search
top

Unelmatyöpaikka

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (86 votes, average: 3.10 out of 5)
Loading...

Salla seisahtui oven taakse. Alumiinisessa nimikyltissä oli firman nimen alla kaksi käyntikorttia. Feronos Oy. Juho Tiensivu. CEO. Raimo K. Mäki-Marttila. CTO. Oikea paikka.  Salla yritti vilkaista oven viereisestä ikkunasta sisälle, mutta tumma verho peitti näkyvyyden toimistoon. Sen hän kuitenkin pani merkille, että ikkunasta heijastuva nuori nainen näytti täydellisen asialliselta. Todella ammattimaiselta. Tummanharmaa, melkein musta bleiseri, mustat tiukat farkut, juuri sopivan vajaamittaiset. Mustat avokkaat. Valkoisena hohtava kauluspaita oli kirpparilta. Vähän turhan tiukka, mutta muuten ihan tip-top-kunnossa. Sallan ainoat siistit vaatteet. Mutta sitähän haastattelija ei voinut tietää.

Aamulla Salla oli laittautunut melkein puoli tuntia, edellisestä kerrasta oli aikaa, eikä tämä ollut mikään nopeasti sutaistu bailumaalaus. Meikki oli melkein huomaamaton. Täydellinen. Hienostunut ja elegantti. Hopeiset korvakorut samoin. Naiselliset, mutta eivät missään tapauksessa liian suureelliset.

Syvä hengitys. Nyt ei saanut mokata. Feronos haki labra-assistenttia tutkimusprojektiin. Ihan oikea työpaikka ja ilmoitus oli vihjaillut jatkostakin. Aivan toista kuin joku hampurilaisten kääntäminen.

Salla kohotti kätensä, koputti napakasti kaksi kertaa. Lyhyen odotuksen jälkeen ovi avautui. Toimitusjohtaja Tiensivu oli tiennyt odottaa Sallaa, aulan vahtimestari oli soittanut tälle ennen kuin oli päästänyt Sallan eteenpäin.

Mies oli yksin pienessä toimistossa. Salla tunsi Tiensivun ulkonäöltä, tämä oli dosenttina laitoksella ja oli pitänyt pari luentoa syksyllä yhdellä Sallan kursseista. Leveästi hymyilevällä hieman päälle nelikymppisellä miehellä oli lyhyeksi kynitty tukka ja koneella tasoitettu sänkiparta. Sangattomissa silmälaseissa näytti olevan reilusti miinusta. Tiensivu oli pukeutunut kulahtaneen näköisiin farkkuihin, siniraitainen paita oli vailla kravattia. Sinertävänharmaan pikkutakin kyynärpäissä oli nahkaiset paikat.

“Salla Suontaka! Meillä… meillä oli sovittu se työhaastattelu”

“Tervetuloa. Nimi on Tiensivu. Juho Tiensivu.”, mies esittäytyi agentti 007:n tyyliin.

Tiensivu tarttui Sallan ojennettuun käteen ja ohjasi työnhakijan pienen pöydän ääreen. Kirjahylly peitti vastakkaisen seinän, se oli täynnä erivärisiä mappeja ja levottomia paperipinkkoja. Neuvottelupöydän lisäksi huoneessa oli kaksi työpöytää täynnä paperipinoja. Papereita oli riittänyt kasattavaksi myös lattialle pöytien viereen, yksi pino oli päätynyt harmaan nahkasohvan istuimelle. Huhtikuun aurinko paistoi huoneeseen kirkkaasti. Tiensivu kävi säätämässä verhoja kauko-ohjaimesta ennen kuin palasi Sallan pöydän ääreen.

“Kahvia, teetä?”, mies kysyi istuessaan Sallaa vastapäätä. Salla otti kahvia, Tiensivu tarjoili termoskannusta. Pienellä tarjottimella oli keksejä ja pari pullaa, Salla nappasi nisuista toisen lautaselleen.

Tiensivu selaili edessään olevaa paperipinkkaa, jossa näytti olevan Sallan työhakemus ja tämän opintorekisteriote. Salla vilkuili miehen tukkaa, siilin keskellä oli kaljun alkua. Vatsa oli päässyt kasvamaan, paita kiristi miehen istuessa. Ei mikään hurmuri. Tiensivu näytti juuri sellaiselta mieheltä, johon tiukka asialinja purisi.

“Hmhm, hyvä, oikein hyvä”, Tiensivu nyökkäsi Sallan papereihin uppoutuneena.

Tiensivu nosti katseen papereista. Miehen silmät viipyivät hetken verran Sallan rintamuksessa. Ei kai pusero ollut sittenkin liian tiukka?

“Opinnot ovat varmaan keväälläkin sujuneet samaan tahtiin?”

“Kyllä.. Tai no siis ainakin omasta mielestä.”

“Ensi vuonna olisi sitten kandin aika.”

“Kyyllä.”

“Onko aihetta jo löytynyt?”

“Ei.. Ei vielä.”

“Meiltä voisi löytyä sellainenkin.“

“Se olisi kyllä tosi kiva, siis ihan mahtavaa:”

“Kuinka paljon tiedät meistä, siis meinaan että onko Feronos tuttu?”

“Yhhhyyyh, no netissä on vähän niukasti tietoa…”

Salla oli käynyt läpi kaikki tärpit Feronosin nettisivuilta. Tietysti.

“Me olemme vielä aika pieni startuppi, reilut 30 työntekijää Suomessa. Tämä toimisto” – Tiensivu heilautti kättään – “on tällainen Helsingin sivupiste, Raimolla ja minulla on tällainen oma luola, ettei laitoksella tule sanomista.”

Salla nyökytteli ymmärtäväisen näköisenä. Toimistossa ilma tuntuikin vähän ummehtuneelta, ilmanvaihto oli kai pois päältä kun tila ei ollut käytössä.

“Meillä on pääpaikka, varsinaiset labrat siis, Loviisan lähellä, valtiolta vapautuneissa tiloissa. Tämä tutkimusavustajan vakanssi, siis työpaikka, se siis on siellä Loviisan lähellä. Lehtisaaressa.”

Salla puraisi pullaa ja jatkoi nyökyttelyä.

“Yhtiön päätutkimuskohteena siis, ovat feromonit. Tiedät varmaan mitä feromonit ovat.”

“Semiokemikaaleja, merkkiaineita. Vaikuttavat eläinten käytökseen.”

Salla oli tehnyt kotiläksynsä.

“Niin. Eläinten. Ja jossain määrin myös ihmisten.”

“Yhhhyy.”

“Me analysoimme feromoneja, ja, ja niin siis, yritämme ymmärtää miten ne vaikuttavat. Pääasiassa ne vaikuttavat hormonitoiminnan kautta, mutta joskus myös olfaktorisesti.” 

“Mhhh-mm.”

Salla yritti parhaansa mukaan näyttää skarpilta, mutta hänellä oli tukala olo. Hiki pukkasi pintaan, aivan kuin ilma ei vaihtuisi. Salla vilkaisi katon ilmastointilaitteita. Pieni silkkipaperisuikale heilui puhurissa. Vaikka ilmanvaihto toimikin nyt, sen kanssa oli ilmiselvästi joskus vaikeuksia. Vaivihkaa Salla avasi kauluspaitansa nappeja. Hän vilkaisi luentoa jatkavaa Tiensivua, mietti, panisiko mies pahakseen jos näkisi hieman tissivakoa.

“Tärkeimmät ja parhaiten tunnetut feromonit liittyvät sukupuolitoimintaan, lähinnä seksiin siis. Naarailla ja uroksilla on omat feromoninsa, ne vaikuttavat siis paritteluhalukkuuteen, kiiman ja ovulaation ajankohtaan. Naaraiden feromonit ovat yleensä hyvin lajispesifisiä, erilaisia kopuliineja.”

“Kopuliineja?”

“Erilaisia alifaattisia yhdisteitä. Emättimen erittämiä.”

“Em-emättimen?”

“Niin, siis pääasiassa seksin aikana, mutta myös muulloin. Ihmisellä kopuliinien pitoisuudet muuttuvat kuukautiskierron mukaan. Hormonit vaikuttavat feromonieritykseen, feromonit hormonieritykseen. Siis hyvin monimutkainen systeemi, erityisesti naisilla, ja vaihtelee paljon eri yksilöiden välillä.”

“Hmhm.”

Tiensivun puheet saivat kaikessa kliinisyydessäänkin Sallan ajatukset harhailemaan. Farkut puristivat, niiden sauma painui ikävästi sydämen tahdissa tykyttävään jalkoväliin. Kurssien kanssa oli ollut kiire, Salla ei ollut ehtinyt edes ajatella seksiä kolmen viimeisen viikon aikana. Ei sen jälkeen kun hän oli tehnyt bänät Markon kanssa. Nyt se sitten kostautui. Salla yritti vaivihkaa korjata asentoaan tuolilla. Sellaiset ajatukset oli pakko unohtaa, nyt piti skarpata.

“Mutta tietysti kopuliinien lisäksi on paljon muita yhdisteitä, me yritämme löytää ja analysoida niitä ja niiden pitoisuuksia. Osa on aromaattisia, osa alifaattisia, yleensä ne ovat aika yksinkertaisia, mutta pitoisuudet ovat pieniä tai melkein olemattomia.”

Tiensivun puhelin piippasi, mies kaivoi sen takkinsa taskusta ja kuittaisi siitä jotain. Aavistus miehen partaveden tuoksusta lehahti Sallan nenään. Tiensivu otti Sallan paperit uudelleen käteensä.

“Olet näköjään ollut meillä syksyllä testaajana.”

“Öh? En kyllä tietääkseni?”

“Kyllä. Marraskuussa kaksi viikkoa.”

“Kaksi viikkoa?”

“Cultivaattori kakkosessa.”

Salla tuijotti miestä suu puoliavoimena kunnes hänellä viimein välähti.

“Aijoo. Se oli kyllä joku yliopiston tutkimus. Kyllä minä muistan, luulin vain että…. Mutta koko juttu, se kesti vain neljä päivää.”

“Niin no, se oli sellainen yhteistyöprojekti. Se tehtiin meidän asiakkaan rahoituksella. Ja tuo kokeen kesto… se ei aina ihan pidä paikkaansa, kun testattaville saa maksaa lain mukaan vain peruspäivärahaa niin sitten kirjataan vähän… köh… ylimääräisiä päiviä. Pikkuisen niin kuin varalllaolosta.”

Kokeessa oli tutkittu kuukautiskierron hormonien vaikutusta. Salla oli käynyt neljänä maanantaina labrassa. Hän oli nuuhkinut ilmatiiviisiin purkkeihin säilöttyjä vanupalloja ja laittanut ne miellyttävyyden mukaiseen järjestykseen. Sitten hän oli arvioinut miesten kasvokuvista näiden komeutta. Lopuksi Sallan oli pitänyt katsella erilaisia pornopätkiä ja arvioida niiden kiihottavuutta. Salla olisi tehnyt koko homman ilmaiseksikin ellei hänellä olisi ollut jokaisena päivä alushousuihin teipattuja lämpömittareita tallentamassa klitoriksen ja vaginan lämpötilaa. Toisaalta, raha oli kyllä tullut tarpeeseen.

Tiensivu jatkoi Sallan papereiden selaamista.

“Labrakurssit ovat menneet näköjään hyvin. Onko sinulla kokemusta kaasukromatografien tai massaspektrometrien käytöstä?”

“Ne tulevat, tulevat vasta maisteriohjelmissa. Meillä on, siis, niinkuin ihan vasta peruslabrajuttuja.”

“Njoo, niinpä tietysti. Meillä on kyllä pätevää labrahenkilökuntaa, joka osaa opastaa alkuun, vaikka varsinaisessa projektissa pitäisi sitten pystyä tekemään töitä vähän sillä lailla itsenäisesti.”

Tiensivun katse palasi taas papereihin. Matkalla miehen silmät pitivät pienen paussin Sallan puseronkauluksen kohdalla. Salla päätti avata vielä yhden napin, ei siitä olisi varmaan haittaakaan jos Tiensivu pääsisi ihailemaan rintaliivien pitsiä. Ohimennen hän vilkaisi miehen käsiä, tällä ei näkynyt sormusta. Se ei tietenkään merkinnyt mitään, Salla muistutti itseään.

“Millaisia tehtäviä minulle, siis, millaista työtä tässä projektissa olisi tarjolla?”

“Projektin alussa, alussa siis, pitäisi ottaa uudenlamminen, uudenmallinen, tuota, kaasukromatogrammi käyttöönottoon, määritellä perusmenetelmät, kokeilla eri ajoaineita ja näytteen käsittelyä ja dokumentoida niitä. Ja sitten kun homma alkaa olla hanskassa niin Raimolla on paljon ideoita siitä mitä kaikkea sillä voidaan tehdä.”

Raimo oli varmaan professori Mäki-Marttila. Projektissa ei tosiaankaan ollut tarkoitus teettää mitään peruslabrajuttuja. Salla päätti karkoittaa epäilykset ja arkailut mielestään. Kyllä hän pärjäisi.

“Kuulostaa… mielenkiintoiselta.”

“Niinpä, niinpä. Sananlaskun kiinalainen kirous.”

Salla lipaisi huuliaan, päätti sitten ottaa aikalisän ja siemaisi kahvia. Mies pöydän toisella puolella jatkoi Sallan papereiden selailua. Salla tuli yhtäkkiä tietoiseksi miten lähellä mies istui häntä, tämän partaveden aromi leijaili joka puolella ilmassa. Salla veti syvään henkeä nenän kautta. Miehen parfyymissä tuntui myski ja jokin eksoottinen puu, tuoksu oli todella maskuliinen. Se sopi hyvin Tiensivulle.

“Kompensaatiosta vielä. Me maksamme TEKin suosituspalkkaa, sinulla tulee varmastikin 120 noppaa täyteen nyt keväällä, niin se on… tuota… Sen löytää varmaan TEKin sivuilta.”

“Kuulostaa ihan kohtuulliselta.”

Salla hillitsi itsensä eikä alkanut tuuletella. Reilusti yli kaksi tonnia kuussa! 

“Sitten… toimipaikka kun on Loviisassa, Ruotsinpyhtäällä, aika syrjässä, niin meillä on siellä asuntola, niin se on kätevin, siis jos ei ole omaa autoa, siellä voi asua viikolla, siitä menee pieni maksu, verotussyistä. Ja ruokala, ruuasta menee kanssa jotain pientä, yhteensä, siis kahden hengen huoneessa, se on kai jotain kolmesataa kuussa.”

“Kolmesataa?”

“Lähinnä verotussyistä. Siihen kuuluu kolme lämmintä ateriaa päivässä. Meillä on oikein mainio kokki. Ravintolakokki.”

“Ei ollenkaan paha.”

Salla yritti laskea päässään kuinka paljon hän ehtisi säästää kesällä. Se tuntui kuitenkin vaikealta, tytön katse lipsahti koko ajan Tiensivuun ja hän huomasi yhtäkkiä riisuvansa miestä mielessään. Vaikka Tiensivu oli kuinka dosentti ja akateemikko, tämän olemuksessa oli jotain alkukantaisen miehekästä.

“Tietysti jos haluaa omaa rauhaa, niin saarella on entisiä kantahenkilökunnan asuntoja, rivitaloissa. Mutta niitä ei ole kalustettu.”

Tiensivu jäi vähäksi aikaa miettimään. Salla mietti uskaltaisiko hän halata miestä poislähtiessä. Olisiko se sopivaa jos hän saisi paikan? Tai ehkä hän voisi myös vihjata Tiensivulle, että olisi käytettävissä jos mies kaipaisi vaikka illallisseuraa. Vaikkei saisikaan työpaikkaa. Varsinkin silloin.

“Onko allergioita, yliherkkyyksiä tai jotain erikoisruokavalion tarvetta?”

“Ei, ei. Minä syön ihan kaikkea. Tai kesäkeiton kanssa joskus tökkii.”

Salla pohti kuumeisesti pitäisikö hänen tehdä jotenkin aloite. Vai vaikuttaisiko se siltä, että hän yrittäisi käyttää seksiä saadakseen töitä? Salla mittaili katseellaan vastapäätä istuvaa miestä. Jokin Tiensivun olemuksessa antoi ymmärtää, että miehelle oli tarjolla niin paljon seksiä kuin tämä vain halusi. Mikään tökerö aloite tuskin toimisi halutulla tavalla. Mutta Sallan mieleen tulvi koko ajan vain äärimmäisen tahdittomia tapoja tehdä aloite.

“Miten sitten jos… jos kesä menee mukavasti, niin olisitko valmis jatkamaan syksyllä, vaikka osaviikkoisena?”

“Se… se kuulostaa oikein mukavalta.” 

Tiensivu korjasi asentoaan, mies oli selvästi päättänyt jotain.

“Niin. Tuota. Olisiko mahdollista aloittaa heti tenttikauden jälkeen?”

“Ymmm.. kyllä kai. Totta kai.”

Sallan oli vaikea pysyä tuolillaan, sydän tuntui pakahtuvan. Hän saisi paikan! 

“Hienoa. Oikein hienoa.”

Tiensivu otti esille ison valkean kirjekuoren, kaivoi siitä esiin muutaman aanelosen.

“Minä laitan tähän sitten aloituspäiväksi 18.5., se on maanantai. Tässä on työsopimus, än-dee-aa ja suostumus turvallisuusselvityksen tekemiseen. Sitten pieni infovihkonen Lehtisaaresta ja Loviisasta.”

Tiensivu latoi papereita pöydälle Sallan eteen. Tyttö kumartui eteenpäin pöydän päälle ja oli tutkivinaan asiakirjoja. Salla tiesi hyvin, että asento tarjosi miehelle esteettömän näkymän paidan sisään. Allekirjoittaessaan työsopimusta Salla vilkaisi ohimennen miehen kasvoja. Tiensivu nosti silmänsä Sallan rintavaosta ja vastasi häkeltymättä tytön katseeseen. Salla mietti kuumeisesti miten tekisi seuraavan siirron.

“Sitten vielä henkilötietolomake… Se on täytetty jo viime syksyltä, mutta pitäisi tarkistaa.”

Tiensivu laski paperin pöydälle, otti kynän käteensä ja alkoi käydä läpi paperia.

“Henkilöstönumero sinulla on näköjään annettu jo syksyllä. 422. Mutta  toimenkuva muuttuu.“

Salla tajusi tilaisuutensa tulleen, hän nousi ripeästi tuoliltaan ja kiepsahti Tiensivun taakse. Hän kumartui katsomaan paperia miehen käsissä, veti sisäänsä miehen tuoksua sieraimet levällään. Vaivihkaa Salla otti tukea miehen olkapäästä, Tiensivu ei näyttävän panevan pahakseen hienovaraista kosketusta.

“Ja muut tiedot – pitävätkö ne edelleen paikkaansa?”

Salla kurkotti Tiensivun olkapään yli, painoi nenänsä melkein miehen kaulaa vasten, veti henkeensä tämän tuoksua. Näin läheltä se tuntui huumaavalta, polvissa heikotti. Salla puristi itseään tiukemmin vasten miehen selkää, antoi käsilleen luvan vaeltaa miehen ylävartalolla.

“Lähiomainen”, Salla sai puristettua ulos heikolla äänellä. “Marko ei enää… meillä tuli ero.”

“Jaahah. Sepäs ikävää.” Tiensivu veti viivan Markon nimen ja puhelinnumeron ylitse. “Kenet sitten merkitään?”

Salla oli hetken hiljaa. Äiti oli kuollut 7 vuotta sitten syöpään, isä oli kuollut liikenneonnettomuudessa pari vuotta sen jälkeen kun he olivat palaamassa kesämökiltä. Eeva-täti? Hän ei ollut edes soittanut tädille joulun jälkeen.

“Minä olen yksin”, Salla sai soperrettua miehen korvaan. “Niin yksin”, hän jatkoi ja purskahti yhtäkkiä kyyneliin. Isä ja äiti, Markon lähtö, työhaastattelun jännitys, riemu työpaikan saamisesta, kaikki se purkautui yhtäkkiseen tunnehyökyyn.

Tiensivu nousi tuoliltaan, puristi kyynelehtivää Sallaa itseään vasten, äänteli rauhoittelevasti. Salla painoi kasvonsa vasten miehen paidanrintamusta, tunsi miten kyyneleet kostuttivat ohuen kankaan. Salla ei tiennyt kuinka kauan hän oli miehen syleilyssä, ennen kuin havahtui toiseen, vielä voimakkaampaan tunteeseen.

Salla korjasi hieman asentoa, painautui entistä tiukemmin Tiensivua vasten. Tyytyväisyyttä tuntien hän huomasi, ettei mies ollut tehty kivestä, ei ainakaan kokonaan. Salla tunsi  vatsaansa vasten mite miehen kalu sykki farkkujen sisällä. Salla antoi kätensä vaeltaa alemmas ja siveli elintä peittävää kangasta sormillaan samalla kun valui hitaasti lattialle polvilleen miehen eteen.

Salla ei uskaltanut vilkaistakaan Tiensivun kasvoihin päin, hän uskalsi hädin tuskin hengittää ropeloidessaan miehen housuja auki kömpelöin sormin. Onnistuttuaan avaamaan vyön ja pari nappia Salla painoi miehen farkut puolireiteen. Tiensivulla oli mustat tiukat bokserit, ne olivat jotain ylellisen sileää kangasta, ehkä silkkiä. Salla venytti niiden kuminauhaa, kaivoi hellävaroen miehen kalun esiin. Täydellinen. Salla hieroi kasvojaan vasten sen pehmeää ihoa. Miehen tuoksu tuntui intensiivisenä, se täytti Sallan tajunnan päihdyttävällä aromillaan.

Vieläkin jännityksestä täristen Salla aukoi miehen paidannappeja, painoi poskensa vasten Tiensivun vaalean karvoituksen peittämää vatsaa, antoi terskalle hellän suudelman ennen kuin hamusi miehen kullin suuhunsa. Tyttö antoi kielensä tanssia miehen kalun ympäri, hän puristi terskan suuhunsa ja päästi sen liukumaan pitkin kitalakea. Salla hyväili miehen selkää, siveli kämmeniään vasten Tiensivun reisien ja takapuolen ihoa, tunnusteli välillä pakaroiden lihaksia.

Salla tunsi miehen sormien etsiytyvän hiuksiinsa, ne hyväilivät tytön kutreja ja ohjasivat tämän pään liikkeitä hienovaraisesti mutta samalla hyvin määrätietoisesti. Mies ei tyytynyt pelkkään nuoleskeluun, vaan liikutti Sallan päätä niin että kyrvän pää työntyi kerta kerralta syvemmälle nieluun. Joka kerta miehen kalu tuntui paisuvan vielä entistäkin suuremmaksi. Välillä Sallan koko ruumis kouristeli niin että kyyneleet kohosivat silmiin, mutta mies ei vaikuttanut välittävän siitä vaan ohjasi Sallan päätä koko ajan kiihtyvään tahtiin.

Tiensivu vaihtoi otetta, otti kiinni Sallan päästä kaksin käsin ja alkoi rynkyttää tosissaan. Mies oli paljon rajumpi rakastaja kuin Marko. Marko oli koko ajan jotenkin arkaillut ja kysellyt ja varmistanut  että kaikki oli aina hyvin. Tiensivu ei totisesti pelännyt että Salla menisi rikki, mies tuntui pitävän tyttöä koko ajan tämän kestävyyden rajoilla, ei antanut hänelle yhtään ylimääräistä toipumisaikaa. Aina kun Salla joutui yskimään ja selvittämään kurkkuaan, mies hieroi kärsimättömästi syljen peittämää kaluaan tytön naamaan.

Kukaan ei ollut koskaan käyttänyt Sallaa ja Sallan suuta näin suorasukaisesti hyväkseen. Jollain oudolla tavalla se tuntui Sallasta äärimmäisen kiihottavalta. Tiensivu tiesi mitä oli tarjolla ja otti sen. Yhtäkkiä syvällinen ymmärrys välähti Sallan mieleen, tuntui kuin hän olisi ollut jollain happotripillä. Facefuck, tämä on facefuck. Niin äärimmäisen likaista ja alistavaa. Käsittämättömän kuumaa ja kiihottavaa. Tiensivu oli totisesti jotain uskomattoman pornoa, Äijä isolla Äällä, sellainen mies mitä Salla juuri nyt tarvitsi. Jotain mitä Salla oli aina tarvinnut.

Salla jätti itsensä täysin miehen armoille, antoi tämän tehdä mitä piti tehdä. Tiensivu väänsi Sallan päätä parempaan asentoon, junttasi kyrpäänsä voimalla tämän nieluun. Tyttö ei enää välittänyt niistä perin epähienostuneista äänistä joita hänen kurkustaan pääsi, hän yritti vain saada ilmaa kurlutuksen, kakomisen ja yökkäilyjen välillä. Kyyneleet vuosivat virtanaan, nenä oli täynnä jotain kuumaa joka norui ulos sieraimista. Sylki valui pitkin leukaa, tuntui miten lämmin neste kulki pitkin kaulaa, sitä tippui avoimesta kaula-aukosta rintojen väliin.

Tiensivu ei keskeyttänyt enää hetkeksikään, mies roikotti Sallaa kuin räsynukkea. Tytön keuhkoissa poltti. Salla puristi miehen pakaroita kuin hengen hädässä, tämä koettelemus oli pakko kestää, sen olisi pakko loppua pian. Tiensivun liikkeet olivat muuttuneet pakonomaisiksi, joka työnnöllä miehen alavatsa iskeytyi vasten Sallan kasvoja. Salla tunsi miten miehen vartalo kouristui, painoi häntä yhä kauemmas takakenoon. Tiensivu painautui hänen kasvojaan vasten, mies työnsi vehjettään vielä syvemmälle, Salla tunsi miten kyrpä vavahteli syvällä hänen nielussaan. Kuumaa nestettä ryöppysi ulos vielä kun Tiensivu veti sykkivää elintään varoen poispäin. Viimeinen spermanripe roiskahti Sallan kasvoille kun miehen kalu luiskahti ulos tytön suusta.

Tiensivu hellitti otettaan Sallan päästä, loppuunajettu tyttö valahti selälleen lattialle. Salla maisteli suolaista ja makeaa nestettä suussaan, kosketteli varoen märkiä kasvojaan. Tiensivu sanoi jotain, Salla ei saanut sanoista selvää, hän mutisi jotain yhdentekevää vastaukseksi. Mies kaappasi hänet lattialta syliinsä, kantoi sohvan ääreen ja laski tytön sen päälle puoliksi makaavaan asentoon, istui Sallan viereen, laski tämän pään syliinsä.

Tiensivu ojensi hänelle jotain, Salla tunnusteli tarjoomuksia sormillaan. Paperinenäliina, paketti niitä. Salla pyyhki leukaansa, kuivasi kasvojaan. Pää miehen sylissä hän katseli ripsien välistä huolestuneen näköistä miestä.

“Tarvitsetko jotain? Vettä?”

Munaa. Minä tarvitsen munaa, Salla mietti vaiti. Sitten toinen ajatus täytti hänet kauhulla. Ei näin saanut käyttäytyä. Ei työnantajan kanssa. Ei varsinkaan työnantajan kanssa. Ryhdistäydy, nainen!

“Minä… minun pitää nyt mennä. Ihan oikeasti.”

Sallan ääni kuulosti oudolta hänen omissa korvissaankin. 

Tiensivu kääntyi laskemaan sohvalla olleen paperipinkan lattialle, Salla käytti tilaisuutta hyväkseen ja ponkaisi pystyyn, hän otti pari askelta ovelle. Tiensivu tuli hänen perässään.

“Minulle voi soittaa milloin vain”, Tiensivu vakuutteli Sallalle ojentaessaan tytölle tämän laukkua ja firman logolla varustettua isoa kirjekuorta. Kirjekuoren kulmassa oli klemmarilla kiinnitettynä käyntikortti. 

“Anteeksi, olen niin kovasti pahoillani”, Salla sopersi maahan katsoen. “Tämä ei tule toistumaan, minä en tiedä mikä minuun meni.”

“Katsotaan sitä sitten. Ei tässä ole mitään syytä pyydellä anteeksi. Ei tämä nyt niin kauheaa ollut.”

Sallalta pääsi pieni vinkaisu. Hän työnsi Tiensivun ojentamat paperit laukkuunsa, avasi oven.

“Toukokuun 18. sitten. Minä voin vaikka tulla vastaan linja-autoasemalle, siellä on vähän heikko julkinen liikenne. Soita kun tiedät milloin olet tulossa”, Tiensivu selitti tytön selälle.

Salla kääntyi ympäri, varvisti ja antoi miehelle suukon. Se oli tarkoitettu poskelle, mutta Sallan tähtäys meni pieleen, hän ei vieläkään voinut katsoa Tiensivua silmiin. Salla tunsi miehen huulet omiaan vasten ja vetäytyi pois kuin sähköiskun saaneena.

“Minä.. minä soitan.”

Tiensivu jäi ovelle katsomaan puolijuoksua poistuvan Sallan perään. Mies sulki oven, huokaisten hän istuutui työpöytänsä ääreen ja tuijotti hetken kannettavaa tietokonettaan. 

“No sepä oli”, mies totesi ääneen.

Tiensivu pyyhki vielä kerran kasvojaan, avasi sitten kannettavan tietokoneen, sipaisi sormenjälkianturia. Hän alkoi täyttää lomaketta.

Koehenkilö 422. Aerosolina levitettävä FM-190A, annostus aluksi 20 nmol/m³, 4 minuutin jälkeen 40 nmol/m³.

Tiensivu avasi tietokoneessaan videon, jossa näkyi neljästä kamerasta yhdistetty kuva huoneesta. Mies kelasi videota kunnes näkyi miten Salla käveli pöydän ääreen ja istuutui siihen, otti aikaleiman ylös, kelasi eteenpäin kunnes pöydän alle sijoitetun lämpökameran kuvassa näkyi, miten Sallan reidet avautuivat haara-asentoon ja tytön käsi valui lepäämään farkkujen keskisaumalle.

Responssi annostukseen nopea. Koehenkilö alkaa reagoida kohdassa 5:48, hieroo sukuelimiään. 

Tiensivu kelasi kuvaa eteenpäin.

Genotyyppispesifinen FM-G422-A2, annostelu 12 nmol/m³ aloitettu kohdalla 7:45. Responssi välitön, kohdalla

Tiensivu kelasi kuvaa muutaman sekunnin eteenpäin kunnes kuvassa näkyi Salla avaamassa paidan kolmatta nappia.

7:52 koehenkilö alkaa antaa signaaleja seksuaalisesta reseptiivisyydestä.

Tiensivu kelasi videota, otti ylös aikaleimoja. Päästyään videon loppuun mies venytteli, alkoi sitten täyttää lomakkeen viimeistä kohtaa.

422 lupaava kohde, responssi nopea, spesifinen. Inhibitiot vielä voimakkaita. Agreeableness? Seuraavaksi FM-191A, olifaktorinen FM-G422-O3. Hyvä kandidaatti pitkäaikaisvaikutteiselle FM-97.

Hymy nousi Tiensivun kasvoille. Kesä alkoi näyttää lupaavalta.

2 kommenttia viestissä: “Unelmatyöpaikka”

  1. pissiz says:

    tosi hyvä!

  2. 3xl says:

    Piristävän erilainen. Tämähän ei voi loppua tähän. Eihän ?

Kommentoi

top