search
top

Mika IV

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (38 votes, average: 3.13 out of 5)
Loading...

Tarinani ovat alkujaan kirjoitettu vuosia sitten, ja unohtuneet laatikon pohjalle nyt uudelleen läpi käytäviksi ja jatkettaviksi. Tämä, kuten muutkin mahdollisesti julkaisemani tarinat, ovat kuvitteellisia, eivätkä pyöri pelkän seksin ympärillä. Jos siis kaipaat tiukkaa tekstiä pelkkään kiihottumiseen, jatka jonkun muun parissa. Jatkoa tälle on mahdollista saada. Suoraa palautetta voit laittaa myös sähköpostitse osoitteeseen: laatikonpohjalla@outlook.com
-L

Tämä on Mika-sarjan neljäs osa.

Sinä iltana joulu oli tullut aikaisin, ja olin ilmeisesti ollut kovinkin kiltti poika, kun sain noin mahtavia lahjoja. Minä olin saanut korkata Mikan, sen hyvittäessä vanhoja kalavelkojaan ensihetkiltämme, jonka jälkeen se oli tunnustanut rakastavansa minua. Siis RAKASTAVANSA. Yhä haaveillen kuluneesta illasta nukahdin kapealla sängyllä vasten Mikan paljasta rintaa, sen jo hiljalleen kuorsatessa vierelläni. Tätä taisi olla, kun on todellakin onnellinen.

Lauantai-aamu oli rauhallinen, köllöttelyä sängyssä, netflixistä sarjaa ja nopea aamunainti suihkussa. Pyyhe lanteillani kaaduin pläräämään puhelintani, kun Mika jo reippaana veti vaatteita päälleen. “Onks sun pakko mennä?” anelin sohvalta kaivaten jo rakkaani lämpöä. “En mä oo pitkään, nappaan vaan ne pari kirjaa kirjastolta. Jos haen jotain herkkuja kaupasta samalla.” Mika vinkkasi minulle silmää ja katosikin jo käytävään. Hetken löhöiltyäni vääntäydyin vihdoin ylös sohvalta pukemaan, alkaen siistiä aamiaisen jälkiä ja irrottelin lakanat sängystä vaihtaakseni ne. Kaivelin pyykkikorin komerosta ja lisäsin siihen vielä Mikan eilisen illan vaatteet ja pesuaineen valmiiksi. Sillä oli pyykkitupa varattuna puoliltapäivin, joten pääsisin pian viemään pyykit koneeseen. En ehtinyt kuin ottaa uudet lakanat kaapista, kun summeri soi. Oliko se tosiaan juossut sinne kirjastolle, vai unohtanut jotain ja kääntynyt takaisin? No, avaimensa ainakin, kun summeria soitti. Painoin oven avaus painiketta ja avasin oven käytävään, mennen jatkamaan lakanoiden parissa huoneen puolelle. Hämmästyin kun ovelta kuuluikin pian hiljainen koputus.

Vilkaisin nurkan takaa eteiseen ja näin oven raossa Mikan äidin. “Ritva.. Hei.” sanoin hämilläni ja menin häntä vastaan kutsuen sisälle. Huokasin hieman helpotuksesta hänen ollessa yksin, koska olin jo säikähtänyt että Mikan isä olisi sen mukana. “Niin.. Anteeksi kun minä näin kutsumatta…” se sopersi nolona. “Ei se mitään, tottakai, ihan milloin vaan olet tervetullut. Mika meni käymään kirjastolla ja kaupassa, mutta ei sillä mene pitkään, varmaan puolisen tuntia enää.” nostelin lattialle heittelemiäni peittoja ja tyynyjä petaamattomalle sängylle ja ohjasin Ritvan peremmälle. Ritvan ohittaessa minut siitä pelmahti hento laventelin tuoksu, ja sydäntäni kouraisi kun muistin mitä Mika oli eilen kertonut. Se istui pienelle sohvalle silmäillen asuntoa samalla kun menin laittamaan kahvia, enkä oikein tiennyt mitä sanoa. “Ottaisitko sä pullaa? Tai siis piparipullaa, äiti leipoi, se on vähän sekaisin taas joulusta, niin kaikessa on ripaus joulua..” yritin naurahtaa ja vilkuilin kelloa milloin Mika tulisi.

Pettasin sängyn loppuun kahvin tippuessa, ja yritin kertoilla Ritvalle kuinka Mika oli saanut loistavia arvosanoja lukukauden ensimmäiseltä puolikkaalta. Se hymyili helpottuneen näköisenä kun höpöttelin sille mitä vain päähäni sain, eikä sen tarvinnut keksiä minulle juteltavaa. “Jos mä käyn laittamassa pyykit koneeseen, pärjäätkö sä hetken?” kysyin antaessani Ritvalle kahvikupin ja pullaa pienelle pöydälle. Se kiitti nyökäten ja jäi siemailemaan kahviaan kun lähdin kohti kellaria.

Palatessani pyykkituvalta Ritva katseli kirjahyllyyn laittamiani valokuvia minusta ja Mikasta. “Mika näyttää niin onnelliselta näissä, se taitaa todella välittää sinusta” se sanoi hieman surua äänessään, mutta hymyili kuitenkin. “Niin… Niin se taitaa. Ja mäkin välitän siitä, ihan tosi paljon” vastasin laittaessani pyykkiaineita takaisin komeroon ja menin ottamaan itsellenikin kahvia tarjoten santsausta Ritvallekin. “Kiitos. Sä olet niin kohtelias poika” Se istuutui takaisin sohvalle ja minä istuin ison sohvatyynyn päälle lattialle pienen pöydän toiselle puolen. “Minä huomasin kyllä että Mikalla on jokin… juttu, mistä se ei halua puhua, mutten osannut kyllä odottaa että se olisi… tai siis… olisit sinä… tai että poika…” Ritva takerteli sanoissaan ja naurahdin hieman. “No en sitä alkuun osannut uskoa minäkään” vakuuttelin sille ja jatkoin sitten kysyen varovasti mitä mieltä Ritva tästä kaikesta oli. Huomasin sen kaipaavan poikaansa, ja pelkäsin hieman että Ritva saattaisi syyttää minua tämän menettämisestä. “Olihan siinä vähän totuttelua, alkuun, ja se kun oli mitä oli kun Markku sai tietää, ja sitten Mika lähti… Mutta kaiken sen alun pahan jälkeen, Mikalla näyttää olevan kaikki hyvin, paljon paremmin kuin kotona, ja sinäkin tunnut olevan oikein kunnon poika. Se on tärkeintä.” Ritva sai sanottua, kunnes kiirehti vielä jatkamaan; “…mutta Markun kuullen on parempi etten ole ottanut asiaan eriävää kantaa, se kun luulee nytkin että olen kaupoilla… Se ei oikein hyväksy tätä teidän juttua, ja kotirauhan kannalta on parempi ettei se toistaiseksi tästä käynnistä tiedäkään. Onhan se Mika varmaan kertonut…”

Mika palasikin sopivasti kotiin ja ilahtui nähdessään äitinsä. Hetken vielä yhdessä juteltuamme lähdin jo pyykkituvalle että he saisivat jutella rauhassa. Pesuohjelmat oli vielä kesken, kuten osasinkin odottaa, joten selasin päivän uutisia ja vastasin Jukan paniikkiviestiin, niin kuin joka vuosi, että mitä äidille lahjaksi. Äidillä ja isällä oli edelleen tapana ostaa meille monta joululahjaa, mutta nykyisin ne olivat käytännöllisempiä kuin lapsena. Villasukkia, boksereita, t-paitoja, tällaista tavallista käyttötavaraa, lisäksi tietysti suklaata ja yleensä jokin yksi kalliimpi lahja, merkkivaate tai takki tai jotain sellaista. Mikan joulu tuskin oli ollut ihan samanlainen kun mihin minä olin tottunut. En ollut koskaan ajatellut että se olisi jotenkin huonompi luokkaisesta perheestä, tai että itse olisin jotenkin paremmasta, mutta aloin nyt hahmottaa eroja kodeissamme. Eroja, jotka eivät varmaan olisi niinkään suuria jos sen isä olisi keskittänyt varansa ja energiansa perheeseen. Minun vanhempani tienasivat molemmat oikein hyvin, ja erosta huolimatta isä oli aina osallistunut reilusti taloutemme pyörimiseen ja ollut muutenkin isossa osassa elämässämme. Meille oltiin kuitenkin pienestä pitäen opetettu tarkasti rahan vastuullista käyttöä, ja jos olimme ylimääräistä rahaa vanhemmiltamme vailla, se piti aina hyvin perustella.

Vitkutellen levitin pyykit kuivaushuoneeseen ennen kuin matelin takaisin kohti asuntoa. Ritva tulikin minua rappusissa vastaan. “Erno… Oli mukava taas tavata. Hyvää joulua.” se toivotti koskettaen varovasti olkapäätäni jatkaen sitten matkaansa minun vastattua jouluntoivotukseen. Jouluun olisi vielä tasan viikko, mutta Ritvaa tuskin jouluna näkisimme. Mika istui mietteliäänä lattialle heittämälläni sohvatyynyllä, ja hymyili palattuani sisälle. “Nytkö sun äiti jo menikin?” kysyin siltä ihmeissäni. “Niin, kun isä alkaa varmaan kohta heräillä eilisen baarireissun jäljiltä, eikä se halua äidinkään pitävän muhun yhteyttä niin se tuli vähän niin ku salaa kauppareissullaan…” Nyökkäsin hieman ihmeissäni Mikan edelleen hymyillessä. “No? Jotain hyvääkin kun hymyilyttää?” utelin sitten käyden lattialle Mikan viereen sen alkaessa kertomaan juttutuokiostaan äitinsä kanssa. Ritva oli eilisen kohtaamisemme jälkeen alkanut laskeskella kuinka tulisi taloudellisesti toimeen jos lähtisi kotoaan. Se oli kysynyt Mikalta mitä täytyisi ottaa huomioon että pääsisi vaivihkaa siirtymään pois, koska avoin keskustelu erosta Markun kanssa saattaisi johtaa tavallistakin rumempaan jälkeen.

Illalla olin kiitollinen Ritvan vierailusta, joka oli saanut Mikan aivan erityisen hyvälle tuulelle. Olimme jo käymässä nukkumaan kun Mikan huulet alkoivat vaellella pitkin kehoani, hyväillen kaulaani ja vatsaani, laskeutuen aina reisille saakka. Tunsin Mikan kuuman hengityksen sisäreisilläni kun käsi tarttui hellästi kiveksiini alkaen hyväillä niitä. Huulet hamusivat pitkin kovettuvaa munaani saaden minut sulkemaan silmäni. Henkäisin tyytyväisenä Mikan lipastessa terskani huultensa väliin alkaen hellästi imemään. Se hyväili ja kiusasi minua pitkään tänään, saaden minut lopulta anelemaan että saisin laueta tuohon ihanaan suuhun joka oli viedä minulta järjen. Kiusattuaan minua vielä hetken laukesin vihdoin, Mikan imiessä tarkasti jokaisen tipan mitä sai minusta irti puristettua. Huohotin voipuneena Mikan noustessa suutelemaan huuliani, maistuen yhä minulle. “Hyvää yötä rakas” se kuiskasi ja kietoi kätensä ympärilleni.

Aamulla heräsin kahvin tuoksuun ja kuulin Mikan jo häärivän keittiössä. Vedin bokserit jalkaan ja keittiön ovella näin Mikan ilman paitaa, essu lanteillaan. “Kas huomenta” virnistin sille huomatessani essun alla paljaana vilkkuvan takapuolen. “Huomenta muru” Mika vastasi hymyillen ja veti minut luokseen. “Sähän herkkuja täällä väsäät” kuiskasin kietoessa käteni takaapäin Mikan paljaan ylävartalon ympärille. “Tämä kun on aamupala special a la Mika, se maksaa vähän extraa” Mika murahti ja kääntyi päin minua, himo silmissään kipinöiden. Hymyilin ja aloin nykiä essun nauhoja auki, pudottaen sen sitten lattialle. Näykin Mikan täyteläisiä huulia ja hamusin käsilläni essun alta paljastunutta alavartaloa, kun käteni osui johonkin kovaan, kuumaan ja huomiota vaativaan. “Ohhoh” henkäisin ja laskeuduin polvilleni.

Hetken aikaa ehdin hellästi hyväillä ja vasta suukotella edessäni seisovaa kyrpää, kun käsi tarttui tukkaani. “Ota se suuhun lutka” Mika murahti kiimaisella äänellä ja painoi munansa syvälle suuhuni. “Nyt imet mua niin ku kunnon lutkan kuuluu” se murisi ja alkoi varovasti liikutella lanteitaan. Sen mulkku seilasi rauhallisesti suuhuni ja ulos, ja minä lutkutin kuin henkeni riippuisi siitä. Tartuin kiinni Mikan pakaroista ja katsoin sitä palvovalla katseella, sen rauhallisesti pannessa suutani. Rakastin tuota mulkkua, ja sen ihanaa makean suolaista makua. Ynisin kiimasta ja mielihyvästä, ja lutkutin niin hyvin kuin tämä kiltti pikku lutka vain osasi. Mika huokaili nautinnosta tuijottaen minua himokkain silmin, nopeuttaen lanteidensa liikettä. Irrotin toisen käteni Mikan pakaralta kouraisten boksereissani kovana seisovaa kyrpää. Hyvä että ehdin koskettaa itseäni, kun napakka läväytys osui poskelleni. “Lutkat ei runkkaile! Lutka keskittyy nyt!” minua komennettiin. Voihkaisin minkä lutkutukseltani pystyin, ja munani oikein sykähti kiihkosta kämmenen osuessa uudestaan poskeeni. “Hyvä poika…” Mika murisi tyytyväisenä palautettua käteni pakaralleen ja keskityttyäni jälleen täysin häneen. Se nussi minua suuhun niin lujaa kuin vain tiesi minun kakomatta kestävän, ja tarttui toisellakin kädellä tukkaani pitäen minut paikallaan lauetessaan. Ihana, kuuma sperma pulppusi suuhuni, minun ynistessä muna pystyssä valtavassa kiimassa imemässä jokainen kallisarvoinen tippa talteen.

Mika ohjasi minut lattialle tyynyn päälle aamiaiselle, itse istuen vastapäätäni sohvalle jalat levällään. Sen ihana, upea mulkku lepäsi vasta lauenneena silmieni edessä toisella puolen pöytää, minun tuskaillessa edelleen housuissani kivikovana jököttävän munani kanssa. “Noh, eikö se lutka meinaa päästä yli kiimastaan?” Mika kysyi piruillen ja kouraisi veltostunutta munaansa. “Mä vihaan sua” murahdin olevinaan kiukkuisesti takaisin, mutta pieni hymy karkasi pokerilleni ja paljasti minut. “Hyvä. Muistatpahan eilisen jälkeen missä sun paikkasi on.” Mika nauroi nousten ylös hakeakseen lisää kahvia. “Ja missäs se sitten on?” kysyin virnistäen sen ollessa ohittamassa minua, kun Mika pysähtyi ja kumartui taakseni tarttuen olkani yli haaroihini tiukalla otteella saaden minut vapisemaan nautinnosta. “Mun kullin juuressa” se kuiskasi ja näykkäisi kaulaani.

Aamiaisen aikana toivuin järkyttävästä seisokistani, mutta jäin koko loppupäiväksi niin kiimaiseksi etten tarvinnut kuin pienen ärsykkeen että veri pakkautui kohisten nivusiini. Ja Mika tiesi sen, joten se kiusasi minua tahallaan pitkin päivää ja oli ajaa minut hulluuteen. Lopulta illan tullen en kestänyt enää, vaan lähes väkisin revin Mikalta housut pois ja kaadoin sängylle, alkaen välittömästi runkkaamaan sen puolikovaa munaa. Otin siltä vielä hetken suihin saadakseni tuon jumalaisen melan osoittamaan uljaana kohti kattoa, ja liukastin sen nopeasti ennen kuin nousin kontalleni Mikan ylle ja ohjasin sen kyrvän pepulleni. Voihkaisin onnellisena istuessani sille, ja hieroin peppuani vasten Mikaa. Silmät kiinni aloin onnesta ynisten ratsastaa, Mikan pitäessä hellästi kiinni lanteiltani. Hetken kuluttua tunsin toisen käden katoavan lanteiltani ja tarttuvan napakasti munaani. Voihkaisin ja avasin silmäni. Mika katsoi minua suu hieman raollaan, huokaillen naintini tahtiin. Paine kyrvälläni kasvoi, ja aloin raivokkaasti pomppia upottaen mulkkua litisevään peppuuni, hinkaten munaani Mikan kourassa. Aloin voihkia kovaan ääneen, ja luulin jo menettäväni tajuni, kun koko päivän kestänyt panetus vihdoin purkautui. Mika käänsi minut alleen, ja jatkoi rajusti naintiaan kohti omaa huippuaan, minun edelleen kouristellessa valtavan orgasmini pauloissa. “Oi nussi mua, nussi mua…” kiljuin sekaisin nautinnon huumasta, jokaisen työnnön ollessa kuin sähköisku joka lävisti nautinnosta väreilevän kehoni.

Maanantaina suuntasin koulun jälkeen kotiin, ja näinkin Jukan pihalla kolaamassa lumikerrosta mikä oli päivän aikana satanut. “Moi” huikkasin sille jo kauempaa. Jukka nojasi kolaan ja heitti pipon päästään pyyhkien hikistä otsaansa. “Mitäs tänne?” kysyin pysähtyen Jukan vierelle. “Ei mitään ihmeitä, äiti on linnottautunut nojatuoliinsa kirjakasan taakse, niin ku tiedät, onnellisena omassa pikku joulukuplassaan” Jukka naurahti ja jatkoi lumen luontia. Pudistelin takkiani terassilla ennen kuin menin sisään. Tänä vuonna taidetaan saada todellakin valkoinen joulu. “Moi mutsi” huusin eteisestä riisuessani vaatteitani. Heitin reppuni huoneeseeni ja menin olohuoneeseen, missä äiti istui nojatuolissaan kirja kädessä, viltti jaloillaan ja viinilasi vierellään. “Hei rakas” se hymyili minulle. Lämpö lepatti sisälläni katsellessani koristeltua kotiamme. Joulumieli ei voi olla tulematta kaiken tämän keskellä, kun koristeita oli kaikkialla, mutta äidin tapaan hyvin harkitusti ja tyylikkäästi. “Voitko kuvitella, että Marko meinasi ostaa värikkäät jouluvalot terassin kaiteisiin?” äiti kysyi närkästystä äänessään päätään pudistellen ja sai minut nauramaan. “Eikö se oli vielä kolmeen vuoteen oppinut?” nauroin ja istuin toiseen nojatuoliin äidin vierelle. “Viiniä?” se tarjosi ja nosti toisen lasin tason alahyllyltä, kaataen minullekin pienen lasillisen.

Nautin tästä rauhasta ja joulun tunnelmasta. Olin hieman kateellinen äidille, joka oli aloittanut tämän jo viikonloppuna. Huomenna hakisimme kuusen, ja meidänkin joululoma alkaisi. Meidän poikien tehtävä olisi koristella metsästä haettava isompi kuusi, joka pystytytetään ulos lähelle terassia. Äiti taas koristelee ostamansa kasvatetun kuusen sisällä, ja se onkin tarkkaa puuhaa. Monena vuonna olen yrittänyt kytätä käyttääkö se koristelussa oikeasti jotain mittanauhaa, kun se asettelee lasisia koristeitaan puun oksille. Sitä varmaan vähän häiritsee kun kuusen oksat ei ole millin tarkkaan tasassa, ja sotkevat äidin vision.

“No mikä noin hymyilyttää?” äiti kysyi kirjansa takaa vilkaistuaan. “Kunhan mietin sun kuusen koristeluas. Oli sulla varmaan tiukkaa kun me oltiin pieniä ja koristeltiin kuusi, ettet mennyt sitä jälkikäteen korjaamaan” nauroin. “Niin olikin, mutta en puuttunut. Sitten luojan kiitos kasvoitte aikuisiksi. Ja ne muovipallot oli ihan kamalia kun olitte lapsia, ja yhtenä vuonna meinasitte tuhota koko kuusen kun koristeltiin se pipareilla.” Äitiä hymyilytti sen muistellessa lapsuutemme jouluja. Se ehdotti että leivottaisiin pipareita joku päivä, niin että laitettaisiin niitä sitten kuuseenkin. “Tai siis minä laitan” se korjasi sitten. “Teillä on ne omat pallonne…” se lisäsi vielä ja näin jo kuinka se suunnitteli jo miltä kuusi tulisi tänä vuonna näyttämään. Kaikilla meillä perheenjäsenillä oli oma iso lasinen joulupallo, jonka sisällä oli jotain koristeita, ja se oli ainoa koriste minkä enää näin aikuisena saimme kuuseen laittaa. Jopa isällä oli oma, ja se tulikin usein aaton aattona käymään, lounaalla ja lahjoja tuomassa, samalla oman koristeensa muun perheen joukkoon ripustaessaan. Kun olimme pieniä, isä vietti joulut meillä erosta huolimatta, ja vähän meidän kasvettua isommiksi olimme joka toinen joulu isällä. Mutta niinäkin jouluina kun oltiin kotona, isä tuli aaton aatoksi meidän kanssamme viettämään päivää.

“Kiitos äiti kun te hoiditte isän kanssa sen teidän eron niin hyvin.” Äiti katsoi minuun ja hymyili sitten. “Kyllä me ainakin yritettiin. Olihan se aluksi aika hankalaa, ja kyllä me riideltiin kovastikkin kun te ette olleet paikalla, mutta molemmat haluttiin että kaikki toimii teidän kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.” Mietin Mikaa ja sen kotia, kuinka siellä homma oli levinnyt käsiin ja koko perhe kärsi, eikä kellään ollut hyvä olla. Nyt jos Ritva todella miettii lähtevänsä, pitää sen valmistella lähtönsä huolella, ettei se räjähdä käsiin Markun tajutessa mitä tapahtuu. Vakavat mietteeni alkoivat hiipua pois, äidin alkaessa lukea kirjaansa ääneen. Kuuntelin sen rauhallista pehmeää ääntä, ja painauduin mukavammin vasten nojatuoliani, tuntien itseni jälleen pieneksi lapseksi.

Havahduin horroksestani vasta kun Jukka rumisteli sisälle kiroten hiljaa. “Sitä vaan tulee ja tulee ja tulee koko ajan lisää…” se tuhisi ja meni hakemaan itselleen teetä keittiöstä. “No niin nulikka, ala tulla pelaamaan” se huikkasi kaivaessaan kimblen kaapista alkaen levittää sitä lattialle. Äiti kuunteli sanailuamme ekan kierroksen ajan, ja liittyi sitten mukaan peliin, kun “ei tässä metelissä voi lukemiseen keskittyä kuitenkaan.” Vietimme sen illan ihan vain “omalla porukalla”.

Tiistai oli joulukuun 20., eli koulun eka lukukausi päättyi. Meillä se oli vain lyhyt opintokorttien jako ja lounas, eli pääsimme jo puoliltapäivin pois. Mika tuli myös meille, samoin kuin Jukan tyttöystävä Lilli. Lainasin Jukalta Mikalle paksumpia talvivaatteita, ja lähdimme ajamaan kohti äidin miesystävän mökkiä jossa Marko meitä jo odotteli. Ajomatka kesti ehkä puoli tuntia, ja sen aikana Jukka sai jo vinoilullaan oman virneensä leveämmäksi, ja Mikan naaman näkkärille. Minua meinasi taas naurattaa, ja Mikan nähdessä minun pidättelevän naurua hymyili sekin hieman. “Tuo paskiainen tuskin koskaan jättää mua rauhaan” se huokasi onneksi hieman hymyillen kävellessämme polkua metsään. “Ei ehkä ihan heti” nauroin ja tartuin kömpelösti rukkasella Mikan käteen. Urritimme hyvän tovin lumisessa metsässä etsimässä sopivaa puuta pihakuuseksi ennen kuin se lopulta löytyi. Kuusi raahattiin takaisin pihaan ja lastattiin Markon maasturin katolle kiinnittäen se huolellisesti. Jukka, Lilli ja äiti lähtivät ajamaan jo edeltä äidin autolla, ja me tultiin Markon maasturilla kuusen kanssa perästä.

Marko ajoi eri reittiä kuin me tavallisesti, joten ohittaisimme Mikan kotitalon. Minä keskityin kännykkääni, mutta tapansa mukaan Mika tiiraili kohti taloa ollessamme sen kohdalla. Talon ohitettua Mika karjaisi “Pysäytä!” ja alkoi avaamaan turvavyötään. Marko jarrutti nopeasti ja pysäytti auton. “Erno, älä tule mukaan. Marko vie se kotiin, nyt heti!” Mika sanoi painokkaasti ja hyppäsi autosta juosten kohti taloa. Marko lähti heti liikkeelle ennen kuin ehtisin reagoida tapahtuneeseen. “Mitä…?” sopersin hämilläni ja yritin katsoa Mikan perään. “Tuoko se oli, Mikan kotitalo?” Marko kysyi ja nyökkäsin. “Siellä taisi olla pariskunta tukkanuottasilla pihalla, ihan kirjaimellisesti…” Marko huokasi. Huolestuin tietysti Mikasta ja yritin vaatia Markoa kääntymään takaisin, mutta turhaan. “Erno ihan kaikella rakkaudella, sä olet rukkasnahka, eikä susta ole siellä mitään apua. Sun läsnäolo varmaan vaan hermostuttaa sen isää entisestään. Jos sä olet noin huolissasi, mä voin mennä Jukan kanssa katsomaan että siellä on kaikki hyvin.” Heti pihaan päästyämme juoksin sisälle ja tartuin Jukkaan joka oli juuri saanut riisuttua toppavaatteensa. Revin naulakosta sen takin mukaan ja vedin sen mukanani ulos. “…Mika meni kotiinsa, siellä on joku tilanne päällä, sun pitää mennä auttamaan, ettei isänsä satuta sitä taas…” sain soperrettua itkun kuristaessa kurkkuani.

Istuin hermostuneena olohuoneessa odottaen että jotain kuuluisi. Lopulta, reilun kahden tunnin jälkeen auto tuli pihaamme ja syöksyin sitä vastaan. Äiti ja Lilli tulivat perässä ovelle.”Missä Mika?! Onko se kunnossa? Satuttiko se Mikaa taas…?!” kyselin paniikissa Jukan noustua autosta ja huomatessani Mikan puuttuvan. Jukka tarttui lujasti olkapäistäni ja katsoi minua silmiin. “Rauhoitu!” se karjaisi paniikkini lävitse. “Ei ole hätää, kaikki hyvin.” se sanoi kuin tavuttaen, että ymmärtäisin. Aloin nyökyttää kyynelten yhä valuessa silmistäni. “On?” sain inahdettua. “On. Mennään sisälle, niin jutellaan.” Jukka talutti minut sisälle ja yritin kasata ajatuksiani. Huomattuani ettei Mika ollut niiden mukana, pelkäsin että isänsä oli tehnyt sille jotain. Että se oli joutunut sairaalaan, kun niillä kesti niin kauan, tai jotain vielä pahempaa. Äiti haki voileipiä ja teetä Jukalle ja Markolle, jotka eivät olleet ehtineet syödä mitään metsäreissulta palattuaan. Minullekin ojennettiin, ehkä sadannen kerran, lautanen käteen, mutten voinut vielä kuvitella syöväni mitään. Istuimme kaikki nyt olohuoneessa.

Jukka ja Marko kertoivat, kuinka olivat Mikan kotitalon pihaan mennessään juosseen heti sisälle. Sisällä tilanne oli jo rauennut siihen pisteeseen että Mikan isä nojasi keittiön lattialla pöytään, pyyhkien verisiä kasvojaan pyyhkeeseen. Mika oli nyrkit verellä huutanut sen vieressä, että tappaa tämän jos yrittää edes nousta. Ritva itki keittiön ovella. Jukan ja Markon saavuttua Mika oli pyytänyt näitä pitämään isäänsä silmällä ja komentaneen äitinsä pakkaamaan heti tavaransa. Se oli pessyt veriset kätensä ja mennyt pakkaamaan äitinsä avuksi. “Ilmeisesti se mies oli saanu jotain vihiä että Mika ja äitinsä pitävät yhteyttä, ja oli hermostunut siitä. Mika näki auton ikkunasta kun isänsä oli repinyt äitiään tukasta autolta sisälle. Se oli ilmeisesti vasta tullut töistä, ja ukko oli sitä jo hyvässä pöhnässä ja raivon vallassa pihalla vastassa. Oli kai se kerennyt vähän sitä Ritvaa pöllyytellä sisälle repiessään, mutta Mika kerkes sitten heti väliin, ja ilmeisesti antoi sitten ukon kuulla kunniansa, noin niinku useamman vuoden edestä. Marko sitä vähän paikkaili. Ei sille mitään murtumia kai tullut, mutta kyllä se Mika oli sitä ihan kunnolla myllyttänyt, ja kun se huusi että tappaa isänsä jos yrittääkään nousta, ei varmaan kukaan epäillyt etteikö olis sanomaansa tarkottanut…” Jukka kertoi ja Marko jatkoi vuorostaan. Kun Mika ja Ritva olivat saaneet Ritvan tavaroita pakattua, oli pojat heittäneet ne Mikan kämpälle. Mika jäi nyt sinne äitinsä luokse, ja alkaisivat huomenna heti selvitellä asioita eteen päin, ennen kuin joulun pitkät pyhät lamauttavat kaikki virastot.

Hetken päästä Mika soittikin, ja vakuutteli minulle olevansa kunnossa. Vasta tuon puhelun jälkeen pystyin rauhoittumaan, kuultuani oman rakkaani äänen. Vasta silloin tajusin kuinka kamala nälkä minulla olikaan, ja onnekseni äiti tulikin juuri houkuttelemaan minua illallispöytään. “Oliko Mika ok?” se kysyi ovellani huomattuaan puhelimen edelleen kädessäni. “Oli. Mä pelästyin niin kamalasti, kun se ei ollutkaan Jukan ja Markon mukana, että se isänsä on oikeasti tehnyt sille jotain…” Äiti istui vierelleni ja halasi lujaa. “Kulta nyt kun se isänsä langettama henkinen varjo ei enää yllä Mikan päälle, se ei mahda sille mitään. Mika on voimakas, iso nuori mies, ja se isänsä on viinan turvottama lahna.” Äiti sai minut tirskahtamaan tuolle mielikuvalle. “Tule rakas, mennään syömään. Nyt Ritvakin on pois sieltä, eikä se mies tiedä edes missä Mika asuu, niin niillä ei ole hätää.” Nyökytin helpottuneena päätäni ja liityimme muiden seuraan illalliselle.

Ulkokuusen koristelu oli nyt siltä illalta saanut jäädä, ja soitettuani vielä nopean hyvän yön toivotuksen Mikalle, nukahdin levottomaan uneen. Seuraavana päivänä sain Mikalta pari viestiä, kertoi kuinka olivat menneet järjestelemään äitinsä asioita. Yritin päästä takaisin kiinni maanantaina minua lämmittäneeseen joulutunnelmaan, mutten saanut siitä millään kiinni. Koristelimme Jukan ja Lillin kanssa pihakuusen, niillä äidin sanoin “ihan kamalilla muovipalloilla” ja valoilla, ja autoin vielä kasaamaan lumiukon kuusen juurelle sekä leivoin pipareita, mutta joulumieli oli edelleen hukassa. Torstaina näin Markon auton katolla huolellisesti kääritys ison paketin, ja tiesin sen olevan äidin tilaama kasvatettu kuusi, joka oli niin lähellä millilleen mittatilattua kuin vain oikea kuusi voi olla. Kuusi vietiin varastoon sulamaan, ja se olikin jo varma merkki pian alkavasta joulusta. Jukka vietti nämä pari päivää ennen joulua Lillin perheen luona, ja Markon ollessa vielä päivät töissä minä olin äidin kanssa kahden. Yleensä olinkin vilttiin kietoutuneena nojatuolissani äidin lukiessa kirjaansa ääneen.

Perjantaina Mika vihdoin tuli iltapäivällä käymään. Sen rystyset olivat edelleen rikki kohtaamisestaan isänsä kanssa, mutta muuten se oli paremmalla tuulella kuin pitkään aikaan. Ne oli saaneet Ritvan asioita jo hyvälle mallille. Mika rojahti sängylleni makaamaan ja huokasi syvään. “Oi miten hyvälle tuntuu ihan kunnon sänky. Mä oon nukkunu patjalla, et äiti saa nukkua sängyssä ja levättyä paremmin, kun sillä on kuitenkin töihin meno aina vielä iltaisin.” Kävin Mikan vierelle makaamaan ja painoin pääni sen rinnalle, kuunnellen sen sydämen pampatusta. “Saiko se äitis vaihdettua sitä toimipistettä?” kysyin muistaessani että siitä oli ollut puhelimessa puhetta. “Joo sai. Sen työnantaja oli tosi ymmärtäväinen, järjesti sen vaihdon saman tien ja iltavuoroja tälle viikolle että voidaan päivisin käydä noissa virastoissa. Tässä tilanteessa olikin ihan siunaus työskennellä S-marketin kassalla” Mika naurahti ja kietoi kätensä ympärilleni.

“Mulla oli ikävä sua” se kuiskasi hiuksiani nuuhkien ja suukottaen. “Niin mullakin sua. Mulla oli niin kamala huoli susta sillon, että oliko sulle sattunut jotain.” Mika rutisti minua hetken lujempaa ja kertoi käyneensä isänsä luona matkalla tänne. “Kerroin sille että äidin numero ei ole enää käytössä, eikä se ole enää tulossa kotiin. Sanoin että ens vuoden puolella asiamies ottaa siihen yhteyttä, ja sopii äidin puolesta omaisuuden jaon. Kysyin vielä aikooko ilmoittaa poliisille että tällanen pojan nussija hinttari on pahoinpidellyt sen” Mika virnisti. “No mitä se sanoi?” kysyin hädissäni, eihän minulla ollut sellainen käynyt mielessäkään. Vaikka kuinka pidin oikeutettuna että Markku sai vihdoin omaa lääkettään, ei se silti vie Mikan rikosoikeudellista vastuuta pois. “Murahti vain että oli pojille töissä sanonut joutuneensa käsirysyyn kapakassa, eikä muista siitä juurikaan. Että ehkä se on se totuus missä se haluaa pysyä.” Huokasin helpotuksesta ja sain hieman tuota Mikan hyväntuulisuutta ja huolettomuutta tarttumaan myös itseeni.

“Onko sun pakko mennä?” valittelin eteisessä illemmasta Mikan ollessa lähdössä. “Sori kulta. En halua jättää äitiä nyt yksin, onhan tää aikamoinen mylläkkä sillekin. Ymmärrät varmaan?” Nyökkäsin ja halasin Mikaa vielä lujaa. “No kai te tulette huomenna käymään, molemmat, edes syömään, kun on joulukin?” kysyin tajuten vasta nyt että huomenna todella olisi joulu. “En mä tiedä… Mitä se äitiskin sanois jos me mutsin kanssa tänne tungettais…” “Kyllä se sille varmasti sopii, ja sunhan piti olla joulu täällä joka tapauksessa..” Innostuin jo ajatuksesta ja olin jo menossa äidin luokse, kun Mika tarttui käteeni. “Erno, rakas” se huokasi ja veti minut takaisin. “Mä luulen että ollaan nyt äidin kanssa ihan kahdestaan, se olis varmaan aika vaivaantunut, tässä tilanteessa tulla tänne.” Mutristin tyytymättömänä suutani, mutta nyökkäsin sitten. “No niimpä kai… Mutta tätä saat kyllä joskus vielä hyvitellä” tuhahdin olevinaan kiukkuisesti. “Vai oikein hyvitellä” Mika murisi ja nappasi minut yllättäen syliinsä käyden kaulani kimppuun näykkien ja suukotellen, saaden minut kiljaisemaan ja nauramaan. “Sä olet kamala” kikatin sen syleilyssä kunnes Mika rauhoittui ja suuteli minua vielä lujaa. “Mä hyvitän tän sulle vielä” se kuiskasi ja läväytti vielä takapuoltani, upottaen minut suudelmiin ennen kuin lähti.

Illalla Jukka, Lilli ja Marko saapuivat kaikki tänne viettämään joulua, ja tuuhea kuusi asetettiin olohuoneeseen. “Jukka heitätkö sen puhelimen” huikkasin sohvalta katsoessamme vielä porukalla telkkaria. Jukka kurotti nojatuolistaan pienelle pöydälle missä puhelimeni oli piipannut saapunutta viestiä. “Joo hyi vittu nyt oikeeasti” Jukka kiljaisi ja mukamas yökkäsi vilkaistuaan puhelimeni näyttöä heittäen sen sitten minulle. “Noh?” äiti tiedusteli heti vieressä. “No Mika laittoi tuolle jotain dick picejä…” Jukka yökkäili saaden äidin nauramaan ja minut punastumaan. “No älä nyt, toiset joutuu viettämään joulun erillään, ihan ymmärrettävää” äiti puollusti kun huomasi minun vaivaantuneen. “Ai vaihdatteko tekin kikkelikuvia Markon kanssa kun olette erossa?” Jukka virnisti äidille. “No ei tietenkään! Marko tykkää tissikuvista vaihdossa paljon enemmän” äiti kuittasi ja repesi nauruun Jukan silmien muuttuessa lautasen kokoisiksi. “Siis oikeesti? Sä oot mun äiti. Ei kai tuo oikeesti laita sulle jotain munakuvia tulemaan?” Jukka kysyi järkyttyneenä. “No älä nyt noin kauhistele. Viestinvaihto piristää kummasti tylsääkin työpäivää.”

Minuakin alkoi hymyilyttää kun äiti iski minulle silmää. “No ei siinä mitään pahaa ole, äitinne on tosi kuuma pakkaus, katso vaikka” Marko sanoi ja näytti puhelintaan jonka taustakuvana oli äiti makaamassa sängyllä pelkästään pitsiset alusvaatteet yllään. Jukan aivot meni nyt lopulliseen tilttiin. “Oi vau, äiti sä oot tosi kaunis!” minä henkäisin kuvan nähdessäni, ja tajusin pitkästä aikaa että äitikin on myös jotain muuta kuin pelkkä äiti. “Joo ei… Ei ei… Vitun pervoja, koko porukka… “ Jukka höpötti hämillään ja nousi ylös saaden meidät muut vain nauramaan. Sillä meni hetki ennen kuin se sai päänsä taas toimimaan ja pystyi palauttamaan mieleensä kuinka kävellään. “Mä menen nyt nukkumaan, tän on pakko olla jotain painajaista… Kyllä siinä Mikan kullissa oli mulle jo kestämistä, mutta että vielä tämä…” Jukka marmatti kävellessään ohitsemme. “No siinä Mikan kullissa on kyllä ihan kestämistä, jopa mulle” sain kuitattua nauruni joukosta ja olin vähällä pissata housuuni Jukan kääntyessä vielä minuun päin murhaava ilme kasvoillaan. “Ja sinä, vitun nulikka. Jos mä kuulen kun sä ens yönä tumputat noille kuville, mä lupaan että mä möyhennän sut.”

Kello oli jo paljon, joten jätin äidin lajittelemaan kuusenkoristeita ja Markon pitämään sen viinilasin täynnä. Sulkeuduin huoneeseeni peiton alle makaamaan, ja avasin vasta nyt Mikalta tulleet viestit joista Jukka olikin jo vihiä saanut ensimmäisen kuvan näkyessä näytöllä. “Tulit mieleeni suihkussa” luki viestissä, jota seurasi kuva sen seisovasta kyrvästä. “Ajattele mua, kun menet nukkumaan” oli toisen kuvan saatteena. Se oli otettu peilin kautta. Mika poseerasi lihaksiaan jännittäen, mulkku tanassa kiimainen virne huulillaan. Kuva sai minut hymyilemään, ja munani sykähtämään. Vastasin nopeasti suukko emojeilla viesteihin, ja asettauduin mukavasti peittoni alle. Kuiskasin hiljaa; “Sori Jukka…” ja kuvaa edelleen katsoen uppouduin palauttamaan mieleeni tunteen Mikasta imemässä kulliani.

3 kommenttia viestissä: “Mika IV”

  1. WeWantMore says:

    Jatkoa odotellaan! Todella hyvä tarina.

  2. anonyymi says:

    🙂

  3. anonyymi says:

    tää on kyl aivan liian ihana!

Kommentoi

top