search
top

Väärillä papereilla

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (55 votes, average: 2.82 out of 5)
Loading...
Naiset tuijottavat edessään aukeavaa lumista katua. Yöllä satanut puuterimainen lumi, jota tuuli levittää ees taas, on pirullinen siivottava. Päiväksi on luvattu epävakaista.
— Harjakomppania, huomio! Obersturmbannführer Rolv Hamps huutaa kurkku suorana. Tarkoitus on, että karjuminen kuuluu hotelli Mercurin yläkerroksiin, missä sekalainen SS-seurakunta pitää helmeilevien juomien kostuttamaa hoviaan välittämättä mistään.
Hiilenmusta Borgward käydä putputtaa sivummalla, jotta moottoriöljyt pysyisivät notkeina ja auto lämpimänä. Se on hätävarjelua ja polttoaineen tuhlausta, koska pakkasta ei ole nimeksikään. Koslan lämpövastuksilla terästetty takasohva kerää harjojaan vitkaan liikuttavilta latvialaistytöiltä ansaitusti ahneita vilkaisuja.
Safira Jakab vilkuilee pelokkaana ympärilleen. Sokeakin näkee, että tyttö on hukassa, neuvoton ja apaattinen. Harja liikkuu mitäänsanomattoman mekaanisesti mihinkään osumatta. — Mene siitä autoon, Hamps sihahtaa hampaidensa välistä.
Kesäkuussa koko Saksan sotakoneisto oli lähtenyt kolmena kiilana yli kolmen miljoonan sotilaan, kolmen tuhannen panssarivaunun ja yhtä monen lentokoneen voimin vyörymään kohti itää. Ennen talven tuloa Moskovan porttien piti sortua, Leningradin antautua ja Ukrainan olla Aasiaan asti saksalaista laidunmaata, mutta tässä sitä vain oltiin lapioimassa lunta. Paska juttu.
Safira avaa auton etuoven ja livahtaa lämmittelemään. Kädet ovat kohmeessa ja jalkoja paleltaa. — Ei kun takapenkille, Hamps murahtaa.
Safiran posket ovat lommolla mutta silmissä leiskuu tuli. Kaikki harjakomppanian tytöt tietävät, millaista palvelua Hamps kaipaa. Joka viikonpäivälle on oma aamuohjelmansa ja illoille omansa. Ainakin yksi tytöistä oli päässyt maistamaan Hampsin kaupunkitalon kellarinmakua eikä ollut siltä komennukseltaan koskaan tullut takaisin. Huhun mukaan kellarissa riutuu juutalaisnainen, joka vuosikymmen sitten oli antanut Hampsille pakit.
Sivummalla Rahel vilkuilee katkerana mustaa autoa kohti. Harja kopsahtaa katuun ja tyttö alkaa napittaa takkiaan auki. Sormet lentävät kuin hanuristin näpit mustilla ja valkoisilla nappuloilla. Rahelin laskujen mukaan olisi ollut hänen vuoronsa, ei Safiran.
Lommoille potkittu Borgward notkahtaa kun Hamps kömpii takapenkille Safiran viereen. Autonikkunat menevät saman tien huuruun. Ulos näkee silti vielä joten kuten. — Suukottelepa pikkuveljeä, tyttöseni, Hamps sanoo availlessaan housunnappejaan. — Jossakin taskunpohjalla pitäisi olla avaamaton, uudenkarhea lähitaistelusukka Odilei.
Valmistajan Otto Dillnerin mukaan nimetty tuote on kelvollinen kaikissa asennoissa. Siitä on annettu oikein takuukin.
— Minulla on omat kumit, Safira sanoo ylpeänä ja loihtii jostakin esiin armasteluvälineen, jota päällyspaperin mukaan saa käyttää ainoastaan Werhmachtin henkilöstö. Vaikka saksalaisten tuloa Riikaan oli pelätty, niin parempia kumeja oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Neuvostovalmisteiset kostjumkat, joita yleisesti haukuttiin kalosseiksi, olivat paksuja kuin polkupyörän renkaat mutta hauraita kuin homeen järsimä puu. Lisäksi niiden päälle oli pölytetty paksulti valkoista talkkitomua, jonka tarkoitus oli tappaa pimpissä möyrivät lutikat, mutta aiheuttivat vain kutinaa ja syyliä. Huhun mukaan liidunvaalea puuteri ei ollutkaan talkkia, vaan rotanmyrkkyä.
Safira selvästi jäykistyy mutta tekee sovitut liikkeet yrittäen keskittyä kokonaan miehen, jota pitää jo kuin omanaan, lemmenkaluun. Jostakin etäältä kaikuvat laukaukset muistuttavat siitä, että elämä roikkuu hiuskarvan varassa. — Aah, ooh, hän mutisee iso kalu suussaan ja vilkuilee aina asentoa vaihtaessaan höyrystyneen lasin läpi talvista kaupunkia, jota suotta syyttä ei kutsuta Baltian helmeksi. Centrāltirgusin siistissä rivissä jököttävät valtavat hallit siintävät joen toisella puolella kuin ilmojen valloitukseen valmistautuvat, vielä ankkureissaan kiinni roikkuvat, mutta muuten jo iskuvalmiit zeppeliinit. Hampsin puolijäykkärunkoisen zeppeliinin kärkikartio on paisunut mahtavaan mittaan ja sen päässä helmeilee balsamitippa, josta Hamps on tyttöjen parissa jo lyhyessä ajassa tullut yhtä tunnetuksi, kuin farmaseutti Abraham Kunze omasta mustastaan. Legendan mukaan Venäjän keisarinna Katariina Suuri sairastui Latviassa, mutta parani juotuaan Kunzen keittämää Riian mustaa balsamia. Anton Tšehov imi balsamin omaan, ainoaksi jääneeseen romaaninsa, jonka näyttämönä toimii, kuten Tšehovilla usein muutenkin, entisen loistonsa päiviä hehkuva kartano, jossa paikkakunnan hienostoksi itsensä lukeva joutilaiden joukko viettää tarkoituksetonta iltaa isäntänään kreivi, viinan turmelema naistenliehittelijä, jonka moraali on saapasrasvan luokkaa. Sitten salama iskee ja tarina heittää häränpyllyä.
Safira alkaa leipoa miehen riippukivikasseja ja saakin aikaan uudenlaisia, entistä syvempiä huokauksia. — Ime gondoleitani, Hamps huohottaa. Vedyn räjähtäminen ja zeppeliinin lysähtäminen kasaan on enää minuuttien kysymys.
Lumisade, joka ilmestyy kuin tyhjästä, alkaa nopeasti tihetä.
— Pussisi ovat pinkeät.
— Kohta tärähtää. Alä vain lopeta.
Mutta jokin haraa vastaan eikä vety sytykään, ja hetken kuluttua Hamps jo kyllästyy. — Lopetahan lutkuttaminen ja tule istumaan sedän syliin, hän huohottaa. — Ja istukin ihan tappiin asti. Minä vielä hetken sinua pompotan, niin kyllä tämä tästä.
Luihun takapuolen asetteleminen kiimakangen päälle käy notkealta tanssijalta, sillä Hams on valinnut huolella harjakomppaniansa kaikki tytöt, näppärästi.
Samassa lasiin koputetaan. — No mitä helvettiä nyt, Hamps murahtaa.
— Teidän olisi syytä vahtia suojattejanne, saksaa kohtuullisen hyvin ääntävä keski-ikäinen täti-ihminen tuhisee. — Tuolla ne sivukadulla käyvät yksi toisensa jälkeen paskalla.
Hamps vilkaisee noita-akan osoittamaan suuntaan. Rahel-pirulainen, jolla aina on jotakin vastaansanomista, nostelee hamettaan ja napittaa takkiaan kiinni. Lumessa höyryää ripulipaskalta näyttävä lätty.
— Donnerwetter sentään, Hamps älähtää ja limaiseksi muuttunut lemmenkalu lutkahtaa ulos Safiran siloisaksi siistitystä huoransimpukasta.
*
— Tässä, Hamps sanoo ja heittää tyttöjen eteen pinkan asiapapereita. Päällimmäisenä on väärennetty passi, jonka tärkein tieto on uusi nimi. Safirasta kirjuri on tehnyt Rigina Algontin ja Rahelista Ulla Markulovan, heti ensimmäisellä sotaviikolla ammutun pianisti Jokob Markulovin lesken. Jos SS-miehillä oli rintamalla oma nainen, se oli aina poikkeuksetta joku omasta SS-henkilökunnasta, joten kaikki täsmää. Himmlerin sanottiin jopa antaneen käskyn siitä, että kuormasta on syötävä.
Rahel ei ole uskoa huonoa tuuriaan. — Vanhempani ovat… Virosta?
Hamps naurahtaa. — Jostakin Saarenmaan saksalaiskyliltä. Ei sillä ole väliä. Papereiden mukaan olet syntynyt Itävallassa, kuten Führerkin. Se helpottaa asioita. Olet sihteerini ja SS:n riveissä tästä päivästä alkaen kuten Safirakin. Siirtopaperit ovat kadonneet jonnekin. Ei niitä kukaan kysele. Ottakaa univormut kaapista ja sovittakaa niitä heti.
Hampsin suunnitelma, joka oli syntynyt silmänräpäyksessä ja liikoja ajattelematta, oli kristallisoitunut vasta papereiden saavuttua Berliinistä. — Enollani on vaatimaton virka ja hiukan suhteita, mutta ei nyt puhuta siitä. Oletteko varmasti valmiita niihin tehtäviin, joista puhuimme?
Rahel ja Safira nyökkäävät kuin yhdestä narusta vetäen. — Kenelläkään ei Saksassa ole tarkkaa tietoa siitä, montako naista SS:n riveissä palvelee. Tämä sujuu kuin tanssi, kunhan teette tarkalleen mitä sanon.
— Mutta… murhaaminen? Safira änkyttää.
— Sitä ei voi nyt välttää. On sota. Kukaan ei laske ruumiita.
— Jos niin sanotte, Safira murahtaa katkeruuttaan peitellen. Rahelin silmissä taas loistavat aurinko ja tähdet kun hän tuijottaa vihreää kolminappista läppätaskuista jakkua ja hametta epäuskoisena. Kaulusta kiertää ohut hopeapunos.
Hihamerkin tajutessaan Safira kalpenee. — Minä en haluaisi liittyä murhaajiin. Eikö tässä leikissä todellakaan ole muita vaihtoehtoja?
SS:n riveissä palvelleet tytöt eivät ole SS:n jäseniä vaan pelkkiä apureita, Hamps selittää tytöilleen, joiden uskoo solahtavan joukkoon kuin vettä vain. Samanlaisia on tuhansittain toimistoissa, lähetteinä, kanttiineissa, siivoojina, perseenpyyhkijöinä.
— Älkää laittako alushousuja, Hamps vaatii.
Rahel tarttuu tilaisuuteen ensimmäisenä. Ripulin hellitettyä sylihyppely taas maistuu. Kun suoli toimii, se toinen paikkakin pelaa. Ihminen on herkkä kokonaisuus.
Hamps ohjaa Rahelin oikeaan istuma-asentoon. Pimpero ottaa ison varsikäsikranaatin vastaan epäuskoisena. Fysiikan lakien mukaan kaikki tyhjä ennemmin tai myöhemmin täyttyy ja entropia tasoittaa kaiken, mutta siihen on vielä aikaa. Ei maailmanloppu tänään tule.
Kuivaksi ehtineen pillukan sisänahka narisee ja Rahelin silmiin nousevat kyyneleet. — Auts, hän irvistää mutta jatkaa sisukkaasti.
— Anna kun minä vuorostani, Safira yrittää. Hän läpsyttää kämmenellään häpykumpuaan pehmeäksi. Kovissa oloissa naisen kamina kovettuu korpuksi. Työleireillä kuukautiset ovat huhun mukaan lakanneet kokonaan, mistä on omat hyvätkin puolensa.
— Paskat tästä mitään tulee, Hamps turhautuu. — Teidän täytyy hiukan kyllä lihoa. Ette saa näyttää riutuneelta kun lähdemme.
Epäuskoinen vastaus tulee kuin yhdestä suusta. — Lähdemme?
— Muistakaa aina, että olette vannoneet valan Führerille. Opetelkaa se ulkoa. Jos tulee tiukka paikka, alatte ladella sitä ulkomuistista. Se kyllä hiljentää vastalauseet, Hamps naurahtaa.
Safira on jo ehtinyt uudelleen pujottautua valkoiseen kauluspaitaansa ja asettelee mustan solmion huolellisesti hoikilla sormenpäillään taitellen paikoilleen. Sitten hän vetäisee vekillisen hameen suoremmaksi ja livahtaa peilin eteen. — No?
— Olet ihan… saksalaisen näköinen, Rahel tirskahtaa.
— Se vala, Hamps muistuttaa.
Safiran huulet alkavat liikkua mekaanisesti. Minä vannon kaikkivaltiaani, ja yksin hänen edessään ehdotonta uskollisuutta Saksan valtakunnan ja kansan johtajalle sekä Wehrmachtin ylipäällikölle Adolf Hitlerille, ja rohkeana sotilaana vakuutan noudattavani tätä valaa aina, kuoleman uhallakin.
— Hemmetin hyvin, Rahel tunnustaa. Se onkin totta, sillä Safira on lyhyessä ajassa oppinut ääntämään kuin aito baijerilainen.
— Kun konepistoolin papatus loppuu ja ruumiit ovat kaikki pudonneet kuoppaan, mitä teidän pitää muistaa tehdä?
— Vedämme käden lippaan, Rolv-setä, Rahelilta livahtaa.
— Suikassa ei ole lippaa, Safira muistuttaa ja viittaa ohjesäännössä olevaan pienellä kirjoitettuun alaviitteeseen.
— Ja teette asennon, Hamps muistuttaa. — Sellainen tekee vaikutuksen teloituskomppanian komentajaan, joka tekee vaikeaa työtään kovissa olosuhteissa. Pienestä yleisöstä ei kuitenkaan hänen mukaansa ole haittaa, jos pelataan yhteisillä säännöillä. Hop hop valmiiksi nyt vain. Auto hurisee jo pihalla. Ettekä sitten muitten kuullen puhuttele minua Rolv-sedäksi, onko selvä?
*

Yksi kommentti viestissä: “Väärillä papereilla”

  1. FartBurg says:

    Jatko löytyy tarinasta Routiva hiekkaharju.

Kommentoi

top