search
top

Kaikillahan meillä on tarinamme

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (23 votes, average: 2.74 out of 5)
Loading...

Meillä kaikillahan on tarinamme. Joidenkin tarina on leppoisa, hauskakin. Sen kanssa, tai sitä, on oikein mukava elää. Toisten tarinat kuvaavat yhtä helvettiä, pahuutta, esimerkiksi raakaa väkivaltaa. Sellaisten tarinoiden kanssa on vaikea elää. Ratkaisu voi lopulta olla itsemurha. Tai sitten sitä tulee tosi kovaksi ja saatanan vihaiseksi. Ja siirtää kostoksi sitä pahuutta muille. Kolmas vaihtoehto on, ettei anna tarinan hetkauttaa mielenrauhaa suuntaan tai toiseen. Eloaan jatkaa sen luonnonlain mukaan, että hengissä pitää selvitä vaikka hampaat irveessä, mieluiten naurun irveessä.

Minun tarinassani on paljon pahuutta, mutta kyllä paljon hyvyyttäkin. Selviämiskeinoni on ollut lähinnä tuon kolmannen tapainen. Porskutan naureskellen ja soudan isolla kalullani mahdollisimman usein ja syvällä erinäisissä perseissä. Mistähän aloittaisin tarinani? Lyhyesti: minun ensimmäinen homoseksuaalinen kokemukseni tapahtui, kun olin yhdeksän vuotta, ja äiti ampui isäni, kun olin kymmenen. Nuo kaksi asiaa eivät kyllä mitenkään liittyneet toisiinsa.

Aloitan isästäni, että pääsemme hänestä eroon. Hän oli kapiainen armeijassa, kapteeni. Hyvin arvostettu ammattisotilas töissä. Täysi hirviö kotona. Isän lisäksi perheeseen kuului äiti, minä Perttu ja kaksi vuotta nuorempi veljeni Arttu. Isä pieksi meitä kaikkia kaiken aikaa. Aina sai jännittää, koska tulee taas nyrkistä. Hän hakkasi meitä aina selvin päin. Ei voinut vedota humalaan. Se oli siis puhdasta sadismia, psykopaatin sadismia. Artun ja minun vartalot olivat jatkuvasti mustelmilla, paikoissa jotka jäivät vaatteiden alle. Äidillä oli naamakin ruhjeilla, silmä mustana, poski turvoksissa tai huuli halki. Kenellekään ei voinut kertoa, pakoon ei voinut lähteä, koska isä uhkasi tulla perässä ja tappaa meidät kaikki. Niin ja kukaan ei saanut käydä meillä.

Sitten taas kerran isä hakkasi aivan hulluna äitiä. Veri vain lensi. Yritimme Artun kanssa mennä väliin. Isä tarttui yhtä aikaa meitä molempia tukasta ja pyöritti ympäriinsä. Karjui paiskaavansa meidät seinään. Äkkiä äiti ilmestyi siihen ja puristi kaksin käsin isän pistoolia. Isä raivostui ja käski antamaan sen aseen hänelle: ’Saatanan hullu ämmä, tänne se pistooli’. Isä lähti äitiä kohti roikottaen meitä poikiaan sivuillaan ilmassa. Äiti ampui isää keskelle rintaa. Me putosimme isän otteesta. Äiti ampui toisen laukauksen, joka osui isän päälakeen, kun hän oli juuri kaatumassa eteenpäin. Äijä taisi olla kuollut ennen kuin osui lattiaan.

Kauhea sotkuhan siitä tuli oikeusjuttuineen kaikkineen. Syyttäjä hankki luonnetodistajia armeijasta. He kertoivat, kuinka hyvä ja kunnioitettu upseeri isä oli ollut. Oikeus kuitenkin uskoi äidin ja meidän veljesten tarinaa. Ja enon kertomusta paholaismaisesta miehestä ja siskonsa useista yrityksistä päästä eroon isästä. Rikostutkimusraportistakin ilmeni pari yksityiskohtaa, jotka tukivat meidän selostusta: isän nyrkeissä äidin verta ja meidän molempien poikien hiuksia niin isot tukut, etteivät ne voineet olla sattumalta niihin joutua. Äiti sai suhteellisen lievän tuomion ja joutui istumaan vajaa puolitoista vuotta.

Vankeusajan huoltajaksemme määrättiin enomme Jere. Hän on yksitoista vuotta minua vanhempi ja kaksitoista siskoaan – äitiämme – nuorempi. Lisäksi hän on judoka ja homo. Isän perinnöllä ja henkivakuutusrahoilla – ne siis tulivat meille pojille – ostimme toiselta puolelta kaupunkia ison asunnon kaksikerroksisesta rivitalosta. Siellä asuimme biokemiaa opiskelevan enomme kansaa äidin vankilassa olon ajan. Rakastamme enoamme yli kaiken senkin takia, että hän oli valmis uhraamaan nuoren miehen elämäänsä meidän hyväksemme.

Koska eno joutui huippujudokana ja nuorempien valmentajana viettämään lähes kaikki illat treenisalilla, me Artun kanssa menimme mukaan ja aloimme harrastaa judoa – ahkerasti. Eno sanoi, että isän kaltaisten tyyppien takia oli parasta oppia puolustamaan itseään. Se kannusti meitä treenaamaan todella perusteellisesti. Arttu kilpailee vieläkin, minä lopetin kisat jo alle parikymppisenä. Mitä nyt edelleen silloin tällöin treenaan enon ja veljen kanssa kotioloissa.

Eno analysoi vuosia myöhemmin, että oikeastaan isämme oli homo, joka vihasi sitä, että oli joutunut avioliiton ja isyyden vankilaan, ja purki siitä syntynyttä raivoaan hakkaamalla meitä, kaltereitaan. En oikein usko tuota. Eno luultavasti yritti kumman mutkikkaasti selittää, miksi hänen, Artun ja minun kannatti olla homo ihan avoimesti. Sitä paitsi minusta on riittävän erikoista, että yhdessä perheessä on yllättäen niinkin monta homoa kuin me kolme – ei siinä isää enää homoksi tarvita.

Vierailut vankilassa äidin luona olivat yhtä halailua ja suukottelua. Ei siinä järjen sanaa vaihdettu, mitä nyt eno ja äiti supattivat pitkään aikuisten juttuja. Kun äiti vapautui, eno vaati mummin ja papankin pohjoisesta tulemaan järjestämiimme juhliin. Taas yhtä hemmetin tunteilua itkuineen ja nauruineen. Koko perhe taas koossa. Äiti oli iloinen ja ylpeä siitä, miten olimme järjestäneet kotimme. Eno jäi asumaan kanssamme vielä viideksi vuodeksi, kunnes osti miesystävänsä kanssa ison omakotitalon. Minäkin asun nykyään sen talon pihapiirissä, kunnostetussa pihamökissä, jossa on kaikki mukavuudet.

Sitten siihen ensimmäiseen homokokemukseeni yhdeksän vuoden iässä. Tai enhän minä sitä silloin tajunnut homoudeksi tai seksuaalisuudeksi. Jälkeenpäin oivalsin. Siellä kasarmilla asui yksi minua kolme vuotta vanhempi poika. Hänen seksuaalisuutensa oli herännyt ja alapäähän oli ilmestynyt karvojakin, stondiksen lisäksi. Eräänä iltana olimme leikkimässä jotain poliisijuttua pienessä metsikössä. Nahistellessamme – varmaan rosvon pidätys – hän kaappasi minut takaapäin syliinsä. Hän painoi ylävartaloani kumaraan, että pylly pyöristyi. Hän alkoi hinkata itseään minun pakaroihini. Yritin tietysti kunnon rosvon tavoin päästä siitä irti. Hän tiukensi otettaan ja kiihdytti sitä hinkkausta. Hän alkoi hengittää kummallisesti. Sitten outojen ynähdysten jälkeen hän lopetti ja työnsi minut pois. Hän puuskutti jotain, että siitä rosvo sai ansionsa mukaan.

Seuraavalla kerralla hän kaatoi minut maahan ja tuli selkääni makaamaan. Ja nylkytti niin rajusti, että minulta pääsi vain ähkäisyjä. Muistan siitä kuitenkin yhden omituisen asian. Minä tykkäsin siitä pojasta selässäni ja siitä, mitä hän teki. En tosin ihan varmasti tiedä, voiko se olla mahdollista, siis tuo tykkääminen tai edes muistaminen. Sellainen mielikuva minulla kuitenkin on. Aikuisena olen miettinyt, olinko seksuaalisesti jotenkin varhaiskypsä vai nopeuttivatko nuo kokemukset kevääni heräämistä. En totisesti tiedä enkä ole aiheesta toistaiseksi lukenutkaan.

Ja seuraavalla kerralla minä ehdotin itse, että hän pidättäisi minut taas. Silloin minä olin selälläni ja hän minun haaroissani. Luulen, että silloin tunsin merkillisen kovan kohouman painautuvan alavatsaani ja liikkuvan sen hinkkauksen mukana. En nähnyt koko aikaa hänen kasvojaan, mutta tunsin hänen kuuman ja kiihtyvän hengityksensä kaulallani. Varmaan olin ymmällänikin, mutta oli se minusta jotenkin hurjan jännittävääkin.

Sitä seuraavalla kerralla hän ehdotti, että vertailisimme kikkeleitämme. Kaivoimme ne esiin. Hänellä oli tietysti jo paljon isompi kuin minulla. Hän ivasi, että minulla on vain pienen pojan pippeli, että seisooko se edes, että osaanko runkatakaan. En ymmärtänyt, mistä hän puhuu. Niin hän sitten ryhtyi runkkaamaan omaansa ja näin, kuinka se kalu turposi. Yritin tehdä samaa itselleni, mutta en saanut vehjettäni seisomaan. Silloin hän pudottautui polvilleen eteeni ja nappasi sen pikku pippelini suuhunsa. Säikähdin, aikooko hän syödä sen, ja yritin työntää häntä pois. Hän läpsäisi käteni syrjään ja jatkoi. Lopulta minun vehkeeni jäykistyi. Samalla hänen kätensä heilui oman kalun varressa yhä kiihtyvään tahtiin. Kun hän päästi töröttävän kaluni suustaan, näin, kuinka hänen peniksestään ruiskusi harmahtavaa ja paksuhkoa nestettä. Minulta ei sillä kertaa vielä tullut. Hän puuskutti, että vittu ku mahtavaa, että saatana jos kerrot tästä kellekään mää tapan sut. Moinen uhkaus oli tuttu jo kotoa ja lupasin, etten ikinä kerro. Vähän yli vuoden kuluttua kerroin kyllä enolleni.

Juttu eteni vähitellen niin, että lopulta minä runkkasin häntä ja otin suihinkin. Pari kuukautta ennen isän kuolemaa minä sain jo hinkata itseäni hänen päällään. Minulla seisoi ja minulta tuli. Ja se oli minusta aivan mahtavaa. Olin siinä vaiheessa kymmenen. Ne hommat loppuivat pariksi vuodeksi, kun muutimme enon kanssa asumaan. Sen pojan nimi on Pasi ja teemme noita hommia silloin tällöin vieläkin.
Sain tuolle touhullemme nimen, kun eno melkein ensimmäiseksi yhteen muutettuamme kertoi olevansa homo. Sanan olimme Artun kanssa toki kuulleet, mutta emme tarkkaan tienneet, mitä se tarkoittaa. Eno kertoi ja minä oivalsin, mitä olimme Pasin kanssa puuhanneet. Siitä lähtien olen tiedostanut olevani homo. Tosin en harrastanut sitä pariin vuoteen kenenkään kanssa, mutta runkkailin itsekseni muistellessani rosvo ja poliisi –leikkejämme Pasin kanssa.

Kerran kahden kesken enon kanssa saunan lauteilla kerroin homotuntemuksistani – olin kai 11-vuotias – ja siitä, mitä olimme Pasin kanssa tehneet. Hän huokaisi, vilkaisi vehkeitäni ja totesi, että mies minusta ainakin oli tulossa, kun karvoja alkoi olla niin tuuheasti. Hän lisäsi, että harvalla pojalla niitä oli minun iässäni. Hän kuitenkin sanoi myös, ettei minun kannata päättää seksuaalista suuntautumistani vielä siinä iässä, että muutaman vuoden kuluttua minun pitäisi kokeilla seksileikkejä tyttöjenkin kanssa. Voisin kuulemma tykätä siitä. En ole kokeillut, ei ole kiinnostanut sen vertaa. Eikä ole muuten enoakaan. Sitä paitsi eihän seksuaalista suuntautumistaan voi itse päättää, se pitää joko kieltää tai hyväksyä.

Enoni muuten oli ja on hyvin komea iso mies. Timmin lihaksikas, tosi vahva ja judon ansiosta myös melkoisen sähäkkä kaveri. Kun 13-vuotiaana huokaisin äidille, miten komea hänen veljensä on, äiti purskahti nauramaan. Hän pörrötti vaalea tukkapehkoani ja sanoi, että minusta ja Artusta tulee yhtä komeita miehiä ellei komeampiakin. Ja on meistä tullutkin. Olemme treenanneet niin perusteellisesti, että kroppamme ovat kuin uikkarimainoksesta. Ja naamojammekin on kehuttu miehekkään komeiksi jämerine leukoinemme.

Kun muutimme siihen rivitaloon enon kanssa, hän rakensi pihalla olevaan autotalliimme pienen kuntosalin. Meillä ei koskaan ole ollut autoa, joten talvellakin lämmintä tallia saattoi hyödyntää järkevämpään käyttöön. Erilaisten painojen, hyppynarujen ja vastaavien lisäksi sinne koottiin eräänlainen pienehkö tatamikin, jolla saatoimme treenata Artun kanssa. Joskus eno myös valmensi meitä siellä. Hän oli tosin tarkka, että emme saaneet ennen kasvumme päättymistä kasvattaa lihaksiamme liikaa.

Mutta kyllä jo silloin, kun äiti tuli vankilasta kotiin, me Artun kanssa pullistelimme ylpeänä hänelle hauiksiamme ja näytimme vatsan sikspäkkejämme. Ja tietysti näytimme tallissa silloin vielä vähäiset judotaitomme. Selitimme, että enää yksikään mies ei tee hänelle pahaa. Hän rutisti meitä ja kehui meitä upeiksi sankareikseen. Sitten hän kyllä itki vuolaasti enon rintaa vasten ja mumisi jotain, että kiitos, Jere, kiitos. Äiti muuten sai heti työpaikan kaupungin taloushallinnosta, hän on ammatiltaan kirjanpitäjä. Lisäksi hän tekee paljon vapaaehtoistyötä järjestöissä, jotka suojelevat naisia ja lapsia. En itse asiassa tiedä, onko äidillä isän jälkeen ollut miestä, mutta ei ainakaan sellaista, joka olisi pahoinpidellyt häntä. Jos olisi ollut, äidillä olisi ollut heti rivissä kolme kovaa jätkää neuvomassa sitä miestä, miten naisia kohdellaan.

Artun kanssa harrastimme seksiä eka kerran, kun minä olin 13 ja hän vähän yli 11. Artullakin oli jo silloin aika vahva häpykarvoitus ja oli hän kuulemma runkannut jo ensimmäiset mällinsäkin. Meillä oli tapana aika usein mennä koulun jälkeen, kun äiti ja eno eivät olleet vielä kotona, talliin treenaamaan. Kerran sitten kun harjoittelimme erilaisia lukkoja ja Arttu oli minun päälläni, tajusin äkkiä, että hänellä seisoo ja hän nylkyttää minua vasten. Pamautin ällistyneenä: ’Sää nussit mua!’ ’Enkä nussi.’ ’Vittu, nussithan ja sulla seisoo!’ ’Eipäs!’ ’Tyhmänäkö sää mua pidät? Kyllä mää nussimisen painista erotan.’ ’No entä sitten!’ ’Ei mitään, nussi loppuun, kun aloitit, mutta mää nussin sua kyllä heti perään.’ Arttu jatkoi. Puuskutti silmät pystyssä, jotenkin aggressiivisen näköisenä ja lauetessaan puristi minua voimiensa takaa. Minä valitin ja kiemurtelin äkäisesti siinä alla. Kun hän oli valmis, väänsin hänet salamana päältäni, takerruin tiukasti hänen selkäänsä ja paukutin etumustani rajusti hänen pakaroihinsa. Hän uikutti ja ähkyi suloisesti allani. Meidän keskinäisissä panoissa tuo kiukkuinen alistaminen on aina läsnä. Vaikka oikeasti siis rakastamme toisiamme tosi syvästi ja olemme parhaat ystävät.

Vasta vuosia, vuosia myöhemmin tajusimme, että se, mitä teimme, oli sukurutsaa. Emme ole sen antaneet kuitenkaan mitenkään, varsinkaan ei moraalisesti, hidastaa touhujamme. Toisin sanoen paneskelemme edelleenkin, jos himo iskee eikä muita perseitä ole saatavilla. Ehkä sukurutsa onkin erityisesti tuomittavaa vain, kun siihen liittyy lasten saamisen mahdollisuus, mutta eihän homoveljeksillä ole sellaista vaaraa. Vielä sukurutsastamme sen verran, että enon kanssa emme kumpikaan ole koskaan harrastaneet seksiä. Eno ei ole osoittanut koskaan minkäänlaista kiinnostusta siihen suuntaan, vaikka muuten on jakanut meille valistusta homoilusta.

Olin jo keväällä täyttänyt tuon 13, kun syksyllä aloitin kuvataidepainotteisessa yläkoulussa. Jo ensimmäisenä päivänä näin siellä Pasin. Yllätyin melkoisesti, en ollut kuullut hänestä mitään noin kolmeen vuoteen. Hänestä oli tullut melko näyttävä, isohko teini, lähes 16 vuotta. Vaan hänpä ei ollut tuntevinaan minua. Käänsi katseensa, kun huomasi minun vilkuilevan häntä. Minulla rupesi alapäässä kumminkin varsin mukavasti kutisemaan eli rupesi himottamaan mahdollisuus kokeilla taas niitä yhteisiä rosvo- ja poliisileikkejä. Älysin kuitenkin pitää etäisyyttä häneen niiden muiden oppilaiden läsnä ollessa. Homokaveria ei saa nolata sen muiden tuttujen edessä.

Seuraavalla viikolla maanantai-iltapäivän ekalla välitunnilla menin poikien vessaan. En muuten pelännyt kiusaamista, kolmen vuoden judon ja muun treenaamisen jälkeen luotin taitojeni ja muskeleideni riittävyyteen. Ja olinhan ikäisekseni muutenkin iso. Vessassa ei ollut muita, mutta kun tungin kaluni housuihin, Pasi astui sisään. Hän ei sanonut mitään, marssi eteeni ja tarttui hupparini rinnuksiin. Hän runttasi minut seinään. Hän kähisi hiljaa: ’Vittu, jätkä, et kai ole kertonut kenellekään niistä jutuista silloin?’ ’En.’ Enolle kylläkin, mutta ei kai sitä tarvinnut nyt tunnustaa. Hän jatkoi: ’Etkä kerrokaan. Etkä ole tuntevinasi mua täällä. Tai mää tapan sut.’ Tyhmä, minulle ei pidä sanoa noita tappamissanoja, ne laukaisee minussa raivon. Paiskasin Pasin mahalleen siihen kaakelilattialle. Lukitsin hänen vasemman kätensä taakse lapaluuhun. Junttasin polvella hänen oikeaa munuaistaan. Tartuin hänen tukkaansa ja hieroin toista poskea lattialaattoihin. Pasi-raukka oli niin yllättynyt, ettei kyennyt sanomaan eikä tekemään mitään. Ja onhan se vähän noloa, kun seitsemäsluokkalainen pahoinpitelee yhdeksäsluokkalaisen; en tosin tehnyt siitä mitään numeroa. Minä puhisin hänen korvaansa: ’Et, saatana, koskaan enää uhkaile mua. Mää en oo aikonut kertoa kenellekään täällä sun homojutuista. Mutta nyt sun on pakko keksiä, missä me voimme jatkaa niitä muilta salaa.’ ’Häh?’, oli ainoa, mitä Pasi sai suustaan.

Nousin ylös ja autoin myös Pasia nousemaan. Hymyilin vähän nolona ja kainona ja yritin putsata hänen pusakkaansa. Hän vain seisoi ihan hölmönä ja tuijotti minua. Sanoin: ’Mää tykkäsin niistä rosvoleikeistä.’ ’Ai?’ ’Joo. Haluisin ottaa niistä uusiksi. Entä sää?’ Painoin kouralla kevyesti hänen haarojaan. ’Öööö… joo kai.’ Pasi oli kivan näköinen naama punaisena ja silmien vaeltaessa lattiassa, katossa ja seinissä. Jatkoin: ’Sinne kasarmin metsikköön en kyllä enää ikinä lähde.’ ’Joo. Ei mekään enää asuta siellä. Meidän koti on nykyään tuossa lähellä. Kerrostalossa.’ ’Tavataan koulun jälkeen tuossa kirkon puistossa ja mietitään, mihin mennään.’ Kun olimme lähdössä sieltä vessasta, Pasi hörähti: ’Voi vittu, ei uskoisi, että susta on tullut noin kova jätkä. Noin vain panit mut lattiaan. Miten sää teit sen?’ ’Kerron joskus.’

Siellä puistossa emme keksineet muuta kuin Pasin asuintalon pommisuoja. Matkalla sinne hekottelimme hiukka hysteerisinä. Pasi kyseli, joko minulla oli munakarvat alkaneet kasvaa. Vakuutin, että jo ja että kyrpäkin seisoi jämäkkänä ja pystyi ampumaan melkoisia latinkeja. Pasi hihitteli ja kehui, että hänen kullinsa on tätä nykyä aika iso ja sitä on mukava käyttää. Kun kysyin, mihin hän sitä on käyttänyt, niin hän virnuili, että kohta mun perseessä, mutta muuten nyrkkipuuhissa.

Hämärässä pommisuojassa heitimme reput nurkkaan. Hetken ujosteltuamme kaappasimme toisemme tiukkaan halaukseen. Ja sitten Pasi suuteli minua. Se oli ihan uusi asia, en muistaakseni ollut koskaan suudellut ketään. Äidin ja Artun suukottelua ei kai tässä lasketa, eihän ne mitään himokkaita kielisuudelmia olleet. Pasin suudelma oli tosi kiihottavaa. Kieltemme tunkeutuminen toisen suuhun, hampaiden ohimenevä kalahtelu toisiinsa, leukojen jauhaminen ja suiden imu, kaikki se sai pääni humisemaan. Kaluni rupesi heti turpoamaan. Hieroimme etumuksiamme toisiinsa kiihtyvällä voimalla. Kädet vaelsivat ja puristelivat toista joka puolelta. Pasi ohjasi minut selkä seinää vasten ja alkoi paukuttaa kunnolla. Kummallakin taisi seisoa jo ihan räjähtämäisillään. Ehdotin, että runkkaisimme toisiamme. Kaivoimme kalut esiin. Silloin vielä Pasin vehje oli aika lailla isompi kuin minun. Työnsimme otsat vastakkain, vasemmilla käsillä tarrasimme tiukasti toistemme niskaan ja oikeat alkoivat vedellä kaverin kyrpää. Pasilla oli jännän suonikas ja sen esinahka liukui tosi liukkaasti terskan yli. Se tuntui kourassani tosi upealta. Samoin kuin Pasin kouran tukeva ote ja viuhtova liike omalla kyrvälläni. Kun huippu tuntui kummallakin lähestyvän, käännyimme kyljittäin ja ammuimme isot mällit pommisuojan seinään. Jätimme ne siihen valumaan, kun hengitystä tasoitellen tungimme vehkeet housuihin.

Juttelimme vielä hyvän tovin. Lupasimme, että koulussa voimme kyllä vaihtaa muutaman sanan silloin tällöin, mutta emme esiinny minään parhaina kavereina. Sain myös kertoa perusteellisesti judoharrastuksesta, enostani ja muusta kuntoilusta. Se muuten innoitti Pasinkin aloittamaan judon ja vieläpä enon vetämällä alkeiskurssilla. Paljastin treeneissä enolle, että tuo Pasi oli se ensimmäinen rakastajani, mutta vaatimuksestani eno ei antanut sen vaikuttaa suhtautumiseensa. Isän kuolemaan johtaneista tapahtumista kerroin Pasille vasta monta vuotta myöhemmin, vaikka hän niistä uteli jo silloin. Rukoilin, ettei Pasi kertoisi minun suhteestani niihin tapahtumiin koulussa kenelläkään. Hän lupasi ja muuten piti lupauksensa.

Kun otimme reppumme, tarkastin kännykkäni. Kaksi kiukkuista viestiä Artulta, että missä minä viivyin. Äitikin oli jo tullut kotiin ja enokin odotti malttamattomana, kun treeneihin pitäisi lähteä ihan kohta. Vastasin, että tulen suoraa salille, että voisiko armas veljeni ottaa mukaan myös minun treenikamppeet. Sitten vain pikainen halaus Pasin kanssa ja lähdimme suuntiimme. Sinä syksynä ja talvena onnistuimme rakastelemaan Pasin kanssa vain ehkä kaksi kertaa kuukaudessa milloin missäkin. Kerran jopa hänen sängyssään, kun vanhemmat olivat jollakin lyhyellä reissulla. Seuraavana syksynä Pasi aloitti lukion ja tapaamistemme välit harvenivat, eivät toki kokonaan loppuneet.

Kun tulin salille, Arttu ja eno olivat vähän vihaisia. Meillä oli tiukka tapa, että kaikista menoistaan piti aina ilmoittaa. Muiden piti olla tarkkaan selvillä, missä kukin milloinkin oli. Ähkyin ja selitin, että olin jäänyt kavereiden kanssa notkumaan kaupungille. Harjoitusten jälkeen eno jäi jatkamaan treenejään lähestyviä kilpailuja varten ja me lähdimme Artun kanssa bussilla kotiin. Hän vaati minua kertomaan, mitä olin päivällä oikeasti puuhannut. Hän sanoi, ettei minulla ollut koulussa kavereita. Hiljaa mutisten selitin, mitä olimme Pasin kanssa puuhanneet. Arttu innostui. Hänkin muisti Pasin ja halusi tarkkaan tietää, millaista seksi on ulkopuolisen kanssa. Hän tuli vielä illalla minun huoneeseeni ja tivasi tarkempia yksityiskohtia. Kun hän ilmoitti tulevansa mukaan seuraavaan pornoiluun Pasin ja minun kanssa, ajoin hänet omaan huoneeseensa. On hän vuosia myöhemmin mukaankin päässyt.

Meillä on yläkerrassa kolme makuuhuonetta, iso äidille ja kaksi pienempää meille pojille. Alakerrassa keittiö, olkkari, sauna, takkahuone ja ulko-oven vieressä iso huone, joka toimi enon huoneena. Sinne hän toi alun ujostelun jälkeen poikakavereitaankin. Äidilläkään ei ollut koskaan mitään sitä vastaan. Ennen äidin vapautumista me Artun kanssa saatoimme kykkiä enon oven takana ja hihitellä sisältä kuuluvia ääniä. Tavallisesti saimme äkkilähdön yläkertaan hirmuisen kiroustulvan ajamana. Äiti on vaatinut meitä kunnioittamaan enon yksityisyyttä ja rauhaa. Niin olemme pääasiassa tehneetkin, paitsi kun 14- ja 16-vuotiaina päätimme Artun kanssa opetella anaaliyhdyntää. Kävimme varastamassa enon huoneesta liukastetta ja kortsuja. Jäimme kiinni – tai minä jäin – mutta ei eno hirveästi suuttunut. Rähjäsi minulle, että osta saatana itse omat kortsusi, jos minun piti päästä panemaan poikaystävääni perseeseen. Hän luuli, että Pasi oli minun poikaystäväni. Arttu nauroi jutun saamaa käännettä ihan hulluna. Minun piti oikein kurittaa rakasta veljeäni, mutta ei se mitään auttanut, nauru vain paheni.

Enon huoneessa kävi myös hänen nykyinen miehensä Ludde. Oikeasti hän on Ludwig, äitinsä saksalaisen suvun perinnenimi, jota Ludde häpeää niin, että häneltä on saada turpaansa, jos sen vain vahingossakaan suustaan päästää. Hän on jonkin sortin pankinjohtaja. Äijät olivat tutustuneet toisiinsa tapellessaan tatamilla. Ludde on hemmetin komea mies ja tosi kiva. Äitikin on ihan hullaantunut siihen. Ludden perässä eno muutti meiltä pois siihen omakotitaloon. Hän oli silloin jotain 27. Jätkät ovat edelleen syvästi rakastuneita toisiinsa. Voin todistaa sitä lähes päivittäin, kun asun saman talon pihapiirissä. Jos heille jotain riitaa tulee, he voivat aina paiskoa toisiaan, kun kumpikin on tasokas judoka. Olemme kaikki hirmuisen onnellisia heidän puolestaan.

Siitä lähtien, kun äiti jouti vankilaan ja me pojat muutimme yhteen enon kanssa, olemme Artun kanssa viettäneet kaikki kesät ja joulut pohjoisessa mummin ja papan luona; ei tarvinnut järjestää meille päivähoitoa koulun lomien ajaksi. He pitävät vanhimman enomme Jaakon ja tämän perheen kanssa maatilaa Oulun lähellä. Siellä meillä on myös kolme serkkua, minun ikäiseni Aino, kolme ja viisi vuotta vanhemmat Ilmari ja Väinö – kalevalaiset nimet, kun heidän äitinsä on kansanperinteen harrastaja. Mummon kanssa he ovat myös harrastajataidemaalareita. Heiltä olen perinyt oman innostukseni kuvataiteisiin.

Sivumennen kerrottuna, isän vanhempiin emme ole olleet missään yhteyksissä. Isänäiti syyttää edelleen äitiämme poikansa kuolemasta eikä koskaan uskonut isäämme hirviöksi. Isänisä taas on useaan otteeseen viesteissään pyytänyt anteeksi poikansa käytöstä. Hän toivoo sydämestään, että saisi tutustua ainoisiin lapsenlapsiinsa, Arttuun ja minuun. Olimme hyvin tylyjä emmekä vastanneet yhteydenottoihin. Ajattelimme, että saa nähdä, ehkä joskus teemme niin. Ehkä sitten kun hänen vaimonsa on kuollut.

Kun ensimmäisen kerran menimme pohjoiseen mummin ja papan luokse, meitä Artun kanssa jännitti pirusti. Emme olleet koskaan tavanneet näitä ihmisiä, vähän kuiskaten äiti oli kertonut heidän olemassaolostaan. Perheen aikuiset olivat tarkkaan perillä, mitä oli tapahtunut, ja he olivat varoittaneet serkkujamme, etteivät he saa kysellä asiasta, että se oli liian tuore ja varmaan turhan kipeä meille. Eivätkä he kyselleet ennen kuin loppukesästä. Minä en olisi ikinä voinut hillitä uteliaisuuttani niin pitkään. Ajatella, siinä edessä seisoo kaksi pientä serkkupoikaa, joiden silmien edessä äiti oli ampunut isän, ja sinä et muka saisi kysellä asiasta mitään, hullu vaatimus. Kun sitten kuvailimme tapahtumia, he suhtautuivat täysin asiallisesti.

Meillä kesti viikon ottaa rennosti siellä maalla. Porukka kyllä otti meidät mielettömän hyvin vastaan. Mummi ei meinannut millään päästää meitä halauksestaan. Tukkamme taisi kastua hänen kyyneleistään. Pappa ja Jaakko-eno ynnä serkkupojat opettivat meitä kulkemaan metsässä ja maatilan töissä, joita on ollut mahtavaa tehdä, niissä ainakin minä tunnen itseni tosi mieheksi. Muistan kaikki lomat, joita edelleenkin lyhennetyssä muodossa vietämme siellä, hyvin onnellisena aikana. Vaikka yksikään sikäläisistä sukulaismiehistä ei ole homo. Jere-eno on samaa mieltä eikä ole paljon omasta homoudestaan siellä jutellut. Yksi lievä poikkeus oli, kun Ilmari osallistui teini-iässämme Artun ja minun kanssani kullien vertailuun ja runkkauskisaan, mutta eihän siitä voi mitään homoudesta päätellä.

Semmoinen asia oli vielä hauskaa, kun Artun kanssa muutaman vuoden kuluttua olimme kehittyneet judossa, niin opetimme serkkupojille talon pihalla niitä taitoja. Se telmiminen oli tosi riemukasta. Pappa ja Jaakko-enokin silloin tällöin seurasivat sitä kisailua kannustaen ja nauraen. Pojistakin oli huvittavaa, että joutuivat niin koville pienempien serkkujensa kanssa. Varhaislapsuuden kurjien vuosien jälkeen on ollut mahtavaa ja sielua parantavaa, kun meillä Artun kanssa on nuokin rakastavat ja hyvin läheisiksi tulleet sukulaiset.

Silloin kun aloimme Artun kanssa opetella anaalipanoja, olin siis 16 vuotta. Pituuskasvuni pysähtyi ja eno antoi minulle luvan treenata lihaksistoani vähän rankemmin. Hän varoitti, ettei kookkaisiin muskeleihin kannattanut satsata, vaan koviin, vahvoihin, jotka pystyivät reagoimaan sähäkän nopeasti. Sitä paitsi liian isot lihakset saattoivat hidastaa nivelten joustavaa liikkuvuutta kuten monien bodareiden ankkakävelystä huomasi. Kullini saavutti samoihin aikoihin nykyisen kokonsa, jonka Artun kanssa mittasimme 21 senttiä pitkäksi, paksuutta oli sen verran, että kun puristin seisovan kullini kouraan, peukalon ja keskisormen päät eivät yltäneet koskemaan toisiinsa. Kun Artun kasvu pari vuotta myöhemmin päättyi, mittasimme hänen kalunsa puoli senttiä lyhyemmäksi mutta yhtä paksuksi. Vähän Arttua tuo puoli senttiä kiukutti, mutta lohdutin, että täytyyhän ison veljen jossain asiassa päteä lahjakkaampaan pikkuveljeen nähden. Hän vain näytti keskisormea. Veljesten kilpailu on hauskaa. Jaksamme härnätä toisiamme aina vain – oikeasti siis rakastamme toisiamme.

Oli keskiviikko iltapäivä, kun tulimme koulusta – minä jo lukiosta, Arttu yläkoulusta. Tiesimme, että äiti menisi suoraan töistä jonkin naisjärjestön kokoukseen ja eno treeneihinsä yliopistolta, jossa valmisteli väitöskirjaansa. Saimme olla siis koko illan Artun kanssa kahdestaan. Menimme ensin talliin vähän treenaamaan ja siinä kun painiskelimme toisissamme kiinni, keksimme, että nyt meillä olisi aikaa kokeilla niitä persepanoja. Niiltä sijoilta ryöstimme enolta sitä liukastetta ja kortsuja. Päätimme toteuttaa aikeemme saunassa, jonka panimme lämpenemään. Ajattelimme, että sillä olisi uskottavaa selittää alastomuutemme, jos joku yllättäisi meidät, ja olihan siellä suihku spermatahrojen pesemistä varten.

Sovimme, että koska Artulla oli pienempi, hän saisi yrittää ensin minun panemistani. Ensin harrastimme pesuhuoneessa pientä pystypainia päästäksemme kunnon ihokontaktiin ja itsemme runkkailua, kunnes Artun kalu seisoi kunnolla. Minä hiukan hankalasti onnistuin liukastamaan reikäni. Veljeni veti kumin vehkeelleen ja liukasti sen. Kumarruin nojaamaan keskilauteeseen hiukka hermona. Arttu sovitti terskaa aukolleni. Se tuntui varsin mukavalta. Toisella kädellä hän painoi niskaani ja sanoi: ’Tiedätkö, Perttu, että sulla alkaa olla aika komeat selkälihakset.’ ’Ai? Tyykkäätkö?’ ’Joo.’ Sitten se terskan perkele solahtikin sulkijan läpi. Minä parahdin. ’Sattuko?’ ’No vähän. Miltä susta tuntuu?’ ’Hitto, niin hyvältä, että taidan tulla saman tien’, Arttu puuskutti. ’Työnnä äkkiä syvemmälle!’ Hän tunki sisääni koko mitalta. Olipa outo tunne, vähän kirveli, toisaalta tuntui mukavan täydeltä. Sitten veljeni ei kyennyt enää hillitsemään itseään. Hän aloitti hillittömän rynkytyksen ja tuli saman tien. Se pano ei kestänyt varmaan minuuttiakaan. En ehtinyt yhtään nautiskella.

Vaan se joka hermostui, olikin Arttu. Itkua tuhertaen hän kiroili kuin paholainen, kun oli tullut niin nopeasti, että ei melkein miltään ollut ehtinyt tuntua. Oikein ihmettelin, mistä hän oli niin paljon kirosanoja oppinutkin. Meillähän ei aikuisten läsnä ollessa missään tapauksessa kiroiltu. Asiasta ei erikseen edes mainittu kotisäännöissämme, se oli vain itsestään selvää. Jos eno olisi ollut kuulemassa, hän olisi antanut meille pitkin korvia, vaikka on itsekin aika kova kiroilemaan. Äiti olisi varmaan vain tuhahdellut harmissaan ja otsaansa rypistellen. Heh, Ilmarin ja Väinön kanssa keskenämme ärräpäät lentelevät ihan kepeästi, mutta eivät serkutkaan aikuisten kuullen.

Artun hirmuinen kiroilu jatkui entistä pahempana, kun oli minun vuoroni yrittää panna häntä. Minun pitkä ja paksu ei millään mennyt veljeni pyllyyn. Hän puristi sulkijan niin tiukasti kiinni eikä mitenkään onnistunut rentouttamaan sitä, vaikka vannoi, että yritti. Tyydyin lisäämään liukastetta persevakoon ja uitin kyrpääni siinä. Kostoksi kyllä sitten puristin ja läimin Arttua aika kovaa. Ja lantioni paukutti rajusti. Melkoisella höykytyksellä sain kyllä sitten kortsun täyteen spermaa. Irrotin kumin ja aloin pieksää sillä veljeäni. Hän tietty menetti täysin malttinsa. Saimme aikaan melkoisen tappelun, joka päätyi pesuhuoneen lattialle suihkun alle. Panin sen ruiskimaan kylmää vettä päällemme ja niin rauhoituimme. Lopulta naureskellen huuhdoimme kortsut vessanpöntöstä, palautimme liukasteen enon huoneeseen. Saunoimme kaikessa sovussa ja päätimme, että kyllä me vielä joku kerta onnistumme Artunkin korkkaamisessa. Neljännellä harjoittelukerralla se sujui joten kuten.

Pasin kanssa näimme aina silloin tällöin salilla judoharjoituksissa, mutta emme harjoitelleet samassa ryhmässä. Enon takia pidimme siellä muutenkin pientä etäisyyttä. Lähinnä viestittelimme tekstareilla. Seksitapaamisten välillä saattoi mennä kuukausiakin. Niissä merkeissä tapasimme useimmiten siellä pommisuojassa. Kun eno sitten muutti pois meiltä, Pasi uskaltautui meillekin muutaman kerran. Tosin niin, ettei äitikään saanut olla kotona. Pasia kai hirvitti tavata naista, joka oli ampunut miehensä. Pasi tykästyi tallikuntosaliimme. Me väänsimme siellä ihan vain leikillämme. Ei Pasista olisi minulle oikeaa vastusta ollutkaan. Tallissa pääsimme eka kerran keskinäisiin anaalipanoihin. Olin enon vihjeitten perusteella uskaltautunut itse ostamaan liukastetta ja kortsuja. Pasi pani minua vain kerran – se ei ollut minusta mitenkään tyydyttävä yritys. Mutta kun minä panin Pasia, hänestä puhkesi ehdoton bottom. Iso kyrpäni vei kuulemma häneltä järjen päästä. Niinpä hän aina kinusi minua naimaan häntä ja mieluusti niin, että ensin olin kurittanut häntä matsissa. Kilttinä nuorukaisena suostuin tietysti täyttämään hänen toiveensa.

Yhtenä iltapäivänä, kun luulin, ettei Arttu olisi kotona, olin juuri kyrpä Pasin perseessä, kun armas veljeni yllätti meidät. Pasi oli saada sydänkohtauksen. Arttu lupasi, ettei kerro kenellekään, jos hänkin saa panna kaveriani. Myöhemmin Pasi kertoi, että se iltapäivä oli lopulta bottomin unelma. Kaksi isoa kyrpää nussi vuorotellen hirmuisella kiihkolla hänen reikäänsä. Loputtomalta tuntuvan ajan. Olemme Artun kanssa järjestäneet hänelle yhden kerran jälkeenkin päin vastaavan kokemuksen.

Mutta niin kuin sanoin, tapaamiset Pasin kanssa olivat harvahkot. Sitä paitsi ne loppuivat kuin seinään kun hän meni inttiin ja sen jälkeen poliisikouluun. Hän ei pitänyt enää yhteyttä eikä edes vastannut minun tekstiviesteihini. Vähän ihmettelin, mitä oli tapahtunut, mutta sitten kohautin vain olkapäitäni aika aikaa kutakin.

Sitä paitsi olin itse jo lukiossa ja yritin kohtuudella keskittyä siihen. Olin myös keksinyt itselleni uudenkin harrastuksen. Kävin työväenopistolla piirtämässä elävää mallia ja opettelin myös maalaamaan. Kotona piirsin Arttua vaatteissa ja alastomana lihaksiaan pullistelemassa. Äiti ei suostunut malliksi. Eno ja Luddea piirsin myös. Tein heistä paljon nopeita croquispiirroksia, joita varten he ottivat uikkarisillaan asentoja ikään kuin heillä olisi kiihkeä ottelu käynnissä. Niitä käytin pohjana, kun aloin myöhemmin maalata tauluja painimisesta. Ne on monen muunkin kuin vain minun mielestä aika vauhdikkaita ja seksikkäitä. Tietenkään ne eivät ole mitään ammattitasoa. Tyylillinen innoittajani on muuten se englantilainen maalari ja homo Francis Bacon, kuollut jo 1992. Sen töistä maksetaan aivan järjettömiä summia, mitä ei arvattavasti makseta minun töistäni. Harrastukseni, kuvataide ja judo, eivät kohtuuttomasti haitanneet koulunkäyntiäni. Kirjoitin ylioppilaaksi 19-vuotiaana ja ihan kohtuullisin paperein.

Judon kilpailumielessä olin lopettanut noin vuotta aiemmin. En ollut kisoissa järin menestyvä. Paras sijoitukseni oli 16-vuotiaana jossain piirikunnallisten tapaisissa kisoissa hopea. Viimeisissä kisoissa olin kuudes. Niissä tärkeintä oli tutustumiseni Ilariin, helvetin – anteeksi äiti – komeaan jätkään. Hän edusti porilaista seuraa. Hävisin hänelle keskinäisessä ottelussamme. Hän tuli muuten toiseksi niissä kisoissa. Tapasimme jälkeenpäin pukuhuoneessa. Onnittelin häntä kovasta taistelusta ja voitosta tiukassa matsissa. Hän hymyili vaatimattomana ja kiitteli puolestaan minua hyvästä vastustuksesta. Kun suihkussa pesin alapäätäni, huomasin Ilarin tuijottavan varustustani. Piruuttani aloin venytellä kalua. Kaveri hönkäisi: ’Vittu, ku iso kyrpä.’ ’Eikö. Haluatko koskea?’ Työnsin lantiotani eteenpäin ja heiluttelin vehjettä. Punaisena ja hämillään hymyillen hän puristi sitä pikaisesti ja mutisi arasti: ’O-ootko koskaan tunkenu tätä kenenkään perseeseen?’ ’On sillä muutama jätkäperse korkattu. Kiinnostaisko sun pakaroiden väliä pikku testi?’ ’Ööö… ehkä.’ Emme tietenkään pystyneet hoitamaan hommaa siellä pukuhuoneessa. Vaihdoimme kuitenkin sähköpostiosoitteita ja puhelinnumeroita vakuutellen löytävämme jonkun tilaisuuden jossain välissä ja jossain muualla, jossa voisimme kaikessa rauhassa kastaa kyrpämme toisen perseeseen. Ilarikin on versa-tyyppi. Aloimme sitten vilkkaan ja riettaan viestittelyn. Sen seurauksena ehdimme totisesti tykästyä toisiimme, vaikka panoihin pääsimme vasta parin vuoden jälkeen, kun Ilari pääsi intistä. Miksihän minun homokaverini niin innokkaasti ovat halunneet käydä armeijan. Pasi, Ilari ja jopa veljeni Arttukin, hän tosin varsin vittuuntuneena.

Kun minä jouduin kutsuntoihin, se äijäkööri kysyi, onko minulla toiveita, missä suorittaisin palvelukseni. Sanoin, että aivan sama, kunhan antavat aseen ja opettavat ampumaan niin, että voin tappaa kaikki silmiini osuvat kapiaiset. Jos en olisi ollut niin vittuuntunut ja leukaperät kireällä, olisin varmaan räjähtänyt nauramaan. Niiden tyyppien ilmeet olivat mahtavat, suut auki, kulmakarvat hiusrajassa ja silmät pullottivat. Yksi niistä otti sitten jonkun paperin ja näytti sormellaan siitä jotain kohtaa sille pomotyypille. Tämä luki sen kohdan. Hän kohotti katseensa minuun ja yllättäen hänen silmistään paistoi myötätuntoinen suru. Hän sanoi: ’Ymmärrän. Olen pahoillani.’ Luulen, että heille selvisi isäni tapaus. Minut vapautettiin armeijasta, ei tarvinnut edes siviilipalvelukseen hakeutua. Arttu ei halunnut käyttää tätä konstia. Sen mielestä miehen täytyy käydä armeija. Ei se vapautus minun miehuuttani ole pätkääkään heikentänyt.

Pääsin aloittamaan opintoni siis heti. Valmistunkin pian graafiseksi suunnittelijaksi. Teen jo nyt töitä eräässä pelifirmassa. Opiskeluaikana onnistuin taas harrastamaan kunnon seksiä. Minullahan oli ollut Pasin katoamisen jälkeen melko suppea seksielämä, lähinnä pornoa, omaa nyrkkiä ja Arttua, jos hänellä ei sattunut olemaan silloin poikaystävää. Niitä hänellä kyllä piisasi. Onhan hän tietysti komea. Ja iskuhommissa hävytön ja röyhkeä, hän saa aina. Ja nyt siis minäkin löysin useita kavereita rakasteluun. Yllättävän helposti. Kaikenlaisia. Suosin yleensä oman ikäisiäni komistuksia, mutta kokeilin kyllä kaiken ikäisiä kumppaneita, vanhin taisi olla lähemmäs kuusikymppinen. Olin pääasiassa topin roolissa, mutta kyllä silloin tällöin pantavanakin. Eniten tykkään kyllä versatile-menosta. Tutustuin myös monenmoisiin perverssioihin, sm-tyyppeihin, nahkaäijiin ja ties mihin. En lopullisesti syttynyt mihinkään erikoisuuteen, paitsi ehkä lievän väkivaltaiseen alistamiseen. Mitään suhdejuttuja en kuitenkaan innostunut rakentamaan, seksi riitti.

Opintojen aloittamisen myötä muutin sitten asumaan enon ja Ludden pihapiiriin. Äiti vähän vastusteli, mutta kun eno selitti, että miehen täytyy joka tapauksessa päästä jossain vaiheessa pois äitinsä helmoista, hän suostui. Siinä mökissä on iso tupakeittiö ja kaksi pienempää kamaria. Kaikki mukavuudet, paitsi sauna on poikien kellarissa. Kalustuksen hankimme pääasiassa kirppareilta, mutta leveän sängyn ostin uutena. Koko perhe Luddea myöten oli muuttamassa harvoja tavaroitani. Äiti hössötti taloustavaroiden, verhojen ja muiden tekstiilien kanssa. Lopputulos on mielestäni oikein viihtyisä koti.

Sivumennen, serkkuni Aino tuli tänne opiskelemaan ja asuu minun vanhassa huoneessani äidin luona. Äiti oli siitä onnessaan, sillä hänestä on ihanaa saada huusholliin naisihminen hirmuisen äijälauman jälkeen. Siis äiti rakastaa meitä, vaikka on päivittelevinään meidän menoamme. Hän tietää meidän kaikkien homoudesta ja suhtautuu asiaan ihan suopeasti. Sanoo vain, että emmepähän ole hakkaamassa naisia. Ihan kaikkia perverssioitamme emme tietenkään ole paljastaneet. Kyllä me jätkätkin tykkäämme Ainon tulosta lähellemme. Varsinkin Arttu, mutta myös eno, Ludde ja minäkin olemme tutustuttaneet serkkumme kaupunkiin. Arttu on ottanut totisesti ison veljen roolin suhteessa Ainoon, vaikka on pari vuotta nuorempi. Hän kontrolloi tarkasti, minkälaiset jätkät pääsevät serkkumme lähelle. Ainoa ei kuulemma haittaa.

Uuteen kotiini pystyin viimein kutsumaan Ilarin. Hän tuli yhtenä kesäkuun alun viikonloppuna. Hain hänet rautatieasemalta. Eno ja Ludde eivät olleet kotona, joten esittely jäi seuraavaan päivään. Alkumme oli jännittynyt, ujosteleva. Yritimme rupatella viime kuulumisista oluttölkit kourassa ruokapöydän ääressä. Naurahtelimme hermostuneina. Jalat vispasivat pöydän alla niin, että koko hökötys tuntui keikkuvan.

Lopulta nousin käymään kusella. Kun palasin, Ilari seisoi keskellä lattiaa, komeana ja houkuttelevana kuin synti, jalat haarallaan, tumma miehekäs hitsaajani, kunnon duunari. En päässyt hänen ohitseen. Hän tarttui käsivarteeni ja kiskaisi itseään vasten: ’Mietin jo, pitäisikö mun pieksää sut, että pääsisin kourimaan sua.’ Hyrisin hymyhuulin: ’Jätetään pieksämiset myöhempään.’ Kietouduimme toisiimme lempeästi, pitkää kaipuuta pois tuulettaen. Suutelimme hartaasti ja hellästi. Kahden vuoden viestittelyn jälkeen – kiihottavan rietasta ja hauskaa – tuntui aivan upealta, kun meidän kiinteät vartalomme pääsivät viimein tarrautumaan toisiinsa. Kädet tutkivat joka sopen toisesta. Huulet hakeutuivat hamuamaan leukapieliä, hampaat näykkivät korvalehtiä, suut imivät kauloja, hartioita. Kämmenet tunkeutuivat t-paitojen alle hyväilemään pyykkilautavatsoja, kylkiä, rintalihaksia. Suorastaan revimme puserot ja t-paidat toisiltamme. Ylävartalot paljaana nuolimme, näykimme toistemme kuumat ja samalla samettiset ihot. Huohotimme ja puuskutimme halkeamaisillamme himosta, hieroimme pullottavia etumuksiamme toisiinsa.

Ilari painoi kourallaan kaluani kireiden farkkujen läpi ja kuiskasi: ’Vittu, jätkä, mää oon nähnyt tästä mielettömiä päiväunia ja rassannut reikääni ties millä, että se mahtuis sinne.’ En sanonut mitään. Vedin hänet perässäni makuuhuoneeseeni sängyn viereen. Raskaasti hengittäen riisuimme toisiltamme farkut ja kalsarit. Kun Ilarin vehje pomppasi esiin tiukkana – 16 cm – pudottauduin polvilleni ja nappasin sen suuhun. Ahmin sitä melkein itku kurkussa. Hetken Ilari piteli päästäni ja lykki aika kovaa kyrpäänsä nieluuni. Sitten hän työnsi minut selälleni patjalle ja aloitti minun seipääni imemisen.

Kiemurtelin ihan hurmiossa. Lantioni nousi kaarelle, terska hankasi Ilarin kitalakea. Vikisin räjähtämäisilläni. Ilari keskeytti imun ja mumisi: ’Et, jumalauta, laukea. Mää haluan sen perseeseen.’ Kurkotin yöpöydän laatikosta liukastetta ja kortsuja. Ilari ryhtyi heti liukastamaan reikäänsä ja minä kumitin kaluni kädet täristen. Hän halusi aluksi ratsastaa kyrvälläni – siksikin että hän kuulemma siten hallitsi paremmin sisäänoton. Hallinnan kanssa oli vähän niin ja näin. Ilari ähkyi, ärisi ja haukkoi henkeään. Ja väänteli naamaansa väliin kuin tuskissaan, väliin silmät pystyssä kuin transsissa. Minä puolestani olin tulla hulluksi. Kenenkään perse ei ollut aiemmin tuntunut niin ahmivalta, taivaalliselta. Kun olin palleja myöten Ilarin suolessa, pidimme taukoa. Ilari teki vain pientä lypsävää liikettä suolellaan, joka oli täynnä minun isoa ja paksua kulliani. Tuijotimme toisiamme silmät ammollaan ja hengitystä pidätellen.

Lopulta minulta petti hermo. Kaadoin Ilarin pois päältäni, nuijani edelleen hänen sisällään. Asetuin polvilleni hänen haaroihinsa ja aloin naida pitkin aluksi rauhallisin työnnöin, terska melkein ulos ja sitten sisään niin syvään kuin pääsin. Ilari voihki, urahteli. Kourat puristivat lakanan ruttuun. Pää heittelehti sinne tänne. Laskeuduin makaamaan hänen päälleen ja hän kiepsautti kaikki raajansa ympärilleni ja puristi saatanan lujaa. Siinä en pystynyt kuin pieneen lantion liikkeeseen.

Nyt kullillani alkoi mennä hermo. Riistäydyin puristuksesta, asetuin etunojaan kourani sen jätkän isohkoilla hauiksilla ja rupesin vimmattuun rynkytykseen. Ilari kouristeli ja suorastaan karjui. Hänen silmänsä pyörivät päässä ja välillä tuijottivat minua murhanhimoisesti. Villiinnyin raivoisaksi karjuksi. Halusin alistaa sen toisen uroksen. Pakarani pomppivat ja kyrpä sousi Ilarin perseessä hirmuisella vauhdilla ja voimalla. Liemeni räjähtivät ulos valtavien sätkyjen ampumina.

Rojahdin Ilarin päälle ja hänen raajansa sitoivat minut taas tiukasti. Hänen kuuma huohotuksensa poltti korvaani: ’Vittu, ku teki hyvää. Anna sen olla vielä siellä.’ Annoinhan minä. Ilari antoi kyrvälle sellaista jälkihoitoa, ettei se malttanut kutistua ollenkaan. Kun hän vielä suuteli ja näykki kaulaani, korvaani ja hyväili väkevillä käsillään minua joka puolelta, olin muutamassa minuutissa taas kiimaisessa naintikunnossa. Aloitimme siinä lähetyssaarnaaja-asennossa, mutta pian ehdotin, että panisin häntä vaihteeksi takaapäin. Kumman akrobaattisesti eli niin ettei kyrpää tarvinnut vetää välillä ulos, Ilari pääsi kontilleen ja minä hänen selkäänsä. Siinä ja hetkittäin polvillani paukutin hänen takaluukkuaan. Koska olin jo yhdet liemet heittänyt, jaksoin lykkiä loputtomiin kuin viagran kannustama pornotähti. Ilari uikutti ja voihki tyynyyn, välillä karjui kuin raivostunut leijona selkä kouristellen. Yhden rajun rytmivaiheeni takia hän tuiskahti mahalleen. Minä painauduin koko vartalollani hänen selkäänsä, painoin hänen päätään takaraivosta alas, kiskoin vähän tukasta ja jatkoin nussimista. Molemmat ihan hikisinä ja puuskuttaen jatkoimme vielä hyvän tovin. Alapäästämme kuului melkoista litinää yhä kiihtyvään tahtiin. Sitten sitä mentiin, aivot, keuhkot, sydän, maksa, perna ja sperma, kaikki ne täyttivät jo valmiiksi tulvivan kortsuni. Jäin tasoittelemaan hengitystä Ilarin selkään. Vilkaisin yöpöydän herätyskelloa. Jumalauta, olimmeko paneskelleet yli tunnin yhtä soittoa! Kuiskasi Ilarin korvaan: ’Joko olet saanut tarpeeksi kyrpää?’ ’Joo. Toistaiseksi. Voit ottaa nuijasi pois sieltä.’

Köllöttelimme sängyllä kyljittäin varsin pitkään. Hyväilimme ja suukottelimme toisiamme. Ja palvoimme toistemme kauneutta. Kerroinko jo, että Ilarilla on tummanruskea tukka, joka on leikattu muualta kaljuksi, mutta päälaelle on jätetty noin sentin korkuinen pyöreä kasvusto; sellainen koviksen kampaus. Minun vaaleat hiukseni roikkuvat päältä otsalle ja ovat muualta sängellä. Ilarilla on tummat kulmakarvatkin ja pitkät silmäripset kehystämässä taivaansinisiä silmiä. Jäntevä lyhyehkö nenä, täyteläiset huulet, hymykuopat, miehekäs leuka ja sitten se jumalaisen kaunis jäntevän lihaksikas vartalo pitkine raajoineen. Olenhan minäkin samantapainen, mutta jotenkin Ilari on minusta helvetin paljon komeampi. Ilari on tosin päinvastaista mieltä.

Emmehän me tietenkään pelkästään jumaloineet toisiamme siinä loikoillessamme. Kyllä me muutama sanakin vaihdettiin. Kun kysyin, halusiko Ilari nyt panna minua, niin hän vain hymyili, ettei kerta kaikkiaan jaksa. Paneskelumme oli kuulemma uuvuttavampaa kuin judomatsi tatamilla. Nousimme korkkaamaan oluttölkit ja syömään iltapalaa ynnä rupattelemaan toisistamme. Siinä muuten kerroin isäni kuolemasta – ei paljon hätkäyttänyt Ilaria, arveli äijän saaneen ansionsa mukaan. Paras terapeutin lausunto, jonka olin koskaan siihen mennessä kuullut. Sammuimme sylikkäin sänkyyni.

Aamulla minulta kesti puoli sekuntia tajuta, kuka ihana jumala vieressäni tuhisi. Hymyilin onnessani. Olimme potkineet peiton päältämme ja näin Ilarin kalun tukevassa aamuseisokissa. Painoin sille varovasti hellän suukon. Menin aamupesulle ja panin kahvin tippumaan. Sitten en malttanut pysyä pois makkarista. Ihailin Ilarin jämäkkä kalua ja sain idean: otin liukkarin, voitelin reikäni ja varovasti asetin kortsun napaa tavoittelevalle Ilarin pampulle. Nousin istumaan hänen vatsalleen ja suukottelin naaman. Hän räpytteli silmiään hämmentyneenä ja puhkesi sitten hymyyn. Kuiskasin: ’Mää aion nyt raiskata sut.’ ’ Mitä vittua…’ Vaiensin hänet suudelmalla, tartuin hänen kaluunsa ja ohjasin sen reiälleni. Voih, miten mahtavana se täytti minut. Siitä tuli minun elämäni upein aamuratsastus – ei niitä kyllä kovin monta ole ollut. Kun Ilarin tajunta pääsi menoon mukaan, hän huohotti, kouristeli, nipisteli nännejäni, takoi nyrkeillä rintaani, vatsalihaksiani, kylkiäni. Se lievä väkivalta kyrvän höysteenä pimensi vinttini hurmioon. Sain varmaan kymmenen orkkua, vaikken mällejä ampunutkaan. Ilari sen sijaan ampui. Hän tarrasi tukkaani, pyöritti päätäni ja nousi allani siltaan. Minä panin pyllyni töihin kaikilla konsteilla. Ilari sähisi hampaitten välistä sylki roiskuen hirveitä manauksia ja tuli ja tuli.

Ilari ei jäänyt huokailemaan, vaan työnsi minut rajusti päältään. Hän ryntäsi vessaan ja karjui mennessään, että hänellä on helvetin kova kusihätä. Naureskellen menin laittamaan meille aamiaisen. Nautimme sen ilkosillamme, jalat pöydän alla toista härnäten. Kelasimme panojamme ja olimme tyytyväisiä siihen lievään väkivaltaan ja alistamiseen, joita olimme molemmin puolin harjoittaneet. Ilari tosin arveli, ettei hän sinä viikonloppuna pysty enää tarjoamaan minulle reikäänsä, se kun oli varmaan vereslihalla edellisillan pitkän session jäljiltä. Sanoin, ettei minua haitannut, kunhan hän vain suostuisi panemaan minua. Hän painoi nyrkkinsä leukaani, hieroi sitä ja lupasi harkita asiaa.

Koska aamupäivä oli jo pitkällä ja lupaili helteistä keliä, panimme vain farkut jalkaan, käärimme lahkeet polviin ja menimme kahvimukit kourassa pihalle. Pienen esittelykierroksen jälkeen heittäydyimme nurmikolle makaamaan ja aurinkoa palvomaan – siinä sivussa myös toisiamme. Pienen pähkäilyn jälkeen päätimme lähteä illalla terassikierrokselle ja päättää sen homobaariin, jollaisessa Ilari ei ollut koskaan ennen käynyt.

Siinä makoillessamme Jere-eno ja Ludde tulivat kauppareissulta kassit täynnä ruokaa. He olivat hieman yllättyneitä nähdessään Ilarin. Kolmikko tiesi toisensa judokisoista, vaikkeivät samassa sarjassa otelleetkaan. En ollut puhunut mitään kenestäkään heistä toisille. Enolle olin vain maininnut, että vaihtelen sähköposteja yhden porilaisen judokan kanssa. Pojat pyysivät Ilarin ja minut syömään lounasta noin tunnin kuluttua. Lupasimme tulla. Ilari tenttasi minua, mistä tunsin tuon kaksikon. Selitin sukulaissuhteeni ja myönsin, että äijät olivat homopari. Ilari ihan riemastui, vaikka tunnusti, ettei olisi sellaista jätkistä ikinä uskonut, kun olivat sellaisia korstoja ja kovia ottelijoita.

Puolentoista tunnin kuluttua enolta tuli tekstari: ’Ruoka on valmista. Panetko sää sitä?’ ’Joo ja se mua.’ ’Hyvä juttu. Judokat on siinäkin parhaita.’ En näyttänyt viestejä Ilarille, sanoin vain, että nyt syömään. Saimme tosi iloisen vastaanoton. Ja tuskin olimme ehtineet istua pöytään, kun Arttukin ilmestyi paikalle. Judopiirit on aika pienet, veljeni ja Ilarikin nimittäin tiesivät toisensa. Olipa hilpeä lounas, vaikka puheenaihe oli aika suppea, judo nimittäin. Jälkeenpäin Ilari naureskeli, että hän oli nyt takuulla tavannut judopiirien kaikki homot. En oikein usko, viisikö monesta tuhannesta meitä vain olisi.

Lounaan jälkeen koko porukka riisui yläosattomaksi. Vietimme muutaman tunnin pihalla auringon paahteessa pelaten krokettia. Ilari kertoi myöhemmin, että oli joutunut nielemään litroittain kuolaa, kun ympärillä pyöri niin saatanan hyvännäköisiä homoja. Pelin jälkeen saunoimme. Lauteille ei mahtunut koko porukka kerralla, niinpä eno ja Ludde saunoivat erikseen ja me nuoret keskenämme. Vähän minun piti jo ärähtää Artulle, kun hän äityi pullistelemaan Ilarin edessä helvetin typerästi. Kai hän tuli hiukka kiimaan, mikä ei tietysti ole ihme, on Ilari siksi komea. Onneksi veljeni ei kuitenkaan päässyt mukaamme terassikierrokselle, kun hän oli menossa treffeille jonkun uuden pokansa kanssa. Eno ja Ludde kuitenkin lähtivät kanssamme. Lupasivat, etteivät notku perässämme koko iltaa.

Kierroksemme sujui melko rattoisasti. Esiliinamme luovuttivat jo kolmannen terassin jälkeen. Illan ehkä merkittävin hetki oli, kun ohitimme yhden torin kulmaan pysäköidyn poliisiauton. Sen kuskin vieressä istui virkahaalarissaan Pasi! Hän huomasi minut selvästi. Mutta juuri kun olin hämmästyneenä tervehtimäisilläni häntä, hän käänsi nopeasti päänsä poispäin. No vittu, ei sitten tunneta, ajattelin ja Ilarille kirosin hiljaa kaikki heterot, jotka eivät uskalla enää tunteakaan entisiä homoilukavereitaan. Ilari puolestaan kertoi, ettei hän uskaltaisi tunnustautua kotimaisemissaan homoksi missään tapauksessa. Hän asui vielä kotonaan eikä kotiväki ollut erityisen suvaitsevaista. Lisäksi hän oli juuri aloittanut työt telakalla hitsaajana eikä sielläkään arvannut luottaa työkavereiden avarakatseisuuteen. Ymmärsin häntä enkä ole koskaan tuputtautunut vierailemaan Porissa.

Homobaarissa viivyimme kolmisen tuntia. Väkeä ei ollut ruuhkaksi asti. Yhden tutun näin, mutta emme vaihtaneet kuin pari sanaa. Hän selvästi tuijotti Ilaria kateellisena, mikä tietty ilahdutti minua. Ilari itse oli baarissa samanaikaisesti utelias että vaivaantunut. Jälkeenpäin kotimatkalla hän tunnusti, että oli pelännyt jonkun yrittävän lähestyä häntä iskumielessä. Nauroin, että jätkä, joka olisi yrittänyt iskeä hänet minulta, olisi saanut turpaansa. Ilari nimitti minua vittuillakseen sankarikseen, mikä johti mukavaan nahisteluun. Nujuaminen jatkui vielä kotonanikin ja päätyi sängylle, jolla ruttaismme lakanat ja peiton solmuun. Huipennukseksi Ilari nussi minua mahtavan rajusti. Siinä voimat meni molemmilta ja sammuimme sylikkäin kortsu vielä Ilarin kalulla.

Seuraavan päivänä saattelin Ilarin asemalle puolen päivän aikoihin. Kumpikin iloitsi, että olimme päässeet toteuttamaan parin vuoden haaveilumme. Suhteemme jatkuu edelleen. Tapaamiset ovat tietysti turhan harvoja. Meillä on seksitreffit noin kahden kuukauden välein. Toisaalta ne on sitten sitä kiihkeämpiä. Ja joka tapauksessa viestittelemme monta kertaa viikossa.

Seuraavan viikon torstaina sain tekstarin Pasilta. Hän ehdotti tapaamista. Vastasin, että minun puolestani hän voi olla rauhassa, en aikonut paljastaa hänen poliisikollegoilleen hänen seikkailujaan homojen kanssa. Hän tekstasi, että hän halusi tavata minua ihan muuten vain, vanhan kaveruuden merkeissä. Niin sitten suostuin tapaamiseen yhdessä pubissa. Naurettavaa, mutta olin hieman pettynyt, ettei hänellä ollut sitä poliisihaalaria. Muuten hän oli parissa vuodessa aikalailla miehistynyt. Takuulla oli ahkera salilla kävijä – sen hän myöhemmin tunnustikin, judon hän oli kuitenkin lopettanut. Kuulumisten vaihto oli hapuilevaa. Lopulta Pasi kysyi, voisimmeko kokeilla taas rosvo ja poliisi –leikkiä. Jaahas, tästä oli siis kysymys, tuhahtelin mielessäni, mutta sanoin: ’Käyhän se, jos pukeudut poliisiunivormuusi.’ Pasi punastui ja mutisi: ’Ei se taida käydä.’ ’Ai, se virkapuku on pyhä eikä sitä sovi häväistä spermasuihkulla.’ ’Älä vittuile.’ ’Sorry.’

Vaan sitten huomasin Pasin vasemmassa kädessä kultaisen sormuksen. ’Mikä tuo on?’ kysyin ihan viattomasti. Hän meni ihan sekaisin. Yritti peitellä sormusta toisella kädellä. Ähkyi ja haukkoi henkeä. ’Niin, ööö, tämä… tuota… mää olen mennyt naimisiin.’ ’Vau, onneksi olkoon. Kuka se mies on?’ ’Nainen. Ei se mikään jätkä ole. Nainen.’ Hölmistyin totaalisesti ja sitten raivostuin: ’Siis sinä olet naimisissa naisen kanssa ja yrität nyt päästä sänkyyn minun kanssa?’ ’Niin. Joo.’ ’Haista jätkä pitkä paska. Sää olet iljettävä. Vastenmielinen.’ ’Perttu, hei…’ ’Painu sinne vittuun! Persettä ei tipu!’ Pomppasin pystyyn, meinasin vetää Pasia turpaan, mutta häivyin paikalta nopeasti ja raivoissani. En olisi mennyt Pasin kanssa sänkyyn, vaikka puoliso olisi ollut jätkä, mutta että nainen. Taisin olla loukkaantunut, kun Pasi saattoi olettaa, että suostuisin moiseen aviopetokseen.

Pasi pommitti minua noin viikon verran tekstiviesteillä ja pyysi saada selittää. Vastasin vain kerran, ettei kiinnosta, mutta etten myöskään kerro kenellekään hänen touhuistaan. Tosin enolle ja Luddelle kerroin. Tuohtuneena. Äijät rauhoittelivat minua ja selittivät, että monetkin ukkomiehet haluavat silloin tällöin piristää kuihtunutta seksielämäänsä rakastelemalla homojen kanssa. Sanoin, etten tietenkään voi tuomita näitä miehiä, mutta en myöskään aio panna heitä. Tai antaa panna minua. Miten väärässä olinkaan.

Elokuun puolivälissä, kun illat olivat jo aika pimeitä, eräänä iltana lähempänä puolta yötä mökkini ovelta kuului arasteleva koputus. En odottanut ketään. Pasihan se siellä. Sinisessä univormussaan. Ujona punastellen ja ähkyen. Päästin hänet sisään. ’Perttu, mää en kestä. Mun on pakko saada sun kyrpää.’ ’Jumalauta, Pasi, sää oot ukkomies.’ ’Joo, mutta silti.’ ’Ei tuu kauppoja. Ja nyt ulos.’ Ryhdyin työntämään häntä ovelle, mutta hän panikin vastaan. Ja tappeluhan siitä tuli. Aika raju. Oikeastaan oli melko upeaa tapella sen univormupoliisin kanssa. Vaikka olikin kasvattanut isot lihakset, ei Pasi silti pärjännyt minulle. Tai sitten hän ei ollut täysin tosissaan – aiemminhan hän oli tykännyt, kun oli joutunut tappiolle väännöissämme ennen seksiä. Panin hänet sellaiseen kivuliaaseen lukkoon, että hän alkoi nyyhkyttää. Ja sitten minä raiskasin hänet, univormu nilkkoihin ja patukkaa perseeseen. Tai ehkä se olikin Pasi, joka raiskasi minut. Saihan hän minut panemaan itseään. Ja ainakin hän ulisi ihan hurmiossa ja kiitteli jälkeenpäin. Itse olin hämmennyksissä, toisaalta ärsytti, mitä olin tehnyt, toisaalta olin nauttinut täysillä siitä tappelusta ja poliisin alistamisesta kyrvälläni. Miksi helvetissä elämä ei voi olla yksinkertaisempaa.

Yksi huvittava seuraus tappelusta oli. Jollakin konstilla olin onnistunut – vahingossa – iskemään Pasia oikeaan silmäkulmaan. Se muurautui sittemmin umpeen ja muuttui mustaksi. Vaimolle hän oli selittänyt, että se oli tullut töissä pidätystilanteessa. Työkavereille hän oli kertonut ottaneensa huvin vuoksi matsin hyvän kaverin kanssa ja oli sattunut vahinko. En minäkään hänen asemassaan olisi tunnustanut saaneeni turpaan homolta.

Näin Pasi palasi takaisin elämääni. Armollisena surkeita ukkomiehiä kohtaan suostun panemaan häntä silloin tällöin. Ja aina ensin hän haluaa painiskella – yleensä ilman univormua. Tapaamme viidestä kuuteen kertaan vuodessa. Olen kertonut hänestä sittemmin niin Ilarille kuin Artullekin. Ilarin mielestä Pasi on outo, mutta kyllä hänkin olisi valmis panemaan poliisia perseeseen. Lupasin, että järkkäisin jossain välissä tapaamisen kolmistaan. Ensin ehti kuitenkin Arttu. Hän hihkui riemuissaan ja vaati päästä uusimaan sen muinaisen Pasin porukkapanon.

Pasi otti yhteyttä lokakuun alussa. Kysyin, kävisikö hänelle ryhmäseksijuttu Artun kanssa. Ensin hän kauhistui, mutta kun vakuutin, että Arttu ei jutusta muille huutele, hän suostui. Itse asiassa muisteli naureskellen sitä ensimmäistä kertaamme kolmistaan, se oli kuulemma ollut mahtava kokemus. Niin hän sitten tuli luokseni, jossa Arttu oli jo ihan kiimassa. Tämä oli tullut suoraan koulusta omalla avaimellaan ja odotellut jo monta tuntia. Yllätin hänet tietysti katselemassa pornoa läppärilläni. Hän selitti, että oli viisasta runkata yhdet mällit etukäteen, niin sitten ei heti laukea, kun tunkee vehjettään Pasin tiukkoihin pakaroihin. No jaa, ei tyhmä idea, runkkasimme molemmat.

Pasi tuli siviileissä. Ilmaisimme Artun kanssa pienen pettymyksen univormun puutteesta eli tartuimme vierastamme nahkatakin rinnuksista ja painoimme hänet rajuhkosti seinää vasten. Sitten tosin suutelimme ja kourimme häntä joka puolelta, haaroistakin. Pasi vastusteli sopivasti saadakseen meidät käyttämään kovempaa voimaa. Hän onnistui. Me veljekset riehaannuimme melkoisesti. Revimme häneltä ja itseltämme vaatteet pitkin lattiaa, jolla ryhdyimme möyrimään yhdessä kasassa. Hirmuinen ähinä ja puuskutus täyttivät pikku mökkini. Kolme kovaa kyrpää tökki toisiinsa kuinka sattui ja välillä kivuliaasti. Lopulta kiima oli niin mieletön, että oli pakko raahata Pasi liukasteen ja kortsujen luo.

Paiskasimme Pasin sängylle. Siinä vaiheessa tuli pieni viivästys, kun Artun ja minun piti vähän ottaa yhteen siitä, kumpi panee Pasia ensin. Vieraamme ratkaisi asian himokkaan bottomin tyylisellä sovittelulla: pankaa yhtä aikaa. Yritimme. Minä kävin selälleni alimmaiseksi, Pasi minun päälleni kaluni sojottamassa persevaossa ja Arttu tunkemassa kyrpäänsä päällimmäisenä. Ei onnistunut. Meillä veljillä oli liian isot mahtuakseen Pasiin yhtä aikaa. Poliisimme olisi halunnut meidän yrittävän voimakkaammin, mutta minä kyllästyin turhaan ähellykseen. Luikertelin poikien alta. Arttu aloitti saman tien tarmokkaan paukutuksen ja Pari voihki nautinnollisesti. Yritin välillä vetää veljeäni pois, koska oli muka minun vuoroni välillä. Ei mitään tehoa, vain kiukkuisia huitaisuja naamaani kohti.

Kun Arttu oli selvästi tulemaisillaan, tartuin liukasteeseen ja ruiskin nopeasti sitä hänen perseeseensä. Samassa veli rojahti Pasin selkään kaikkensa antaneena. Survaisin voimalla kumitetun vehkeeni velipojan suoleen. Jestas, että veli osaakin kiroilla. Paukutin suurella riemulla. Pasi-parka alimmaisena päästeli älähdyksiä ja voihketta työntöjeni tahdissa. Koska Artun kyrpä oli vielä vieraamme takamuksessa, tapahtui sellainen ihme, että kalu ei surkastunutkaan vaan oli tuota pikaa taas naimakunnossa. Löysimme nopeasti Artun kanssa sellaisen molempia tyydyttävän rytmin, että kun minä työnsin, hän vetäytyi ja päinvastoin. Panimme vierastamme kuin hyvin rasvattu kone. Minä tulin ensin – Arttuhan oli jo kerran ampunut liemensä Pasiin – ja vetäydyin puuskuttamaan patjalla siihen viereen. Pasin naama oli vääristynyt uskomattoman hurmioituneeseen ilmeeseen. Kun velikin oli taas tyhjentänyt itsensä, teimme Pasille palveluksen. Minä sijoitin perseeni hänen naamalleen, hinkkasin sitä siinä ja puristelin hänen nännejään – kipeästi. Arttu könysi ottamaan vieraamme kullin suuhunsa ja puristeli samalla palleja. Pasi vinkui persevaossani ja kouristeli, kunnes ampui spermansa Artun suuhun, joka puolestaan sylki ne häpykarvoille. Suihkun jälkeen Pasi oli kovasti kiitollinen meille. Me taas pilkattiin häntä varsin pantavaksi noin niin kuin ukkomieheksi. Vähän hän nyrpisteli, pullisteli isoja hauiksiaan ja tunki niitä naamaamme. Nauroimme entistä enemmän.

Ilari pääsi näihin poliisipanoihin vasta keväällä, siis lähes vuosi hänen ensimmäisestä seksivisiitistään. Olihan hän ehtinyt jo viidesti käydä viettämässä viikonloppua luonani sitä ennenkin, mutta silloin harrastimme seksiä vain keskenämme. Ja millaista seksiä! Vaikka Ilari on tosi mukava mies – Mies isolla ämmällä – sängyssä hän osaa olla todella hurja. Meidän sänkypainimme muuttui välillä aika raa’aksi ja väkivaltaiseksi. Minua se ei haitannut, päinvastoin, vaikka en voittanut hänet kuin kerran. Ja se hurmioitunut paneskelu niitten painien päätteeksi, huhuh, sanon vain.

Kun Pasi sitten kerran huhtikuussa kaipaili reipasta rakastelua, panin ehdoksi, että Ilarikin saa osallistua ja että Pasilla on se virkahaalarinsa. Kakistellen hän suostui ehtoihin. Ei Ilarikaan mukisematta suostunut ryhmäseksiin, mutta kun toisaalta pääsisi panemaan poliisia, hän ei lopulta voinut vastustaa kiusausta. Kokoonnuimme luokseni perjantai-iltana. Alusta alkaen jätkät kyräilivät toisiaan jotenkin vihamielisesti. Kumpikin pullisteli täynnä testosteronia tyyliin ’täältä kyllä pesee, jos tarvis’. Minulta kesti hetki tajuta, että he taisivat olla mustasukkaisia minusta. Minuahan se miehinen uho vain kiihotti ja niinpä usutin heidät ottamaan mittaa toisistaan ihan kunnolla. Melkoinen tappelu siitä tulikin. Kaksi miestä, poliisi haalarissaan ja duunari nahkatakissa toistensa kimpussa, hikoilua ja puuskutusta ja kiroilua. Pompin ympärillä itse alastomana ja nopeasti kyrpä pystyssä. Pasi tietenkin joutui antautumaan katkerana, mutta sai suureksi ilokseen nyt kaksi kyrpää yhtä aikaa perseeseensä. Se onnistui, koska Ilarilla on vähän pienempi kuin Artulla. Minäkin rakastin sitä. Tuntui aivan upealta, kun Ilarin ja minun kalut kaikessa toveruudessa ja toisiaankin hinkaten jyystivät Pasin suolta. Ei se kyllä loppuun saakka niin onnistunut, vaan liemet ammuimme erikseen kumpikin vuorollaan. Pasi kertoi minulle myöhemmin, että kyllä hän voisi ottaa joskus uusinnankin, mutta turpiinsa ei suostuisi enää ottamaan. Uusintaa ei ole tullut.

Muuten se viikonloppu Ilarin kanssa meni vanhan kaavan mukaan. Rajua keskinäistä paneskelua, kevyttä seurustelua ja saunomista enon ja Ludden kanssa ynnä käynti homobaarissa. Lisäksi Ilari jaksoi marmattaa mustasukkaisuuttaan. Se ei koskenut vain Pasia, vaan myös minun irtopanojen harrastamistani. Olen monesti sanonut hänelle, että lopetan ne sinä päivänä, kun hän muuttaa tänne asumaan minun kanssani. Se ei kuulemma tule koskaan toteutumaan, niin sitten käskin häntä lopettamaan ruikuttamisensa. Ei ole näinä vuosina lopettanut, mutta siedän sitä, koska luulen, että olen vähän rakastunut Ilariin. Ja paskat, en minä mitään luule, minä tiedän: rakastan Ilaria niin, että sydämeen sattuu! Kaipaan häntä mielettömästi, kun hän ei ole paikalla, ja sekoan onnesta, kun hän on.

Sinä keväänä Arttukin kirjoitti ylioppilaaksi ja hyvin paperein. Hän pääsi opiskelemaan arkkitehtuuria, mutta kävi siis ensin intin. Artun lakkiaisista tuli isot sukujuhlat. Pohjoisen väki tuli bileisiin Jaakko-enoa ja hänen vaimoaan lukuun ottamatta, he jäivät hoitamaan tilan eläimiä. Kun Arttu lähti juhlimaan koulukavereidensa kanssa, me muut siirryimme enon ja Ludden luokse saunomaan ja ryyppäämään – äiti ja mummo eivät juoneet. Luulen, että silloin viimeistään suku alkoi oivaltaa enon ja Ludden suhteen luonteen. Eivät kylläkään kauhistelleet tai vittuilleet. Myöhemmin illalla kun vanhukset, äiti ja Aino palasivat äidin luokse, me pojat – eno, Ludde, Väinö, Ilmari ja minä – jäimme jatkamaan ryyppäämistä eikä serkkupojille ollut mikään ongelma yöpyä homoenonsa luona. Arttu muuten könysi aamuyöllä reissultaan mökkiini ja viereeni. Hän haisi niin pahasti viinalle, etten aamullakaan suostunut rakastelemaan hänen kanssaan. Sitten hämmentävä kokemus, ihan niin kuin minäkin pari vuotta aiemmin Arttu sai isänisältä tuhat euroa ja onnittelut. Emme silloin kiittäneet.

Seuraava suuri sukujuhla olivat myöhemmin kesällä Väinön häät pohjoisessa. Morsian oli nätti, raskaana ja sulho hemmetin komea. Oli myös liikuttavaa nähdä äiti ja eno ensimmäistä kertaa yhdessä lapsuutensa maisemissa. Että sitä juttua piisasi, kun he esittelivät Artulle ja minulle paikkoja ja mitä olivat missäkin puuhanneet. Muut jäivät sinne vielä viikoksi, minä jouduin palaamaan töihin ja rakastelemaan Ilarin kanssa, jolla oli kesäloma ja siksi viipyi luonani melkein kaksi viikkoa. Sitä onnen aikaa. Kyrvät ja perse olivat suurin piirtein palorakoilla siitä paneskelusta.

Kun Arttu meni sinne armeijaan, ilmoitin, että haluan ehdottomasti painia ja rakastella sotilaan kanssa. Hän tuli ensimmäisellä lomallaan heti luokseni ja lomapuku yllään. Me niin tykkäämme toisistamme, että ilolla toteutamme toistemme toiveita – joskus äkäisesti hammasta purren. Niin sitten alaston minä ja sotilasasuinen veljeni kävimme riemukkaan taistelun. Nauroimme ja hihkuimme, tietysti myös kiroilimme. Kiskoin Artun housut polviin ja pamputin hänen takamuksensa. Heti perään sitten tosin päin. Veljeni inttiaikana ehdimme harrastaa sotilaspanoja vielä pari kertaa. Hän muuten halusi niillä kerroilla, että minullakin täytyy olla jotain kampetta päällä. Toisella kerralla minulla oli nahkatakki, farkut ja buutsit. Seuraavalla kerralla sonnustauduin sadekamppeisiin ja kumisaappaisiin – tämän olin oppinut yhdeltä pervolta kertapanoltani. Muutoin Arttu jaksoi kyllästyttää minut niillä inttijutuillaan. Olisittepa olleet seuraamassa, kun hän pääsi vauhtiin enon ja Ludden kanssa. Olin koko lailla ulkopuolinen. Ehkä se vapautus on sulkenut minut ulos jostakin olennaisesta miesriitistä. Eipä toisaalta ole suurikaan suru.

Vajaa vuosi sitten isänisämme soitti Artulle. Hän kertoi suunnittelevansa muuttoa tänne ja halusi tavata meidät, ainoat lapsenlapsensa, joita ei ollut nähnyt liki kahteenkymmeneen vuoteen. Olin tainnut silloin olla jotain seitsemän vuotta. Arttu oli sanonut, että tapaaminen tuskin onnistuu, varsinkaan jos isoäiti on mukana. Ukko oli tuhahtanut, että hän oli eronnut siitä noita-akasta jo kuusi vuotta aiemmin. Siitä oli kuulemma tullut vuosien myötä aina vain häijympi ja katkerampi päällepäsmäri ja niin mies oli heittänyt sen pellolle. Arttu oli sanonut, että siinä tapauksessa hän juttelee kanssani ja soittaa sitten päätöksemme.

Tapasimme sen hotellin aulassa, jossa isoisä yöpyi sillä asunnonostomatkallaan. Hän osoittautui pitkäksi, hoikaksi harmaapääksi. Hän liikuttui silmin nähden meidät tunnistaessaan. Sanoi olevansa ylpeä niin komeista ja miehekkäistä pojanpojistaan. Arttu ja minä pidättäydyimme tunteilusta sen kuitenkin vieraan vanhuksen edessä. Hän kertoi, että vasta oikeudenistunnossa hänelle oli paljastunut, minkälainen hirviö hänen poikansa oli. Hän syytti siitä vaimoaan, jonka vastuulle hän oli pääasiassa poikansa kasvatuksen jättänyt. Meiltä isoisä pyysi rukoillen anteeksi, ettei ollut älynnyt nousta puolustamaan meitä ja äitiä. Me emme oikein osanneet sanoa siihen mitään, me vain kohautimme olkia: mennyt mikä mennyt. Isoisä osti keskustasta ison kolmion ja muutti siihen. Minä en ole juurikaan tekemisissä hänen kanssaan, Arttu jonkin verran. Homoudestamme emme ole hänelle vihjanneet. Ehkä pitäisi. Nähtäisiin, kuinka pitkälle hänen välittämisensä ulottuu.

Valmistun siis lähiaikoina taiteen maisteriksi – hullu nimike. Vaikka teen hommia tietokoneella, niin kyllä minä edelleen aktiivisesti myös maalaan ja piirrän. Ja harrastan liikuntaakin, vaikka judon olenkin pääasiassa jättänyt. Silloin tällöin treenaamme Artun, enon ja Ludden kanssa poikien kellarissa. Siellä käyn myös nostelemassa painoja, hakkaamassa ja potkimassa nyrkkeilysäkkiä. Lisäksi juoksen, pyöräilen, uin ja hiihdän. Niin että tiukassa lihassa olen edelleen. Ja seksiä harrastan ahkerasti aina vain – irtopanoja pääasiassa. Panen yhä harvemmin Arttua, joka on nyt vajaan vuoden seurustellut vakituisesti yhden Hessun kanssa, Pasia silloin tällöin, vaikka minua ärsyttääkin hänen kaksinaamaisuutensa vaimoaan kohtaan sekä raivostuttavan harvoin Ilaria, joka kuitenkin on minulle rakkain mies. Vaikka tässä omassa tarinassani olen ehkä painottanut tuota väkivaltaa ja muuta hurjuutta, oikeasti elämässäni on enimmäkseen naurua. Mutta enemmän nauraisin ja iloitsisin, jos tuo paskapää Ilari suostuisi muuttamaan luokseni.

2 kommenttia viestissä: “Kaikillahan meillä on tarinamme”

  1. 1234567 says:

    Hyvin kirjoitettu.

  2. guy1984 says:

    Mahtava tarina kyll.
    Itse tykkäisin kyll jos sais tuollaista seksiä, saavana osapuolena 😉
    Ja tuollaiselta mieheltä, ni ois mahtavaa

Kommentoi

top