search
top

Mika II

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (33 votes, average: 2.79 out of 5)
Loading...

Tarinani ovat alkujaan kirjoitettu vuosia sitten, ja unohtuneet laatikon pohjalle nyt uudelleen läpi käytäviksi ja jatkettaviksi. Tämä, kuten muutkin mahdollisesti julkaisemani tarinat, ovat kuvitteellisia, eivätkä pyöri pelkän seksin ympärillä. Jos siis kaipaat tiukkaa tekstiä pelkkään kiihottumiseen, jatka jonkun muun parissa. Jatkoa tälle on mahdollista saada. Suoraa palautetta voit laittaa myös söhköpostitse osoitteeseen: laatikonpohjalla@outlook.com
-L

Tämä on jatkoa kirjottamalleni tarinalle: Mika

Mika jäi meille yöksi, ensimmäistä kertaa ikinä. Mahdollisuuksia olisi aikaisemminkin ollut kun Jukka ja äiti olivat yön ylitse poissa, mutta Mika ei koskaan ollut aikaisemmin halunnut, enkä minäkään uskaltanut sellaista ehdottaa. Aina saatuaan haluamansa Mika poistui juurikaan mitään sanomatta ja jätti minut pantuna siihen, missä olimme olleet, tai hänen kotonaan heitti minulle vain housuni ja käski poistumaan. Nyt makasin sängyssä saman peiton alla tuon jumalaisen miehen kanssa, jota olin niin kauan halunnut. “Tää on outoa” Mika huokasi viereltäni. Olin samaa mieltä, toki ehkä eri syystä. Minä olin jo pitkään haaveillut Mikasta, eli pojasta, mutta tähän päivään saakka Mika oli yrittänyt kieltää kaikki poikienväliset tunteet. Tai no seksiä lukuun ottamatta, mutta sekin oli salaisuus. Tai ainakin oli ollut. Vasta nyt muistin kuinka paria päivää aikaisemmin muutamat koulumme oppilaat, myös pari Mikan kaveria, oli nähnyt kuinka tulimme samasta vessasta, ja kuulleet avautumiseni rakkaudestani Mikaa kohtaan aulassa. Hupsis.

“Tuota… Silloin perjantaina koulussa… Kun sun kaverithan tais nähdä meidät, ja kuulla mitä sanoin?” Vilkaisin varovasti Mikaan, jonka kasvot synkkenivät, mutta huulilla kävi pienen hetken virnistys. “Mä luulen että puoli kaupunkia taisi kuulla mitä sä sanoit” se virnisti, ja vakavoitui sitten. “Mutta niin… Ne perjantain tapahtumat on levinnyt aika hyvin jo koko kouluun. Jos olet lukenut somesta mitään niin tiedät että koko koulu nyt spekuloi mitä meidän välillä on. Mutta se on kaikille jo varmana tiedossa, että sinä rakastat minua, ja minä panen sinua. Että sellasen hintin leiman löit sitten minunkin otsaani tässä samalla, eikä se tieto välttämättä pysy kovin kauaa vain koulun sisällä.” Tätähän se Mika varmasti oli aina pelännyt, ja yrittänyt käytöksellään peittää. Nyt minä olin typerällä käytökselläni kuuluttanut hänen asioitaan liian julkisesti, ja tieto levisi tietysti hetkessä kaikille.

“Mutta Erno?” kuiskaus korvani juuressa keskeytti pohdintani hankalasta tilanteesta. Mika oli kääntynyt vierelläni kyljelleen ja kuiskutti korvaani; “kun se päivällä jäi vähän kesken, pitäisikö jatkaa siihen mihin jäätiin?” se sipitti ja nuolaisi korvaani. Hymyilin onnellisena ja nousin hieman ylös suudellen Mikaa samalla. Siirsin peittoa ja kävin hajareisin istumaan Mikan lantiolle, kun tunsin paisuneen elimen painautuvan vasten takapuoltani. Kiihko ravisti minua kun liikutin hieman lantiotani ja hieroin takapuoltani uljaana seisovaa penistä vasten. “Sulle on kertynyt vähän velkoja makseltavaks, kun et pariin viikkoon ole suostunut mua tapaamaan” Mika sanoi kiimasta käheällä äänellä ja meinasi kääntää minut sängylle, mutta estin sitä. “Täytyy sitten alkaa maksella. Jos helpotan hieman pahimpia paineita?” kuiskasin ja laskeuduin jalkopäähän. Mika nosti hieman ylävartaloaan ja katseli kuinka hellästi tartuin sitä kiveksistä, ja toisella kädellä hivelin vartta. Mika suu raottui hieman kun se huokaisi nimeni, ja katsoin sitä silmiin. “Saanko?” kysyin ja lipaisin hieman huuliani. Koskaan ennen en ollut edes saanut koskettaa Mikaa, eikä se ollut suihinottoa ikinä vaatinut. Olin ollut aina täysin Mikan vallan alla, vain häntä varten, ja etenkin alkuun Mika oli käyttänyt minua vain jonain jota panna, lujaa ja rajusti. Jossain vaiheessa mukaan oli tullut jopa pieni kosketus, hyväily ja kehoni suukottelu. Mutta suulle minua ei suudeltu koskaan, ennen tätä päivää kun se pyysi sitä. Mika pani minua aina takaa päin, ja jos yritin olkani ylitse katsoa häntä kesken seksin, sain kovaakin kovemman läimäytyksen takapuolelleni, ja komennon että lutkat eivät tuijota. Ymmärsin nyt että Mika halusi minua, todella paljon, ja sorruttuaan poikien väliseen rakkauteen, yritti hän kovasti rajata sen vain yhdyntään, ja pitää minut senkin aikana mahdollisimman etäisenä.

Mika nyökkäsi hieman hämillään ja nojasi tyynyyn kääntäen katseensa kattoon. Hyväilin kovana seisovaa kyrpää käsilläni, ja lipaisin sitten kielelläni kiimatippoja sen kärjeltä. Mika vavahti ja huokaisi. Nuolaisin uudelleen, ja uudelleen, aina vähän rauhallisemmin ja pidemmältä. Suljin huuleni terskan ympärille ja hivelin sitä kielelläni. Aloin rauhallisesti liu´uttaa huuliani edes takaisin samalla kielellä hivellen. Mika hengitti raskaasti ja tarttui kohta taas tukkaani. Otin elimen niin syvälle suuhuni kuin vain pystyin, ja jatkoin tuon ihanan melan lutkutusta kunnes toinenkin käsi tarttui tukkaani ja Mika huokasi syvään ja nosti päätään katsoakseen minuun. Tuijotin häntä silmiin ja imin tuota jumalaista mulkkua joka syöksi kuumaa spermaa suuhuni. Nuolin kaiken tarkasti ja hymyilin sitten.

Mika veti minut päälleen ja suuteli ahnaasti. “Kiitos” se kuiskasi suutelun lomassa kääntäen minut pian alleen. Se jatkoi suutelua kaulalle ja rinnalle, palaten välillä takaisin huulille painautuen samalla tiukasti vasteni. Mikan painaessa kehonsa minua vasten, tunsin kuinka haaroissani kuumotti. Mika nousi polvilleen ja huomasin että hän oli valmiina seuraavaan kierrokseen. “Mä haluan panna sua” se henkäisi ja nosti jalkani olkapäilleen napaten pöydältä rasvapurkin ja liukastaen sillä minut valmiiksi. Mika vilkaisi minuun ja työntyi sisääni. Voihkaisin nautinnosta ja Mika alkoi rauhallisesti keinuttaa lanteitaan työntyen sisääni uudelleen ja uudelleen. “Katso muhun” kuiskasin Mikan keskittyessä seuraamaan kuinka upotti kyrpäänsä sisälleni. Vihdoin nuo ihanat, tummat silmät katsoivat minuun, ja tunsin todella olevani yhtä miehen kanssa, joka rakasteli minua.

Mika hymyili hieman katsoessaan minuun, huokaillen nautinnosta. Olin niin kiihottunut, että pelkäsin kohta itse laukeavani. Niin ei saisi käydä, tai ei ainakaan aikaisemmin saanut. Mika teki heti ensimmäisellä kerralla, kun huomasi minunkin saavan kohtaamisistamme nautintoa, selväksi, että näiden vierailujen tavoite on tyydyttää vain hänen tarpeensa, ja minun liiallisesta nautinnosta seuraa kivulias rangaistus. Aina jos aloin näyttää kiihottuvani liikaa sain todella kovan läimäisyn takapuolelle ja ote tukastani lujeni loppu aktin ajaksi turhan tiukalle. En tuolloin uskaltanut edes pohtia miten kävisi jos vahingossa laukeaisin. Nyt pidättely alkoi tuntua liian vaikealta. Suljin silmäni, yritin ajatella neulaa kynnen alla ja purra hammasta. “Onko lähellä?” Mika yllättäen kysyi ja varauduin jo läimäisyyn, mutta tunsinkin kädet reisilläni hellästi silittäen. Nyökkäsin varovasti ja Mika vaan tiukensi tahtiaan. “Mika… Mä en kestä enää…” voihkaisin ja tunsin kuinka kuuma sähkö kulki lävitseni ja purkautui kovalla paineella Mikan vatsalle tämän kiihko silmissään katsellessa. Mika tarttui yhä sykkivään penikseeni ja alkoi runkata, ja kiihkoni nousi yhä uudestaan ennen kuin ehti edes laskea. Voihkin lujaa yhä sekaisin äskeisestä laukeamisestani, ja tunsin jo kuinka laukeaisin aivan kohta uudelleen. “Oi älä lopeta, älä lopeta… Jatka rakas jatka..!” voihkin ja Mika jatkoi. Sekin alkoi huokailla ja painui yhä lujempaa sisääni runkaten minua yhä. Samalla kun aloin nautinnosta sekaisin lähes kiljua lauetessani uudelleen, Mika voihkaisi myös ja purkautui sisääni.

Hiivittyämme käymään vielä pesuilla palasimme huoneeseeni ja kietouduimme sängyssä toisiimme. Nukahdin maailman onnellisimpana Mikan lämpimään syleilyyn hänen hengityksensä tuhistessa hiuksiani vasten. Aamulla äiti ja Jukka olivat jo aamiaispöydässä lopettelemassa kun me saavuimme keittiöön. Istuttuamme pöytään jukka nousi ylös vieden astiansa tiskipöydälle ja oli jo kävelemässä Mikan selän takaa pois keittiöstä, kun se pysähtyi ja kumartui aivan Mikan korvan viereen. “Jatka rakas jatka..!” se voihkaisi minua eiliseltä matkien. Äiti veti appelsiinimehua henkeen ja oli tukehtua nauruunsa, ja Jukka katsoi parhaaksi poistua nauraen keittiöstä nähdessään Mikan puristavan voiveistä nyrkissään. Minua meinasi alkaa myös naurattaa kun katsoin äitiä joka yritti pidätellä nauruaan, mutta purskahti uudestaan nauruun minua vilkaistessaan. “No niin mutsi nyt riittää, ei ollut noin hauskaa..” toppuuttelin ja hymyilin Mikalle joka oli hieman turhan totinen. “Anteeksi Mika, ei siinä ole mitään pahaa, hyvä jos teillä oli mukavaa. Mutta olihan se eilis ilta aika koominen kun oltiin Jukan kanssa menossa nukkumaan..” äiti kikatti edelleen ja yritti koota itsensä samalla kun nousi pöydästä. “Noh, älä nyt kulta. Kaikki on ihan hyvin. Täällä sä saat olla ihan mitä sä oot, tai me ollaan. Ei ne oikeasti tuomitse, ja tiedät että Jukka kiusaa sua nyt ihan mistä vaan pystyy.” Mika söi aamiaisensa aika hiljaa ja palasi sitten huoneeseeni valmistautumaan kouluun lähtöön.

“Mites me sitten koulussa?” se kysyi kun lähdettiin kotoa kävelemään. Olin ollut eilis illasta niin onnellinen ja leijaillut pilvissä etten ollut edes miettinyt koko asiaa. “Pitäiskö meidän pitää tää vielä salassa, jos se juoru ei olis ihan vielä levinnyt käsiin?” se ehdotti ja kohautin olkaani. “Ihan kuinka sä vaan haluat” vastasin ja hymyilin vakuuttavasti. Sovimme että mennään vähän eri reittiä kouluun, ja ollaan niin kuin ei tunnettaisikaan, katsotaan mikä vastaanotto siellä on. Itse huomasin muutamien oppilaiden hieman supattelevan ja olin kuulevani Mikan numen, mutta saatoin yhtä hyvin vainoharhaisena kuvitella koko jutun. Päivän lopussa näin aulassa Mikan ja pari sen kaveria. “…ja sieltähän se sun tyttöystävä tuleekin..” yksi poika virnisteli minut nähdessään. Näin kuinka Mikan silmissä roihusi ja tiesin että kohta se kilahtaisi. Sitä minä en jäisi katsomaan, joten kävelin yhä reippaammilla askelilla kohti ulko-ovea. “Ja mitä sitten?” Mika kysyikin hammasta purren yrittäen tukahduttaa kiukkuaan, ja pysähdyin ovelle, uskaltamatta kuitenkaan kääntyä katsomaan. “Nähdään Erno kohta ulkona, jooko?” se kysyi ja mä nyökkäsin poistuen ulos odottamaan. Ehkä 10 minuutin kuluttua Mika vihdoin saapui eikä näyttänyt siltä että olisi tapellut. “Noh?” kysyin heti kun olimme hieman kauempana. “Ei mitään. Huomasin heti kouluun tultua että kaikki taitaa olla ajan tasalla perjantain tapahtumista. Vinoilua ja vittuilua olen saanut kuunnella koko päivän, että kiitos vaan siitä sun huutelusta..” Vilkaisin nolona Mikaa, mutta se ei oikeastaan näyttänyt vihaiselta, ehkä jopa pieni hymynkare nyki sen huulilla. “No mites äsken, tapahtuiko jotain?” utelin varovasti ja tartuin Mikan käteen. “Selvitin hieman tilannetta poikien kanssa, että onko siinä nyt sitten heidän mielestään joku ongelma, että seurustelen sun kanssasi. Tuntiin yhdessä sitten siihen lopputulokseen että se on ihan ok.” Mika hymyili hieman ja puristi kättäni. “Ai että seurustellaan?” kysyin hölmönä ja pysähdyin. “No eikö sitten?” Menin niin hämilleni Mikan kysymyksestä etten hetkeen tiennyt mitä vastata. Aivoni löivät tyhjää ja tarvitsivat hetken aikaa käsitelläkseen kuulemaani. Minä, seurustelin Mikan kanssa. Eli minä, olen Mikan poikaystävä. “N-niin kai. Ei olla puhuttu siitä vielä. Mutta sä olet nyt sanonut sen ääneen jollekin, että me seurustellaan?” Mika nyökkäsi ja nappasi mut kainaloonsa jatkaen kävelyä. “Mut jos sä et halua seurustella niin voithan sä aina palata mun pikku lutkaks” se murahti viettelevästi mun korvaan ja sai mut nauramaan.

Kävelimme osan matkaa yhdessä, kunnes tulimme risteykseen missä lähtisimme eri suuntiin koteihimme. Mika yrittää varovasti tuoda asiaa esille kotonaan ennen kuin se tulee tietoon jotain muuta kautta. Sanoin että voi tulla meille jos tilanne isänsä kanssa alkaa kiristyä liikaa. Mikan isä tuskin tulee ilahtumaan kuullessaan poikansa suuntautumisesta, eikä Mikakaan oikein osannut arvailla kuinka juttutuokio tulisi menemään. Loppupelissä näinkin isossa kaupungissa on pienet piirit ja juorut liikkuu nopeaan. Oikeastaan on ihme ettei ne olleet kuullut huhuja Mikasta ja minusta jo viikonlopun aikana. Laitoin kotona vielä tsemppiviestin Mikalle, jonka jälkeen keskityin koulutyöhöni loppu illan.

Aamulla Mika ei vastannut viestiini eikä saapunut risteykseen missä meidän oli tarkoitus nähdä. En nähnyt sitä koulullakaan ennen tunnin alkua, vaikka melkein myöhästyin odoteltuani kohtaamispaikalla niin pitkään. Kysyin muutamalta kaveriltani oliko kukaan heistä nähnyt Mikaa tänään, mutta kukaan ei muistanut nähneensä. Koko päivänä en nähnyt vilaustakaan tutusta tummasta tukasta, eikä viesteihini vastattu edelleenkään. Odotin luokan ulkopuolella kun Mikan luokkalaiset päättivät päivän, ja kysyin heiltä oliko miestä näkynyt. Sain muutaman kohteliaan vastauksen ettei ole ollut paikalla koko päivänä, ja pari vinoilua siitä, onko homouteni noin tarttuvaa. Vinoilkoot minulle, kun Mikalle eivät kuitenkaan uskalla, ajattelin.

Meni monta päivää etten kuullut Mikasta mitään, eikä sitä näkynyt koulussakaan. Pohdin jo kehtaisinko mennä kysymään heidän kotoaan, mutta ajattelin ettei se ehkä olisi nyt hyvä idea. Niinpä käännyin veljeni puoleen. “Siis ihanko oikeasti haluat että minä menen sen kotiin kyselemään onko sillä kaikki hyvin?” Jukka huokasi esitettyä pyyntöni. “Niin, sä voit sanoa että sulla on ollut sen joku tavara lainassa, ja tulit palauttamaan sen kotiin kun et ole nähnyt sitä koulussa. Ei sen porukat tiedä ettet ole sen luokalla, mutta minut ne saattaa tunnistaa. Tai jos Mika on kotona, niin kerrot vaan että olin tosi huolissani, ja jos se ei halua nähdä niin ok, kunhan on kunnossa.” Tovin sain vielä anella että Jukka suostui, mutta lopulta se taipui ja lähti olevinaan palauttamaan lainassa ollutta kirjaa. “Sen mutsi tuli avaamaan, ei ollut kuulemma kotona. Isänsä tuli pihalla vastaan, taas vaihteeks alkon kassi kainalossa. Oletko tyytyväinen?” Jukka ilmoitti palattuaan kotiin. Huokasin ja menin huoneeseeni. Ehkä Mika ei kuitenkaan ollut valmis tähän kaikkeen, eikä halunnut enää nähdä minua.

Viikko vierähti, ja palasin perjantaina hieman tavallista aikaisemmin kotiin, kun näin Mikan ovellamme. Se säikähti nähdessään minut ja käänsi äkkiä selkänsä ja suki tukkaa kasvoilleen, vetäen vielä hupunkin päähänsä. Seisoin hievahtamatta ja sanaakaan sanomatta. “Mä… tulin tuomaan tän…” se änkytti ja näytti lahjapakettia kädessään kääntyen hieman minuun päin. Sydämeni meinasi sulaa hieman kun tajusin sen olevan syntymäpäivälahja minulle, mutta kasasin itseni ennen kuin heltyisin liikaa. “Vai niin.” sanoin kylmästi ja jatkoin; “sähän voit jättää sen siihen rappuselle, niin sun ei tarvii nähdä mua tän enempää.” “Erno kiltti… Mä selitän sulle vähän myöhemmin… Kunhan saan asiat järjestymään…” Mika käänsi kasvojaan hieman enemmän minuun päin, ja huomasin mitä se yritti piilotella.

Nostin käden suulleni ja kyyneleet kohosivat silmiini. “Erno ei oo mitään hätää, älä itke…” Mika voihkaisi nähdessään tuskaisen ilmeeni ja tuli luokseni halaten minua lujaa. Katsoin sen runneltuja kasvoja ja aloin nyyhkiä. “Mitä sulle on tehty…” itkin ja suukotin hellästi sen kasvoja. “Ei ole mitään hätää, kaikki on hyvin. Anna anteeksi kun musta ei ole kuulunut, mä yritän korjata kaiken. Anna mulle vaan vähän aikaa.” Mika suuteli mua lujaa ja työnsi sitten minut irti itsestään. “Älä kerro kenellekään, ymmärrätkö? Mä soitan sulle kunhan saan asiat järjestymään, okei?” Nyökytin edelleen itkien saaden vielä yhden ihanan suudelman ennen kuin minut jätettiin lahjapaketti sylissäni pihatiellemme.

Mika oli taas kadonnut, ja minusta tuntui kamalemmalle kuin koskaan. Olinko minä aiheuttanut tämän ajattelemattomalla tunteenpurkauksellani koulussa muiden kuullen? Olin aivan varma että Mikan isä oli vastuussa tämän runnelluista kasvoista. Eikä se ollut vain yksi isku, eikä vain yhtenä päivänä minkä Mika oli saanut kestää. Jos minä olisin pitänyt suuni kiinni silloin koulussa, ei muut tietäisi meidän väleistämme mitään, eikä Mikan olisi tarvinnut näin kiireellä sitä kotonaankaan kertoa. Se olisi voinut odottaa että koulu olisi ohi ja se olisi muuttanut pois kotoaan, jolloin sen ei tarvitsisi nähdä isäänsä, tai välttämättä kertoa sille lainkaan. Puristin sylissäni paketista löytynyttä nallea. Mukana oli lappu, johon Mika oli kirjoittanut lyhyesti kuinka tilanne kotona oli tulehtunut, eikä voisi tavata minua ennen kuin saisi asioita järjesteltyä ja “pahin tulehdus laskee”. Viittauksellaan se tarkoitti varmasti tulehtunutta ilmapiiriä kotona, mutta minä näin vain runnotut kasvot, joita Mika ei varmasti ollut tarkoittanut minun näkevän. Sydäntäni viilsi kun mietin mitä se joutui kotonaan vielä kestämään.

Uskouduin illalla tilanteesta Jukalle, joka muisteli kuinka oli jo lapsena kiinnittänyt huomion siihen kuinka Mikalla, jota ei silloin oikein tuntenut vaikka samassa koulussa oltiinkin, oli usein mustelmia käsivarsissa ja jaloissa, joskus jopa kasvoissa. “Älä ole huolissasi, Mika pärjää kyllä” Jukka vakuutteli minulle kun kerroin huolestani että jotain ikävämpää vielä sattuisi. “Miks se antaa isänsä kohdella sitä niin? Mä en vaan ymmärrä…” huokasin ja vilkaisin puhelintani josko Mikasta olisi vihdoin kuulunut jotain. Ei ollut. “Niin no… Miks sä annoit sen kohdella sua niin? Niin ku varmaan tiedät, ei kaikki aina oo niin yksinkertasta. Mut Mika on vääntänyt sen ukon kanssa koko elämänsä, kyllä se tietää mitä tekee.” En voinut muuta kuin yrittää lohduttautua Jukan sanoihin ja käydä levottomana nukkumaan.

Aamulla heräsin katkonaisen ja painajaisten täyteisen yön jälkeen äidin livertävään kutsuun nousta aamiaiselle. Muistin vasta nyt että oli minun 18 vuotis syntymäpäiväni, joita varten Mikakin oli eilen paketin tuonut. Pakotin itseni hymyilemään nähdessäni äidin laittaman valtavan aamiaisen. Se oli leiponut kakunkin, jossa paloi 18 kynttilää. “Hyvää syntymäpäivää rakas!” äiti iloitsi ja kutsui minut pöytään puhaltamaan kynttilät. En voinut toivoa itselleni mitään muuta kuin että saisin Mikalle aiheuttamani pahan pyyhittyä pois. Sydäntäni puristi ja jouduin taistelemaan kyyneleitä vastaan etten olisi alkanut itkeä. “Onko kaikki hyvin kultaseni?” äiti kysyi huomattuaan silmieni kiiltelevän. “On äiti, sä vaan olet taas laittanut kaiken niin ihanaksi.” hymyilin sille vastaukseksi ja leikkasin palan kakkua.

Isä halusi viedä meidät syömään syntymäpäiväni kunniaksi, ja yritti maanitella äitiäkin mukaan, kuten aina. Isä oli kärähtänyt salasuhteesta meidän ollessa pieniä, ja on katunut sitä siitä lähtien kun narahti. Äiti ei koskaan antanut anteeksi, ja isäkin on omalla tavallaan jatkanut elämäänsä eteen päin. Ajattelin sen aina kuitenkin toivovan että äiti lämpenisi sille jälleen, vaikka tiesikin äidin seurustelleen jo useamman vuoden sen nykyisen miesystävän kanssa. Jälleen hieman harmissaan isä tyytyi vain meidän poikien seuraan ja mentiin hyvään pihviravintolaan. “No otatkos sä Erno jotain juotavaa?” isä tiedusteli mutta tyydyin ottamaan vain vettä. Päivitettiin kuulumiset, vaikka ihan mukavasti isän kanssa tekemisissä oltiinkin. Se kertoi sen työmatkasta Kiinaan ja päivitti Jukan kanssa kuulumiset nyrkkeilystä, mitä Jukka siis harrasti. “No onkos se Erno jo tuonut tyttöystävää kotiin näytille?” isä tiedusteli ja Jukka virnisti. Potkaisin sitä pöydän alla. “Joo kyllä se yhen käytti näytillä, ei mikään maailman naisellisin nainen” Jukka tirskahti ja väisti uutta potkua. “Mitäs tuo nyt sitten tarkoitti?” isä kysyi huvittuneen ja pudistin vain päätäni. “Erno camoon” Jukka huokasi ja painosti minua kertomaan isälle. “No on mulla jotain juttua, mut se on vasta ihan aluillaan, enkä tiedä mitä tästä tulee” sanoin viimein. “Okei. Onks se tyttö sun koulusta vai?” isä tiedusteli ilahtuneena lisää ja minua vaivaannutti entistä enemmän. Isä olisi varmaan ihan ok homouteni kanssa, mutta nyt kun olisi aika asiasta puhua se tuntuikin jotenkin vaikealta. “On se, mun rinnakkaisluokalla. On me tiedetty toisemme jo lapsesta asti, mut ei olla koskaan oikein tutustuttu, kun aika eri ympyröissä pyöritty..” Vilkaisin Jukkaan joka virnisteli jo siihen malliin että sen teki mieli möläyttää loputkin. “Niin jatka vaan” se hoputti ja härnäsi minua ilmeillään lisää. Vittu mikä apina, ajattelin. “Onko tässä nyt jotain mitä mun pitäisi tietää?” isä kysyi katsoen vuorotellen mua ja Jukkaa. “Niin, onko?” Jukka heitti lisää vettä myllyyn ja näytin sille kieltä. “Kun se ei oo tyttö.” sain lopulta sanottua ja isän katse jäi minuun.

“Ahaa..” isä sai sanottua hämillään. Niin kun että… poika?” Nyökkäsin ja mietin mitä muita vaihtoehtoja se olisi minulle ollut tarjoamassa. “Okei.” isä sanoi kuin vakuuttaen itseään. Se ei tainnut oikein tietää mitä ajatella, ja katseli hämillään ravintolan taulua. “Isä, onks se ihan ok?” kysyin hieman pelokkaasti. Minun isäni ei ole niin kuin Mikan isä, mutta ihmeen kauan se nyt kuitenkin miettii. Entä jos se onkin vihainen? “Isä?” kysyin uudelleen hieman painokkaammin. “Mitä sanoit?” se kysyi äkkiä ja kääntyi katsomaan minuun. “Että onko se ihan ok?” Isä tarttui käteeni ja puristi lujaa. “On, on tottakai! En vaan ollut ikinä ajatellut, ja yllätyin. Luulin että sulla olis jotain sutinaa sen Tiinan kanssa, kun se on aina niin kaihoisasti sun perään katsellut.” Helpotus kulki lävitseni ja tunsin että nyt oli taas helppo hengittää. “Mut jos voitais vaihtaa aihetta, kun tässä on vielä vähän vaikka mitä säätöö..” pyysin ja isä nyökkäsi. Se alkoikin sujuvasti puhumaan jostain veikkausliigasta mistä minä en ymmärtänyt mitään.

Meni taas pari viikkoa. Mikasta ei kuulunut mitään, eikä sitä näkynyt koulussakaan. Toivoin sillä olevan kaikki hyvin, ja iltaisin nukahdin sen läheisyyttä kaivaten. Haaveilin sen vahvoista käsistä ympärilläni, huulista kaulallani ja kiihkosta sykkivä mulkku sisälläni. Jännitin peppuani ja muistelin ensimmäistä oikeasti yhteistä rakasteluamme. Voi luoja se oli ihanaa. Haaroissani poltteli ja tunsin vereni kuohuvan ajatellessani Mikan kosketusta. Kuinka se tarttui tukkaani, puristi kättä kaulallani tai tarttui lanteisiini tunkeutuessaan sisääni. Runkkasin boksereiden alla kovana seisovaa munaani ja muistin taas kuinka kovasti janosin tuosta miestä. Sain mieleeni sen hetken, kun vasta Mikan naitua minut laukeamaan, se ensimmäisen kerran tarttui kulliini ja runkkasi minut laukeamaan uudelleen. Sen upea, kova kulli pepussani, minä kouristelemassa orgasmini pauloissa ja Mikan ihana käsi munani ympärillä viemässä minua taivaaseen. Huokasin voihkaisten ja tunsin kuuman sperman sykkivän housuihini, kun puhelin soi vieressäni ja näin Mikan nimen näytöllä. “Mika?!” vastasin puhelimeen edelleen hieman huohottaen. “Missä sä olet?” sen maailman ihanin matala ääni kysyi puhelimen päässä. “Kotona, sängyssä. Olin käymässä nukkumaan” henkäsin takaisin onnellisena kuullessani vihdoin hänen äänensä. “Ai nukkumaan?” se kysyi ilkikurinen sävy äänessään. “Ettet vain ollut jotain tuhmailemassa, senkin pikku lutka?” se jatkoi ja kuulin kiiman sen äänestä.

4 kommenttia viestissä: “Mika II”

  1. Luna says:

    Lisää kiitos 🙂

  2. ........ says:

    Tykkäsin.

  3. anonyymi says:

    nää on nii ihania, lisää näitä plz!

  4. Anonyymi says:

    Pitkästä aikaa oikeasti mielenkiintoisia novelleja! Näitä lisää, kiitos : )

Kommentoi

top