search
top

Lakeuden kutsu

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (263 votes, average: 3.15 out of 5)
Loading...

(Ensimmäinen tarinani. Jos haluatte lisää, toivoisin kommentteja.)

Makasin alasti lämpimässä tuhkassa ja siemenneste tulvi pillustani. Yöllinen metsä oli aavemainen, musta ja nokinen. Ainoa ääni syntyi siitä, kun hahmo napitti shortsejaan kivenlohkareen päällä. Ryhdyin heiluttelemaan edestakaisin käsiä ja jalkoja, vaikka maapohja nipisteli selkää. Lopetin vasta, kun musta tuhkaenkeli oli täydellinen. Sen jälkeen kahlasin viereiseen puroon peseytymään. Varvas, nilkka, sääri ja polvi tunsivat jääkylmän nipistelyn, mutta pakotin hikisen ja tuhkahileisen vartaloni kastautumaan. Nännit järkyttyivät uudelleen ja kasvoivat kivikoviksi ahomansikoiksi.

Päivä oli ollut pitkä. Vielä aamulla olin lastannut autoa kotona Helsingissä.

 

*

Jäätelö valui sormille, vaikka yritin lipoa sitä pitkillä vedoilla. Intiaanikesä, vai voiko syyskuun alun helleaaltoa sellaiseksi kutsua? Kävelin mäntyjen alle varjoon ja tähystin rasvatyynelle järvelle. Se suorastaan kutsui uimaan. Ilmassa kajahti uninen laukaus, joka tuli moottoripyörän pakoputkesta. Kromi kiilsi mustaa nahkaa vasten kuuden motoristin kaartaessa pyörät ropsottaen taukopaikalle. Kiipesin rispaantuneen pöydän päälle ja aloin näykkiä viilentävää pehmistä.

Olin hankkiutunut ajaessa eroon rintsikoista paidan alla ja viskannut ne takapenkille. Mutta ei sekään riittänyt. Ajomatkasta rippijuhliin tulisi hiostava. Paitapuserosta nappi auki jokaisen kymmenen kilometrin jälkeen, kunnes napa oli tullut vastaan. Ehkä ohittajat ja vastaantulijat olivat vilkuilleet tavallista pitempään rintavaa vaaleaa kuskia, mutta mitä sitten. Olin tottunut miesten katseisiin. Ainahan tissejä tuijotettiin, jos ne olivat isot tai nännit kuulsivat paidan läpi – minulla oli siis tuplaosuma.

Ilmanvaihto oli pitänyt kehä kolmosen jälkeen pelkkää tohinaa. Kaulaani oli ilmestynyt hikipisara, sitten kainalot olivat liisteröityneet ja rintojen väli kostunut. Onneksi minihame oli keveä ja niukka, ja jos räppänää käänsi alaviistoon, puhalsi se haaleaa ilmaa reisien väliin. Olin valinnut Hämeenlinnassa E12-tien sijaan rauhallisemman, Valkeakosken kautta kiertävän tien Tampereelle. Valinta oli ollut oivallinen: hiljainen liikenne, havupuisia harjuja ja kauniita vesistöjä. Satunnainen cd sisään soittimeen ja hyräilemään nostalgisen musiikin mukana.

Oli niin mukava palata.

Jossain Sääksmäen seudulla olin hajamielisesti valuttanut sormeni pikkuhousuihin ja tehnyt hidasta kiusoittelevaa liikettä häpyhuulilla. Yksin autoillessa masturbointi oli parempaa hupia kuin rekisterilaattojen bongaus. Aina kun huokaisu oli meinannut karata huulilta, olin lopettanut koskettelun ja puraissut rangaisten alahuultani. Mutta leikki oli kietonut mukaansa Pikku-Kaisan. Metsämaiseman keskellä olin halkaissut pilluni peukalon vedolla ja antanut huulten aueta. Raon liukkauden ja tykytyksen oli tuntenut ihon läpi. Myös pylly oli tihkunut kosteutta, mitä nahkapenkki oli ärsyttänyt esille. Olin lipsutellut etusormea pimpin suulla, ujuttanut kärjen sisään ja voihkaissut. Kosteaa mettä olin pyöritellyt esiin tunkevalle klitorikselle ja pensselöinyt jalkovälin melkoiseksi kiiltokuvaksi. Pian koko sormi sisään ja raukea urahdus ulos. Olin painellut pimpsaani niin, että se oli alkanut lutista kurluttavalla äänellä.

Sitten loputtoman pitkä loiva oikea, huikaisevan vesistön halkova tie ja horisontissa siintävä kaarisilta. Olin muistanut funkkistyylisen kahvilan metsikössä. Sen missä oli paljon ikkunoita ja sellaista 70-luvun patinaa, että koska tahansa Urho Kekkosen ja Etykin haamu voisi astua sieltä ulos. Jalka jarrupolkimelle ja varikkopysähdys.

Pyöritin kieltä jäätelön ympärillä ja yritin olla kiinnittämättä huomiota lähestyviin motoristeihin, vaikka nännini olivat jo heidät huomanneet. Vetäisin toisella kädellä sandaalin auki ja päästin ylikuumenneet varpaat vapauteen. Toinen kenkä ei pudonnut, vaikka potkaisin. Kumarruin solkea kohti ja annoin tissien pursuta paidasta. Sileiden pallojen reunat osuivat toisiinsa pehmeästi. Jotenkin tuli mieleen maalimainoksen Panu-tyttö. Kenkä lensi kaaressa hiekkaan. Nyt minut viimeistään oli havaittu, aprikoin nuollessani tötterön vartta. Kun ojensin selkäni, karkasi toinen tissi paidasta ulos. Motoristien puhe kiihtyi. Tuollaisia rasvaisia perverssejä, ajattelin ja nostin hitaasti tissin paidan poveen.

Yksi parrakas motoristi tuli lähemmäksi. Hän kierteli ja kaarteli parkkipaikalla, kurkisteli ja oli katselevinaan maata, vaikka yritti tähdätä hameeni sisään. Siinä ei paljoa haastetta ollut. Istuin kuin karjakko lypsyllä ja vaaleanpunaiset stringit näkyivät Tuusulaan saakka. Jos motoristit olisivat olleet nuorempia, niin klitoris olisi alkanut heti läpättää kuumista katseista, mutta vatsakkaat vanhat ukot saivat talebanin menemään piiloon luolaansa.

Haukkasin jäätelön huulieni väliin ja yhtään miettimättä kiskaisin pikkupöksyt nilkkoihin. Olisipa ainakin nähtävää. Nyt myös toinen motoristi lähti tulemaan tykö, ja kolmas. Levitin haarani ja jatkoin nuolemista kuin ei mitään. Siellä se on, sinkkunaisen pillu, katsokaa! Heiluttelin reisiäni ja päästin tuulen temmeltämään hikiseen tussuuni. Kaikki varmasti näkyi kumpua, viivaa ja vakoa myöten.

Mies oli enää kymmenen metrin päässä ja seuraajat heti siinä takana. Tuoksui nahka ja bensa. Viekkaasti hymyillen työnsin jätskin häpyhuuliani vasten, katsahdin miehiin ja sipaisin kunnolla, provosoiden, jäätelöllä pillua. Heilautin vaaleaa tukkaani ja poimin sormellani vaniljaraidan häpyhuulten päältä.

”Noin siitä tuli sitten vanilja-mansikka”, naurahdin itsekseni ja imaisin sormea sen tyveä myöten.

Olisin kai vielä nuollut viettelevästi viimeiset jäätelöpisarat sormesta, ellei motoristi olisi kumartunut poimimaan maasta jotain. Mutteri. Istuin pihapöydällä tussu jäätelössä, haarat ja suu auki, kun miesjoukkio käveli vaivaantuneena ohitseni kahvilaan. Ensimmäinen mies hypisteli mutteria ja kääntyi vielä sanomaan:

”Meinaa vehkeet hajota käsiin”.

Ja mitä tekee siinä tilanteessa hölmistynyt ja mokannut nainen? Poimii äkäisesti sandaalit käteen, runttaa lopun pehmiksen pöytään jäätelöpuoli alaspäin ja huikkaa siinä nahkaliivien edessä:

”Sulla on varmaan sitte vanhat vehkeet”.

Vasta autolla huomasin, että olin viuhtonut parkkipaikan halki pikkuhousut yhä nilkassa roikkuen. Heitin ne takapenkille sandaalien ja rintsikoiden seuraksi. Keltainen 80-luvun dieselmersu möyri itsensä liikkeelle maata kuopien, lämmitti itsensä veturimaiseen kulkuun ja alkoi nakuttaa tutusti. Hermostuneella sydämellä kesti kauemmin toipua tunnekuohusta.

Ennen Kuljua näin peilistä moottoripyörien silhuetit. Ne saavuttivat johtotähteäni muodostelmassa. Taitaa Akselin rippijuhlat jäädä näkemättä ja risti antamatta, ajattelin hupsusti. Suoralla pyörät puskivat rinnalle ja pysyttelivät siinä ihmeen kauan, sivulleen vilkuilematta. Vasta mutkan lähestyessä ne kiilasivat edelle. Aloin nauraa hervottomasti, kun luin liivien selkämykset. MC Gospel Riders.

 

*

”Hu-huu?” Koputtelin nurkkiin saamatta vastausta.

Talosta oli lähdetty kiireellä. Makkarakeitto vielä lautasilla. Alkuillan autereisuus leijaili peltojen yllä ja lehmät käyskentelivät udun seassa pikselisinä. Maalla elettiin aina kuin Muumitalossa, jota ei lukittu. Luuta vain porraspieleen. Tänne liittyi niin paljon muistoja. Osa lämpimiä ja osa suorastaan kuumottavia. Kai se irrallisuuteni ja huoleton luonteeni oli päässyt kukkimaan täällä kesäisin. Vihreä rintamamiestalo, navetta, karjalato, aitta ja sauna. Kukkaketo, lehmät ja kaivo. Kaikki ne viskottu eriväristen peltolänttien keskelle mielivaltaisesti, mutta lentokoneesta katsottuna ne näyttäisivät harkitulta taideteokselta.

Isäntäväkeä odotellessani kävin työn touhuun ja vyötin esiliinan ympärilleni. Vein sopan kylmään ja laskin altaaseen vettä. Kaappikello löi ikääntyneesti. Aina välillä jostain pöllähti kitkerää savua. Olin tottunut tekemään täällä aina jotain. Ensin lapsuuden kesinä kitkemään porkkanapenkkejä ja hakemaan lehmät lypsylle, sitten myöhemmin tekemään ruokaa ja hoitamaan Akselia, kun Marjo ja Lassi olivat menneet talon töihin. Aluksi taloa oli asunut Lauri-setä ja Tuula, nyt sitä isännöi serkkupoika.

Mieleen nousivat ne viattomat leikit Lassin kanssa. Kuinka hän oli halunnut nähdä tissini, kun ne olivat minulle ilmestyneet talven aikana. Hän oli painellut ja vedellyt vadelmaisia nännejäni aitan takana kuin ne olisivat kytkimiä. Kai ne olivatkin, koska niistä oli ollut kaapeli suoraan pimppiini. Olin näyttänyt senkin. Silloin kun siinä vielä ei ollut karvoja ja sen jälkeen, kun kummulle oli ilmestynyt vaaleaa untuvaa, ensihöyheniä. Lassi oli kutittanut haavaa heinällä ja vakavoitunut, pinnistellyt ja mietiskellyt otsa kurtussa tytön anatomiaa. Vastaavasti minä olin halunnut nähdä kikkelin. Aika hassuhan se oli ollut. Vekkuli nakki, jota peitti nahkatötterö. Olin punonut apiloita ja kulleroita sen varren ympärille. Hatun sisään olin painanut timotein. Olimme kikattaneet yhdessä. Kerran saunassa Lassi oli pyytänyt pussaamaan pippeliään. Ei se oikein miltään ollut maistanut. Väkevämmältä ne pallit olivat maistuneet. Olin halunnut nuolaista niitä.

Minuun oli sisäänrakennettu jokin kumma seksuaalinen vietti jo lapsena. Ei sitä voinut selittää. Päähän vain tupsahti kieroja ajatuksia yksi toisensa perään. Mieli oli kuin se myyräpeli, missä esiin pomppasi aina uusia myyriä, kun entisen sai nuijittua piiloon. Miten ihanalta sammalmättään kosketus oli tuntunut puskapissalla. Kun pimppireikä oli löytynyt, oli sormen työntäminen sinne saanut varpaat kihelmöimään. Liian korkealla oleva polkupyörän nahkasatula oli hieronut pikkulikan haarukkaa taivaallisest—

Kesken ajatuspajan kourat tarttuivat hameeseen ja nostivat sen esiliinan narun päälle.

”Ja aina ilman alushousuja, persvako paljaana!” Lassi nauroi, puristi paljaita pakaroitani ja läpsäisi keveästi lautaselle. ”Joka vuosi tuo sun persees tutisee läpsyn jälkeen kauemmin. Mitä Pimppimuurahainen?”

”No, mutta. Ootko sä lihonnu? Hei vaan, Pippelinpyörittäjä!” Sanailin tuttavallisesti ja halasin serkkuani. ”Onko Marjo lopulta ymmärtänyt hyvän päälle ja lähtenyt lätkimään?”

”On se…sama Kaisa. Vaikka on tainnut pari kiloa tulla lisää”, Lassi oli mittailevinaan minua. ”Nämä ne on aina yhtä komeat melonit”, serkku tarrasi tisseihini ja kähmäisi niitä mustilla sormillaan.

”Soo-soo. Nyt ne on ihan rasvassa ja piessä. Missä kaikki on?”

”Marjo meni hakemaan lehmiä haasta ja Akseli on konfirmaatioharjoituksissa. Piti lähteä jälkisammutukseen”, Lassi kuivasi ruskettunutta otsaansa ja levitti vahingossa nokea. ”Meillä paloi alkuviikolla pari hehtaaria metsää Lummukassa. Tämmöinen kuivuus ja sitten ukkonen päälle”.

”Sieltäkö se savu haisikin”, tajusin.

”Eikö kaupungin hienohelma kestä enää savun ja lannan haisua? Pitääkö petikin tehdä vintille?”

”Enköhän mä kuule aitassa nuku, kuten ennenkin”.

Lassi oli kolmevitoseksi ukottunut, vaikka meillä ei ollut kuin vuosi ikäeroa. Ehkä minäkin olin akottunut. Ainakin hameita kiristi vuosi vuodelta enemmän ja viime talvena vatsalle oli ilmestynyt epämiellyttävä makkara. Oli Lassillakin vatsaa, ennen niin hoikalla pojalla. Mutta myös käsivarsiin oli ilmestynyt lihaksia, joita vain ruumiillinen työ synnytti. Hän näytti vahvalta ja ruskettuneelta, lemmikinsiniset silmät kiilsivät poikamaisesti ja eemelimäinen vaalea hiuspehko valahteli otsan päälle.

”Oot vuosi vuodelta alkanut muistuttaa isää, niin että hirvittää”, irrotin altaan tulpan ja kuivasin kädet.

”Kumman isää? Sun vai mun?” Lassi nauroi ja rutisti minua niin lantiolta, että häpyluun alla tuntui kummaa leiskuntaa. ”Mutta oikeasti. Etkö viitsis hakea Akselin kirkosta? Pitää mennä iltanavettaan”, hän vakavoitui.

”Joudan mä hakea. On tässä jo puhkaistu kylä ja taajama jos toinenkin. Mutta ensin haluan nähdä aitan!”

”Haluatko nähdä muuta?” Serkku iski silmää.

Siellä se oli ennallaan. Hämyinen ja pölyinen aittakamari. Seinältä katseli Melrose Placen Dylan julisteestaan. Vuode oli sijattu, kaikki Viisikot ja Neiti Etsivät olivat rivissä hyllyssä, laatikossa oli vanhoja kesävaatteitani ja yöpöydällä lojui puinen hiusharja, joka oli näytellyt minun päissäni monenlaista roolia. Tartuin harjaan ja muistin vieläkin miltä sen varsi oli tuntunut vaossani. Lassi muisti myös kai harjan, koska hymähti. Harjassa oli yhä pitkiä vaaleita teinitytön hiuksia.

”Muista, että Dylan katselee sua öisin”, Lassi kuiskasi takaa ja ujutti sormensa paitani sisään.

”Toivottavasti vain se. Tuota oveahan ei saa lukkoon”, kähisin ja taivutin kaulaani.

Se autossa iskenyt kiima palasi kehoon sitä mukaan, kun Lassin kädet sivelivät kylkiäni herkästi ja peukalot hakivat lapojen muodot. Hengitin enää pinnallisesti, kun miehekkäät kourat nousivat paidan sisässä kaulalleni. Lassin huulet koskettivat niskaani ja sormet kiertyivät kiusaten kurkulle. Tunsin hänen kovuutensa ja kirpeän hikensä. Nännit nykivät jäykkinä ja olivat tulla hulluksi hiertävästä kankaasta.

”Marjo voi tulla”, kuiskasin.

”Tässähän vain sukuloidaan”, Lassi kuljetti kämmenensä poveani pitkin alaspäin, kaappasi alakautta pallot kuppeihinsa ja puristi tissejä rajusti.

”Aika rutsaushengessä”, purskahdin ja vaistomaisesti hieroin peppuani työhousuja vasten.

”Sunhan piti mennä mun kanssa naimisiin”, Lassin käsi jatkoi alaspäin, toisen pidellessä tissiä.

”Mitäs otit Marjon”, estin kädelläni Lassin käden liikkeen.

Se oli kuuma ja suonikas käsi. Nimettömässä oli sormus. Kun minun olisi pitänyt saattaa liian tuttavallinen koura pois, sen sijaan johdattelin sen reisieni väliin. Olin niin himoissani, että märkä pillu oli raottunut. Lassi tunnusteli kukkulan ja laakson. Urahdin sormen liukuessa häpyhuulten rosoista saumaa pitkin.

”Nuolen kärki. Ennen sulla oli kunnon vanhan liiton karvakolmio”, serkku murahti.

”Ensimmäisenäkö se vieras pitää laittaa tiskaamaan”, kuului Marjon paheksunta polulta.

Oikaisin hameen ja siirryin nopeasti kirjahyllylle. Yritin olla näyttämättä syylliseltä, vaikka poskeni hehkuivat punaisina. Marjo oli kuitenkin mukava tyyppi ja hyvä ystävä.

”No moi!” Hän kumartui oviaukolla ja antoi halauksen. Nainen oli kaunis, sellainen pikkusievä. Punaiset hiukset olivat ponnarilla ja poskia koristivat pisamat. Hänellä oli rehufirman mainospaita, farkkushortsit ja valkoiset kumisaappaat. ”Ajoitko yhtä soittoa?”

”Lipaisin jätskin matkalla”, kietaisin alimmaisen nappini kiinni, ettei nännipiha vilahtaisi.

”Näytin serkkutytölle vähän vanhoja paikkoja”, Lassi selitteli ja astui hiuksiaan rapsuttaen aitasta ulos. ”Kaisa lupasi muuten hakea Akselin”.

”Voi ihanaa. Olisko mitenkään mahdollista, että kävisitte vielä katsomassa Lummukassa onko palo kytenyt?” Marjo pyysi hymyillen. ”Mun pitää viedä tämä sonni lypsylle”, huumorintajuinen nainen kopsautti miestään takamukselle ja vilkaisi minua, kun olisi yhtäkkiä oivaltanut jotain.

”Jos vain muistan missä se on”, käännyin Marjon uteliaan katseen tieltä.

”Heitän parit kumpparit mersun perätilaan”, Lassi kailotti.

”Etköhän sä…ne vanhat paikat muista”, Marjo naurahti kuivasti ja lähti nousemaan polkua takapuoli keikkuen.

Heitin repun aitan vuoteelle ja napsautin himmeän valon. Dylan tarkkaili seksikäs hurmurin virne kasvoillaan. Voi Dylan, Dylan! Peilistä puolestaan tarkkaili hivenen pyöreäposkinen nuorekas nainen; mantelinruskeat silmät, polkkamallinen etutukka ja aistikas nenä. Ja voi hitto! Mustat sormenjäljet valkoisen paitapuseron rinnuksella, viisi tummaa tunnistettavaa painaumaa juuri oikean tissin päällä.

 

*

Riekuin kirkon takimmaisen penkin selkänojalla ja jauhoin purkkaa. Olin aina tykännyt istua pöydillä ja korokkeilla, mistä lienee johtuukin. Harjoitus oli päättymässä ja poistuvat nuoret tuijottivat minua oudosti, eri motiivein. Pappikin harppoi vierestä ja kai mietti, että paheksuisiko vai kiihottuisiko kynttiläkruunun alla istuvasta syöjättärestä, joka oli kiskaissut ylleen punaiset mikroshortsit ja löysän Turtles-hihattoman. Niissä oli vielä mukava nuoruuskesien tuoksu. Tosin shortsit kiristivät reisiä ja jäivät niukoiksi. Hihaton oli puolestaan niin iso, että rinnat karkasivat lähes kokonaan hiha-aukoista. Ohikulkevat pojat niitä kyyläsivät, tädin painavia sivutissejä.

”No moikka!” Pomppasin alas kun näin kundin, joka muistutti hämmästyttävän paljon isäänsä.

”Voi vittu. Mitä sulla on päällä?” Akseli murahti häpeissään.

”Älä saatana kiroa kirkossa”, tukistin leikillisesti poikaa. ”Vanhoja kuteita. Omat likaantui matkalla. Tuu niin saat kyydin”.

”Ei kai sillä kolisevalla mersulla?”

”Ei kun limusiini odottaa”.

Syksyinen ilta oli tummumassa. Koivut ravistelivat keltaisia viittojaan ja ilmassa tuoksui kesän haikea raikkaus. Autogrillille oli kertymässä perinteinen perjantai-illan jono, mutta sinne en tällä kertaa kurvannut. Ajoin krouvin edestä, väistelin humalaisia maajusseja ja kieräytin liikenneympyrään. Kristus miten vuodessa Akseli oli alkanut muistuttaa Lassia – samanlaiset hiukset ja silmät, ruskea iho ja ruumiinrakenne, nenä oli äidiltä sekä vankka leuka.

”Pitää mennä Lummukan kautta”, vilkaisin poikaa ja työnsin cd-levyn pesään.

Muistin elokuvakohtauksen Tuurin filmatisoinnista, missä kotiinsa Amerikasta palannut hunsvotti laittoi soimaan pitkällä suoralla Lakeuden kutsun. Kaunistoa ei löytynyt valikoimasta, mutta toinen bändi vaivutti samoihin fiiliksiin. Se aloitti kovaa ja säälimättä. Joku hyljeksii, joku pelkää, joku on saanut siellä lujaa selkään, lauloin Akselin kauhuksi mukana.

”Et kyllä jatka! Mitä toi on?”

”Klamydiaa”.

”Eikö se tuu kulliin?”

En vastannut, hymyilin. Ajoin kahdesti liikenneympyrän. Mikään tässä koinsyömässä pikkukaupungissa ei ollut muuttunut. Sama katulamppu oli rikki, pizzerian nimi oli vain vaihtunut toiseksi Turkin kaupungiksi ja osuuskauppa nökötti omalla paikallaan jokitörmällä kuin alkiolainen kirkko.

”Sä kasvat joka talvi viisi senttiä”, totesin.

”Miks sulla on stringit takapenkillä? Ja tissiliivit?”

”Ne lepää siellä”.

Akseli katsoi ruskettuneita jalkojani, sitten kylkiäni ja hymyili kainosti. Tiesin, kuinka suloinen rintani pyrki koko ajan ulos, jos käänsi liian nopeasti oikealle. Siksi tein tahallaan äkkikäännöksen betonisen ravintolakolossin edessä. Sen nimi oli muinoin ollut Ratsumies. Kaasutin nopeasti vanhalle torille, mihin oli kerääntynyt mopoilla ja autoilla porukkaa hengailemaan, syljeksimään ja ryyppäämään.

”Älä nyt tänne aja!” Akseli säikähti.

”Hävettääkö olla täti-ikäisen kyydissä?” Hymyilin ja annoin auton lipua hitaasti uteliaiden katseiden edestä.

”No ei”, Akseli tuhisi ja yritti upota istuimeen. ”Sussa oo mitään tätimäistä”.

”Sitten pää pystyyn tai näytän noille tissit!”

Akseli singahti vieterinä ylös, nielaisi raskaasti ja piti katseen tiukasti asvaltissa. Painoin vähän kytkintä, veivasin ikkunan auki ja nostin yhtäkkiä löysän paidan olkapäihin. Kalpeat tertut pompsahtivat esille ja ohittivat nälkäisiä silmäpareja hidastettua nopeutta. Yksi mopopojista vihelsi ja kommentoi, että ihan pätevät tissit.

”Sä oot ihan seinähullu!” Akseli huusi.

”Saitko riparilla pimppiä?” Kysyin, koska tällainen sanavaihto oli meille tuttua.

”Öh”, Akseli mutisi.

”Entäs pippeliä?”

”No en!”

”Ei se mitään. Eihän sulla oo vielä edes naimalupaa. Jumala suuttuis.”

Farkkuvaatteinen hampuusi huojui aina iloisen Kahvi-Baarin edessä, käänsi aurinkoläpät silmälaseiltaan ja marssi päättäväisesti sisälle. Käännyin oikealle, sinne mistä tuuli toi savua. Taivas oli hetken aikaa poltetun keltainen, violetti ja musta.

 

*

Lummukka oli lohduton. Aluskasvillisuus oli karrelle palanutta mustaa karstaa ja liekit olivat päässeet nuolemaan vanhojen petäjien runkoja. Ja kun maisemaa hahmotti pidemmälle, olivat myös havumetsän puut kärventyneet hiilipiikeiksi tai kaatuneet ristiin murrokseksi. Palon haju oli kitkerä.

”Vedäs kumit, kulta, niin ei tuu vahinkoja”, viskasin kahdet saappaat mersun peräkontista.

”Katotaan, ettei missään kyde”, Akseli molskautti pitkävartisen kumisaappaan honteloon jalkaansa.

Tiesin ainakin yhden paikan, missä kuumuus kyti kipinöiden. Kaikki päivän eroottiset vivahteet olivat saaneet nännit tykyttämään ja pimpin pysyttelemään koko ajan raollaan, stand by-tilassa. Mutta syksyillan hämy ja kammottava metsä toivat kiimaan oman synkän varjonsa.

”Mennään tätä polkua niitylle saakka ja palataan puron vartta”, Akseli päätti.

Erämaan hiljaisuus oli ehdoton, sillä eläimet olivat hylänneet Kaukametsän. Vain kahdet tuhkassa kahisevat askeleet ja huohottavat hengitykset lävistivät tienoot. Akseli kulki edellä katse maassa, otti karahkan käteensä ja huitoi sillä mättäitä. Muutama kanto savusi.

”Näistä saattaa lähteä…”, Akseli mumisi.

Oli yhä pimeämpää ja ahdistavampaa, kuin tummanharmaa kupu olisi peittänyt meidät ja lopulta nielaissut. Askel askeleelta raskas ilma tukki kurkkua. Samalla kummallinen, hieman surullinen tunne alkoi tuoda esille kaikkia huonoja kokemuksia ja epäonnisia suhteita. Hirvitti, ja pissatti. Kivien välistä suhahti lentoon jokin musta olento. Niin läheltä, että tunsin ihoa vasten sen siiven sipaisun. Kiljaisin ja vedin kädet rintojen päälle.

”Varis”, Akseli totesi.

”Mua pelottaa. Halaa mua”, kosketin yhtäkkiä Akselia olkapäästä.

Poika oli jo minua pitempi, hoikka ja vielä mittasuhteilta vääristynyt. Kuin koiranpentu, jonka korvat olivat ensimmäisenä valmiit. Johtuiko siitä, ettei muita ollut todistamassa noloa näkyä, antoi teinipoika painautua itseensä. Hän jopa kietoi kätensä lantiolleni. Käytin nopeasti huulia hänen hiusrajassaan. Akseli tuoksui saippualle ja maaseudulle.

”Helpottiko?” Akseli irtautui.

”Ei mua oikeesti pelottanut”, selittelin. ”Halusin vaan tuntea pitkästä aikaa miehen”.

”Sä oot sekaisin”.

Tuijotin Lassia ihan läheltä silmiin. Hänen huulensa raottuivat ja hengitys tuli paksumpana. Lassin olemus jännittyi. Katse tiivistyi ja sieraimet värisivät. Avasin omat huuleni ja työnsin kasvojani eteenpäin. Mutta Lassi meni kipsiin, painoi kädet hätäisesti tisseille ja puristi niitä.

”Twink-twink”, Akseli nauroi lapsellisesti.

”Nyt ne murkun näpit irti ja jatketaan”, hymyilin kireästi.

Akseli ei ollut Lassi, vaikka hetken niin kuvittelin. Enkä minä ollut teini-ikäinen Kaisa. Nyt ei ollut se ilta, kun Lauri ja Tuula olivat menneet lavatansseihin ja olimme kahdestaan Lassin kanssa. Istuimme hämärässä saunassa yhden kynttilän kajossa. Ja Lassi työnsi sormen rasiaani. Se oli niin riemuinen rasia, että alkoi heti hyristä ja surrata. Annoin serkkuni suudella minua. Sukulaisuus oli silloin toisarvoinen asia. Kiuas rätisi, Lassi puristeli rintojani ja minä hänen kaluaan. Tutkimme ja opimme. Uskalsin katsoa siitintä läheltä ja kiihottua. Se oli paksu, hassusti kärkeä kohti paksuuntuva, lyhytterskainen. Kun maistoin sitä, tunsin Lassin pulssin pehmeästä nupista. Laskeuduin mäntysuovalle tuoksuville lauteille, levitin jalkani ja päästin pojan sinne. Vingahdin, kun muna tuli minuun ja halkaisi nuoruuden. Se oli ensimmäinen kerta.

Mutta nyt oli hämäräinen metsä. Se toi mieleen Unto Koistisen taulun, jonka olin nähnyt Ateneumissa ja liikuttunut syvästi. Mustat kuhilaat. Mihin olin oikein kävellyt mietteissäni?

”Akseli?” Huusin ja kaiku vastasi.

Paniikki alkoi nipistellä vatsassa. Nopea kokeilu shortseihin ja muistijälki siitä, että olin jättänyt puhelimen autoon. Harpoin ensin vasemmalle, mutta sitten päätin palata ja kääntyä oikealle. Kaikkialla näytti samanlaiselta. Voi vitun vitun vittu. Huohotin selkä hiessä. Kuljin nyt kohtisuoraa, mutta pian huomasin olevani samoilla jalanjäljillä, mistä olin lähtenyt. Etköhän sä ne vanhat paikat muista, kääntelin Marjon sarkastisia sanoja. Jostain kuului vaimeaa puron solinaa. Ei, se muistutti laahaavia askeleita ja hengästynyttä puuskutusta. Hirvi?

”Akseli?!” Parkaisin lujemmin.

”Täällä ollaan”, poika ilmestyi suuren siirtolohkareen takaa. ”Mikä hätä on?”

Kuolemanpelko, olin puuskahtaa, mutta sanoin: ”pissahätä”.

Puiden sijaan suojana oli vain hämärää, kun kiskaisin shortsit nilkkoihin ja päästin rakon tyhjenemään. Se tuli valtavalla hermopaineella, pelko ja jännitys. Tuhkakiteet savusivat ja tulikuuma pissa höyrysi. Kyykin siinä takapuoli pitkällä ja kumisaappaat leveässä haara-asennossa, enkä välittänyt slaavikyykkyäni seuraavia nuoria silmiä. Paperiahan ei tietenkään ollut mukana. Annoin pisaroiden valua omaan tahtiin, vaikka Akseli tuijotti paljasta pilluani jokaisen pissapisaran katseellaan nitistäen.

”Ootko ennen nähnyt pillua näin läheltä?” Sain varmuuteni taas takaisin.

”Joo. Sillon kun sieltä tulin”, Akseli totesi.

”Varsinainen Ismo Leikola siinä”.

”Mutta ootkos sä nähnyt kyrpää?” Akselin ryhti suorastaan räjähti ja silmät vilkkuivat, kun hän kiskaisi shortsit polviin ja siirtolohkareeseen nojaten tarttui kulliinsa.

Sukuelin oli pitkä ja hoikka. Ehkä siinä oli pientä jäykkyyttä. Akseli sihtasi sillä tuhkaan, heilutteli ja hytisytti lantiotaan, mutta pissa ei lähtenyt liikkeelle. Ryhdistä katosi muutama sentti ja hymy kuoli. Uusi yritys.

Kävelin nuorukaisen viereen, sipaisin hiukset kasvojeni edestä ja kumarruin. Se oli varsin nätti muna. Esinahkaa ei ollut liikaa, vaan terskaa häämötti tupen alta. Pallit näyttivät pieniltä, mutta hivenen vaaleaa miehekästä karvoitusta kasvoi varren ympärillä.

”Oon nähnyt kyrpiä”, otin siitä kiinni kynäotteella. ”Mutta tämähän on kikkeli”.

”Mitä sä nyt, Kaisa?” Akseli pudotteli sanan kerrallaan.

”Autan”, ravistelin kalua. ”Piiiis-piissss-piisssss-piss”, maanittelin nakkia heilutellen.

En suoraan sanoen ollut varma, mitä kullista suihkuaisi. Se nyki ja pullisteli, verisuonet nousivat pintaan ja paine ajoi massaa liikkeelle. Äkäinen kaari suihkusi maahan ponnekkaasti. Ohjailin lorinaa mielivaltaisesti, kuvioita tuhkaan poraten. Nahkainen kulli supisteli kuumana kädessäni, ikään kuin sen sisältä suihkuava neste olisi lämmittänyt nuorukaisen samovaarin. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten kiimaiselta tuntui pitää kiinni pissaavan kundin mulkusta. Suihku kesti pitkään. Akseli huokaili, kun hemputin viimeiset roiskeet hänen Kontioidensa kärjille.

”Tuntuko jänskältä?” En laskenut otetta irti.

”Oudolta. Mut kivalta”.

”Sä olit juonu aika monta limpparia”.

”Oon oikeesti joskus haaveillu siitä”, Akseli myönsi.

”Niin mistä?” Huomaamatta runkkasin litisevää esinahkaa.

”Että sä koskisit mua”.

Myhäilin tyytyväisyyttäni. Mitäs se rintava Panu-tyttö sanoikaan? Kestää isältä pojalle. Kuljetin sormilla esinahkaa taakse, rullasin ja annoin sen liukua kokonaan terskan reunuksen yli. Nuppi värisi vaaleanpunaisena, ainoana värillisenä mustavalkoisessa metsässä. Se tuoksahti voimakkaalle pissalle.

”Kuule”, lytistin terskaa, että sain viimeisen kirkkaan pisaran tirskahtamaan reiästä. ”Osaatko pitää salaisuuden?” Työnsin kielen ulos ja nuolaisin virtsaputken päätä.

”I-ihan varmasti”, Akseli venytti ja aavisti mitä tämä salaisuus pitäisi sisällään.

”Tästä ei sitten koskaan hiiskuta kenellekään”, vein käteni Akselin pakaroiden alle ja nostin hänet siirtolohkareen rosoisen kyljen päälle, ikään kuin ylähyllylle eteeni. Nainen ja hänen Pinokkionsa.

”Ei kerrota”.

Akselin kulli heilahti, siinä oli jo banaanimaista jäykkyyttä. Kosketin hänen kumisaappaiden varsia ja mielikuvat johtivat vuosien taakse. Polvessa oli pieni naarmu, toinen kives roikkui toistaan alempana. Kyljet painuivat kasaan kiihkeän hengityksen mukana. Törröttävä muna oli sopivasti kasvojeni tasalla. Ei hitto, kaduin hetken, mutta vain hyvin pienen hetken.

”Vanno. Vanno kautta kiven ja kannon”, pyysin ja kiedoin kaikki sormet munan ympärille.

”Vannon…kautta kiven…ja kaaannon”, Akseli mylväisi terskan upotessani suuhuni.

Pidin sitä huulieni välissä ja annoin kasvaa. Kunnes mörökölli minut vieköön. Katsoin alhaalta pojan reaktioita, nykivää suupieltä ja pyörähteleviä silmiä. Terskassa oli kumimainen perusmaku, kuten aina terskoissa oli. Mutta suolaisuus huokui sen läpi väkevänä. Imaisin hitaasti huulet koko terskan yli liukuen. Pidin yhä ruskeat silmäni pojassa. Haaroissani tikitti märkä aikapommi. Nuolin terskan kärkeä ja sain nuorukaisen valittamaan. Se huvitti. Kallistin kasvojani ja annoin elimen liukua poskeani pitkin. Se kiihotti poikaa. Muna sukulaistädin kasvoille.

Vein suutani alaspäin munan vartta pitkin. Kullin maku alkoi olla melko voimakas. Sieltä mistä löytyi peniksen ja pallien liitoskohta, päästin kieleni irti ja lipsuttelin pallien kireää ihoa. Niissä nopissa ei ollut yhtään löysää. Kivekset olivat kuin kaksi pingispalloa vierekkäin. Otin toisen huulteni väliin ja kokeilin vetäistä. Akseli murahti ja löi takaraivonsa lohkareeseen. Palautin huuleni kullille alkaen imeä sitä rauhallisesti pyörivällä ja lypsävällä liikkeellä. Tyhjässä metsässä kostea lutsutus kaikui jylhästi.

Akseli heilutteli saappaitaan hervottomasti ja vatsa hytisten pinnisti ylös kivestä. Palleja hyväillyt käsi eksyi alemmaksi. Siellä oli tuuheampaa. Pähkäilin, oliko poika perinyt isänsä mieltymykset. Toisella kämmenellä painoin Akselin alavatsaa, että sain kalua vielä enemmän esille. Otin munan syvemmälle. Pojan huohotus oli jo höyryveturin puuskutusta. Sormeni löysivät pakaroiden välistä Akselin rusinan, joka hengitti itsenäisesti. Se ei laittanut hanttiin, kun sivelin tumman reiän reunamia. Kalu kerran ulos suusta, sitten niin syvälle että huuleni osuivat pojan munakarvoihin ja sormi pyllyreikään. Kalu vavahteli kitalakea vasten. Pumppasin sormea eturauhasta vasten ja vedin kiertäen huuleni terskan huipulle, antaen sille suukon.

Katsoin intensiivisesti Akselia ja hän minua. Siniset silmät olivat orgasmin täyttämät. Siemenreikä avautui väristen, sitten kalu sätkäisi hallitsemattomana kasvojeni edessä ja lämmin spermaryöppy lensi nenälleni. Toinen mäjähdys osui poskeeni. Kaappasin terskan suuhuni ja annoin siemennesteen pulputa sinne kaikessa rauhassa. Hotkin sen nopeasti, happaman ydinmehun, ja sitä samaa valui tahmeana kasvojani pitkin. Oli palkitseva tunne, kun miehen ilo tuntui sykäyksinä omassa suussa. Syvin yhteys mieheen syntyi posken ja terskan liitolla.

Pullautin sormen Akselin neitseellisestä pyllystä ja annoin spermaisen kalun läpsähtää leualleni. Himo jyskytti jo kurkussa saakka, enkä kykenisi enää karkottamaan sitä.

”Haluatko kokeilla yhtä juttua, Akseli?”

 

*

Vaatteet roikkuivat huolimattomasti taimien latvoilla ja me makasimme alastomina, pelkissä kumisaappaissa siirtolohkareen päällä. Sen paksu rahkasammalmatto oli metsän ainoa palamaton paikka. Puroa ei erottanut pimeän läpi, mutta sen solinan kuuli. Jos ilta oli viilennyt yöksi, viipyili kivellä yhä uunimainen lämpö.

Nuori hengitys siveli kaulaani. Nisäni napittivat pöyhkeästi koholla ja tunsin niissä nipistelyä. Akseli kosketteli hiusteni peittämiä rintoja arasti kuin olisi pelännyt niiden rikkoutuvan. Käänsin hiukseni tyynyksi takaraivon alle ja seurasin poikaa. Akseli litisti rinnat yhteen ja päästi irti. Hän oli se sadun utelias Punahilkka, joka ihmetteli, miksi sinulla on niin suuri suu – paitsi, että mielenkiinto kohdistui tissieni kokoon.

”Nämä on aivan tosi pyöreät”, Akseli sai sanottua.

”Haluatko maistaa niitä?”

Poika punnitsi valkoisia rintoja ja haukkasi nänniä. Raju liike vihlaisi ilkeästi.

”Aloita kevyemmin. Pyöritä kieltä sen ympäri ja imaise kuin nänni olis limupullon suu”, opastin.

Lämmin kieli hieroi röpelöistä marjaa, kostea suu tarrautui herkkään ihoon ja vetäisi silkinpehmeästi. Ja sama toiselle nännille. Poika oli nopea oppimaan. Hän jatkoi imeskellen rintojen kärkiä vuorotellen ja hämmästyi, miten ne kovettuivat lisää. Minun nännipihani olivat huomiota herättävän suuret ja nisät isot kuin betoniporsaat.

”Muistatko, mistä puhuttiin äsken?”

”Ai niin, joo”, Akseli empi.

Levitin polvet ja annoin nuorukaisen laskeutua omaan tahtiin vatsani alle. Hänellä seisoi jälleen oikein miehekkäästi, ja minä olin hänelle liha apposellaan. Häpyhuulet olivat auenneet kirjamaisesti ja reikä lirutti kiimaa. Akseli tutki pillua, siveli sisäreisiäni ja puhalsi hennosti häpyhuulille. Savun seasta tuoksahti puolukka. Koukistin jalat ja tukeuduin saappailla sammaleen.

”Sulla on tämän mallinen tämä”, Akseli silitteli matalaa turkkiani. ”Olet ajellut”.

Meinasi naurattaa, että pojan isä oli aprikoinut samaa muutama tunti aiemmin. Olin pari viikkoa sitten ajellut kaiken pois, antanut kasvaa ja muotoillut sängestä kapean kolmion. Nyt poika suki kymmenen millin harjasta kiihkossaan.

”Jännää. Mutsilla kun on—”, Akseli jätti nolona lauseen kesken.

”Tuuhea tuhero”, naurahdin muistaessani saunasta Marjon pillukarvat. ”Paina huulet siihen pillun yläosalle, mutta älä tee vielä muuta”, kehotin.

Samettiset huulet tuntuivat ihanalta. Klitoris turposi ja vertyi, se muuttui kovaksi ja niin herkäksi, että pienikin liike sai sen hulluksi.

”Nyt voit nuolla. Hitaasti”, annoin luvan.

Akselin kieli oli karhea, mutta märkä. Se liukui häpyhuulten väliä edestakaisin. Illan ääriviivat sulautuivat toisiinsa; pilvet ja varjot, pojan kasvot ja häpy, savu ja usva. Akselin kieli hiveli mielihyvääni, uteliaat sormet raottivat sisintäni ja huulet hieroivat klitoristani. Kielen kärki tökki sisälle reikääni, enkä voinut estää nautinnollista huokausta. Nuorukainen säpsähti siellä pesän kimpussa ja kohotti toista kulmakarvaansa kysyvästi.

”Teit aivan oikein. Se oli ihanaa”, lohdutin ja laskeuduin Akselin kasvojen tasalle. ”Olit kuin aikamiehet”.

”Onks sulla ketään miestä siellä etelässä?” Akseli vakavoitui.

”Paljonkin. Muttei ketään”, nuolaisin pojan pitkää sormea.

”Miks et muuttaisi tänne?”

Taivutin Akselin sormen ja vein reiälleni. ”Työnnetään tämä tänne”.

En tiedä kumpi nautti enemmän. Liikuttelin sormea onkalossani ja keinutin lantiota kättä vasten. Akseli hengitti nenänsä kautta ja hengitys tuntui pysähtyvän jokaisen uuden kohdan jälkeen. Opetan sinulle pimpin kuin isällesi, ajattelin. Suutelin ruskettunutta otsaa ja hiuksia. Nenämme kohtasivat, hipaisivat. Akseli yritti sanoa jotain, melkein tiesin mitä.

”Me ei voida naida”, sanoinko niin karkeasti? Vai jopa nussia. Niin taisin tokaista.

”Miksei…?” Akseli kykeni vaivoin katsomaan miten käytin hänen etusormeaan kyrpänä. ”Koska…koska me ollaan sukua?”

”Ymmm…hyyy”, voihkaisin sormenpään osuessa g-pisteeseen. ”Ei, vaan”, suutelin teinin nenää ja sitten huulia. ”Koska sulla ei oo vieläääh…naimalupaa”, supisin ääni väristen ja katketen.

Tartuin Akselin kyrpään, ojensin sen suoraksi ja annoin osua vatsaani. Huokailimme huulet huulia vasten metsäpalon kuumentamalla lohkareella, kyljittäin. Kopeloin hedelmällisyyden saavuttaneita palleja ja samalla näytin kädestä pitäen, miten sormipillua annettiin. Olin jo aivan tahmainen. Tämä kivi oli meidän piilopaikkamme, mihin kukaan ei nähnyt, paitsi ylilentävä varis, satuilin mielessäni.

”Ylihuomenna on”, Akseli nai tarmokkaasti alavatsaani.

”Me ei saada”, naurahdin ja nostin toisen kumisaappaani Akselin laihan reiden yli. ”Ei saada”, kähisin suu kirjaimista sekaisin ja kyhnytin pillukarvoilla terskaa vasten.

Se oli leikkiä tulella. Jäykkä nuori siitin rullasi kiitorataani pitkin ylös alas, joka kerta reikää pehmittäen. Tiesin tulevani siihen paikkaan, jos jatkaisin vielä hetkenkin. Vedin Akselin sormen itsestäni ja kosketin hänen terskallaan aukkoani. Olin valmis. Nostin silti elimen ylös, kastoin uudelleen ja jälleen taivutin kiusoitellen väliimme.

”Muista, että et…saa…nussia mua…Kaisa-tätiä”, sanoin tahallani ja ohjasin terskan sisääni.

Kielletyn hedelmän maku kiihdytti meitä molempia. Kihnutin lantion liikkeellä toinen reisi kohollaan kovaa kalua itseeni. Taivas miten se hiillosti hehkuani. Puristin lihaksillani rippikoulupojan terskaa imeväisesti, sallin tulla sen peremmälle ja taas liukua eteiseen. Luisto oli melkoinen. Pillu oli kuin syljen täyttämä kuuma suu. Akseli vaikeroi ja otti kiinni tissistäni. En muista missä asennossa oikein otin pojan – kyljittäin, ratsastaen vai edestä -, sillä liikerata oli hankala.

”Lopeta…et saa nussia mua”, kiihdytin tahtia ja annoin männän kirnuta jo koko mitaltaan rakoa.

”Kaisa…Kaisa”, Akseli maisteli nimeäni ja väänteli hytkyvää poveani.

”Missään tapauksessa…et päästä…sisään”, läähätin takoen peppuani tiukassa rytmissä hänen kiveksiään vasten.

Kieltäminen kiihotti, koska se tarkoitti juuri päinvastaista. Olin oppinut sen jo nuorena tyttönä, himokkaana Pimppimuurahaisena. Niin, siten olin kuvaillut sitä namuista tuntemusta Lassille, mitä hänen munansa oli pimpsassani saanut aikaan. Hyrinä ja pörinä vatsassa, nipistely varpaissa, lämmin kipittävä aalto ja kohdunsuu kuin muurahaispolku, sellaisena minä sen koin. Ja taas se oli tulossa. Kun Akselin suu tarrasi rajusti nännistäni kiinni, päästin luonnon valloilleni.

”Et laske…et laske!” Huusin metsä kumisten ja rojahdin sukulaispojan päälle.

Aukkooni purskahti siemennestettä. Paksu sykäys, kalu täytti pilluni pullistellen, elin vetäytyi kasaan ja toinen sykäys. Haalea sperma valui ja sinkoili jokaiseen sopukkaan nuoruuden innolla. Akseli oli jossain siellä rintani ja kainaloni alla, hänen sydämensä hakkasi ihoani vasten ja käheä kurkkuääni korahteli kaulaani. Olimme molemmat märkiä ja voimattomia. Ajattelin, että tässä ei pitänyt käydä näin. Mutta niin olin täällä ajatellut aiemminkin ja aina olin maannut tussut valkoisessa hyhmässä. Siellä pesässä se patruuna taaskin oli.

”Eihän sua haitannut, kun tulin niin?” Akseli kysyi myöhemmin häpeissään. ”Tai siis onko sulla kunnossa…?”

”Kaikki on ihan kunnossa, kulta”, lohduttelin ja silitin poikaa kädestä. ”Sovitaan, että tää oli sulle sellainen rippilahja”.

 

*

Kun pesun jälkeen kävelimme puron vartta pitkin autolle, oli täysi pimeys ehtinyt saartaa Lummukan. Palaneita puita ei erottanut taivaasta, mutta kuumuuden aisti iholla ja väkevät hiukkaset tunsi nenässä. Keltainen mersu seisoi penkalla usvan häivyttämänä. Äänet elpyivät hitaasti. Hiekka rapisi, lintu raakkui ja tuuli heilutteli palamattoman metsän lehtiä. Paikka oli ollut lukittu tyhjiö, jonka ympärillä elämä palautui normaaliksi.

Kaasutin rauhallisesti auton polulta heinittyneelle kärrytielle ja siitä leveämmälle hiekkauralle. Mersun lyhdyt valaisivat kuusikon sekä vasemmalle jäävän keltaisen sänkisen viljapellon, joka oli juuri puitu. Peltoja putkahteli esiin lisää ja lisää, tasaista lakeutta.

”Toivottavasti siellä on sauna tulilla. Mulla on sun mäihääsi ainakin desi sisällä”, hymyilin.

”Sori, en mä tarkottanut”.

Tuulilasiin plätsähti iso pisara. Hetkeen ei näyttänyt tapahtuvan mitään. Pienen tauon jälkeen alkoi sataa lisää.

”No viimeinkin!” Akseli huokasi.

Pisarat ropisivat metallisesti peltiä vasten. Pysäytin auton törmälle, käynnistin narisevat lasinpyyhkijät ja veivasin ikkunan auki. Savua ei enää haistanut ja ilma oli muuttunut keveäksi hengittää. Esteitä ei ollut. Ei metsää, pelkkää peltoa. Miten siinä laulussa sanottiinkaan, googlasin päätäni. Monet kerrathan minä vain niin lakeutta kaipasin, siellä mieleeni rauhan yksin vain saan,

”Tota, meitä varmaan kaivataan jo”, Akseli kakisteli.

”Oota hetki”, kurkotin takapenkiltä kovia kokeneet pikkuhousut ja sulloin ne pimpin tulpaksi shortsien sisään. Siemenneste pulpahteli haaroissa vaahtona. ”Ei sotketa penkkiä”.

Sade oli loppunut yhtä äkisti, kun se oli alkanutkin. Kurkistelimme tuulilasista taivaalle, mutta yhtään uutta pisaraa ei enää pudonnut.

”Tässäkö se sitten olikin?” Akseli kysyi itseltään.

21 kommenttia viestissä: “Lakeuden kutsu”

  1. Flamingonkukka says:

    Kiitos kommenteista kaikille. En ihan kaikkia noita ymmärtönyt. Nää novellit ovat minun, eikä kenenkään muun tekijän. Mutta jos joku haluaa tahallaan provota, niin siitäs sitten vaan 🙂

  2. Jussi says:

    Tämä oli upeatarina ja hyvin kerrottu.Itsekin maalla naimaan päässeenä pidin tästä tarinasta.Lisää vaan tarinaa kirjoittamaan!

  3. Antero says:

    Hyvä oli novelli. Vaan ei tule kanista kettua, vaikka nimensä Reposeksi muuttaisikin. Mikä laittaa omaa tekstiä hehkuttamaan alteregon takaa?

  4. Kitkijä says:

    5/5. Onpa kiva saada rikkaruohojen keskelle uusi hehkuva kukka (tai sitten vanhasta siemenestä versonut, ei väliä)! Lisää.

  5. Jatkoa toivoen says:

    Kiitos! Hyvin kirjoitettu ja juonikin oli kehitelty kunnolla. Omaan makuun hieman nuori henkilö mutta siitä huolimatta olisi mielenkiintoista saada lukea jatko.

    Tarina avasikin mahdollisuuksia, kenties jo samana iltana kehittyy jotain, ehkä mainitussa saunassa. Suostuuko Marjo oivalluksen jälkeen enää suvun yhteis- tai naistenvuoroon, nähdäänkö Akseli vielä pikkupoikana joka voi mennä tädin seuraksi. Vai hyppääkö tarina ajassa eteenpäin Akselin yo-juhliin tms.

  6. Varvastossut says:

    Olipa ihmeen hyvä ja kiihottava teksti! Paina tulemaan vaan lisää.

  7. geo345 says:

    Pidin lukemastani. Henkilöt osasi heti kuvantaa mielikuvituksessa.

  8. Flamingonkukka says:

    Voi kiitos! Olen otettu tästä kommenttien määrästä, kunpa kaikki saisivat samanlaisen vastaanoton. 🙂
    Kaisa on sen verran omakuva, että varmasti seikkailee jatkossakin.

  9. Jouni says:

    Kirjoita ihmeessä lisää, vaikka jatkoa tähän tarinaan.

  10. Ruiskukka says:

    Kiitos hienosta novellista. Itse pidin maalailevasta tyylistä, näin silmissäni kaiken, mitä Kaisa näki. 5 tähteä.

  11. Ajan hermoilla says:

    Ehkä yksi parhaista novelleista mitä täällä sivulla olen lukenut. Erittäin kiihottava ja hyvin kerrottu ilman turhia hätäilyjä

  12. irvienvalista says:

    Hyvä tarina, kyvykäs kirjoittaja, ensiluokkainen ote. Anna palaa vaan.

  13. Trickster says:

    Hyvä tarina. Ehkä paikoin liiankin kuvailevaa, mutta erityisesti aktin kuvaus oli erinomaista. Karsimalla hieman liikoja hienouksia alat päästä lähelle viittä tähteä.

    • Flamingonkukka says:

      Kiitos tästä. Heitätkö vielä minulle hyvän esimerkin, niin saan paremmin kiinni ja pystyn kehittymään 🙂

      • Trickster says:

        Tekstissä oli siis paljon vertauksia ja kielikuvia, osa hauskoja, mutta kun niitä on peräjälkeen useampi, niin tekstistä välittyy “tekemällä tehdyn” tuntu.

        Esimerkiksi:

        “Alkuillan autereisuus leijaili peltojen yllä ja lehmät käyskentelivät udun seassa pikselisinä. Maalla elettiin aina kuin Muumitalossa, jota ei lukittu. Luuta vain porraspieleen. Tänne liittyi niin paljon muistoja. Osa lämpimiä ja osa suorastaan kuumottavia.”

        Voisi olla myös näin:

        “Alkuillan autereisuus leijaili peltojen yllä, ja lehmät käyskentelivät udun seassa. Maalla ovia ei lukittu koskaan. Luuta vain porraspieleen. Tänne liittyi paljon muistoja, osa lämpimiä ja osa suorastaan kuumottavia.”

        Joku sanoi joskus, että kirjoittajan tulisi karsia tekstistä viimeisenä ne itselleen kaikkein rakkaimmat ilmaisut, koska ne ovat yleensä lukijalle ne, jotka pomppaavat ensimmäisenä esiin. Mitään “oikeaa tapaa” ei kuitenkaan ole kirjoittaa, vaan jonkun mielestä tyylisi voi olla juuri sellaista, mistä hän pitää- Älä siis suhtaudu tähän minään “taivaallisena totuutena”.

      • irvienvalista says:

        Tärkeintä on varmaan vaan kirjoittaa ja taas kirjoittaa, sekä samalla kokeilla eri tulokulmia, kertojamalleja, yksityiskohtien tasoa.

        Työväenopistot, kesäyliopistot että vastaavat järjestävät lukuisia erilaisia (luovan) kirjoittamisen kursseja. Nyt jonkun niistä pitäisi tehdä rohkea avaus ja tarjota kurssia Eroottisen lyhytproosan kirjoittaminen …

        • Trickster says:

          Näitähän kursseja on laidasta laitaan laadullisesti ja kustannuksien puolesta. Itse suhtaudun niihin vähän skeptisesti, koska kirjoittamaan oppii kirjoittamalla ja lukemalle, ei käymällä kursseilla.

          Se, mitä tällaiset kurssit voivat antaa, on niin sanottu “toinen mielipide, eli se, että joku toinen lukee tekstiä ja antaa sen parantamiseksi kommentteja. Kirjoittaja kuin kirjoittaja tulee sokeaksi omalle tekstilleen jossain vaiheessa.

          Toinen kysymys on sitten, kuinka moni uskaltaa antaa seksinovellinsa toiselle luettavaksi.

          • Flamingonkukka says:

            Kiitos molemmille vinkeistä, panen korvan taakse 🙂

  14. Galutin says:

    Hyvin taitavasti kirjoitettu, miellyttävää ja sujuvaa luettavaa. Olkoon sitten ensimmäinen, jos niin kerran sanot mutta toivottavasti ei ainakaan viimeinen.

  15. kelekura says:

    todella hyvä ja hyvin kerrottu, toivottavasti joskus tulee lisääkin …

Kommentoi

top