search
top

Mika V

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (32 votes, average: 3.03 out of 5)
Loading...

Raotin silmiäni ja katselin hetken hämärää huonetta. Aistieni heräillessä vähitellen horroksestaan aloin hahmottaa hiljaa kuuluvaa musiikkia, ja huumaavaa tuoksua. Kuului hiljainen koputus, ja Jukka raotti huoneeni ovea. “Mitä kello on?” sain inahdettua. “Shh! Hiljaa urpo! On aatto!” se sihahti luikahtaessa huoneeseeni. Hetkessä olin taas pieni poika, ja tiesin tasan mitä oli tapahtumassa. “Aatto!” hihkaisin hiljaa ja pomppasin ylös. Jukka ojensi jo minulle kylpytakkia ja tohveleita, itse samanlaisessa varustuksessa valmiina ryöstöretkeen. Kello oli vasta seitsemän, ja muut nukkuivat vielä. Paitsi äiti, tietysti. Minusta tuntui välillä ettei se nukkunut koskaan, mutta silti se oli jotenkin aina hyvällä tuulella ja pirteä.

Hiivimme ovelle, ja Jukka kurkisteli näkyisikö äitiä. “Ihan hiljaa, se taitaa olla taas lukemassa. Onneks sillä on jo musiikit päällä” se kuiskasi ja avasi oven aivan hiljaa. Tohvelit jalassa hiivimme äänettä mahdollisimman matalina läpi eteisaulan, samalla vilkuillen ettei äiti huomaisi meitä, hipsien kohti keittiötä. Päästyämme keittiöön näkösuojaan nousimme ylös ja kuulostelimme hetken kuuluisiko äidin askeleita. Jukka nyökkäsi merkiksi ja minä otin mahdollisimman hiljaa laatikosta ison veitsen ojentaen sen sitten Jukalle. “Paksu siivu sitten!” sihahdin jääden vahtiin keittiön nurkalle Jukan suunnatessa pöydällä jäähtyvän kinkun luokse. Se leikkasi hiljaa kaksi paksua siivua kinkkua ja minä sulloin pipareita ja konvehteja kylpytakkini taskuihin. Hiivimme samaa reittiä takaisin huoneeseeni, ja kävimme tyytyväisenä myhäillen matolle istumaan ja saalista jakamaan.

Tabletista Lumiukkoa katsellen köllötimme Jukan kanssa huoneeni lattialla, tyynyt pään alla, paksut kinkkusiivut masuissamme ja konvehtipapereita ympärillämme lojuen, kun ovi aukesi ja äiti seisoi silkkisessä aamutakissa kädet puuskassa meitä katsomassa. “Pojat. Siinä oli vieressä teille ihan oma kinkkurulla, minkä voitte tuhota” se murahti ja vilkaisin Jukkaan. “Aaa niin joo sitäkö varten se oli. Kyllä mä sen huomasin, mutta eihän se nyt mikään oikea kinkku ole” Jukka virnisti ja sai äidin pudistamaan päätään. “Joka vuosi” se huokasi ja heitteli toppavaatteita meidän päälle lattialle. “Hopi hopi, lunta on tullut” äiti huikkasi mennessään ja vääntäydyimme istumaan. “Joka vuosi…” huokasimme yhteen ääneen ja aloimme pukemaan. Kinkkuvarkaista tuli aina rangaistukseksi lumityöt ja kiltisti painoimme taas pihalle kolaamaan ja lapioimaan. Oli se sen arvoista.

“Kato, pojat olleet taas varkaissa?” isä kysyi ajettuaan pihaan. “No joo… Tiedäthän sä” virnistin sille. “No tiedänhän minä” isä nauroi ja nosti kassin autosta, missä oli oletettavasti joululahjoja. Isä oli illalla palannut työmatkalta, eikä siksi ollut tapansa mukaan eilen käynyt. Siksi se tuli tänään aamiaiselle meidän kanssa. Isä auttoi meitä vielä hetken jotta pääsimme sitten kaikki aamiaispöytään. Aaton aamiainen kesti aina pitkälle toista tuntia kun rauhassa syötiin ja juteltiin. Tai no, meillehän se oli jo toinen aamiainen, second breakfast, kuten kunnon hobiteilla kuuluukin olla. Isä jätti tuomansa lahjat kuusen alle ja asetti meidän muiden kanssa henkilökohtaiset koristeet kuuseen. Pöydälle jäi vielä odottamaan yksi lasinen pallo jonka äiti oli hankkinut Mikaa varten. Lähdimme sen jälkeen kaikki hetkeksi ulkoilemaan, käyden kävelyllä läheisellä hautausmaalla laskemassa kynttilät isovanhempien, ja isoisovanhempien haudoille. Ulkoilun jälkeen oli lounaaksi puuroa, ja Lillin löytäessä mantelin se sai pipareista suurimman, äidin leipoman kauniisti koristellun piparkakku-ukon.

Aatto vieri perinteiden mukaan rauhallisissa merkeissä, elokuvaa katsellen ja saunoen, huipentuen sitten ylenpalttiseen illalliseen ja lahjojen jakoon. Keräsin sivuun Mikalle tarkoitetut muutamat paketit, ja vaihdoin sen kanssa muutamia viestejä pitkin päivää. Joulupäivänä sen äidillä oli taas töitä, joten menin käymään Mikan luona. “Mitäs nää on?” se kysyi kun ojensin eteisessä sille kassin missä oli paketteja. “Höpsö, sun lahjat tietysti” naurahdin riisuessa kenkiä. “Siis näin monta? Mulla ei ole sulle kuin yksi lahja… “ se huokaisi hieman nolona. “Ei mullakaan ole sulle kuin yksi paketti, niin kun sovittiin. Mutta siinä on pari pakettia äidiltä, ja isältäkin yksi.” Kiedoin käteni Mikan ympärille painaen huuleni sen huulille. “Hei rakas” se kuiskasi ja vastasi ahnaasti suudelmaani.

Kaaduimme lattialla olevalle pedatulle patjalle suudelmiin hukkuen, vaatteitamme samalla riisuen. Saatuani itseni alasti revin Mikalta sen housut pois ja pääsin vihdoin kiinni tuohon niin kovasti kaipaamaani kyrpään. “Oi luoja… jollain on ollut ikävä…” Mika voihkaisi aloittaessani ahnaan imemisen, jonka se kuitenkin keskeytti jo hetken kuluttua “Tule tänne, mun vierelle, niin mä voin hyväillä sua samalla” se kuiskasi ja kävimme kyljelleen vasten toisiamme 69 asentoon. Jatkoin ahnasta suihinottoa, alkaen muna suussa ynistä kun Mika upotti kullini omaan suuhunsa. Se tuntui taivaalliselle. Sain lutkuttaa tuota maailman upeinta kyrpää, ja kaikki se hänelle tarjoamani hyvä vastautui takaisin itselleni. Hetken vielä sain nauttia tästä ihanuudesta, kun Mika maiskauttaen irrotti huulensa munani ympäriltä. “Erno varovasti” se henkäisi kiimaisena ja laskin tuon jumaluuden suustani ettei se vahingossa laukeaisi. “Tule mun päälle, mut rauhassa, mä haluan nauttia susta kunnolla” Mika kääntyi selälleen avaten liukkari tuubin valellen sillä sitten itsensä. Laskeuduin Mikan ylle ja rauhallisesti ohjasin sen sisääni. Huokasimme molemmat, ja jäin hetkeksi istumaan paikoilleni. “Tuo äskeinen oli mukavaa” kuiskasin silittäen Mikan rintaa. “Niin oli, miks me ei olla tehty niin aikaisemmin?” se vastasi silitellen reisiäni hiljalleen. Kohautin olkaani ja hetken aikaa vain hyväilimme toisiamme, että suurin kiima ehtisi hieman tasaantua.

“Joko uskallan?” kysyin hymyillen ja liikutin hieman lanteitani. Kulli litisi liukkaassa pepussani ja sai minut huokaisemaan silmät suljettuna. Mika tarttui lanteisiini ja alkoi varovasti ohjata liikettäni. Alkuun aivan hiljaa keinuen, tunnustellen ja hellien. Välillä laskeuduin vasten Mikaa suutelemaan sen vaativia huulia, näykkien kaulaa yhä lanteitani hiljalleen liikutellen. Vähitellen sen ote lanteillani tiukkeni, keinuttaen minua lujempaa, suudelmien muuttuessa entistä kiihkeämmiksi ja silmien alkaessa kipinöidä. Nousin taas suorempaan, ja aloin voimakkaammin liikuttaa itseäni, jumalaisen kullin upotessa sisääni uudestaan ja uudestaan. “Oliko lutkalla ikävä saada kullia peppuunsa?” Mika murisi allani halun karheuttamalla äänellään tarttuen samalla munaani. “Oli!” voihkaisin onnellisena. “Oliko lutkalla ikävä omalle paikalleen?!” se karjaisi ja läimäytti takapuoltani. “Oih oli!” voihkin kiimaisena Mikan runkatessa minua voimakkaasti. “Missä lutkan paikka on?!” Mika murisi lujempaa, minun jo pomppiessa kuin mieletön vasten sen kyrpää, salamoinnin suunnatessa jo kohti munaani. “Sun kullin juuressa!” kiljuin valtavan orgasmin alkaessa vavisuttaa kehoani ja purkaessa spermaa Mikan rinnalle, sen tarttuessa lujaa lanteisiini ja painautuen syvälle sisälleni, karjahtaen nautinnosta lauetessaan peppuuni.

Lysähdin vasten Mikan rintaa voipuneena ja onnellisena, huohottaen samaan tahtiin Mikan kanssa. Se silitti hiuksiani, ja jostain syystä alkoi nauraa. “No, mikä tuli?” kysyin huvittuneena katsoen sen hyväntuulisiin silmiin. “Ei mitään, tuntui vaan niin hyvälle, että alkoi jotenkin naurattaa. Tää tais tulla tarpeeseen.” Hymyilin ja muistin Mikan minulle lähettämät kuvat toissa illalta. “Kiitos niistä kuvista, ne piristi mun iltaani.” Mika alkoi nauraa ja suuteli minua vielä. “Mä arvasin että sä alat siellä heti tuhmailemaan kun mun silmä välttää.” se nauroi. “No minkä mä sille voin, että sä saat mut niin kuumaks” virnistin ja nousin ylös mennäkseni käymään pesulla.

“Ai niin tuota… Osaisitko sä laittaa ne viestiasetukset niin ettei se saapunut kuvaviesti näy siinä aloitusikkunalla?” Mika oli laittamassa kahvia, kun sen käsi pysähtyi kahvipurkille ja se kääntyi katsomaan sitten minua. “Että mitenkä?” se kysyi kohottaen toista kulmaansa. Tunsin itseni pikkupojaksi joka oli matkalla rehtorin kuulusteluun, ja tiesi että sapiskaa oli tulossa. “Niin kun ne asetukset… minä en keksinyt mistä niitä muutetaan…” sopersin ja yritin viattomasti hymyillä. Mika huokasi syvään. “Niin joku näki sen lähettämäni kuvan?” Nyökytin syyllinen ilme kasvoillani. “Älä nyt vaan sano että Jukka?” Vedin henkeä hampaideni välistä saaden aikaan suhisevan äänen, jolla myönsin että juurikin näin oli päässyt käymään. “Voi hyvä helvetti…” Mika huokaisi ja aloitti kahvinpurujen mittaamisen alusta. Onneksi se ei ollut minulle vihainen, vaan vaihtoi asetukset oikein ja piruili sitten vielä jotain päälle. Mika oli oppinut jo suodattamaan Jukan vinoilua, eikä Jukka sille koskaan esimerkiksi koti tilanteestaan päätä aukonut, enemmänkin härnäsi tahallaan kun tiesi ettei Mika ollut koskaan joutunut sellaista sietämään. Se olikin joskus minulle todennut, että Mikalle tekee vaan ihan hyvää saada vähän takaisinkin siitä miten se on muita kohtaan käyttäytynyt.

“Tässä olis tämä. Se ei ole kovin kummainen… Mut toivottavasti tykkäät…” Mika ojensi minulle paketin, ja kääreen alta paljastui pieni rasia. “Oletko sä ostanut mulle jonkun korun?” kysyin ilahtuneena nähdessäni rasian pilkottavan kääreestä. “En… Tai tavallaan. Mä tein sen. Ostin sellaisen kurssin, missä pääsin korusepän kanssa tekemään tätä. Se neuvoi ja auttoi, ja tehtiin mun suunnitelman pohjalta. Sitä mä väsäsin kun sanoin et on vielä se yks kurssi kirittävänä.” Naurahdin ja muistin miten olin ihmetellyt miten Mika tuntui painivan yhden kurssin tehtävien parissa niin kauan. Rasiasta löytyi hopeinen sormus, jonka pinta oli rosoinen, kuin kallio. “Siis säkö teit tän itse?” henkäisin ja hypistelin sormusta käsissäni. “Niin… Onks se… Tai et… Tykkäätkö?” Katsoin hämmästyneenä Mikaa joka näytti kuin olisi hieman nolona. “Kulta! Täähän on ihana! Miten sä ootkin osannut tehdä näin kauniin?” Mika punastui hieman ja hymyili helpottuneena. “Siinä on kaiverruskin” se sanoi ja käänsi hieman sormusta kädessäni. Minun kallioni- luki kauniisti kirjailtuna sileällä sisäpinnalla. “Kun sitä sä olet mulle, minun kallioni. Sä oot mulle sellanen vakaus ja turva.” Mika kuiskasi silittäen hiuksiani samalla kun sydämeni suli ja sieluni lauloi aariaa.

“No mikä se noin hymyilyttää?” äiti kysyi palattuani kotiin. Näytin oikeassa kädessäni olevaa sormusta ja kerroin sen olevan Mikalta. “Onpas kaunis. Piti jo tarkistaa kummassa kädessä tuo on, että onko se kihlasormus kun noin leijailet.” Näytin äidille myös kaiverruksen ja kerroin Mikan tehneen sormuksen itse, ja kaiverruksen merkityksen. Äiti huokasi taas kuinka ihana poika Mika olikaan. “No niin on, vähän liiankin. Mua alko tän jälkeen hävettää että mulla oli sille vaan se kirja mitä se oli toivonut, ja se marimekon paita…”

Tapaninpäivän vietin isän ja Jukan kanssa meillä, kun äiti oli lähtenyt jo Markon kanssa mökille. Isä ja Jukka lähtisivät aamulla tästä käsin yhtä matkaa lentokentälle. Isällä oli taas työmatka, Pariisiin tällä kertaa, ja se oli pyytänyt meidät mukaan. Minua ei huvittanut mennä, enemmänkin odotin että koti olisi tyhjä ja voisin kutsua Mikan meille. Saunassa isä yritti vielä maanitella minua mukaan, oli kuulemma tarkistanut että koneessa olisi vielä vapaita paikkoja myynnissä. “Ei se halua mihinkään lähtee, kun se odottaa vaan et sais jäädä kahdestaan sen Dickpicin kanssa…” Tuuppasin Jukkaa kiukkuisesti kylkeen. “Et kutu sitä siks!” sihahdin vihaisena ja heitin lisää löylyä. “Mikä oli?” isä kysyi kulmat kurtussa itseään samalla vihtoen. “Dickpic” Jukka virnisti ennen kuin ehdin kieltää. “Joo kiitos, en ehkä haluakkaan tietää enempää” isä naurahti hörpäten oluestaan. “Se Mikan äiti on vielä sen luona, mut sen pitäis saada oma asunto pian vuodenvaihteen jälkeen. Ei olla nyt hirveesti Mikan kanssa nähty, kun se on äitinsä tukena, ja ei nyt ehditä oikein millonkaan olla ihan kahdestaan. Sen äitikin on välipäivät töissä, ja alkaa muutenkin voida vähän paremmin, niin oli puhe et Mika tulis mun luokse nyt kun muut on poissa. Etenkin tämä kusipää!” sihahdin Jukalle joka alkoi vain nauraa. “No älä nyt viitsi, mitäs on niin juro et oikein näkee miten vittuilu uppoo, ja sehän vielä ihan itse tarjoilee aiheita.” Jukka näki että suutahdin hieman, ja yritti sitten vähän lepytellä. “No joo joo, on se ihan kiva jätkä kun siihen on tutustunut. Mut pakkohan sille on vähän vittuilla kun vieläkin näkee miten sana “homo” saa sen aina varpailleen.”

Jäin miettimään Jukan sanoja, ja se taisi olla oikeassa. Enhän minäkään homouttani mitenkään erityisemmin korosta, mutta se tuntui luontevalta osalta itseäni, eikä minulle ollut kynnys kulkea käsi kädessä kaupungilla. Mikasta kyllä pystyi välillä huomaamaan, että se oli sille edelleen hieman vaikeaa, ja sillä meni ihon alle jos joku meistä jotenkin huomautti. Kerran kun joku pultsari oli kadulla huikannut “vitun homot”, Mika oli näyttänyt hetken jopa järkyttyneeltä, ja vielä järkyttyneemmäksi sen ilme muuttui kun huomautin sille, että niin, sähän olet. Siitä huolimatta että meillä oli ihanaa, se aika ajoin joutui edelleen tekemään töitä ollakseen sujut sen kanssa, että rakasti poikaa. Kaipa se tuomitseva ilmapiiri sen kotoa oli aika syvällä.

Seuraavana aamuna Jukka ja isä lähtivät jo aikaisin aamulla, ja minä sain herätä rauhalliseen aamuun. Käperryin nojatuoliini hämärään olohuoneeseen selaamaan puhelintani, napsien välillä aamiaiseksi pipareita kuusesta. Vihdoin ovikello soi ja riensin sitä avaamaan. “Hei rakas” hymyilin iloisesti Mikan nähdessäni. Se näytti hieman totiselta astuessaan sisään riisuen samalla takkiaan. Ilahduin kun huomasin Mikan pukeutuneen minun hänelle ostamaan Jokapoika paitaan. Mika ripusti takkiaan naulakkoon kun tartuin sitä hellästi kyljistä ja painoin kasvoni sen niskaan. “Näität komealta tässä paidassa” kuiskasin suukotellen sen harteita. “Ollaanko me kahdestaan?” Mika kysyi tarttuen käsiini kyljillään vilkaisten minua samalla olkansa yli. “Ollaan, useampikin päivä.” Mika kääntyi päin minua painaen minut sitten tiukasti vasten itseään, tarttuen sitten toisella kädellä tukkaani. “Sä olet ollut vähän tuhma poika” se murisi ja alkoi painaa minua polvilleen. Tuo murina sai minut aina syttymään ja munani värähti housuissa. “Ai olen vai?” inahdin kiimaisena Mikan avatessa vyötään ja napittaessa auki sepalustaan. “Tosi tuhma” se murahti ja vetäisi vyönsä irti taittaen sen sitten kaksin kerroin. “Ohhoh…” sain jännitykseltäni huokaistua ennen kuin muna nostettiin boxerin reunan alta esiin ja tungettiin suruitta suuhuni. Aloin kiltisti lutkuttaa suussani paisuvaa elintä vilkuillen välillä Mikan oikeaa kättä, jossa se puristi lujaa vyötään. Vatsassani lepatti joka kerta kun Mika edes hivenen liikautti kättään, enkä tiennyt mitä tältä päivältä odottaa.

Imin Mikaa siinä eteisaulan lattialla pitkään ja hartaasti, vilkuillen vuorotellen Mikaa sekä kättä jossa se vyötään piteli. Lopulta Mikan ote tukastani tiukkeni ja se alkoi liikutella lanteitaan naiden rauhallisesti suutani. Luulin sen jo aivan pian laukeavan, kun Mika vetäytyikin kyrpä kovana kauemmaksi. Pelkäsin mitä tuleman pitäisi, ja aidosti jännittäen aloin anella että saisin imeä vielä lisää. “Tuhma lutka on hiljaa nyt!” Mika murahti ja painoi kovana seisovan munan takaisin housuihinsa. Yritin hyväillä pullottavaa etumusta käsilläni, kun vyö räppäsi sormilleni saaden minut kiljaisemaan enemmän säikähdyksestä kuin niinkään kivusta. Mika heristi sormeaan ja veti minut seisaalleen. “Pikku lutka riisuu kiltisti vaatteensa ja menee laittamaan minulle aamiaista” se komensi lähettäen minut matkaan läpsäisten mennessä vielä takapuolelleni. Hämilläni mutta kiihottuneena riisuin kiltisti vaatteeni, mennen sitten keittiöön missä Mika jo istui pöydän ääressä. Vyö lepäsi pöydän reunalla Mikan levittäessä lehden ja alkaen sitten silmäillä sitä. Tunsin itseni kuin joksikin pikku vaimoksi, joka kantaa miehelleen tohvelit ja lehden tämän palattua töistä. “Haluatko tukevan aamiaisen, rakas?” kysyin kiltisti silmäillen jääkaappia. “Mielellään, mutta reippaasti” sain tiukan vastauksen, ja aloin kaivella kaapista pekonia ja munia sekä paahtoleipää ja leikkeleitä.

Katoin meille runsaan mutta nopean aamiaisen, joka nautittiin rauhallisesti hiljaisuuden vallitessa Mikan keskittyessä lehteensä. Säpsähdin kun Mika hörppäsin loput kahvinsa ja kolautti kupin pöytään, siirtäen sitten tuoliaan reilusti kauemmas pöydästä. “No niin” se murahti ja kurottautui pöydältä vyönsä. Vatsassani muljahti, ja Mika taputti reittään. Nousin ehkä jopa hieman vapisten tuoliltani astellen sitten kohti Mikaa. Laskeuduin polvilleni Mikan vierelle, ja siitä edelleen vatsa vasten Mikan reisiä. Se nykäisi minua hieman lanteilta enemmän syliinsä, niin että peppuni nousi paremmin esille. Vilkaisin nopeasti Mikaan, odottaen sitä ihanaa virnistystä jonka se minulle aina soi, alkaessaan kiusaamaan minua kohti taivaita. Ei virnistystä, vain kiviset kasvot jotka tuijottivat selkääni, ja käsi alkoi hivellä pakaraani. “Onko lutka ollut tuhmana?” se kysyi ja läpsäytti hieman kämmenellä pakaralle. Säpsähdin, säikähdyksestä ja kiihotuksesta, mutta yhäkin epävarmana. “On…Kulta…” sopersin hämmentyneenä saaden ensimmäisen hellän vyön iskun pepulleni. Inahdin hieman, munani painautuessa vasten Mikan reittä. “Kuka näytti minun kuviani Jukalle?” se murisi silittäen peppuani vyöllään. “Se oli vahinko…” Napakka vyön isku sai minut hieman parahtamaan ja korjaamaan sanomaani; “Minä! Minä näytin!” Uusi, entistä napakampi isku lävähti pakaralleni. “Kuka näytti?!” Mika karjaisi ja sivalti peppuani uudelleen. “Minä näytin…!” yritin vaikeroida saaden vain uuden iskun ja karjaisun “Kuka?!” Parahdin kun vyö sivalsi jälleen kuumottavaa peppuani, ja olisin voinut vannoa ettei tämä ole enää hauskaa, ellei kyrpäni olisi ollut toista mieltä. “Tuhma lutka, tuhma lutka näytti!” keksin parkaista, ja uuden iskun sijaan käsi alkoikin sivellä minua. “Niin teki, tuhma tuhma pikku lutka” ääni ylläni murisi käden jatkaessa hyväilyään.

“Tuhma pikku lutka näytti typerälle veljelleen kuviani. Mitä veli niistä tuumasi?” Mikan kylmä ääni sai kehoni väreilemään, ja tiesin että sapiskaa oli tulossa. “E… Ei mitään… Ihmeellistä… Vinoili vain…” sopersin ja osasin jo varautua uuteen iskuun joka läpsähtikin pakaralleni heti kun hyväilevä käsi oli siltä väistynyt. “Vinoili vain?!” Mika karjahti piiskaten minua nyt parilla iskulla peräjälkeen, saaden minut parahtamaan kivusta joka muuttui viiltävän kivun jälkeen kuumottavaksi poltteeksi. “Aiheuttiko tuhma pikku lutka minulle jonkin uuden haukkumanimen toilailuillaan?!” Mika karjaisi ja läpsäytti peppuani vielä kämmenellään. Nyt ymmärsin mistä tämä oli saanut alkunsa. Jukka on aivan varmasti ilveillyt Mikalle viestillä ennen lähtöään, ja Mika on saanut kuulla Jukan antamasta uudesta lempinimestä. “Saattoi aiheuttaa, mutta en tehnyt sitä tahallaan, aivan vahingossa vain…!” anelin saaden vain sarjan iskuja pepulle ja hieman myös alaselkään. Viimeinen isku oi kovin tähän mennessä, ja parkaisin lujaa yrittäen jopa nousta pois tuomioistuimestani. Mika tarttui tukkaani painaen minut takaisin paikalleni. “Onko lutkalla johonkin kiire, vai?” se murisi korvaani saaden minut jäykistymään. “Ei… Ei ole rakas” vaikersin kivun tulisessa otteessa. “Onko lutka olevinaan jossain mihin ei mielestään kuuluisi?” Mika kysyi ja katsoi minua silmiin. Kasvot olivat kiviset, mutta silmät tuikkivat ja näin niissä sen virneen mitä Mika yritti pitää piilossa. “Ei rakas. Lutka on ansainnut kaiken tämän” vastasin kiltisti ja hymyilin hieman. Mika silitti hieman kasvojani ja antoi nopean suukon, painaen sitten pääni alas ja rykäisi kurkkuaan, kuin palatakseen takaisin siihen mihin jäätiin. Se läpsäisi vielä kämmenellään peppuani, ennen kuin kysyi matalalla äänellä sen mihin en halunnut vastata; “Minkä nimen lutka minulle aiheutti?”

Kevyt isku läpsähti jälleen, johtaen sitten kysymykseen “Minkä?”, ja hiljaisuuteni jälkeen uusi entistä kovempi isku pureutui takapuoleeni. Purin hammasta pysyäkseni hiljaa, ja isku iskun jälkeen parkaisin yhä kovempaa. “Minkä nimen?!” Mika karjaisi piiskaten peräjälkeen napakoilla iskuilla kuumana helottavaa peppuani, enkä kestänyt enää. “Dickpic!” kiljaisin ja piiskaaminen loppui. Huohotin kyyneleet valuen Mikan sylissä, tämän laskiessa vyönsä putoamaan lattialle. “Hyvä poika” se kuiskasi ja antoi minun laskeutua lattialle polvilleen. Pyyhin nopeasti kyyneleeni ja yritin purra hammasta. Osa minusta huusi että tämä oli kamalaa, mutta suurin osa minusta oli villiintynyt, ja jokin alkukantainen surkueläin minussa huusi kuinka halusi antautua tuolle pedolle mikä minua piiskasi. Jotenkin mieleeni tuli suhteemme aivan alku, kun himon, rakkauden ja pelon sekaisesti olin aina Mikan luo palannut. Mika kumartui eteeni ja tarttui hellästi kasvoihini. “Erno, kaikki okei?” se kysyi katsoen tarkasti silmiini. Nyökytin ja hymyilin hieman. “On, on joo. Vähän niin kuin sillon alkuun, pelkäsin, mutta silti aina odotin että näen sut uudelleen.” Mika kurtisti hieman kulmiaan ja silitti poskeani. “Ethän silti pelkää, oikeasti?” Vakuutin olevani kunnossa, ja sain kehotuksen mennä hetkeksi rauhoittumaan suihkuun, ja samalla pesuille. “Rangaistuksesi on nyt suoritettu. Seuraavaksi voitaisiin hoitaa alta pois se hyvittely.” Mika virnisti perääni, ja tiesin että töitä olisi vielä edessä. Kylpyhuoneessa katsoin peilistä helottavaa peppuani, jota koristi vyöstä jääneet raidat. Vaikka se oli tehnyt kipeää, aloin väkisinkin hymyillä katsellessani jälkiä takapuolessani. Mika, minun oma petoni, jonka kynsiin tämä pieni surkueläin antautuisi jatkossakin ollessaan tuhma.

Rauhoittelin tulisena polttelevaa takapuoltani viileän veden alla, jonka jälkeen aloin huolellisesti pesemään itseäni. Olin selviytynyt toilailuni aiheuttamasta rangaistuksesta, ja Mika oli vihjannut että edessä olisi vielä hyvittelyä. Aloin epäillä ettei hyvittelyyn varsinaisesti kuuluisi minun nautintoni takaaminen, ja pelkäsin liiallisesta nauttimisestani aiheutuvan lisää rangaistuksia. Aloin rauhallisesti hyväillä suihkussa rauhoittunutta kaluani, ja ajattelin että olisi hyvä tasata hieman paineita ennen kuin seuraava vaihe alkaisi. Suljin silmäni ja keskityin runkkaamiseen, eikä äskeisen jälkeen vaatinut suuriakaan ponnisteluita kun aloin olla lähellä helpotusta. Juuri kun olin laukeamaisillani, kuului takaani tiukkaan sävyyn; “Mitä se lutka täällä oikein vemputtaa?!” Säikähtäen käännyin kohti takanani seisovaa Mikaa, roiskuttaen juuri purkautuvat mällini vasten sen vatsaa ja reisiä. Silmät säikähdyksestä suurina tuijotin vatsaansa katselevaa Mikaa, joka nosti lopulta tiukan katseensa minuun. “Sä muuten lutka saat luvan siivota nuo” se murahti ilkikurinen virne huulillaan.

2 kommenttia viestissä: “Mika V”

  1. Laatikonpohjalla says:

    Ja totuttuun tapaan suoraa palautetta ja novellien esiin tuomia ajatuksia saa laittaa minulle myös suoraan sähköpostilla. On suuri ilo lukea ihanaa palautettanne,ja kuulla aiheesta heränneitä ajatuksianne. Nöyränä teidät kaikki mitä upeimmat lukijani mielessä pitäen kohti seuraavaa osaa.

    -L

    laatikonpohjalla@outlook.com

  2. Anonyymi says:

    Mä pidän, toivottavasti jatkuu. Ja nuo petipuuhat on kuin omasta elämästä.

Kommentoi

top