search
top

Anna-täti ja kielletty hedelmä

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (156 votes, average: 3.62 out of 5)
Loading...

“Ohoh, kylläpäs sinä oletkin kasvanut!”, sanoi Anna-täti halatessaan juuri 12-vuotta täyttänyttä nuorimman sisarensa poikaa. “Tervetuloa, tulkaahan toki sisälle kynnystä pidemmälle”, hän kehotti pojan takana seisovia vanhempia myös peremmälle. “Voi tätä ainaista kiirettä, kahvitellaan sitten vaikka paluumatkalla huomenna kun tullaan hakemaan Aria. Savonlinnan oopperajuhlien esitys ei odota. Ja tiedäthän sinä, saadaan Mikon kanssa viettää vähän laatuaikaa kahdestaan hotellissa sen jälkeen”, sanoi Emma iskien silmää Annalle ja nykäisten miestänsä hihasta lähdön merkiksi. “Arilla on kaikki yöpymistarvikkeet repussa, älä anna sen pelata kännykällä puoleen yöhön, kun poika on tullut vähän levottomaksi viime aikoina sen jatkuvan kännykän räpläämisen takia.”

“Mukavaa oopperaelämystä”, sanoi Anna ja jatkoi, “eiköhän me tämän nuoren miehen kanssa pärjätä!”. Annan nuorempi sisar Emma, joka oli juuri täyttänyt 40-vuotta, oli aikoinaan saanut rahakkaan työtarjouksen ulkomaisesta biotekniikka-alan yrityksestä, jolloin hän oli miehensä Karin ja silloin vasta 6-vuotiaan Arin kanssa muuttanut Lontooseen. Ennen vanhempiensa muuttoa ulkomaille Ari oli ollut usein yökylässä Annan luona, joten edellisestä yökyläilystä oli aikaa jo vierähtänyt yli puoli vuosikymmentä, Anna laskeskeli. Kylläpä aika riensikin, sillä ensi kesänä juhlittaisiinkin jo hänen viisikymppisiään, Anna pohti.

Ari ei ollut enää lapsi, muttei oikein vielä nuori mieskään, mietti Anna poikaa seuratessaan. Poika vaikutti aluksi hieman sulkeutuneelta, eikä oikein tehnyt muuta kuin räpläsi kännykkäänsä kulmasohvan nurkassa ja vastaili Annan kysymyksiin lyhyillä äännähdyksillä “juu”, “emmä”, “emmä tiiä”. Pojan murrosikä tuntui selvästi olevan hyvässä vauhdissa, Annan verratessa mielessään Arin kehitystä omien jo aikuisten poikiensa vastaavaan ikäkauteen. Anna kyllästyi tenttaamaan poikaa ja ilta kului TV:tä katsellen pojan keskittyessä intensiivisesti kännykkäänsä. Mitähän lienee räplännyt, nuorten juttuja, Anna pohti.

Iltapalaksi Anna valmisti lämpimiä voileipiä ja pojalle ne tuntuivat maistuvan, sillä tarvitsihan kasvava nuori mies paljon ravintoa. Maitoakin poika hörppi monta lasia. Ari vaikutti kuitenkin hyvätapaiselta, otti lippalakin pois iltapalan ajaksi ja kiitti Annaa kohteliaasti silmiin katsoen ja hymyillen, minkä jälkeen hän palasi taas kulmasohvan nurkkaan takaisin kännykän taikamaailmaan. Poika oli käynyt paikallista Lontoolaista alakoulua heti 6-vuotiaasta alkaen brittiläisen koulujärjestelmän mukaisesti, joten peruskäytöstapoihin sillä saattoi olla myös oma positiivinen vaikutuksensa.

“En haluaisi olla ikävä täti, mutta tämä talo käy nyt yöpuulle ja kohta valot sammuvat. Äitisi käski valvomaan sitä kännykän käyttöä, joten kun kello on kohta 23, niin toivoisin että laittaisit sen luurisi myös nukkumaan ja sitten tehdään sinulle sänky siihen sohvalle”, Anna sanoi. “Yksi peli vielä pliis!”, Ari sanoi. “Tämän kerran, mutta sitten se kännykän näyttö sammuu, niin minäkin saan unta”, sanoi Anna naurahtaen ja joustaen pojan pyyntöön.

Pian pimeys laskeutui olohuoneeseen, jossa kulmasohvan takana oli Annan 120 senttiä leveä puoliparisänky makuualkoviin upotettuna. Vaikka lasten huoneet olivat jo vapautuneet Annan lasten muuttaessa maailmalle, oli Anna tottunut nukkumaan makuualkovissa ja vapautuneet huoneet oli muutettu vieras- ja työhuoneiksi. Aria taisi jännittää vieraassa paikassa nukkuminen, sillä aiemmilla yökyläillyillä 6-vuotiaaksi asti Ari oli nukkunut Annan kanssa samassa sängyssä. Ollessaan juuri nukahtamaisillaan Anna säpsähti, kun Ari oli tullut hänen sänkynsä viereen. “Mä en saa oikein unta yksin”, Ari sanoi. “Saanko mä tulla siihen sun viereen niin kuin ennenkin”.

Annasta tämä tuntui luontevalta, olivathan hänenkin lapsensa tulleet vielä murrosikäisenäkin nukkumaan toisinaan äitin viereen. Toisin kuin omat lapset, Ari oli ollut lapsena jo erilainen, hyvin läheisyydenhaluinen ja Anna tunsi, kuinka hänen vaimennetut muistot Arin nukuttamisesta yökyläilyissä tulvivat taas hermostuttavasti mieleen. Mahtoikohan poika muistaa niistä mitään?

“No, tule nyt siihen tädin viereen, tämän kerran. Ymmärräthän, että olet jo niin iso poika että Anna-täti tippuu tästä vielä lattialle”, sanoi Anna hermostuneesti naurahtaen. Anna ei ollut myöskään varautunut nukkumaan vieraan vieressä, joten hänellä oli yllään ainoastaan musta satiininen vesirajaan hädin tuskin takapuolensa sulot peittävä yöpaita. Pikkareiden kanssa hän ei ollut ikinä oppinut nukkumaan, joten häveliäästi hän oli ottanut pois ne jalastaan peiton alla ja siirtänyt yöpöydälle.

Ari kömpi sänkyyn Annan ja seinän väliin. Anna tunsi pojan lämmön vieressään yhteisen peiton alla pojan käden hipaistessa hänen kättänsä. Anna ei halunnut eikä pystynyt miettimään Arin nukuttamista lapsena: ei, ei juuri nyt ollut ollenkaan hyvä aika ja pieni moraalinen krapula alkoi hiipimään, mutta salakavalasti se sai Annan nännit kovenemaan. “NYT!” Anna sanoi itselleen, “rauhoitu ja nuku, tässä ei ole mitään erikoista.”

Pian tapahtui jotain, mitä Anna ei ollut odottanut tai ikinä osannut ajatella. “Täti”, Ari aloitti, “mulle tulisi… tai mun olisi helpompi nukahtaa, jos silittelisit minut uneen silloin kuin aiemmin.” Anna teeskenteli jo nukahtaneensa, jotta hän voisi esittää ettei olisi kuullut mitä Ari sanoi. Ari kuitenkin kääntyi kyljelleen ja painautui Annaa vasten. “Ihan vähän vaan, äitikin silittelee joskus.”

Anna hengitti jo vähän nopeammin, jos se nyt auttaisi poikaa nukahtamaan.. “No, käypä siihen vatsallesi, niin minä vaikka sitten vähän silittelen selkääsi.”, Anna kuiskasi pojalle, jolla oli vain lyhytlahkeiset bokserit jalassa. “Voisitsä.. Halata niin kuin silloin ennen ja silittää samalla?”, Ari kysäisi. Annan posket lehahtivat punaiseksi ja jopa varpaita alkoi yhtäkkiä kipristellä – sekava tunneaalto iski häneen: pystyikö poika muistamaan yksityiskohtia niistä Anna-tädin antamista iltasilittelyistä kun Ari oli ollut vielä lapsi?

“Sinä olet jo niin iso poika…” Anna aloitti, mutta poika oli jo siirtymässä hänen päälleen. Ennen kuin Anna ehti vastata, poika oli painanut päänsä hänen rintojensa korkeudelle ja Annan oli pakko levittää jalkojansa, jotta pojan jalat mahtuivat niiden väliin. Poika painoi jo niin paljon, että Anna hädin tuskin pystyi hengittämään normaalisti. Parin vuoden sisällä poika tulisi kasvamaan pituutta hänen ohitsensa, sillä kasvupyrähdys 150-senttisestä lapsesta mieheksi oli jo selvästi alkanut.

Anna ei sanonut mitään, sillä hän ei oikein halunnut olla pojalle tylykään, ja murrosikäiset kun olivat tällaisia, joskus kuitenkin haluttiin itsenäistymisyrityksistä huolimatta takaisin äitin tai tätin kainaloon. Pojilla tällainen taantuminen tuntui irtiottojen lomassa olevan hyvinkin yleistä, tiesi Anna työskenneltyään yläasteella biologian aineopettajana murkkuikäisten parissa jo alun kolmattakymmenettä vuotta.

Anna veti peittoa pojan ja itsensä ylle ja rauhoitti hengitystään. Anna silitti pojan paljasta selkää hellästi, pitkin vedoin ja pian hän tunsi pojan alkavan rentoutua ja pojan hengityksen rauhoittuvan. Pojan paino tuntui mukavalta Annan vartaloa vasten, mutta vaikka poika tuntui kohta nukahtavan, olisi Annan siirrettävä poika sivuun ennen kuin hän voisi itse nukahtaa. Annan kädet tekivät enää kevyitä, pehmeitä ja aina vaan hitaampia silityksiä pojan tuhahtaessa jo muutaman kerran Annan sylissä, kun yhtäkkisesti Anna tunsi nykäisyn, aivan kuin joku olisi tökännyt näkymättömällä sormella Annan häpykumpua.

“Ei hyvänen aika!” Anna kiljahti hiljaa mielessään yrittäen hillitä itseään. Poika tuntui nukahtavan, mutta aivan kuten lapsena, poika oli saanut rentoutuessaan mielihyvästä erektion, joka painoi nyt Annaa paljon alempana ja kovempana kuin silloin aiemmin, muistoissa, joita Anna ei ollut käsitellyt enää pitkiin aikoihin. “Nyt”, Anna yritti käskeä itseään ja saamaan kehoaan toimimaan, “siirrä poika heti syrjään lempeän määrätietoisesti”. Mutta kuin hidastettuna, Annan kädet ikään kuin palkitsivat pojan erektion ja siirtyivät hyvin hitaasti kohti alaselkää ja boksereiden rajaa.

“Ei näin ei saa…” Annan hengitys tihentyi ja poika tuntui edelleen nukkuvan rauhallisesti Annan sylissä. Annasta tuntui samalla kuin hän haluaisi paeta, mutta lämmin ja rakastava olo oli samanaikaisesti läsnä pojan läheisyydestä. “Jos ihan vähän – ei, lopeta nyt”.. Anna kävi sisäistä taistoaan, mutta väistämättä hänen sormensa liukuivat löysien boksereiden resorin alle. Punaiset kynnet liukuivat pojan bokserien alle ja liuttuvat niitä lopulta peukalonhangoilla alaspäin.

“Oliko poika jo hereillä?”, Anna ajatteli kun pojan hengitys alkoi kiihtymään Annan hyväilyjen siirtyessä pojan pakaroille, jotka Anna tunsi niin paljon isommiksi kuin se lapsen pehmeys, mitä hän oli silitellyt nukuttaessaan Aria vuosien takaisissa yökyläilyissä. Pakaroissa oli yhtä aikaa jotain miehekästä ja jotain vähän lapsekasta. Anna yllättyi huomatessaan, miten hänen kätensä tuntuivat saavan nautintoa koskettaessaan jotain näin kiellettyä ja harvinaista.

Boksereiden siirtyessä Annan hyväilyjen myötä aina vain alemmaksi kohti Arin polvitaipeita, niiden etupuolella jokin vastusti boksereiden valumista ja pompahti sitten jäykkänä suoraan Annan viivamaisten ja posliiniksi ajeltujen häpyhuulten väliin, joiden Anna vasta nyt tajusi kostuneen huomattavasti tilanteen aiheuttamista ristiriitaisista ajatuksista huolimatta. Arin erektio oli vain sentin päässä Annan klitoriksesta, eikä Anna voinut enää mitään sille, että yrityksestä huolimatta hänen hengityksensä myötäili Arin hengitystä, joka oli myös kiihtynyt Arin pitäessä päätänsä samassa asennossa aivan kuin nukkuessaan.

“Nyt tälle pitää saada loppu, vielä mitään peruuttamatonta ei ole tehty” Anna yritti vielä anoa analyyttiseltä järjeltään armoa keskeyttää päättäväisesti tapahtumaisillaan olevan asian, sillä hän voisi menettää työnsä lasten parissa ja kaiken… Arin erektio tuntui vain kestävän ja kestävän, ja kymmensenttinen aikuisen miehen kyrpää ohuempi penis sykähteli ja tuntui, kuin se olisi nykinyt Annan klitorista kohti, vaikka Ari ei itse liikkunutkaan. “Ei ei ei”, Anna yritti välttää sormiensa vaeltamisen kohti Arin peräaukkoa, välilihaa.. “Mitenhän ne pienet kivekset.. Ovatkohan ne jo kasvaneet…” Annan järki antoi periksi ja kiimaiset ajatukset nuoren murrosikäisen pojan kehon ihmeistä alkoivat ottaa valtaansa kiihottaen Annaa entisestään… Miltähän pojasta nyt tuntui, hän oli nyt ensimmäistä kertaa naisen lähellä seksuaalisen tietoisena, vieläpä omaa 49-vuotiasta tätiänsä vasten?

Anna ei voinut mitään sille, että hänen lantionsa liikahteli lähes alkukantaisesti niin, että pojan pippeli liikkui häpyhuulten välissä hipaisten klitorista Annan herkästä paikasta toistuvasti. Ari ei edelleenkään liikkunut, mutta Annan satiinisen yöpaidan olkaimet olivat siirtyneet syrjään ja Arin kädet silittivät varovasti Annan kylkiä niin, että Ari pystyi siirtämään Annan yöpaitaa alaspäin hipaisu hipaisulta.

Lopulta Annan lantion liikkeiden lomassa Arin suun edessä oleva Annan vasen rinta paljastui. Anna yritti purra huultaan, mutta kun Ari vei liikutti päätään ja alkoi imemään Annan ystävättärien kadehtimia, vielä ikäisekseen tyttömäisen terhakoita rintoja, Anna voihkaisi ja painoi Arin päätä kevyesti rintaa vasten toisella kädellään ja samalla silitti Arin hiuksia. “Tädin pikkukulta, niin kuin silloin ennenkin…” Anna kuiskasi Arille.

Anna alkoi lähestyä hekuman huippua Arin imiessä nänniä kuten lapsuudessa Anna-tädin sylissä pidetyissä nukutushetkissä. Anna oli aina pystynyt selittämään itselleen Arin kanssa kuusivuotiaaksi tekemät nukutusrutiinit epäseksuaalisiksi, vaikka hän oli nauttinut niistä omalla tavallaan ja Arin kasvaessa eräs kerta yökylässä, oli Ari 4-vuotiaana nukahtanut Annan alavatsalle Annan silittelyihin, jolloin jälleen kerran pieni erektoitunut penis olikin koskettanut Annaa juuri sieltä herkältä alueelta…

Nyt kyseessä oli aikuisen naisen ja murrosikäisen seksuaalisesti kokemattoman pojan herkkä parittelu, jossa mitkään ihmisen lait eivät enää päteneet tilanteen ajautuessa tähän pisteeseen. Anna ajatteli hetken ainutlaatuisuutta ja halusi antaa siitä Arille nyt lämpimän muiston. Lämpimät tunteet aaltoilivat Annan päässä, kun hänen hekuman huippunsa alkoi lähestyä. Juuri kun ihanat orgasmiaallot alkoivat lähestyä nuoren miehen aina vaan kiihtyvän nenähengityksen säestäessa, Anna nosti lantiotaan niin, että hän tunsi ensimmäistä kertaa sisällään 12-vuotiaan murrosikäisen erektion.

Jo ensimmäisellä työnnöllä Anna tunsi Arin pakaroiden jännittyvän hänen käsiensä alla. Annan oikea käsi ylsi juuri ja juuri Arin peräaukon ja kivesten väliselle alueella pepun puristuessa hänen sormiensa ympärille. Ari liikutti lantiotaan muutaman hätäisen työnnön henkeään pidättäen Annan emättimen supistuessa voimakkaasti sen ympärille. “Anna tulla rakas poikakulta…” hänen saavuttaessaan juuri hekuman huippunsa samalla Arin ynistessä vaikeroiden ja lauetessaan ensimmäistä kertaa ei-kuivan orgasmin nuoren miehen elämäneliksiirin syöksyessä syvälle oman tätinsä sisälle.

Anna puhkesi spontaaneihin kyyneliin Arin huohottaessa ja täristessä kuin salamaniskun saaneena Annan päällä. Anna käänsi päätään ja yritti kätkeä itkuaan kiihkeään hengitykseenä kyynelien valuessa tyynylle. Valtavat ilon, rakkauden ja pelon tunteet velloivat hänen päässään. Mitään sanoja hän ei löytänyt, hänen oli kannettava tästä vastuu, jos jotain ikävää seuraisi. Poikaa ei saisi tästä rankaista, ja nyt olikin keskityttävät pojan rauhoittamiseen, näin Anna päätti järjen palatessa orgasmin jälkeisessä olotilassa.

Anna huomasi rutistavansa poikaa aivan liian kovasti. Mitään sanoja ei ollut, ja mitä hyötyä niistä oikeastaan tässä tilanteessa enää olisi, tehty mikä tehty, Anna soimasi itseään. Poika oli edelleen Annan sisällä, eikä Anna yllättynyt, että pojalla oli edelleen erektio. Jotkut hänen nuoremmista rakastajistaan pystyivät laukeamaan useamman kerran peräkkäin erektion juurikaan löystymättä, mutta sentään näin nuoren murrosikäisen kanssa hän ei ollut koskaan ajatellutkaan harrastavansa seksiä, vaikka nuoremmista miehistä pitikin. Anna jatkoi siitä, mistä kaikki alkoi. Anna hyväili vielä pojan peppua, koska hänen kätensä eivät tuntuneet saavan sen poikamaisista muodoista tarpeekseen.

Toinen käsi siirtyi selälle, ja hyväili sitä pitkin tasaisin vedoin. Toisella kädellään Anna korjasi rakastelun aikana siirtynyttä peittoa hiestä kuivuvien vartaloiden suojaksi ja silitti sitten pojan hiuksia. Jatkettuaan tätä muutaman minuutin, poika tuntui nukahtaneen erektion hiljalleen hiipuessa pois Annan sisältä.

Anna kieräytti pojan mahdollisimman hellästi vasemmalle puolelleen nostaen samalla pojan bokserit normaaliin asentoon. Ennen sitä Anna ihasteli pojan pippeliä, joka äskeisestä urotyöstä huolimatta näytti vielä melko lapsekkaalta ollessaan löysänä. Hänen teki mieli vielä suudella sitä, ja ehkä… Ei, vaikka oikeudessa tästä tulisi sama tuomio äskeiseen liittyen. Antoi pojan nyt nukkua ja tehdä tietoisesti omat aloitteensa. Hän ei halunnut tuntea olevansa mikään hyväksikäyttäjä, joka vain ensisijaisesti omaa nautintoa tavoitellakseen tekisi pojalle seksuaalisia tai eroottisia tekoja.

Kylpyhuoneeseen siirtyessään Anna joutui peittämään kädellä häpyänsä, mille muutaman metrin matkalla valui väkevä seos nuorukaisen ensispermaa ja Annan omaa kosteutta. WC:n valossa Anna hämmästeli sperman määrää, jota hän huuhteli sisältänsä bidee-suihkulla. Miten valtavat paineet nuorilla miehillä olikaan tuollaisen spermamäärän pidättämisessä sisällänsä, niilläkin yläasteen pojilla, joiden ahnaat katseet hän usein tunti selässään ja takapuolen muodoissaan. Nyt hän oli varma, että jos tästä selvittäisiin ilman viranmenetystä ja vankilaa, hän todellakin katsoisi noita poikia nyt eri tavalla. Mahtaisikohan opettamisestakaan tulla mitään, jos hän alituiseen ajattelisi, millaista seksuaalienergiaa ne nuoret murkkupojat pidättäisivätkään sisällänsä jokainen hetki.

Morkkis näistä ajatuksista ja tapahtuneesta tuntui taas valtaavan Annan. Hän yritti jäsennellä ajatuksiaan.. Anna hieroi ohimoitaan pää painuksissa WC-istuimella. No, olisi ehkä yksi ymmärtäväinen avomielinen luotettu ystävä, jolle hän voisi tästä kertoa. Jollekin olisi pakko tunnustaa, tapahtuneessa tuntui olevan nyt ihan liikaa käsiteltävää. Anna kuitenkin tiesi, että aamulla mieli olisi selkeämpi ja hän pystyisi paremmin jäsentelemään tapahtunutta ja olemaan pojalle myös avoin, kävi miten kävi. Pojan vanhemmat tulisivat hakemaan häntä vasta illalla, joten aikaa oli vielä korjata se mitä korjattavissa oli…

Anna palasi takaisin sänkyyn pojan viereen, joka nukkui edelleen rauhallisesti samassa asennossa ja kaihtimien läpi tunkevassa kuun loisteessa näytti taas herkältä ja lapsekkaalta. Anna yritti olla koskematta poikaan, ja pian hän nukahtikin tunnetilaansa nähden rauhallisesti.

Aamulla Anna yllättyi herätessään pojan kanssa lusikka-asennossa kuin rakastavaiset niin, että poika oli hänen hellässä halausotteessaan. Poika oli ilmeisestikin jo herännyt, mutta jäänyt Annan lusikkaotteeseen liki painautuneena. Anna yritti kuulostaa mahdollisimman normaalilta ja pirteältä “Nukuitko hyvin nuorimies?” hän sanoi pörröttäen samalla pojan hiuksia ja antaessaan nopean pusun viimeöisen rakastajansa niskaaan. Ari tuntui palanneen taas murrosikäiseksi lapsen ja miehen olotilaan “joo kai mä”, Ari sanoi ja irtautui lusikasta venytelläkseen.

Viimeöistä unenomaista tapahtumaa lukuun ottamatta kaikki tuntui normaalilta.. Anna laittoi aamupalaa ja tajusi vasta Arin tullessa keittiöön, miten hänen pyöreän peppunsa kaaret pilkahtivat hänen satiinisen yöpaitansa alta ja miten Ari vilkaisi häntä aina kun hän nousi ylös aamupalapöydästä ja kääntyi selin Ariin. Vaikka Ari oli aamupalalle pistänyt päälleen pitkän T-paidan, se ei kuitenkaan peittänyt Arin jäykkää erektiota boksereissa, vaikka Ari hieman häpeillen yrittikin sen piilottaa aamupalan lopetettuaan.

Anna yritti kuulostaa taas reippaalta tädiltä ja normalisoida tilannetta, vaikka viimeöiset muistot ja käsittämätön himo tuota nuorta pippelin ja kyrvän murrosikäistä erektion muotoa kohtaan oli kuin tyhjästä ilmestynyt hänen seksuaaliseen kuvastoonsa. “Menepäs nyt kylmään suihkuun pesulle”, Anna sanoi tekorempseästi samalla silmäänsä iskien Arille. Tässä oli nyt käytettävä hieman kontrolloivaa otetta, ja näytettävä Arille, että se mitä tehtiin viime yönä, ei voi vaan toistua tai jatkua. Ari punastui ja vaikutti taas ihan normaalilta murkulta, vetäen paitaa erektionsa peitoksi ja pian Anna kuuli helpotuksekseen suihkusta kantautuvia ääniä.

Anna antoi pojan roikkua koko pitkän päivän puhelimensa ääressä, eivätkä keskustelut Arin kanssa olleet edellistä päivää kummempia. Poika tuntui taas taantuneen tyypilliseksi murkkuikäiseksi. Ari käyttäytyi hyvin normaalisti hänen vanhempiensa tullessa illalla hakemaan häntä. Kaikki neljä istuivat kahvipöydässä luontevasti, eikä Annan helpotukseksi Ari vaikuttanut mitenkään poikkeavalta. Lyhyitä ynähdyksiä vanhempien kysymyksiin Annan siskon todetessa “tuollaisia ne kaikki murkut on, yritä sen kanssa nyt yhtään mitään järkevää”. Anna punastui tämän kuullessaan, kun Ari yhtäkkiä hymyili ja vilkaisi häneen ihan erilaisella katseella, kuin ikinä ennen kääntäen päänsä pois takaisin älyluuriinsa ennen kuin hänen vanhempansa huomasivat tätä rikoskumppanimaista tädin ja pojan merkitsevää silmäystä toisiinsa.

Anna pyrki vielä vieraita saattaessaan ovelle käyttäytymään mahdollisimman luonnollisesti, Ariakin hän halasi, ei liikaa eikä liian vähän kuten siskoansakin. “Hei hei, tulehan taas tätin luo uudestaan joku kerta!”. Heti vieraiden poistuttua, Anna sulki vielä asuntonsa välioven, ja luisui sitä pitkin lattialle. Sekavat tunteet ja kyyneleet valuivat taas.. Miten Ari pystyi olemaan noin luonteva, oma itsensä, ja miksi hän itse tuntui olevan näin ristiriitaisissa tunteissa. Johtuiko se siitä, että hän aikuisena yksin kantoi vastuun tästä? Ja mitähän Ari ajatteli Anna-tädistänsä nyt, mitä hän muistaisi lapsuuden yökyläilyistä ja mitä hän ajattelisi tästä kaikesta aikuisena.. Oliko hän hirviö? Hyväksikäyttäjä?

Anna pakotti itsensä syömään ruokahaluttomasti iltapalaa, ja vaihtaessaan yöasuaan hän ei löytänyt mustia pitsipikkareitaan mistään. Oliko hän siivonnut ne likapyykkiin? Ei, ne eivät olleet siellä muun väristen seassa. Olisivatko ne voineet tippua yöpöydältä? Peiton alle? Kunnes Anna muisti häntä punastuttaneen Arin katseen kahvipöydässä. Anna istui sängyn laidalle ja nauroi kyynelten valuessa, ilosta ja jonkinlaisesta helpotuksesta. Ari ei takuulla kertoisi kenellekään mitään, eikä tästä hänen kanssaan ihan heti kohta puhuttaisikaan, jos koskaan.

Ja Ari saisi kyllä pihistää tädin pikkareita ihan vapaasti, ja ajatus Arista, hellästä hetkestä ja ajatuksesta nuoresta kielletystä murkkuikäisen peniksestä kostutti taas Annaa. Syyllisyys häipyi heti, kun Anna ajatteli Aria nuuhkaisemassa illalla peiton alla tädin aikuisen naisen pimpille tuoksuvia pikkareita. Miten monta kertaa tuo poika masturboisikaan tälle muistolle? Kukaan ei voisi ottaa heiltä tätä muistoa, ja niinpä Anna otti lelulaatikostaan pienimmän dildonsa, ja aloitti sillä oman unirentoutuksensa hekumoiden viimeöisestä nuoren pojan erektiosta ja ensilaukeamista naisen sisään…

10 kommenttia viestissä: “Anna-täti ja kielletty hedelmä”

  1. Konne46 says:

    Kerrassaan upea ja kiihottava tarina. Toivottavasti jatkoa seuraa jossain kohtaa

  2. 3xl says:

    Ei kyllä jaksaisi jatkoa enää odottaa…..

  3. BT says:

    Tää oli ihana❤. Nää nuori poika-novellit kyllä sytyttää.

    • arsrevera says:

      Kiitos, palaute lämmittää aina. 🙂 Mielenkiintoista olisikin tietää, samaistuuko suurin osa lukijoista vain joko tätiin tai poikaan, vai kiihoittaako novelli molempien näkökulmista?

  4. Merja42 says:

    Ihana kiihottava tarina!

    • arsrevera says:

      Kiitos palautteesta, se innostaa kirjoittamaan jatko-osia! 🙂 Tässä novellissa oli vaan ripaus omakohtaista kokemusasiantuntijuutta poikasen roolissa edelliseen novelliin verrattuna, jossa takaumaosio perustui omiin miellyttäviin varhaislapsuuden täti-poika -kokemuksiin.

  5. 3xl says:

    Todella hyvä tarina! Olo olo lukea jatkuuko tämä ?

    • arsrevera says:

      Kiitos kommentista! 😊 Arin kasvamista tullaan seuraamaan ainakin vielä kahden novellin verran.

      • 3xl says:

        Heh. Tuli kirjoitusvirhekin mukaan mulla. Eli oli ilo lukea…jään innolla odottamaan…

Kommentoi

top