search
top

Horisontissa jylisee

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (81 votes, average: 2.73 out of 5)
Loading...

Sissi puristaa kalun juuresta minkä jaksaa ja vetää toisella pikku kätösellään kurttunahkaa taakse. Törtsö putkahtaa suippona esille ja kuoren liepeet, tai miksi niitä nyt sanottiinkaan, virnistävät. 

— Oho, hän huokaisee ja tarkkailee nuoruuden ihmetyksellä, miten kartanonherra von Spermensiktenin villivarsi todellakin värisee, kun sitä hieroo sillä pyörittävällä, laajalla liikkeellä, jonka isä oli opettanut.

von Spermensikteniä, joka pyörittelee Sissin käsittelyssä jo silmiään kuin ministeri (jonka nimeä von Spermensikten ei kuolemakseenkaan saa päähänsä, ei tässä tilanteessa) opposition piinapenkissä, kuitenkin pikkuisen askarruttavat Sissin mukana taloon kuin varkain tulleet uudet ongelmat. Sissin viattomuus paistaa kilometrien päähän, mutta hän väittää isänsä tietävän ja hyväksyvän, joten sen yksityiskohdan miettimisen kait voisi jättää.

Mutta ne muut. Piru sentään.

Suureen kartanoon on aina ollut enemmän tulijoita kuin sieltä on lähtijöitä. Monet pikkupiikoina aloittaneet jäivät kartanon eläteiksi vielä senkin jälkeen, kun ensimmäinen tai toinenkin pienokainen oli päänsä pistänyt piikaparan jalkovälistä ulkoilmaan. Vaikka piikoja vahdittiinkin, luonto veti tavan takaa tikanpojan, miksei siis piiankin, perse edellä puuhun.

Alkuun on pikkupiikaa sorvattava rauhallisesti, sen von Spermensikten tietää kokemuksesta, sillä Sissi ei ole ensimmäinen hänen käsittelemänsä tapaus. Miehiset liemet ja Sissin omat voiteet tietenkin kun tirisevät välissä, niin onnistuuhan se. Lopulta pikku Sissi ja karjaneuvos ovatkin yhtä ja samaa märkää, pehmeää ja pistävälle tuoksuvaa kudosmassaa, ja von Spermensiktenin mulkku on kiinni tytössä kuin se kuuluisa vihkisormus vasemmassa nimettömässä. 

Mistä päästäänkin varsinaiseen ongelmaan, josta tuonnempana.

— Annetaan vähän vittuselle vinkua, von-herra hurmiossaan höpisee ja yrittää työntää ikävät asiat mielestään. Sitten hän sulkee silmänsä ja jatkaa höyläämistä. Kavalla kulmat, oikosellaisella onkalot ja junttaraudalla loput. Sissi siinä vinkuu, koska kyyti on kovaa.

Sissin ensimmäinen saapuminen Suur-Meijeriön kartanolle on kertomisen arvoinen episodi sekin. Päärakennuksen suurimpaan saliin kahdelta seinältä tulviva auringonvalo sai kaiken näyttämään majesteetilliselta. Sotia oli tullut ja mennyt, mutta kartano oli säilynyt. Sissi tunsi tietenkin olevansa väärässä paikassa ja hypisteli hameenhelmojaan lattialankkuja, jotka ovat harmaiksi maalatut ja reidenpaksuiset, tiiraillen.

— Ruotsin valtakunnan laki antaa leskelle oikeuden hallita itseään ja omaisuuttaan, kartanon matamiksi itsensä esitellyt Liisa-Maija Tuulimaa selitti. — Ajattele asiaa siten, että avioliiton aikana pystyt kyllä hankkimaan riittävät tiedot talouden ja raha-asioiden hoidosta. Kun aviomies sitten kuolee, ja niin tulee kuitenkin käymään ja sen voi hyvin tunnustaa jo nyt, eikä ole enää hoitamassa raha-asioita, saa leski, jos on vähänkin näppärä ja suustaan vikkelä, koko perinnön hallintaansa. Niin että hyvin on sinulla asiat jos petiin asti päädyt, kiedot kartanonherran pikkuvarpaasi ympärille ja sen jälkeen saat isännältä luvan sovitella häähuntua otsallesi, Sissi pieni.

— Ooh, Sissi huokaisi. Emäntä tuntui tietävän ihan kaiken.

— Isäntä ei ole niin hyvin paneutunut asioihin, mitä sinulle uskottelee, Liisa-Maija naurahti. — Sinun olisi hyvä olla valmis sijoittamaan hankkeisiin, joihin muut eivät välttämättä usko, paljonkin rahaa, kun pääset kartanonrouvaksi. Myös oikeusjuttuja saattaa tulla. Muutamassa vuodessa rakennukset ovat retuperällä, ellei niitä kunnosteta. Palkollisia on toista sataa. Kova savotta on edessä. Kova todellakin, mutta minä kyllä autan sinua.

Vaikka Suur-Meijeriö ei ollut tuotantomäärissä valtakunnan suurimpia karjatiloja, siitostoiminnassa onnistuminen teki siitä merkittävän, ehkä jopa kaikkein merkittävimmän koko Suomessa, ja tilan maine oli kiirinyt ulkomaille asti.

— Suurimmat siitossonnit painavat lähemmäs pari tuhatta kiloa ja niiden heppi kymmenen kiloa, Liisa-Maija hehkutti. — Voit itse kuvitella loput.

Sissin pientä sievää päätä huimasi ja paljaita varpaita paleli. Lattianrajassa kävi veto, joka sai varpaankynnet sinertämään.

Sonnin normaali sperma oli harmaan valkoista tai vähän kellertävää, melko sitkeää nestettä. Oli Sissi sitä nähnyt. Kaikki maaseudun tytöt olivat. Valkoisemmassa ja paksummassa taas oli eniten uiskentelijoita. 

Liisa-Maija selitti, että siemenmorfologinen siittiötutkimus ei vielä ollut Suomessa kovin hyvällä tolalla, joten parhaiden sonnien rangeeraus piti edelleenkin tehdä sen vanhan kaavan mukaan, eli suu- ja silmämääräisesti. — Otat kunnon satsin käteesi, huljutat kämmenkupissa ja kulautat kurkkuusi. Jos siinä on kokkareita, ne voit sylkeä pois.

Sissi nyökkäsi intoa puhkuen. — Entä sitten?

*

— Huhuu, ovelta huikataan. von Spermensikten hyppää housuihinsa ja suoristautuu kreivilliseen olemukseensa. Ei hänellä sellaista titteliä ole, mutta hän kuvittelee vielä aateliskilven saavansa. Se onnistuisi naimalla joku niistä tuhansista kreivittäristä, joita risteilee Pariisissa elättäjää etsimässä tai, mikä olisi helpompaa ja paljon halvempaa, lahjomalla Ritarihuoneen rekisterinpitäjä.

von Spermensiktenin päästyä ovelle lottapukuinen nainen on jo kadonnut.

Lottia ja lapiomiehiä oli alkanut Suur-Meijeriön nurkissa vilistä harmiksi asti sen jälkeen, kun ylimääräiset harjoitukset oli pantu käyntiin ja linnoitustyöt aloitettu. Onneksi joukossa oli nättejä muonituslottia ja pikkulottia, jotka von Spermensiktenin silmät oitis osasivat onkia joukosta ja joiden kepeää käyskentelyä  kannaksen kunnailla hänen tappisilmänsä seurasivat kuin hainevä laivaa. 

Koko kevään oli jännitetty suurvaltojen keskinäistä tasapainoilua, jota saattoi verrata räjähtämässä olevaan painekattilaan, mutta koko Eurooppa päätti pitkään olla uskomatta sotaan, ja niin oli von Spermensiktenkin päättänyt. Sitäpaitsi, jos sota alkaisi, Neuvostoliiton panssarit jyräisivät ensimmäisenä juuri Suur-Meijeriön kartanon ylitse, ja kuka sellaista nyt halusi ajatella. Ei kukaan. Kannaksen poikki kulkevaa puolustuslinjaa on kuitenkin yli 130 kilometriä joten todennäköisyys sille, että ryssä valitsisi jonkun muun paikan kuin juuri Suur-Meijeriön läpimurtoaan varten, oli massiivinen.

Ei, kyllä murhe joka von Spermensiktenin päässä pyörii, on akuutimpi. Suur-Meijeriö tarvitsee tomeran kartanonrouvan, se on vissi totuus.

Lotta Elli Simpura odottelee lippalakki kourassa alakerran aulassa. Ulkona käydä murahtelee musta umpiauto. Katselmukseen osallistuvat parikymmentä, numerojärjestykseen laitettua lottaa ovat kaikki, niin Simpura oli vakuuttanut, vapaaehtoisia.

*

von Spermensikten makaa sohvalla ja raottaa kylpytakkiaan. Naisen täytyy katsoa, jos on kiinnostunut. Ellei ole, ei ole.

von Spermensikten hymyilee, koska lotta numero 16 todellakin vilkaisee. Ei pitkään mutta kiinnostuneesti. — Tiedättekö te, hän aloittaa, — että yleensä naiset eivät ole kiinnostuneita minusta.

Numero 16 vilkaisee peiliin. Uimapuku istuu hyvin. Ei peitä liikaa, mutta näyttää kuitenkin muodot. Kallis se oli ollut, mutta välttämätön. Numero 7 oli onneksi auttanut. Muuten 16 olisi valinnut kukallisen. Alushousujen kanssa oli ollut sama juttu. 16 olisi ottanut kellertävät, mutta numero 18 oli vaatinut ottamaan mustat. Ajattele nyt, miehellä on sentään kartano, 18 oli muistuttanut.

Pitää yrittää. Se on pelottavaa, mutta 16 kokoaa itsensä.

von Spermensikten kaataa laseihin vermuttia. — Olette siis jo kolmenkymmenen? Numero 16 nyökkää.

— En ehkä voi auttaa sen lapsen suhteen, mitä varmasti toivotte, sillä saatan olla tuhkamuna.

— Minä haluan vain, että me alamme seurustella.

— Nytkö?

— Nyt heti. Jos se pelottaa teitä, sanokaa nyt heti, 16 uhittelee.

— Ei pelota, von Spermensikten tokaisee. — Minulla on muitakin naisia. Lotta Simpura on varmasti kertonut sen.

— Olen puhunut Ellin kanssa, kyllä.

— Ja voitte hyväksyä sen?

— Jos minun täytyy.

— Haluan että puhumme tänään siitä, mitä odotan teiltä vuoteessa tuon äskeisen, joka oli pelkkää tunnustelua, lisäksi.

— Ymmärrän.

— Pelottaako se teitä? Lotta Simpura on varmasti kertonut pikku leikeistäni?

16 nyökkää. Niistä oli puhuttu toista tuntia. — On kertonut.

Kartanonherran elin sojottaa, muttei tökötä. 16 alkaa varovasti hivellä kiveksiä. Liian varovasti, sillä von Spermensikten ähkäisee: — Tästä ei tule mitään. 

— Siksikö, että olen osaksi juutalainen?

Katselmus on päättymässä katastrofiin. Nainen ei selvästikään osaa sytyttää miestä. On kuin velliä pussissa. Tulisuus puuttuu. — Ei se siitä johdu, von Spermensikten ärähtää. Silmissä kipunoi. Harmittaa.

— Pelkäät että tulen kuitenkin raskaaksi, 16 yrittää. — Sitä se on, hän huokaisee pettyneenä. 

von Spermensikten ei väitä vastaan. Jos hedelmöittäminen vastoin kaikkea todennäköisyyttä kuitenkin tapahtuisi, sikiöstä tulisi rotuopin mukaan bastardi ja Reininmaan bastardeille varattu kohtalo oli ollut kova. Sen saattoi todeta jokainen joka oli vaivautunut lukemaan Mein Kampfin.

16 nyökkää. Miehen elin on veltostunut. Hedelmöittämisestä ei nyt tule mitään.

Reininmaa oli jäänyt suuren sodan jälkeen miehittäjien haltuun. Sinne oli virrannut Ranskan siirtomaista joukkoja ja niiden mukana mustia miehiä.

— Naiset levittivät jalkansa ja antautuivat mustalle patukalle, von Spermensikten muistuttaa. Sellainen on halveksittavaa. Naisen pitää pihdata ja antaa vain omarotuisille. Ei valkoista pillua ole tehty jaettavaksi mustille. Uittakoot mulkkuaan toisen neekerin perslävessä.

Samassa von Spermensiktenin mieliala muuttuu. — Haluatko tuhtia tappia vai et?

16 pelästyy. Miehet eivät yleensä puhuneet hänelle näin. — Mitä tarkoitat?

— Kuvittele, että olen musta mies, von Spermensikten sähähtää. — Kuvittele saavasi kohta niin isoa, että pyörryt.

13 oli näyttänyt kerran kuvaa mustan miehen siittimestä. Se oli roikkunut jalkojen välissä polvien alapuolella. Ties mistä kuva oli kotoisin. Kulunut se ainakin oli ja tahmainen. Boakäärmeellä saattoi olla pituutta yli kahdeksan metriä, sen 16 muisti koulukirjasta. Se kuristi saaliinsa hengiltä puristamalla niin, ettei uhri pystynyt hengittämään. Mitä enemmän saalis rimpuili, sitä kovemmin käärme kuristi.

16:ta alkaa heikottaa. Silmissä vilistää kuvia mustista käärmeistä. — Rotu saastuu, hän sanoo hiljaa.

— Varmasti tapahtui paljon raiskauksiakin, von Spermensikten sanoo sovittelevammin. 

Jälkeenpäin oli helppo todeta, että ajatus syntyi molempien päässä kuin yhtenä, mutta tuona hetkenä se vain tuli jostakin ja valtasi heidät molemmat.

— Minulla on mustaa kengänkiilloketta, von Spermensikten sanoo.

16 ottaa laukustaa leningin. — Minä pukeudun tähän. Laitan hiukset Reininmaan tapaan. Huudan ja mekastan. Pelkkä ajatuskin saa 16:n sekaisin. Mustilla on tauteja. On syfilistä ja on tippuria. Kun siemenneste imeytyy munasarjoihin, kohtuun, mahalaukkuun, kurkkuun, se (voi Jumala sentään!) …

— Kukaan ei kuule, näe eikä tiedä, von Spermensikten sanoo.

16:n jalat pettävät, kun von Spermensikten tarraa rintoihin. Kasvot ehtisi mustata myöhemminkin.

16 ihailee lihaksia. Ihailee luustoa. Tummassa ihossa on hohtoa. Mies mumisee. Se tulee syvältä. Neekerillä leuka on vahva. Sen 16 panee merkille ensimmäiseksi. Muutos luustossa on pysyvä ja johtuu sukupolvia kestäneestä juurien pureskelusta. Leuka on leveän rintakehän jatkeena. Syvältä vatsasta alkava ääni kumoaa valkoisen miehen pihinän. Sen 16 panee merkille, kun miehittäjän joukot marssivat talon ohi.

— Ooh, ooh, 16 tuhisee. Pää heittelehtii tyynyllä puolelta toiselle. Niin himossaan hiiltyvät tekevät valkokankaalla.

Joukot marssivat siis Reininmaalle. Fetsitupsut nykivät rytmikkäästi. Mustaa ja punaista. Ranskan kokardi. Kiväärit korkealla tanassa. Komeaa on meno.

16 sulkee silmänsä. Mielikuvat tulvivat. Musta panomies pitelee pikkunartun jalkaa ilmassa ja panee samalla yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Sohva natisee kuin kepillä kiusattu rakki ja von Spermensiktenin matala urahtelu päättyy yhä useammin selvään ähkäisyyn, samalla kun toinen käsi näppäilee klitorista. Peilistä 16 katsoo, miten paljas kikkelikullikyrpä pumppaa sisäänpäin ja taas ulospäin auki levitetyssä vitussa kuin ainoa henkiin jäänyt mäntä 16-piikkisen tähtimoottorin rähmäisessä männässä.

— Neekeripoika heittää kohta mällit, von Spermensikten uhoaa

— Pilluun sattuu, 16 ulisee. Vinkaisee sitten kirkkaalla äänellä: Shalom!

von Spermensikten huutaa kuin kuvittelee neekerin huutavan. Päästää uljaan mölinän.

— Ei sisään, ei sisään, 16 valittaa.

Samassa kiveksistä lähtee kouristus, joka tavoittaa syvällä pimpissä soutavan mulkun. Saa sen kouristelemaan ja sätkimään ja nostaa von Spermensiktenille hien otsalle.

— Hep, Hep, Heijaa! von Spermensikten huutaa kun sisällä räjähtää. 

— Mitä nyt? 16 pelästyy, kun kikkelikullikyrpä valahtaa pyöränventtiilin kokoiseksi mutta paljon veltommaksi kuminpalaksi.

— Srapnelli räjähti. Oli henki mennä.

— Mikä räjähti?

— Minä räjähdin, von Spermensikten tunnustaa.

16:n pillu oli ensin pilkistänyt pakaroiden välistä vain kapeana rakona. Nyt se retkottaa auki kuin matkamiehen reppu, nauhat velttoina ja suu kurtussa.

— Tiukkaa teki, von Spermensikten sanoo. — Olet säästellyt tavaraasi.

— Ajattelin aina että annan vain juutalaiselle, 16 tunnustaa. 

— Mutta annoitkin minulle.

16 nyökkää. Huohotus tulee syvältä rinnasta. Alapäässä tuntuvat kiehuvina aaltoina kikkelikullikyrvän kuplia pulputtaneet nesteet. Paksumpaa ja ohuempaa, liimamaista ja vetistä, yhtenä liejuna.

von Spermensikten vetäytyy pystyyn, ja plankilla mustattu kikkelikullikyrpä, jonka uho on ohi, tulee perässä. Munaskuissa karvat pörröttävät ja pallit roikkuvat kuin siitossonnilla.

1–0 miehitysjoukkojen hyväksi.

*

Horisontissa jytisee. Puolen tunnin ulkopoliittisen luennon jälkeen majuri Vaajala oli tullut siihen tulokseen, ettei tässäkään tilanteessa kannattanut panikoida, mutta arvoesineet toki on hyvä viedä piiloon. Jossakin päin kannasta kaivettiin hopeat maakuoppiin, mutta parempi olisi viedä ne Virolahdelta Savukoskelle kulkevan linjan taakse. Kun ryssä nyt kerran oli selvästikin päättänyt lähteä tulemaan, se kyllä jossakin vaiheessa myös tulisi, vaikka vastaan pantaisiinkin ja kovasti.

von Spermensiktenin silmäkulmat kostuvat. — Eli otat tytön ja viet Viipuriin?

— Ensin sinne, Vaajala myöntää.

— Ja sitten?

— Piru tietää.

Tilannetajunsa täysin menettäneenä von Spermensikten oli hyppyyttänyt Sissiä koko viimeisen yhteisen yön, joka heille oli suotu. Oli vedellyt terskalla limaista viivaa välilihan yli peräaukolle ja takaisin kuin olisi maalannut lattapensselillä aitan seinää. Aamuyöhön mennessä Sissin ryppyreikä oli vasta kunnolla rentoutunut, mutta vadelmanpunaisena punoittavat häpyhuulet värisivät villisti vielä hammaspesulla. von Spermensiktenin kuhmuraiset pallit tuntuivat nousseen aivan kellertävään nivuslihaan kiinni ja särkivät kuin muulinpotkun saaneena. Kolmetuntisesta persepanosta selvittyään Sissi oli suudelmillaan imenyt sekopäisenä von Spermensiktenin otsalta suolaista nestettä silmien pyöriessä vimmatusti. Pystyyn noustessa kartanonherran tumman viininpunaisiksi äityneet, paperinarulla piukoiksi kuuliksi kiristetyt kivespussit olivat tärisseet kuin vasta iskun saaneet kimmoisat nyrkkeilysäkit telineissään.

Aamukahvilla, joka nautittiin isossa keltaisessa salissa, von Spermensikten oli avannut pienen rasian ja ottanut esiin isoäitinsä Adgalena Mathilden kihlasormuksen ja tykkien jylistessä horisontissa hän oli pujottanut sen Sissin vienosti värisevään nimettömään.

 

Yksi kommentti viestissä: “Horisontissa jylisee”

  1. FartBurg says:

    Jatko-osassa illan isäntä, karjaneuvos Georg von Spermsikten, odottelee illan kunniavierasta, sotamarsalkka ja kreivi Mannerheimiä visiitille Suur-Meijeriöön. Sotamarsalkan seuralaisen roolia näyttelee nollamekkoon pujottautunut uimarityttö Hanna Sander, ja illan roolileikki perustuu Mannerheimin maineeseen naistenmiehenä ja hänen leikillisiin kikkelijuttuihinsa, joita ainakin tuona iltana riittää ja monta aikaisempaa naissuhdetta tulee illan kuluessa päivänvaloon. Kuka hänen mystinen seuralaisensa on, siitä hän vaikenee ja tyttökin vain hymyilee arvoituksellisesti. — No mutta Kustu, hän sanoo viehkeästi kun Mannerheim ujuttaa kättä mekonhelman, joka kylpee kesäkukkasissa, alle. Koska Spermensikten on karjanjalostaja, sivuaa keskustelu myös karjan, hevosten ja naisten rotuominaisuuksia.

Kommentoi

top