search
top

Matkustajakoti

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (203 votes, average: 3.33 out of 5)
Loading...

Häkäpönttö-Volvon ylittäessä Merikosken sillat, Erno säpsähti ja pani kirjeen lomalitteran väliin. Talviaamu oli jylhä, mutta kylmä. Ikkunat olivat kuuran kuorruttamat, ja Tuira hytisi, värjötteli ja huurusi jääpuikot leuassaan. Onnikassa ei ollut Ernon lisäksi monta matkustajaa: kettuturkkiin sonnustautunut arkinen rouva, nuori äiti pienen lapsen kera sekä lentojätkävaihteelle siirtynyt tykistön korpraali.

Hummaava korpraali jäi sotilaspoliisien haaviin heti linja-autoasemalla ja aloitti möykkäämisen. Siinä hötäkässä hänen povestaan muljahti spriipullo säpäleiksi maahan. Huutoa se ei vähentänyt. Pussihousujen polvi repeytyi. Ernonkin pumaskat haluttiin syynätä harvinaisen tarkasti. Yrmeä ylikersantti silmäili pitkään leimoja ja päivämääriä.

Vaihto Lappeenrannan junaan on vasta illalla. Miten olette näin ajoissa liikkeellä?

Minulla on asioita kaupungissa, herr—

Turha sitten syyttää ketään, jos löydätte itsenne putkasta!

Erno pohti, että olisi kohteliasta soittaa ennen saapumista. Siitä ei ollut puhetta, mutta Eevan kirjeessä oli numero alakerran kemikalioon, mistä häntä voisi tavoitella. Ryppyistä kirjettä hipelöiden Erno ei ehtinyt ottaa askeltakaan, kun turkkiasuinen nainen tönäisi häntä ja riensi ohi saappaanvarret lonksuen. Kirje putosi maahan. No antaapa olla, Erno päätti nähdessään turkkirouvan sulloutuvan puhelinkioskiin.

Erno oikaisi aseman poikki kadun toiselle puolelle. Täpötäysi odotussali oli lämmitetty hehkuvan kuumaksi pätsiksi. Matkustavaisista haiskahti läpi äitelä hiki, alkoholi ja avonainen rinkelisäkki. Nuorukaisen alkoi tehdä mieli vehnästä, mutta hän päätti säästää markkansa neilikkakimppuun, joita kaupusteltiin pienessä puodissa. Rahat olivat repussa villasukan sisässä. Toisessa sukassa oli tuliaispullo, joka oli jäänyt huomaamatta sotilashurtilta.

Erno tärisi vilusta, jännityksestä ja naisen puutteesta lumen nielaiseman Letkunpuiston kupeessa. Naisista oli puhuttu päiviä, viikkoja, kuukausia. Ainoana himon katalyyttinä olivat toimineet kirjeet, kuvat ja tarinat. Kaikki piti rakentaa mielikuvituksen sirpaleista. Mutta olihan Ernolla sentään valokuva. Siinä Eeva keikisteli uimapuvussaan hiekkarannalla. Hänen tumma pitkä tukkansa oli auki, siniset silmät kimaltelivat naurusta ja suu oli supussa.

Erno oli miettinyt Eevan hekumallisia kupeita, kapeita lanteita ja povesta sojottavia tötterömäisiä tissejä myös eilen illalla kotilomallaan. Itsensä tyydyttämiseen ei auennut mahdollisuuksia äidin silmien alla ja Erno oli kärvistellyt äkeissään ja suu sitruunaisena, pussit täynnä, halkomotin kimpussa ja lannanajossa. Mutta illalla Erno oli lämmittänyt rantatörmän saunan. Hän oli käynyt makuulle lauteille, nostanut jalat seinustalle ja alkanut hieroa kulliaan. Nuorukainen oli pitkä ja hoikka pajunvitsa, lajielin samankaltainen.

Lopussa Erno oli sulkenut silmänsä ja loihtinut päähänsä Eevan vartalon. Ei pitkään vaadittu mulkun lypsyä, kun siemen lensasi pitkin saunan nokista kattoa. Hetkessä oli ollut jotain maagisen tyhjää.

Erno oli orgasmin jälkeen posket punakkoina kävellyt lumista jotosta joelle, hakannut pallit heiluen umpeen jäätyneen jäähetteen auki ja käynyt pulahtamassa avantoon. Ohut jääkerros oli ritissyt, pistellyt ja nipistellyt kuin neulakori. Kun Erno oli sukeltanut pohjaan, hän oli nähnyt vedenkannen läpi avaruuden miljoonat tähdet ja kuutamon.

Mutta nyt Erno seisoi kukkapuska kädessä kaksikerroksisen puutalon edessä ja empi. Ilkeääkö sitä kuitenkaan. Saatana, hän halusi olla mies, eikä päästäinen. Reippaasti sisälle Amarant-jauheen pölyiseen pilveen, karvalakki käsiin ja asia ulos huulilta. Maalit ja meikit ja parfyymit lemusivat herraskaisilta, Ernoa oikein pökerrytty se tuoksujen taikapöly.

Kyllä kemikalion omistaja tunsi Eevan, hellahuoneen alivuokralaisen. Meidän Eeva on niin eläväinen ruususuu. Hän nauroi rinnat tutisten. Niiden vako näkyi vahvana, ennen kuin tissit lähtivät erkanemaan kuin ratapihan kiskot. Nainen oli avulias ja lähti saattamaan perille. Iso perse mahtui juuri kapeaan portaikkoon.  Erno seurasi sitä ja ehti huomata, että hameen sisästä pakaroiden puolikuut pursusivat nylonsukkien yli lihaisina makkaroina, vailla alushousujen vannetta.

Eeva valitteli aamulla päätautia, on ehkä selällään. Nainen kuiskasi.

Ovi olikin auki, ja Maire Valtosen tumma laulu hiipi vaimeana. Se kätkee suuret unelmat, ja vihan, lemmen maailmat. Ernoa alkoi epäilyttää. Iiik-kiik. Hetekan jouset kitisivät. Astmaattinen tytön huohotus kiihtyi. Sekaan mahtui miehen möreä ääni, joka ei tullut levylautaselta. Jokin kilisi rautaa vasten. Tuoksut voimistuivat ja saivat nuoren miehen nostelemaan nenäänsä. Makea ja suolainen fuusioitui. Glatt und saftig! Mies huudahteli.

Eevan alaston vartalo näkyi vailla käsiä. Ne olivat takana ja saksalainen piteli tiukasti ohjaksista kiinni. Niin, niin. tyttö kiljahteli ja hänen kuohkea tukkansa suistui rintojen päälle. Erno puristi typertyneenä jäätyneitä neilikoita. Saksalaisen saappaiden kannustimet kilkuttivat hetekan pienoja vasten. Mies oli punatukkainen ja karvainen, hänen koppalakkinsa oli yöpöydällä ja univormu viikattuna säntillisesti. Hän otti Eevan takaa, toinen polvi koholla, nai rytmikkäästi, syvyyksiä kaivaen. Ja Eevan pieni takapuoli piirtyi ikuisesti Ernon sieluun täydellisen pyöreänä, hukattuna ja saavuttamattomana.

Mutta täällähän on jo! Vuokraemäntä nosti käden suulleen.

Eeva ja saksalainen hoksasivat samalla tulijan. Tuon nuorukaisen harmaassa asepuvussa, puista pudonnutta lunta hartioilla. Saksalaisen kyrpä oli tanakka, sellainen muulin kulli. Elin oli levittänyt Eevan untuvaisten karvojen keskeltä raon luonnottomaksi. Eeva parahti ja yritti silmät renkaina tempoa lakanaa tissiensä suojaksi. Kulli lupsahti ulos ja kaluunan siemenneste suihkahti haupitsista seinäpaperiin.

Saatanan niksmanni! Erno paiskasi kukkapuskan lankuille ja säntäsi portaikkoon itkua purren. Että pitikin olla houkka ja lapsellinen. Interventio aiheutti yläkerran väelle hämmennystä ja kolinaa, mutta Ernoa ei kiinnostanut vähääkään. Hän suunnisti kaupungille karvalakin läpät väpättäen. Mieli kuohui ja kipinöi, vaikka tuskin kiireiset ohikulkijat haalareissaan ja turkeissaan huomasivat yhtä sotilasta. Kaupungissa vaelteli sellaisia tuhansia, omia ja vieraan vallan.

Kiukkua lisäsi, kun musta saksalaisten Opel oli kaahata hänen ylitseen kadulla. Puiston luona hän ei voinut enää hillitä suruansa, vaan suolaiset kyyneleet valuivat silmistä. Pisarat jäätyivät poskille, mitä kauemmin hän harhaili. Vaaleankeltainen aurinko näkyi ryijynä horisontissa ja se tiesi pakkasen kiristymistä. Puistattava vilu porautui Ernon manttelin läpi.

Elokuvateatteri Hovissa olisi pyörinyt farssi, mutta Erno hoksasi tanssiravintolan valot ja hänen alkoi tehdä mieli viinaa. Hänen elämänsä oli jo muutenkin farssi. Vedän kännit, päätti pettynyt sotamies ja astui sisälle Tervahoviin. Päivällä siellä tarjoiltiin myös lounasta. Erno tilasi paistetut silakat ja oluen. Ruoka-annoksen hän pyyhkäisi heti syrjään ja maistoi mallasta. Loma oli loppumassa ja korsuelämä kutsui, kiertävät vartiovuorot ja ohut papukeitto. Ajatuksista tuli sakeita ja mustanpuhuvia.

*

Ruut puristi viileää luuria ja kuuli oman hengityksensä. Tuut-tuut, linja hälytti pitkään, kunnes miehen ääni äyskäisi sinne jotain epämääräistä. Ruutin iho kylmäsi kananlihalle, mutta turkin alla syli poltti ja polvet olivat pettää. Sanat tulivat käheinä, kaipauksen kätköistä.

Onko teillä tänään punaisia naisten puolihameita?

On, jos tulette puolen tunnin päästä.

Kuulemiin.

Ruut odotti, että sotapoliisit saivat raahattua vastaanhangoittelevan miehen autoonsa, ennen kun kätki sormuksen käsilaukkuunsa ja lähti. Hän oli koko ajan varma, että joku tuttu näkee. Tai vieras osaa katsoa hänen sielunsa medaljonkiin.

Mitä syvemmälle kaupunkiin nainen sotkeutui ruskeilla rasvatuilla nahkasaappaillaan, sitä epävarmemmaksi hän kävi. Häpeä nipisti. Sama kaava toistui joka matkalla. Nää meet vaan ihan ölövinä. Teini-ikäinen poika totesi toiselle tupakkikaupan edessä. Lihapuodin kohdalla Ruutin vatsaa väänsi kuin kohtu olisi huutanut. Sinnikkäästi nainen kulki kadun loppuun ja pujahti sisään kaalikeiton hajuiseen porraskäytävään.

Siitä jo puolen tunnin kuluttua Ruut seisoi näyteikkunan edessä puuterinvärisessä korsetissa ja pelkissä saappaissa. Lounaalla-lappu oli ripustettu oveen.  Naisen paitapusero ja hame olivat lentäneet lattialle, samoin räätäli oli kiimoissaan kiskaissut pikkupöksyt hänen jaloistaan. Toinen sukkanauha lerpsotti.  Ruut näytti elävältä figuurilta muiden taivuteltujen ja aseteltujen sovitusnukkejen rinnalla.

Oli hämärää. Siitä piti huolen ikkunan eteen hätäisesti vedetyt verhot. Vaatekappoja, lankoja ja pölyisiä kankaita lojui pitkin poikin. Tekstiileistä irtosi myymälään pieniä kimaltelevia partikkeleja ja tärkin tuoksua, jotka kuivattivat kitalaen. Ruut hengitti raskaasti ja hänen nänninsä olivat kivikovat. Ne sykkivät kuin hillat.

Mitä se Lauri sanoo, kun teet siitä eunukin? Räätäli pyöritteli Ruut-rouvan tuoksahtavia pikkuhousuja käsissään ja vei välillä kasvojensa eteen. Ne olivat vaimon, äidin ja naisen intiimein lippuvartio, kiiman tahrima ja häpeällinen.

Älä puhu moista. Älä edes leikilläsikään! Ruut kauhtui.

Laurin temmi on kuin veltto sisukumi. Räätäli nauroi ja avasi housunsa. Vetoketju kirskui ja suonikas ruma kyrpä ponnahti esille. Laita sellainen sitten reikääsi, Ruut. Mutta tämä se kirnuaa sinulta järjen ulos. Pyydetäänkö Lauri joskus katsomaan?

Lopeta, hyvä mies!

Ruut tunsi himon kutittavan häpyluun alta, kuiskivan korvaan. Hän tunsi suunnatonta halua keimailla vieraan miehen edessä saappaissa ja levitellä pitkien nylonsukkien verhoamia koipiaan sekä Sans égalilla maalattuja huuliaan. Hän oli kotikissa. Teki laatikkoruokia, kuurasi lattioita ja mankeloi lakanoita villatakissaan, mutta häpy tulvehtien näki hekumallisia päiväunia. Välillä hän oli kurtisaani de Pompadour, välillä halpa kokotti.

Eihän kukaan tänne pakota. No, esittele sitä lämsääsi. Räätäli virnuili ja mittasi katsellaan naista.

Hän oli tuiki tavallinen suomalainen vaimoihminen, taatusti yli kolmenkymmenen mutta alle neljänkymmenen, hiekanvärisessä tukassaan ja hailakoissa silmissä, toinen rinta toista alempana, karkeat nisät jäykkinä. Nainen oli nostanut tissinsä korsetin päälle. Vulva kiehui. Se pöyhkeili paksun karvoituksen alta harvinaisen etualalla. Reisiluut olivat hupaisan malliset, siitä johtuen naisen jalat olivat kaukana toisistaan ja pillun anatomia korostui.

Ruut työsi sormensa vaaleanruskean häpyvilloituksen sisään, tunnusteli pullistuneita häpyhuulia ja raotti. Pilluvako surisi ja tirisi kuin herätyskello. Syke lähti sydämestä saakka. Ruut näytteli tussuaan, sillä hän tiesi räätälin kiihottuvan tästä. Mies huohottikin kiihtyneenä ja rupatteli rumia. Aika tuntui pysähtyneen, vaikka taskunauris raksutti kuuluvasti.

Ruut ei muistanut miten pitkään oli käynyt räätälillä. Ehkä vuoden? Silloin kun ”punaisia puolihameita on tarjolla”, räätälin vaimo ei ole kotona, ja tällöin neulaa sovitettiin napinläveen. Alun alkajaan he olivat tavanneet Näyttämöllä, Carmenin esityksessä. Molemmat olivat olleet haltioissaan, hengästyneenä ja kiihtyneenä oopperasta. Räätäli oli pyytänyt toiselle miehelle naitua naista korvikkeelle. Tunnekuohussa yksi asia oli johtanut toiseen ompelimon seslongilla talvi-iltana. Sitten katuvana ja emätin spermaa pikkuhousuihin valuttaen Ruut oli rientänyt onnikkaan, kotiinsa miehen ja lasten luo.

Räätäli ei voinut enää vastustella. Hän syöksyi syleilemään naista ja antamaan hänelle suuta. Suudelmat olivat intohimoisia ja ahmivia. Ruut hyväili rakastajaansa, puuskutti niska taittuneena ja yritti työntää rintojaan imettäviksi, mutta miehen hampaat tuntuivat kaulalla. Ruut pelkäsi jälkiä, mutta oli liian heikko vastustamaan. Räätälin pitkä sormi rassasi Ruutin niljakasta reikää, kaiversi ja pumppasi. Se oli supisteleva, kireä ja liukas pillu. Pikkuhousut olivat kostuneet jo Haukiputaalla, kun Ruut oli kaihostellut räätälin jäykkää kalua.

Pakkanen napsahteli sokkelissa.

Anna jo. Ruut supisi hohkaava terska kourassaan, imi räätälin alahuulta ja ujutti sormensa miehen paidan sisään. Räätälin kyrpä oli valmiina liukumaan naiseen. Se kehräsi hävyn aukolla, kosketti sisäpintaa ja ui liisteisenä vielä ulos, ennen lopullista iskua. Pian se olisi yhtä kiihkeää lihan naulausta ja takomista, sellaista naimista, että mittauspöytä klikkaisi kangaspakat nurin ja orgasmi kieräyttäisi silmät ympäri.

Kohta astutaan. Räätäli imaisi Ruutin nännin suuhunsa ja veti sitä. Saat siementä.

Ruut vaikeroi niin kantavasti, ettei kuullut takaoven kolahdusta, lumisten kenkien tamppausta ja sisään tulvehtivaa hyytävää tuulahdusta. Kaikki oli myöhäistä. Heikko valo säteili Ruutin hiuksiin ja korsettiin, räätälin takaraivoon ja suussa lipsuvaan nänniin.

Mitä täällä tapahtuu? Räätälin rouvan ääni halkaisi ompelimon.

*

Kevytkenkäinen nainen keinahteli toilettien suunnalta ruokasaliin, kun Erno oli lopettelemassa kolmansia silakoitaan. Rasvaiset annokset lojuivat tyhjien olutlasien vieressä närpittyinä. Kaikki panivat naisen merkille tupakansavun läpi. Liian kireä ja huolimattomasti napitettu kotelomekko, huulipunaa ja punaiset hiukset. Nainen zoomaili tummilla silmillään salin miehiä, tähtäsi iirikset Ernoon. Pojan munakuissa muljahti. Naisen vatsa näytti pehmeältä ja rinnat täyteläisiltä. Hän tuntuisi varmasti ihanalta alla, Erno pohti siirtäen syrjään mahdollisuudet veneerisistä vaaroista.

Herraseurueellinen saksalaisia upseereita lopetti kovaäänisen naureskelun ja kävi kilpakosinnalle. Ernoa kuvotti saksalaiset, mutta uhkea nainen nautiskeli heidän huomiosta. Se rasvasi hänen lanteitaan ja toi selkärankaan ryhtiä, korvarenkaat kilahtelivat ja pitkät ripset räpsyivät. Erno jo haistoi mielessään pillun kutsuvan mahlan. Mutta sitten tuo nainen poikkesi reitiltään ja päätti pujahtaa vanhemman paksun herrasmiehen pöytään. Saatana. Erno pohti jo kaivavansa repusta poikien tuliaispullon.

Anteeksi. Saako tähän istua?

Kysymys hätkähdytti Ernon. Ristiverinen nainen veti jo tuolia alleen ja istahti ennen vastausta. Hänen haaleat silmänsä näyttivät itkettyneiltä ja meikit olivat valuneet poskille. Naisessa oli jotain tuttua, mutta Erno ei heti yhdistänyt lankoja. Naisen yllä oleva miesten popliinitakki hämäsi. Se oli melko ohut kirpeään talvipäivään.

Mitä te syötte? Nainen kysyi ja niiskautti.

Talon silakoita. Erno änkytti.

Hyvä. Minä tilaan samanlaiset. Ja oluen. Tai tilaatteko te minulle?

Naisille ei tarjoiltu alkoholia ilman miesseuraa, kyllä Erno sen tajusi. Mutta toisaalta, mitä väliä. Hän saattoi toimia hyväksikäytettävänä bulvaanina tuntemattomalle rouvalle. Naisella ei ollut sormusta, mutta sen jälki vasemman nimettömässä. Nenä oli hiukan iso, sillä tavalla kapea ja jyrkkä. Erno huomasi piiloutuneet hymykuopat ja kiharoille taivutetut hiukset. Tavallisella tavalla hän oli pojasta harvinaisen kaunis, vaikka muiden mielestä olisi kenties sulautunut tapettiin.

Minä en yleensä harrasta tällaista. Siis tuppaudu vieraiden miesten seuraan. Nainen selitteli nolona. Olen aviossa, ja ulkopaikkakuntalainen.

En minäkään täältä ole.

Näkikö poika oikein?! Nainen istui hieman harallaan tuolissa, paljaat reidet erillään popliinitakin alla. Kun helma liikahti, erottuivat uudestaan nylonsukat ja häpy. Maantienvärinen suojakarvoitus oli tuuhea. Erno oli pudottaa silmänsä. Vartalon veri lähti kiertämään kohti alavatsaa ja lannistettu kalu nytkähti yksinäisenä sarkahousuissa.

Mihin te olette menossa? Nainen kysyi annoksen saatuaan.

Rintamalle. Viikon loma kestää vain seitsemän päivää. Ernon katkeruus maistui happamalta.

Eikö viimeisenä päivänä pitäisi remuta tai olla tyttösten kanssa? Nainen naurahti ensimmäisen kerran.

Eivätköhän muut ehtineet ensin. Ei mennyt oikein putkeen minun suunnitelma. Erno huomasi kakistelevansa.

Lemmenhuolia?

Erno oli kirjoitellut Eevan kanssa kolme kuukautta. Suhde oli syventynyt, vaikka he eivät olleet ehtineet tavata. Eevan ilmoitus oli koreillut rintamalehdessä, mistä Erno oli salaa repäissyt sivun irti. Eläväinen ja elämänhaluinen ruskeatukka hakee kirjeenvaihtoon nuorta miehenpuolta, jolla pysyy kädessä kynä ja saha, nimimerkki Kaupunnin Myyjätär. Jokaisen kirjaimen, kirjeen ja postimerkin myötä oli ehtinyt kasautua paljon toiveita ja unelmia. Eläväinen, todellakin kuin elohopea saksalaisen mittarissa!

Minullakin oli hiukan hankaluuksia. Nainen alkoi puhua, kun Erno katseli mykkänä pitkin seiniä. Salissa porisi ilakoiva puhe, vaikka kello oli tuskin kahta. Musiikkia ei sallittu, mutta saksalaiset aloittivat hoilaamaan Erikaansa. Nyrkin kopautukset säestivät rytmiä ja sikarit pössähtelivät. Lumiset puut tuijottivat liikahtamatta lämpimään ruokasaliin.

Suoraan sanoen jouduin vaikeuksiin. Nainen vain maistoi olutta ja seivästeli kaloja. Onko teillä muuten nimeä? Minä olen Ruut.

Nainen nousi tuolistaan ojentamaan kättään ja silloin tapahtui jotain. Nappi aukesi liikkeen voimasta ja naisen paljaat, korsetin yli riippuvat rinnat paljastuivat Ernolle. Hän oli takin alla alasti, lukuun ottamatta korsettia ja sukkanauhoin varustettuja nyloneita. Hän oli alasti!

Ooh. Voi anteeksi! Naisen poskille ilmestyivät laikut. Hän yritti hapuilla popliinitakin vyötä, mutta lieve aukeni entisestään ja tissit heilahtelivat letkeinä pojan silmien alle.

Erno tuijotti suu monttuna valkoisia rintoja ja tummanpunaisia nännejä, korsetin kiristämää lantiota ja nivusten välin puskaa. Vaikka näky oli niin absurdi ja shokeeraava, Erno ei muistanut koskaan nähneensä edes miestenlehdessä mitään niin kaunista ja kiihottavaa. Hänen munansa oli aivan kivikova, vauhko ja kankaan läpi väkisin pinnistelevä.

E-erno. Sotilas ähki nimensä naisen kädestä luopuen.

Minä suoraan sanoen tarvitsisin hiukan apua. Nainen puhui hiljaa saatuaan viimein vyön ympärille ja napit kiinni. Älkää luulko, että olen…sellainen. Hän selitteli huuli pyöreänä. Mutta minä kun menetin vaatteeni ja rahani tuolla. Vahingossa. Naisen harmaissa silmissä kuvastui hätä. Voisinko millään pyytää…?

*

Lumen saartama matkustajakoti sijaitsi Asemakadun ja Koulukadun kulmauksessa, kaksikerroksisessa puutalossa. “Turisti” luki kyltissä. Sen rappusia Ruut kapusi paperikassia kantaen, perässään nuori sotilas. Erno oli lunastanut heille huoneen, samoin hän oli maksanut naisten pukimosta vaatteet. Nyt poika seurasi totisena aikuista naista ja hänen pohkeitaan ylös, ja tunnelmassa oli déja vun tuntua.

Huone oli yksinkertainen ja ummehtunut, mutta lämmin. Päiväpeitot oli vedetty vuoteiden yli niin kireiksi, että villakoirat olisivat siinä pomppineet. Erno veti jalkalampusta himmeän valon tilaan. He olivat pakkasen nipistämiä ja kylmää henkiviä, nainen suorastaan vapisi jäässä. Ohut popliinitakki oli räätälin takki, siinä se oli roikkunut naulakossa, ja Ruut oli napannut sen hädissään, pinkoessaan karkuun räätälin rouvaa. Niin oli turkki ja muut vaatteet jääneet ompelimoon. Ja käsilaukku ja rahapussi ja sormus.

Ohuen seinän takana yskäistiin.

Minä en voi tätä kyllin koskaan korvata. Ruut sanoi itku kurkussa ja nosteli vaatteita kassista vuoteelle. Mielessään hän päätti, että petti viimeisen kerran Lauria. Näin hän oli vannonut aiemminkin, mutta liha oli heikkoa. Laurilla suorastaan surkastunutta. Mies ei ollut kyennyt aviollisiin velvoitteisiin sitten Moskovan rauhan. Sirpale oli kapseloitunut alavatsan tienoille ja mellasti siellä tuhoaan. Tästä on sinulle liikaa kustannuksia. Ruut pahoitteli.

Mitä vielä. Lämpimämpi täällä on odottaa lähtöä.

Jos minä olen oikein nopea, ehdin neljän onnikkaan. Ajatuksiinsa vaipuva Ruut näytti hetkiseksi unohtavan sankarinsa läsnäolon, eikä edes kääntänyt selkäänsä. Sinäkin ehdit vielä käymään morsiamesi luona. Hän lisäsi.

Eiköhän siellä nyt toiset miehet pistäydy ja kastaudu. Erno valahti haikeaksi.

Ruut nyökkäsi osaaottavasti ja punoi auki korsetin nauhoja sormet selän takana, tajuamatta miten tissit olivat samalla niin herkullisesti tarjottimella. Tuota tarjoilua Erno ei kyennyt vastustamaan. Kalu niiasi samalla tavoin kuin Eevan valokuvalle. Nyt hämärän paskalle haisevan korsun tilalla oli matkustajakodin pieni tunnelmallinen huone – kaksi vuodetta yöpöytineen, lamppu ja nojatuoli, ikkuna kadulle ja itseään riisuva kalpea rouva. Erno imi itseensä naisen hajuveden tuoksua ja raukea olo valloitti hänen jäseniään. Kakluunia oli lämmitetty aamulla, pönttö säteili lämpöä.

Ruutin korsetti irtosi ja jäljelle jäivät punaiset painaumat ihoon. Vatsa näytti kahlitsemattomana isommalta, mutta Ernon mielestä se oli pelkästään kiihottava. Ruut nappasi hakasen hampaidensa väliin ja antoi sukkanauhan ponnahtaa. Hän kumartui vetämään sukan alas ja voi miten nylon rätisi ihoa vasten kuin Stalinin urut! Nainen katseli sukkaa, sipaisi viehkeästi putoavia hiuksiaan sivuun ja vaihtoi toiseen jalkaan. Hän oli pitkä nainen. Rinnatkin näyttivät vapaina isoilta lautasilta. Mitä enemmän Ruut kuori itsestään lumppua ulos, paljastui Ernon mielestä kuoren alta maailman kaunein nainen.

Anna olla hetki noin. Erno sanoi ihmeen päättäväisenä ja itsevarmuutensa löytäneenä. Nyt tai ei koskaan. Muutama olut oli karaissut hänen miehisyyttään lisää. Hitaasti poika avasi housujensa napit, nosti seisovan kalunsa esille ja ryhtyi masturboimaan.

Nainen ei kiljaissut, saati edes hätkähtänyt. Mutta silmät kirkastuivat ja suu hymyili hakanen hampaissa. Hän oli nähnyt monenlaisia siittimiä elämässään, eikä tämä poikennut niistä mitenkään. Somalla tapaa tämä oli kaunis kulli, nokkahuilumainen, esinahka kokonaan nupin yli luonnon ompelemana. Enemmän Ruutia kiihotti, että se oli noussut pystyyn hänen tenhostaan. Hän riisui itsensä myhäillen, pöyhi tukkaansa ja asettui iltapäivän siniseen valoon.

Näinkö? Onko tämä kiihottavaa? Ruut pysytteli alastomana objektina ja astui muutaman askeleen sängyn luo. Voi poikarukka. Minähän voisin olla melkein äitisi. Hänen rintansa kiikkuivat letkeinä. Pakkanen oli herättänyt sormustimen kokoiset nännit, mutta viimeistään nyt ne värisivät kiihkosta. Nuorukainen runkkasi nopeasti, vetämättä esinahkaa kertaakaan taakse. Elin tuoksui voimakkaasti. Minun pitäisi jo joutua. Ruut nielaisi.

Hetki vielä. Erno aneli.

Ruut kumartui äkisti pojan ylle, suuteli tätä otsalle ja otti munasta kiinni. Erno ulahti, kun naisen yläruumis hipaisi hänen kasvojaan. Kiihko väänsi pojan ilmeet luonnottomiksi, kun tissit osuivat poskiin. Kalu sätki epätoivoisesti naisen sormien otteessa. Hän muutti masturboinnin tahdin hitaammaksi. Suorastaan kiusaavaksi. Nyrkki teki pitkiä liikkeitä varrella ja kiepautti aivan kullin nupilla kierteen lopuksi. Ruutia halutti istahtaa tuon kovan parrun päälle, mutta hän malttoi mielensä. Vähintä mitä hän saattoi tehdä vastapalveluksesi, oli pieni siemenlennon riemu.

Tekeekö tämä hyvää? Hän kysyi.

Erno oli vajonnut omiin maailmoihinsa. Hän nojasi tupakan kellastamaan seinäpaperiin ja maiskutti tyhjää suutaan. Tykkien jyrinä, latumiinojen paukahdukset, yölliset vartiot, pelot ja huudot liottuivat taustalle. Ruut tarkasteli nuoren miehen ilmeitä ja eleitä, katseli häntä silmiin ja liikutteli omaa kehoaan, kuin nousisi aaltojen mukana. Tissit kiipesivät Ernon kasvoja pitkin, nänni pyyhki leuan yli ja viime hetkillä kiersi avonaisen suun. Sitten hiukset hukuttivat pojan kasvot, kutittivat ja viekoittelivat. Niiden tuoksu oli saada Ernon hulluksi.

Ruut liukui pistelevää sarkakangasta pitkin alaspäin ja laskeutui polvilleen. Hän tuijotti yhä pojan järkkyneitä silmiä, kun avasi suunsa ja alkoi nuolla munaa. Pitkin vedoin hän hyväili ruttuista esinahkaa, suuteli sen huippua, käänsi kasvojaan ja antoi kielensä tehdä ihanaa varrella. Ernon lantio liikahteli hermostuneesti. Ruut joutui hidastamaan tahtia, sillä hän ei tahtonut Ernon vielä purskauttavan piimäänsä. Siksi nainen alkoi nuolla kiveksiä. Ne olivat kaksi talven kohmettamaan rautakuulaa, mutta kun Ruut veteli pallien nahkaa hampaidensa välissä ja imeä lutkutti sitä, työnsi kieltään kivesten alapuolelle karvojen sekaan ja lopuksi kaappasi toisen nopan suuhunsa, turposivat lämmenneet munat letkeiksi kuin aikamiehellä.

Täällä on jo niin lämmin, että voisit riisuutua. Ruutin ääni käheytyi. Hän ei luoja tiesi enää tiennyt, mitä oli tekemässä. Poika oli nuori, juuri kai sotatöihin kelpuutettu. Ja viaton, laiha, naiivi ja niin kaunis! Ruut katseli, kun Erno hankkiutui vaatteistaan eroon ja seisoi pitkänä alastomana miehenä hänen edessään. Karvaton rintakehä kohoili, lantioluut liikkuivat ja kulli törrötti täysin vaakasuorassa. Vaikka vartalo oli miehen, kasvoilla viipyili lapsen arkuus.

Käy makuulleen. Ruut käski ja tunsi itsensä Toulouse-Lautrecin bordellimaalauksen portoksi.

Ruut istahti aluksi Ernon kasvojen taakse ja tarrasi kaluun. Kädet lypsivät, haroivat palleja ja hieroivat karvaisia reisiä. Ruut kokeili vetää esinahkaa taakse, mutta vielä se oli liian kireä. Hän valutti huuliltaan sylkeä elimelle ja ujutti kielensä ahtaana puristavan esinahan sisään. Erno oli pompata punkasta ilmaan, kun kielen kärki härnäsi virtsaputken suuta. Matkustajakodin vihreä kattovalaisin pyöri aivan lentävänä lautasena ja poika sätki jalat pystyssä. Jotenkin se taivas avautui lopullisesti ja uudella tavalla, kun Ruut rullasi paksun esinahan milli kerrallaan terskan taakse.

Nuoren sotilaan kaula oli takakenossa ja uteliaat silmät seurasivat tussua. Ernolla oli hankaluuksia päättää, kumpi kiihotti enemmän, jalkovälin ihmeellinen paikka vai Ruutin taitava suu. Se nimittäin alkoi märkänä pyöritellä hänen herkkää terskaansa. Samettinen poski, nopea kieli ja luja puristusvoima saattoivat Ernon kiihkon laukeamisen portille.

Lumi narskui Asemakadulla kuorma-autojen kolonnan huristaessa kohti Raksilaa.

Kokeile sinäkin. Ruut voihkaisi ja nousi lopulta Ernon kasvojen ylle kyykkypissa-asennossa.

Naisen pakarat olivat pitkänmalliset ja elämän merkitsemät, mutta linjoiltaan pyöreät. Vaikka iho oli muuten viileä, asui lämpö nukkaisten reisien välissä. Erno kohdisti huomionsa pystysuoraan halkioon, joka tuota lämpöä prosessoi. Huulet olivat lörpöllään kuin häpy olisi viilletty puukolla auki. Ruut hankasi alapäällään Ernon otsaa edestakaisin ja otti suihin. Kaunis pimppireikä ja musta peppureikä hiissasivat näkökentässä. Erno oli täysin matkustaja tuossa suuseksin keskityksessä. Pitää kyetä toimimaan, hänen päässään takoi.

Kun seuraavan kerran mätäs hieroi Ernon kasvoja, hän lipaisi pillua kielellään. Pinta oli liukas ja mehukas. Erno otti kiinni naisen takapuolesta, upotti nenänsä villoihin ja alkoi nuolla tarmokkaasti vakoa. Reikä leikki supistellen Ernon suulla, välillä torjuen kielen tunkeutumisen, välillä laskien sen sisään. Ernoa tukehdutti, mutta hän keskittyi hengittämään nenän kautta. Naisen simpukka muuttui koko ajan pehmeämmäksi ja hellemmäksi, ja kuuman kosteana se haki muottiaan pojan kieltä vasten. Klitoris oli tähän saakka saanut olla rauhassa, mutta Erno keksi sen puolivahingossa. Sen jälkeen se oli kaiken huomion keskipiste.

Juuri siitä. Se on oikea paikka. Ruut sanoi ääni väpättäen.

Erno tiesi, ettei hän siltä istumalta kykenisi saattamaan naista tyydytyksen hurmioon. Hän oli innokas, mutta kömpelö nuolija ja Ruut oli huulillaan saattanut hänet aivan vauhkoksi.  Erno oli ollut kerran aiemmin tytön kanssa sisäkkäin pikaisesti, vailla kummallekaan tuotettua nautintoa. Hänen oli pitänyt suoriutua siitä kylmässä työväentalon halkoliiterissä asevelvollisuusaikanaan, nimettömän satunnaisen tytön kanssa, eikä tyttö ollut osoittanut mitään aktiivisuutta. Reikäkin oli ollut kuiva, Erno oli sitä hädin tuskin nähnyt esiliinan alta. Molempia oli ajanut tarve hankkiutua eroon neitsyydestä.

Mutta nyt aikuinen nainen oli ottanut hänet ja halusi intohimoa. Täyttymyksen valloittava tunne lähti laajenemaan kalun ympäriltä koko vartaloon kuin hänen suoniinsa olisi laskettu lämmintä varjoainetta. Erno huomasi valittavansa häpykarvojen alla, eikä pystynyt enää nuolemaan. Varpaita kipristeli ja vatsaa nauratti. Oli sietämätöntä ja ihanaa. Kun Ruut pusersi voimakkaasti hänen munansa vartta ja nuoli terskan alapinnalta, siemenneste turskahti ulos piipusta.

Ruut ei halunnut sotkea päiväpeittoa ja hän ahmaisi kullin takaisin suuhunsa. Ernon ruumis kouristeli pohjia myöten ja lämmintä mälliä syöksähteli truutasta rouvan suuhun. Ruut ei ollut tottunut hirveästi nielemään miehen siementä, mutta Ernon sperma maistui yllättävän neutraalille ja makealle. Hän yritti niellä kaiken, vaikka lasti oli runsas ja pyrki väkisin ulos suupielistä. Kulaus kerrallaan hän laski poikaa kurkkuunsa, pidätti hengitystään ja sulki silmänsä.

Kun Ruut nielaisi viimeiset tahmat, hän tiesi silloin, mitä hän tahtoi.

*

Erno oli nukahtanut toviksi, mutta hän valpastui pesuhuoneesta kantautuvaan kurlaukseen. Liikenne soljui tasaisena ikkunan takana ja kuulaassa iltapäivässä sataman konttien metalliset kolinat kantautuivat kaupunkiin saakka. Kahvi. Joku valmisti oikeaa kahvia, Erno heristeli vainuaan ja heittäytyi vielä hetkiseksi täysin rennoksi. Tuli mieleen lapsuuden huolettomat aamut. Hän käänsi päiväpeiton alastoman vartalonsa ympärille ja jäi odottelemaan naisen paluuta.

Ruut pudotti pellavapyyhkeen ympäriltään, kun tuli huoneeseen. Matkustajakodissa oli yleiset kylpytilat, mutta kukaan ei ollut sattunut yllättämään. Erno havaitsi, että rouvan huulista oli hinkattu maali pois. Sitä punaa oli aivan hänen kullinsa tyvessä. Ruut tuijotti ikkunasta ulos. Voimalan piippujen savut olivat jääneet leijailemaan taivaalle vaakasuoraan.

Seuraava auto lähtee vasta kuudelta.

Miten sinä aiot selittää miehellesi turkin ja sormuksen?

Nojaa. Ei Lauri edes huomaa moisia. Ruut virkkoi surumielisesti ja istahti vuoteelle.

Erno katseli naista kiinteästi, ihastuneesti. Pani merkille käsivarren muutamat luomet, sileäksi ajellut kainalot ja röpelöiset nännit. Hän pyöritteli mieltään askarruttanutta kysymystä kielellään, ennen kun sai mutistua sen ulos. Maistuiko se pahalta? Kun tulin niin.

Hassu. Ei se ollut kovin väkevää. Vähän kirpeää. Ruut naurahti ja heitti peiton sivuun. Ernon kulli makasi vetelänä ruskeiden karvojen seassa, vasemmalle käyristyneenä. Ei noin nuoren pojan mastosta voi kovin pahaa tulla. Ruut nosti kullin kämmenelleen kuin toukan. Siinä se alkoikin muuttua perhoseksi. Mekanismi toimi juuri kuten Ruut oli ajatellut. Sinä jäykistyt taas, Erno.

Sinustahan se johtuu. Erno myönteli ja otti rohkeasti kiinni naisen tissistä.

Pidätkö sinä minua huonotapaisena, jos heittäydyn selälleni?

Ei kai se enää iso synti olisi.

Ruut asettui selälleen sängylle ja veti kalusta kannatellen Ernon ylleen. Nuorukainen oli kimmoisa ja puhdas, ei veltto ja irstas, kuten räätäli pohjavuoreltaan. Kulli kutitteli pöheikköä lupauksia herätellen. Ruut painoi pojan niskaa alemmaksi, että kykeni antamaan suudelman. Hän levitti jalkansa, nakkasi pohkeet nuorukaisen pohkeiden yli ja teki syliinsä tilaa.

Huoneessa viipyili jo iltapäivän hämäryys. He hengittivät toisiaan vasten, tutkivat silmien salaisuuksia ja tutustuivat tuoksuihin. Kun nainen on kiimassa, sen näkee silmämustuaisista ja laajenevista sieraimista, Erno päätteli ja yritti sohaista sisään. Ruut imaisi hänen huultaan hengästyneenä ja työnsi kieltä suuhun. Kylmä tuntolevy laskeutui naisen rinnan päälle.

Anna tulla vain. Ruut kannusti ja vastasi etsivän munan hakuun torvellaan.

Erno livahti vastustamattomasti sisään naiseen. Hups. Höyryveturi tussautti ratapihalla poistoilmaa pillistään ja lonksutti rautaisilla kiskoilla etelään. Talo tärähteli. Talvinen kaupunki jatkoi elämäänsä, vaikka matkustajakodissa aika pysähtyi. Pariskunta suuteli. Kalu kasvoi lisää märässä lovessa.

Eihän se satu? Erno kuiskasi.

Miten se voisi sattua. Ruut hyväili nuoren sotilaan hartioita. Ne olivat hetken hänen, tuhman kurtisaanin.

Erno nai silti varovaisesti kuin peljäten, mutta eihän vastinkappale mennyt sirpaleiksi ihmisen istuttamisesta. Ruutin tunneli sopeutui mainiosti varren jäykkyyteen ja muodosti herkän peniksen ympärille suojan, eräänlaisen silkkisen vaipan. Alakarvat pussasivat toisiaan ja liikkeet kiihtyivät. Ruut haukkoi henkeään ja haukahteli, kun Erno uskalsi juntata pohjaan ja ottaa muutamalla pyöräytyksellä luuloja pois rouvan vitusta. Maalaus saksalaisesta rautasaappaasta Eevan selässä kummitteli Ernon kupolissa. Osaa sitä muutkin, poika ajatteli sapekkaasti ja antoi pari potkaisua siitäkin hyvästä.

Ruutin väljähtäneet silmät olivat elämän täyttämät. Hän tuijotti ripsikään värähtämättä Ernon silmiä ja antoi tämän naulita kätensä pään yläpuolelle. Miehet rakastivat sitä, että saivat alistaa naisen tahtoonsa. Ruut olisi voinut koska tahansa vyöryttää pojan alleen, mutta hän nautti Ernon kalusta, huulista ja käsistä.

Älä hellitä kesken. Hän pyysi.

Pojan jousimainen liike nopeutui ja nopeutui. Hän puristi silmäluomiaan yhteen, painoi kämmenensä naisen kosteisiin kainalotaipeisiin ja liikkui pillun päällä höyläten. Ruut vingahteli ja suuteli Ernon kaulaa. Hän ei saanut sillä tavalla kuin räätälin kyrvästä, mutta tuntemus tuli herkemmin aivan sielun peräkamarista saakka, kaapaisi sydäntä ja loihti silmät kosteiksi.

Nainen yritti kuvitella, miltä miehestä tuntuu orgasmin ampaistessa liikkeelle materialistisena ohjuksena. Onko se helpottavaa, kuumottavaa ja pelkästään tyhjentymistä? Naisen orgasmi oli iso sähköinen impulssi, josta Ruut koki jo pientä esimakua. Hän varpaansa loittonivat toisistaan ja laava halusi irrota lantiosta. Nainen painoi jalkapohjansa ikkunaan ja rutisti Ernon litteän pakaran kynsiensä alle.

Silloin Ruut tunsi Ernon siittimen ryöpsäyttävän liemet häneen. Kalu tykytti ja tärähteli, lämmin peitti lämpimän, ja vikkelä vakaan.

*

Pimeys ehti laskeutua kaupunkiin, kun lopulta Ruut ja Erno pukivat päälleen. Erno oli päässyt kuin päässytkin naisiin tällä lomalla, vaikka se oli tapahtunut eri tavalla, miten hän oli ajatellut. Portin läpi oli kuitenkin liu’uttu ja käyty toisella puolella, siellä mitä kutsuttiin taivaaksi. Ernolla olisi mehevä tarina kerrottavana korsussa, mutta hän päätti mielessään vaieta.

He seisoivat pukahtamatta matkustajakodin edessä ja haistelivat pakkasta. Tähtien edessä leijaili peittona savuvanoja, oli siinä muutama pilvikin. Juna saapui pohjoisesta ja aloitti jarruttamaan jo kaukaa, mutta silti kiskoista lensi pimeyteen kipinöitä. Asemalle riensi ihmisiä laukkuineen ja karvahattuineen, toisia saapui, osa vain värjötteli lyhtyjen alla. Liike oli katkeamaton.

Sinä voit kirjoittaa, jos haluat. Ruut lupasi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Mutta ei ole pakko. Nainen ojensi paperilapun pojan kämmeneen. He jakoivat hetken sormissaan toistensa lämmön. Sitten nainen antoi suudelman Ernon sileälle poskelle ja lähti kävelemään lainahöyhenissä kohti linja-autoasemaa.

Kyllä minä haluan. Erno ajatteli. Hän nosti suu hymyssä repun pykälään ja lähti jo saapastelemaan kohti junaa, kun vielä muisti yhden asian. Se oli povitaskussa. Hän silppusi Eevan viimeisen kirjeen pieniksi suikaleiksi lumeen ja pudotti roskien päälle valokuvan. Se alkoi varjostua ja vettyä hitaasti hangessa. Ensin kostui uimapuku, viimeksi nauravaiset kasvot.

 

6 kommenttia viestissä: “Matkustajakoti”

  1. Jouni says:

    Olipa hieno tarina

  2. jj says:

    Laatutarina.

  3. Tuomo Turmiola says:

    Olipa hyvää tekstiä ja rakenne pysyi selkeänä koko tarinan. Lisää!

  4. irvienvalista says:

    Mahtava tarina! Ilo lukea näitä.

  5. geo345 says:

    Pitkästä aikaa tänne on saatu jälleen laatutarinoita.

  6. Päätalo says:

    Olipa erinomainen tarina!

Kommentoi

top