search
top

Pojun oppivuosien aloitus

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (39 votes, average: 3.51 out of 5)
Loading...
Poju, tuo  oikeasti jo ihan miehen ikäinen, mutta niin poikamaisen siro pieni leikkikaverini. Hän kasvoi vanhoillisessa perheessä pienessä kunnassa, aika kaukana kaikesta. Muistan kun päädyin kylään ensimmäisen kerran työmatkallani, en voinut kuin hämmästellä – ei tämmöisiä paikkoja ole kuin yliampuvissa amerikkalaisissa elokuvissa. Mutta siinä minä olin. Paikka oli kuin jumahtanut 90-luvulle. Ei kyseessä sentään mikään amish-tyylinen tapaus ollut. Autoja ja muuta oli, mutta ihan hämmentävää, miten edes tietokoneita ei tuntunut olevan kuin harvassa. Väki vaikutti kyllä sinänsä onnelliselta, niin mikäpä minä heitä olin muuttamaankaan. Poju kuitenkin iski silmiini – hintelä poika, joka murjotti nojaten konehallin seinään.
Olin juuri isänsä kanssa keskustelemassa ja tämä näki katseeni.
“Pojalla on jokin käsittämätön uhma menossa. Tappelee ja sadattelee, eikä tartu työhön sitten niin millään. Aikuinen jo kesissään, mutta tuollainen nulikka!”, isänsä murahti. Oma kiero mielihaluni syntyi kuin itsestään. Minun toisaalta teki mieleni nostaa poju siitä istumasta, kannustaa ja rohkaista olemaan itsensä, mutta samalla napata heti polvilleni saamattomuutensa vuoksi. Aivan kuin poju olisi aistinut mietteeni, hän kääntyi katsomaan minua. Ja punastui! Poikahan on selvästi vain hukassa itsensä kanssa! Annoin asian kuitenkin olla ja palasin työjuttuihin, joita isänsä kanssa olin tullut hoitamaan. Tuo uhmakas poika jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni.

Seuraavana päivänä olin heti herättyäni keksinyt mielestäni todella oivan idean! Jos törmäisin poikaan ja hän yhä reagoisi katseeseeni samoin, aikoisin viedä idean seuraavalle tasolle. Päättäväisenä nousin majapaikastani autooni ja ajoin jälleen konehallille aloittamaan toista työpäivääni kiertueen tällä stopilla. Pääsin perille ja autostani ulos, kun hallista kaikui valtaisa huuto. Pian näenkin ovesta astuvan ulos tuon saman pojun naama kiukusta punaisena. Hän tarpoo pitkin askelin suoraan kohti minua katsomatta eteensä. Hän tajuaa minut vasta kun kengänkärkeni osuvat hänen näköpiiriinsä. Hän pysähtyy kuin seinään, nostaa katseensa ja kyllä, jälleen hän punastuu kuin salaman iskusta.

“No mutta huomenta!” huikkaan, mutta saan vain muminaa vastaukseksi.
“Oletko isälläsi töissä?”
“Pakko. Ei ne mulle mitään maksa, huutaa vaan, et kyllä nuoren pitää töitä tehdä. Mulla on monta veljeä, ottais niitä hommiin!” Johan alkoi selvitä tämä kuvio!
“Jaajaa. Vaikutat kyllä aikaansaavalta tyypiltä. Pysyykö sulla kynä kädessä?”
“Täh? Siis miten niin? Tai siis joo….” Nyt poika ryhdistäytyy. Hän on selvästi ylpeä itsestään. “Minä olen se, joka on varaston kirjat pitänyt aina ajantasalla.”
“Kiinnostaiskos sua työt? Mä tarttisin työparin näille matkoille, kun en millään ehdi itse kirjoittaa kaikkia raportteja valmiiksi. Mä kyllä hoidan sun koulutuksen ja kyllä me sulle asuminen keksitään kaupungissa. Jos vaan yhtään kiinnostaa. Nyt on vasta kevät ja kesästä on tulossa todella kiireinen.” sanon viimein ehdotukseni ulos. En tosiaan ole varma, mitä olen tekemässä, mutta joskus on pakko luottaa vaistoonsa. Poika hämmästyy, mutta lopulta asia päätyy siihen, että minulle on tiedossa huomisaamuna kyytiin yksi lisämatkustaja matkalaukkunsa kanssa. Hänen vanhempansa tuntuivat lopulta jopa helpottuneilta, että ehdotin pojan ottamista matkaan. Näin siis päädyimme toistemme elämiin.

Kesän ajan kiersimme ympäri Suomea. Opin tuntemaan tuota nuorta miestä, jota aloin pojutella. Välillemme nousi luottamus nopeasti ja usein säästimmekin hotellikuluissa ja varasimme vain jaettavaksi kahden sängyn huoneita. Selvisi, että perhe on tosiaan ollut todella vanhoillinen – oli päivän selvää, ettei pojalla ollut minkäänlaista tietämystä seksistä ja kaikki tuo raivoaminen ja uhma oli sitä murrosiän tuomaa hämmennystä, mihin kukaan ei vastannut. Kyllä tuon pojan keho toimi, mutta hän ei tiennyt, miten siihen piti reagoida. Eräänäkin aamuna heräsin siihen, että vessasta kuului nyyhkytystä. Pyysin päästä sisään auttamaan. Poju oli herännyt aamuseisokkiin, jota hän kutsui pakotukseksi, ja yrittänyt sitten saada sen laskemaan kylmällä vedellä. Hän oli ottanut pakastimesta kylmäpussinkin, mutta sekään ei tuntunut auttavan. Istuin pojun viereen siihen kylpyhuoneen lattialle. Silloin ensimmäistä kertaa ojensin käteni ja otin pojun syliini. Siinä tuo hintelä ja minua nuorempi sekä selvän poikamainen mies antoi viimein kaiken tulla. Hän itki sylissäni ja antoi minun pidellä itseään.

“Mikä sua harmittaa?”
“Mikä mua vaivaa? Miksei tää lopu?!” poika huusi kyyneltensä välistä ja tökki kuin inhoten omaa erektiotaan. Katsoin hänen miehisyyttään ja se oli oikeastaan varsin upea. Hieman vasemmalle kaartuva, melko pitkä ja sopivan paksu. Terska oli selvästi erottuva. Oikeastaan sellainen, mitä moni nainen – ja miksei mieskin – himoaisi.
“Kultapieni. Sinussa ei ole mitään vikaa. Tuo on ihan normaalia.” Nyt oli aika ottaa kieron suunnitelmani ensimmäinen askel. Olinkin odottanut tätä. “Mun olisi selvästi aika kertoa sulle hieman asioita. Tarvitsen siihen vähän apua eräältä tutultani, niin sovitaanko, että viikonloppuna palataan asiaan, jooko?”
Poju katsoi minua hämmästyneenä, mutta samalla helpottuneena.
“Voitko sä auttaa saamaan tän loppumaan?”
“Kyllä, tavallaan. Nyt, anna sen vain olla, kyllä se siitä laskee. Näitä … ” heiluttelin kylmäpussia kädessäni “… ei enää käytetä tämmöiseen puuhaan, jooko?” Poju myöntyi katsoen minua hieman nolona.

Viimein koitti viikonloppu. Olimme juuri matkamme vaiheessa, missä oli edessä pohjoisen kierros. Olimme päättäneet pysyä viikonlopun ajan Oulussa, josta lähtisimme maanantaina eteenpäin. Jälleen otimme yhteisen huoneen hotellista. Minä olin jo herännyt ja odottelin pojun heräämistä. Tänään hänen olisi aika ottaa ensiaskeleet toyboyn asemaan. Lopulta alkoi kuulua tuttua ähinää ja pian uninen silmäpari tuijotti minua.
“Sä ootkin jo hereillä. Mikset herättäny?”
“En viitsinyt. Tarttit lepoa” vastasin hymyillen. “Muistatko mitä lupasin sulle tänä viikonloppuna kertoa?” Silloin pojun silmät oikein rävähtivät auki. Hän selvästi muisti.
“Joo! Nytkö ne sit on ohi?”
“Ei. Ne eivät tule olemaan ohi, mutta opit ymmärtämään asioita. Mähän kerroin, että tartten apua. Tänne tulee eräs Simo. Ei tartte pelätä, Simo tietää kyllä itsekin mitä koet, sillä on ollut ihan sama juttu. Käy sä sillä aikaa suihkussa, ku ootellaan, et se löytää parkkiksen.”

Poju kävi suihkussa ja sillä aikaa Simo tosiaan olikin ehtinyt jo paikalle. Simo oli pojua vanhempi, mutta nuoreksi mieheksi laskettava kuitenkin. Hän oli nuorekas, mutta ei poikamainen samaan tapaan kuin poju. Kun poju tuli suihkusta pyyhe lanteilla, Simo istui jo huoneen nojatuolissa. Pojua selvästi ujostutti ja nolostutti ajatus, että joku mies tulee kuulemaan ‘pakotuksesta’, mutta minä en antanut sen häiritä. Pojulla tuo tarkoitti usein sellaisen pienen uhman ja uhittelun nousua, mutta meillä oli jo tullut kuluneen kesän aikana selväksi se, että minä olen meistä se joka määrää, mikä laski pojunkin uhmakkuutta selvästi.

Nyt minä istutin pojun sängylle viereeni.
“Tätä kutsutaan anatomiaksi. Oliko teillä koulussa yhtään bilsan tunneilla ihmisten anatomiasta? Ai ei? No, niin mä vähän arvelinkin” totesin huokaisten kun poju pyöritti päätään. “Mä kosken sua nyt herkkiin kohtiin. Sano heti, jos tuntuu pahalta, niin lopetan, jooko?” Poju ujosteli, mutta nyökytti päätään. Ohjasin hänet selälleen sängylle ja kävin istumaan hänen jalkojensa juureen. Vein käden varovaisesti hänen kalulleen. Poju näytti olevan aivan hukassa, mitä tapahtuu.
“Katso. Tätä poju voi kutsua pippeliksi. Nyt se on tällä tavalla levossa. Kun mä silitän sitä näin, niin tuntuuko hyvältä? Hyvä. Se saakin tuntua. Samalla se kuitenkin kasvaa, ihan samalla tavalla kuin miten sua aamulla välillä pakottaa.” Kun pojun elin alkoi kasvaa, jatkoin runkkaamista hellemmin mutta keskittyen herkkiin ja hyvältä tuntuviin kohtiin. Aluksi poju selvästi säikähti omaa reaktiotaan, mutta lopulta uskaltautui alkaa nauttimaan tilanteesta. Hän painoi silmät kiinni, eikä kestänyt aikaa eikä mitään, kun hänen hengityksensä kävi raskaaksi. Tarvittiin vain muutama veto lisää, kun hän laukesi voimalla omalle vatsalleen. Oli päivän selvää, ettei poju ollut kokenut moista ennen ja sitä sekoittuneen onnellisuuden, säikähtämisen ja himon määrää, mikä pojun kasvoilla kävi!

“Hienoa! Juuri noin. Tuntuiko hyvältä?” Poju mumisi vastauksen silmät ummessa. Hän kurkisti hieman minua silmäkulmasta ja samalla hän huomasi, kuinka hänen vatsansa oli aivan sotkussa. Kauhu selvästi nousi takaisin pojun silmiin.
“Ei mitään hätää. Joo, tuli sotku, mutta niin käy joskus. Se kuuluu tähän asiaan”, kiirehdin selittämään hänelle. Kaivoin paperia ja pyyhin enimmät pois.
“Nyt mä opetan sulle, miten sotkua voi välttää. Katsos, Simohan on myös mies, kuten tiedät, ja hänellä on samanlainen vehje kuin sinulla. Ne ovat eri näköisiä ja kokoisia kaikilla miehillä, mutta toimivat samalla tavalla.”

Osoitin Simoa tulemaan luoksemme. Hän jäi seisomaan sängyn viereen. Farkkujen kohoumasta tiesin, että Simo oli jo valmiina.
“Mä hyväilin sua käsin, mutta sen voi tehdä muullakin tavalla. Simo oli ystävällinen ja lupautui auttamaan, että sä pääset harjottelemaan. Alotetaan ihan sillä, että avaa vaan hänen housunsa”
Poju teki työtä käskettyä. Hän alkoi avaamaan farkkuja. Kädet hieman tärisivät, eli jännitys oli selvästi läsnä, mutta istuin hänen vieressään ja nyökkäsin kannustavasti aina, kun hän epäröi. Lopulta housut olivat auki ja ohjeistin pojua laskemaan niitä alemmas. Simolla oli pojun kalua pidempi, mutta ohuempi ase valmiina. Terska oli hieman vartta isompi ja koko komeus kaarsi hieman ylöspäin. Poju katsoi sitä arkana.

“Nyt voisit ensin hieman silittää sitä käsin. Samalla tavalla kuin, mitä äsken näytin sulle. Ja ei ole mitään hätää, Simolta ei tule sotku yhtä nopeasti. Säkin opit kun tuut vanhemmaksi.” Nostin pojun kädet Simon kalun varrelle. Hän ei uskaltanut tehdä sille juuri mitään, joten minä pidin hänen käsiään omissani ja näin ikäänkuin yhdessä hieroimme Simoa.
“Kato. Huomaatko tuon pienen pisaran Simon kalun päässä? Se tarkoittaa, että Simosta tuntuu hyvältä. Nuolaise se pois.” Samalla hieman painoin pojua niskasta kohti kalun päässä kimaltavaa kiimatippaa. Poju kokeili aivan kielen kärjellä hieman kalun päätä. Se vain nytkähti innosta, kun kostea ja arka kieli hiveli sen pintaa. Painoin pojua lähemmäs ja viimein hän nuolaisi kunnolla.

“Hyvä. Ota nyt seuraavaksi se suuhusi. Vaikka se tuntuu hassulta, ajattele tikkaria. Tämä vain on isompi. Ihan samaan tapaan käytät kieltäs ja kitalakeas.” Pidin yhä kättä pojun takaraivolla, jottei tämä yrittäisi karkuun. Silitin välillä peukalollani niskaansa kannustaakseni eteenpäin. Lopulta hän henkäisi syvään keräten rohkeutta ja avasi suunsa. Simo työnsi kalunsa rauhallisesti pojun suuhun ja alkoi hitaasti liikuttaa sitä. Kerroin koko ajan samalla, miten tämä liike tekee samaa hyvää tunnetta, kuin mitä yritin kädelläni osoittaa pojulle aiemmin, mutta kuinka pojun suu tuntuisi vielä paremmalta.
“Tässä on tällainen ikään kuin kiertokulku, jossa olet nyt päässyt oppipojan asemaan ja lopulta kasvat siitä sitten aikuisemman miehen rooliin. Aluksi tämä on roolisi.” Poju alkoi selvästi hieman jo päästä pahimmasta jännityksestä, kun hänen päänsä alkoi myötäillä Simon liikkeitä. Huomasin, että Simo alkoi päästä lähemmäs tämän kokemattoman, mutta selvästi kohtalaisen innokkaan pojan käsittelyssä.

“Pian Simoltakin tulee sotku, kuten sulta äsken. Mehän ei kuitenkaan haluta, että se sotkee paikkoja, eihän? Niinpä. Anna sen siis kaiken tulla suuhusi. Kun kaikki on tullut, nielet vain kaiken. Näin oot todella kiltti poika – Simo nauttii, eikä tule lainkaan sotkua! Saat multa sitten palkinnon myöhemmin, kun oot niin reipas!” Tämän kuultuaan Simo laukesi ähisten pojun suuhun. Tälle tuli selvästi hieman yllätyksenä, kuinka voimalla tavaraa oikein tuleekaan, mutta käteni ollessa yhä hänen niskallaan, oli poju kuuliainen ja nieli kaiken, minkä ehti. Simo tuli pois pojun huulten välistä ja pieni määrä spermaa valui pojun suupieltä pitkin. Ohjasin sen sormellani takaisin pojun suuhun. “Otetaanpa ihan kaikki talteen!”

“Nyt annetaan Simon hetki levähtää ja sitten opetan toisen tavan, millä sinä voit auttaa, ettei tule sotkua.”

3 kommenttia viestissä: “Pojun oppivuosien aloitus”

  1. Biboy says:

    Ihana tarina pojusta. Kirjoita lisää!

    • Baroness says:

      Tulossa on. Kolme osaa on valmiina, vanhoja nostan uudelleen esiin. Toiveita mihin kaikkialle vielä vie? 😏

Kommentoi

top