search
top

Trabant 601

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (123 votes, average: 2.76 out of 5)
Loading...

Onanoituaan Fenèkpusztan rautatieaseman toiletissa, lähti Volker astelemaan rinkkoineen iltaa vasten luoteeseen. Varhainen kuutamo sävytti kiskot melkein valkoisiksi ja helpotti navigointia, mutta pian pilvi peitti kuun. Volker sulki kesäyön maiseman mielestään ja keskittyi ajattelemaan Razzle-lehden keskiaukeamatyttöä, Melodie Kissiä. Hänen jättirinnoilleen nuorukainen oli aiemmin vuolaasti tullut. Naisessa oli kaikkea, mistä matematiikan opiskelija saattoi vain haaveksia. Pitkän junamatkan aikana paine venttiilissä oli kasvanut ja kasvanut, ja Volkerin oli täytynyt maksaa kourallinen forintteja, jotta oli päässyt rauhassa purkautumaan.

Kyyhkysen huhuilu keskeytti pojan matkanteon. Oliko hän perillä leirintäalueella? Volker haistoi oikealta Balatonin tuoksun ja poppeleiden lehtien välistä pilkotti tumma vesi. Etäisiä ihmisääniä kantautui vasemmalta, joten Volkerin täytyi poiketa radalta. Vähenevät valot hävisivät hiljalleen paksussa ruohikossa, joka muuttui metsäksi. Pisaroi, mutta sade ei päässyt kunnolla vauhtiin. Volker tunsi allaan epämiellyttävän pehmeän metsäpohjan, sammaleet ja oksat. Äänet eivät olleet puhetta, vaan ähinää.

Metsässä näkyi sininen auto. Ei, se ei ollutkaan auto, vaan Trabant. Niitä oli parkkeerattu enemmänkin pyökkien lomaan. Osassa oli valot päällä, osa yritti maastoutua pensaisiin. Satoi laiskasti, mutta juuri sen verran, että Trabanttien pakokaasut haisivat nahkeassa metsässä kuvottavalle. Volker kiersi yhden läheltä. Se heilui vinhasti jousiensa varassa kiik-kiik. Nussivat, poika ajatteli kiihkeästi. Miehen karvainen pylly takoi edestakaisin ja naisen jalkapohjat olivat painautuneet huuruiseen takalasiin. Uik-uik, hän uikutti kimeästi.

Kutupaikan jälkeen Volker harhautui syvemmälle metsään. Missään ei näkynyt telttarivistöjä, leirinuotioita, ilosta kitaransoittoa, muita osseja. Poika jatkoi matkaamista pelottavan autiossa metsässä, mutta kun hän käänsi kulkuaan enemmän oikealle, muuttui maaperä napakaksi. Volkerin mieleen hiipi se vanha lastenlaulu, jonka sanoma tuntui nyt kaukaiselta.

Puhkuen vie pustan poikki, juna joka Joska-poikaa kuljettaa. Hauska päivä Joskalla on edessä, polskuttelu Balatonin vedessä. Puhkuen vie pustan poikki, juna joka Joska-poikaa kuljettaa.

Yhtäkkiä auton ajolyhdyt valaisivat kostean pyökkirivistön ja Volker huomasi seisovansa soratiellä sokaistuneena kirkkaudesta. Auto kiihdytti paukahdellen ja rämisten kohti. Eikö se huomaa? Volker laski sekunteja, mutta kaahaaja lähestyi, painoi lisää kaasua. Kuolemanpelossa poika syöksyi pusikkoon, tunsi ravan roiskuvan päälleen ja kuuli nopean metallisen jarrutusääneen. Tielle leijumaan jäänyt tuttu pakokaasun haju paljasti Trabantin.

Hei! Tuletko kyytiin? Nainen avasi oven ja kurkotti kaulaansa.

Hän ajoi Volkerin mielestä tarpeettoman kovaa ja epävarmasti. Nainen oli potkaissut avokkaat lattialle ja paineli polkimia paljain varpain.

Mihin sinä olet menossa, kloppi? Nainen kysyi karhealla äänellään.

Etsin caravan campingia, mutta eksyin metsään. Tiedättekö, onko se tällä suunnalla? Volker teititteli.

Siinä etulokerossa on kartta. Nainen napsautti sytkärin päälle ja hänen ylävartalonsa erottui kajossa.

Volkerin sydän hypähti kurkkuun. Rouvalla oli isot vihreät silmät ja mahtavat, lähestulkoon lumoavan mahtavat rinnat, jotka eivät meinanneet pysyä kermanvalkoisissa, liian pienissä rintaliiveissä. Hänellä ei ollut lainkaan paitaa! Vatsa oli pehmeä ja hieman taikinaisen pullea. Nainen oli noin kolmenkymmenen, ylikin. Hämärässä oli vaikea sanoa. Mutta Volkerista hän oli kaunis ja meikattu, kielo tuoksahti korvalehtien takaa. Naisen musta tukka oli nostettu asetelmaksi päälaelle, mutta siitä valahteli romanttisesti kiehkuroita otsalle. Hänellä oli kainalokarvat, senkin Volker ehti panna merkille.

Sitten liekki sammui, eikä Volker ehtinyt perehtyä karttaan. Nainen piti katseensa tiessä, vaikka se olikin suora. Kivenpapanat tarttuivat ropisten kuumiin renkaisiin, kun auto pompahteli metsän siimeksen poikki. Oli sumua tai paksumpi sadepilvi.

En minä tunne näitä karttamerkkejä. Volker nieleskeli sydäntään ja vilkuili naisen meheviä käsivarsia.

Mikäs kiire tässä on. Kaunis elokuinen yö. Ajellaan ja katsellaan mitä eteen tulee. Nainen runttasi isomman vaihteen ja samalla nyrkki hipaisi Volkerin polvea. Minä olen muuten Gisella.

Mi-minun nimeni on Volker. Poika kakisteli ja huomasi vasta nyt, että Gisellan ruutupaita oli hänen istuimellaan, siinä selkää vasten. Se tuoksui naiselliselle saippualle.

No Volker. Oletko liikkeellä yksin? Vai vanhempiesi kanssa? Vai kenties likkakaverin? Sen naukaistuaan Gisella nauroi valkoiset hampaat esillä ja ajoi suoraan monttuun. Ah. Arschloch!

Pojan niskavillat nousivat pystyyn. Naisessa oli yhtä aikaa jotain sellaista pelottavaa ja vastaansanomatonta tenhoa, mutta myös lempeää flirttiä. Hän kyseli aivan liikaa. Volker tiesi, että liiasta paljastelusta saattoi päätyä Hochenschönhauseniin nahkatakkisten miesten grillattavaksi. Ehkä tämä oli ansa. Poika pälyili ympärilleen mahdollisten salakuuntelulaitteiden varalta, mutta ei nähnyt pimeässä autossa muuta kuin Juwel-savukeaskin, limonadipulloja, unkarilaisen sanomalehden sekä kortongin. Siis pakasta vedetyn kortongin etupaneelin päällä!

Opiskelen Braunschweigin teknillisessä yliopistossa algebraa. Volker piirteli reiteensä huomaamattaan matemaattisia kuvioita, ja hämmentyi. Mutta työskentelen minä kirjakaupassakin. Nyt on kuitenkin loma ja päätin käydä sukulaisilla Unkarissa. Olen täällä pari päivää tai viikon. Ehkä jatkan sitten Jugoslaviaan. Tietenkin jos saan matkustusasiakirjat. Volker äityi selittelemään.

Trabant päätti ryhtyä nykimään ylämäessä. Sininen savupatsas pöllähti yläilmoille, mutta Gisella pumppasi lisää kaasua. Volker luuli jo hetken siinä rykimisessä, että hampaat putoavat suusta. Ääni oli karmea, kuin peltitynnyri olisi vyörynyt nopeasti kalliota pitkin. Vauhti hiipui ja hiipui, vaikka Kraftstoffmomentanverbrauchsanzeige kertoi, ettei polttoainepuolella ollut ongelmaa. Viimeisillä voimilla ja Gisellan loitsujen avittamana kottero pääse harjanteen laelle.

Ota, kultapieni, limpparia niin pidetään tauko ja katsellaan karttaa. Gisella ohjasi vaivaisen tien laitaan.

Volker nousi jaloittelemaan ja tarttui sitruunasoodapulloon. Päätös nousta vieraan autoon alkoi tuntua huonolta idealta. Caravan campingia tuskin löytyisi.  Ties minne nainen häntä kyyditsi, teuraalle. Volkeria puistatti lähestyvä kuolemanpelko. Mutta kolkko yöllinen metsä äänineen ympärillä ei houkutellut säntäämään. Lisäksi yhä sateli, veltonpuoleisesti. Ja olihan nainen eroottinen.

Gisella istui kuljettajan istuimella ovi auki ja kurotti takapenkin jalkatilasta patteriradion. Tissit hyllyivät narahtelevissa liiveissä. Vilkaistuaan muutaman kerran ympärilleen, hän veti radion pitkän antennihuiskan ylös ja ryhtyi etsimään länsimaisia kanavia. Volker ei kehdannut katsoa suoraan, vaikka nainen istui julkeasti kuin haravakoneen penkillä. We Are The Wor—srrr—wink—today weather is—diii-dadiii—ebben az évben—vonk—piu.

Volkerin silmät porautuivat aikuisen naisen ruskettuneiden reisien väliin. Sinisissä alushousuissa oli pikkuruisia keltaisia ja vihreitä kukkia. Liittotasavallan aalloilla kerrottiin, miten amerikkalaisten Voyager 2- sukkula oli ohittanut onnistuneesti Neptunuksen. Volker oli täysin varma, että kukkaketoa muistuttavista pikkuhousuista tursusi yli mustia häpykarvoja. Niin, nainen oli kysellyt tyttöystävästä.

Uskallatko sinä sukeltaa simpukan pohjasta? Oli Ursula puristanut Volkeria kädestä, kun he olivat kulkeneet sulkapallomailat repuissaan Binzin kaduilla. Heinäkuinen aurinko oli paistanut lämpöisin kasvoin Itämeren rantakaupunkiin. Volkerista Ursula oli aika paljonkin lapsellinen, mutta niin kai jokainen viisitoistakesäinen oli. He olivat pelanneet, uineet ja jutelleet auringossa. Aikaa sitten Ursula oli riisunut kireän nailonpaitansa ja maannut kalliolla vain pikkuruiset rintaliivit nuppujensa suojina. Hän muistutti Heike Dreschleriä: tukka oli käsitelty vetyperoksidilla vaaleaksi, mutta juurikasvu oli näkyvää, hampaat olivat söötillä tapaa kiihottavat vaikka ristissä olivatkin, ja poskilla kukkivat kesakot. Volker oli tavannut Ursulan FDJ:n pioneerileirillä.

Nyt minä haluaisin kesälempeä. Oli Ursula voihkaissut ja tarttunut Volkerin peitsestä kiinni mikroshortsien päältä. Tiheän auringonkukkakasvuston ja piennaryrttien peittämän penkereen takana heillä oli suojaista touhuta, suudella. Eikä Ursula hellittänyt kullista, vaikka Volker läähätti tietämättä mitä tehdä. Häneltä puuttui käyttöohje naiseen. Lopulta ilman manuaalia Volker oli nostanut Ursulan pienen rinnan kupista, ja toisen. Paljon muuta siinä ei ollut kuin pirteät nännit ja vähän mäkeä alla.  Nuorukainen oli puristellut tisuja mieli läikähdellen, mutta se ei ollut täyttynyt hurjasta kiihottumisesta. Volker oli maistellut piparmintun makuisia nännejä ja ajatellut kaikkia maailman isorintaisia naisia, erityisesti Melodie Kissiä, naista länsimaisesta pornolehdestä.

Laita tänne. Ursula oli hapuillut Volkerin sormet haaroihinsa. Poika ei ollut kyennyt tekemään mitään, vaikka oli tuntenut nukensileän ihon. Häpyhyppyri oli korkea ja soukka, sen keskellä pulleat huulet viettivät avoimien ovien päivää. Kuin kosteat ikeneet, Volker oli ajatellut ja antanut Ursulan käden liikutella kättään. Volkerin etusormi oli lipsahtanut ritsan väliin ja kohdannut uskomattoman kireyden. Se oli tuntunut kerrassaan väärältä. Tytön mieli saattoi olla valmis, mutta vartalo oli lapsukaisen.

Ei, Ursula. Tämä on väärin, honigen. Volker oli päättänyt ja noussut ylös sormi tussumehuissa kylpien. Sinä olet alaikäinen ja kaikkea sellaista. Poika oli aavistellut katuvansa ratkaisua joskus, mutta tiennyt sen oikeaksi. Hän oli jättänyt virittyneeseen tilaan ajetun murrosikäisen likan muurahaisten kupattaviksi ja livahtanut häpeällisesti tiehensä. Nyt ratkaisu kadutti.

Gisella yllätti Volkerin tirkistelemästä, mutta hymyili nälkäisille silmille. Hän sulki polvensa ja kumartui eteenpäin. Oikea kanava oli löytynyt. Rintaliivien pitsinen kangas kiristyi ja rintoja pullisteli enemmän esille. Nännipihan vaaleanruskea reuna pilkisti paksuna kuin plyysi. Volker huohotti pakahtuneesti. Lopuksi uutistenlukija totesi, että jälleen yöllä Itävallan puolelle oli saapunut satoja pakolaisia, Saksan demokraattisen tasavallan kansalaisia. Tyhjä limsapullo lipesi Volkerin kädestä ja hajosi kiveä vasten tuhannen sirpaleiksi.

Se tietää onnea! Gisella taitteli radion pois. Hyppää pukille niin jatketaan. Ei sinne, sinä saat kokeilla ajaa vaihteeksi. Osaathan sinä ajaa autoa? Gisella silitti Volkerin hiushyppyriä ja näykkäisi huultaan.

Autoa, joo. Mutta en tällaista duroplastia. Volker mumisi ja katui saman tien.

Gisella nauroi povi rönsyten. Hän oli ylvässelkäinen ja pitkä nainen, jalkoja oli monta metriä. Omituisella tavalla Volker luotti häneen, täysin ventovieraaseen. Ei minua tarvitse säikkyä. Olen vaaraton. Gisella vaikutti lukevan nuorukaisen epäilyksiä.

Bensiinihana ensin auki. Pumppaa kaasua ja käännä avaimesta. Gisella opasti repsikan paikalta. Auto pärähti käyntiin. Sitten käännä vaihteenvalitsimesta. Gisellan neuvoja noudattaen kaksitahtirakkine ampaisi liikkeelle Unkarin sosialistisen tasavallan sorateille. Trabant oli Volkerista poikkeuksellisen raskas Wartburgiin verrattuna.

Minne ajetaan? Volker puristi rattia ja tunsi siitä vielä naisen jälkilämmön.

Eteenpäin. Vorwärts! Gisella heitti kartan olkansa yli, räpläsi kortonkia ajatuksissaan ja nosti koelaudalle jalkansa. Ohjaamo oli niin pieni, että hänen täytyi vetää jalkoja koukkuun. Paljaat varpaat ja lakatut kynnet veivät nuorukaisen huomion. Ja polvet, ruskettuneet reidet. Sitten currywurstinen vatsa, tissit ja kaula. Nainen upotti sormensa hiusasetelmaan ja hänen kainaloistaan tuoksahti deodorantti. Pidä katse tiessä. Gisella hymähti kuminauhamaisesti lotisevaa kortonkia vetäen ja sai Volkerin nolostumaan – vielä enemmän häntä jännitti.

He ajoivat avaran maiseman halki. Seurasi tammimetsiä ja tasankoja, muutamia nukkuvia maalaistaloja, pustaa. Tie oli muuttunut kuivaksi ja pilvipeitto rakoillut sen verran, että tähdet välkkyivät jälleen. Varttia vaille täysinäinen kuu kulki keltaisen pellon yli. Kypsyvän viljan tuoksu tunkeutui niin väkivahvana Volkerin sieraimiin, että se peitti autoon pinttyneen äitelän koimyrkyn hajun.

Minä olen toimittaja, Leipzigista. Gisella aloitti yhtäkkiä. Teen juttuja vapaana toimittajana. Tai vapaana. Hän naurahti sarkastisesti. Mietit varmaan, että mitä teen täällä Balatonilla. Sitä samaa kuin muutkin ossit. Lomailen. Nainen teki sormillaan heittomerkit ja ojensi toisen jalkansa koukkuun istuimelle.

Onko sinulla miestä tai poikaystävää? Volker sai kysyttyä. Hän katsoi peilin kautta naisen ilmeitä, silmiä. Reidet olivat voimakkaat aikuisen naisen jalat ja niiden välissä oli paikka, minne Volker ei ollut vielä päässyt kastamaan kärkeään. Die möse.

Ei kummoista. Suoraan sanoen melko paska. Gisellan silmät loimusivat. Hän nosti taas kätensä ylös ja antoi kuun valaista mustaa kainaloaan. Hän tapasi minut kirjastossa. Lothar. Niinhän se aina käy. He tapaavat, löytävät. Meillä oli hyvää seksiä. Nussittiin paljon. Gisella sanoi irstaasti. Oletko sinä jo päässyt olemaan naisen kanssa. Gisella keskeytti muistelunsa.

Nyt tulee risteys. Käännynkö vasemmalle vai oikealle?

Älä herra ties vasemmalle koskaan!

Ei me taideta löytää yöpaikkaa. Volker laski irti suuntavilkulta ja ohjasi Trabantin kahden niityn väliselle kannakselle, missä kulki leveämpi tieura. Vasemmalla saattoi olla vuoria, tai sitten pilviä. Oli yhä lämmintä ja paprikaista.

Kuule, Volker. Gisella aloitti ja tarttui Volkerin vapaana roikkuvaan käteen. Minä tarvitsisin hiukan sinun apuasi. Nainen haki katsekontaktin ja lähti varastamaan Volkerin sormia. Hän asetteli ne polvelleen ja siirsi sisäreidelle yhä vaivihkaa kuin olisi asettanut juomarahan pöydälle. Voinko luottaa sinuun?

Volker teki hasardiliikkeen ja oli ajaa pellolle, mutta ponnisteli pitääkseen kotteron tiellä. Hiki valui hänen hiusrajassaan, sitä tirskui kainalosta nailonpaidalle ja kylmä nihkeys valtasi uuman. Nainen kuljetti hänen kättään tulikuumalla sileällä iholla, kunnes nivusissa vastaan tulivat vittukarvat. Ne olivat pöyhkeät. Gisella liikutti kiusoitellen sormenpäitä pikkuhousuilla. Kankaan ja paksun turkin alla oli naisen lemmenlovi. Volkerin kulli niskoitteli itsensä väkisin pystyyn. Mitä…pitäisi…tehdä?

Kaikki selviää aikanaan. Nauti vain. Gisella kehräsi ja nyt pojan sormet sukelsivat pikkupöksyjen sisään. Karheat karvat olivat sähköiset ja energiset. Mutta niin kosteat. Lähde paljastui alempaa. Volker oli täysin humaltunut naisesta. Kumpu oli niin erilainen kuin Ursulalla. Häpyhuulet tuntuivat turvonneilta ja leveiltä. Nainen hyrisi hiljaa ja kumartui suutelemaan Volkeria poskelle. Nuorukainen kytki vahingossa lasinpyyhkijät päälle. Gisella vei hänen sormensa hunajaiseen vakoon, kastoi ja työnsi. Narsk-narsk rutikuivat lasinpyyhkijät valittivat. Pillu supisteli spiraalimaisena ja loihti nuorukaiselle onnen tunteen. Hän huokasi, kun Gisella keinutti lantiotaan ja haukkoi henkeään.

Unkarilaiskylän valot ilmestyivät kavalasti esille jyrkän kurvin takaa.

Jos tuolla on kioski tai ravintola, niin pysäytä!  Gisella napsautti jalkovälinsä kiinni tutkimusmatkailijalta.

Kioskia tai ravintolaa ei löytynyt, mutta ympäri vuorokauden auki oleva nuhjuinen Tiszan huoltoasema tiheän kuusikon katveesta. Kellertävien valolyhtyjen alla seisoi lukuisia Romanian ja Jugoslavian rekisterissä olevia rekkoja. Kuljettajat käristivät tupakkaa ravintolapuolen pöydissä, söivät voileipiä ja nauttivat teetä. Ruutupaidan ylleen nakanneen Gisellan askeleet johtivat määrätietoisesti yleisöpuhelimen luo. Haisi lihakeitto ja moottoriöljy. Jotenkin Volkerille tuli miljööstä mieleen kotoinen DDR, paitsi että rakennukset eivät olleet ruskohiilen värjäämiä.

Volker katseli, miten Gisella puhui kiivaasti tummanvihreään luuriin käsi suun edessä ja kirjoitti jotain puhelinluettelon sivuille. Volker seurasi aikansa puhelua, kunnes osti sokerisen kürtőskalács- kierrepullan ja joi yhdellä humauksella pullon Pepsi-colaa. Se oli ylellisyystuote. Merkki siitä, että Unkari oli ryhtynyt järjestämään kuvioitaan uusiksi Gorban äänettömällä suostumuksella.

Yhtä hämmästyttävää oli katsella huoltamon musiikkitelevisiosta kiharatukkaista Madonnaa suutelemassa mustaa saarnamiestä viettelevä olkainmekko päällään, saatanallisten liekkien loimutessa. Madonnan syntinen tanssi meni nuorukaisen ytimiin. Hän ei edes huomannut, kun Gisella repäisi puhelinluettelosta lehden irti ja nykäisi Volkeria paidasta lähdön merkiksi, niin hän oli vaipunut Madonnan pauloihin.

When you call my name it’s like a little prayer

I’m down on my knees, I wanna take you there

Parkkipaikan varjossa, aivan metsän siimeksessä Gisella suuteli Volkeria. Pojan suu oli sokerinen ja limonadilla marinoitu. Suostutko sinä auttamaan minua? Gisella kysyi silmät suurina. Hän oli niin seksikäs, että Volkeria huippasi ja sanat takertuivat kitalakeen. Volkerin halu oli kuitenkin eläimellinen ja ennakoimaton, karsinaan vangittu peto, jota äkillinen sokerisatsi kiihdytti. Vaikka minä olen silmissäsi kai vanha akka? Gisella kuiski.

Silloin Volker suuteli intohimoisesti takaisin ja kopeloi paidan sisässä naisen rintoja. Luoja miten painavat ja mehevät ne olivat. Jo itsessään liivien kangas kiihotti poikaa. Hän suuteli lisää, rajusti, märästi. Heidän nenät hieroivat toisiaan ja suut tekivät retkiä uusille alueille. Volkerin kourat punnitsivat hinkkejä, sivelivät käsivarsia ja kosteita kainaloita. Vierestä sujahtavan rekan paineaalto tuntui yhtenä humahduksena, valot pyyhkäisivät heidän ylitseen välähdyksinä ja sytyttivät hetkeksi metsän.

Gisella avasi huohottaen Volkerin farmarihousujen napit ja kokeili kalsareiden päältä. Hän antoi vielä tilaisuuden paeta, mutta Volker tökötti sijoillaan. Lukuiset hiilihapot kutittivat pojan nenää ja rakkoa. Häntä hermostutti. Gisellan sormet työntyivät kalsareiden halkiosta sisään ja auttoivat jäykistyneen munan ulos. Metsä risahteli. Uteliaita kyttääjiä olisi voinut maata tirkistelemässä missä tahansa kiven kolossa, mutta heistä piittaamatta Gisella laskeutui kyykkyyn ja imaisi nuoren pojan kullin suuhunsa.

Gisella ryhtyi imemään taitavasti, takataskussaan useita jippoja. Nainen nuoleskeli karvaisia palleja, hyväili munan alta ja pyöritteli kieltään terskan ympäri. Volker nojasi pakahtuneena puun runkoon ja kuivia kuusenkäpyjä poksahteli hänen olkapäilleen. Hän tunsi paineen, mutta ei tiennyt mistä se kumpusi. Gisellan hyväilevä imu liikkui kullin vartta pitkin, huulet levittivät sylkeä ja puristelivat herkkää nuppia. Pornolehtien irstaat kiiltokuvat liikkuivat videoina Volkerin silmissä. Kaikki tämä oli kuitenkin erilaista, tunteillekin piti löytää paikkansa. Sitä Volker ei ollut huomioinut. Hänhän piti naisesta ja halusi kohdella eri tavalla kuin filmeissä. Siksi hän kosketti naisen hiuksia.

Gisella veti hetkeksi munan suustaan, nuolaisi sen nuppia ja haukkasi pojan sukuelimen melkein karvoja myöten suuhunsa. Lyijymäinen olo siirtyi verisuoniin ja lihaksiin, Volker muuttui raukeaksi, rentoutui. Unkarin lämmin tähtikirkas yö humallutti, eikä poika tajunnut reaktioitaan. Epämääräinen painovoima keksi äkillisen tarpeen päästä pois kehosta ja lähti hakemaan väylää. Kenties Volker luuli sitä tulevaksi siemensyöksyksi, mutta totuus valkeni aivan liian myöhään. Hän parkaisi ja yritti vetäytyä, mutta Gisella rutisteli pojan kiveksiä kulli syvällä samettisessa poskessa.

Rakko lähti tyhjenemään vastustamattomasti. Gisella tajusi liian myöhään. Hänen poskensa pullistuivat ja silmät rävähtivät järkytyksestä auki. Ohh. Nainen vetäytyi nopeasti ja hänen suustaan purkautui kupillinen Volkerin lämmintä nestettä. Nuori mies oli niin shokissa kehonsa reaktiosta, ettei hetkeen osannut toimia, vingahteli vain surkeasti. Kokeneen tanten varmuudella Gisella tarrasi penikseen kiinni ja ohjasi suihkun mättäille. Se tuntui Volkerista vielä nöyryyttävämmältä. Hän muuttui jälleen pikkupojaksi, selkärangattomaksi ja epävarmaksi, punaposkiseksi pikku-Volkeriksi, joka osasi seisoa vain kädet housun prässeillä. Toisaalta naisen ote puolikovalla pissaa suihkivalla kullilla oli sangen eroottinen.

Höyryävät kaaret porasivat reikiä sammalille ja jäkälille, mukailivat naisen lypsyjä, pitkä suihkaisu, tauko, lyhyt ruiskaus. Gisella hemputti viimeiset pissatipat, veti muutaman kerran esinahkaa herkkusienen ylitse ja rutisti reiästä suolaiset pisarat. Ei se haittaa mitään. Älä murehdi, Volker. Nainen lohdutti äidillisesti. Lähdetään kuule matkamaan. Yö on jo pitkällä.

Vuorokausi oli jo vaihtunut. Volker ajoi sanattomana ja kuulosteli välillä Trabantin epävireistä pauketta. Kuin tuntematon voima haluaisi hartsipeltien läpi. Gisella ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Hän huuhtoi suutaan limonadilla ja vilkaisi välillä paperille piirtämiä viivoja, eräänlaista karttaa. Sen mukaan hän opasti Volkeria kääntymään.

Tienviitat kertoivat rajavyöhykkeen lähestyvän ja Volkerin pulssi kiihtyi. Oli pitkään ollut selvää, etteivät he etsineet leirintäaluetta tai harhailleet päämäärätiedottomasti. Gisellan ohjeet tulivat niin napakkoina ja tietävinä. Volker oli kuin vahingossa ajautunut yölliseen seikkailuun vieraassa maassa, rinkka takaistuimella. Hänen oli vaikea uskoa, että vajaa vuorokausi sitten hän oli istunut Tsekkoslovakiasta tulevassa pikajunassa ja surkutellut nössöä elämäänsä, hintelän lukutoukan asbestinharmaata arkea.

Oltiin Karpaattien altaan alueella, Tonavan takaisella alangolla. Ja horisontissa siinsi Itävalta vuoristoineen.

Käännytäänkö takaisin? Volker kysyi epävarmasti. Tai mihin me ollaan edes matkalla?

Silloin Gisella työnsi kätensä istuimen alle ja kaivoi sieltä mustan vihon esille. Hän piteli sitä käsissään salaperäisyyden verho kasvoillaan, kaivoi sattumanvaraisen sivun ja sytytti sytkärin valoksi.

”Kuudes elokuuta, iltapäivä. Rakastelimme Gisellan kanssa keittiön pöydän ääressä. Hän oli poikkeuksellisen halukas ja märkä, tahtoi saada pyllyynsä. Onneksi pöydällä oli margariinirasia. Koko aktin ajan Gisella tuijotti Thomaskirchen suuntaan epäilyttävästi, vaikka vaikeroikin uskottavasti.” Gisella naurahti kornisti. ”Kuusi yli kaksi Gisella lähti kauppaan. Seurasin häntä parin korttelin verran. Hän jutteli tulppaanikauppiaan kanssa pitkään ja maksoi paperirahalla. En tiedä, oliko seteliin kirjoitettu jotain. Kotletteja hän tutki hartaasti, mutta päätyi ostamaan tamponeita, Fewan saippuaa sekä kolme purkkia herneitä. Kuka tarvitsee niin monta purkkia herneitä?! Sangen epäilyttävää”. 

Käänny seuraavasta oikealle ja aja, kunnes eteen tulee liittymä pellolle. Gisella määräsi ja pani kirjan pois. Lothar on kyylä, kätyri. Minä tajusin sen, kun hän tapasi salaa leirintäalueella Keszthelyssä slipoveriasuisen miehen, miehen, joka haisi kilometrien päähän Stasilta. Sitten löysin muistivihon. Gisella nielaisi. En ajatellut kuitenkaan enää perääntyä. Päätin hoidella Lotharin pois tieltä. Gisellan ääni käheytyi. Narrata seksillä ja sitten…

Volker oli kauhusta kankea. Nainen laskee hänestä ilmat. Mekaanisen saksalaisesti hän ohjasi autoa kumpuilevaa, koko ajan huononevaa peltotietä pitkin, kunnes se muuttui ruohoiseksi poluksi. Sankka metsä vallitsi sivulla ja edessä. Sopiva teloitukseen, Volker liioitteli mielessään. Vasemmalla avautui runsas maissipelto. Se oli keltainen ja kypsä, vähintään miehen korkuinen ja tiheä. Volker pysäytti Trabantin peltoon ja sammutti virran. Värisevän pellon takana näkyi raja-aita valonheittimineen. Itävalta.

He viipyivät hetken hiljaa. Paukutus kolisteli peltejä. Jälkikäynti.

Sinä olet kaunis poika, Volker. Gisella siirtyi nopeasti istumaan nuorukaisen syliin. Hän antoi pusun huulille. Hiusten pehmeys hyväili pojan poskia ja naisen vihreät silmät olivat isot kuin lentävät lautaset. Volker tajusi, että oli haaveksinut sellaisesta naisesta aina. Tunne vahvistui, kun Gisellan paita putosi ja hän avasi rintaliivit. Leilit lävähtivät valloittavina Volkerin kasvoille. Wunderbar!

Gisella kohoili rauhallisesti, henkeään pidellen ja hieroi hikisillä tisseillään nuorukaisen kasvoja. Nisät olivat paksut kuin osmankäämit. Ne piirsivät reittejä silmäluomilta nenälle ja poskilta huulille. Volkerin täytyi imaista nänniä, täytyi! Se oli suloista. Hän lassutti lapsenomaisesti tissiä, oikein ohjasi kädellä rintaa paremmin. Ja Gisella soi sen. Syököön nuorukainen nyt hänen rintarauhasiaan kunnolla. Volker sulki silmänsä, puristi tuuheista kainaloista rintoja yhteen ja hukutti kasvonsa niiden väliin.

Volker. Gisella mumisi. Tämän jälkeen me emme enää näe. Sinä saat ajaa auton jonnekin kauas. Hän nosti pojan leukaa ylös ja pakotti katsomaan silmiin. Ja jättää sinne. Eikö niin?

Volker nyökkäili ja oli unhoittanut hengenvaaransa. Heillä oli salaisuus ja liitto. Sen arkin merkiksi Gisella kiskoi hameen helman vatsan päällä, siirsi pikkupöksyjään syrjään ja kaivoi uudemman kerran Volkerin pojanelimen esille. Se oli jylhänä mastona. Gisella ei laskenut katsettaan Volkerin silmistä, kun asetti paljashattuisen munan pilluraolleen ja päästi hänet työntymään sisälle. Pojalle tunne oli ikimuistoinen. Hän hautautui uhkean naisen reisien, vatsan ja tissien alle. Nainen keinahteli hänessä, häntä vasten. Jokaisella nousevalla liikkeellä Volker pääsi syvemmälle Gisellaan.

Pillun tuoksu täytti Trabantin.

Ikään kuin jostain olisi kuulunut tukahdutettu huuto, mutta Volker ei ollut varma, oliko hän parkaissut itse. Hän antautui käytettäväksi niin, että tajunta kävi rajan takana. Melodie Kiss unohtui, kun sai suudella Gisellan huulia. Nainen voihki ja puhui lemmekkäitä, ja nussi niin että Trabant huojui maissipellossa. Volker puri hammasta yhteen, kähmi rintoja ja suuteli naisen myskisiä kainaloita. Uh-ah-hah-uh-hah-hah. Gisella voihki Volkerin kulli melkein palleja myöten karvaisessa kierrepullassaan.

Nyt on sinun vuorosi. Gisella sanoi ääni katkeillen ja heittäytyi repsikan penkille selälleen, avasi paksut jalkansa ja lämpimän sylin. Volker huomasi, kuinka maissipelto meni lakoon ja kasvusto heilui. Tumma hahmo kahlasi hengästyneenä aivan Trabantin vierestä. Ikkunat olivat jo trooppisessa huurussa. Volker ei ehtinyt miettiä outoa näkyä tai harkita kojelaudalla lojuvaa kortonkia. Yhdellä pistolla hän työntyi Gisellaan ja alkoi pumpata. Siinä kun pehmeä nainen makasi hänen allaan jalkapohjat katossa ja uikutti, Volker ei voinut olla yhdistämättä Gisellaa siihen taivaansiniseen Trabantiin, johon oli törmännyt kutupaikalla. Jos niin oli, mihin oli Lothar päätynyt?

Gisella kahmaisi Volkeria lantiosta itseensä ja suorastaan pakotti nuoren kyrvän aivan pillukäytävän pohjaan, kutittamaan kohdunsuuta. Hän ryskytti takaisin, samalla Volkerin korvalehteä imien ja selkää raapien. Pojan nakutus kiihtyi ja auton jousien ryskyessä Volkerin valtasi matkapahoinvointi. Mutta hän pinnisteli ja nai, takoi Gisellan tuppea. Silmät puoliriipuksissa nuorukainen näki kotimaansa lipun ja Honeckerin kasvot, vasara, harppi ja viljatähkä tanssivat verkkokalvoilla, ja etäinen puhe tuli kuin kovaäänisestä, helluntain marssin soihdut vilisivät ja maailma oli epävakaa.

Pellossa kahlasi lisää pakenevia hahmoja. Mustat pisteet etenivät kohti raja-aitoja välittämättä yksinäisestä Trabantista. Pian Gisella oli liittyvä noihin pelokkaisiin pyrkijöihin. Mutta ennen sitä Volker sai voimakkaan siemensyöksyn. Sperma pääsi valjaistaan irti ja näkymätön poikuuden pato murtui. Volker huusi ja sätki, huoahteli naisen jalkojen välissä pakarat krampaten ja kulli siittiöitä sylkien. Lientä tuli niin runsaasti, että myöhemmin Gisella yritti ehdyttää virtausta pikkuhousuillaan, mutta koki sen turhaksi ja jätti töhryiset alushousut istuimelle.

Minun täytyy mennä. Gisella sanoi, kun Volker vielä toipui siemenlennostaan. Nainen sulloi rinnat liivikuppeihin, nuuhkaisi kainaloitaan ja napitti ruutupaidan. Mustan muistivihon nainen laittoi käsilaukkuunsa. Muuta omaisuutta hänellä ei ollut, paitsi Volkerin ponnekkaat siittiöt sisässään. Hyvästi nyt sitten, muru. Hän suuteli poikaa suulle ja liittyi maissipellossa kahlaavien joukkoon.

Volker seurasi Gisellaa katsellaan niin pitkälle, kunnes kasvusto oli nielaissut hänet. Kului minuutti, sitten vartti ja lopulta puoli tuntia. Missään ei ammuttu. Oli tyyntä. Metallinen raja-aita ja lähes oranssit valot erottivat hänet paratiisista. Volker puki päälleen ja käynnisti auton. Nainen ei enää palaisi. Volker peruutti peltotielle ja lähti omia jälkiään taaksepäin. Kuu seurasi yhä taivaanrannalla ja maisema näytti kirkkaalta.

Orgasmin jälkeinen onnellisuuden tunne kesti pitkään. Vasta eräällä pienellä sillalla Volker sen kuuli aivan selvästi. Muminan ja takomisen. Hän pysäytti auton ja astui ulos viilenevään, pakokaasunmakeaan yöhön. Se kuului tavaratilasta. Sydän sykähdellen Volker keräsi rohkeutta ja avasi lukon. Joki solisi vaimeasti, Volkerin veri vuolaasti. Hän nosti luukun ja huusi. Mies oli tungettu tiiviiseen pakettiin polvet koukussa, kädet sidottuna ja ilmastointiteippiä suulla. Mitä hittoa minä tuolle teen?

 

4 kommenttia viestissä: “Trabant 601”

  1. Anomuumi says:

    Aivan mahtavasti kirjoitettu tarina. Kivaa lukea näin realistisesti kirjoitettua tarinaa. Trabi rocks!

  2. RedEyed says:

    Hieno novelli, niin kuin muutkin samalta nimimerkiltä! Nämä ovat todella erottuvia ja tyyli on vahva. Vähän surettaa näiden saamat tähtipistemäärät, eivät todellakaan tee oikeutta.

  3. Irvien välistä says:

    Mahtavaa tekstiä, kiitos!

  4. Anonyymi_Herra says:

    Mein Gott!
    Arvoisa Toveri, eroottisen kirjallisuuden harrastajana ja entisenä historian sivuaineopiskelijana, nämä Teidän tekstinne ovat kutkuttavia, kiihottavia und fantastisch!

    Varsinkin tämä veijarimainen avoin loppu oli mahtava!

    Vielen danke, Kamerad! Auf dem Weg zur Revolution!

Kommentoi

top