search
top

Salaisuus

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (190 votes, average: 2.41 out of 5)
Loading...

Yöllä oli alkanut sataa. Makasin maalaistalon kammarissa ja kuuntelin kuinka tasainen ropina muuttui välillä korvia huumaavaksi kohinaksi, kunnes sade taas laantui rummuttamaan ikkunaruutuja. Verhon olin jättänyt auki, vaikka tällaisena yönä siitä ei päässyt kuu kumottamaan huoneeseen. Tänä yönä olin avannut verhoni, jotta kuulisin velipuoleni saapuvan kotiin. Hän oli lähtenyt illalla alas laaksoon juhlimaan ystäviensä kanssa koulun päättäjäisiä. Kylälle johtava tie oli vain osittain päällystetty, joten olin huolissani pimeästä ja liukkaasta matkasta, ja toivoin ettei hän olisi syrjäseutujen tapaan päättänyt ajaa humalassa mopollaan kotiin. Hänen isänsä ei ollut luovuttanut hänelle autoa, sillä hän ja äitini lähtisivät vuotuiselle reissulleen varhain aamulla. Itse olin ehdottanut että velipoika voisi ihan hyvin ilmaantua juhliin traktorilla, mutta vastineeksi sain puolipiloillaan annetun tukkapöllyn.

Hän oli lähtenyt kylälle siinä toivossa että tapaisi juhlissa paikallisen jokapojan unelman, johon hän oli ollut palavasti rakastunut jo pitkään. Pojista minulle oli sanottu, että eivät he rakastu, heitä vain panettaa, mutta nämä puhujat eivät olleet nähneet Johnnya tuijottamassa pöljänä vuosikirjan kuvaa, tai naputtelemassa sähköposteja joita ei koskaan lähettänyt. Hän oli muutenkin ”outo” näissä maisemissa. Muut pojat ajelivat ympäriinsä, kilpailivat huimapäisyydestä ja kertoilivat panojuttuja, joiden kaikki tiesivät olevan satua. Johnny oli hänkin urheilullinen – pelasi jalkapalloa kylän joukkueessa – mutta hänet löysi paikallisesta pikkuteatterista harjoittelemasta näytelmiä tai lukemasta jotain vanhaa tiiliskiveä. Hän oli päättänyt lähteä Lontooseen opiskelemaan teatterialaa, ja minä olin yhtä aikaa sekä iloinen hänen puolestaan, että peloissani siitä miten pärjäisin yksin, ilman häntä. Hänen isänsä oli ankara mies, enkä koskaan oppinut kutsumaan häntä omaksi isäkseni. Hän oli vanhoillinen, ja vahti etten minä pukeudu tai käyttäydy ”kuin pikkulutka” ja täten pilaa hänen jumalaapelkäävää kotiaan. Minusta hän ei ollut koskaan pitänyt. Äitini ei ollut sen myötämielisempi. Hän noudatti vain yhtä linjaa – aviomiehensä. Joskus ajattelin että he makuukammarissaankin luultavasti toimivat kuten arkielämässä: mies käskee pimeässä raottamaan alushousua sen verran että muna menee sisään mutta Jeesus ei pääse näkemään.

Ulkoa kuului ääntä. Suorastaan ponnahdin ikkunaan ja märän ikkunaruudun läpi näin Johnnyn haparoiden etsivän avaimiaan armeijatakkinsa taskuista. Hän oli silminnähden humalassa. Kun hän lopulta sai kalastettua avainnipun taskustaan, ne putosivat kolisten ovipielen kivetykselle. Pelkäsin että hänen isänsä heräisi mekkalaan ja pieksisi pojan henkihieveriin, joten sujahdin paitasillani kammarista keittiön läpi eteiseen kuin rasvattu aave. Avasin oven ja poika katsoi minua hetken mitään tajuamatta, kunnes valo syttyi:

”Julia!”
”SHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!”

Kiskaisin typerästi hymyilevän humalaisen hihasta sisälle ja lähettelin kehonkielelläni SOS -merkkejä saadakseni Johnnyn ymmärtämään että melulla saisi mestaustuomion, jos herra vanginvartija heräisi.

Saappaiden saaminen jalasta ilman valtavaa ryminää osoittautui niin haasteelliseksi, että päätin taluttaa velikullan sänkyynsä, jossa voisin kiskoa hänen päältään kaiken kuraisen ja märän. Laitoin hänen kätensä harteilleni ja hän nojaili tiiviisti minua vasten kun hoipuimme kohti hänen makuuhuonettaan.

Keittiön läpi onnistuimme kulkemaan äänettä. Sitten seurasi salaisen operaatiomme jännittävin osuus: vanhempamme nukkuivat keittiön takana olevassa pienessä alkovissa, jonka erotti muusta talosta vain pieni verho. Hiivimme, yhä tiiviisti kiinni toisissamme, kunnes onnistuimme pääsemään talon perimmäiselle käytävälle jonka varrella oli minun kammarini, ja aivan perällä Johnnyn makuuhuone. Sen oven häämöttäessä Johnnyn pää retkahti päälaelleni ja hän hieraisi päätäni poskellaan. ”Tulee ikävä”, poika mumisi.

Kun vanha puinen ovi sulkeutui takanamme, huokaisin helpotuksesta. Ohjasin Johnnyn sängylle, ja hän retkahtikin sille kiltisti makaamaan. Nyt aloin kiskoa häneltä saappaita jalasta. Mietin oliko hän tosiaan muka lähtenyt juhliin kumisaappaissa, mutta huomasin niiden sisäpuolella hänen ystävänsä nimen. Lainasaappaissa kotiin, mihinköhän Tuhkimo oli omat kenkänsä pudottanut?

”Hei, missä sun kengät on?”

Ei vastausta. Läpimärkänä en voinut häntä sänkyynsä jättää, joten aloin keinotella takkia pojan päältä. Hän oli varreltaan hoikka, mutta sen verran pitkä ettei tehtävä ollut ihan helppo. Päätin luovuttaa, ja kokeilla jos housut lähtisivät mutkattomammin jalasta. Avasin farkkujen napit ja vetoketjun. Pysähdyin hetkeksi ja katsoin josko Johnny olisi hieman vironnut, mutta hänen päänsä retkotti tyynyllä, märät hiukset poskeen liimaantuneina. Minut valtasi suunnaton hellyys. Hätkähdin tunteen voimakkuutta hieman. Johtuiko kaikki siitä, että pian hän lähtisi ja jättäisi minut tänne, ankealle kukkulalle yksin? Minun tulisi häntä hirveä ikävä, enkä…

”Mitä kello on?” – Johnny keskeytti ajatukseni. Tajusin että käteni olivat edelleen hänen sepaluksellaan, joten hätkähdin ja nousin sängynreunan viereen seisomaan.

”Ööö, äää, ei paljoa. Ehkä yksi.”

Johnny nousi istumaan ja riisui takkinsa. Sitten hän aikoi riisua farkkunsa, ja hämmästeli niiden aukinaisuutta.

”Minä menen nukkumaan. Ota pois kaikki märkä, tässä tuhatvuotiaassa rotiskossa tuulee enemmän kuin ulkona”, sanoin ja painelin omaan kammariini kasvot helottaen.

En tiedä miten kauan makasin sängyssäni. Kävin päässäni läpi tulevaa. Ja sitä tunnetta joka oli tulvinut ylitseni kun veljeni – niin! hän on veljeni! – makasi sängyssään märkä tukka sekaisin. Olin aina jollain lailla huolehtinut hänestä. Salaa tosin, sillä miehillä on kuulemma ylpeytensä. Nytkin olin odottanut häntä kotiin, tietäen etten saisi rauhaa ennen kuin näen hänet. Tutkailin tunnetta. Oliko öinen levottomuuteni ollut pelkästään huolta hänen hyvinvoinnistaan? Tietysti enimmäkseen sitä, mutta ehkä halusin tietää miten juhlissa oli käynyt. Käynyt sen tytön kanssa, jonka kuvaa hän toljotti, ja jolle hän naputteli viestejään. Olinko minä mustasukkainen?

Ajatukseni keskeytyivät kun huoneeni ovi aukesi.

”Nukutko sinä?”, kuului ovenraosta vaikka ketään siellä ei näkynyt.

”Joo, olen umpiunessa.”

Johnny astui sisään. Hänellä oli päällään kuiva t-paita ja jalassaan vain alushousut. Olin edelleen sekavien tunteideni vallassa, ja nyt kauhukseni vilkaisin hänen jalkoväliään. Käänsin katseeni salamannopeasti muualle. Olin tosin jo nähnyt kummun ääriviivat. Johnny käveli pyyhe kädessään sänkyni viereen, ja kuivatteli hiuksiaan pörröttäen samalla kun istui viereeni. Paljaat reitemme koskettivat toisiaan.

”Ei käynyt hyvin”, hän sanoi apeana.

”Mikä ei käynyt hyvin? Sattuiko jotain?”, kysyin hieman huolissani.

”Hän oli juhlissa Peten kanssa. Hävisivät yläkertaan naimaan, Peten omien sanojen mukaan.”

”Ai.”

Tiesin kuka ”hän” oli. En halunnut olla huojentunut, mutta sisälläni käyvä typerä myllerrys oli laittanut pakan sekaisin. Mustasukkaisuuteni iloitsi, vaikka loput minusta halusi olla lohduksi.

”Mitäs sinä sitten teit?”, kysyin.

”Vedin perseet, hukkasin kenkäni ja kävelin kotiin vieraan miehen saappaissa.”

Hymyilin. Tunsin hänen reitensä ihon entistä selkeämmin omaani vasten, kuin kihelmöivä sähkö olisi liikkunut reittäni pitkin pakaroille asti.

”Tuota, sänkyni on likomärkä, peitto myös. Täällä on aika vetoisaa ja…”
”No nuku täällä”, sanoin ja taputin sänkyäni.

Hän katsoi minua aivan uudella tavalla. Naulittuna, mutta raukeana. Sitten hän asettui makuulle seinän puolelle. Hän ujuttautui peiton alle, ja nosti sitä minulle. Minä asetuin hänen viereensä selin makaamaan, ja kun hän laski peiton ylleni, hän kietoi samalla kätensä ympärilleni, aivan rintojeni alle. Minä aloin silittää hänen kättään hellästi ja sanoin:
”Älä sure yhtä tyttöä. Hän ei selvästikään ymmärrä hyvän päälle.”
”Kiitos. En minä enää jaksaisikaan surra…”

Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä miten kauan makasimme niin, mutta vaikka emme nähneet toistemme kasvoja, tiesimme toistemme olevan hereillä. Peiton alla oli niin tiivis tunnelma että korvissani humisi. Ajattelin vain hänen kättään kylkikaarellani ja toivoin, ehkä jopa hieman rukoilin mielessäni että Johnny liikauttaisi peukaloaan sipaistakseen rintaani. En enää kestänyt olla paikallani, joten painoin itseni häntä vasten. Asetin takapuoleni hänen syliinsä, ja tunsin hänet kovana pakaroitani vasten. Johnny veti minut tiukempaan lusikkaan, ja antoi niskaani pienen suudelman. Mietin miten monen kanssa hän oli ollut. Olisinko minä ensimmäinen? En varmaankaan. Hän oli näissä asioissa mysteeri. Keinautin lantiotani kovettunutta elintä vasten ja Johnny suuteli niskaa kiihkeämmin. Hänen lämmin hengityksensä tuntui ihanalta. Lopulta hänen kätensä löysi tisseilleni. Olin joskus ollut huomaavinani että hän tuijotti niitä kun ne heiluivat vapaina yöpaidan alla aamiasella. Nyt ne olivat hänen kätensä hyväilyssä, ja minun lävitseni meni sähköisku suoraan lantioon, jossa kouraisi ihanasti. Keinauttelin pakaroitani edelleen hänen jäykkänä seisovaa kaluaan vasten, ja joka keinautuksella tunsin kuinka turvonneet häpyhuuleni liukuivat märkinä toisiaan vasten. Klitorikseni oli herännyt kovaksi kuin pieni helmi.

Käännyin ympäri, minun oli saatava maistaa hänen kieltään. Hän kietoi kätensä tiukasti ympärilleni ja sulimme hellään ja kiimaiseen suudelmaan. Heitin reiteni hänen ylitseen, halusin tuntea hänen jäykkyytensä jalkoväliäni vasten. Johnny antoi jälleen huomiota tisseilleni. En tiedä kuvittelinko vain, mutta minusta tuntui aina kuin rintani turpoaisivat kiihottuessa. Nyt ne tuntuivat välissämme kuin suurelta pehmeältä tyynyltä. Klitorikseni alkoi olla niin herkillä että pelkäsin vähäisenkin hankauksen tuottavan äkillisen räjähdyksen. Aloin riisua minua suutelevan kiimaisen pojan paitaa. Hän riisui sen itse nopeasti, ja samalla minä otin yöpaitani päältä nopeammin kuin luulisi olevan mahdollista. Päässäni kohisi, minusta oli tullut pelkästään kiimani vallassa oleva olento jolla ei ollut yhteyttä ympäröivään maailmaan. Minä halusin hänen kalunsa sisälleni, se oli enää ainoa ajatukseni. Nousin polvilleni ja vedin hänen alushousunsa alas, paljastaen reippaana ponnahtavan kalun. Se liikahteli hypnoottisesti äärimmilleen kiihottuneena. Olin niin himoissani, että kun Johnny vihdoin riisui pitsiset housuni, ne olivat yhtä märät kuin jos olisin itse rämpinyt sateessa. Olin äärirajoillani, pelkkien vaistojeni varassa, joten istuin ihanan elimen päälle ja aloin liikuttaa lantiotani liukuen. Hän täytti minut sisältä kokonaan, ja minun oli pakko kaartaa selkääni…

Kuulimme askeleita. Tuntisin nuo suuret saappaat missä tahansa. Johnnyn isä kuului liikkuvan käytävän päässä keittiön puolella, hän oli laittanut saappaat jalkaansa ja tömisteli nyt keittiössä laatikoita availlen.
Olimme jähmettyneet aivan liikkumattomiksi. Kumpikin oli jo lapsena kehittänyt teräsmiehen kuulon, mitä tuon miehenjärkäleen liikkeisiin tuli. Olimme pakoilleet jäämästä kiinni karkkivarkaista, laiskottelusta, tupakanpoltosta… mutta tässä me nyt olimme, sisäkkäin minun sängyssäni. Tätä emme vielä olleet piilotelleet.
Suuret saappaat jyskyttivät yhtäkkiä pitkin käytävää. Käytävän varrella ei ollut muuta kuin minun ja Johnnyn kammarit, joten molemmat lamaannuimme hengitystä pidätellen. Johnny oli humalatilansa vuoksi vielä hidasrefleksinen, ja minusta taas tuntui ettei pimppini ikinä haluaisi päästää irti tuosta suloisesta kullista.

Askeleet jyskivät huoneeni oven ohitse. Käytävän päässä olisi enää Johnnyn huone. Ukko löytäisi sen tyhjänä. Mitään ei enää ollut tehtävissä.
Sitten askeleet kääntyivät takaisin pitkin käytävää, taas ohi huoneeni oven, ja jatkuivat aina eteiseen asti kunnes kuulimme ulko-oven avautuvan.

Yhä sisäkkäin, minä Johnnyn päällä, huokaisimme helpotuksesta.
”Mitähän se haki täällä?” Johnny ihmetteli ääneen.
Sitten molemmat muistimme että ukolla oli tapana säilyttää avaimiaan eteisen päädyn naulassa.

Katsoimme toisiamme ja aloimme nauraa, enemmänkin helpottuneina kuin muuten. Sitten minä liikautin lantiotani kiusaksi, ja Johnny ynähti. Aloitin taas hitaasti keinuttamiseni ja tunsin kun sisälläni oleva kulli alkoi täyttää minua enemmän joka keinautuksella. Klitorikseni oli aivan herkillä, minun olisi pakko tulla enkä voisi sille enää mitään…

Ennen kuin ehdin huipulle, tajusin Johnnyn isän pään vilahtavan ikkunani ohi. Olin jättänyt ne pahuksen verhot auki odotellessani veljeäni kotiin, ja siinä me nyt olimme oikein estradilla naimassa. Kumarruin äkkiä, ja Johnny ihmetteli kun nousin ratsailta peitto ympärilläni.
”Minne matka?”
”Ukkosi on pihamaalla, ja minulla on verhot apposen auki!”
Johnny kääntyi katsomaan taakseen, ja totesi saman. Minä hiippailin ikkunalle ja joka askeleella tunsin kuinka pimppiä pakotti. Kun sain verhon kiinni, Johnny teki jotain taivaallista: Hän veti peiton ympäriltäni ja työntyi minuun hellästi takaapäin.
”En voinut olla ilman”, hän kuiskasi korvaani, ja alkoi työntelemään kiimaisesti samalla kun minä kumarruin ottamaan tukea ikkunalaudasta. Hän ujutti sormensa klitorikselleni ja minä laukesin sekunneissa. Minun oli pidäteltävä huutoani, mutta totta puhuakseni menetin niin täysin tietoisuuteni etten tiedä huusinko sittenkin.
Johnny alkoi sykkiä sisälläni ja hetken päästä tunsin kun hänen kuuma purkauksensa syöksyi sisälleni.
Jalkani olivat menneet aivan veltoiksi, joten hoipersimme takaperin sänkyyn, yhä sisäkkäin. Pääsin lusikkaan, ja sain sormet ihanasti hyväilemään lauenneen klitorikseni ympäristöä, koskematta kuitenkaan itse herkimpään.

Raukeus pyyhkäisi ylitseni. Minun oli pakko kääntyä kasvokkain, jotta voisimme suudella vielä hetken aikaa, ennen kuin Johnnyn olisi palattava huoneeseensa. Emme tienneet mitä vanha vanginvartijamme teki pihalla keskellä yötä, mutta hän saattaisi palata hetkenä minä hyvänsä, ja ehkä hän avaimia palauttaessaan kurkistaisi poikansa huoneeseen.

Nousimme molemmat sängystä, suutelimme ovellani ja sanoin haikeana että olisi ihanaa nukkua sylikkäin.
Johnny katsoi minua ovelasti.
”Kuule, oletkos sinä unohtanut että vanhukset lähtevät reissulleen aamulla kukonlaulun aikaan? Meillä on siitä asti viikko aikaa vaikka nukkua joka yö saman peiton alla…”

Niin, niinhän meillä tulisi olemaan.

(Jatkoa seuraa, jos tarinasta tykätään)

4 kommenttia viestissä: “Salaisuus”

  1. jalmari says:

    Mukavaa luettavaa ja kivasti kirjoitettu. Lisää kiitos.

  2. Fossiili says:

    Kyllä tällaista lukisi lisäääää

  3. Kisuliini says:

    Jatkoa kiitos

  4. Ukko says:

    Ihanan nätti kertomus varsinkin alkuosa. Sitten hieman liian pornomainen nuoren tytön kertomaksi. Mutta kokonaisuus hyvä

Kommentoi

top