search
top

Konsulttina

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (88 votes, average: 2.43 out of 5)
Loading...
Olet töissä konsulttifirmassa. Minä tiedän sen, mutta harmiksesi, sinä et tiedä tulevasi toimeksiannolle juuri meidän toimistoomme. Kyllähän sinä tiesit, että minä jossain toimistopuolen hommissa olen töissä, olethan nähnyt minut työvaatteissani, jos olemme joskus lounastunnilla tavanneet. Niissä tapaamisissa on ollut selkeä jako, että minä ohjaan ja sinä tottelet kuten kiltin toyboyn kuuluu, joten et koskaan ole kysynyt enempää. Et kuitenkaan mitenkään osannut odottaa tätä.

Saavut normaaliin tapaasi hieman ennen sovittua tapaamisaikaa asiakkaan osoitteeseen. Astut sisään annettuun osoitteeseen ja kerrot aulassa, mihin yritykseen olet tulossa vieraaksi. He ilmoittavat saapumisesi ja kertovat jonkun saapuvan pian. Kiität ja siirryt katsomaan läheisestä ikkunasta avautuvaa hienoa maisemaa kaupungin rautatiepihan ylitse. Aulassa kulkee ihmisiä edes takaisin, mutta lopulta kuulet, kuinka korkokenkien ääni selvästi lähestyy sinua. Käännyt ja et saata uskoa, että minä olen edessäsi. Minulla on tukka nostettu nutturalle, jakkupuku päällä ja niin korkeat korot, että olen sinua pidempi. Tervehdin sinua täysin asiallisesti, aivan kuin en tuntisi sinua ja lähdemme kulkemaan kohti hissiä.

Hississä nojaan reteesti takaseinään kädet puuskassa ja tarkkailen sinua häpeilemättä. Katseessani näkyy pienen pieni virne ja mittailen reaktioitasi. Emme mene kuin neljänteen kerrokseen, mutta matka tuntuu sinusta piinaavan pitkältä. Saavumme oikeaan kerrokseen ja päästät tietysti herrasmiehenä minut ensin ulos hissistä. Pelkäät, että alat jo kuvitella omiasi, sillä voisit vannoa, että joku hipaisi takapuoltasi. Kosketus oli kuitenkin niin pieni, että sen oli oltava vahinko – tai juurikin sitä mielikuvitustasi ja toiveajatteluasi. Saavumme toimistoon ja esittelen sinut sille tiimille, jonka kanssa eniten tulet töitä tekemään seuraavien päivien aikana. Et voi kuin nielaista, kun kuulet, että juuri minut on nimetty avustamaan konsulttiamme eli minun vastuullani on neuvoa neukkarit, viedä sinut syömään ja niin edelleen.

Ohjaan sinut työllesi varattuun neukkariin.

“Kun saadaan aamupäivä tehokkaasti alkuun, voidaan lähteä lounaalle talon ulkopuolelle. Tuossa ruokalassa ei ollut tänään järin hyvä valikoima”, totean. Äänestäni ei ole aistittavissa minkäänlaista vihiä, että tuntisimme muuten. Olet toisaalta todella tyytyväinen, mutta samalla huomaat olevasi jopa hieman pettynyt. Et ehdi asiaan liikaa jäädä vellomaan, sillä samalla neukkariin tulevat ensimmäisen osion kanssa työskentelevät henkilöt ja työpäivä alkaa.

Lounasajan saavuttaessa, olen jälleen ilmestynyt neukkarin ovelle. Saitte juuri hommat siihen jamaan, että muutkin painuivat lounastunnille. Nappaat takkisi ja lähdemme. Menemme autohalliin ja hyppäämme autoon.

“Päästään paljon nopeammin hyvään ruokapaikkaan”, selitän, kun nouset auton kyytiin. Pääsemme ravintolaan ja tuttu jännityksen kihelmöinti palaa jäseniisi. Pettymykseksesi keskustelen kanssasi vain työasioita. Sitä sinä et huomaa, että aina kun nouset hakemaan juotavaa tai muuta, katseeni seuraa perässäsi.

Saamme syötyä ja hyppäämme takaisin autoon. Olet jo luovuttanut ja paneudut vain työasioihin itsekin. Tämänkokoisessa kaupungissa ei ole lainkaan uutta, että takaisin mentäessä pitää ajaa jotain raivostuttavaa kiertoreittiä, kun kadut ovat miltei kaikki yksisuuntaisia, niin et lainkaan ihmettele, kun huomaat meidän kiertävän kaupungin laidan kautta. Lopulta kuitenkin ajan auton tien reunaan hieman sivussa olevalle työmaalle – ei liiaksi, että kukaan ihmettelisi, mutta tarpeeksi, ettei autoon näe suoraan. Vedän käsijarrun päälle ja käännyn sinuun päin.

Ääneni on hiljainen ja hieman matalampi kuin normaalisti.

“Kun tämä työpäivä on ohi, sinä ehdotat, että lähdemme vielä afterworkille yksille, onhan sentään perjantai. Sen jälkeen ohjaat minut hotellillesi ja minä korkkaan sinut. Onko ymmärretty?” Menet aivan lukkoon – olet pitkään haaveillut siitä, että minä korkaan pienen peppusi, muttet ole vielä uskaltanut antaa minun sitä tehdä. Olen antanut sinulle aikaa ja olemme keskittyneet tapaamisissa muihin toyboyn tehtäviin. Nyt tämä kuitenkin tuli niin selvänä käskynä, ettet tiedä mitä sanoa.

“O-on ymmärretty rouva”, saat lopulta vastattua.

“Hyvä.” Taputan sinua reidelle, starttaan auton ja lähden ajamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jatkan taas juttelua työasioista. Et tiedä yhtään, miten päin olisit ja voit vain toivoa, että puna on laskeutunut poskiltasi, ennenkuin olemme jälleen toimistolla.

Työpäiväsi jatkuu ja yrität keskittyä työhösi. Minäkin olen hävinnyt omiin työtehtäviini. Lopulta saat työmoodin jälleen päälle ja kykenet paneutumaan työhösi niin, ettet edes ajattele minun olevan samassa toimistossa. Seuraat kahvitauolla muuta tiimiä taukotilaamme hakemaan kahvia. Yhtäkkiä kuulet korvaasi kuiskauksen ja jähmetyt niille sijoillesi:

“Ihan vain muistuttaisin konsulttiamme näin kahvitauolla, että mitä hän lounastunnilla autossa lupasi.” Vedät kahvia väärään henkeen ja alat yskiä sitä. Muut kääntyvät katsomaan, että mikä sinun on, mutta sinä olet vain onnellinen, että nyt punastumisesi lasketaan yskän aiheuttamaksi. Kun saat sen rauhoittumaan, olen minä jo poistunut töitteni pariin.

Loppupäivän painatkin töitä aivan sormet rakoilla. Osa tiimistä on jo lähtenyt, osa tekee juuri lähtöä. Viimeiset ovat juuri poistuneet huoneesta, kun kuulet koputuksen neukkarin ovelta. Nostat katseesi ja olen siinä ovella.

“Kuinkas lelum…. siis kunsulttimme päivä sujui?” Tiedät varsin hyvin, mikä lipsautukseni aiheutti, mutta olen itse kuin puhuisin maailman luonnollisimmasta työasiasta.

“Ihan hyvin on sujunut, vähän kiirettä meinaa pitää” vastaat samalla kun katsot minua hieman tutkivasti.

“Meinaako mennä vielä perjantaina ylitöiksi? Pitääkö minun jäädä vielä katsomaan, että saat kaikki tarvittavat materiaalit? Valitettavasti joudumme kyllä jäämään kaksin toimistoon, kun muut poistuvat.” Nojaan rennosti neukkarin ovenkarmiin ja katson sinua ihan pienen pieni virne kasvoillani.

Yrität keskittyä vain sanomiseeni ja jättää ilmeeni huomioimatta. “Voi olla, että ylitöiksi menee.”

“Harmin paikka. Noh, olen täällä työpisteelläni, jos tulee asiaa.” Sen jälkeen poistun ja palaat työsi ääreen.

Jossain vaiheessa tajuaisit työsi lomasta, että seisoisin jälleen neukkarin ovensuussa, nojaamassa karmiin kädet puuskassa ja katson sinua. Työsi keskeytyy, kun huomaat minut ja nostat katseesi minuun.

“Älä anna mun häiritä.” Silmistäni paistaa pieni ilkikurisuus. Et mahtaisi mitään sille, että työsi häiriintyisi, vaikka koitatkin keskittyä saamaan viimeiset analyysit valmiiksi, jotta maanantaina on helppo jatkaa toisen tiimin kanssa. Kuitenkin huomaat pettyväsi hieman, kun tajuat minutn poistuneen oven suusta.

Palaan kuitenkin siihen pian takaisin. Olen vapauttanut hiukseni nutturalta ja jakkuni alla ollut paitapusero on poissa ja tilalla toppi, joka on rintojen kohdalta melko napakka – sekä yllättävän paljastava. Jalassani on yhä housuni, jotka korostavat takapuoltani sekä mustat korkokenkäni. Suusi loksahtaa auki. Kävelen hitaasti pöydän luo pitäen katseeni tiukasti sinussa. Vedän vastapäätä olevaa penkkiä kauemmas ja istuudun siihen. Nostan jalan toisen päälle ja nostan kädet puuskaan rinnalleni nojaten samalla reteesi taaksepäin tuolissa.

“Joko alkaa tulla valmista?”

“Kyllä tää alkaa olemaan…”

Lasken toisen jalkani alas ja nojaan kyynärpääni pöytään. Tämä asento korostaa kyllä rintojani, jotka ovat muutenkin kohtalaisen kookkaat.

“No mutta sehän on hyvä” sanon virne naamallani. Silmäsi nauliintuvat rintoihini ja minä huomaan sen välittömästi.

“Eikös konsultti ole ennen tällaisia nähnyt?” naurahdan ja tyrkytän niitä hieman lisää. “Ja eikös sille ole opetettu, että naista katsotaan silmiin?”

“On toki” vastaat ja koitat pitää äänesi normaalina. Nousen ja istuudun pöydän reunalle aivan tuolisi viereen.

“Niin kumpaa? Nähnyt rintoja vai oppinut tapoja?”

“On opetettu” vastaat nostaen samalla katsettasi.

Nostan toisen jalkani ylitsesi ja nojaan sen penkkisi reunaan. Nyt istut penkillä aivan jalkojeni välissä, kun toinen jalka on koukussa tuoliisi tuettuna ja toinen lattialla.

“Hyvä.” Nojaan koukussa olevaan polveen, jolloin tulen lähemmäs sinua ja joudut katsomaan minua ylöspäin, jos maltat pitää katseesi silmissäni. Näen miten yrität parhaasi mukaan katsoa minua vain ylös silmiini.

Kuiskaan sinulle: “Pitäisikö meidän varmistaa, että oppi on mennyt perille?”. Silmissäni on virne ja samalla peukaloni ja etusormeni pitävät leuastasi kiinni.

“M-mitä tarkoitat?” änkytät vastaukseksi.

Nojaudun vielä lähemmäs sinua, niin että voit miltei tuntea huuleni korvallasi, kun kuiskaan: “Se on varsin helppoa, nopeaa ja … nautinnollista.” Samalla rintani miltei painautuvat kasvojesi luo.

“Se kyllä kuulostaa houkuttelevalta” huomaat vastaavasi.

Nousen samantien ylös ja irrottaudun sinusta.

“No hyvä! Nouseppa ylös.” Käyn seisomaan tuolisi viereen odottamaan.

Nouset ylös hieman epäilevänä. Vetäisen sinut kädestäsi eteeni seisomaan, selkä vasten minua. Olen korkokengissäni sinua pidempi. Pidän molemmista käsistäsi kiinni ja kuiskaan korvaasi: “Ja nyt. Nyt sinä tottelet minua. Onko selvä?” Ääneni ei anna sinulle vaihtoehtoja.

“Selvä rouva” vastaat tunnollisesti.

“Hienoa.” Otan sinua puvuntakistasi kiinni ja autan sen sinulta pois. Löysään kravattiasi ja vedän sen pääsi yli.

“Nyt, seiso siinä.” Kuulet kuinka avaan neukkarissa olevan kaapin oven ja otan sieltä jotain. Sen jälkeen palaan selkäsi taakse. Tunnet, kuinka painaudun aivan sinua vasten ja tuon käteni etupuolellesi.

“Tämä on hieman tiellä. Ei varmaan haittaa, jos otan sen pois” sanon samalla kun avaan vyötäsi. Et kykene kuin katsomaan käsiäni, kun ne avaavat vyötäsi. Sen vuoksi teenkin kaiken liioitellut hitaasti. Kun saan vyösi auki, siirryn avamaan housujasi.

“Nämäkin ovat hieman tiellä.” Et uskalla liikkua käsieni alla, mikä onkin fiksua. Saan housusi auki ja liutuan peukaloitani boksereittesi resorin alla lanteillesi. Vaikken sitä näekään, tiedän että alat jäykistymään, kun ihoni osuu omaasi.

Yllättäen vedän molemmat housusi yhtäaikaa alemmas, mikä saa sinut hätkähtämään. Painan sinua sinua toisella kädelläni selästäsi toisen käteni pitäessä sinua lanteilta. Liike on niin yllättävä, että joudut ottamaan käsilläsi nopeasti tukea pöydästä. Jätän toisen käteni selkäsi päälle, jottet pääse nousemaan siitä. Tyydyt kohtaloosi, etkä fiksuna poikana yritäkään laittaa vastaan. Huomaan kuinka vilkaiset boksereitasi toivoen varmasti, etten olisi huomannut kuinka olet jo saanut ne märiksi kiimatipoillasi. Katson tietysti, mitä vilkuilet.

“Vai sellaista. Konsultti taitaa pitää tästä. Vai kuinka?” Läimäytän samallakämmenellä pakaraasi.

“Kyllä rouva” vastaat ujosti. Naurahdan omahyväisesti.

Tunnet, että selkäsi päällä oleva käsi siirtyy jalkojesi väliin ja ottaa kiinni kalustasi. Huokaat syvään ja avaat vähän jalkojasi lisää, jotta tuntisit käteni paremmin. Toinen käteni käväiseen siinä myös ja pian tunnet, miten kalusi ja kivesteri ympärille puristuu jotain. Olen laitanut hiuksissani aiemmin olleen pompulan puristamaan tavarasi hyväksi paketiksi. Haukot muutaman kerran henkeä. Lasken irti ja läimäytän vielä pakaroitasi. Siirryn ottamaan sivupöydältä jotain. Yrität selvästi kurkkia silmäkulmastasi, muttet uskalla nostaa ylävartaloa pöydältä.

“Älä turhaan edes yritä kurkkia!”

Kävelen jälleen taaksesi ja oikea käteni laskeutuu selällesi. Kumarrun yllesi, silitän selkääsi ja puhun rauhoittavalla äänellä.

“Nyt sinun täytyy rentoutua. Vedä syvään henkeä. Juuri noin. Vielä uudestaan.” Huomaan, että yrität rentoutua parhaasi mukaan tasaisesti hengittäen. Kun seuraavan kerran vedät henkeä, painan sinua tukevasti pöytää vasten ja samalla toisesta kädestäni tunkeutuu yksi sormi syvälle sisääsi. Huokaat todella syvään ja kalusi nytkähtää samalla pöytää vasten.

“Hyvä, kiltti poika.” Silitän selkääsi ja alan hitaasti liikuttaa sormea sisälläsi. Huokailet todella kiimaisena ja tiedän, että haluaisit laueta. Puristus kassiesi ympärillä kuitenkin vaikeuttaa laukeamistasi.

Alan hivuttaa toista sormea sisääsi.

“Olikos konsultti yhä neitsyt täältä?” kysyn, vaikka tiedän sinun olevan. Haluan vain saada sinut puhumaan, sillä tiedän sen kasvattavan noloustumistasi.

“Aaj…! Aah, olen…”

“Nyt, konsultti, on oppitunnin aika. Se, että tuijotat töissä naisten rintoja, saa heille olon, että he ovat pelkkiä leluja, joita haluat panna. Eli tehdä juuri näin …” sanon kun samalla painan kolmatta sormea sisääsi. ” … eikä se kuulu työpaikoille. Alatko oppia?”

“Aa-alan” vastaat ääni väristen.

“Hyvä. Eli mitä teet, kun seuraavan kerran näet naisen työpaikalla?” Voimistan sanomistani koukistamalla sisälläsi olevia sormiani.

“Katson heitä silmiin.”

“Hyvä.”

“Rouva, saanko laueta?” kysyt, kuten sinun aina leikkiessämme kuuluu.

“Koska oppitunti on mennyt perille, saat laueta.” Otan pompulan pois kivestesi ympäriltä, mutta pidän sormet syvällä sisälläsi.

Kun sykkimisesi on lakannut, otan sormeni pois sisältäsi. Annan sinun jäädä vetämään henkeä pöytää vasten ja asetan viereesi paperipyyhkeitä, jotta voit siistiä itsesi ja paikat. Taputan selkääsi.

“Kiltti poika. Kun olet valmis, tule sanomaan, niin vien sinut hotellille.”

7 kommenttia viestissä: “Konsulttina”

  1. Kolli says:

    Piristää työpäivää kun nainen selkeästi viestittää piukalla
    vaatetuksellaan, mitä mielessään 😉

  2. Erämies says:

    Tilanteen salliessa.., Hänelle maistuu töissäkin.
    Ja mikäs sen hienompaa, kuin jälkeenpäin ihailla
    lattialta stringejä noukkivaa ja kulahtanutta nutturaansa
    ponnariksi korjailevaa kaunista pomotarta 🙂

    • Baroness says:

      Välillä se on tarpeen kesken päivääkin, että saa keskittymiskyvyn takaisin urilleen!

      • Erämies says:

        …tai sitten se pomottaren keskittymiskyky vain herpaantuu!
        Kun heti aamusta toimitalon parkkihallin hissinovien sulkeuduttua takanamme. Toisen käden sormeni tarttuu pitkistä hiuksistaan kiinni, ja kääntää kauniit kasvonsa olkansa ylle. Toisen käteni sormet liukuu röyhkeästi reiden sivupintaa pitkin Hänen lyhyen hameensa alle. Näykkäisy korvalehdestä, ja samalla sormeni jo lähes tukistaa ohuiden stringien kankaan läpi häpykarvakiitorataa. Kuiskaus, narttu ei taakuulla saanut kotona aamumunaa ennen töihin lähtöä! Hissin pysähtyessä, nopea irtaantuminen ja toinen kuiskaus, tunnin päästä Sä herkkuperse kävelet arkistohuoneeseen ilman stringejäsi. Ovet aukenee, sisään tulee 3. kerroksesta suunnittelupuolen väkeä. Huomenet, ja matka jatkuu ylemmäs kohti alkavaa työpäivää…

  3. Erämies says:

    Mun seksikäs pomotar käyttää kanssa usein piukkaa
    jakkupukua, ja pitää hiuksiaan nutturalla.
    Hän tosin nauttii siitä, että Minä otan ohjat!

    • Baroness says:

      Sillekin on aikansa ja paikkansa 😉 varsinkin, jos pitää työssä pitää kuria ja järjestystä, saattaa vapaalla haluta toisinpäin!

Kommentoi

top