search
top

Kivi – Paperi – Sakset

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (168 votes, average: 3.63 out of 5)
Loading...

Pihatiellä lemusi sakea ruudinkäry. Rastaatkin pyrähtivät hädissään lentoon marjapensaista ja katosivat autereiseen aamuun. Laukausten kaiku kumisi vielä omenapuissa, kun sain manattua nytkähtelevän autoni liikkeelle. Hylsyt lensivät savuten nurmelle, haulikko ladattiin uudelleen ja mies lähti juoksemaan perääni. Se oli täpärällä. Renkaat narskuen kurvasin oikealle ja kaduin ratkaisua välittömästi. Helvetti, umpikuja!

Näin peilin kautta koko ajan lähestyvän hahmon, kuulin tömisevät askeleet ja haistoin kuoleman uhkaavan läheisyyden. Pakki silmään, peruutus penkereen yli roskakatoksen kulmille ja nopea kiihdytys toiseen suuntaan. Mies seisoi leveässä haara-asennossa kadulla ja ampui ilmaan.  En uskaltanut katsoa taakseni, vaan puristin rattia ja seurasin lauantaiaamun verkkaista liikennettä. Koko vartalo vapisi vielä jääkylmässä hiessä, kun saavuin Turunväylälle. Talo jostain lähdin kiireellä, sijaitsi jossain Leppävaaran kupeessa.

Ajoin pitkään päämäärättömästi, ennen kun pystyin rentoutumaan ja tekemään suunnitelmia. Oli kesän ensimmäinen kuuma päivä. Elokuulle asti sitä saatiin odottaa. Lidlin digitaalisen lämpömittarin numerot näyttivät sulavan kuin jäätelö ja mustan asvaltin yllä leijaili helteinen utu. Kolmen viikon kesäloma oli alkanut, eikä poikamiehellä ollut kiinnikkeitä arjen siteisiin. Vaihtovaatteet olivat putkikassissa takaluukussa ja lompakossa oli yhtä vaille täysi levy kortsuja.

Joensuusta länteen, Kuopiosta pohjoiseen, hyräilin laulun mukana ja yritin ennallistaa edellisen illan hyvän fiiliksen. Se oli siivittänyt kunnon kaatoon Tulisuudelmassa. Ohitin Nuuksion kansallispuiston kyltin, mutta eräretkeilyä oli ollut jo liikaa tälle viikonlopulle. Uskalsin viimein keventää kaasulta, ukko ei ollut lähtenyt perään. Ironista kyllä, juuri Kakkostiellä huomasin unohtaneeni siinä kiireessä kalsarit taloon. Nyt se jo huvitti, silloin ei.

Käännyin Masuunin ABC:lle, tankkasin ja kävelin kassalta musta kahvi kädessäni ikkunapöytään. Ihmisiä piipahteli hellevaatteissaan ostamassa Kenoa, kaljaa ja lasinpesunestettä. Noutopöytä tuoksui pussikastikkeelle. Joku tankkasi bensaa muovikanisteriin. Ehkä hän oli menossa mökille ajamaan ruohoa. Mökki…ai että kun puulämmitteinen sauna tekisi yön pumppaamisen jälkeen hyvää! Nenään leijaili kuvitteellista saunan savua, grillihiilten käryä, oluen tuoksua…

Eikös Pekka asunut jossain näillä kulmilla, minulla välähti.

Kolikot kilahtivat pitkin lattiaa. Pysähdyin katsomaan, miten nuori äiti valkoisissa kesähousuissa kumartui noukkimaan niitä ja yritti samalla pitää kinuavaa lasta aloillaan. Ohuen kankaan läpi piirtyivät mustat pikkupöksyt. Perse oli muutenkin miellyttävä. Se toi mieleen yöllisen hoidon takamuksen: pyöreä ja nukkainen kuin persikka. Kesähousujen vyötärö  laskeutui, perse pyöristyi ja stringien narut pilkahtivat vaosta.

Tosiaan, Pekka ja Satu olivat ostaneet vanhan tilan pari vuotta sitten Karkkilan takaa. Olin aina luvannut ja luvannut tulla käymään, mutta niin se oli vain jäänyt. Siinä hellepersettä tuijotellessani mieleen juolahti, miten Satu oli muistuttanut humalapäissään eräällä Tavastian keikalla talvella, etten vieläkään ollut lunastanut voittoani. Kivi, paperi, sakset. Sitä oli pelattu nuorempana aina porukalla asiasta kuin asiasta. En edes muista mikä oli viimeisin, lunastamatta jäänyt palkinto. Ehkä Clynelish-pullo.

Keitättekö kahvit? Vieläkö palkinnon voi lunastaa?” Naputtelin Pekalle viestin ja jäin odottamaan. Tummakutrinen nainen sai kolikkonsa lompsaan ja lähti taluttamaan pillimehun saanutta lasta. Nainen sipaisi kiharaa otsaltaan ja hymyili minulle. Iirikset vilkuttivat veikeästi ja silmät laajenivat vihjaillen. Lämmin katse tunkeutui ihoni alle. Ehkä jonain toisena päiv– puhelin värähteli viestin merkiksi. ”Mikä ettei! Rosvopaisti on tuloilla, sauna lämpenee nopsaa ja palkinto on odotellut täällä”. Maistoin jo viskin savuisen aromin, kun heitin lopun pikikarstan kurkkuuni ja lähdin jatkamaan matkaa.

Ajoin kerran umpikujaan, ennen kuin löysin Pekalle vievän tomuisen hiekkatien.

Paikkahan oli täysi idylli! Kuin omituinen sekoitus hippien yrttitilaa ja ränsistynyttä mummolaa keskellä skutsia. Risuaita oli kaatunut, piennar täysin heinittynyt ja saunarakennuksen toinen pää romahtanut. Talon punainen maali oli haalistunut auringossa. Huvikumpu, ajattelin.

”Tervetuloa maalle, meidän landelle”, Pekka huikkasi ja käveli vastaan pitkä tukka kiinni.

Minusta näytti, että laiha muusikonruumis oli saanut muutaman kilon lihaa sitten viime näkemän. Olin jo jatkaa riimiä, kuinka kukat kukki tuoksui niin, mutta sen sijaan kättelin ruutupaitaisen miehen. Muutama kana säntäsi kotkottaen piharakennuksen kätköihin.

”On teillä melkoinen Piippolan vaarin talo täällä! Vai yksinkö sä tiluksia hoidat?”

”Jos se olis tuon varassa, niin kanatkin munis kokkelia täällä”, naisen ääni naurahti.

Satu nousi aivan yllättäen timoteiden takaa kuin Halle Berry merestä. Ilmeisesti ylikasvanut puutarha kätki sisäänsä kasvimaan. Ainakin nainen kantoi multaista pihakuokkaa olallaan. Hänen asusteensa näytti varsin kotoiselta: punainen löysä Electric Sauna-bänditoppi, musta lyhyt kesähame ja kosteana lotisevat suuret kumisaappaat. Satu oli kietaissut ruskean tukkansa poninhännälle ja näytti kasvoiltaan tavallista nuoremmalta. Ajattelin että maalaiselämä oli tehnyt hyvää tai täällä porakaivoon kertyi nuoruuden eliksiiriä, mutta sitten keksin, että hänellä ei ollut meikkiä lainkaan. Satu riisui puutarhahansikkaansa ja ojensi kätensä.

”Maltoit astua ulos Kalliosta”, hän virnisti esikot kasvoillaan. Tuo lämmin käsi oli äsken kitkenyt punajuuria.

”Joskus Kivenkin on tultava Kalliosta”, vitsailin nimelläni.

Hieraisin ensin silmiäni ja ajattelin mielikuvitukseni tehneen tempun, mutta toisella vilkaisulla varmistuin: Satu antoi huolettomien rintojensa keinahdella löysässä topissa ilman liivejä. Ei siinä mitään, vielä ne olivat aika pätevät tissit. Mitä nyt roikkuivat vähän. Punaista kangasta vasten erottui tummempana kainaloiden kosteat reunukset sekä melko pienet, mutta jännittyneet nännit.

”Oikeastaan mä tulin sitä palkintoa lunastamaan, mistä muistutit talvella”, iskin silmää.

”Joo-o. Mutta ei kai sitä nyt tässä…heti kylmiltään”, Satu takkuili sanoissaan ja meni kumman vaikeaksi.

”No mutta. Käydääs katsomassa paikkoja”, Pekka rykäisi.

Katseltiin kasvimaat ja kanalat, kerrattiin saunan remonttisuunnitelmat ja syksyllä saapuvan siirtoviemärin kustannus. Pekka esitteli tilukset ylpeästi, mutta kuin pidättelisi samalla jotain suurta sisällään. Olin tuntenut tyypin parikymmentä vuotta ja tiesin, että jotain sieltä tulisi. Pekan silmiin syttyikin outo välke, kun hän kiipesi vanhan navetan siltaa ylisille ja avasi tuplaovet. Seinustalla lojui kuivia pölyisiä olkia, joiden tuoksu vei lapsuuden kesiin Sotkamon mummolaan, mutta liuskojen päällä oli jotain aivan muuta.

”Tätä mä tässä oon pari vuotta duunannu”.

Vuoden -58 Ford Fairlane 500 Skyliner kiilsi turkoosina, kuin se olisi juuri vahattu. Oli pakko vislata, niin hienolta se näytti. Kromi säteili. Kierrettiin autoa ympäri. Pekka luetteli vaihdettuja osia, hintoja, Yhdysvalloista tehtyjä tilauksia ja lukemattomia työvaiheita. Hyvään kuntoon hän oli auton saanut. Ylisillä oli myös ruosteinen haravakone ja vanha aura, joiden kunnostuksesta oli murjaista vitsin, kun pääskynen alkoi siristellä. Se oli väsännyt savimajansa kurkihirren päälle.

”Toiset poikaset jo, kesäpoikaset”, Pekka tiesi. ”Räkättirastaita on pirusti. Me viime kesänä ammuttiin niitä Jaripekan kanssa”.

Satu kumartui kasvimaalla parahiksi, enkä voinut olla vilkaisematta. Hame hilautui pakaroiden kaariin paljastaen päivettymättömät reidet ja solakat pohkeet. Kuvittelin, kuinka pyllyposkien välistä pilkotti häpyhuulten pullea liitos. Niteen välissä olisi mahlaa tihkuva reikä.

Tulisuudelmasta löytämäni nainen oli halunnut suuseksiä. Hän oli huokaillut kimeästi – toinen jalka tuolin käsinojalla -, kun olin nuollut posliiniksi ajeltua somaa pillua. Ikään kuin tussu olisi aluksi vieraskoreillut lehdyköidensä kätköissä, mutta klitoriksen imeskelyn jälkeen se oli auennut niin kuin lipas, jonka lukkosalvat napsautettiin auki. Suussa viipyili yhä pillun makea maku.

”Miten sä nyt tänne tänään osuit? Ihanko suunnittelit etukäteen?” Pekka uteli.

”Täytyy myöntää, että oli tuossa aamulla tilanne päällä”, naurahdin. ”Tuli ajolähtö”.

”Jäitkö housut kintuissa niinku ennen?” Pekka naurahti.

”Kyllä ne housut oli lattialla ja kalu vielä sisässä”, jätin kertomatta raivostuneen aviomiehen metsästyshaulikon käytöstä. ”Ei kai tästä kyläilystä ollu haittaa?”

”Ei mitään. Satu vähän vaan yllättyi. Luuli, että olit unohtanu. Voit olla vaikka yötäkin. Sehän oikeestaan kuuluu tilanteeseen. Satun sisko miehineen tulee kyläileen vasta huomenna…”

Loppu Pekan lauseesta vaimeni, kun sanat hiersivät toisiinsa sopimattomina kappaleina ja aiheuttivat kitkaa. Kuuluu tilanteeseen. Mihin tilanteeseen?

Kumisaappaista lähti valtava molskahdus, kun Satu riisui ne kuistilla ja kipitti kostein paljain jalkapohjin keittiöön. Pian kahvi alkoi tuoksua, mikrokin piippasi.

”Otatko mustana vai maidolla?” Satu huhuili.

Kiertelin asumusta Pekan bassoja ja Sadun valokuvia katsellen. Hän näytti aika grungelta ylioppilaskuvassaan. Silmät olivat flirttailevat ja tukka oli pöyhitty välinpitämättömän näköiseksi. Nuoruuden angstin aisti. Lipaston toisessa kuvassa Satu istui kesämekossaan veneen tuhdolla, vieressä nuorempi tummatukkainen nainen, jonka piirteissä ja mittasuhteissa oli jotain samaa.

En vieläkään päässyt irti kummasta tunteesta, joka viestitti minun unohtaneen jotain oleellista.

Kahvit nautittiin itseleivotun pullan kera. Kaappikello vei taas mummolaan. Elämän käynti oli verkkaista. En malttanut olla vihjailematta palkinnosta, vaikka en muistanut mistä olin sen ansainnut ja mikä se edes oli. Naureskelin, että pitäisikö siitä lohkaista jo siivu näin päiväkahvin päälle. Viski todella olisi maistunut painostavan kuumana päivänä. Mutta Pekka vilkaisi Satua kuin lupaa anoen, eikä punasteleva Satu saanut oikein sanaa suustaan.

”Katsotaan sitä sitten…saunan päälle”, Satu hymyili.

Vai oli Pekka viimein joutunut tossun alle.

”Sitten olis illallisen valmistus!” Pekka vaihtoi aihetta. ”Olisko kivi, paperi, sakset? Häviäjä peittää kuopan.”

Kuoppa oli kaivettu pienelle soraharjanteelle saunan ja lammen väliin. Ilmeisesti rosvopaistin teko oli ollut aikeissa jo ennen minun yllätysvierailua, sillä Pekka oli pitänyt nuotiota varhaisesta aamusta saakka. Hän alkoi valmistella lihaa ja kertoa kuulumisia. Pekka oli vaihtanut ammattimuusikon hommat satunnaiseen keikkailuun ja kulutti päivänsä pahvikuppitehtaan liukuhihnalla. Satu työskenteli freenä useimmille lehdille. Kadutti jälleen kerran miten retuperälle olin jättänyt suhteiden ylläpitämisen vanhoihin frendeihin.

”Onks sulla ketään vakkaria?” Satu kysäisi heitellen folioon perunoita ja edellisvuoden sipulinaatteja.

”Ketäs mulla nyt olis”.

Kiimaiset tuntemukset pyrkivät taas iholle, kun Sadun vartalo osui omaani. Paidan suuri hiha-aukko näytti lähes kokonaan tomeran sivutissin, jonka rusketusraja kulki ylempänä. Rinta näytti pehmeältä ja tiiviiltä, jotenkin veikeältä. Sellaiselta lelulta, joka kutsui puristamaan. Hän ei väistänyt katsettani, vaikka jäinkin siitä kiinni. Paremminkin nainen kurtisti tummia kulmia niin, että suupieleen ilmestyi hymykuoppa. Folio kiinni ja kosteita aukeamia keskiuusimaasta ympärille. Nopeassa sivuttaisliikkeessä tissi pullahti kokonaan ulos hiha-aukosta. Ehdin näkemään vain vaaleanpunaisen nännipihan, kun Satu nosti kämmenellään kovin mutkattoman oloisesti tissin takaisin paidan kätköön.

”Ja sitten nää jemmataan”, hän virnisti. ”Naatit. Pannaan maahan”.

”Pannaan, pannaan”, myhäilin.

”Kerro nyt millainen vosu se oli? Älä yritä hämätä mua. Joku hoito sulla on taas ollu”, Satu heitti paketin kuoppaan, jota Pekka alkoi täyttää hiilillä ja hiekalla.

”Vähä kuin sä, ja hyvä kahvi. Tumma ja kuuma. Mutta ei kyllä niin nätti kun sä”.

”Haa-haa. Vanha, karstoittunut ja väljähtänyt”, Satu laski leikiksi.

Olin tiennyt, että se nainen oli naimisissa. Tuplasormus vasemman nimettömässä oli julkeasti kertonut rouvan stigmasta lihatiskin äärellä. Tukka, makkarankuorimekko ja meikki oli viritetty espoolaisen kotirouvan 2.0 versioon. Olimme tanssineet pari kertaa. Pöydän alla hän oli kosketellut polveani ja ohjannut minun käteni tykyttävälle sisäreidelleen. Hän oli ollut noin kolmenkymmenen, vihreäsilmäinen, pystytissinen ja nätti. Kun rouva oli kuljettanut sormensa etumukselleni, oli hänen suunsa rävähtänyt auki. Siellä se salainen aseeni oli, pokaamisen varmistava talismaani. Ei siinä nimiä edes ehditty vaihtaa. Rouva oli kysynyt suoraan, että onko minulla autoa. Miehen oli pitänyt viipyä lauantai-iltaan saakka jossain rotarien kissanristiäisissä, mutta toisin kävi…

Nyt olin kuitenkin maalla, ja hyvässä seurassa aika meni siivillä. Pekan sauna lämpeni hiljalleen makoisaksi, vaikka vilpolan puoli oli romahtanut. Satu istahti suurelle rahille, nosti jalkapohjat myös sen päälle ja alkoi lakata varpaankynsiään. Kellahdimme Pekan kanssa lepikkoon ja avasimme oluttölkit. Niihin hänellä oli näemmä lupa, kun asiasta ei tehty kummoista numeroa. En ollut pitänyt Satua koskaan tiukkapipona, mutta ehkä elämä maalla oli muuttanut häntä. Tai biologinen kello tikitti – kolmekymmentäviisi oli juuri ylitetty.

Puhuttiin bändeistä ja amerikanraudoista. Väkisin katseeni alkoi hakeutua useammin Pekan vaimoon: hänen letkeisiin tisseihin, kapeaan lantioon ja persoonallisiin kasvoihin. Minusta tuntui, että Satu vilkuili minua myös salaa, aivan kuin mittailisi uteliaasti. Kerran satuimme katsomaan toisiamme yhtä aikaa.  Satu raotti huuliaan ja työnsi vähän kieltään ulos. Näin vilauksen pienestä kielikorusta. Ei kai muija flirttaillut? Nainen hymyili ja raotti sen verran jalkojaan, että näin pitkälle sisäreisien alkupäähän saakka. Jos olisin kurkistanut julkeammin, olisin kai nähnyt pikkupöksyt. Lämpö alkoi nousta.

Pian mittari oli kahdeksassakymmenessä ja löylyhuoneeseen oli laskeutunut pyhä kosteus. Satu meni saunaan. Niin se oli laulussakin. Mutta hän ei pannut laukkua naulaan, vaan pikkupöksyt. Huomasin sen, kun tuli miesten vuoro. Mustat tangat oli ripustettu koukkuun ja unohdettu siihen. Naisen tuoksu veti ikiaikaisesti miestä puoleensa oli sitten tuoksun kantaja sisko tai kaverin vaimo. Pekan höpöttäessä vitsiä Razzlesta, kosketin salaa pikkupöksyjä. Ne olivat kauttaaltaan kosteat ja pimpsalle tuoksuvat. Haarakiila paljasti päivän anatomian armottomasti.

”Mä olin melkein unohtanut miksi sua sanottiin aina Kiviporaksi”, Pekka nauroi kun kävelimme kullit vaappuen löylyyn.

Legenda siitä, että turhimmat jätkät saat isoimmat munat, piti jossain määrin paikkaansa. En ollut kerännyt koulutusta tai massia, työtkin olivat enemmän keikkaluontoista kuppiloiden ovilla seisomista ja bändeille roudaamista, ulkomuoto vietti enemmän Juha Vuoriseen kuin skinnyyn miesmalliin ja ainoa sukuvaakuna oli siipipyörän metallilogo vyön soljessa. Siksi oli kai oikeus ja kohtuus, että luonto ei ollut säästellyt antaessaan massaa jalkojen väliin. Koko oli vedonnut eiliseenkin naiseen, aprikoin hiki valuen.

Sauna oli matala ja hämyinen. Romahtaneen osan kivikasa sai vaikuttamaan kuin kaksi jättiläistä olisi istunut ähkien maakuopassa. Horsmat peittivät lähes ikkunat, mutta kiuas oli äkäinen. Pekka oli minua hontelompi, mutta pituutta oli molemmilla 190 senttiä. Kykenimme miltei kaksistaan täyttämään saunan.

Espoon rouva oli loppujen lopuksi ollut irstas ja halukas. Hän oli lutkuttanut kulliani niin pitkään, että se oli muuttunut turraksi. Samalla nainen oli siinä polvillaan ollessa repinyt korkkarit jalastaan ja riisunut pikkuhousut nilkkoihin. Hän oli kiivennyt syliini puolipukeissa ja sullonut kaluni sisäänsä, vaikka se oli aluksi satuttanut häntä. Ensimmäisellä varvilla kumisukka oli unohdettu lompsaan.

”Sä oot siis tosissas sen palkinnon kanssa”, Pekka sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen.

”Tottakai. Kyllähän kaks aikamiestä kestää sen”, uhosin.

”Miten ois tupla tai kuitti?” Pekka yritti.

Saunan vinksahtanut ovi avautui ja sisään pääsi taivasvaloa kuin herran kirkkaasta kourasta. Satu kumartui ja astui varoivaisesti sisään pyyhe ympärillään. Hän kanniskeli kylmiä tölkkejä rintojensa välissä. Hän oli Jumalan lahja!

”Toin teille saunajuomat”, nainen pujahti väliimme lauteelle.

On se jännä, miten naisen läsnäolo veti suulaat miehet hiljaisiksi. Vähän kuin kakarana, kun tyttö tuppaa kesken kaiken samaan leikkiin. Ehkä meidän ajatukset Pekan kanssa kulkivat yhtä rataa. Tai hän oli sitten mustasukkainen. Mietin vuoroin nuorta espoolaista hienostorouvaa ja Satua. Kiihottavia molemmat. Aivojen ajatusalasin yritti morsettaa koko ajan jotain, mutta en saanut otetta vihjeestä.

Satu heitti löylyä ja hänen lämpöinen olkapäänsä osui omaani. Siinä oli pisamia. Syrjäsilmin katselin hänen hikeä valuvaa kaulaansa, tiukkaan solmittua pyyhettä, leveää rintojen vakoa ja punaiseksi lakattuja varpaankynsiä. Istuimme limittäin kuin sardellit purkissa. Kalussa tuntui paine, vaikka pallit olivat yöllä ja aamulla tyhjentyneet perusteellisesti.

”Älkää nyt suunvuoroa antako”, Satu viimein hajotti piinallisen hiljaisuuden.

”Saunassa pitää olla hiljaa, ettei tonttu suutu”, keksin.

”Ei Pekka suutu”, Satu nousi ja otti tukea olkapäästäni.

Hän astui alemmalle jakkaralle ja hänen kätensä sipaisi hikistä ihoani. Vaikka olin yrittänyt istua polvet yhdessä, raottuivat jalat väkisinkin. Sadun sormet tukeutuivat polveeni ja ohimennen avasivat jalkoja lisää. Sivustakatsojasta se saattoi näyttää, että nainen on menettämäisillään tasapainon, mutta minusta hänen liikkeensä oli liian herkkä ja suunnitelmallinen. Sadun kasvot kääntyivät haarojani kohti, silmät näyttivät suurenevan ja huulet menivät ympyräksi. Hän tuijotti puolikovaa mulkkuani silmästä silmään aivan läheltä. Kalu ei edes enää levännyt pallien päällä, vaan oli ojentuneena vaaleiden munakarvojen seasta. Nainen näytti salaa hymyilevän. Munani nykäisi vaistomaisesti, sykähti eteen ja vetäytyi taas takaisin.

”Oho. Meinasin kompastua letkuun”, Satu sanoi sen taatusti tahallaan ja tarkoitti muuta, kuin saunanlattialla lojuvaa kylmävesiletkua.

Kylpemisen jälkeen koikkelehdimme Pekan kanssa pelkissä pyyhkeissä harjulla ja muutuimme nokisiksi, kun siivosimme tussahtelevaa nuotiota syrjään. Liha tuoksui ja nuotion savu vajosi alas lampeen. Paahde oli nöyrtynyt miedommaksi ja pehmeämmäksi lämmöksi, joka hiveli saunapuhdasta ihoa. Kaivoin vuorostani montun auki, siirsin harjateräksen lapiolla syrjään ja viskasin Pekalle nyytit. Ne höyrysivät herkullisina, kun saimme suojapaperit auki. Nauta oli mureaa ja juurekset pehmeitä. Satu kantoi tarjottimella salaattikulhon ja mehua kallellaan nököttävälle laiturille, missä aloimme aterioida auringon tehdessä laskuaan. En muista koska olisin saanut niin hyvää safkaa!

Jossain vaiheessa kannoimme sohvan pihalle ja Pekka nosti levysoittimen aivan ikkunalaudan reunalle, mistä se soitteli Slayeria, Def Leppardia sekä The Curea. Kaikki oli ihanasti rempallaan huvikummussa. Kesäilta syveni ja täyttyi pastellisista väreistä. Pääskyt tekivät vihaisia syöksyjään pihan poikki ja muurahainen raahasi selässään munaa kekoon. Tunnelma oli toista kuin vielä aamulla.

Espoolainen rouva oli välttämättä tahtonut munani pyllyynsä. Hän oli kuiskannut hartaimman toiveensa korvaani matkalla autossa, puristanut terskaan juuresta ja imaissut korvalehteäni. Kuulemma oma ukko ei tykännyt peppujutuista. Onneksi olin pysytellyt koko illan selvänä ja sellaisessa toimintavalmiudessa, että ensimmäisen setin jälkeen munani seisoi ylväässä tanassa. Säihkysilmäinen rouva oli voidellut pyllyvakonsa mansikantuoksuisella voiteella ja asettunut sängylle perse pystyssä, sormet pakaroita levittäen ja olkapäät patjassa. Hän oli tiennyt mitä halusi, ja sitä hän sai. Luoja miten hän huusi, voihki ja valitti – mutta ilmeisesti nautti. Ainakin jälkeenpäin hän kikatteli oudosti, vaikka silmistä valui vettä ja peppureikä oli naitu punaiseksi ympyräksi. Aamussa on parasta eilinen Pikku Kakkonen, nainen oli saanut soperrettua naurultaan.

”Mitä mies miettii?” Satu keskeytti ajatukseni ja painautui hetkeksi kylkeäni vasten.

”Tätä hullua maailmaa”, sain sanottua, vaikka naisen iho tuoksui jumalalliselle.

”Onhan tää hullua. Luin just Iltalehden sivuilta, miten joku sekopää oli ammuskellu Espoossa”.

”Ihan tosi. Oliko se saatu kiinni?” Valpastuin.

”Ei, ei kai”, Satu sipaisi hellästi poskeani ja nousi. ”Mä voisin vielä käydä lammessa uimassa. Jos te pojat menette sisälle. Eikö se olisi jo palkinnon vuoro?” Naisen katse oli virittynyt, mutta samalla pelokas.

Ihme meteli yhdestä vanhasta läpästä ja viskipullosta. Satu kahlasi kasteisessa heinikossa laiturille, avasi poninhäntänsä ja antoi pyyhkeensä pudota hitaasti. Paksu tukka lävähti vapaana lapaluiden päälle. Niiden alapuolella selkä kapeni jyrkästi ja uuma oli notkea. Kaksi pyöreää pakaraa paljastui. Ne olivat muhkeasti kaarevat ja ulospäin suuntautuneet. Aivan 6/5 arvioin naisen ponnistaessa tummaan veteen hyllypylly tutisten.

Sisällä huoneissa ei näkynyt viskiä. Pekka sen sijaan istui raukeana makuuhuoneen nojatuolissa. Huone oli varjoinen ja viileä. Minulle ei jäänyt muuta paikkaa kuin istahtaa vuoteen reunalle. Yöpöydällä oli luonnonkukkia, Rönkkösen romaani ja muutamia valokuvia. Sama nainen, joka oli istunut veneen tuhdolla Sadun vieressä, poseerasi nyt hieman vanhempana Pekan, Sadun ja jonkin vieraan miehen rinnalla ilmeisesti ulkomailla. Naisessa oli jotain tuttua – sirot kasvonpiirteet, hieman kapea nenä ja kiihottunut katse silmissään.

”Satun sisko?” Nostin kuvaa.

”Jep. Pikkusysteri, Silja”, Pekka murahti.

”Oisko nyt sen palkintopullon vuoro?” Laskin kuvan ja lipaisin huuliani.

”Minkä pullon?” Pekka tuijotti minua ihan Ö aapisen laidassa. ”Sä et siis oikeesti muista siitä illasta ja palkinnosta mitään?”

Ja se tunne, kun elämän diasarja vilahtaa projektorille ja taustalla soi Bohemian Rhapsody, nopea välähdys, kaikki on kirkasta ja selvää. Vappuaatto 2015. Oltiin kuunneltu vanhoja älppäreitä kaksiossani Kalliossa, juotu grappaa ja pelattu kaikki mahdollinen pokerimerkeistä jääkaapin sisältöön eri välineillä Kimblestä kortteihin. Lopuksi kivi, paperi, sakset. Hesburgerin alekuponkien jälkeen oli tyhjyys. Sitten tuli se ehdotus: paras viidestä, voittaja saa korkata Sadun. Pekka ja Satu olivat alkaneet tapailla silloin vasta toisiaan, juttu oli tuore. Kahden promillen humalasta huolimatta pysyin linjassani ja otin viidennessä erässä kiven. Se tylsytti Pekan sakset. Mutta sitä panosta ei ollut ehdottanut Pekka, vaan Satu! ”Voittaja saa mut yhdeksi illaksi”, naisen nauravat sanat kumisivat nyt kirkkaina päässäni.

Olin vastaamassa Pekalle, kun kynnys narahti ja Satu astui ulos pellavapyyhkeestään.

Mitään niin lumoavaa ja seksikästä en ollut nähnyt aikoihin. Arkisuudessaan hän oli aivan helvetin kuuma. Epäselviä rusketusrajoja siellä täällä, valkoiset hieman paksut reidet ja aikuisen naisen polvet, säärissä hyttysen pistoja ja villisti läpsyvät tissit. Veti heti vieterin ihan jäykäksi. Toimi kuin lihamureke tiistaisin, ilman turhaa piperrystä ja koreilua.

Kurkkua kuristaen katselin, miten Satu lähestyi päämäärätietoisesti lantio keinuen, pehmeä vatsa kohoillen ja jalkapohjat lattiaan takertuen. Pienet nännit olivat kovettuneet kiihotuksesta. Hän oli ajellut häpynsä tumman karvoituksen kolmion muotoon, mutta se kolmio oli vähän kasvanut yli.

”Hyvin sä ehdit. Saatavat vanhenee viidessä vuodessa”, Satu kuiskasi ja hänen vielä kosteat hiuksensa hipaisivat poskeani.

Murha ei koskaan, mietin aamullisia väkeviä tapahtumia, jotka laimenivat koko ajan enemmän taustalle. Oli ollut vuosituhannen idea lähteä tapaamaan Pekkaa. Vilkaisin vielä kaveriani silmiin ja hän nyökkäsi vakaasti. Sitten peityin tummien hiusten alle. Tunsin Sadun viileän hengityksen ja nenänpään. Huulet kulkivat silmäluomieni yli millien päästä. Katsoin häntä silmiin niin läheltä, että näin smaragdinvihreässä kajastuksessa omat säikähtäneet kasvoni. Lammen vesipisara putosi hiussuortuvalta leualleni. Satu puraisi huultaan.

”Mi-miten me alotetaan?” Kovankin pukin ääni sortui paineen alla.

”Shhh…hys-hys-hys”, Satu hyssytteli sormi huulillani ja hymyili.

Minusta tuli vapaamatkustaja. Nainen avasi pyyhkeeni, levitti reisiäni kunnolla ja tarttui kyrpäni juuresta kiinni. Kun sormet osuivat vatsaan, hän punoi toisen kouransa jatkeeksi. Vielä kolmas pieni nyrkki olisi mahtunut. Terska oli haljeta innosta.

”Pelasitko koskaan pesäpalloa?” Satu kähisi ja kallisti kasvojaan. ”Sulla ois ollu maila omasta takaa”, hän työnsi kielensä ulos ja siveli sillä edestakaisin kalun kärkiosaa. Koru toi lirkutteluun kiihdyttävää extraa. ”Ja sit mennään”, kuului kuiskaus.

Pekan vaimo aloitti ehkä parhaimman kokemani suihinoton ikinä. Hän käsitteli kieltään terskan kauluksella kuin nuppi olisi sahramin kukka ja kielenkärki sitä hellivä tuuli. Hädin tuskin tunsin kaluani ympäröivän tiheän kosteuden; sen verran että se kiusasi ja ärsytti kihelmöiden virtsaputken päätä. Sitten huulet vangitsivat terskan ja suutelivat sitä. Pekan silmistä näin, miten hän tiesi vuosien kokemuksella Sadun aiheuttaman nautinnon. Satu näykki tummanpunaista nuppia ja kieli hyväili kalun vartta. Lurpsahteleva imu käynnistyi jostain posken pehmeästä montusta.

”Mitä sä oikein teet?” Oli pakko katsoa alaspäin, että miten tuollainen imu rakennettiin.

Satu vain hymähti ja jatkoi tiukkaa lutkutusta molemmat kädet kullia eriparitahtiin lypsäen. Kolminkertainen twisti, jossa kalua revittiin yhtä aikaa jokaiseen suuntaan. Tuijotin Pekan kivisiä kasvoja voimattomana, anteeksipyydellen. Pekka säilytti vahamaisen kuolinnaamionsa, vaikka hän hengitti silminnähden kiihottuneesti. Paperilla hän olisi tässä paikalla, ajattelin kyrpä puolittain Sadun nielussa. Hän yskähti kerran, mutta jatkoi taidokasta suuseksiään.

Koko ajan kyrpäni sai kohdata liukkauden, kuumuden, puristuksen ja lypsyn karusellia, missä jokainen komponentti yllätti aivan saatanasti, ja hihkaisin jokaisen uuden oivalluksen edessä. Kosteat hiukset pirskahtelivat ihoani vasten ja naisen tuutit heilahtelivat sängyn reunaan. Teki mieli ottaa niistä kiinni, mutten tiennyt miten pitkälle tällä mandaatilla uskalsin mennä. Ilman eilistä seksisessiota olisin taatusti heittänyt lihaliemeni siinä kohtaa, kun Satu hellitti kullin nyhtämisen ja imaisi toisen kiveksen suuhunsa. Hän imi löysää nahkaa huulet pitkällä, silmiini tuijottaen. Sitten oli toisen kiveksen vuoro. Ei luoja…

Kylmä väristys ryyditti koko selkärankaa. Imeekö se pallini elävältä? Tai viimeistään siinä kohtaa olisin lauennut, kun nainen puristi pallini käsikuppeihinsa ja imaisi koko kyrpäni suuhunsa. Se upposi sentti kerrallaan. Sadun suu päästeli samoja ääniä kuin Kontion kumisaapas. Hän ynähteli, nieli, korahteli, mumisi ja nieli ja nieli ja nieli. Sitten hänen kurkkunsa oli täynnä munaa. Vesi valui naisen silmäkulmista, posket olivat lommoilla ja silmät katsoivat minua ripsikään värähtämättä.

”Lopeta nyt tai multa roiskahtaa”, peräännyin parempani edessä ja jouduin nojaamaan sänkyyn, että sain mulkkuni irti kidasta.

”Tästähän taisikin tulla nopea ilta”, Pekka vitsaili tuolistaan ja antoi pyyhkeensä pudota.

Se oli varsin kummallista. Tuttu mies istui metrin päässä muna puoliksi kovana ja katseli minun touhuja. Olisin mennyt kipsiin ja repsahtanut ihan luokoon, ellei nainen päälläni olisi käynyt taistoon niin kuumana. Hän vyöryi ylitseni samalla myrskyn voimalla, kun espoolainen rouva myöhäisen yön tunteina. Satu selätti minut ja ähkien kiipesi satulaani. Kulli oli siellä jossain kosteiden nivusten ja kuumien pillukarvojen välissä. Naisen pimpsa tykytti vaateliaana. Satu alkoi pussata kaulaani ja niskaani, hänen kätensä hyväilivät vartaloani ja lantio kiemurteli sylissäni. Muutaman kerran olin henkäistä hyvin syvään, kun terska piipahti häpyhuulten aukolla menemättä kuitenkaan sisään. Naisen hampaat purivat kevyesti kaulani reunaa.

”Mä oon aina tienny, että sulla on valtava”, Satu kuiskasi korvaani ja tarttui kyrpääni.

Annoin tarkoituksella hänen tehdä työn, sillä usein naisen piti sovitella melaani hartaasti ja totutella sen paksuuteen. Satu pyöritteli terskaa liukkaassa vaossa ja dippasi pari kertaa sinne. Tiesin jo silloin, että tuon arkisen kuoren sisälle oli piilotettu todellinen rockpillu. Sen imuvoima häikäisi. Kävin sisässä, sitten Satu otti minut ulos ja säännösteli uudestaan itseensä. Hän alkoi upottaa vartta koko ajan enemmän tunneliinsa. Sentti kerrallaan levitin hänen häpyhuuliaan rinkulaksi ja lopulta kaksi kolmannesta oli hävinnyt mustien karvojen alle.

”Tuntuuks isolta?” Pekka kysyi.

”No tunge sä pesäpallomaila pyllyys”, Satu ilveili ukolleen.

”Mähän varoitin sua”, Pekka naurahti ja ryhtyi kiskomaan esinahkaansa.

Siinä kun Satu alkoi aaltoilla ratsaillani selkä suorana ja pylly pitkällä, oivalsin kaiken ehkä olleen hyvää lavastusta. Kyllähän Pekan piti tietää, että tosipaikassa valitsen aina kiven? Ei hän niin tyhmä ollut, ellei sitten Satu ollut halunnut järjestää tappiota. Tekopyhempi kuin helatorstai. Asia oli lopputuloksen kannalta yhdentekevä. Makasin tummatukan alla ja otin vastaan jatkuvasti nopeutuvaa kyytiä.

Satu huohotti ja ynisi, hän pomppi ylhäältä alas ja höyläsi munaani eteen sekä taakse. Pinnistelin liian nopeaa kiihottumista vastaan ja yritin vilkuilla runkkaavaa Pekkaa. Hän puolestaan tuijotti isosta munasta nauttivaa vaimoaan silmät lasikuulina. Satu teki niin isoa liikettä, että kaluni sai joustaa äärimmäisyyksiin. Peppu lätsähteli reisiini samalla tahdilla kuin espoolaisrouvan hienostoperse. Hillintä kävi vaikeaksi.

Käteni kulkivat hypnotisoituna Sadun lantiolle ja ottivat kiinni pyöreästä vatsasta. Omalla kierolla tavallaan minua oli aina kiehtonut naisten somat vatsat. Tämä pieni kumpu erityisesti. Se oli näyttänyt niin herkulliselta jo bänditopin alta. Satu katsoi ylhäältä alaspäin ja nopeutti vauhtia. Rinnat kävivät kaukana sivuilla ja läpsähtelivät kohdatessaan toisensa. Sänkykin pomppi niin, että ohuet verhot väreilivät ikkunoissa.

”Jos et hellitä niin…niin kohta taikapähkinästä lentää siemen”, sain pinnisteltyä suu kuivana.

Mutta Satu vain vaihtoi vitoselle ja rynkytti niin, että seiväs oli mennä kohdusta läpi. Tunne oli suorastaan pirullinen, kun nainen hallitsi tahtonsa mukaan rytmiä. Jostain hän venyi lisäsenttejä ja hämmästyttävästi häpykarvamme kohtasivat. Naisen täytyi olla liitoksiaan myöten täynnä. Tuoksui tussu ja mökkishampoo. Satu painautui ylävartaloani vasten pehmeillä rinnoillaan ja pussasi suutani. Hänellä oli lopulta hyvin runsaasti pisamia poskissa ja olkapäissä. Käsivarteen oli tatuoitu Rock’n Roll Never Dies ja korvan taakse onnenapila – tai sitten hän tunnusti Keskustaa.

”Kestä vielä hetki”, Satu mumisi ja nosti kätensä hiuksiinsa.

Jokainen sekunti oli piinaa. Halusin lingota siemennesteeni hänen vittuun, sillä suolainen maku tulvehti jo suussa. Sadun tummat kainalosänget kiilsivät kirkkaina ja hänen ihonsa oli trooppisen kuuma. Aivan viimeisillä voimilla pidättelin satsiani, kunnes kuulin hänen vapauttavan amokinsa. Sadun orgasmiääni leikkasi kiljaisuna ilmakehän kahtia ja putosi kimeänä vinkaisuna alas. Samalla myös rouva putosi suorilta kalun päälle. Vihlova kipu kyrvässä oli toisarvoinen sen ihanuuden rinnalla, että sperma suihkusi paineella vihityn vaimon pilluun.

Pekka oli hyödyntänyt sumeaa riehumistamme ja noussut masturboimaan aivan taaksemme. Se vähäinenkin väri oli paennut hänen kasvoiltaan ja kasautunut terskaan. Punainen nahkalakki peittyi kiivaaseen tahtiin esarin alle ja miehen vartalo vavahteli transsissa. Örähtäen hän purkautui ja antoi harmaan siemenen ryöpytä vaimonsa pakaroille ja pyllyvaon päälle.

”Sitähän lensi kun haulikolla ammuttuna”, Satu tunnusteli sotkettua peppuaan pitkän ajan päästä.

Olin kai nukahtanut Leppävaarassa hetkeksi, koska tajusin liian myöhään kolinat naapurihuoneesta. Makuuhuoneen ovi oli avoinna. Ruskeatukka maiskutti vieressäni unisia huuliaan ja availi sikkuraisia silmiään. Täysi ja pinnastaan epäilyttävän värinen kortsu oli miltei liimattuna hänen reiteensä. Syrjähyppyjen koulima vaisto pisti minut vetämään kuteita ylle nopsaan. Housut polvissa sain juostua olohuoneeseen, kun haulikon piippu napsahti kiinni.

Täällä tuota pelkoa ei ollut. Nousimme kasasta omaan tahtiin ja hikisinä. Pekka oli työntänyt ikkunan auki ja päästänyt viilentävän tuulenvireen nurkkiin. Hän itse joi vichyä suoraan pullosta keittiössä. Satu oli kietonut nipun hiuksiaan sormiensa väliin. Hän teki niistä itselleen ensin viikset, sitten kutitti hiusten kärjillä poskeani. Hiiri kissaa leikitti.

”Oliko se edellisen yön vosu näin kuuma sängyssä?”

”No ei”, pystyin käsi sydämellä naurahtamaan. ”Vähän jotain samaa sukua, mut kuin haalea latte espresson rinnalla”.

”Hyvä vastaus. Otetaanko vielä yks kisa”, Satu pyörähti uudelleen vatsalleni ja antoi väsähtäneelle kalulleni luunapin. ”Yhdestä poikki. Voittaja tekee mitä tahtoo”, olin hukkua niihin vihreisiin silmiin.

”Kiinni veti. Kolmannella”.

Pekka saapui todistamaan, kun vatkasimme nyrkkejämme ja tavoista poiketen päädyin saksiin. Sadun käsi oli nyrkissä.

”Herra Kivi ei olekaan voittamaton”, Satu hihkaisi ja tuuppasi minut uudelleen selälleni. ”Tiiätkö mikä tuntuu kivalta?” Hän kysyi ja tarttui tiukasti nänneihini. ”Tämä”.

Nipistely oli epämiellyttävää, mutta silti kiihdyttävää. Satu hypisteli nisiäni, lipaisi niitä kielellään ja sitten imaisi vuorotellen. En ollut koskaan mieltänyt noita seksuaalisiksi pisteiksi, joten rinnoista resonoiva kihelmöinti oli outoa. Nainen suuteli rintakehääni ja silitteli hiuksiani. Huuleni olivat jo aivan läpi. Satu huomasi sen suudellessaan niitä.

”Anna, kulta, vettä”, hän komensi Pekkaa ja Pekka kaatoi pullosta suulleni pienen kulauksen, josta puolet valui leualleni.

Sitten Satu nojasi kädellään tyynyyn ja toi rintansa aivan kivennäisveden kostuttaman suuni eteen. Sillä hetkellä se oli minusta maailman kaunein tissi, vaikka se oli väritön, löysä ja muistutti päärynää. Halusin imaista nännin kerralla suuhuni. Satu kuitenkin virnisti ja hieroi kivenkovaa nappulaa pitkin otsaani. Kikkeli aloitti muodonmuutoksensa kyrväksi. Satu pani merkille sen ja nosti kulmiaan.

”Taidat tykätä nännien imemisestä”, hän leikitteli rinnallaan ja laski sen suulleni.

Imin tissien kärkiä hellästi. Saippuan ja lammen veden lisäksi olin maistavinani niissä miedon hien ja t-paidan kankaan maut. Rinnat heilahtelivat naamaani vasten ja sain itse valita noutopöydästä, kumpaa imin. Pyörittelin kieltä nisien ympärillä, vedin yhteen puristuneilla huulillani nuppia ja haukkasin nälkäisesti koko rintaa. Erotin yläpuolella suudelman äänen, joka syntyi Pekan ja Sadun huulten kohdatessa.

”Mistäs muusta sä pidät”, Satu arvuutteli ja nousi toisen polvensa varaan kasvojeni kohdalle.

Ei kai kuitenkaan?! Näin liukkaan ja supistelevan tumman reiän sekä juuri astutun punertavan pimpin. Nainen nuolaisi kahta sormeani ja ohjasi ne häpyhuulilleen. Ranteestani pidelleen hän liikutteli kättäni alaspäin, kunnes sormet osuivat anukseen. Tuossa paikassa oli kielletyn hedelmän tuhma maku. Moni nainen ei sinne halunnut, mutta poikkeuksiakin oli. Nyt näemmä vastaan oli tullut alle vuorokauden sisällä kaksi samasta puusta veistettyä vaimoa…

”Jos sä haluat koskettaa sinne, sä tiedät, että suakin kosketaan sinne”, Satu katsoi minua ja sitten Pekkaa.

Vatsan pohjalta kouraisi, kun pelkäsin Pekan ryhtyvän hiplaamaan persereikääni. Olin kuitenkin vankka hetero, lihansyöjä ja HIFK:n kausikorttilainen. Satu pyöritteli huokaillen sormiani pyllyreiällään. Mahdollisuus kasvoi yhä todennäköisemmäksi. Kun etusormen kärki hävisi muutaman millin pyllyyn, olin syvällä juonessa mukana, eikä minua olisi saanut kirveelläkään pois kaverin vaimon perseestä. Satu vaikeroi, kun sormi punnersi muutaman kerran sisään. Työntelin sisään hänen perseeseensä oman kalu napaa vasten lätkyttäen.

”Hmmm…ihanaa”, Satu hoki pyllyään heilutellen. ”Laita toinen sisään”.

Työnsin hitaasti keskisormen mukaan. Peppu oli kireä ja kuiva, mutta tottui.

”Kostuta sun sormet ensin”.

Vapisin aivan horkassa ja hypnoosissa. Missä kohtaa jahtaajasta oli tullut jahdattu? Imaisin hyvin nopeasti sormiani, sen verran että ne peittyivät syljellä ja työnsin peppuun. Ei Sadun peppu maistunut juuri miltään – neutraalilta ja puhtaalta. Sormetin reikää nopeammin, nivelet koukussa ja voimaa työntöihin hakien. Lopulta Satu vetäytyi, siirtyi päälleni ja sihtasi suurilla pakaroillaan kasvojeni keskelle, häränsilmä keskipisteenä. Hän istahti minuun pehmeillä pakaroillaan kuin sohvaan. Tuoksut ja maut voimistuivat paksuiksi, raskas paino vangitsi kehoni tyynyyn. Ehdin juuri nuolaista sileää pyllykoloa, kun Satu siirtyi sivuun.

”Sitten on sun vuoro”, hän uhkasi.

Katsoin Pekkaa epäuskoisesti, mutta onneksi hän lojui velttona tuolissa ja tyytyi katsomopaikkaan. Satu nosti jalkani olkapäilleen, nuolaisi näyttävästi sormeaan ja painoi sitä kohti peppuani. Ei saatana, ei sittenkään! Kielto hukkui voihkaisuun, kun tunsin jonkun täyttävän alakanavani.

”Näin ne miehet tekee”, Satu myhäili ja piteli sormeaan minussa.

Haukoin henkeä ja puuskutin. Kurkkuni oli kuroutua kasaan ja ilma loppua palleasta. Satu veti sormen ulos, mutta vain työntääkseen sisään. Nyt se upposi jo helpommin. Sormi kiemurteli ja haki paikkoja. Jotain se löysi, sillä yhtäkkiä seinämää alkoi hervottomasti kutittaa. Purin huuleni läpi yrittäen kiemurrella ilman suurta häpeää naisen pihdeistä. Seurauksena vain se, että Satu työnsi toisen sormensa reikääni. Vinkaisin kimeästi. Yritin pitää Kiven naaman kivenä, mutta yllättävä nautinto paistoi varmasti läpi. Mitä enemmän Satu nai sormillaan minua, sitä rennommaksi ja ihanammaksi oloni muuttui. Euforia oli häpeällinen ja aivot tyhjät kuin kuun pinta. Kaluni vispasi aivan hervottomana.

”Se tais tuntua mukavalta”, Satu nyhti sormensa ulos ja nuolaisi sinetiksi pyllyreikääni.

Hän ei jäänyt siihen empimään, vaan otti kiinni munastani ja ravisteli sitä. Muutaman terhakka lypsyliike, kynnet varren lihaan ja nuppiin sellainen suudelma, jonka perässä roikkui kymmenen sentin sylkijojo. Naisen toinen käsi uurasti haarojen välissä ja tajusin vasta paljon myöhemmin, että Satu siveli Pekan laukaiseman spermat anukselleen.  Kun kaikki oli valmista, Satu nousi päälleni ja tähtäili paksua vaihdekeppiä oikeaan silmukkaan. Mutta mihin tällä kertaa?

”Mä haluan sen pyllyyni”, tulivat jämäkät sanat.

Taas kerran piti hakea Pekalta turvaa ja tukea, mutta mies kohautti hartioitaan.

”Palkinto kai tää on, eikä rangaistus”, hän hymähti.

Ja sitten sain persettä. Aluksi se oli hidasta ja hankalaa, mutta eräs mystinen liukastava ainesosa helpotti pikkuhiljaa naimista. Liikutuin jopa mielessäni siitä, että meistä oli tullut tuon liitosnesteen kytkemänä eräänlaiset napalangot Pekan kanssa.

Satu ratsasti tällä kertaa kyrvällä verkkaisemmin, eikä kalusta uponnut vakoon kuin kolmannes. Se kuitenkin riitti. Tunnelin kammiovärinä oli hirmuinen. Kannattelin naista lantiolta ja naulitsin silmäni tissien huojuntaan. Lops-lops panivat Sadun pyllyposket sylissäni. Satu upotti sormensa vatsaani ja toi kasvonsa aivan omieni lähelle. Niiden katse kertoi, että nauti nyt kaverin vaimon perseestä kun saat. Tämä oli once in a lifetime- kokemus. Hän pussasi suutani ja sanoi jotain aivan hiljaa, ilkikurisesti. Luin huulilta sanan ”kivipora”.

Sitten kyyti koveni ja muna tuntui läpäisevän vielä yhden turvatarkastusportin, etenevän tuuman verran syvemmälle kireyteen, lopullisuuteen. Tissit painautuivat kosteina kasvojani vasten ja tunsin ihon läpi Sadun sydämen lyönnit. Tunsin myös muutakin. Haparoivan sormen, joka kutkutti pallejani. Se eteni alemmaksi. Taju oli lähteä. Hento sormi siveli peppuani. Kiedoin molemmat käteni naisen ympärille ja nain niin lujaa hänen koloaan kuin kykenin. Sormi työntyi minuun, eikä muuta tarvittu. Sukelsin aivan uuteen ja hieman pelottavaankin maailmaan.

En edes tiedä saiko Satu peppupanosta orgasmin, mutta lopuksi hän kiljahteli tuttuun tapaan ja raapi pallejani vereslihalle. Tällä kertaa minä en kestänyt kuin noviisin varvin eli parisen minuuttia. Sitten kaapeli hirtti kiinni ja sähkövirta tulvehti kehooni. Mälli sinkoutui sinne tummatukkaisen ja arkisen vaimon peräkamarin perukoille, mistä se ajan saatossa valui lakanalle pisara kerrallaan. Satu veti rauhallisesti sormen minusta, mutta antoi yhä kaluni sykkiä pyllyssään. Hän silitteli kasvojani ja hymyili niin leveästi, että hopeinen koru välkkyi.

 

Olin kai nukahtanut, koska heräsin. Linnut lauloivat ja aurinko porotti korkealta. Kaukana valovuosien päässä paiskottiin auton ovia. Pyyhin silmistä tomut ja näin Sadun alastomana vieressäni. Hän oli vetänyt punaisen topin ylleen, mutta karvainen pillu pilkisti haarukasta. Toisella kädellään nainen puristi velttoani munaani. Siinä oli jotain niin herkkää, että isommankin karhun rinnassa jäi lyönti välistä. Missä tällainen kiimakone oli piileskellyt? Ja miksi Pekka oli ehtinyt ensin? Silitin naisen hiuksia ja työnsin kasvojani hänen huuliaan kohti. Valovuosien päästä kantautuneet äänet tuntuivat äkillisesti aivan vierestä. Mitä hittoa?

”Ei niillä koskaan ole ovet lukossa”, kuulin naisen nauravaisen äänen kuistilta.

Sitten korkokenkien askeleet. Hajuveden lähestyvä tuoksu. Enkä vieläkään osannut toimia.

”Jospa ne on munia keräämässä”, miehen möreä ääni sanoi.

”Höpö höpö”, nainen tuntui empivän oven takana ja otti askeleen toiseen suuntaan.

Henkäisin helpottuneena ja ehdin kysyä itseltäni, että mihin se Pekka oli hävinnyt? Silloin ovi tempaistiin nopeasti auki ja vanhan talon tunkkainen ilmavirta puhalsi paineena kasvoille. En tiedä kumpi meistä oli hämmästyneempi. Nainen aukoi punattuja huuliaan typerän näköisenä, eikä saanut sanottua mitään. Hänellä oli kauniit kasvot, roosanvärinen mekko sekä kultaiset korvarenkaat, joihin auringon säteet heijastuivat

”Mitä helv–?” Nainen viimein pystyi kakistamaan.

Yhdistelin pikavauhtia hajanaiset palaset ja Rubikin kuutio oli valmis. Nainen Sadun valokuvista. Mutta ennen kaikkea nainen oli sama, mitä olin reilu vuorokausi sitten nussinut pyllyyn hienossa omakotitalossa Leppävaarassa. Miehen puhe kuului jo keittiöstä. Jotain pitäisi nopeasti tehdä. Sanoa jotain nokkelaa, selitellä tai juosta. Vatkasin nyrkkiä mielessäni. Kivi, paperi, sakset.

”Mitä täällä oikein tapahtuu?!” Nainen huusi järkytyksen, häpeän ja mustasukkaisuuden sekoittamalla äänellä.

”Pikku Kakkosen aamu-uusinta”, sanoin ja jähmetin kasvoni kiveksi.

 

 

5 kommenttia viestissä: “Kivi – Paperi – Sakset”

  1. Vierailija says:

    Mieletön tarina! Melkein kuin olisi itsekin päässyt nauttimaan mökkireissusta ja siinä ohella vähän muustakin. Kuvailu ja juoni koukuttivat ja kiihottivat.

  2. Pifk says:

    Loistava tarina

  3. veskupesku says:

    Hiton hyvä tarina! En yleensä tykkää pikkukakkosjutuista mutta tällä kertaa sekin upposi ollen vain osa hyvää kertomusta.

  4. Jonesky says:

    Juuri tällaisista novelleista pidän erityisesti. Ei pelkkää toiminnan kuvausta vaan ihan oikea tarina. Ja mikä tarina tällä kertaa! YES!

  5. RiippumatonAsiantuntia says:

    Tämä oli erinomainen tarina. Lopetus purskautti iltasumpin klyyvarin kautta puhelimen näytölle 😅

Kommentoi

top