search
top

Vaaleanpunainen delfiini – Sininen helvetti

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (104 votes, average: 3.81 out of 5)
Loading...

(Tämä on kolmas osa novellista Vaaleanpunainen delfiini. Valitettavasti tarina sisältää vain vähän pintapuolisesti kuvailtua seksiä ja suurimmaksi osaksi johdattelee vain tarinaa eteenpäin, joten jos olet huomannut aiemmat osat luettuasi ettei tarinan juoni kiinnosta, niin tuskin saanet tästäkään mitään irti.)

Day 5.

Ohimossa jyskytti. Hieman pelotti avata silmiä, oli hankala hengittää, sillä joku makasi päälläni. Sain silmät auki, ensimmäinen asia minkä havainnoin, oli naamallani oleva pimpero. Tunnistin emättimen ja hieman ahdistuin sillä se ei ollut Katherinen, Vaan Ellen, joka makasi pää jalkojeni välissä päälläni. Ryömin Ellen alta pois ja huomasin kevyeksi huojennuksekseni Katherinen nukkuvan myös samassa sängyssä. Vaikka kuinka koitin pinnistää muistiani, en löytänyt peliini paloja. Oli selvää että eilinen irrottelu oli karannut käsistä ja pahasti. Pikakelasin mustaa filmiäni taaksepäin viimeisimpään kohtaan minkä muistin.

Koko ryhmä oli istunut Cattleyan yläkannella pöydän ympärillä. Keskustelu siirtyi eri maiden juomaperinteisiin ja tyypillisiin väkeviin alkoholijuomiin. Yllättäen Ellen ehdotuksesta, jokaisen tulisi hakea kierros oman maansa erikoisuutta. Laivan Baarissa oli hyvin laaja juomavalikoima, joten lähes kaikkea luultavasti löytyisi. Lupauduin ensimmäiseksi. Kun tiedustelin baaritiskillä löytyisikö salmaria, baarimikko tuijotti monttu auki ja alkoi kyselemään miltä pullo näyttäisi.

– Theres nothing special at the bottle it self. But the stuff inside is completely black. Selitin.

Olin lähes varma että yritys tuottaa nollatuloksen ja joudun tyytymään finlandia vodkaan. Mutta mies hihkaisi innostuneena.

– Aaaaa! Yesyesyes. Finnish fire sauce.

Olin hyvin yllättynyt. Ja niin oli seurue yläkannellakin. Hannah oli ainut joka oli maistanut kyseistä erikoisuutta aikaisemmin, Suomalaisen vaihto-oppilaan tuotua pullon mukanaan tuliaisiksi. Hannah myös totesi, että se oli tuntunut enemmän rangaistukselta kuin lahjalta. Ensimmäistä kertaa näin Katherinen irvistävän juotuaan alkoholia. Elle tuijotti tyhjää shottilasiaan silmät pyöreänä ja totesi.

– What the actual fuck. I thought that drinking pisco is weird.

Marcin ja Enriquenkaan kommentit ei ollut mitenkään kovin mairittelevia.

Marc lupautui seuraavaksi. Vaikka olikin Saksalainen, hän päätyi valitsemaan synnyin maassaan Australiassa valmistetun Bundaberg Rommin, vaan koska häntä itseään hämmästytti, miksi Bundaberg oli valinnut pullon kyljessä komeilevan jääkarhun maskotikseen. Yhtä typerää olisi Grönlannissa toimivan panimon kuvittaa tuotteensa pussieläimillä.
Hannahin valinta oli ilmeinen. “Hirvilimu” sai lähes yhtä heikon vastaanoton kuin salmarikin. Olin ainoa, joka ei valittanut.
Enriquen valinta oli positiivinen yllätys, juoma oli valmistettu 100-prosenttisesti sinisestä agavesta ja oli erityisen hyvää. Sen lisäksi tequila tuli myöskin Drinkissä nimeltään Brave bull, johon kuului tequilan lisäksi Mexicon toista tunnettua perinteikästä ilolientä, kahlúaa.

Miettiessäni drinkkirallia aloin ymmärtämään aika hyvin miksi filmi oli poikki. Elle tarjoili tämän hetkisen kotisaarensa nimeä kantavan Long island ice tean. Ja Kat lopetti leikin lataamalla pöydän koreaksi pernodin absintilla. Jos kuitenkin herää korkealuokkaisesta sviitistä kauniin naisen vittu naamallaan, niin ilta on mennyt todennäköisesti ihan hyvin. Nousin sängystä ja pesin hampaat, sekä naamiani. Kylpyhuoneesta tullessani Kat ja Elle oli myös saaneet silmänsä auki. Naiset lojui edelleen sängyssä alasti. Kat piteli päätään ja sanoi hiljaa.

– Elle, why there is a taste of your vagina in my mouth?

– Elle kääntyi kyljelleen makaamaan samoin päin kuin Katherine ja silitteli sormenpäällään tämän vartaloa.

– Well, honey. That would be because you were ramming my butt with a handle of your hair brush and licking your bf’s semen from my twat while i was sitting on your face, and you didn’t stop even i warn you that i will cum on your face. So you make me ejaculate straight in your mouth. Thats why.

– Ookey. That explains a lot. thanks Elle. There was quite a party then huh? I cant remember a thing. Kat nauroi.

Koko päivä meni makoillessa, Elle jäi minun ja Katherinen kanssa norkoilemaan koko päiväksi alasti sänkyyn, eikä meillä kummallakaan ollut mitään sitä vastaan. Kokoilimme yhdessä eilisen puuttuvia paloja, makoilimme alasti sängyssä ja paneskelimme vähän väliä. Katherinea ei tuntunut haittaavan pätkääkään, edes kun Elle ratsasti kullini päällä, samalla kun neiti itse oli uppoutuneena kirjaansa nojatuolissa. Lopulta nainen tipautti kirjansa lattialle, nosti jalkansa riettaasti tuolin käsinojan yli ja alkoi sormettaa itseään ja tuumasi rauhallisesti.

– Darling, fuck her in the ass, i wanna watch.

Elle alkoi hihittää ja kysyi.

– So you think its not nessessary to ask my opinion?

– Naah. You want it anyway. Kat tuumasi ja jatkoi sooloansa laiskanlinnassaan.

Koko päivän aikana poistuimme hytistä vain kerran syömään. Tehdessämme lähtöä ruokasalista, Elle aikoi suunnistaa kohti omaa hyttiään, mutta Kat pyysi hänet takaisin meidän kanssamme. Loppu päivä kului niinkuin alkukin ja päivän päätteeksi nukahdimme kaikki jälleen samaan sänkyyn.

Day 6.

Cattleya oli ankkuroitunut Lagunasin edustalle. Laboratoriolauttamme oli ajettu aivan Cattleyan viereen ja siirtyisimme parista lankusta tehtyä siltaa pitkin ensin lauttaan ja siirtäisimme sen sitten laituripaikkaansa. Kelluva tukikohtamme oli rakennettu neljästä rahtikontista, pitkittäin lautan suuntaisesti aseteltu, kaksi konttia rinnakkain, ja kaksi peräkkäin. Ne oli liitetty yhteen, ja modifioitu erittäin kelvolliseksi laboratorioksi. Jokaisessa kontissa oli älylasillinen ikkuna. Joka toimi näyttönä, tai sitten normaalina ikkunana, jonka valon läpäisyvyyttä pystyi säätämään tabletilla. Sekä tilat, välineet, että laitteet olivat uusinta uutta sekä lähes käyttämättömiä. Yksi konteista oli varattu sosiaalitilaksi, sen sisällä oli pieni keittiö, hyvin pieni vessan ja suihkun virkaa toimittava komero. Keskivaiheilla oli Iso sohva sekä ruokailuryhmä, ja kontin päädyssä kaksi kolmikerroksista sänkyä, joista jokainen oli eristettävissä verholla. Kontin seinästä lautan reunaan, oli sivuilla lähes 3 metriä tilaa. Edessä ja takana noin 6 metriä. Sosiaalitilaan sekä laboratorio-osaan oli erilliset sisäänkäynnit lautan etupuolella. Laboratoriotilan sisäänkäynti alkoi sulkutilalla ja loppu oli ISO-standardien mukaista puhdastilaa.
Lautan takaosassa oli konehuoneen lisäksi erillinen varastotila jossa säilytettiin laboratorion ulkopuolella käytettäviä varusteita ja työkaluja. Konttien katolle vei rappuset kummaltakin sivulta, Katolla oli aurikosuojana markiisi jonka alla pöytäryhmä. Katolla oli myös lautasantenni sateliittiyhteyttä varten, huippumoderni vedenpuhdistusjärjestelmä joka muuttaisi amazonin mutaliejuakin raikkaaksi juomavedeksi 200:aa litraa tunnissa, sekä moottoroitu kommandovene joka pystyttiin laskea kontin kyljestä avautuvaa luiskaa pitkin veteen. Lautta oli moottoroitu, eikä tarvinnut erillistä hinaajaa. Sähkönsä koko hökötys sai pääsääntöisesti konttien yläosaa kiertävistä aurinkopaneeleista ja tarvittaessa moottorin avustuksella. Lautan lähes kaikki toiminnot, mukaanlukien ajon ohjaaminen tapahtui tabletin kautta. Kapteenina, välinehuoltajana sekä mekaanikkona toimi ryhmämme kuudes, tai oikeastaan jos Enrique laskettaisiin, niin seitsemäs jäsen. Mechelinkadun MacGyverinä tunnettu maanmieheni Isto Helander. Tunsin Iston hyvin jo monen vuoden takaa ja tiesin että jos oli jokin asia, mitä Isto ei pystyisi tarvittaessa korjaamaan tai rakentamaan, niin kukaan muukaan ei sitten pystyisi, ja juuri siitä syystä olin ehdottomasti halunnut miehen mukaan. Äijä oli neljissäkymmenissä ja pirun kovassa kunnossa, päällä Istolla oli vyötärölle hihoista sidottu työhaalari, eikä mitään muuta, Paitsi Raybanit. Kaveri oli ilmeisesti ollut säätämässä konehuonetta sillä hän oli tahriintunut öljyyn. Iston lihakset pullisteli käsivarsissa miehen nostaessa sillan Cattleyan ja lautan väliltä takaisin lauttaan. Itselläni tuli mieleen lähinnä joku miestanssiryhmän “kuuma remonttireiska” esitys. Ja niin tuli ilmeisesti Ellellekkin, koska huomasin naisen jumittuneen vahtaamaan Iston öljyisiä auringossa kimaltelevia vatsalihaksia. Elle tuuletti naamaansa neitimäisesti Cattleyasta nappaamallaan Lagunasin esittelyvihkolla ja lipaisi hitaasti kielellään ylähuultaan niinkuin olisi vahdannut jotain maailman herkullisinta suklaaleivosta. Kat huomasi tämän myös ja tirskahti.

– Dr Jones? Are you ready to move forward? Kat kysyi ja nipisti Elleä takapuolesta.

– Come on! did you fucking see that. I think that i need to go change my panties. Elle hykerteli.

Isto poimi tablettinsa etukannella olevalta pöydältä, hyppäsi rennosti istumaan reunakaiteelle, käynnisti moottorit ja asetti kurssin rantaa kohti. Elle ja Kat olivat kiivenneet hetkessä ylätasanteelle ihmettelemään. Hannah ja Enrique nojasivat vierekkäin reunakaiteeseen ja Marc yritti tihrustaa katseellaan sisälle labraan älylasin läpi. Huomatessaan Marcin urkinta yrityksen Isto näpäytti tablettiaan sormella, pyyhkäisi kerran ja huudahti Marcin suuntaan:

– Simpsalan pimpsala.

Lasin tummennus hävisi ja labra näytti erottuvan täysin selvästi lasin läpi.
Marc rapsutti päätään ja tökkäsi lasia sormellaan. Isto näppäili taas tablettiaan. Lasin yläreunasta sihahti suihkaus pesunestettä, lasin alareunasta aukesi pieni kotelo josta nousi pesten ylös ja kuivaten takaisin alas laskeutuva auton tuulilasinpyyhkimen kaltainen aparaatti.

– please dont touch it. Isto naurahti

Marc korjasi silmälasejaan ja tuijotti Istoa suu auki.

– Thats not the real lab.

– No, its just a picture. Isto tökkäsi jälleen tablettiaan ja Labran ikkunan näkymä muuttui näkymäksi tissibaariin.

– Thats the real lab. Isto sanoi.

– Seems much better than i remember. Naurahdin, ja jatkoin sitten:

– No, mitäs Helander. Miltä elämä maistuu.

– Papukaijan paskalta. Runkkarit pommitti heti aamusta koko kannen. Muuten aivan jees. Vaikka en olis kyllä lähteny jos joku muu olis kysyny. Isto vastasi ja veti sähköröökistä pitkät sauhut.

– Vittusoikoon miten kuumia kissoja sä rehasit tänne. Kuinka noiden kans pystyy töihin muka keskittymään. Etkös säki oo ukkomies, oo nyt tarkkana ettei käy ohrasesti. Isto sanoi ja nyökkäsi ylätasanteelle jossa Elle ja Kat nojasi kaiteeseen vierekkäin.

– Taisi käydä jo.

– Ei vittu! Paskaa puhut. Kumpi? Isto uteli.

Pyöräytin silmiäni ja viheltelin hiljaa.

– Jassoo. Niin että toinen vei sydämen ja toinen järjen. En kylläkään ihmettele, rotunaaraita näyttävät olevan. Isto sanoi ja ohjasi tabletista lauttaa kääntymään edessä näkyvän laiturin suuntaisesti.

– Jotakuinkin niin. Hymähdin Istolle.

Mies ei voinut edes arvata kuinka oikeassa olikaan.

Lautta lipui paikallensa laiturin kylkeen. Enrique otti Hannahin mukaansa ja lähti selvittämään kanoottien saantia ja kyyditystä kylässä asuvalta yhteistyökumppaniltaan. Muut jäimme odottamaan Lautalle. Jonkin ajan kuluttua pienehkö sininen kuorma-auto kaarsi laituripaikalle mutkan takaa. Enrique hyppäsi kuljettajan paikalta alas, kävelin laituria pitkin Enriqueta vastaan.

– we got 4 of them. Enrique sanoi, ja osoitti lavalla olevia pitkän mallisia puisia, mutta hyvin laadukkaan näköisiä kanootteja. Lavalla oli myös kaksi paikallista, jotka olimme palkanneet kantoavuksi.

– If we get everything ready in two hours, we can still make it to the first decent camp site before dark. Enrique sanoi.

Niinpä aloitimme valmistelut ja siirsimme varusteemme sekä itsemme auton lavalle kanoottejen seuraksi. Kohta istuimme koko ryhmä kuorma-auton lavalla tavaroinemme. Kantajat siirtyivät auton hyttiin ja toimivat kuskina. Auto nytkähti liikkeelle, tukikohtaa pystyssä pitämään jäänyt Helander heilutti lautan kannelta.

Tie jota pitkin matkustimme oli kuoppainen ja pölysi helvetillisesti. Itse olin sonnustautunut firman kustantamiin korkealuokkaisiin Coretex retkeilyasusteisiin ja vaelluskenkiin. Katherine Ja Elle oli kummatkin pukeneet päälleen vastaavaa kangasta olevat reisitaskushortsit ja mustat topit. Enrique katseli naisten paljaita sääriä ja sanoi.

– i hope that you two have more clothes in the backpack. Otherwise Mosquitos will eat you alive.

– thanks for your concern Enrique. But this is not our first rodeo. Elle vastasi hymyillen.

Saavuimme perille joen rantaan josta matkamme olisi hyvä aloittaa. Vaikka vesi olikin kuulemma korkealla, jorpakko ei vastannut odotuksia vaan muistutti enemmän ojaa kuin jokea.

– i know this is quite obvious too. But do not touch anything that you do not know what it is. Enrique sanoi noustessaan lavalta.

Kat katsoi Enriqueta hölmistyneenä pää kallellaan.

– Mr Rojas. If you did not know. Thats exactly the main reason why we are here. Touching things that we dont know. Thats why i have these.

Kat virnisti ja veti reisitaskustaan pitkävartiset keltaiset kemikaaleilta ja viilloilta suojaavat hansikkaat.
Enrique rapsutti päätään ja huokasi syvään, samalla ottaessaan vastaan kanoottia, jota Marc alkoi työntää alas lavalta.
Saatuamme kanootit tavaroinemme “ojaan” matka lähti käyntiin mukavan vaivattomasti. Yhdessä kanootissa edellä meloivat Enrique ja Hannah. Elle ja Marc tulivat heidän perässään, minä ja Katherine seuraavana. Jonon perää piti kantajamme. Jokainen kanootti oli pullollaan tavaraa. Oja alkoi tunnin melonnan jälkeen kuitenkin jo hieman levenemään, sademetsän latvusto kaartui katoksi joen yläpuolella ja auringon säteet lankesi taianomaisesti tiheän lehdistön raoista. Puissa pomppi apinoita. Ohitsemme lepatti sanomalehden kokoinen sininen perhonen.

– Its so beautiful. Kat kuiskasi hiljaa, this is like a paradise.

Kat oli oikeassa. Tosin itseäni hieman vaivasi että paratiisissamme oli käärme. Itse asiassa lukuisia erilaisia käärmeitä, jalkojemme alla vedenpohjassa saattoi tälläkin hetkellä luikerrella yhdeksän metrinen anakonda. Käärmeiden lisäksi Amazonissa voisi kohdata myös miehen kokoisia kaimaaneja, jaguaareja, lukuisia myrkyllisiä hyönteisiä, hämähäkkejä ja selkärangattomia, vittumaisia ihon alle munivia kärpäsiä, tai vaikkapa kuolettavan tällin tarjoavan sähköankeriaan. Ajatus kanootista veteen poistumisesta ei erityisesti houkuttanut, mutta hetkellisesti reittimme muuttui niin matalaksi että jouduimme kahlaamaan kanottiemme vierellä kymmeniä metrejä. Tiesin että pirajiat eivät todellisuudessa vastoin mainettaan, olleet kovinkaan alttiita hyökkäämään ihmisten kimppuun, mutta ajatus noista pikku sahahampaista nakertamassa jalkaani loi kahlaukseen hyvin epämukavan fiiliksen.

Piraijat eivät kuitenkaan syöneet minua suihinsa, vaan me söimme suihimme pirajiat, jotka Enrique ja toinen kantajista onkivat joesta. Viisi tuntia lähdöstämme, Hämärä oli laskeutunut amazonin ylle ja olimme pystyttäneet ensimmäisen leirimme ja paistelimme saaliskaloja nuotiolla. Ellen vyötäröllä oli varustevyö, jossa roikkui muummoassa titaaniteräinen komposiittikahvainen machete. Sekä toisella puolella vaaleanpunainen glock-18. Pistooli. Enrique pyysi Elleä esittelemään “barbie-asettaan”. Ja antoi vaihdossa naiselle oman revolverinsa. Marc katsoi Elleä ja Enriqueta pää kallellaan ja kysyi.

– Why we have all that fire power. I thought this is science expedition, not a commando assault unit.

Enrique katsoi Marcia hieman huolestuneena. Ja sanoi:

– You know that there is deadly predators out there, right? And thats not all. Poachers, illegal mining groups, or drug dealers can be armed and really dangerous. Also theres aborgine tribes that never been in contact to modern world before, and they can be unpredictable. Of course shooting is last resort, but i rather carry a gun just in case. Enrique selitti.

Myöhemmin viidakko oli muuttunut pilkkopimeäksi, kaskaat ja linnut mölysivät latvustossa, sammakot kurnutteli ympärillä ja alkoi piskottelemaan. Nuotio valaisi leiriämme himmeällä loisteellaan.

– Its raining, We need to get you in cover.

Enrique sanoi Hannahille ja nappasi tämän syliinsä. Hannah kikatti kuin pikku tyttö ison karjun kantaessa tätä kohti telttaa.

Elle veti kädet puuskaan ja alkoi mököttää.

– This is totally unfair. I should have stayed with Mr Sixpack at the raft. Elle tuhahti ja kaivoi vaelluskenkänsä kärjellä kuoppaa maahan.

Marc oli vetäytynyt yhteen teltoista nukkumaan ja kantajat järsivät vielä kalojen rippeitä toisen teltan edessä. Kat katsoi ympärilleen, ja kun huomasi että extrayleisöä ei ollut, kumartui hän suutelemaan Elleä ja kuiskasi tämän korvaan. If you dont want to go and blow the mushroom man, you can always come with us.

– No, ewh! I will definetly not having sex with Marc. He is ok, but not exactly my type. Elle naurahti.

Olin taas päässyt paraatipaikalle. Elämä tuntui antavan parastaan, kun makasin teltassa kuunnellen viidakon öisiä ääniä, kaunis nainen kummassakin kainalossa. Teltan katossa roikkui himmeää valoa antava sähköinen hyttysansa. Kat oli juuri sanomassa jotain kun Elle sihahti.

– shhh. Do you hear that.

Viidakon öisiin ääniin oli ilmestynyt uusi sävy. Se oli viereisestä teltasta kantautuva Hannahin voihkinta. Elle ja Kat katsoi toisiaan ja hihitti.

– Sometimes i wonder how old you two really are. Naurahdin.

Mielikuvitukseni alkoi laukkaamaan jäädessäni kuuntelemaan nuoren opiskelija-assistentin voihkintaa. Mietin kuinka suuri ja lihaksikas meksikolainen työntyisi kireään, vaaleaan sekä nuoreen lihaan kyrvällään tuon hennon voihkinnan tahdissa, sateen ropistessa telttakankaaseen. Ajatukseni katkesi kun tunsin Katherinen käden laskeutuvan heräilevän erektioni päälle.

– i knew it. Hannah’s moaning makes you hard as a rock. Kat hihitti.

Myös Elle repesi nauramaan.

– You dirty old pervert. Tonight we may be sixteen years old, if thats what you like.

Elle sanoi ja muodosti käsillään hiuksistaan pikkutyttömäiset saparot päänsä kummallekkin puolelle ja räpytti silmiään viaton ilme naamallaan. Kat tirskahti nauramaan, ja nielaistuaan hepulinsa veti myös naamansa suloisen teinihtävään duckfaceen. Samalla kun Elle alkoi suudella minua, Katherinen käsi puristui seisovan kullini ympärille ja alkoi liikuttaa esinahkaa hitaasti edes taas. Amazonin kostea ja pimeä yö täyttyi eläimellisistä “viidakon äänistä” jotka kuitenkin jäivät toiseksi yltyvän sateen ropinalle ja ukkosen jyrinälle.

Day 7.

Työnsin pääni ulos teltan oviaukosta. Ilma oli kostea ja miellyttävän raikas. Aurinko ei ollut vielä ennättänyt käristää jungelia helvetillisen kuumaksi. Kantajat olivat ahkeroineet jo aamupissaa valtavan palmun juureen toimittavan Marcin teltan kasaan ja lastanneet suurimman osan tavaroista kanootteihin. Alkaessani keittelemään aamukahvia trangialla, Kat hiippaili taakseni, kietoi kädet ympärilleni, halasi tiukasti ja painoi hennon pusun poskelleni.

– Good morning my love. Kat kuiskasi hiljaa.

Istuimme vierekkäin kaatuneen puun rungolla ja hörpimme kahvia. Pikkuhiljaa myös Elle, sekä Hannah ja Enrique mönkivät teltoistaan ulos. Kantajat paketoivat telttamme silmän räpäyksessä ja olimme valmiita jatkamaan matkaamme.

Koko päivä kului kanootissa istuessa, ihmetellen monia eläimiä ja otuksia, Kasveja ja lähes veden pinnalla roikkuvia köynnöksiä ja liaaneita. Keskipäivän aikaan joki alkoi leventyä jälleen ja muuttui jopa hieman aavemmaiseksi rämeiköksi. Joka suunnassa oli silmänkantamattomiin vedestä törröttäviä puunrunkoja ja kattokasvisto oli niin tiheää että edes suoraan ylhäältä mollottava aurinko ei meinannut saada puskettua valoaan läpi. Veden pinta höyrysi hiljalleen ja aikaisemmasta poiketen eläimien äänet kuuluivat vaan kaukaisina huutoina. Kanootit liplattivat hiljaa tuossa kummitusrämeikössä ja huomasin myös Enriquen, ja jopa kantajien olevan hieman jännittyneitä.

– Is everything allright. Kysyin hiljaa Enriquelta lipuessamme kanootillamme tämän ja Hannahin viereen.

– Yes, so far. How ever, this kind of areas are usually known as a home territory of the largest anacondas. They can be really dangerous. If one of those decide flip over our canoe theres not much we can do.

Lähes tunnin kestäneen hiljaisen piinaavan jännityksen jälkeen, löysimme joen uoman jonne reittimme jatkui ja viidakko ympärillämme muuttui hiljalleen entisekseen. Emme joutuneet ainakaan vielä anakondankaan ruokalistalle, vaan pysähdyimme joen rantaan, sopivalle aukiolle keittelemään riisiä ja kuivattua lihaa päivälliseksi. Syödessämme katselimme kuinka jono hilpeän näköisiä lehdenleikkaajamuurahaisia kulki kenttäkeittiömme läpi raahaten lehtiä selässään. Enrique kehotti Marcia siirtymään hitaasti kauemmas nojaamastaan puunrungosta ja osoitti lähes leipälautasen kokoista karvaista hämähäkkiä puun rungossa. Näin Hannahin värähtävän kylmien väreiden kulkiessa naisen läpi, myös Marc pudisteli itseään aivan kuin olisi ollut hämähäkkien peitossa.
Enrique puolestaan rauhoitteli:

– Thats why you dont want to lean on the trees in rainforest. No worries, its not usually deadly But bite will hurt like hell.

Olimme saaneet melkoisen annoksen amazonin kasvi- ja eläin oppia. Ja olin tullut siihen tulokseen että jotakuinkin puolet kaikesta mitä oli ympärillämme oli kykenevä satuttamaan tai tappamaan. Useat kasvit olivat syötäessään, tai jopa koskettaessaan myrkyllisiä, tai sitten niin piikikkäitä että niihin ei kannattanut sattua. Eräs suurimmista riskitekijöistä oli ehkä kuitenkin päämme korkeudella joen yläpuolella liaanissa roikkuva vihreä keltaraidallinen käärme. Enrique kertoi että kyseisen luikeron tiedetään tappaneen harvoin, mutta purema katkaisisi matkan ja aiheuttaisi viikkoja kestävän sairaalahoidon muuttamalla verta hyödyttömän ohueksi litkuksi joka vuotaisi ulos limakalvoilta ja silmistä. Joten kiersimme otuksen kaukaa ja jatkoimme matkaa.

Vedimme kanoottimme rantaan. Enrique tarkasti karttansa, silmäili ympärilleen. Katseli hetken kompassiaan ja totesi että saapuisimme karttaamme merkittyyn paikkaan, kuljettuamme kuutisen kilometriä viidakkoon. Pysähdyimme pitämään palverin. Enriquen mukaan 6 kilometriä viidakossa saattaisi ottaa useamman tunnin maaston haastavuudesta riippuen. Pahimmassa tapauksessa joutuisimme raivata reitin koko matkan varrelle viidakkoveitsillä, jolloin kukeminen saattaisi ottaisi koko yön. Päätimme pystyttää leirimme joen rantaan, kantajat lupautuivat lähteä tiedustelemaan millainen maasto edessä olisi kuljettavana. Muut jäimme pystyttämään leiriä ja valmistamaan ruokaa. Istuskelimme nuotion ääressä jutustelemassa, kun kantajat palasivat hämärtymään alkaneesta viidakosta. Enrique kävi lyhykäisen keskustelun miesten kanssa espanjaksi ja totesi sitten meille, että reitti olisi verrattaen melko helppo kulkuinen ja matka taittuisi parissa tunnissa. Tämä harmitti, sillä olisimme ehtineet kohteeseemme jo ensiyöksi. Mutta toisaalta meillä ei kuitenkaan ollut vielä mikään kiire.

Day 8.

Heräsin säpsähtäen Enriquen huutoon.

– Hannah! God damned, Hannah Where are you!

Kat oli myöskin hereillä ja kiskoi vaatteita päälleen.

– Get up, now! Something is wrong. Kat sanoi ja oli jo ryömimässä ulos teltasta kun syösyi takaisin repulleen, kaivoi puolinaamarin etutaskusta ja veti sen naamalleen.

– Fairy dust. Kat mumisi naamarin läpi ja katosi ulos.

Sain oman suojaimen päähäni ja vaatteet päälleni ja syöksyin ulos Katherinen perässä.

– Hannah is gone. Enrique sanoi hätääntyneen oloisena.

Elle ja Marc oli myöskin päässeet ylös, kantajat ryömivät juuri omasta teltasta ulos, Elle oli ajan tasalla, sekä miehiä teltan suulla vastassa ja veti puolinaamarin kummankin miehen kasvoille. Seisoimme ympyrässä keskellä leiriä ja tuijotimme ympärillemme. Koko viidakko valaistui sähkön sinisestä hehkusta kun pienet kimaltavat hiukkaset leijaili ympäriinsä rauhallisesti. Näky oli uskomattoman kaunis. Enrique tarttui minua olkapäästä ja sanoi.

– Later, fairy dust has to wait. We need to find Hannah now. Wandering at the jungle in middle of the night all alone is death sentence.

Katsoin Enriqueta ja näin huolen miehen silmissä, tunsin itseni turhaksi, koska itselläni ei tullut ainoatakaan ajatusta mieleen, kuinka lähtisimme toteuttamaan etsintää. Kat katsoi minua ja tarttui käsistäni kiinni.

– I know what to do. Just promise that you will take good care of me. I’ll show you the way. Kat sanoi niin hiljaa että vain minä saatoin kuulla sen.

– Kat No! Huusin.

Ennenkuin ehdin estellä, nainen laski naamarin kasvoiltaan ja veti syvään henkeä. Pieniä luminoivia hiukkasia kulki ilmavirran mukana katherinen suusta sekä sieraimista sisään, nainen tarttui minusta kiinni ja otin tytön vastaan kun tämä tuupertui pyörtyneenä maahan.

Enrique katsoi vieressä hämmentyneenä.

– What a hell, why she would do that?

– Kat is one of the smartest person i have ever seen in my life. I believe that she figure something out. Elle sanoi. laskeutui viereeni, tarkasti Katherinen pulssin ja silitti sitten tämän päätä.

– Fucking hell kitkat. What were you thinking.

Katsoin Elleä ja sanoin hiljaa:
– She told me. She told me that i need to take care of her and she will show me the way.

4 kommenttia viestissä: “Vaaleanpunainen delfiini – Sininen helvetti”

  1. Alistuvaorja@gmail.com says:

    Todella loistava jatkoa innolla odottaen

  2. Laatikko says:

    Tarina on oikein viihdyttävä ja todella mielenkiintoinen. Seksiä ja sen kuvailua vain saisi olla paljon enemmän, että tämän voisi laskea kuuluvan ‘Seksinovellit’ sivustolle. Itseäni ei ainakaan haittaisi lukea hieman pidempääkin tarinaa, jossa kuvailtaisiin niitä kohtauksia hieman (tai paljon) enemmän. Sen verran mielenkiintoinen kertomus on kyllä kyseessä, että innolla odotan lisää.

  3. kullipatsas says:

    Tarinaa pitää ehdottomasti jatkaa että tiedän miten kävi

  4. Mörkö says:

    Olihan tämä ihan kivaa luettavaa, mutta seuraavaan osioon olisi oikein mukava saada huomattavasti enemmän seksillä (kaikenlaisella) höystettyä tekstiä. Tarina on kyllä todella mielenkiintoinen.

Kommentoi

top