search
top

Treffit keskellä lomaa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (129 votes, average: 3.26 out of 5)
Loading...

Ensimmäisen kesälomaviikon torstaina havahduin puhelimen soimiseen kesken raukeiden iltapäivänokosteni. Saila oli soittanut kahdesti ja laittanut siinä välissä viestin: “Hei. Onko säpinää? Ninni lähti juuri isälleen. Sakari hakee äidin lauantaina aamulla. Minä voisin jäädä tänne vielä sunnuntaiseen, varsinkin jos saan kyytiä. “. Viestittely jatkui näin: “Raukeita lomapäiviä, ei säpinää. Et määritellyt haluttavaa kyytiä tarkemmin, mutta voiko se olla prätkä? Ja mistä mihin? Klaus”. “No voi jehna. Jees, prätkä toki ok. Laitan sinulle kohta osoitteita. Ja tosi jees, jos tulet iltapäivällä. Saila.”. Kohta perään kilahti viestinä ruutukaappaus puhelimen karttaohjelmasta. Kuittasin sopimuksemme peukulla.

Tie päättyi pitkän punaiseksi maalatun talon eteen. Sen molemmissa lasiverannoissa oli ruutuikkunat. Sammutin Hyosungin moottorin ja otin kypän päästäni. Toiselta verannalta minua kohti lähti tulemaan haalariasuinen mies, toiselta Saila väljässä kesäisessä mekossa.
– Vai tällainen urho meidän Sailaa tuli hakemaan. Minä olen Tuomo, sanoi mies ojentaen kättään.
– Klaus.
– Me olemme työkaverita, Klasu heittää minut huomenna kotiin!
– Vai sellaista… Miehen naamalle oli levinnyt virnistys, jossa oli aavistus Sailan kissamaista hymyä.
– Minun työkaverit ovat tuolla haassa, pitää niiden kanssa nyt lähteä palaverille.
– Aika Niskavuori paikaksi, sanoin haalarimiehen mentyä ja työnnettyäni pyöräni parin pysäköidyn auton jatkoksi pihalla.
– Mennään uimaan!
– Totanoin, en kyllä varautunut, ei tullut uimahousuja mukaan.
– Tule nyt vaan perässä.
– Ei kyllä pyyhettäkään, valitin marssiessani Sailan perässä, ajopuvussa reppu selässä. Pihatie vei rantasaunalle ja siitä erkani polku päätyen venevajalle. Sailalla oli mekon alla sininen kokouimapuku. Hän kahlasi puoleenreiteen kaislikossa avautuvaan veneuomaan ja huusi:

– Veteen vaan!
Aloin verkkaan riisumaan vaatteitani läjään Sailan mekon viereen ja kävelin sitten vehkeitäni kädellä  peitellen rantaan kokeilemaan vettä varpaankärjelläni.  Saila hymyili viekkaasti.
– Hyvästi talviturkki, huudahdin ja lähdin kahlaamaan naista kohti. Saila tirskahteli ja ruiski käsillään lähes jäätäväntuntuista vettä päälleni. Kun yritin kisata hänet kiinni, nainen sukelsi ja lähti sitten rivakasti uimaan selän suuntaan. Minä jatkoin kahlaamista. Kaikkeen tottuu, niin tähän viileään veteen, jossa pian seisoin kaulaani myöden katsellen rinteeseen kohoavia maatilan rakennuksia. Saila ui jostakin vierelleni.
– Äidin lapsuudenkoti. Enoni viljeli tätä vuosikymmeniä, mutta nyt ovat tehneet sukupolvenvaihdon Tuomolle.
Hetken katseltuamme Saila suuntasi venevajan aukolle. Räpiköin perässä. Vajassa oli hämärä, jossa järven pinnasta pälyilevät auringonsäteet leikkivät. Vettä oli polvensyvyyteen. Saila halasi ja suuteli kevyesti ja sanoi:
– Kiva kun tulit.
Sisälläni läikähti. Suutelimme uudelleen, vajan kätköissä kuin pahaiset teinit. Iho oli noussut kummallakin nypyläiselle kananlihalle. Saila otti kaluni käteensä.
– Tuliko tälle kylmä?
Tunsin miten kosketus sai lämpöä virtaamaan nivusiin, alavatsa kihelmöi, naisen hellästi sormeillessa. Tartuin uimapuvun olkaimiin ja hivutin ne alas vyötärölle Sailan ujuttaessa kätensä pois. Iho oli kostea kankaan alla. Kylmä oli tehnyt nänneistä kuin rusot vadelmat. Hamusin niitä vuoroin suuhuni, leikin kielelläni, niissä maistui kesäinen järvi. Saila huokasi ja tarttui uudelleen tanakasti pystyyn pyrkivään kaluuni. Tuntui, että lämpö lähti leviämään joka paikkaan vaikka seisoimme reilusti polveen järvessä. Suukotin, näykin ja imin, Saila ynisi ja runkkasi kaluani. Sitten tartuin uudelleen uimapukuun painaakseni sen alas.
– Tso, so! Ei…
Samalla kaluni välissämme alkoi sykähdellä ja ampui lastinsa useana ryöppynä Sailan vatsalle. Verkkaiseen puristellen, kissamaisesti hymyillen, hän runkkasi sen tyhjiin ja kahlasi uimapukuaan nostamatta järveen. Sailahan hymyili lähes aina, ei ollut kuin firman ryppyotsaiset kantturat, mutta tuo kissamainen oli jotain erityistä. Seisoin huojentuneena venevajan pimennossa, kunnes Saila hetken kuluttua kurkkasi oviaukosta.
– Tule jo.
Talon päädyssä oli kolmas sisäänkäynti. Portaat veivät yläkertaan, jossa vinon katon alla oli kolme pientä huonetta. Oletettavasti joskus tehty työntekijöiden yöpymiseen. Päätyikkunasta näkyi pihalle, jossa haalarimies eli isäntä-Tuomo keskusteli kahden muun miehen kanssa. Lähdin Sailan perässä alas kulkemaan läpi suuren yli satavuotiaan talon. Keskivaiheilla vastaan tullut nainen esittäytyi Riitaksi.
– Tuomolla ja Riitalla on pari aikuista lasta, ne ovat muuttaneet jo opiskelemaan Helsinkiin.
Salin ikkunoista katseltiin hetki pihalle, jossa Tuomo keskusteli nuorehkon tanakan miehen kanssa.
– Tuo on Valtteri, minun pikkuserkku. Valtsu on kokoaikaisesti töissä täällä.
Palasimme takaisin sisääntulopäätyyn ja menimme suureen keittiöön, jossa nuori tyttö valmisteli jotain. Reippaanoloinen neitokainen esittäytyi Anniksi ja kertoi opiskelevansa ympäristönhoitajaksi ammattikoulussa ja tämän olevan hänen ensimmäinen kesätyöpaikkansa. Koska hän oli pohjoisesta, asusti hän myös kesän talossa. Ylöspidossa. Tämän jälkeen kävelimme ulos pyöräni luo. Samanlaisiin haalareihin kuin isäntä-Tuomo pukeutunut renki-Valtteri käveli paikalle ja esittäytyi.
– Onko hyvä matka-ajossa?
– Ihan kotonaan mutkaisilla maanteillä tällaiseksi nakupyöräksi.
– Nakupyöräksi, kysyi Saila kulmiaan kurtistaen.
– Niin, ei katteita, riisuttu malli.
Takalaukku kuitenkin oli ja kaivoin sieltä toisen kypärän.
– Heitetäänkö lenkki?
– Ai tässä asussa, vastasi Saila helmojaan heiluttaen. Hän sovitti kuitenkin kypärän päähänsä ja minä vetäisin pyörän tuelta. Ajoimme pari kierrosta pihaa ympäri Valtsun seuratessa menoamme katseella.
– Olet istunut ennenkin, oletan.
– Joo, Lassella oli lukioaikana kevari, sillä pärrättiin.
Valtteri käveli vierellemme ja sanoi:
– Soiva peli. Minä taidan lähteä tästä saunaa lämmittämään. Jos olisi tiedetty vieraista ennakkoon, olisi voitu savusauna lämmittää, mutta enää ei ehditä.
– Hei, me voidaan Klasun kanssa lämmittää rantasaunaa. Käydään sisällä vain ensin haukkaamassa jotakin.
Kannoin puukoria Sailan perässä rantasaunalle. Löylyhuone oli tilava. Saila kyykistyi kiukaan eteen, asetteli puita, teki tuohiin tulta ja nousi sitten kädet puuhkassa seuraamaan syttymistä. Halasin häntä takaapäin ja suukotin niskaa.
– Malttia! Joku voi tulla.
Näykkäisin takaapäin vasenta korvannipukkaa.
– Uuh, inahti Saila ja tunnusteli kädellään poskeani. Hän taivutti päätään sivulle ja teki minulle tilaa suukotella ja näykkiä niskaa. Tartuin siihen toimeen antaumuksella, samalla puristellen mekon läpi toista rintaa. Iho maistui edelleen kesäjärvessä uineelta. Saila huokaili. Etumukseni oli taas kivikova väljien shortsien sisällä, sitä hän ei voinut olla tuntematta selässään. Äkkiä hän irrottautui, heitti pari klapia lisää ja sulki luukun, kääntyen sitten minuun päin.
– Ei täällä voi.
Esitin vastaväitteeni suutelemalla. Se allekirjoitettiin vastaamalla kiihkeillä kielisuudelmilla. Hamusin väljää mekkoa ylös vyötärölle, sen alta paljastuivat tiukat harmaat pikkuhousut, joissa häpy näkyi kamelinvarpaina. Vako keskellä oli jo tummaksi kostunut. Saila painautui laudetta vasten ja kuiskasi:
– Olen ihan limainen…
Kiskaisin pikkuhousut alas hänen hypähtäessään istumaan alalauteen reunalle.
– Onko sinulla…
Olin varautunut. Kaivoin kumin paketista ja rullasin sen kivikovalle kalulleni. Tartuin naista reisistä ja ohjasin liukkaasti sisään. Sailan alahuuli väpätti. Veri kohisi päässäni. Tuli kohisi kiukaassa, se paukahteli lämmetessään. En ehtinyt lykkiä kuin muutaman työnnön, kun jostakin alkoi kuulua voimistuvaa puhetta. Sain survottua seisovan jortikkani juuri shortseihin kun ulko-ovi kävi. Saila oli hypännyt kyykkimään kiukaan eteen ja syötti klapeja avoimesta luukusta pesän täydeltä. Tulija oli Riitta, jolla oli mukanaan vasullinen pyyhkeitä. Löylyhuoneen ovella hän otti puhelimen korvaltaan ja huikkasi:
– Täällähän on saatu paikat lämpiämään!
Näytin peukkua. Riitan mentyä Saila suoristui ja sanoi:
– Lähdetään vähän soutelemaan.
Marssimme saunalta venevajan vierelle.
– Missä minun pikkarit ovat?
– Taisivat jäädä lauteille…
Saila käännähti kannoillaan.
– Ei voi olla todellista!
Vedin silloin pikkuhousut taskustani ja pyöräytin niitä ilmassa.
– Pidän nämä panttina, sanoin nuuhkaisten niitä ja työntäen taas taskuuni. Vajalla valitsimme pienimmän soutuveneen ja työnsimme veteen. Saila kävi airoihin minun istuessa perätuhdolla. Hän souti rivakoin vedoin selällä olevia saaria kohti. Oli alkanut tuulla. Katsoin hänen hulmuavaan mekonhelmaansa, joka paljasti enemmän ja enemmän reiden vaaleaa sisäpintaa. Bingo. Nyt näkyviin tuli posliinille ajeltu pimppi. Saila naurahtaen kohotti mekkoaan napaan asti ja jatkoi soutamista verkkaisemmin kiertäen eteen tulleen pienen saaren taakse. Toisella puolella oli loivaa hiekkarantaa, jossa oli poltettu nuotioita. Nyt paikalla ei ollut ketään. Nousimme rannalle suutelemaan. Järvellä liikkui muutamia veneitä kauempana. Saila katsoi minua silmiin.
– Pane minua.
Korstu oli ruttautuneena housuissani.
– Minulla ei ole enempää kumeja.
Tuijotimme edelleen toisiamme kevyesti halaten, kädet vapisivat hieman. Tunsi toisen sydämen sykkeen. Sitten Saila pälyili ympärilleen antaen katseensa kiertää saarta.
– Tule takaa…
Hän käveli seisomaan veneen kokan viereen rantahiekalla ja siirryin aivan hänen taakseen. Kerisin hulmuavaa helmaa ylös, kunnes sain vietyä käteni paljaalle kummulle.
– Oo… ooo… o
Vein sormeni sisään. Sailan polvet nytkähtivät ja hän otti tukea veneen reunasta. Pyöritin ja vatkasin, naisen jalat tutisivat ja kohta hän nytkähti enemmän etukenoon tukien itseään kämmenillä veneen keulapenkkiin. Hamusin mekon ylös niskaan ja annoin omien housujeni valahtaa polviin aisan päästessä keulimaan vapaasti ylös.
– Laitan nyt sisään.
– Yymm.. joo, ynisi hän avaten vähän jalkojaan. Kalu painui paljaaltaan kosteaan ja Saila painui yhä kumarampaan vasten veneen penkkiä. Ohjasin kaksin käsin lantiosta pitäen. Mekko oli valahtanut hänen päänsä ylle ja sen sisältä kuului voimistuvaa voihketta. Lykin ensin kiivaati, sitten verkkaisemmin. Lima ja nesteet tirskuivat ulos pimpistä.
– Rajummin, rajummin … aneltiin mekon sisästä. Kiihdytin. Vene keinahteli allamme ja kohta työntyisi takaisin vesille. Sailan kämmen hakkasi veneen penkkiin, lantio nytkähti ja hänen jalkansa eivät kantaneet enää yhtään. Luiskahdin ulos. Nostin hänet takaapäin pidellen syliini. Pyörimme näin jonkin askeleen hiekalla, ennen kuin kellahdimme siihen kyljellemme. Saila ohjasi minut selälleen ja kävi sitten hajareisin päälleni. Ratsain hän antoi kalun painua sisäänsä, alkaen keinuttamaan itseään päälläni. Työnsin käteni mekon alle pakaroille. Hän keinutti verkalleen, aloin kohottaa lantiotani altapäin vastaan. Saila mytisti t-paitaani nyrkeissään.
– Oi, oo, ei, ei, oi, uikutti Saila kaluni alkaessa sykkiä hänen sisällään. Sähköinen värinä kävi nivusissani.
Makasimme aktin jälkeen hiekalla, kun Saila äkkiä pomppasi ylös, kiskaisi mekon päältään ja ryntäsi järveen.
– Vene!
Kohottauduin kyynärpäilleni ja näin miten tuuli vei venettä jo hyvän matkaa rannasta. Saila oli kainaloitaan myöten vedessä, ennen kuin sai napattu kiinni vedessä kelluvasta peräköydestä. Rannalla ojensin vilusta värisevälle naiselle mekon ja pikkuhousut. Nyt Saila souti mekko reisien väliin puristettuna, vaisu ilme kasvoillaan, katsetta vältellen. Tuomo seisoi rantasaunan laiturilla ja viittilöi meitä soutamaan sinne.
– Heitin vielä puita pesään, mutta kohta sinne pääsee. Mitenkä on, saunooko naiset ensin vai käykö työkaverit yhdessä?
– Talon tavalla, naiset ensin, tiuskaisi Saila lähtien marssimaan polkua ylös.
Olin hämmästynyt naisen totaalisesta mielialanmuutoksesta. Triste est omne animal post coitum, praeter mulierem gallumque. Kaikki ovat alakuloisia yhdynnän jälkeen paitsi kukko ja nainen. Mutta nyt vaikutti, että myös nainen. Yritin vaikuttaa keskittyneeltä Tuomon kertoessa yksityiskohtia paikan historiasta ja kaikesta muusta, vaikka mielessäni askarteli Saila. Kohta olin valistettu muuan muassa siitä, että tila oli merkittävä lihakarjan tuottaja, metsääkin oli, vanhin poika valmistuisi kohta yliopistossa metsätieteestä ja Euroopan Unioniin tuli suhtautua kriittisesti. Lähdimme ylös talolle vasta kuin kylpytakkiset naiset letkassa marssivat kohti saunaa.
Yläkerrassa viereisen huoneen ovi oli puoliksi auki. Lattialla makasivat mytyssä farkut ja t-paita, niiden päälle oli siroteltu sukat ja rintaliivit. Vuoteen päälle oli nostettu pari muovikoria naisten alusvaatteita sekä hygieniatuotteita. Huone oli mitä ilmeisimmin Annin käytössä, sen ainoa ikkuna oli katossa. En voinut vastustaa kiusausta pujahtaa sisälle. Pöydällä oli sammutettu matkapuhelin latauksessa ja hiusharja. Kumarruin hypistelemään rintaliivin ohutta toppauksetonta kuppia. Kangas tuntui liukkaalta sormissa. Punastuin ja häpesin itseäni, olinko minä tosiaan tutkimassa hädin tuskin täysi-ikäisen tuntemattoman tytön pyykkejä.
Saunan jälkeen istuskeltiin talon toisella sivulla olevalla terassilla. Anni istui terassin kaiteella ja puhuin matkapuhelimeensa. Valtteri grillasi välikyljyksiä, mitä ilmeisemmin talon omasta lihasta. Tarjolla oli myös runsaasti muuta syötävää ja juotavaa. Hivuttauduin lautaseni ja siideripullon kanssa penkille Sailan viereen joka oli keskittynyt lautaselle kasaamaansa salaattiin ja ei juuri reagoinut tulooni.
– Eikö Valtterille ole perhettä, kun hän on vielä tähän aikaan täällä, tai siis asuuko hän myös täällä.
– Ei, asuu Maken kanssa tuolla muutaman kilometrin päässä.
– Maken?
– Niin, Make on Valtterin puoliso, on sekin täällä välillä.
Join pari nopeaa kulausta ja yritin vaikuttaa olematta täysin tolvana. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ajattelin, että Valtteri oli aivan yhtä tarkkaan ajeltu kuin pikkuserkkunsa Saila. Tällaista triviaa en kuitenkaan nostanut keskusteluun, varsinkin kun Saila vaikutti kovin vaisulta. Grilliliha oli erinomaista.
– Lähdetään heti aamusta, sanoi Saila yllättäen.
– Joo, toki. Onko … En ehtinyt lauseessa pidemmälle, kun Saila nousi ja käveli puhelunsa lopettaneen Annin luo juttelemaan. Ilta oli viilenemässä ja huikkasi kohta ohikulkeneelle Tuomolle, että harkitsin jo meneväni levolle. Huomenna edessä olisi kuitenkin hyvä taival pitkin maantietä ja matkustaja mukana.
Hypähdin seisaalleni, kun joku astui ullakkohuoneeseen koputtamatta. Sydän muljahti pari kertaa, ennen kuin tajusin tulijan Sailaksi, joka piti etusormeaan pystyssä huuliensa edessä vaikenemisen pyyntönä. Halasimme keskilattialla, nainen tuntui lämpimältä yöpaitulin alla. Istahdimme vuoteelle vieretysten. Lopulta rikoin hiljaisuuden.
– Mitä mietit?
– Kiukutti kun rikoin omaa periaatettani. Ninnillekkin sitä olen muistuttanut, mutta sitten minä itse … kun himotti niin kovasti.
– Ja?
– Niin, että oltiin ilman kondomia.
– Vietit veivät …
– Mutta kun ei pitäisi.
Muotoilin mielessäni lausetta kertoakseni, ettei ainakaan mitään tauteja olisi syytä pelätä. Mutta ennen kuin sain sanottua, Saila jatkoi.
– Olet tosi reilu ja avulias työkaveri. Etkä sellainen typerä suunsoittaja kuin Heikki tai Antero. Ja sitten sinä Klasu … olet todella komea.
Nielaisin. Mähösen Heikin kaksimieliset jutut kieltämättä koettelivat koko ajan hyvän maun rajoja ja Jaatisen Anteron homofobia oli säälittävää. Nyt ymmärsin uusin silmin myös miksi Saila oli vuosien varrella erityisesti loukkaantunut Anteron muutamiin kommentteihin homoista. Kuulosti, että Saila niiskuttaisi vieressäni.
– Ärsyttää kun suku on koko ajan iholla minun asioista. Ensin hämmästeltiin minun ja Lassen eroa, oltiin kuulemma niin sievä pari. Nyt aprikoivat, miksi minulla ei ole uutta miestä. Olenko ylimielinen nirso, jolle ei mikään kelpaa.
– No, et todellakaan ylimielinen tai koppava! Olet … ihana…
Kuului niiskaus ja Saila painoi päänsä olkaani vasten.
– Ymmärräthän, minä en haluaisi, että hyvät asiat muuttuisivat.
Kellahdimme kasvotusten vieri viereen vuoteelle, lähes otsat kiinni toisissamme. Kesäinenkin sydänyön hetki oli pimeä, oli vaikea erottaa toisen silmiä. Sivelin hellästi Sailan niskaa ja hengityksen tasaantuessa oletin hänen nukahtavan. Itselläkin olo oli unisen raukea.
– Onko tämä ihan väsynyt, kuulin Sailan äkkiä kuiskaavan ja samalla tunsin käden kokeilevan housujeni etumusta. Ennen kuin ehdin mitään sanoa, käsi työntyi sisään housuihini ottaen veijarin hellään käsittelyynsä. Käsittelyssä veijari alkoi heti osoittaa merkkejä olevansa vahvasti hereillä. Sailan noustessa sängyltä, käännyin selälleni. Hän veti alushousut jalastani kokonaan pois. Sitten hän jalkopäässä kumartui kaluni ylle ja otti sen varovasti suuhunsa. Nyt kiihtyi minun hengitykseni. Herkän tunnustelun jälkeen suu kalullani muuttui määrätietoiseksi ja en kyennyt enää makaamaan liikkumatta, vaan kohotin kättäni koskettaakseni Sailan hiuksia. Paine kasvoi nivusissani ja juuri kun olin aikeissa vihjaista asiasta, Saila kohottautui ja heitti yöpaitulin yltään. Sitten hän kellahti viereeni sivellen rintaani.
– Ota minut taas. Nyt!
– Ei ole niitä … kumeja.
– Ostetaan aamulla apteekista…
– Täh?
– Katumuspillereitä, sanoi Saila kuiskaten ja kääntyi selälleen. Nousin hänen reisiensä väliin ja tunsin käden tulevan ohjaaman veijarin sisään kosteaan pesäänsä. Sitten Saila kohotti kätensä pään yläpuolelle. Aloin panemaan ensin verkkaan, sitten vauhtia kiihdyttäen. Vanha laveri natisi ikävästi ja vauhdin kiihtyessä myös kolisi vasten vinttikamarin panelointia. Ihme olisi, jos tähän ei heräisi seinän takana nukkuva Anni. Saila oli työntänyt tyynynkulman suuhunsa ja vaikeroi tukahdetusti sen sisään. Toisen käden sormet riipivät selkääni. Sitten hän nytkähti, jalat puristivat pakaroihini. Annoin kalun liukua lähes ulos, painoin sitten verkkaisesti aivan pohjaan ja lasti lähti lupia kyselemättä. Raukea kihelmöivä huuma kulkin nivusissani. Makasimme hetken päälletysten kunnes veltostunut veijarin luiskahti ulos perässään annos tahmeaa tavaraa. Aamulla ajelisimme verkkaisesti läpi kesäisen maalaismaiseman kohti ensimmäistä päivystävää apteekkia.

Yksi kommentti viestissä: “Treffit keskellä lomaa”

  1. Irvien välistä says:

    Tämä on nyt jatko novelliin Pukin partaan valkeaan

Kommentoi

top