search
top

Kerran Jugoslaviassa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (96 votes, average: 3.53 out of 5)
Loading...

Rabin saarelle pääsi vartissa lauttalinjalla numero 337 Jablanacin kylästä. Olimme suunnitelleet sen päiväretkeksi ja jättäneet jälkikasvun hotellin päivähoitoon jo aamulla. Siihen aikaan tarjottiin sellaisia maskotin pitämiä kerhoja, joihin mukulat laitettiin, kun itse lähdettiin museoihin tai viinikursseille. Tämä oli aikuisten juttu, ekskursio vapaiden kehojen kulttuuriin.  Rajska plaza, varmistimme useaan kertaan bussikuskilta, joka nyökytteli ja teki sormellaan pitkän merkitsevän eleen leuan päästä alavartaloon.

 

Matkasimme tunkkaisella linja-autovuorolla kuoppaista serpentiinitietä lautan lähtöpaikkaan. Jokaisessa montussa vaimon tissit pompahtivat melkein paidasta ulos. Sekös huvitti vaimon lisäksi useimpia bussin miehiä. Huumorina sen otimme, vaikka minusta kuski oikein yritti tähdätä kuoppiin. Tuuletin oli rikki, sisäilma pakahdutti ja moneen kertaan siinä matkan aikana petti deodorantti. Vasta lautalla saimme hengittää vapaasti keuhkot täyteen terveellistä meri-ilmaa.

 

Rabin lähestyessä alkoivat tuoksua vahvat pinjapuut ja huumaavat laventelipensaat.

 

Vaikka Titon kuolemasta oli jo muutama vuosi, me kutsuimme Jugoslaviaa yhä Titoslaviaksi. Jotenkin se häkkyrä vielä pysyi kasassa, vaikka kroaatit, bosniakit ja serbit roikkuivat toistensa rihveleissä. Koko maa oli kuin lommoinen, paukkuva Zastava, jota oli paikkailtu purukumilla. Neuvostoliitossakin puuäijiä kaatui kuin metsää myrskyllä, ja aina maatuskan sisästä nousi uusi honka. Viimeksi oli heittänyt veivinsä Tsernenko. Maailma oli kuitenkin avautumassa pönötyksestään.

 

Me suomalaiset aloimme päästä jo hieman kuorestamme, emmekä enää käpertyneet oman kuusiaidan suojaan. Liikuimme maailmalla ja tutustuimme kulttuureihin. Opiskelimme kansalaisopistoissa kieliä, ostimme viiniä ja maistoimme matkoilla ostereita. Vapaus maistui mansikalta. Lomamatkat antoivat mahdollisuuden viattomille lomaromansseille, eikä aina lempivä vastapuoli ollutkaan suomalainen. Eräänlainen kulttuurimatka tämä meille oli.

 

Kivipolku rantaan oli kuuma ja neulaset pistelivät, kaskaat olivat jo aloittaneet. FFK-kyltissä oli punainen raksi bikinien päällä. ”Ota sinä ensin”, vaimo arkaili, vaikka oli puolitosissaan tätä paikkaa aiemmin esittänyt. ”Täällä ovat käyneet kolmekymmentäluvulla Edward kahdeksas ja Wallis Simpson”, viisastelin tietäväisenä. Paljas kikkelini roikkui korkeammalla, kuin kivekseni. Olisi se komeampikin voinut olla. ”Ovatkohan nekin olleet vapaasti?” Vaimo aprikoi ja viikkasi asunsa laukkuun. Olimme Aatamina ja Eevana, minä kapeampana ja hän leveämpänä, ainakin lantiostaan.

 

Naturistirannan portilla tuntui, kun olisimme avanneet satukirjan ja astuneet Tiitiäisen pesään. Alastomia pariskuntia käveli käsi kädessä vastaan, lerput ja lirpukkeet luontevasti keinahdellen. Oli tuhteja saksalaisia turisteja, mutta myös tummakulmaisia kroaatteja. Yhdessä salviapöheikössä kaksi miestä suuteli keskenään. Olimme kävellä pahki, kun atleettinen pitkä osmaani törmäsi vastaan kivenlohkareen takaa. Hups, sanoi vaimo suomeksi ja katsoi hämmentävästi miehen tuuheaan reisiväliin. Mies hymyili kultahampaat tähtinä. ”Aika komea banaani oli”, kiusasin. ”Aurinkokylpyjä täällä ollaan ottamassa”, vaimo oikaisi nolona.

 

Otimme paikan tasaisesta, laattamaisten kivien peittämästä poukamasta. Siinä oli vähän näkösuojaakin taaksepäin, takkuisia ja piikkisiä pensaita. Tosin edessä istui nuori pariskunta ja pelasi jotain noppapeliä. He olivat hoikkia ja virheettömiä, alastomana luonnon edessä hekin. Molemmat polttivat voimakashajuisia savukkeita ja hieroivat toisiinsa aurinkoöljyä. Naisella oli slaavilainen terävä nenä ja paljaaksi ajeltu häpy. Miehellä oli pieni peitsi, karvaton ja sileä ruoko.

 

”Jotenkin outo tuollainen, kuin kalkkunan rinta”, murahtelin pimpulaa arvioiden ja levitin minäkin öljyä vaimon kapeille ja pisamaisille olkapäille. Tummanruskean tukkansa hän oli koostanut jo hotellilla päälaelleen. Vaimolla oli upean veistoksellinen kaula ja niskan kaari sulava kuin voi. ”Ne ovat muotia”, vaimo tokaisi ja nosti käsiään, että pääsin rasvaamaan tulikuumat kainalokuopat. ”Minä pidän enemmän tuollaisesta krimiturkista”, katsoin olan yli haarukan tummuuteen ja kuopaisin kookokselle tuoksuvaa öljyä tisseille. Ne tuntuivat yhä täyteläisen painavilta.

 

Pahaksi onneksi siinä kävi niin, että hyväksi luulemamme paikka paljastui kulkureitiksi kukkulalta vesirajaan. Yksi jos toinenkin siinä kulki kevyttä hiekkaa pöllyttämässä pelkät pyyhkeet olkapäillä. Vaimo makasi selällään kyynärpäidensä varassa ja tarkkaili silmät sirrillään. Kikkelit heilahtelivat ja kivekset kohoilivat, urheilulliset pakarat nousivat jännittyneesti ja rintakehät pullistuivat kuin taistelukukoilla. Miesten katseet hakeutuivat naisten karvan peittämiin rakoihin ja naisten silmät miesten falloksiin.

 

Se oli niin luonnollista. Mutta minkä ihminen teki, kun oli ensimmäistä kertaa sellaisessa paikassa. Vaimon katse mittasi vieraita ja poskilla paistoivat pienet laikut, jotka tuskin johtuivat paahteesta. Virtaset olivat tehneet tätä jo vuosia. Saatoin myös uskoa heistä, että olivat antautuneet luonnon vapaamielisimpiinkin orgioihin.

 

Kyllä vaimoakin katseltiin, suorastaan ahmittiin. Valkoinen pohjoismainen vartalo kiinnosti ja erityisesti hänen muotonsa, jotka olivat oikeastaan kukkeutuneet kahden lapsen jälkeen – naisistuneet. Kyljissä oli mukavat lemmenkahvat ja takapuoli oli levennyt toimistotuolissa. Luisevia mallinmittaisia naisia riitti kyllä enemmän kuin saaria Adrianmeressä, mutta harvassa olivat hedelmällisen muodokkaat herkkupeput.

 

Muutama mies kävi esittäytymässä. Eräs vanhempi harmaakarhu, jonka rinta oli leveä ja tuuhea kuin hirvasporon selkä. Hän kertoi meille, että poukaman takana oli kahvila ja pyysi mukaan. Oikein hyvää paikallista vahvaa kahvia, kuulemma. Käsi piirsi leveän kaaren pisteestä A, pisteeseen B. Tutustutaan, hän sanoi. Siinä se roikkui meidän silmien yläpuolella, miehen maustekurkku. Kiitimme ja sanoimme, että olimme vasta tulleet. ”Näitkö, sillä melkein jäkitti!” Vaimo tirskui miehen poistuttua.

 

Sitten ilmestyi saksalainen pitkä mies, tyyppiä insinööri. Hän oli hyvin arjalainen kaikin puolin. Ei, emme olleet kiinnostuneita pelaamaan piciginiä. Sekin kellon heijari vatkasi uteliaiden silmien tutkiessa. Valtasuoni kulki varressa kuin köysi, munakarvat sojottivat lähes valkoisina. ”Eikö tämäkään kelvannut?” Vitsailin. Vaimo nauroi, heitteli viipyileviä katseita miehiin ja levitteli polviaan. Hänen ei tarvinnut kuin olla seireeninä. Minulle tuli mieleen keväinen lintu, joka päästeli kutsuääniä vehreissä vihannissa.

 

Vaimo ei visertänyt, mutta huokaili raskaasti. ”Taidanpa käydä uimassa. Vahdi meidän tavaroita”. Hän käveli rantaviivaan, siihen missä kirkas vesi huljutteli mustia kiviä. Vaimo ei pidellyt mitään kiirettä, vaan kulki matalassa vaahtonauhassa ja pysähtyi välillä tutkimaan perse pystyssä simpukoita. Simpukka oli karvaisen hävynkin alla. Se oli silkkaa näyttämistä, ei vaimo kotipuolessa kyykistellyt suorin jaloin.

 

Nuori pariskunta oli yltynyt kiivaaseen suuteloon ja taisi siellä kädetkin jo käydä. Kesäpäivä uinui verkkaisena, vaikka aktiviteetit kävivät kuumina. Vaimo tähyili horisonttiin saaria, antoi päivän paistaa. Pientä lämpösumua kerääntyi sinertävien vuorten ylle. Vaimo oli meidän leikin syöttinä ja minä sen sallin. Takamus pyöristyi pystynä, tissit tutisivat pehmeinä ja harvinaisen ylhäällä kohoava korkea häpykumpu oli liiaksikin esillä.

 

Nuori mies nousi vedestä yhtä tyhjästä, kuin kadonnut saari. Vettä valuen ja sitä pärskähdellen hän asteli vaimoni tykö. Jotain he rupattelivat. Vaimo osoitti kädellä leiriämme, paljasti pojalle hymynsä ja kohensi tukkaansa. Toistamiseen hän haroi hiuksiaan ja kallisteli kaulaansa. Ne olivat naisen pieniä merkkejä ja eleitä, joilla hän teki itsensä suopeaksi ja osoitti halukkuutensa paritteluun lajikumppanin kanssa. Kosiomenot, ajattelin kun vaimoni varvasteli ja yritti tiedostamatta tehdä vartalostaan mahdollisimman halukkaan näköisen rintaa röyhistelevän uroksen edessä. Johonkin sopimukseen päästiin, kun he kääntyivät lähteäkseen. Veri rupesi kohisemaan suoniputkistoissa.

 

Pian vaimo ja nuorukainen kahlasivat hiekassa rinnatusten, ei kuitenkaan käsi kädessä. Aloin saada pisteleviä tuntemuksia kehooni. Niitä tuli yleensä silloin, kun vaimo unohti tahallaan pikkuhousunsa ja esiintyi pienessä mekossa julkisilla paikoilla. Nyt hän taapersi ilkosillaan, sulot heilahdellen ja leveä takapuoli keikuttaen. Poika asteli rohkeasti, ojensi kätensä ja sanoi nimekseen Miro. Kai se oli Miroslavista lyhennetty. ”Miro on Slovenian tasavallasta”, vaimo tiesi jo. ”Hänellä ei ollut seuraa täällä, joten ajattelin että…”

 

Toivotin hänet tervetulleeksi. Poika oli tosi nuori, vaikka ulkomaalaisista oli vaikea sanoa ikää. Hän oli tummatukkainen ja pitkä, hoikka sekä rinnaltaan karvaton. Kylkiluut erottuivat hengityksen mukana. Penis oli miniatyyri pojanvartalosta: hoikka ja herttainen, todella pitkä. Esinahka irvisti kalun päältä kuin viininlehtikääryle. Elin oli kyyristynyt kolostaan pullealle kaarelle, myski tuoksahteli.

 

Miro kehui vaimoa kauniiksi ja älykkääksi. Hän sanoi minulle, että rouva oli pyytänyt liittymään seuraamme. Katsahdin vaimoa. Hän virnisti, istui alustalle polvet yhdessä ja toppasi varpaillaan santaa. ”Tämäkö sitten kelpaa?” Kysäisin. Vaimossa oli ripaus tyttömäisyyttä, mitä kaksi lasta ei ollut onnistunut karistamaan. Nytkin hän heilautti kampaustaan ja upotti viettelevästi valkoisen hampaansa alahuuleen. ”Onhan nättejä maisemiakin mukava katsella”.

 

Miro muistutti tosiaan karun kaunista Balkania – päältä virheetön, kenties sisältä ruutitynnyri. Vaihdoin kieleksi englannin, mutta se soljui molemmilta kankeasti. Sen verran sain ongittua, että sloveeni opiskeli matkailualaa ja ansaitsi kesäelantonsa erään hotellin pikkolona. ”Käyttekö te usein täällä?” Poika sai väännettyä ja avasi ristiin asetellut jalkansa. Vaimo katsoi sekunnin liian pitkään pojan pikkolon huilua ja paljasti itsensä. Kiinnijäämisessä oli intiimiä häpeää. ”Viime vuonna olimme Odessassa”, kerroin. ”Sitä ennen Kanarian saarilla”.

 

Rattoisaa oli rupatella, mutta vielä rattoisempaa näemmä katsella. Vaimo tarjoili auliisti antimiaan, joka sorttia. Silmä haukkasi pystyä tissiä, nielaisi tomeraa vatsaa ja kastoi päälle pimpsankarvoilla. Panin sivusilmällä merkillä, että aina välillä nuorukainen kuopaisi jalkoväliään: kaivoi muniaan kuin pikkupojat. Siellä se meinasi jäykistyä, sotkuisten ja paksujen karvojen alla. Pitelin omaa jäykkää kulliani piilossa pystyyn nostetun polven takana.

 

Lopulta poika keräsi sylillisen rohkeutta ja tarttui härkää sarvista. ”Kuule, sinulla on tosi kaunis vaimo”, hän sanoi englanniksi. Se oli nuorukaisen esileikki. ”Minä olen aika ujo tyttöjen kanssa”. Ehkä ujo oli väärä sana, poika tarkoitti ehkä, että kokematon. Emme hirvenneet kauheasti näyttää myhäilyä, ettei puberteettinen itsetunto kolhiintuisi. ”Olisi mukava tutustua kokeneeseen naiseen”. Se sisälsi suoran pyynnön ja syvän katseen molempiin.

 

Olimme aiemmin puhuneet vaimon kanssa naturistirannasta. Matkalehdessä oli ollut laaja juttu aiheesta ja Euroopan nakurantojen esittely. Virtaset olivat käyneet meillä kylässä talvella ja kannustaneet hupiin. He olivat kuulemma konkareita vuosien ajalta. Siinä karvaan gruusialaisen tuliaisviinin kera olimme tehneet mielessämme päätöksen: seuraavalla lomalla. Olisi aikuisten juttu kokeilla ilmavirtojen hivelyä paljailla kehoilla, meren tuoksua jalkovälin vaossa ja auringon hippuja miehen pötköllä. Kiva olisi katsella kehoja, vailla pakottavaa tarvetta sukupuolisiin haluihin ja mielitekoihin.

 

Mutta nyt pitkänsolakka Miroslav ehdotti lähentymistä ja yhdentyvää Eurooppaa. Hiljaisuus oli piinaavaa, ellei kuullut nuoren parin kimeää huohotusta. Painostavan rauhan keskeytti vaimon ratkaisu ojentaa aurinkoöljypullo pojalle. ”Mitäpä jos kokeilisit rasvata”. Niin, se tuntui sopivalta kompromissilta. Poika nosteli tyytyväisenä kulmiaan ja alkoi heti pyöritellä laihaa öljyä vaimon olkapäihin ja niskaan. Kalvakka iho kiilteli kinkkuna. ”Saanko tänne?” Poika kysyi matalalla äänellä kädet jo kyljillä. Vaimo naurahti suostumukseksi: ”kokemustahan tässä haettiin.” Nuoret sormet aviovaimoni iholla nostattivat enemmän kiihkoa kuin mustankipeyttä. Kyljet ja vatsa, selkä ja pepunkaaret, sinne poika pääsi ja nautti joka hetkestä. Hepit pakottivat molemmilla oreilla nivusissa.

 

Sitten tuli rintojen vuoro. Vaimo suorastaan veti lapaluitaan taakse ja työnsi rynnästään eteen. Hän hymyili herttaisesti ja nautti vieraan ihailevista katseista, miksei kosketuksistakin. Minulle hän viesti käytöksellään, että oli enemmän tänään nainen, kuin äiti tai vaimo. Vapisevin käsin sloveeni levitti rasvaa. Pienillä käsillä riitti töitä pyöritellä laakeat, painavat rinnat kauttaaltaan. Nännien osuessa kämmenkuppiin hän huokasi. Vaimolla oli luonnostaan paksut ja jäykät nisät, tumpit.

 

Nuorukainen ei peitellyt erektiotaan, kun alkoi voidella vatsaa. En minäkään. Poika vilkaisi kerran kaluani ja näytti saavan siitä itsevarmuutta. Jäykkä elin ponkaisi kaarijousena ylös ja esinahka valui hitaasti taaksepäin. Liikkuvat taakse, omaan tahtiin, sanottiin ampumaradalla. Tässä poikaa ei päästettäisi losottamaan lipastaan, vaikka patruuna olikin jo ladattuna pesässä.

 

Kädet kulkivat vatsalta reisille ja kyljille. Kiilto ja kiihko kasvoivat. Sitten sormet puskivat kyljiltä, nousivat nopeasti kukkulan laelle ja sukelsivat karvoihin. Kämmen kävi ytimessä. Vaimo voihkaisi hiljaa. Häpypiirakka oli raottunut saumoistaan ja naisenmehut pilkottivat välistä. Kerran litsahti, kun pojan käsi kulki häpyhuulen päältä. Jos nuorukainen olisi levittänyt kunnolla intiimiä paikkaa, olisivat märät huulet auenneet kuin löysät paljeovet. Nyt ne jäivät mutrulle.

 

Kielioppi ja sanarakenne unohtuivat hetkessä. Emme ymmärtäneet pojan puhetta, mutta eleitä sitäkin enemmän. Hän piteli kulliaan aivan juuresta kiinni, heilutteli hemppua ja osoitteli vaimon jalkojen väliin. Ajatus kiehtoi, vaikka meillä oli sovittu selvät rajat. Puistelin päätäni, vaikka oma kaluni viesti toista. Vaimo vilkaisi minua ja hetken näin katseessa empimistä. Ollaan nyt järkeviä, halusin sanoa. Poika nosteli kassejaan esille, levitteli ja punnitsi, antoi ymmärtää, miten täydet ne olivat. Kyllähän ne olivat isot, suorastaan lihavat. Kivekset paistoivat läpi kulmikkaina kastanjoina.

 

”Saanko minä päästää pojan pinteestä?” Vaimo sopersi. ”Kädellä”. Synkkä karvainen rako oli huumattu nuorella viettelyksellä, jugoslaavipojan lemmenpalalla. ”Kai se olisi sopivaa”, myötäilin. Vaimo otti kullista kiinni sellaisella otteella, että oli ennenkin käsitellyt. Sormet alhaalta kiertyen ja tiukka puristus, lypsi kuin kiliä. Ponteva oli pojanelin. Pinkki terska vapisi impulsiivisesti ja pullistui turpeaksi, kun rouvan lypsy pysähtyi aivan sen juureen. Vielä sieltä ei maitoa herunut. Mukavasti kuitenkin lotisi. Ilmassa tuoksahtelivat villiyrttien tuoksut, aurinkorasvan imelyys ja nuoren pojan karvas hiki.

 

Aika lähellä minusta vaimo poikaa käsitteli. Eihän heidän välissä ollut kuin paksun sanomalehden mentävä rako. Rouvan käsi vatkasi kermakupilla ja toinen paineli pojan alavatsaa. Kaikki temput vaimo tiesi. Myöhemmin vaimo näytti minulle kättään, antoi nuuhkaista ja totesi, että siihen oli imeytynyt nuorukaisen munakarvojen voimakas tuoksu. Poika päästi korkean kurkkuäänen ja häpeili heti perään. Turhaan, nautinnosta se tuli, viesti rouva viehkeällä hymyllään.

 

Nuorukainen tarrasi nopeasti kämmenellään rouvani käsivarresta, haki tukea ja halusi hallita, liian myöhään. Se kaikki tapahtui silmänräpäyksessä. Valkoinen paksu kerma lensi terskan aukosta pitkänä ryöppynä vaimoni tussukarvoille. Vaimo hihkaisi ja sanoi hiljaa, että ”lämmintä”. Nuorukainen puristeli kättä kuin lelua ja tyhjensi täpötäysiä pussejaan runsain kaarin. Sinne ne roiskuivat sotkuisina häpykummulle, hikisiin nivusiin ja pehmeälle vatsalle. Vaimo nyhti kikkelin hengettömäksi, kaikki mehut selkäydinliemiä myöden, vielä jännitti nyrkkinsä aivan terskan taakse ja katseli läheltä, miten kiimareiästä pulpahti viimeinen siemenpisara.

 

”Kylläpä tuo kuumotti minuakin”, vaimo huokasi ja näytti salaa koskettavan vatsansa alta. ”Nyt mies kelpaisi”. Olin tähän saakka malttanut pysytellä kulisseissa, mutta nyt iskuri löi pohjaan. Kalu oli kerännyt voimia pitkään ja pullisteli siitoselimenä. Ohjailin vaimon istumaan makuualustalle ja levitin toista reittä. Simpukka oli auennut. Sen ympärillä risteili tahmeita vanoja pojan liukkautta. Spermaa oli kiiltävä kerros häpyhuulien yllä. En halunnut enää sinnitellä, vaikka paikka oli julkea ja meillä oli yleisöä. Lähin silminnäkijä oli ainakin tehty hetkellisesti vaarattomaksi ja riisuttu aseista.

 

”Meillä olisi valmiit liukasteet”, ahersin ja könysin vaimon jalkojen väliin. Hän loi pikantin katseen, ensin minuun ja sitten poikaan. Lähistöllä virheetön nuoripari harrasti rivakkatahtista yhdyntää, miehen takoessa tytön selässä kanimaisesti. ”Ei se syntiä olisi”, vaimo tuhahti. Taivaalle sojottavat pinkeät nännit paljastivat, miten kiihottunut hän oli. Minussa ei ollut hitustakaan homoseksuaalisuutta, mutta ei minua iljettänytkään pensselöidä terskaa pojan mälleissä pehmeän reiän päällä. Katsoimme kaikki, kun liikuttelin siementä ja liukastin itseäni, ennen kun työnnyin sisään. Häpyluun alla oli ikuinen juhannus.

 

Tiesin vaarat ja hyväksyin ne teollani. Kaluni vei mukana pojan siementä ja siittiöitä maaperään, joka oli kuohkean hedelmällinen. Tällä hetkellä se oli vartioimaton, suojaton. Poika ei ollut päässyt seipäineen vaimoni emättimeen, mutta tässä hän oli ikään kuin mukana, voiteena välissä. Vaikka sanat puuttuivat, ilmaisi poika kiihkeyttään paksuin henkäisyin, ruskeat silmät suurina teevateina. Vaimo oli vähintään yhtä herkillä valittaessaan estotta. Tunsin, miten hänen vakonsa alkoi väristä luonnonvibraattorina ja orgasmi tuli jo muutaman työnnön jälkeen.

 

Se täytyi johtua pojasta. Hänkin hääri mukana ja levitti uteliaasti vaimon polvea. ”Auta vaan”, sanoin suomeksi ja jatkoin polkemista. Kosteaan kireyteen yhdistyi liimamaista liisteriä, nuorukaisen pusseista peräisin olevaa. Mähnä antoi sekaan oman eliksiirinsä, umamin mausteensa tuliseen ruokaan. Ajatus siitä, että sloveeni olisi päässyt naimaan vaimoltani vitun nurin niskoin, tekemään kihlat kullin ja pimpsan välillä, sai minunkin sydämen muljahtamaan kerran ympäri kotelossaan. Kiihkoissani annoin tulla kaiken sisälle. Aivan lopuksi vedin liiskaantuneen elimen ulos ja päästin viimeiset aiolit kiharaisille karvoille, sinne sloveenin tekosten sekaan.

 

Kaiken hekumallisen uurastuksen jälkeen kävelimme sukupuolielimet käytettyinä ja karvaantuoksuisina uimapaikalle. Vaimo oli keskellä, poika vasemmassa käsipuolessa ja minä oikeassa. Oli todella kuuma, varmasti yli kolmekymmentä. Kuiva oliivipuu riutui kumpareella harmaana luurankona ja liuskekivet polttivat varpaita. Kaskaat olivat lopettaneet päivän kuumimmaksi ajaksi sirityksensä ja ainoa ääni oli meren liplatus. Jos täällä siestaa vietettiin, oli se käsillä.

 

Meressä tunteet viilentyivät vain hiukan. Vaimo pesi äidillisesti pojan kikulin. Se näytti somalta, kun he seisoivat vedenpinta polviin ulottuen ja vaimo vatkasi puolivelttoa penistä. Aurinko kallistui niin jyrkässä kulmassa, että vastavalossa he muodostivat kaksi mustaa siluettia, jotka yhdistivät toisiinsa nuorta mulkkua kannatteleva vaimon käsi. Huomasinpa minä siinä rannalla patsastellessa senkin, että vaimo antoi vielä pojan koskettaa tissejään. Nuori parikin tuli käsi kädessä peseytymään. He elivät rakkauden huumaa.

 

Ehdimme sopivasti vielä iltapäivän lauttaan. Poika lähti tykönään johonkin toisaalle ja puristimme kättä tietäen, että tuskin tulisimme koskaan kohtaamaan. Vaimoa hän halasi. Meidän kohdalla se oli avaus johonkin suurempaan. Tähän saakka vaimo oli ollut valmis vain minulle, mutta tulevaisuudesta en voinut luvata. Pojan siemen oli istuttanut pilkahduksen sääntöjen ja roolien murtumisesta. Ehkä sitten seuraavana kesänä…

 

Yksi kommentti viestissä: “Kerran Jugoslaviassa”

  1. Mare says:

    Oikein hyvä oli.

    Vielä kun olisi vaimo saanut kohtuunsa matkamuiston niin olisi ollut 5/5.

Kommentoi

top