search
top

Kerran kesällä

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (138 votes, average: 2.80 out of 5)
Loading...

– Eliaksen äiti on tuolla, huudahti Verneri kun olimme lukitsemassa pyöriä uimarannan laidalla. Poika säntäsi hiekalle jo reppuineen minun retuuttaessa loppuja tavaroita. Elias ja Verneri olivat parhaita kavereita ja samalla luokalla. Jenni ja Elias olivat eilenkin olleet rannalla ja olimme useamman tunnin makoilleet hiekalla, keskustelleet ja katselleet kuinka pojat pulikoivat rantavedessä. Tänään rannalla oli vähemmän väkeä, vaikka päivä oli eilistä kuumempi. Jenni hymyili kun levitin huopani sen viereen. Hänellä oli uimapuvun päällä rantahame, väljä t-paita, päässä isolierinen hattu ja aurinkolasit. Huovalla lojui kännykkä ja sandaalit.
– Oletko käynyt jo vedessä, kysyin kun olin saanut kutakuin omat tavarani järjestettyä ja lisättyä vielä vähän aurinkosuojaa käsivarsiin. Hän puristi päätään. Istuttiin huopiemme päällä ja etsittiin poikia katseella taukoamatta.
– Mene sinä vaan, minä voin katsoa tavaroiden perään, jatkoin vielä. Jenni nousi seisomaan ja tipautti hatun päästään huovalle. Perään tipahti t-paita. Kokouimapuku oli korallinpunainen, katseeni viivähti hänen isoissa rinnoissaan, vaikka yritin suunnata sen silmiin.
– Tule mukaan!
– Entä tavarat…
Jenni viittasi kädellä ja alkoi kävellä vettä kohti. Heittelin arvotavaroita vähän piiloon pyyhkeiden alle ja ryntäsin perään. Katselin kuinka hänen lanteensa keinahtelivat. Ohittaessamme pojat sanoin niille:
– Käydään pulahtamassa tuolla, pysykää tässä, seuraamme teitä sieltä.
Jenni kahlasi lähes kaulaan asti, ennen kuin kääntyi katsomaan rannalle päin. Minulle vettä oli kainaloihin. Juuri kun olin saavuttamassa naisen, hän sukelsi jättäen vain kuplia jälkeensä. Sitten hän ilmestyi toiselle sivulleni. Vedellessään kosteita hiuksiaan hän sanoi:
– Pelasin kouluikäisenä muutaman vuoden vesipalloa.
Etsimme uimapatjalla peuhaavat pojat silmiimme ja heilautin kättäni. Veden alla olin tuntevinani, että Jennin käsi kosketti kylkeäni. Ensin ajattelin, että se oli aikomuksetonta, mutta kosketus toistui ja toistui. Kosketus siirtyi selkään. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, Jenni sukelsi taas, tuntui kuin vesi liikkui ympärilläni ja kuplia nousi siellä täällä. Sitten näkymätön käsi kosketti ensin alavatsaani ja kohta perään tunsin kuinka uimahousujani hivutettiin kaksin käsin reilusti alaspäin. Vaistomaisesti nappasin niistä kiinni. Samassa Jennin kohoava pää alkoi näkyä veden läpi, hän ponnahti pinnalla, käänsi hetkeksi katseen poikien suuntaan ja sukelsi uudelleen. Näin naamalla virnistyksen. Uimahousuja edelleen pidättelemään jähmettyneet käteni avitettiin nyt varovasti irti ja housut liikkuivat vielä lisää. Vapaaksi päässyt elimeni huojahteli painottomana veden liikkeistä, mutta ei kauaa, koska ensin se otettiin selvästi sormien väliin ja sitten jotain, mitä en aluksi pystynyt hahmottamaan. Sähkö kulki kehon läpi, salpasi henkeä ja sai käteni pärskäyttämään vettä, kun aivoni käsittivät että kosketukset aiheutti Jennin suu. Suu, joka oli hotkaissut kalun sisäänsä ja nyt sitä hellästi kosketti. Samassa Jenni nousi jälkeen, otti ilmaa ja sukelsi. Kalu oli käymässä jähmeäksi, ei huojunut enää veden liikkeistä. Muistin katsoa poikien suuntaan ja varmistaa, että heillä kaikki oli kunnossa. Puolijäykkä kaluni oli jälleen suussa ja käsi kosketti kevyesti kassejani. Pitkään, uskomattoman pitkään kaikki tämä jatkui Jennin pystyessä viipymään veden alla, vain satunnaisia kuplia nousi pintaan edessäni. Noustessaan seuraavan kerran pintaan, piti hän kädellään jo kovaksi käyneestä kalustani.
– Hei, lähemmäs rantaa, huusin uimapatjalla meitä kohti seilaamaan lähteneille pojille ja viittoillin kädelläni. Jennin pää pulahti samalla näkyviin, kääntyi ja hän huusi myös:
– Menkää matalaan veteen, me tullaan ihan kohta!
Samassa nainen oli taas pinnan alla, lypsi jäykkää kaluani kädellään. Suuhunsa hän ei sen kovaksi turvonnutta nuppia enää saanut otettua. Sivelin Jennin olkapäitä kämmenilläni, tunnustelin. Hän oli laskenut uimapukunsa vyötärölle ja ohjasi veden alla toisen käteni paljaalle rinnalleen. Nänni tuntui kovana sormissa. Muutama iso kupla ehti ensin pintaan, sitten nainen ponnahtaen niin korkealle, että ohikiitävän hetken ehdin nähdä vitivalkoisien rintojen heilahtavan edessäni, ennen kuin hän taas painui nenäänsä tarttuen pinnan alle. Pieniä kuplia sihisi aivan edessäni pintaan. Jennin kädet kiskoivat uimahousut polviin, ensin sormet, sitten huulet haroivat kassejani veden alla. Katsoin poikien suuntaan, he seisoivat rannalla uimapatja välissään ja Verneri oli kohottanut kätensä torveksi suun eteen.
– Ii-sää!
Vilkutin. Samalla Jenni oli alkanut nousta pintaa edessäni, taaksepäin nojaten, niin että rinnat kelluivat aivan silmieni alla. Muita uimareita ei ollut aivan näköpiirissä.
– Pojat odottavat meitä jo rannalla …
Jenni katsoi rannan suuntaan ja vilkutti. Sitten hän sukelsi ja kun kymmenen metrin päässä nousi taas pintaan alkaen kahlata rantaa kohden, oli uimapuku puettu kokonaan.
Jenni ja pojat istuivat huovilla pyyhkeet olalla ja söivät keksejä, kun olin saanut erektioni sulateltua ja kahlattua rantaan.
– Miksi sinä viivyit, kysyi Verneri.
– Nautin … kesäpäivästä…
Jenni virnisti lämpimästi ja hyväntahtoisesti. Rannalle oli saapunut lisää ihmisiä. Elias ponkaisi ylös.
– Me mennään vielä!
Katselimme hetken poikia rantavedessä. Sitten Jenni pujotti t-paidan kaulallensa, laski alas uimapuvun olkaimet ja alkoi vuoroin hivuttamaan alas paitaa ja uimapukua. Niin viipyillen, että ehdin jälleen nähdä hänen isot ja pehmeät rintansa, joiden nännit katsoivat alaviistoon. Pujotettuaan kätensä hihoihin, hän nousi, rullasi lopun uimapuvusta navan alle asti, sovitti rantahameensa paikoilleen vetäen sen alla uima-asun pois. Hän kävi huovalle mahalleen makaamaan, kädet leuan alla, rannan suuntaan katsellen. Jalat olivat tiukasti yhdessä. Hameen roosa kangas oli niin läpikuultavaa, että saatoin nähdä pakarat set läpi. Minun uimahousuni olivat yhtäkkiä käyneet edestä ahtaiksi.

Kun pojat viimein malttoivat lähteä ja taittelimme huopia kasaan, kysyi Jenni:
– Tulisitteko meille syömään pannukakkua?
– Mennään, isä, innostui Verneri
Pojat menivät hyvän matkaa edellä, minä talutin pyörääni Jennin takana seuraten lanteiden keinahtelua hänen kävellessä. Rantahameen helma nousi ja laski, paljastaen sisäreittä polvien yläpuolelta. Puiston läpi kävellessä, hän siirtyi vinosti vierelleni, suojaan penkillä istuskelevien katseilta. 

Kun Mario Kartin äänet pärähtivät Eliaksen huoneesta, kävelin jääkaapin sisältöä tutkivan Jennin taakse keittiöön. Laskin käteni hänen pakaralleen, kreppinen kangas tuntui karkealta sen varmasti silkkisen ihon päällä. Jenni työnsi ovea enemmän auki, niin että jäimme edes vähän näkösuojaan sen katveessa lastenhuoneen suunnasta katsottaessa. Siirsin käteni t-paidan alle ja kohotin rintaa. Jenni nojautui aivan kiinni minuun, nenäni upposi hänen niskahiuksiinsa, sujautin toisenkin käteni paidan alle. Pelikonsoli töräytti parit fanfaarit. Annoin käteni liukua lanteille, siitä vielä alemmas, reisille hameen alle. Iho oli juuri niin pehmeä, silkkinen, kuin olin kuvitellut. Kalu housuissani tärähti kivikovaksi, painui vain parin kankaan erottamana naisen pakaralle ja sykki lämpöä siinä. Jenni kurkkasi kaapin oven ohi eteisen suuntaan.
– Pitäisköhän se … pannukakku nyt.
Irrottauduin viipyilen ja menin nojailemaan ikkunanpieleen naista katsellen. Hän otti jauhot kaapista, sekoitti aineet kulhoon ja vei loput takaisin jääkaappiin tutkien sitä jälleen tovin. Sitten hän käveli eteeni silmiin katsoen, puristi kohoumaa shortsissani ja kysyi:
– Mitäs tehdään … kun pannukakun päälle ei ole kuin sokeria ja vähän omenamarmeladia…
En pystynyt ensin kuin nieleskelemään Jennin tutkiessa terskani muotoa sormenpäillään, sitten havahduin ajattelemaan hänen kysymystään kykenemättä tarjoamaan olankohautusta kummoisempaa kommenttia. Hän ohjasi minua selin ovea päin ja laski sepalukseni vetoketjun alas. Silmät katsoivat koko ajan olkani yli Eliaksen huoneen suuntaan. Käsi oli työntynyt housuihin ja puristeli vartta. Kohotin kättäni ja kosketin rintaa paidan päältä. Jenni ohjasi käteni paidan alle, kova nänni kävi peukalohankaani. Hänen kätensä oli oikonut kaluni toiseen lahkeeseen, sormet kulkivat pitkin terskan pintaa. Kevyt kosketus virtsaputken suulla sai nivusissa aikaan järähdyksiä, jotka ennakoivat tulevaa tsunamia. Pyöritin nänniä peukalollani ja toivoin, että melani olisi kaivettu ulos housuista. Toivoin, että olisin voinut nostaa paitaa ja hamuta tuon kovan tutin suuhuni, imeä ja näykkiä. Toivoin … Fanfaarit soivat taas, niiden läpi kuului Vernerin pettynyt kommentti. Hypähdimme erilleen ja aloin kiskomaan housujani kiinni. Sipaistuaan poskeani kevyesti rystysillään hän meni tiskipöydän luo kaatamaan taikinan uunivuokaan. Jenni sulki uunin luukun ja katsoi minuun. Sitten hän viiletti Eliaksen huoneen ovelle.
– Hei pojat, hakekaapas kaupasta paketti jäätelöä. Saadaan pannukakun päälle.
– Saadaako karkkia kanssa, kysyy Eliaksen ääni toiveikkaana.
– Minulla ei ole kuin nämä kolikot, joten tikkarit ehkä saatte … jälkiruuaksi.
Kuului kun pojat kiskoivat tossuja jalkaan eteisessä, ovi kävi ja Jenni tuli takaisin keittiöön. Hän nojautui tiskipöytään. Astuin aivan naisen eteen ja sivelin sormillani hänen käsivarttaan.
– Pojilla menee korkeintaan vartti … joten …
Kävin polvilleni lattialle ja kohotin hameen roosanpunaista helmaa. Häpyhuulet olivat posliinilla, mutta ylös oli jätetty pieni siisti tupsu. Työnsin kieltäni siihen suuntaan. Järvi, kesä, aurinko tuoksuivat iholla vienosti. Jenni nojautui enemmän taaksepäin ottaen tukea pöydän reunasta ja levitti reisiään. Minä raotin sormin persikkaa ja koskettelin sieltä avautuvia poimuja. Jenni ohjasi määrätietoisesti kädellään päätäni lähemmäs. Annoin kielenkärkeni kartoittaa vakoa, siirtyä sitten aivan tupsun alle vaivaamaan klitorista. Reidet värähtelivät pääni sivuilla ja naisen ote hiuksistani oli lähes kivulias. Persikka tuntui käyvän mehukkaaksi.
– Oioi … oo … oi, Jenni uikutti. Vieressä uunissa pannukakku oli kohonnut useille suurille kuplille, kello kävi rivakkaan.
Kun työnsin kieltäni syvään häpyhuulien väliin ja väristin, kirkaisi nainen ja painui etukumaraan pääni yli. Henkäisi syvään ja sanoi sitten:
– Nyt mennään …
Painelin Jennin perässä makuuhuoneeseen. Hän oli napannut eteisen naulakosta pienen käsilaukkunsa ja kumonnut sen sisällön vuoteelle etsien jotain. Kondomipakettia heilutellen hän kääntyi puoleeni.
– Vedä tästä päälle.
Samalla kun minä näpräsin kumia paketistaan, Jenni oli kiskonut shortsini puoleen reiteen ja runkkasi kivikovaa kaluani. Laitoin kumin teskanpäähän ja hän huulillaan rullasi sen kohdalleen. Joustinpatja huokasi ja osa vuoteelle kumotuista tavaroista tipahteli lattialle, kun kaaduimme siihen. Sovittelin itseäni hänen reisiensä välissä, sitten sain kumitetun kärjen uppoamaan kosteaan. Jennin silmät olivat puoliummessa ja hänen suunsa aukesi leuka väristen lähes ammolleen kalun painuessa syvemmälle.
– Oiei…
Aloin päästä rytmiin. Vuode natisi aavistuksen. Jenni oli puristanut huulensa mutrulle ja päästi ilmaa niiden lomitse tirskahtaen aina kalun lähtiessä työntymään, käsillään hän riipi allamme olevaa päiväpeittoa. Hänen kasvonsa olivat alkaneet punoittaa. Työnsin paitaa ylemmäs saadakseni rinnat esiin. En ehtinyt niitä kuitenkaan hyväillä, kun ovikello soi jo kiivaasti.
– Pojat.
– Ei, ei, korahti Jenniltä tukahdetusti, … pitää … lopettaa. Lykin edelleen rajusti.
– Lopettaa …, toisti Jenni siirtäen kätensä pakaroilleni. Vedin ulos ja kohottauduin naisen reisien välissä. Ulostullut kalu värähteli sähköisesti ja alkoi sykkiä valkoista mälliään kumin kärkeen. Ohikiitävän hetken tuijotimme sitä molemmat, sitten ovikello soi jälleen ja Jenni singahti sängyltä.
Kun ehdin keittiöön, Jenni kuutioi jo poikien tuomaa jäätelöä. Pojat olivat menneet takaisin Eliaksen huoneeseen pelaamaan konsolilla. Pannukakku oli vielä uunissa, mutta sen pinta alkoi näyttää jo kypsältä. Jennin kasvot olivat edelleen punaiset, hikikarpaloilla ja hän tuuletti ilmaa kasvoilleen patarukkasella. Kävelin aivan hänen taakseen ja kuiskasin:
– Mitä teen kortsulle?
– Mihin laitoit sen?
– En mihinkään… se on vielä siinä … housuissa.
Jenni painoi rukkasen kasvoilleen ja nauraa tirskahti.

Istuin pöydässä vähän vaivautuneena, kun kokoajan tuntui epäilys, että kohta kumista lurahtaa sisältö housuihin. Jenni istui vastapäätäni ja kuin kiusoitellen hinkkasi varpailaan säärtäni. Pojat olivat keskittyneitä jäätelöön ja pannukakkuun, eivätkä huomanneet mitään. Yhtäkkiä ovikello soi taas räväkästi ja kumpikin tenava syöksyi salamana pöydästä eteiseen. Ovelta kuului kolmannen, minulle tuntemattoman pikkupojan innokas ääni.
– Iskä osti dronen, haluatteko nähdä.
Yhtä salamana kuin olivat poistuneet, Verneri ja Elias, koukkasivat takaisin pöydän ääreen, tyhjensivät lasinsa sekä nappasivat pöydällä odottaneet tikkarit matkaansa.
– Mennään nyt, totesi Elias.
Jenni nousi pöydästä ja meni sulkemaan käytävään auki jääneen oven. Sitten hän käveli omaan makuuhuoneeseensa. Menin perässä. Nainen oli kontallaan lattialla ja keräili käsilaukkunsa sisältöä.
– Tule Aleksi tähän.
Kävelin hänen eteensä. Jenni oli polvillaan lattialla ja avasi shortsieni napin ja vetoketjun, sitten hän kaivoi kortsun housuista ja vetäisi siihen solmun. Kosteuspyyhkeellä hän puhdisti velttona roikkuvan kaluni, kassit ja housuihin valuneen lammikon. Sitten hän ojensi kortsun ja pyyhkeen minulle, sovitti kaluni housuihin ja sulki shortsit. Noustessaan hän hymyili lempeästi. Katselin hänen paljaita pakaroitaan, kun hän oli heittänyt rantahameensa vuoteelle ja kumartunut etsimään vaatekaapista jotain. Hän puki ylleen pikkuhousut ja farkut, otti t-paidan kaulalleen hetkeksi kun sovitti rintaliivit ylleen. Huomattuaan, että seisoin edelleen samoilla sijoilla nuo käsissäni, sanoi:
– Laita ne syvälle keittiön roskiin tai vie mennessäsi.

3 kommenttia viestissä: “Kerran kesällä”

  1. irvienvalista says:

    “siis todella!”&”sarjakuvaseikkailija”, kiitos kommenteista, niitä saa todella harvoin! Tähtisysteemi on todella alkeellinen palautteenantomuoto tässä, mutta parempaa ei ilmeisesti ole luvassa. Tulen kirjoittamaan edelleen.

  2. siis todella! says:

    Pakko sanoa, että tässä tarinassa on potentiaalia. Loistavasti kirjoitettu. Mielenkiinto pysyi loppuun asti ja nautin todella joka hetkestä. Taisin unohtaa siinä sivussa suun iauki ja tajusin vasta tarinan loputtua laittaa sen kiinni. Lisää!

  3. sarjakuvaseikkailija says:

    Realistisen hauskasti kerrottu juttu, pirteitä todentuntuisia yksityiskohtia. Ja toi mieleen kuinka ala-asteikäisenä pikkupoikana eräillä synttäreillä, kun sokerihumalainen kakaralauma oli komennettu pihalle leikkimään, minä salaa livahdin yläkertaan perheen pojan huoneeseen lukemaan siellä olevia sarjakuvia.

    Siinä lattialla lehtiä lukiessani huomasin puoliavoimen oven ohi vilahtavat jalat. Toinen pari kuului perheen äidille, toinen erään kutsuvieraan isälle.

    Jäin ihmettelemään tilannetta ja varsinkin naapurihuoneesta, aikuisten makuuhuoneesta kuuluvia ääniä: naisen tirskahtelua ja matalaa miehen ääntä (“kuinka päin ollaan”).

    Vaikka käsitykseni aikuisten asioista varsin hämärä vielä olikin, naisen “oh, oh, oh” paljasti, että minä ainakaan en saisi paljastua tilanteen todistajaksi. Niin hiivin oven taakse nurkkaan, jossa jouduin sydän pamppaillen kuulemaan koko kiihkeän tapahtumasarjan jälkipuheineen, jossa puolin ja toisin kiiteltiin toisen avuja.

    Loppukutsut menivät minulta sitten rouvan, hänen valkoisen puseronsa ja kireän mustan hameensa tarkkailuun.

Kommentoi

top