search
top

Kalaretken aikana

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (82 votes, average: 2.89 out of 5)
Loading...
Navigaattorin mukaan olimme nimettömällä tiellä. En ollut nähnyt yhtään niistä maamerkeistä, joita Jenni oli kuvaillut tulevan vastaan. Verneri ja Elias seurasivat hiljaa takapenkiltä.
– Hei, nyt tuonne!
Kurvasimme pihaan jossa oli vanha matala omakotitalo, luhtiaitta sekä joukko muita eri ikäisiä ja kuntoisia talousrakennuksia. Jarkko eli Eliaksen eno asui täällä vaimoineen. Tervehdittiin ja kuultiin huutokuorona kokemuksia päivän Särkänniemessä käynnistä. Kahdeksaan tuntiin alueella mahtui kymmenvuotiailla kommentoitavaa.
– Pojat ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit, ehätin selventämään.
Olin ehdottanut yhteismatkaa, kun Elias oli jo varhain keväällä puhunut menevänsä äidin kanssa Särkänniemeen, junalla ja sieltä eno tulisi hakemaan heidät ja hän menisi enon kanssa aamukalaan. Aamulla kala söisi. Innostus asioista oli tarttunut poikaani Verneriin, joka oli myös alkanut kärttämään kesälomalla pääsyä huvipuistoon. Siksi olin pari viikkoa sitten ehdottanut, hakiessani Verneriä Eliaksen luota, että matka voitaisiin tehdä minun autolla – Särkänniemi ja sen kylkeen paketoitu käynti enon luona mahdollisine kalareissuineen. Näin sitten sovittiin. Jenni oli rauhallinen nainen, mutta minun makuuni liian hitaalla käyvä. Nyt kun huvipuistossa olimme ehtineet keskustella pidempään poikien ollessa menossa, paljastunut myös, että melkoisesti moitti ex-miestään Eliaksen isää. En erityisesti pidä tästä piirteestä naisissa.
Jarkon vaimo tarjosi iltapalaa. Jarkko katsoi poikia silmiin ja sanoi tomerasti, että nukkumaan oli mentävä heti, että jaksaa nousta viimeistään puoli kuusi. Luhtiaitan yläkerta oli yhtenäistä tilaa, toisessa päädyssä vuoteena oli patja lattialla, toisessa päässä vieretysten pari vanhaa laveria. Elias halusi äitinsä kanssa käydä lavereille.

Aamulla havahduin hyörinään ympärilläni. Sitten kuulin kuinka luhdin ovi sulkeutui ja Jenni sanoi:

– Sinne lähtivät ja ihan reippaasti. Jarkko sanoi, että termoksessa on kahvia sisällä. Haluatko lähteä juomaan?
Kello ei ollut kuuttakaan aamulla.
– En taida, jos makoilisi vielä.
Jenni oli tullut istumaan vanhan rouheen joustinpatjan reunalle. Sillä oli yllään harmaat colleget ja kulunut t-paita, jonka alla rinnat roikkuivat vapaina. Aamuauringon valo päätyikkunasta paistoi suoraan sen kasvoihin.
– Saanko minä tulla tähän?
– No, mikä ettei.
Sitten Jenni kaivautui viereeni kyljelleen, laski päänsä tyynylle jolla Verneri oli nukkunut ja sovitteli vähän huopaa päälleen. Minä makasin selälläni. Ei ne tulisi kalasta ainakaan pariin tuntiin. Toivoin, että pääsisimme lähtemään kotiin mahdollisimman aikaisin. Tänään voisi vielä puuhata jotain Vernerin kanssa, huomenna hän menisi äitinsä luo.
Mutta yhtäkkiä unen tulo ei ollutkaan itsestään selvää. Aurinko lämmitti luhtiaitan faluninpunaiseksi maalattuja seiniä ja sai yläkerran tukalaksi, johon sekoittui yön jäljiltä tuulettamattoman tilan tunkkaisuus. Syrjäsilmällä näytti Jenni nukkuvan. Nappasin peiton päältäni ja yksintein myös t-paidan sekä bokserit, joten kohta makasin siinä alasti. Kohotin käteni pään alle ja toivoin todella että vielä tulisi uni. Hetken kuluttua tunsin rystyset kyljessäni, kosketti ensin varovasti, sitten jäi viipyilemään paljaalle iholleni. Toinen käsi kosketti kevyesti käsivarttani. Teeskentelin nukkuvaa. Rystynen siirtyi kevyesti sivellen alemmas kylkeäni pitkin jääden hieman lonkan yläpuolelle. Sitten kosketus katosi hetkeksi, mutta palasi sormenpäinä, jotka hellävaroin koskettivat vatsaani navan alla. Nivusissa hyrähti, jos tämä jatkuisi, alkaisi kalu kohta käydä raskaaksi. Sormet varovasti hivelivät karvaista polkua navan alla, välillä koskettivat vatsaa navan päällä, untuvankevyesti jopa rintalastaa pitkin. Hetkeksi kosketus loppui, tunsin kuinka Jenni potki collegehousut jalastaan, mutta jatkui sitten samaa rataa. Käsi kulki jo raskaaksi turvonneen, reidellä lepäävän kalun yli, vain aavistuksen sitä hipaisten, alkaen kulkea pitkin reiden sisäpintaa. Kun sormet, tahattomasti tai tahallaan, hipaisivat kassejani, ryhdistäytyi jortikka jo puolitanaan. Jenni toisti muutaman kerran saman, kasseihin päätyvän sivelyn, kunnes antoi sormen kulkea varren alapintaa aina terskalle asti. Tämä täräytti kaluni täyteen jäykkyyteen. Jenni korjasi asentoaan käyden polvilleen lantioni viereen.
Siinä vaiheessa kun naisen sormien liike muuttui varovaisesta tutkiskelusta runkkaamiseksi, päätin lopettaa nukkumisteeskentelyn. Katsoin häntä vienosti hymyillen ja puristin kämmeneeni paidan alla heilahtelevaa rintaa. Jenni hymyili takaisin. Hänen rintansa olivat isot ja pehmeät, nännit katsoivat hieman alaviistoon. Vaikka hively oli ollut herkkää, runkkasi hän vähän kömpelöin ottein. Ajattelin miltä tuntuisi nähdä hänet kun seuraavaksi veisin tai hakisin Verneriä Eliaksen luota, tai kun ahtautuisimme koululla vanhempainiltaan. Minun ei olisi pitänyt sallia asian kehittyä näin. Laskin käteni rinnalta. Samassa Jenni nappaa paidan päältään ja heittää sen vatsalleni. Sitten hän alkaa nuolla terskaani kuin jäätelötötteröä, varresta kaksin käsin kiinni pitäen. Puristin rinnan uudelleen käteeni leipoakseni sitä nyt paljaaltaan.
– Oijoi, nainen huudahti kun lasti oli lähtenyt liikkeelle. Isoin osa siitä ohjattiin vatsallani olevalle paidalle, mutta vähän lensi rinnalleni ja aina ikkunan pieleen pääni takana. Myös Jenni poskessa roikkui harmaa rämmäle. Runkattuaan kalun tyhjäksi, hän nopeasti siisti kaikki roiskeet paitaan.
Niinkuin yleensä, uni tulee hyvin laukeamisen jälkeen ja havahdun ulkoa kantautuviin ääniin. Jenni nukkui selkäni takana, hänen toinen kätensä oli kietoutunut ympärilleni ja paljaat rinnat painuneet selkääni vasten. Koko selkäni oli hikinen, niin Jennin rinnat ja vatsa. Tunkkaista ilmaa täydensi kuivuvan siemenen tuoksu. Hypähdin ylös ja aloin kiskoa vaatteita päälle. Kello oli varttia vaille yhdeksän.
– Hei, pojat on täällä ihan hetkessä!
Jenni oli jossakin unen ja valveen tokkuraisella rajalla, rojahti selälleen patjalla. Harmaat pikkuhousut olivat haaroista tumman kosteat. Syöksyin luhtiparvelle sulkien oven perässäni, poikien päiden kurkkiessa jo portaissa.
– Katso, pilkittiin veneestä ahven, riemuitsee Elias körmyniskaa heiluttaen.
Verneri katsoi minua tutkaillen.
– Isä, miksi sinun paita on nurinpäin?

Yksi kommentti viestissä: “Kalaretken aikana”

  1. vanessamuse says:

    viileä tarina hyvin seksikäs

Kommentoi

top