viimeisenä poika kuurasi tarmokkaasti kalunsa. Hän kasteli alasuihkussa pikkuhousunsa ja istahti toviksi mietteliäänä suihkukopin seinää vasten.

Minä huomasin astelevani kuivaa nurmikkoa pitkin pojan luo. En sille mitään voinut. Poika säikähti, mutta tunnisti minut ainakin simpukan kilahtelusta. Ehkä muustakin. Hän siristeli silmiään auringossa ja nosti sormen merkiksi huulilleen. Ollaan hiljaa tai tämä on salaista, hän tarkoitti. Toistin merkin ja istahdin pojan viereen. Kivinen seinä oli auringon lämmittämä. Se paistoi taas pilvien ja puiden välistä.

  • You shouldn’t be here, kähisin hiljaa.
  • I shower, once a day. Don’t tell anybody, ma’am.

Hymähdin. Tuuli temppuili akaasian päälle ripustetuissa pikkuhousuissa. Vilkaisin pojan reittä vasten lepäävää kalua. Kotioloissa olisin poikaa tuskin noteerannut. Tai sitten olisin kiertänyt kaukaa. Niin kuin yritin vältellä niitä asemalla roikkuvia heppuja. Asematunnelissakin kipitin aina lujaa. Mutta poika tuntui suojattomalta ja täysin väärään paikkaan pudonneelta. Hänellä oli sitä paitsi vähän käytetty ujo hymy. Nyt se oli taas esillä, kun poika tuijotti poveani.

Muistin siitä bikinien narut. Toinen roikkui vatsalla ja kuppi oli kääntynyt sivuun rinnan päältä. Poika katsoi nänniä ja minä katsoin nänniä. Hienovaraisesti nostin kupin ja solmin bikinit kiinni. Jokin lintu visersi aivan lähellä. Nänni tuntui itsepintaisesti kangistuvan.

  • What’s your name? Name? kysyin, mutta poika ei ymmärtänyt ennen kuin osoitin sormella rintaani. – I’m Sonja. And you are…?
  • Oh, yes. Adia, hän painoi käden pisaroita tiputtelevaan rintaansa. – I’m Adia.
  • Nice to meet you, Adia.

Katsoin jälleen pojan kalua. Hän ei huomannut, vaan nyppi kukasta terälehtiä ja asetteli ne pitkien varpaidensa väleihin. Halusin koskettaa poikaa hänen sormistaan ja asettaa tumman käden rinnalleni, mutta sen sijaan puhuin sekavia.

  • I live there. That’s my hotel. And that’s my room, poika katseli uteliaasti silmät suurella kun osoittelin suuntia. – On the first floor, next to a palm tree, you see?
  • Oke, oke. Hotel. Yes. Nice hotel.

En lopulta tiennyt, miten paljon hän ymmärsi. Katselin vähän haikeana, kun poika veti märät pikkuhousut jalkaansa. Niistä ei ollut paljon hyötyä, koska kangas takertui heti kalun varteen kiinni ja ympäröi sen kuin luonnonsuoli makkaran. Poika puki loput vaatteet, korjasi vielä pikkuhousujaan ja asetti toista kivestä paremmin. Ennen lähtöä hän nyökkäsi ruskettunutta nilkkaani kohti.

  • Good anklet. Very real. Quarantee one day, one year.

Saan sellaisen pienen, puolikkaan orgasmin. Takapuoli ja selkä nousevat vuoteesta, rintani läiskähtelevät kosteasti ja suustani pääsee vinkaisu. Kun avaan silmäni, seisoo siivooja vuoteen edessä ja kourii kumihanskalla haarojaan. Hän säikähtää, pomppaa miltei ilmaan ja säntää parvekkeelle. Lasipöytä jää pyyhkimättä. Hätäisesti hän lakaisee pation betonilattian ja tyhjentää roskat siniseen muovipussiin.

Silloin minä näen sen pussiin menevien roskien seassa: simpukan kuoren.

Rikon karanteenia yöllä. Se on julmaa ja vastuutonta, mutta minun täytyy tehdä se.

Olen hermostunut koko päivän. Vedän kylpytakin päälle siksi aikaa, että saan soitettua videopuhelun kotiin. Mieheni hymyilee levollisesti, kertoo tulevasta poikkeustilasta ja rauhoittelee. Lapsella on paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Minä itkeskelen, mutta en heidän vuokseen. Juon vähän viiniä. Ei liikaa, etten turru. Pesen itseäni pitkään ja perusteellisesti kuin se poistaisi minusta aviovaimon kuoren. Laitan tukan ponnarille ja meikkaan.

Odotan myöhäiseen iltaan, kunnes hotellin keittiöstä kolinat hiljenevät ja kuolemanautiolle allasalueelle sytytetään valonheittimet. Pihalla on lämmintä. Patioiden ja parvekkeiden ovia ei lukita. Hiivin puiden suojissa, pysyttelen matalana ja laitan sandaalit jalkaan vasta kadulla, poliisin vetämän nauhan takana. Kaupunki on aivan hiljainen, paitsi sirkat ja hyönteiset ääntelevät.

Yö on mausteinen ja kirkas, tähdet pieniä ja kuu suuri. Olen kiskaissut nopeasti ylleni pelkän polvipituisen kukkamekon ja jättänyt alusvaatteet pois. Vaikka eteläinen tuulahdus on lämmin, nousee ihoni broilerinlihalle hämyisessä tunnelissa. Yöllä se on pelottava paikka: home haisee entistä ronskimmin ja vihreän levän peittämiä seiniä valaisee muutama kalpea lyhty. Kipitän nopeasti tunnelin poikki. Meri näkyy jo vaahtoavana aivan lähellä…

  • But hellou yuu pretty lady! hahmo ilmestyy tunnelin syvennyksestä eteeni ja tarraa minua käsivarsista.

Se on iso ja löyhkäävä, keltahampainen. Mies puristaa ja yrittää painaa minut tunnelin seinää vasten. Hän haroo kourallaan mekon alta, painaa mekon alla vapaina löllyviin rintoihin toista.

  • I like big titty blonde ladies like yuu, hän kähisee.

Yritän lyödä, potkia ja rimpuilla, mutta tunkeilija on vahvempi. Hän yrittää suudella ja avata samalla housujaan. Rimpuilen ja sätkin kuin kala koukussa. Se on typerää ja hallitsematonta, saan vain kulutettua siinä energiani. Pakokauhu tuntuu rinnan päällä lamaannuttavana katujyränä. Mies kaivaa kalunsa esille. Se on ruma ja lyhyt. Hän painaa kättäni niin lujaa, että sitä vihloo. Potkaisen polvellani haaroja kohti, mutta mies ohjaa jalkani sivuun ja nostaa helmani.

Olen jo luovuttamaisillani, mutta silloin joku juoksee tunneliin ja huutaa. Mies säikähtää, vetää vyönsä kiinni ja ryntää hotellialuetta kohti toista jalkaansa laahaten.

Olen shokissa. Vartaloni tärisee yhä ja on kylmän hien peittämä. Haluan luhistua maahan tai juosta karkuun tai lukita itseni huoneeseen. Huutaja kysyy jotain. Minä nyökyttelen, vedän happea pitkään. Kestää tovi ennen kuin tajuan, että huutaja on Adia. Hän pitää käsiäni nyrkeissään ja katsoo aivan läheltä.

  • No worry. Everything ok. I help you.
  • Yes, please. Take me to the hotel, pyydän.

Katsomme toisiamme silmiin hämärässä. Minun käteni ovat jälleen lämpimät. Muistan miksi tulin. Ja nyt se tuntuu entistä oikeammalta päätökseltä. Silitän Adian poskea. Kyyneleet valuvat silmistäni, mutta lantioni melskaa lujaa. Adia koskettaa hiuksiani ihaillen kuin ne olisivat kultaa. Painan huuleni hänen huuliaan vasten ja suutelen. Hän ei vastaa, mutta ei estäkään. Otan hänen leuastaan kiinni ja suutelen rauhallisesti, suusta nauttien. Hän myötäilee mukana, alkaa vastailla.

Minä työnnän häntä kiihkossani eteenpäin, asumukseen. Isosta pahvilaatikosta on tehty jonkinlainen maja, se on vuorattu matoilla ja pyyhkeillä. Maassa on roskia ja kuivia palmunlehtiä. Painan Adian istumaan laatikkoa vasten ja vedän t-paidan hänen housuistaan. Asettaudun hajareisin hänen päälleen ja suutelen. Lepakko vikisee luolan suuaukolla.

Adian alahuuli on pitkällä, ihmettelevänä. Hänen suuret silmänsä mittailevat intohimoisesti rintojani. Työnnän käteni hänen housuihinsa, missä tulikuuma kalu sojottaa jäykkänä. Nostan hameen vyötäisille, kiskon kalun esille. Pimeässä sitä ei erota, mutta se sätkii kämmenessäni. Hieron sitä pillukarvoihini ja kohoilen tunnustelevasti pojan päällä. Aukkoni on laajentunut valmiiksi, ei toki niin suureksi kuin pojan kalu. Lukitsen pojan laatikkoa vasten vahvoilla reisilläni.

Hyväilen esinahkaa. Varsi on niin paksu, että sormeni ylettyvät juuri sen ympärille. Kyyneleitä valuu yhä silmistäni ja ne kostuttavat Adian kasvot. Hän liukuu minuun, ja se on alkuun kivuliasta. Poikaan sattuu, hän näyttää sen ilmeillään, hän on kokematon. Rauhoitan häntä hyssyttelemällä, samalla kohoillen vatsa vatsaa vasten. Luoja miten hyvältä kalu tuntuu tunnelissani. Olen tulessa. Pidän kiinni vettyneestä pahvilaatikosta ja nussin pojalla. Pyyhe putoaa päälleni ja jotain roskia, viemäri lemahtaa saastaisena.

Revin mekon povea auki, jotta tissini pääsevät pois puristuksestaan. Ne rupeavat heijaamaan Adian kasvoja vasten. Yksi tissi on pelkästään niin pullea, että se peittää puolet pojan naamasta. Hän lutkuttaa nänniä ja vaikka se kuumottaa herkästi koko kehoani, jokin signaali alitajunnassani kuiskaa, että se on väärin ja riskialtista. Poika on liian nuori, mutta hänellä on ihana kalu. Katson hänen kasvojaan kiimassa, mutta minun täytyy lopettaa.

Adia ähkäisee, kohoaa laatikkoa vasten ja tyhjenee hetkessä veltoksi. Pilluuni valahtaa lämpöinen lasti. Siemennestettä juoksee vuolaana pojan kalun vartta pitkin, kun vetäydyn hänestä katuvana. Siirtolainen. Koditon. Nuori. Nieleskelen vastenmielisiä sanoja ja lähden pillu tahmeana. Minua hävettää.

Se on ollut likaista, surkeaa ja anteeksiantamatonta. Etenen ylämäkeä puolijuoksua ja otan sandaalit käsiini. Adia huutaa perääni ja seuraa. Minä kipitän nopeammin ja välimatka säilyy samana. Hotellin porttien jo siintäessä minä tiedän väistämättömän. En halua lopettaa tätä tällä tavalla. Miksi jättää elämässä kaikki puolitiehen?

Hidastan vauhtia ja annan hänen tavoittaa minut. Emme puhu mitään. Nostan poliisin asettamaa karanteeninauhaa ja päästän hänet hotellin alueelle. Yö on raikastanut ja nurmikko muuttunut kasteiseksi. Siihen jää kahdet jäljet, kun hiivimme seinän viertä pitkin allasalueelle.

Heti sisällä riisun hänen vaatteensa yhteen läjään ja otan häntä kädestä kiinni. En sytytä valoja, en vain kehtaa. Ajattelen lapsellisesti, että se mitä tapahtuu pimeässä, ei ole oikeasti tapahtunut. Avaan suihkuhuoneen oven.

Pesen Adian löytöretkeilijän uteliaisuudella. Hän nojaa kaakeleihin ja antaa sen tehdä. Sormeni hipovat teräviä nännejä ja kaulan kaarta. Hänen ihonsa haisee luolalle, likaisille vaatteille ja allasalueen kylmälle suihkulle, mutta pian hotellin laventelisaippualle. Minä hieron laihaan vartaloon runsaasti saippuavaahtoa ja pesen pois kenties alaikäisen siirtolaispojan leiman. Olkapäät, rinta, tuuheat kainalot. Polvistun pesemään hänen säärensä ja varpaansa, vaikken mikään Jeesus olekaan.

Säästän sukuelimen viimeiseksi. Pitkitän pesua hyväilemällä saippuaa hänen pakaroihinsa ja niiden väliin. Poika urahtaa, kun sormeni työntyy hänen peräaukkonsa suulle. Adian kalu on puoliksi jäykkä. Puristelen sitä, vedän esinahkaa taakse ja liukastan tummanlilan terskan. Nuorella pojalla on kaksi kertaa tavallisen aikuisen miehen väline ja potenssi.

Lopuksi kytken sadevesisuihkun päälle ja astun myös sen alle mekko päällä. Suutelen poikaa ja hänen kalunsa on paksuna tankona vatsaani vasten. Minä imen sitä vuoteessa, kun olen ensin kuivannut pojan froteepyyhkein.

Hän on hassussa asennossa: puoliksi sängyn laidalla maaten, pitkät jalat kaukana kokolattiamatolla roikottaen. En käytä käsiäni, otan niillä kiinni pojan jalkateristä. Nuolen terskan kosteaksi, pyöritän kieltä paljakan laella ja suurta reikää kiusaten. Hän pitelee arasti minun poninhännästäni kiinni. Suutelen elimen reunoja hartaasti, merkitsen reviirin. Suonet tykyttävät ja nuori kalu elää. Tukkani on litimärkä.

Imen terskaa koko sen mitalta, annan sen mennä poskeeni ja kurkkuuni. Se on muodoltaan puikulainen, siis aika pitkä ja lipaltaan korkea, tulppaani. Otan lisää senttejä haltuuni, nielen ahneemmin, lisää, vieläkin enemmän, tunnen oksennusreflektin olevan tuloillaan, mutta ahmin kalua, suljen silmäni ja tunnen huuliani vasten tyven munakarvat. Kalu nojaa kurkkupeitteisiin ja sykkii kuin oma pulssini.

Vedän Adian suustani ja jatkan nyt käsilläni hänen hyväilyään. Nuolen hänen täyteläisiä pallejaan. Toinen kives roikkuu toistaan alempana. Käytän varovaisesti hampaita, katson poikaa silmiin ja lutkutan hänen pussiensa nahkaa. Sitten nuolen alempaa. En ole koskaan aiemmin kokeillut sieltä. Nytkin vaan kokeilen, vaikka poika on puhdas. Se tuntuu kyllä perverssiltä: minun kieleni siellä, tiedättehän.

Palaan polkua pitkin takaisin ja haukkaan toisen kiveksen suuhuni. Pyörittelen sitä poskissani kuin kuumaa perunaa. Sitten toisen. Poskeni pullistuvat, hengitys vaikeutuu. Olen piripintaan täynnä Adian palleja.

Teen paljon muutakin suullani, mutta niiden kuvailu olisi tarpeetonta toistoa. Haluan kertoa siitä, miten opetan häntä.

Istun sängyn reunalla ja Adia on kontallaan edessäni. On pimein hetki. Hänen silmämunansa ovat vitivalkoiset ja kieli neitseellisen punainen. Levitän häpyhuuliani ja kieli hieroo pilluni sisäpintoja. Se ei ole koskaan käynyt sellaisessa rasiassa, tiedän. Siksi minun täytyy opastaa. Pidän toisella kädellä häpyhuulia auki, toisella kannattelen pojan päätä. Viestitän, että herkemmin, kevyemmin.

Hän oppii nopeasti. Kieli ei ole enää hiomakone, vaan sulka. Se loihtii esiin klitoriksen nahkahuppunsa alta, se tökkii rakoa hellästi. Valun liisteriä ja siemennestettä ihan valtoimenaan. Poika ei välitä siitä. Huokailen ja keinun. Poika on reisieni välissä maiskuttamassa. Hänen soma pyllynsä pyörii nuolemisen tahdissa hiukan tyttömäisesti, vaikka siellä jalkojen välissä heiluva toinen juttu ei ole mitenkään feminiini. Kutitan varpaan kärjellä hänen raskaita nyyttejään.

Kiihotus väristää kehoani päästä varpaisiin. Adia lipoo rohkeammin. Klitorista, sitten huulia ja vakoa, taas klitorista. Hieron vastaan ja karvatupsu on viiksinä hänen nenänsä alla. Nojaan enää varpailla kokolattiamattoon. Haluaisin huutaa, mutta jokin minussa tahtoo vielä säästää palkeita orgasmilta. Adian nuolemisesta kantautuu kauhea loiske, niin märkä olen eritteiden yhdistelmästä. Reiteni tärisevät, olisin niin lähellä.

Mutta en halua saada sitä kielestä.

Jaamme minibaarista kylmän Cokiksen ja tuijotamme sängyn laidalla horisonttiin ilmestynyttä pientä punaista pistettä, joka voisi olla majakka, laiva tai toivo.

Sitten minä vedän pojan päälleni. Hänellä on seisonut koko tuon ajan. Ohjaan kalun oikeaan paikkaan ja antaudun. Muna uppoaa kuin veitsi pehmeään voihin. Poika ei varo yhtään, vaan etenee nautinnon sokaisemana. Ei se haittaa, minä olen niin valmis ja hänen kertaalleen jo puhkaisema. Hän alkaa pumpata nopeasti. Voisin kiljua heti. Terska pullistelee vähintään kohdunkaulalla saakka, siellä missä mieheni kalu ei ole koskaan käynyt – vain suurin dildoni ja eräs vanhempi mies nuoruudessani.

Adian kasvot ovat melkein kiinni minussa. Oranssi piste on laajentunut sen verran, että hänen piirteensä erottuvat hetkittäin. Silmissä on pelko, mutta suu nauttii. Imaisen hänen huultaan ja työnnän kielen hänen suuhunsa. Tarraan hänen kookkaaseen pakaraansa ja painan häntä syvemmälle minuun, vaikka se sattuukin. Suutelen pojan kaulaa ja solisluita. Hän ponnistelee, tekee kiertoliikettä ja käyttää Jumalan lahjaansa jo taitavammin. Makaan melkein velttona lahnana, silmät nurin päässä. Poika nousee jalkateriensä varaan ja lankuttaa kyynärvarsiinsa nojaten, yhä nopeammin nakuttaen. Hänen kainalokarvansa ovat jälleen kosteat hiestä.

Olen pihdannut laukeamistani jo viikkoja, mutta nyt se tapahtuu varkain. Olen niin keskittynyt öljynmustan nuorukaisen punnerruksiin ja kalun vastaanottamiseen, etten huomaakaan enää estellä. Huudan jännittynyt selkä kaarella, kun orgasmi kaappaa kehoni ja käyttää sitä hyväkseen. Ihana nautinto nipistelee, läähättää ja kouraisee sisässäni. Nousisin sängystä korkealle, mutta Adia jyskyttää minua syvemmälle patjan pohjaan.

Kiedon nilkkani hänen pohkeidensa ympärille ja annan hänen riehua elimensä kanssa mielipuolisesti. Puren pojan olkapäätä, hän öhkii ja vaikeroi. Lämmin sperma suihkuaa minuun toistamiseen, tällä kertaa truutta on aivan onkalon pohjassa saakka. Pojan kasvot ovat hiestä kiiltävät, raukeat. Näen hänen silmänsä ensi kertaa aivan avoimina. Oranssi pallo on saanut auringon muodot, mutta se on yhä ilman kehää. Mereen on värjäytynyt karamellinen silta.

Kun siivooja tulee kärryineen, on kaikkialla häikäisevän kirkasta ja pölyisää. Siivooja kolistelee, köhii ja pitää meteliä, mutta en välitä. Laukean juuri silloin toistamiseen. Adia jatkaa liikettään isot pussit hölskyen. Siivoojan lähestymisessä on jotain aiemmasta poikkeavaa ja tarmokasta. Hänen äänensä kuuluu ilman peittävää maskia. Kasvot ja riemu tulevat esille, kun hän hihkaisee:

  • Madam! Madam! Quarantee is over and you can take fly…

Hän tuijottaa suu auki, huulet värittöminä ja maskinmuotoinen vaaleampi kuvio kasvoillaan. Makaan kyynärpäihini nojaten, kasvot häneen päin ja tyyny vatsani alla. Pyllyni on mehevästi esillä Adille, joka nai minua takaapäin. Siivoja ei ehdi hämmästykseltään poistua, kun Adin vartalo oikenee ja hän tyhjentää jälleen pussinsa minuun.

Se on riski sekä rikkomus, ei siitä pääse mihinkään – rikkomus moneenkin asiaan. Mietin sitä kuitenkin hyvällä, kun istun viimein lentokoneessa. Minua hymyilyttää. Tapaan lapseni ja mieheni lentokentällä. Minua hymyilyttää vieläkin, mutta kasvosuojuksen takaa sitä ei juuri näy. Päätän aluksi, etten kerro siitä mitään. Se on tapahtunut poikkeusoloissa ja on niin poikkeuksellista, etteivät muut voi sitä ymmärtää. Koko elämä on mennyt muutamissa päivissä ja viikoissa heikun keikun.

Mutta keväällä – kun eriskummallisen hiljainen vappu on ohitettu ja puihin ilmestynyt vihreitä silmuja -, minä päätän kertoa miehelleni, että se tapahtui illalla tunnelissa: tuntematon mies otti minut väkisin, enkä minä voinut sitä estää, vieraassa maassa. Kaikki oli hyvin nopeasti, eikä hän vahingoittanut minua paljoa, laukesi sisääni ja katosi. Adiaa en aio mainita. Minä en kertoisi muuten mitään, mutta kun se alkaa jo näkyä: soma pyöreys vatsassani.

 

8 kommenttia viestissä: “Rikkomus karanteenissa”

  1. Hannele says:

    Rakastan novellejasi, ne ovat aina varmoja valintoja. Voisitko julkaista uudelleen novellin, jossa nainen erehtyy sängystä erämaamökissä. Kaipaan sitä 😉

  2. Mare says:

    Kirjoita toki ihmeessä lisää. Loistava novelli.

  3. Tammenterho says:

    Jos olisin ollut se siivooja.., niin oisin hoitanut rouvaa joka päivä 🙂

  4. lehtorinrouva says:

    “vähän käytetty ujo hymy”

    se jäi soimaan mielessäni, toi mieleen muiston vuosikymmen sitten. Kun nuorempikin tyttäristämme oli lähtenyt kotoa, otimme tyhjilleen jääneeseen huoneeseen aasialaisen vaihto-oppilaan. Nimi ei paljastanut sukupuolta, ja vaikka olimme laittaneet toivomukseksi tytön, meille ilmestyi noin parikymppinen kohtelias nuorimies. Olihan se uutta minulle kun ennen oli ollut vain tyttäriä. Ja poika oli – sanoisinko – ripustautuva, ripustautui minuun. Miestäni se huvitti, ja sanoisin jo nykyisin, että kiihotti. Niin kuin minuakin, täytyy myöntää. Ja se johti lopulta siihen, että me esimerkiksi saunoimme kolmistaan. Se oli mieheni ehdotus, ja suoraan sanoen se aluksi kauhistutti. Vähän käytetty ujo hymy, se kuvaisi sitä tunnelmaa. Muuten tuossa yllä on kaikki jo tullut kerrottua. Tosin sitä siitosnussintaa, kuten joku sananiekka keksi, ei tapahtunut. Mutta kyllä se kynnys aika matalalle jo suli etteikö sekin olisi voinut tulla eteen. Lukukausi loppui, poika lähti, haikein tunnelmin puolin ja toisin. Olen jälkeenpäin miettinyt jäikö hänelle yhtä lämpimät muistot kuin minulle hänestä.

  5. Lumisade says:

    Mahtavaa. Kiitos erittäin elävästä tarinasta. Onko mahdollista saada sähköpostiin kaikki kirjoittamasi novellit? Olisi mukava lukea ne kaikki. Luin jostain aiemmasta, että olet kirjoittanut yli 70 novellia?

  6. Oikein oli says:

    Oikeinpa oli mehukas siitosnussintatarina. Pyllyjutut ohitin kyllä kun eivät kiinnosta. Mutta viimeiset rivit kruunasivat kaiken mehukkaan kerronnan.

  7. Madclown says:

    Olipahan novelli. Upeaa tekstiä. Hyvin kuvailtua kerrontaa. Yks parhaista

  8. Sanaton says:

    Olihan täydelilsesti rakennettu novelli. Varmaan paras mitä olen täällä lukenut. Syvä kumarrus ja kiitos 🙂

Kommentoi

top