search
top

Kuivan maan rakkaus

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (148 votes, average: 3.72 out of 5)
Loading...

http://www.seksinovellit.com/2019/07/18/kuka-onkaan-se-oikea/

Tyttö kävi laskemassa olkaimet ikkunan edessä. Jos se oli pelkkää sattumaa, niin tänään kannattaisi hakea muutama Casino-arpa kiskalta; päärynät rivissä, suora ristejä ja symbolit lisäarvontaan. Kiikarin linssit huurtuivat, kun säädin lähennystä. Nuoren naisen hyvin suipot ja lähes putkilomaiset tissit heilahtelivat ruskehtavat kärjet kovina. Hän kurkisti merelle ja antoi nänniensä lävähtää lasiin. Huomasin kiihottuvani hitaasti: ensin alaselkää väristeli, sitten hengitys kiihtyi ja viimein kalu ryhtyi vikuroimaan.

Kävin kerrostalon salaisuudet läpi, vaikkei tämä mikään Pihlajakatu ollutkaan. Moussafi poltteli jotain liesituulettimen alla. Kerrosta alempana Nyman istui television ääressä ja tapitti uusintana pyörivää Bel-Airin prinssiä, mikä oli Nymanin tuntien hivenen kornia. Minun asunto pysytteli hämäränä. Nostin kerrosta ylemmäksi huomatakseni Lerssi-Nguen residenssissä olevan käynnissä äänekäs riita – vietnamilaislähtöinen rouva oli kova pelaamaan, ehkä kyse oli siitä. Ja vieressä Kulonen käveli alasti huoneesta toiseen, laiha luurankomainen vartalo tutisten. Se oli kai päästään sekaisin.

Palasin Aadalle. Hän oli siirtynyt istumaan sohvaan pojan syliin. Näin heistä vain kapean, mutta paljastavan ornamentin. Pari pussaili. Tytön iho oli kuulasta kuin kerma, jonka pinnalla pisamapisteet tanssivat. Ei poikakaan mikään päivettynyt rannan ritari ollut. Aadan punaiset hiukset heilahtelivat, silmät menivät sikkuralle ja suupieliin pulpahtivat hymykuopat. Toivoin todellakin, että nyt onnistuisi. Jospa tämä olisi se oikea. Poikia ja miehiä oli käynyt hinkkaamassa tytön pillua enemmän, kuin kengät olivat harjanneet pääoven rappurallia. Ohikulkijoita kaikki.

Laitoin kiikarit pois, lukitsin asuntoauton ja lähdin huoneistooni. Tänään tulisi Iskelmäilta.

Päivät olivat olleet kuumia ja kosteita. Sellaisia, mitä ne olivat usein päivätasaajalla. Täällä apuna ei ollut vilvoittavia pasaatituulia, vaan asunnot muuttuivat tunkkaisiksi kuin säilykepurkit. Onneksi pääsin silloin tällöin asuntoautolla pakoon maalle ja rannoille. Granduca oli minun uusi M/S Vegaland.

Otin illan ja iskelmien päälle muutaman konjakin ja kuulostelin seinän taakse, mutta siellä oli hiljaista. Usein naapurista kuului Aadan kiimainen voihke. Olikohan nuori pari nukahtanut? Ennen silmälasipäistä poikaa Aadan luona oli käynyt eräs leuhka ja välinpitämätön poika, jonka juuret olivat jossain Levantissa. Sitä ennen oli piipahtanut pitkätukkainen hampuusi, sitä ennen juoksijan näköinen kundi ja sitä ennen vanhempi herrasmies. Laskin heitä kuin lampaita, mutta uni ei tullut. Täytyi päästä katutasoon.

Ulkona oli paksun lämmintä ja hämärää. Meren kohinan kuuli, vaikka lokit ja tiirat melskasivat rannassa. Viritin vedenkeittimen valmiiksi, mutta en pistänyt sitä vielä päälle. Laitoin radion niin vaimealle, ettei se häiritsisi naapureita. Sopivasti tuli Sorsakosken On kesäyö. Mehiläinen himoitsi kurtturuusun kukkaa. Ehdin sytyttää sikarin, kun kuulin auton pyörien tasaisen rullauksen hiekalla ja oven paukahduksen. Tyttö ilmestyi muurin takaa sulkeutunut ilme kasvoillaan.

”Mitä punahilkka? Menikö treffit putkeen?” Yritin keventää tunnelmaa, sillä näin jotain olevan pielessä. Aadan mekko oli ryppyinen ja tytön meikkaus näytti suttuiselta. Ja hän tuoksui miehen mausteiselle partavedelle. Sen aistin, kun likka istahti viereeni. ”Eipä oikein. Melkoinen rush hour”, Aada sanoi. Olin itse käynyt treffeillä vappuna. Tai treffeillä ja treffeillä; huolimaton yksinhuoltaja mukaan Oluttupa Haavista, vähän humalaista suutelua, maantienvärisen pimpsan nuolemista, aloitus lähetyssaarnaajassa ja lopetus takaapäin, kun kasvot alkoivat jo tympäistä.

”Haluatko puhua?” Kysyin ja tähtäsin tulipäällä mielessäni naurulokkia. ”En taida välittää”, Aada mumisi itkuisesti. Oli parempi vaihtaa aihetta. Juttelin säästä ja polttelin. Muistin myös Yyterin. Heitin leikilläni, että veisin naapurin sinne huomenna. Oli luvattu poutaista päivää. Mombasan ja Copacabanan jälkeen vertailukohta oli heikko, mutta olihan sielläkin vaaleaa santaa ja sininen meri – ilman ruskeita tanssijatyttöjä ja Piña Coladaa.

”Sä et oo vielä lopettanut tupruttelua”, Aada nauroi ja hymyili. Olimme vitsailleet hänen kanssa sikareista useamman kerran ja etenkin niiden haitallisuudesta. Minulle se oli vain tapa, jolla täytin tyhjät hetket. Tällä kertaa kuitenkin punatukka tarttui oma-aloitteisesti pikkusikariin ja otti yhdet henkoset. Hän puhalsi pienen pilven, joka laskeutui yllemme kesäyöhön. Aamu oli valkenemassa.

Kesäkuu humahteli ohi päivä päivältä. Taloyhtiön salkoihin nostettiin siniristiliput, kaupunki autioitui ja kertakäyttögrillit savusivat puistikkojen ja viheralueiden kätköissä. Piipahdin katsomassa juhannusvalkeita Seurasaaressa. Syreenit hehkuivat liloina ja pyramidimainen kokko roihusi lautallaan. Luomakunta oli puhjennut hedelmälliseen kukoistukseensa.

Mikä siihen olisikaan sopinut paremmin kuin haitarilla vedetty Rantakoivun alla, lempeät löylyt savusaunassa ja loimutettu lohi. Mutta cityjuhannus sai tarjota tällä kertaa aamullisen kylpemisvierailun Harjutorin saunassa, Eerikin Pippurista noudetut stadin parhaat kebabit ja muutama viileä marsalkka Sandels kyytipojaksi.

Siinä kun makoilin kylläisenä sohvalla auringonlaskua ihaillen ja sikarista haaveillen, aloin kuulla mielenkiinnon herättäviä ääniä. Olin jo oppinut tunnistamaan niitä. Pieni surina pörräsi kuin kimalainen olisi pyörinyt suljetussa pullossa. Sitten tuo surina liikkui askelten mukana toiseen huoneeseen. Asunto oli peilikuva omastani, joten tiesin aika tarkalleen makuuhuoneen ja kylpyhuoneen paikan. Pomppasin sohvalta ylös ja kävelin kylpyhuoneeseen. Suihkuseinämällä oli yksi kohta, josta kuului selvästi naapuriin, kun osasi asetella korvan lähelle ilmanvaihtokanavaa.

Naapurissa käynnistettiin suihku, mutta se ei tainnut olla pääasia. Oli alusta saakka selvää, miten kiihottunut nuori nainen oli. Hän huohotti. Laskin itsekin shortseja, suljin silmäni ja kuvittelin Aadan kauniit kasvot eteeni: aavistuksen pyöreät posket, vihreät silmät, punaiset hiukset sekä hieman ristiin kasvaneet pienet valkeat hampaat. Aada huokaisi pehmeästi ja kyrpäni nousi kahdessa sekunnissa nollasta sataan. Naapurissa masturboitiin. Suihku ei kyennyt peittämään vibraattorin voimakkaampaa ääntä pimpin päällä, eikä tukahtuneempaa ääntä sisällä vaossa. Sauvaa tunnuttiin survovan melko rajusti. Vetelin kaluani rauhallisesti.

Surinan tasot vaihtuivat. Hänen sauvansa täytyi olla hyvin varusteltu, todellinen vibraattorien maastopyörä – oli vaihteita jos jonkinlaisiin maastoihin kovasta kummusta upottavaan kosteikkoon. ”Uih…uih”, nuori uikku uikutti. Veivasin paksua kaluani ja sen ruskeakorppuista esinahkaa. Pitkä tutti oli räjähtää. Aada kolisteli ja ilmeisesti jännitti jalkapohjillaan ammeeseen. Voihkina oli yltynyt vaikerruksiksi. Tasainen litsahtelun ääni kuului lähes rasvaisena. Mietin tuota nuorta naista, joka oli suoraan kuin John Steuart Curryn eroottishenkisistä maalauksista. Millainen mahtui olla hänen häpykumpunsa, millaiset lehdykät häpyhuulina, millainen makea rako? Ainakin se lotisi.

”Aahh…haahh…haaaah”, Aada naukui, potki jalkapohjillaan ammetta ja antoi veden loiskua. Mälli pruuttasi putkesta paineella. Kuin veneen tulppa olisi kiskaistu irti ja neste virrannut valtoimenaan ruumaan. Kiskoin ruumis nytkähdellen nautintoa irti pusseista. Siemenneste suihkusi pitkin beigejä kaakeleita ja valui happamina pisaroina alaspäin.

Heikko äänieristys oli kirous tai siunaus, riippuen kuka sattui naapuriksi. Onneksi minulla se oli alle kolmekymppinen sinkku sairaanhoitajatar, jolla oli vilkas sukupuolinen elämä. Kulosta tai Nymania en olisi taatusti jaksanut. Mutta ääniä toki mahtui maailmaan erilaisia. Joskus kuulin hyvin selvästi, miten Aada pissata suhisi oikein lujalla paineella, sellaisella että pytty oli haljeta kesäsateesta. Yhtenä aamuna myös kuulin, kuinka nainen oli joutunut vatsataudin runtelemaksi ja yökki pitkään.

Heinäkuussa kuivuus jatkui. Nurmikko oli kulottunut ruskeaksi ja ruusun kukat nuupahtaneet. Tein myös pienen retken Pohjois-Savoon. Kiertelin järvien rannoille rakennettuja kaupunkeja, yövyin leirintäalueilla, uin ja grillasin. Katselin eukonkantoa ja saappaanheittoa.

Kun palasin takaisin, oli ihmetys suuri. Aada istui pihakeinussa ja teki kiikulla pitkä kaaria. Ei siinä mitään, mutta hän oli lihonut. Se ei ollut sellaista tavallista burgeri- ja siiderimassaa, vaan pyöreys oli pesinyt orastavaksi kummuksi tytön vatsalle. Käärme oli puraissut. Niin sen täytyi olla. Varmistelin asiaa pitkään ja eri kuvakulmista, ennen kuin keksin asiaa kuolleista ruusunoksista ja marssin puutarhasaksien kanssa pensaiden kimppuun. ”Mitä likka? Hyvinkö keinuu?” Huikkasin työn lomassa.

Aada pysäytti vauhdit ja laittoi jalat ristiin tyttömäisesti. ”Mennäänkö huomenna Yyteriin, Repa?” Hän sirkutti. Näin kuitenkin miten murhe ja huoli painoivat taustalla. ”En oo vielä päässyt irti sikareista. Eikö se ollu ehto?” Kaivoin taskusta rasian ja istahdin hiekkalaatikon reunalle. Kerrostalon varjo oli pidentynyt loppukesää kohti. Nyman vetäisi vihaisesti parvekkeen oven kiinni. ”Mites muuten menee?” Sytytin ja katsoin tyttöä.

”Niin kuin näet. Täällä on asukki, mutta isukkia ei näy missään”, Aada huokasi vatsaansa pidellen ja otti uudelleen vauhtia. Hän keinui ihan tuulispäänä, punainen tukka avoimena ja mieli suljettuna. Ei maistunut savut. Tumppasin hiekkaan, mutta kaduin saman tien ja panin sikarin taskuuni. Joku kakara sen pian löytäisi ja söisi. Viime suvena löysin hiekan seasta narkkien neuloja. Sairasta. ”Niin tuota joo…millä mielellä syyllinen…siis isukki on? Vai tiedätkö siis kuka…?”

Aada naurahti, kuivasi silmäkulmiaan ja pomppasi keinusta. Rinnatkin pomppasivat. Nekin olivat kasvaneet ja alkaneet valmistautua äitiyteen. ”On vaihtoehtoja. Jin ja jang. Toista nappaa ja toista ei.” Aadan puheesta veikkailin vähän, että kandidaatteja olisivat se nörtti kundi ja hänen edeltäjänsä, leuhka ruskea jätkä. ”No voi vittu! Jo on surkea tilanne. Sano jos haluat, että hakkaan toisen tai molemmat”, murisin. Ilmassa haisi taloyhtiön täyteen sullottu biojäteastia ja savu. Moussafi tuprutteli kai höpöä tai kakarat tekivät tulitikkualeikkejä.

”Kiitti vaan, Repa, mutta kaikki on ihan fine”, Aada hymyili suloisesti ja silitti poskeani. ”Äläkä huoli, niihin kumpaankaan en enää lankea”. Menin aivan kananlihalle, vaikka voisin olla vaikka tytön isä, viisikymppinen äijä. Mutta se ei poistanut sitä faktaa, että sydän hakkasi tavallista nopeammin, voimakas tunne ryöpsähteli kurkusta palleaan ja jokainen ihosolu oli herkkänä ja lämpimänä. ”Mut sä voisit vähän relata”, Aada iski silmää. ”Sähän savuat oikein”.

Voi helvetti! Kytevä pikkusikari oli polttanut taskuun reiän.

Elokuun illat olivat mustia ja mausteisia. Sörnäisten mattolaiturilta ei tulvinut juurikaan ihmisten naurua ja mäntysaippuan tuoksua. Arki valloitti elintilansa palanen kerrallaan. Päivisin tuoksuivat kuivuvat vaahteranlehdet ja puutarhalaatikoiden kypsät tomaatit. Välillä satoi. Aadan vatsa kasvoi hitaasti, mutta kauniisti pyöristyen. Kesän jäljiltä aloin viihtyä yhä enemmän asuntoautossa parkkipaikalla. Se piti minua kiinni vapauden tunteessa.

Se oli yksi alkuyö keskellä viikkoa, kun heräsin painajaiseen. Paha tuntemus kiristi lihaksia kasaan ja olin poikkeuksellisen levoton, hiestä märkä ja samalla jääkylmä. Jokin aavistus sai minut kaivamaan kiikarit esille ja tarkastamaan asukkien elämää. Nymanilla hehkui sininen television valo, Kulonen ramppasi kehää olohuoneessaan ja Aadan asunnossa paloivat valot. Muutakin siellä tapahtui. Tyttö seisoi ikkunassa näyttäen yhtä aikaa itkeneeltä ja kiihtyneeltä. Kuvaan astui se nuorukainen.

Mikäs hänen nimensä oli? Bashar. Hän siveli Aadan kasvoja ja hiuksia. Tyttö työnsi pojan syrjään ja kääntyi tuijottamaan ulos. Mutta sinnikäs poika kietoi kätensä hänen ympärilleen – vatsan päälle. Se alkoi olla jo naisellisen kaunis. Bashar suuteli pitkään Aadan niskaa. Nuori nainen rentoutui ja kiristyneet lihasjouset alkoivat hellittää. Bashar tunnusteli rintoja, joiden kuppikoko oli muuttunut yhden painavammaksi. Aada ei laittanut vastaan, kun Bashar laski hänen mekkonsa olkaimet ja antoi sen pudota alas. Nännit hehkuivat paksuina ja kiihottuneina herkkusieninä. Elokuinen oranssi kuu oli syvä.

Minua ärsytti suunnattomasti, vaikka en tiennyt miksi. Täytyi pitää tauko ja palata muihin. Nyman lojui sohvassa huolimattomassa asennossa kuin kalmo. Oli pakko zoomata. Hänen televisioruudullaan oli menossa aikuisten viihde-elokuva, missä tummaihoinen mies nussi rajusti vaaleatukkaista naista. Olisin nauranut, ellei tilanne ollut hermoja raastava. Kulosen huulet liikkuivat, hän kiersi kehää vastakkaiseen suuntaan.

Myös Aadan suu liikkui nautinnosta ja silmät olivat kiinni. Bashar nai häntä seisaaltaan ikkunaa vasten. Rinnat vaappuivat löysinä, mutta kookkaina. Niiden heijaava liike oli lumoavaa. Vatsa oli sileä ja kiinteä, se ei liikkunut milliäkään. Napa näytti pomppaavan irti hetkenä minä hyvänsä. Bashar paineli pohjaan ja mylläsi elintään siellä, pelkkä lantio taitavasti keinuen. Sitten poika puristi Aadan takapuolesta kiinni ja aloitti silmittömällä tahdilla hakkaamaan tattia sisään. Tytön kämmenet läpsähtivät ikkunalasiin hikisinä.

Tuli syyskuu, tuli lokakuu. Huoltomies pudotti Lerssistä irti Nguenin. Nainen oli kuulemma lähtenyt marjanpoimintarahoilla kotimaahansa eikä aikonut palata, sanoi huoltomies ja irrotti postiluukusta kirjaimia. Marraskuu oli kuukausista turhin. Lehdet putosivat ensipakkasiin ja mereltä vyöryi lyijynharmaata sumua. Sellaisina päivinä en kaivannut merimiehen elämää. Pahin tunne ehkä oli, kun laiva saattoi olla päiviä merellä puuromaisen sumun seassa, enkä nähnyt rannikkoa, saaria tai muita maamerkkejä. Vaikka navigoiva laiva tiesi minne oli menossa, sitä oli itse kuin hukassa.

Kuuntelin seinän takaa Aadan elämää. Miesvieraita kävi harvakseltaan ja sitä useammin hieromasauvan riemukkaat surinat kaikuivat kylpyhuoneessa. Muutama nainen vieraili asunnossa joskus, ja juttelin heidän kanssaan pihalla. Aadan äiti Sinikka oli samoja ikiä minun kanssani. Vakava ja tomera nainen. Sitten oli harmaatukkainen ja eloisa vanhempi nainen, ilmeisesti Aadan mummo. Tulin myöhemmin tietämään, että tuo vanhus oli aikanaan ollut lupaava ja menestynyt lähes olympiatason perhosuimari. Huvitti kun hän kysyi ankkuritatuointiani tutkien, että kummassa olen ollut. Minun oli helppo sanoa rehellisesti, että merillä.

Joulupäivän iltana kävin lämmittämässä asuntoautoa. Oli oikeastaan aika mukavaa istua hämärässä, kun ulkona pakkanen nipisteli ja lunta putoili hiljakseen. Sytytin muutaman tuikun ja keitin vahvat kahvit. Selailin puoliunessa ja vaaka-asennossa alennusmyynnistä ostamaani Paul Austeria ja haeskelin radiokanavan, missä eivät joululaulut pauhanneet. Kesken sen idyllisen hetken oveen koputettiin. ”Maistuuko tee?” Aada seisoi rappusella lapaset kädessä ja heilutteli termospulloa posket punaisina. Näytin kahvinkeitintä. ”Saat vaihdossa sumppia”.

Lorautin Aadan mukiin kahvia ja aloitin itse maukkaalla teellä. Puhuttiin joulusta. Siitä miten molemmat inhosimme sitä. Muitakin yhteisiä juttuja oli: varhaisten aamujen ihanuus, maksalaatikko mansikkahillolla sekä Kauniit ja rohkeat. Aada sanoi kutsuvansa minua Ericiksi. Minulle sopi, että likka oli Brooke. Nauroimme yhdessä. Aadan katseissa oli jotain outoa. Ikään kuin hän olisi yhtä aikaa pingottunut ja flirttaileva. Huulet pysyttelivät raollaan ja sormi nypläsi poninhäntää. Viileä auto muuttui leppoisammaksi ruumiinlämmöstä.

”Hei. Nyt tuntuu potkut”, kesken puheensorinan Aada tarttui kämmeneeni ja vei sen paitansa alle. Paljas ja lämmin vatsa nytkähteli kättäni vasten. ”No niin tuntuu”, vastasin haltioituneena. Hitaasti Aada lähti liikuttamaan kättäni koko vatsan laajuudelta. Olin jo hellittää, mutta tyttö kuljetti sormiani alaspäin. Housujen sisässä ne kohtasivat kosteamman ja huonosti hengittävämmän ilmaston. Tunne oli samankaltainen kuin Indonesiassa, missä päiväntasaajan alapuolella viidakko sakeni ja ilmamassa tiivistyi.

”Kuule, Repa. Tiedätkö mitä mun tekis mieli?” Aada yhtäkkiä kysyi. Yhdistettynä häpykummun luo vietyyn käteen ja avonaiseen suuhun, oli vihje ilmeinen. Nousin istuimelta ja valmistauduin suutelemaan, mutta Aadan sormet torjuivat suuni hellästi. ”Ei suudella, hei”, ääni tuli niin silkkisesti, ettei se hirveästi intoa lamaannuttanut. Varsinkin kun seuraavaksi Aada riisui tumput, takin ja kaulahuivin. Hänen pullea rintakehänsä kohoili ylös alas harmaan villapaidan sisällä.

”Haluisitkos jotain muuta, Repa?” Kysymys tuli lähes kuiskuttaen. En pystynyt yllätykseltä vastaamaan siihen heti mitään. Aada astui askeleen eteenpäin ja hankkiutui eroon villapuserosta. Ihokarvat olivat pystyssä ja iho kananlihalla. Hän oli päättäväinen, lumenvalkoinen ja kaunis, pehmeä ja uhkea. Rintaliivit olivat jääneet pieniksi raskauden aikana ja hakaset lähes natisivat, kun tissit pullistelivat ulos. Mutta naps hän avasi liivit ja vapautti rintansa. Toinen roikkui alakuloisena, toinen kartio sojotti pystyyn. ”Luulin, ettet kysykään”, sanoin rutikuivalla suulla.

Halusin niin vietävästi miellyttää tuota nuorta naista ja olla hänelle hyvä. Autoin äitiysfarkut alas ja sähkö vain ritsahteli kankaasta. Tein sen kaiken nopeasti, hädissäni, kuin pelkäisin Aadan juoksevan pois. Vedin korkeavyötärölliset mustat alushousut alas. Haarakiilan läntti korosti inhimillisyyttä. Jalkovälistä tuoksui maustepippuri. Aloin suudella naisen jalkoja, nilkkoja ja sääriä. Aada huohotti, kun riisuin sukat ja pussasin varpaita. Hän avasi jalkojaan auliisti kun kohosin kohti korkeuksia. Reidet tutisivat, mutta nuorella naisella iho oli niin pehmoista ja sileää vielä. Huuleni vaelsivat hiestä kosteissa nivusissa ja tavoittivat häpykukkulan karvat. Pimpin tuoksu oli suloinen.

Häpyhuulet sykkivät sormieni alla ja raottuivat. Mehua maiskahti käsiini. Hieroin pillukarvoja ja niiden alapuolella jäykistyvää klitorista. Aada nojasi istuimeen ja puuskutti. Ikkunasta näkyi tähtien sijaan kuurankukkaset. Nuolin häpyhuulten suolaisia röpelöreunoja ja levitin. Kiersin kielellä kovaa nappulaa, tein pitkiä lipaisuja ja annoin suuni harhailla kohti siellä jossain pilkottavaa peppureikää. Aada nosti toisen jalan taitettavan pöytälevyn päälle ja toisen istuimen käsinojalle. Pimpsa tuli kunnolla esiin. Nuolin kiivaammin ja ujutin kieltä sisälle vakoon. Se kostui tiristen, värisi ja supisteli.

”Ootko vielä varma?” Kysäisin ja työnsin sormen reikään. Lihakset piirittivät sen hetkessä, puristivat kiinni ja kostuttivat. ”En oo koskaan katunu…mitään”, Aada huokasi ja hyväili hiuksiani. Nuolin pillua hellästi. Se oli odottanut minua tai jotain muuta. Eikä minulla ollut enää kiire. Nuolin niin pitkään, että Aada ahdisti reisillään kasvoni jumiin haaroihinsa, kihnutti lantiollaan vastaan ja juuri laukeamisen hetkellä kietoi jalkapohjansa kaulani ympärillä. Olin yltä päältä kasvoistani pilluisen nektarin liisteröimä, hengästynyt ja suu punaisissa karvoissa.

”Mä haluaisin panna sua”, Aada tuijotti lasittunein silmin. ”Jos sulle siis käy?” Mitä ihmettä oikein tyttö näki minussa? Sitä aprikoin kulli kovana. Minulla ei ollut omaisuutta tai valloittavaa ulkonäköä. Ehkä hän halusi vain himoonsa jonkun tilkkeen. Mitä väliä, Repa! Järki huusi korvaan, että edessä oli kaksivitosen likan pinkki pillu ja minä vain filosofoin. ”Luuletko, että panen vastaan”, mörähdin ja kiskaisin housut kinttuun. Suonikas paksu muna oli pystyssä kuin salko. ”No pane edes vähän”, Aada naurahti ja avasi hiuksensa poninhännältä. Jeanne d’Ark, välähti nopea ajatus. ”Laitanko korsun?” Muistin.

”Mitä sä sillä kun vahinko on jo tapahtunu, kulta”, tuo Orléansin entinen neitsyt lausui, kaappasi mulkkuni nyrkkiinsä, työnsi esinahan taakse ja siveli terskahattua. Näytti kelpaavan. Aada myhäili, virnisti ja kumartui antamaan kullin kärjelle pusun. ”Vai ootko käyny huorissa?” Aada katseli vihrein silmin ja imaisi terskan huuliensa väliin kuin viinikumimadon. ”En tällä vuosituhannellaaa”, ulahdin kun tytön imu oli vetää siemenet liemineen ulos väkisin terskan railosta. Hän imi muutaman kerran tyynen rauhallisesti, sitten levitti jalkansa ja nosti kämmenet niskansa taakse. Vatsa kiilsi kuin uunia odottava voisilmäpulla.

Edellisestä kerrasta oli yli seitsemän kuukautta. Olin laulaa luikauttaa, kun kalu läpäisi porttien seulan ja työntyi kuumaan paikkaan. Kuristus oli rengasmainen. Se oikeastaan lamaannutti kaiken älyllisen toiminnan. Kykenin pitämään penistä vain pohjassa ja hengittämään.  Kuulin oman sydämeni takomisen ja verenkierron. Tytön ketterä pillu imi minua kuin lypsykone.”Tota en haluais neuvoa, mutta nyt sun pitäis työnnellä”, Aada tirskui polvet koukussa. ”Musta kuule tuntuu, että multa lentää rasvat kohta”, kykenin puuskuttamaan ja hiukan työntelemään. ”Sitten annat vain roiskua”, Aada päätti ja hellitti hiukan lypsyään.

Rakastelin hitaasti, taukoja pidellen. Yritin kerran suudella Aadaa, mutta hän käänsi kasvonsa pois ja yritti näyttää, kuin se olisi ollut vahinko. Ei se mitään. Pyörittelin mulkkua eri kohdissa, hain aurauskulmia ja sokeita pisteitä. Aada huohotti raskaasti ja ynisi. Hän oli todellakin potenut puutetta. Hiljaa uskalsin nostaa pykälää. Minussa oli vielä voimaa, puhtia ja lihaksia. Panemiseen alkoi jo tottua, kun alkeet oli selätetty. Pumppasin lantiolla ja työnsin perille saakka, kunnes Aadan maha tuli vastaan. Vaikka asuntoautossa oli hämyistä, riitti katulyhtyjen sekä kynttilöiden romanttinen valo valaisemaan tytön irstaat kasvot, leveät nännipihat ja maisemaa hallitsevan vatsan.

Aada uikutti jalkapohjat heilahdellen ja valui istuinta pitkin alas. Otin kiinni tytön rinnoista, rynkytin jo lujempaa ja irrotin meistä voiteluaineiden litisevät äänet. Tulikuuma odottava äiti kiemurteli hyvänolon tunteessa allani ja valui uudelleen alaspäin. Imaisin hänen peukkuvarpaan suuhuni ja nostin lanteista Aadaa ylöspäin. Siinä kohelluksessa tunsin, kuinka peukalosormeni upposi johonkin pehmeään ja upottavaan, vähän kuin tahmeaan suohon. ”Uiiihhh…pidä sitä siellä…mä tuun”, Aada huusi ja vispasi takapuolellaan nopeaa kahdeksikkoa. Käsitin, että peukkuni oli livahtanut hänen pyllyreikäänsä, mutta siitä ei näyttänyt olevan haittaa. Aadan silmät pyörähtivät kerran, hän vapisi penistäni vasten ja oli hajota atomeiksi. ”Aiihh-hiiii”, parkaisu hiipui loppua kohden ja kuulosti liki hennolta aivastukselta.

”Oi hitto se tuli tarpeeseen”, Aada puuskahti saaneena ja hikisenä, nauroikin vähän. Kalu luiskahti ulos, mutta pysytteli jäykkänä. Kaadoin tytölle vettä lasiin ja hän joi sen halukkaasti. ”Ei kuule lähde halu hieromasauvalla, vaikka nyhdät sillä kolme pakettia sormiparistoja tyhjiksi”, Aada asetteli takkuista tukkaansa. ”Tiedän”, join itsekin vettä. Aada tuijotti minua huulet kysymysmerkkeinä. ”Tarkoitin siis, että noissa kämpissä on heikko äänieristys”, iskin silmää. Aada mutristi huuliaan ja vilkaisi haaroihini. ”Ei ole muuten hullumpi toi sun sauvaskaan. Näyttää olevan vielä paristoja jäljellä”.

Tällä kertaa oli minun vuoroni olla otettavana. Varsin kevyesti tyttö painoi minua selälleen kumimaton päälle ja kiipesi syliini. Toinen polvi osoitti tyyrpuuriin ja toinen minua kohti. Nyt minulla oli vasta ensimmäinen tilaisuus tajuta, että rakastelin raskaana olevaa naista. Se oli pelkkä mielikuva. Vaikka sisällä oli toinen ihminen, ei muuten hänen kantava tilansa tuntunut seksissä. Paitsi vatsakumpu oli tietysti tiellä. Tuossa asennossa sain ihailla sen pyöreän ja kireän pallon komeaa liikettä.

Penis hävisi punaisten karvojen keskellä olevaan hahloon ja maailma tuntui taas nannalta. Aada ratsasteli kiihtyvällä ravilla, käyttäen taitavasti hyväkseen liukasta lantiotaan. Oli pillukin aika liukas. Tyttö katsoi minua silmiin ja tarkkaili. ”Nyt on sun nautinnon vuoro”, hän sanoi samettisesti. Siitä tiesin, ettei minun nyt tarvitsisi yrittää. Saisin vain olla ja tulla. Kalu painui pohjaan, Aada kiemurteli sen niskassa ja junttasi, sitten taas hän kiipesi sitä pitkin pylly pystyssä. Otin tukea tytön jalkapöydistä ja antauduin.

Vedin ilmaan keuhkoihini ja päästin puuskutuksen raskaasti pihisten ulos. Aada hymyili ja huokaisi. Teki tiukkaa jo. Hänen naimisensa muuttui nopeammaksi ja lyhytliikkeisemmäksi tikkaamiseksi. Muna vieraili sisässä vain puolittain. ”Hyvä…noin…anna vaan tulla, Repa”, Aada kannusti ääni kiihkosta matalana ja vaikeroi itsekin. Rutistin tytön varpaita ja kipinät sinkoilivat. Sitten Aada hidasti ihan liinat kiinni ja rakasteli toooodella hitaasti koko peniksen nauttiessa hänen kireästä onkalostaan, sen kosteista sykäyksistä ja kämmenmäisestä puristuksesta.

Silmieni verkkokalvoilla risteilivät melkoiset virvatulet. Koko auto taisi heilua, kun orgasmi ponkaisi liikkeelle. ”Aaaaaah”, karjaisin ja lämmin neste irtosi putkistosta. Aada painautui minua vasten ja hänen kahvintuoksuinen hengityksensä lähestyi kuumana. Hän painoi huulemme yhteen ja huutoni hukkui hänen suuhunsa. Suudelma oli pitkä. Sen jälkeen tyttö nousi pystympään ja nussi erittäin rauhallisesti. ”Just noin. Anna kaiken tulla”, Aada hymyili äidillisesti. Kohottauduin kurkkimaan, kuinka siemennesteeni oli töhrinyt hänen pillukarvansa hyhmäisiksi. Spermaa valui vaosta ulos peniksen vartta pitkin omille kiveksilleni.

Aada näytti jopa nauttivan enemmän minun laukeamisesta, kuin omastaan. Ehkä siksi sanoin jotain typerää, sellaista mitä tekee vain endorfiinihumalassa. ”Kyllä mä nyt käsitän, miksi miehet tykkää susta”. Sanoinko minä sen? Ennen kuin ryhdyin tekemään paikkaussarjaa ja selittelemään etten pitänyt häntä horona, ehti Aada pelastamaan tilanteen hersyvällä naurullaan. ”Mä tiedän, kulta. Mä tiedän”. Kun punahilkka otti vielä kerran penikseni koko varren mitalta pesäänsä, hoksasin hänen suudelleen minua suulle äsken!

*

Varpaat upposivat kuumaan hiekkaan. Selässä reppu, kädessä eväskori ja olalla päivänvarjo, olin sellainen työjuhta, jolle dyynin päälle nouseminen tuotti hankaluuksia. Kitukasvuisten mäntyjen tuoksu ja nuokkuvien heinien rapsahtelu toivat mieleen Kroatian kiviset rannat. Hiki kostutti kainalokarvoja jo ennen auringonottoa. ”Jaksaa, jaksaa, setä”, Aada kannusti leveälierisen hellehattunsa alta. Hän oli ehtinyt levittää pyyhkeet sannalle. Kesämekko oli niin keveä, että tuuli heitteli helmoja. Kiedoin käden Aadan lantiolle ja annoin hänen poskelleen suudelman. ”Helppoahan se sulla on, kun ei ollut kantamuksia”, läpsäisin Aadaa takamukselle. ”Kukahan tässä kantoi vasta yhdeksän kuukautta”.

Lapsi oli nukahtanut sitteriin matkalla. Siihen riitti tasainen vauhti ja vanhojen Finnhitsien hyräily. Pystytimme leirin männyn katveeseen ja suuntasin varjon sillä tavoin, että harson alla nukkuva lapsi oli suojassa auringolta ja paarmoilta. Meri vaikutti lämpimältä. Tuulikin kävi rannan myötäisesti ja toi jostain savukkeen tuoksua. Vielä vuosi sitten se olisi saanut kaivamaan rasian esiin, mutta olin tumpannut viimeisen kerran sillä hetkellä hiekkalaatikolla, kun Aada oli kertonut raskaudestaan.

Ajattelimme kai samaa asiaa, sillä Aada riisui hellemekon ja vilkaisi minua viekkaasti. ”Kannatti lopettaa, niin pääsit Yyteriin ja sait seuraa”. Hänellä oli punavalkoraidalliset niukat bikinit. Tyttö näytti edelleen syötävältä, kiihottavalta. ”Niinpä. Sain paljon muutakin”.

Se oli ollut kovin ihmeellistä. Koko talvi ja kevät. Sokeaa huumaa. Muistan vieläkin, kuinka minua oli jännittänyt koputtaa perhehuoneen ovea huhtikuisena päivänä. Aada oli kutonut yhdeksän kuukautta sisässään arvokasta koteloa kuin silkkatoukka ja viimein se mittaamaton aarre oli siinä. Ristiäiset tulivat ja menivät. Aada olisi halunnut antaa pojalle nimeksi Joosuan tai Joonan, mutta lopulta hän oli päättänyt nimetä lapsen Annika-mummonsa ehdotuksen mukaisesti.

”Siirrätkö sitä harsoa vähän”, pyysin. Mutta Aada ei kuullut. Hän vilkuili kiinnostuneena suurten aurinkolasiensa takaa afrikkalaistaustaisten poikien äänekästä rantalentispeliä. Riensin huolissani katsomaan sitteriä, mutta ihmisen poika nukkui seesteisenä ja hiekanväriset nyrkit yhteen puristettuina. Pienessä Eerossa kiteytyi monen sukupolven historia.

Ihmeellinen elämä jaksaa yllättää.

25 kommenttia viestissä: “Kuivan maan rakkaus”

  1. Batlas says:

    Voihan varvastossut. Surullista kuulla, että lopetat. Tämä (ja monet muut) novellisi vetävät lukemaan uudelleen ja uudelleen. En saa kiksejä pornosta tai ns valmiiksi pureskelluista novelleista, joissa tarinaa ei rakenneta hiljalleen ja kutkuttavasti. Moni lemppari on lopettanut jo vuosia sitten aktiivisen kirjoittelun ja jo tämänkin vuoksi lopettamisesi surettaa kovin.

    Kiitos kuitenkin näistä vuosista ja orgasmeista. Näin orgasmivaikeuksista kärsineenä naisena novellisi ovat olleet ja tulevat olemaan lukulistalla vastaisuudessakin.

  2. tsköbö says:

    Kiitos varvastossut kaikista tarinoistasi. Nimimerkkisi on ollut aina takuu hyvästä lukukokemuksesta, niin tälläkin kertaa.

  3. Huoh says:

    Kiitos Varvastossut novelleistasi. Olisi kiva lukea vastaisuudessakin tekstejäsi… onko sulla kenties blogia….?

    • Varvastossut says:

      En ole niin tietoteknisesti orientoitunut, että osaisin/viitsisin sen laittaa pystyyn.

  4. Veskupesku says:

    Kiitos Varvastossut kaikista tarinoistasi – yhdellekään en ole antanut vain yhtä tähteä 😉

  5. Kaz says:

    Jos Pekka oikeasti tekisi joskus jotain niin ekana voisi aloittaa siitä että arvostelu on novellin alla.

  6. Riippumatonasiantuntija says:

    Tähditys tosiaan ontuu pahasti. Se antaa huonosti oikeutta tarinoille jotka sen ansaitsee, joten siitä ei ole oikeastaan mitään hyötyä. Itse olen kaikenlisäksi syyllistynyt vahingossa, pariinkin kertaan arvostelemaan novellin yhdellä tähdellä vasta avatessani sitä. (Nakkisormi osuu tähtirivistön alkupäähän novellin nimeä painaessa)

  7. Kallervo says:

    Kiitos novelleistasi! Ikävä homma tosiaan nuo kiittämättömät mulkut, mutta tiedä, että onnistuit saamaan hyvän kirjon uskollisia lukijoita 🙂

  8. Kaz says:

    Miksi sä lopetat täällä?

    • varvastossut says:

      Kaz, lopetan “Ykkösen miesten takia”.
      Monen syyn summa. Lukijamäärät ovat yleisesti vähentyneet, samoin kommentit. En tiedä ketä varten kirjoitan. Myöskään sivustoa ei kehitetä ja on epävarmaa, koska keikahtaa. Tosin Slave tekee pirun hyvää työtä, kiitos siitä hänelle.
      Suurin syy on kuitenkin kävijöiden asenne. On suuri joukko, joka ei arvosta kirjoittajien tarinoita. Näihin kuitenkin menee aikaa vähintään se työpäivä/novelli. Minusta novelli on jo silloin hyvä, kun joku on oikeasti nähnyt vaivaa sen eteen, oli siellä sitten yhdyssanavirheitä tai turhia rivivälejä. Mutta omalla kohtaa katkesi selkäruoto tämän novellin kanssa. Ei mennyt kuin minuutti siitä, kun novelli oli julkaistu, niin ensimmäinen oli heittänyt arvioksi 1. Hän ei ollut edes ehtinyt lukea koko novellia siinä ajassa. Varvastossut lopettaa ASENTEEN takia.
      Luen ja kommentoin edelleen.

      • Irvien välistä says:

        Kuten jo jossakin kommentoin, tämä tähditys antaa mahdollisuuden satunnaiseen tai mielivaltaiseen arviointiin. Sikäli saattaisi olla jopa eduksi ottaa se kokonaan pois käytöstä. Ikävää, kun sen vuoksi keskivertoa huomattavasti paremmat kirjoittajat lopettavat!

      • Kaz says:

        No mutta ainahan noita on jotka heittää ykkösen jos heti ei ala seksillä.

        Sama kuin hevibändit saa aina vittuilua paskasta musasta niiltä jotka ei heviä kuuntele.

        Sun tyylisillä kirjoittajilla joilla itse seksi on tois-sijaista nyt toki on varmasti vielä rankempaa kun moni hakee nopeaa orkkua. Mutta kyllä mäkin tiedostan että mun tekstien pituus jo yksin saa jengin heittämään lukematta yhtä tähteä, ja uskon ettäåå osaisin kirjoittaa novellin joka olisi 4+ mutta en tee niin koska en pitäisi siitä itse.

        Mutta tiedä, että olet niitä kirjoittajia joille taas mä annan ennen lukemista vitosen aina. Koska ei kutosen äidinkielellä ja amitsu pohjalla voi arvostella parempiaan mitenkään muuten.
        Ja mä itse nussin ihan varmasti hautaan asti noita paskoja “gimmick-tekstejä” yhdyssana virheillä koska parempaa en osaa. Mä en osaa muuttaa arkea eroottiseksi…
        Sun ongelma on siinä että sun tekstien tagit on sellaisia että ne ei saa jengiä skippaamaan sitä. Jos mun novellissa lukee jo ennen sen avausta että se ei toimi kuin kymmenelle psykopaatille niin sitä ei avaa muut. Sun tekstit avaa kaikki.

        Pahin asia skenelle sitten IT.orgin romahdus olisi jos näistä mun ja parin muun heikomman naputtelijan raakileista tulee nykyisen skenen parhautta teidän kaikkien oikeasti hyvien kaikotessa. m
        Miten se voisi olla hyväksi sinulle tai kellekkään muulle?

        Tilanne on sama kuin että Sofi Oksanen lopettaisi koska Juha Vuorinen myy hyvin.

        Kysy foorumeilla mielipidettä. Perustetaan sinne vaikka lanka mistä se oikea palaute löytyy.
        Mä en ehkä osaa kirjoittaa ja olen sairas paska, mutta mä erotan oikeat kirjalliset lahjat muista ja osaan kertoa mikä niissä toimii ja mikä ei.

        • varvastossut says:

          En tiedä, Kaz. Noin se varmaan on. Upeita kirjoittajia kuten Vrow Dina, Hulmuhelma jne. ovat lopettaneet täällä ja melkein uskallan arvella, että syyt ovat samoja. Itse olen tuottanut tälle sivustolle noin 70 novellia viidellä persoonalla, ja uran varrella novelleja on kertynyt eri sivustoille about 400. Aika paljon olen tiristänyt sille lukijakunnalle. Onhan niissä hommaa, mutta pääosin kaikki on kirjoitettu oma nautinto edellä, kritiikistä välittämättä, sen toki huomioiden.
          Miksi niin monta nikkiä, kysyy joku. Vastasit aika osuvasti edellä. Riitti kun “varvastossut” näkyi, lätkästiin ykkönen ja kommentti tyyliin “joutavaa jaarittelua”. Yksinkertaisesti mitta täyttyi.
          Tekstin pitää koko ajan kehittyä, mutta kaikki eivät ole olleet tyytyväisiä suuntaan. Myös alustan pitää kehittyä. Mitä se kertoo, että tuo top100 on täynnä ikivanhoja novelleja? Se on kuitenkin paikka, mistä moni lukija etsii novelleja kun haluaa lukea hyviä tekstejä. Harva kirjoittaja pääsee sinne enää (en enää itsekään) kun massa on supistunut ja ykkösen pystyy heittämään ilman perusteluja.
          Jos joku pistää pystyyn toimivan sivuston, niin ehkä lamppu syttyy.
          Toistaiseksi lueskelen hyvien kirjoittajien tekstejä täällä – ja annan ykkösiä 😉
          Aamen.

          • Kaz says:

            Ei top 100 voi päästä kun se on legendoja täys. Toinen mikä painaa on tuo pedojen määrä, ne miinustaa kaikkea missä ei ole lapsia.

            Mutta mä en tajua miksi sä edelleen annat niin vitusti arvoa tähdille. Mä liki yritän saada viha viestejä joskus. Osa teksteistä puhdasta vittuilua.

      • Kaz says:

        Ja niin joo, jos et itse ole tajunnut niin syy sun pikaisiin miinuksiin on myös tuo maahanmuuttaja teema.

        Se on niin punainenvaate monelle että jos sinä ja minä kirjoittaisimme omilla nimillä niin sä saisit tuosta enemmän tappouhkauksia kuin minä huonoa palautetta vaikka tuosta väärässä junassa tekstistäni vaikka siinä kiihotukseen aiheena on se miten herkäntytön elämä pilataan. Ja mikä hulluinta, sua haukuttaisiin mädättäväksi huoraksi eikä minua.

        Ei sun pidä lopettaa vain sen takia että jotkut pillua näkemättömät läskit ehtii itsemurhan suunnittelultaan välillä suuttumaan jostain. Vaan jatkaa sen takia että sä kostutat monta naista. Ja saat kovaksi ainakin yhden miehen. Tosin se johtuu pääasiassa tekstin kauneudesta kuin itse aktista.

        Jos sua vituttaa niiden reaktio niin muista että se on silti reaktio.
        Mäkin vihaan sun tekstejä mutta vain koska ärsyttää että joku on noin saatanan hyvä.

        Ja unohda ne tähdet. Kirjoita faneillesi äläkä massoille.

  9. Jouni says:

    Kiitos kaikista novelleistasi.

  10. geo345 says:

    Kiitos näistä, toivottavasti uutta vielä joskus tulee.

  11. varvastossut says:

    Viimeinen novelli. Yli 30 niitä tuli tehtyä, toivottavasti edes joistain oli iloa lukijoille. Varvastossut kiittää ja poistuu takalehdille. Valot sammuu.

    • Irvien välistä says:

      Kiitos laadukkaista hetkistä! Palaa kun lamppu taas syttyy!

      • varvastossut says:

        Kiitos. Kyllä tämä oli lopullinen lähtö. Lamppu ei ole sammunut, mutta en koe enää tarpeeksi innostavaksi kirjoittaa täällä.

  12. Varvastossut says:

    Tuota ekaa lausetta en ihan ymmärtänyt.
    Joka tapauksessa, tarina oli itsenäinen jatko-osa “Kuka onkaan se oikea-novellille”.

    • Nazca says:

      Ehti olla joku viesti joka sisälsi vähemmän luotettavan oloisen nettilinkin.

      • Slavemaster says:

        Jep, niitä oli laitettu moneen novelliin ja siivosin pois. Nähtävästi taas tuli lisää. Report spam-painiketta odotellessa näistä voi kommentoida esim. foorumin novellikeskusteluosiossa.

        t. apulaismode

  13. Nazca says:

    Joko täällä tarvitaan “report spam” painike, tarinan ensimmäiseen saamaan kommenttiin viivaten.

    Mitä itse tarinaan, niin olipas vallan luettava. Alkupuolella ei oikein tiennyt mitä odottaa, mutta kaikki toiminta passelisti kuvattu.

Kommentoi

top