search
top

Ainekirjoitusta

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (265 votes, average: 3.06 out of 5)
Loading...

”Just noin Aurelia… Hyvä tyttö….” Isä ähkäisi ja työnsi lantiotaan eteenpäin. Inahdin kun kalun kärki hipaisi kohdunkaulaani ikävästi. Tuijotin näyttöä tiiviisti ja koitin jatkaa tekstiäni, yrittäen pitää aineeni hyvänä. Isä hyväili lanteitani ja sai ajatukseni harhailemaan.

Isona haluaisin toimittajaksi koska…. Tuijotin tekstini otsikkoa. Olin kirjoittanut jo tovin, lauseita oli otsikon alla paljonkin, mutta alun esittelyosion jälkeen olin jäänyt hieman jumiin. Isä, joka oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen oli aloittanut hitaat työnnöt kuten aina kun en meinannut edetä ainekirjoituksissani. Tämä oli tapa joka oli tullut tutuksi viimeisen vuoden aikana, aina siitä asti kun isä oli ottanut minut kohteekseen siskoni muutettua pois kotoa opiskelujen vuoksi. Ensimmäinen yhdyntäkertamme oli tapahtunut jo muutama päivä sen jälkeen, minun kirjoittaessa ainetta siitä mitä olin tehnyt kesälomallani. Samalla kun koitin muistella kesäni tapahtumia menetin neitsyyteni isälleni.

”Ota tissejä vähän esiin.” Isä kuiskasi samalla kun hyväili jo paitani päältä rintojani. Värähtäen vedin t-paitani pääni ylitse ja annoin sen tipahtaa lattialle viereemme. Työtuolini narahti kun isä allani muutti hieman asentoaan ja nosti kätensä tunnustelemaan rintaliivien peittämiä rintojani. Ne eivät olleet vielä kasvaneet täyteen kokoonsa, mutta olivat silti jo nyt paljon isommat kuin isosiskollani. Isä puristeli liivien lävitse niitä hetken aikaa, koittaen löytää nännini ohuen kankaan lävitse. Työnnöt lakkasivat kun laskin käteni näppäimistölle. Näytön heikosta heijastuksesta näin kuinka isä tuijotti näyttöä samalla kun jatkoi rintojeni hieromista. Hän tarkkaili, seurasi jatkuisiko tekstini vai saisiko hän syyn jatkaa liikettään.

Toimittajana haluaisin….Niin mitä? Olin lähinnä kirjoittanut jotta sisälläni liikkuva kalu pysähtyisi hetkeksi. Olisi keksittävä pian jatkoa, tai kohta se soutaisi edestakaisin hitaasti jälleen. Sekunnit kuluivat ihan liian nopeasti, jokainen kellon raksahdus kuului pääni sisällä kuin laukaus. Tik, tak, tik…. Isä liikahti, valmistautui. …. nähdä maailmaa ja kulttuureja, sekä kirjoittaa niistä esimerkiksi matkailualan lehteen. Jatkoin. Tunsin pettymyksen takanani. Ei vielä. Tiesimme molemmat mihin tämä päättyisi, mutta se kuinka kauan tämä leikki jatkuisi sitä ennen oli minun päätettävissäni. Mikäli olisin hyvä ja tarpeeksi ripeä, olisi aine pian valmis ja pääsisin eroon siitä nopeasti. Toki sitä seuraava akti ei ollut sekään mieleeni, mutta ainakin se tapahtui yleensä nopeasti.

Haaveeni on nähdä myös syrjäisiä heimoja ja heidän tapaansa elää. Jatkoin tekstiä nopeasti. Kuulin hymähdyksen takaani. Tiesin jo mitä isä ajatteli, olinhan elänyt hänen kanssaan koko ikäni.

”Kai sä tiedät että niille naiset on vähempiarvoisia kuin karja?” Tuo täräytti. Muna sisälläni sykähti, ikään kuin olisi sylkäissyt samaan tapaan kuin isä sanansa, alleviivaten niitä.

”Joo, mut….” En tiennyt mitä sanoa. Sanoisin mitä vain, olisi se väärin kuitenkin. Maailmankuvamme erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Ennen kuin tajusinkaan, oli tämäkin vain keino horjuttaa minua ja kirjoitustani, keskeyttää se tarpeeksi pitkäksi aikaa. Kalu vetäytyi hieman ja työntyi syvälle sisääni, uudestaan ja uudestaan, edelleen hitaaseen tahtiin.

”Purista.” Kuului komennus. Puristin alapääni lihaksia elimen ympärille. Voihkaus takanani kertoi mielihyvästä, kielletystä tyydytyksestä jota juuri annoin. Liike nopeutui hieman, saaden vartaloni nytkähtämään pienesti jokaisella sisääntyönnöllä. Nostin kämmeneni työpöytää vasten ja nojasin siihen pitääkseni tasapainoni paremmin. Kohdunkaula sai kevyen iskun jokaisella työnnöllä, saaden minut nyrpistämään ja sulkemaan hetkeksi silmäni. Olisi pakko jatkaa tekstiä. Pakko keksiä jotain. Nostin käteni näppäimistölle. Tahti tuntui kiihtyvän koko ajan. Mikäli isä laukeaisi, olisi tauko ja sama alkaisi alusta. Sitä en todellakaan kaivannut.

Toimittajana haluan…. Virhe. Tajusin sen vasta siinä vaiheessa kun olin jo nuo kaksi sanaa kirjoittanut. Se oli toistoa, melkein sama kuin vain lausetta aiemmin kirjoittamani toimittajana haluaisin. Heijastuksessa näin isän virnistävän, tiesimme kumpikin mitä tästä seuraisi. Pyyhin tekstin ja nousin ylös tuolilta. Mitään sanomatta käännyn ja polvistuin isäni eteen lattialle. Kalu nytkähteli odotuksesta, kiillellen omista mehuistani ja ällöttävästä mansikanmakuisesta liukkarista, joka maistui kuvottavalle mutta jota isä välttämättä halusi käytettävän, sanoi sen muistuttavan siskostani. Terska oli tummanpunainen ja iso, paljon paksumpi kuin itse kalun varsi oli. Tartuin kevyesti elimen juuresta ja työnsin vartaloani eteenpäin. Liukkarin etova haju tulvahti nenääni ja sai minut lähes yökkäämään. Tästä huolimatta avasin suuni ja otin sen suuhuni. Isä nosti kätensä takaraivolleni ja pakotti päätäni alas, hitaasti mutta varmasti, ja minä annoin sen tapahtua. Suljin silmäni kun kalu oli puolivälissä suutani ja koitin rentouttaa kurkkuani helpottaakseni omaa oloani. Kalu jatkoi matkaansa syvemmälle ja syvemmälle. Nytkähdin pienesti kun terska hipaisi kurkkuni etuosaa. Puristin silmät tiukemmin kiinni. Liukkari maistui suussani ja haisi kaikkialla. Viimein tunsin karvat jotka kutittivat huuliani ja nenääni. Isä painoi päätäni alas kunnes elin oli juuriaan myöten suussani. Nyt olisi kestettävä, olin ansainnut tämän tekemällä sen typerän toistovirheen.

”Yksi…. kaksi….” Isä laski sekunteja. Puristin silmiä kiinni ja keskityin pitämään nieluni rentona. Nykyisin tämä oli jo paljon helpompaa kuin aiemmin ja pelkäsinkin että isä keksisi jonkin toisen rankaisukeinon sen johdosta. Se, että se oli helpompaa, ei tarkoittanut kuitenkaan sitä että olisin nauttinut siitä.

”Viisi… kuusi…..” Muistin ensimmäisen kerran. Miten olin yökkinyt ja itkenyt. Miten samaa oli toistettu ja toistettu kerta toisensa jälkeen kunnes kymmenen sekuntia oli onnistunut, mutta silloinkin vain niukin naukin. Pelkäsin kuollakseni virheitä sen jälkeen, mutta niitä tapahtui. Jos ei ollut tapahtuakseen, isä häiritsi minua niin että ajatukseni harhautuivat ja virhe syntyi. Hän nautti tästä aivan liikaa ja toisaalta, olin huomannut että virheettömillä kerroilla loppuakti kesti paljon kauemmin, joten virheet olivat tavallaan minunkin etuni.

”…kahdeksan… yhdeksän…. kymmenen.” Ylimääräinen sekunti tälläkin kertaa, mutta en koskaan sanonut siitä mitään. Vasta hetkellä joka oli mielestäni  edusti jo yhdennettätoista sekuntia, kalu lähti hitaasti liukumaan ulos nielustani, hitaasti.

”Ime.” Kuului käsky. Poskiini muodostuivat pienet lommot kun imin isäni kalua juuri sillä sopivalla voimakkuudella minkä tuo tässä tilanteessa vaati. Kalu vetäytyi hitaasti ja kun se erkani suustani, kuului märkä lupsahtava ääni. Tunsin katseen kasvoillani ja nostin omani häneen. Tuo mies joka oli aikanaan siittänyt minut äidilleni, virnuili katsellessaan tytärtään imemässä kulliaan. Äiti oli lähtenyt aikoja sitten ja hyvä niin, sillä äidin rooli ei ollut koskaan se, mihin hän olisi kasvanut.

”Jatka kirjoittamista.”

Nousin ylös ja käännyin, levittäen jalkojani hieman. Otin kiinni isäni kalusta ja ohjasin sen oikeaan kohtaan ennen kuin istuuduin alas, antaen juuri imemäni kalun tunkeutua sisääni. Laskeuduin niin alas kuin pääsin ennen kuin keskityin jälleen aineeseeni. Virhe oli pyyhitty pois tällä synnintunnustuksella ja hyvityksellä, mutta aine vaati vielä jatkoa.

Minusta tulisi hyvä toimittaja sillä olen luonnostani kiinnostunut ihmisistä ja heidän elämäntarinoistaan. Vaikka sitä oli vaikea myöntää, oli rangaistus ollut paikoillaan, sillä pidin juuri kirjoittamastani lauseesta. Se kuulosti aikuiselta, hyvältä. Ja piteli isää paikoillaan.

Olen myös taitava kirjoittaja ja haluan jakaa tarinoiden kautta…. Siihen asti hyvin kantanut aikuismainen kirjoitus teki stopin. Tiesin mitä halusin kirjoittaa, mutta en osannut pukea sitä lauseeksi. Kuulin selkäni takaa napsahduksen ja tunsin miten rintaliivien puristus keveni. Isä työnsi liivejä eteenpäin, niiden roikkuessa käsivarsiltani olkaimien varassa kyynärpäideni kohdalla. Viileät kädet nousivat lanteilleni ja hivuttautuivat siitä ylöspäin, röyhkeästi rinnoilleni. Oikean nännin nipistämisen jälkeen sitä venytettiin säälittä.

”Musta tuntuu että sä tykkäät jakaa ihan jotain muuta kuin tarinoita.” Kuiskaus takaani, samalla kun nänniä väännettiin. Suuni aukesi hieman kun vinkaisin, huulten jäädessä raolleen. Horjutusyritys onnistui ja elin liikkui sisälläni rytmikkäästi. Puristin pöydän reunaa, tahdin kiihtyessä. Ei ei ei, en halunnut aloittaa tätä alusta.

….erilaisia ihmiskohtaloita ja…. Lähes kirjoitan ”tapoja elää” mutta onnekseni huomaan sen ennen kuin edes jatkan lausetta. En kaivannut uutta rangaistusta näin pian.

…toisaalta myös kertoa siitä millaista on elää vaikkapa aivan toisella puolella maapalloa. Nämä ominaisuudet tekisivät mielestäni minusta loistavan toimittajan. Lauseet ei olleet hyviä, enkä ollut tyytyväinen niihin, mutta se toimi jokseenkin lopetuslauseena. Vilkaisin merkkilaskuria ja huokaisin helpotuksesta mielessäni, sillä aineelle annettu kirjoitusmäärä oli täyttynyt juuri ja juuri ja se oli se vaatimus jonka isäni oli jo ensimmäisen aineen aikaan antanut sille, että voisin kertoa aineen olevan valmis. Ihan mitä tahansa tekstiä hänkään ei tosin hyväksynyt, joten aineen piti olla sekä tarpeeksi hyvä, että täyttää sille koulun puolelta annetut kriteerit.

”Va-valmis….” Vinkaisin kun isä takoi alta niin että pidellessäni pöydästä kiinni se kopsahteli takanaan olevaa seinää vasten tasaisesti. Olin varma, että olin pelastanut itseni ja että laukeaminen olisi ollut vain sekuntien päässä. Isä ähkäisi ja vilkaisi tekstiä, pidellen elintään syvällä sisälläni, samalla puristellen tissejäni kuin leipoisi taikinaa.

”Oletko varma?” Tuo kysyi sitten. Vartaloni jännittyi ja tunsin miten tärisin pienesti. Eikö teksti ollutkaan riittävä hänelle?

”J-joo…” Lähes kuiskasin, epävarmana. Isä kiskaisi itseään istuvampaan asentoon minä sylissään. Pitkä hiljaisuus joka ei todennäköisesti ollut kuin muutaman sekunnin mittainen mutta tuntui vuodelta.

”Hyvä on.”

Jännitys katosi ja tunsin rentoutuvani. Nousin ylös hänen sylistään, kalu lupsahti ulos minusta ja jäi odottavana seisomaan heilahdellen hieman puolelta toiselle kun hän nousi ylös tuolistani ja käveli muutaman askeleen sängylleni, käyden makaamaan päiväpeiton päälle selälleen, levittäen jalkojaan. Nyt täysin alastomaksi riisuttuna annoin rintaliivien tippua käsivarsiltani lattialle ja kävelin hänen luokseen. Kumarruin eteenpäin ja nuolaisin hänen kiveksiään, liukkarilöyhkän, kiimatippojen tuoksun ja oman hajuni pelmahtaessa nenääni jo hyvän tovin ennen kuin pääsin lähellekään noita karvan peittämiä pusseja. Karvat olivat enimmäkseen liimaantuneet nesteistä peittäminä vasten ihoa, joten en tuntenut niitä juurikaan kieltäni vasten. Jatkoin tästä eteenpäin, seuraten kivesten keskeltä kielelläni kalun juurelle ja siitä ylöspäin, kalun alapintaa pitkin aina terskalle saakka. Isä huokaisi mielihyvästä kun kieleni kosketti virtsaputken aukkoa. Oli aika. Painoin isän jalkoja alas ja nousin hänen päälleen, ohjaten elintä jälleen kädelläni. Kun kohta oli oikea, laskeuduin alas ja lämmin ja turvonnut kalu työntyi sisääni armotta.

”Oih vittu Aurelia sun pillus on ihana….” Isä huokaili kun aloitin kevyen ratsastuksen hänen päällään. Isot kämmenet nousivat rinnoilleni, hilliten niiden heilahtelua aktimme aikana. Sänky nitisi hiljaa allamme. Se oli sama sänky jossa siskoni oli aikanaan nukkunut ja huone sama jossa isä oli tätä leikkiä hänen kanssaan harrastanut. Nyt huone oli minun ja sen johdosta oli minun tehtäväni jatkaa siskoni paikalla.

”Nopeemmin… purista….. ”

Puristin emättimelläni isän jo aavistuksen sykkivää kalua samalla kun nostelin lantiotani nopeampaan tahtiin. Isä sulki silmänsä ja huohotti isoon ääneen. Olin nähnyt sen tapahtuvan usein ja tiesin että pian tuo siementäisi minut, varmistaen että viimeinenkin pisara olisi sisälläni ennen kuin hän olisi tyytyväinen. Tarvittaisiin vain muutama lisäkiihoke joka veisi isän reunan yli ja saisi tuon laukeamaan. Aukaisin suuni ja huohotin, voihkaisten aina sopivaan väliin samalla tavalla kuin se nainen siinä pornofilmissä jonka isä oli pakottanut kanssansa katsomaan edellisenä vuonna.

”Isi sulla on niin ihana kyrpä….” Voihkin ikään kuin tilanne olisi kiihottanut minua äärimmilleen. Se riitti, kuten lähes joka kerta kun puhuin hänelle tuhmia, kuten isä sitä kutsui. Hän lähes karjahteli allani ja puristi kipeästi rintojani nyrkkeihinsä. Sitten se sekunti, ikään kuin kaikki maailmassa pysähtyisi ja hiljenisi ennen liikkeelle nytkähtämistään jälleen. Isä nosti lantiotaan ja huusi, elimen sykkiessä sisälläni voimakkaasti. Lämpimät ruiskaukset tunkeutuivat siihen pieneen tilaan mikä jäi kalun ja emättimeni seinämen väliin kalun kärjen ollessa tukevasti kohdunkaulaani vasten. Inahtelin pienesti kun isä nytkähteli kouristuksenomaisesti noustessaan hieman istuvampaan asentoon, puristaen käsivartensa lanteideni ja alavatsani ympärille, kasvojen painautuessa lujasti rintojani vasten. Hetken hän oli vain hiljaa kalun sykkiessä vielä loputkin siemenensä, kunnes senkertainen laukeaminen oli saatu päätökseen ja hän kykeni hengittämään jälleen. Huohottaen hän piteli minua sylissään ja suukotti sitten rintaani, nuolaisten vielä nänniä kuin kuvottavana kiitoksena sille että olin antanut hänen tehdä tämän minulle jälleen.

”Milloin sulla on seuraavana aine?” Hän kysyi sitten hiljaa, pienesti hengästyneenä, edelleen minua puristaen. Isä tiesi varsin hyvin milloin, mutta yritti kai avata keskustelua jälleen tällä keinolla.

”Ensviikolla.” Vastasin hiljaa, katsellen isän takana olevaa seinää ja siinä olevaa poikabändin julistetta. Aiemmin olin aina itkenyt tässä vaiheessa, mutta en enää. Tämä oli vakiintunut tapa nykyisessä elämässämme.

”Hyvä.” Isän vastaus oli kylmä, toteava. Tiesimme molemmat mitä se tarkoitti. Hän siirsi minut pois sylistään ja veti samalla ulos veltostuvan kalunsa. Jäin istumaan hiljaisena sängylle kun isä suuntasi kohti suihkua hyräillen samalla jotain kappaletta joka taisi olla Beatlesia, tai joku sellainen vanha bändi josta hän tykkäsi. Sperma valui ulos minusta päiväpeitolle, jättäen märän läikän edellisen, jo kuivuneen tahran vierelle. Kurotin ja otin käteeni yöpöydältä kirjastosta valitsemani kirjan, sen josta seuraavalla viikolla yrittäisin kirjoittaa arvostelun samalla kun antautuisin tahtomattani isälleni jälleen.

8 kommenttia viestissä: “Ainekirjoitusta”

  1. eki says:

    no joo. Mutta asiaan, mistä löytyy Seuralaisen kirjoittamat n/n tarinat ja mieluusti kaikki, kait joku tietää ?

  2. Batgirl says:

    Ihanaa saada tarina sinulta pitkästä aikaa. Laitos-sarja oli/on oma all time favorite 😊👌 loistava toki tämäkin.

  3. Trickster says:

    Ihan persoonallinen tarina. Itse en henk. koht. pidä näistä pakotustarinoista, mutta tämä oli kuitenkin kirjoitettu keskivertoa paremmin, joten päätin kommentoimaan. Kirjoitusvirheitä- ja pilkkuvirheitä oli jonkin verran, mutta tekstiä pystyi kuitenkin siitä huolimatta lukemaan. En tiedä, onko tätä tarkoitus jatkaa, toimii kyllä sellaisenaankin, mutta ehkä näkökulmaa vaihtamalla voisi saada tähän jotain.

  4. ärjyvä muna says:

    Kerrassaan mainio tarina!

  5. Pervopena says:

    Upeeta lukemista ja runkata samalla.. Lisää kyytiä ja jos vielä pikku sisko lisänä uuteen tarinaan ja kunnon altistusta.

  6. Hämmästynyt says:

    Todella hieno, todella erilainen.. kirjoita ihmeessä lisää, ja vielä kovempaa kyytiä tytölle 🙂

  7. Antti says:

    Kiihottavaa tekstiä! Jatkoa!

  8. Korpikyrpää says:

    Todella kiihottava tarina. Jatkoa ja peppu käyttöön tytöltä. Lisää rangaistuksia ja rajumpaa..

Kommentoi

top