search
top

Vaimokoulussa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (93 votes, average: 2.61 out of 5)
Loading...
Kesä 1937. Wannsee hiukan Berliinin ulkopuolella. Gertrud Scholtz-Klinkin johdolla kuumeisesti pyörivä poliittisesti oikeaoppinen Amselhof, eli virallisesti Reichsbräuteschule des Deutschen Frauenwerks, oli alkuun vaikuttanut Paulettesta, miten sen nyt sanoisi, hieman ylivirittyneeltä. Paljon aattetta, hieman perunankuorintaa ja hyvin vähän konkreettista tietoa miehen sukupuolivietistä ja sen hallitsemisesta. Aihe, joka jokaisen vaimon kuitenkin heti avioliiton ensipäivästä lukien tulisi ottaa vankkumattomasti johtoonsa. Mutta ei. Alkuun oli toitotettu vain äitiyden pyhyydestä ja naisten suuresta isänmaallisesta tehtävästä. Sitten oppitunnit olivat alkaneet kierrellä ja kaarrella raskautta minkä jälkeen oli yks kaks hypätty lastenhoitoon, jota oli harjoiteltu – nukeilla.
Eniten Paulette oli ihmetellyt sitä, että vaikka morsiankoulua oli pyöritetty jo vuosikaudet ja jo vuoteen 1937 mennessä oli koulutettu yli miljoonaa morsianta, opetus oli keskiajalta. Kullekin kurssille hyväksyttiin ja otettiin vain parikymmentä naista. Vaikka ryhmä ei ollut sen suurempi, opetus oli hyvin joukkuehenkistä ja ryhmäkeskeistä. Oli muodostettu kilpailevia joukkueita ja kisailtu kaikenlaisissa taidoissa ja tiedoissa. Vasta aivan kurssin lopuksi oli otettu puheeksi ehkäisy. Kondomit. Pessaarit. Kierukat. Nopea ulosveto. Reisien yhteen puristaminen.
— Ehkäisystä päättää mies, variksen näköinen Scholtz-Klink paasaa.
Scholtz-Klink, jonka kasvot ovat kulmikkaat, poskipäät korkealla ja nenä liian suuri, oli ensimmäiseksi, kuten jokaisella luennollaan, ohjannut pistävän katseensa juuri Pauletteen. Tieto siitä, että Paulettella oli katkeamaton aatelistausta aina keskiajalle asti, oli ensin tehnyt akkavarikseen jonkinlaisen kunnioittavan vaikutuksen, mutta varsin pian se oli muuttunut kahdenpuoleiseksi inhoksi, sillä Gertrud Scholtz-Klinkillä oli esitettävänään omasta taustastaan vain pikkuporvarilliset vanhemmat, joiden silmitön luterilaisuus oli tehnyt Scholtz-Klinkistäkin kylmän, piittamattoman ja – suruttoman kiipijän. Sitten kaksi avioliittoa, joista ensimmäinen päättyi miehen sydänkohtaukseen ja toinen – avioeroon. Seikka, jota natsipropaganda ymmärrettävistä syistä visusti varoi tuomasta julkiseen keskusteluun.
— Siis ei kumihuppua, Paulette kiusaa Scholtz-Klinkiä, joka punastuu kuin koulutyttö ensisuudelman jälkeen, mikä on jotensakin viehättävää, vaikkakin asiayhteys ja naisen asema opetuksen johtavana auktoriteettinä huomioiden yllättävää.
— Vain jos mies tahtoo. Hän päättää, akkavaris narisee.
— Mistä?
— Tuletteko raskaaksi vai ette.
— Eiköhän se ole sentään Jumalan kädessä, Paulette jatkaa kiusoitteluaan. — Mutta on minulla asiallinenkin kysymys. Sanexia vai Vulkania?
— Anteeksi?
— Katsokaahan, rouva hyvä, kumeja on monenlaisia. Vulkanin valmistama Sanex on paksu kuin sarkatakki, Odileit taas pysyvät tuoreena kolme vuotta ja ovat pehmeitä, Frommin tehtaan tuotteista sen sijaan pidetään siksi, kun jokaisesta kumista kilahtaa lantti puolueen kassaan.
On hyvin tunnettu tosiseikka, että Hitler oli pannut lakeijansa anastamaan juutalaiselta Frommilta tämän kondomi-imperiumin, joka parhaina vuosina, tarkoittaen sitten kun sota alkoi ja kumien menekki kohosi pilviin, takoi Saksan pojille kumisuojuksia kahdensadan miljoonan valtakunnanmarkan edestä.
Tai sitten luku oli pienempi tai suurempi, mutta sillä ei ollut juurikaan väliä. Pääasia on, että tarina Julius Frommin kumitehtaasta vahvisti kaiken sen, mitä Paulette juutalaisista oli elämänsä aikana oppinut. Ensinnäkin Weimarin tasavallan rappiomyllyä olivat pyörittäneet juutalaiset, jotka yksin olivat vastuussa prostituutiosta ja perversioista, joiden ruokkimiseen heillä riitti mielikuvisuta ja jonka aiheuttamat voitot he keräsivät omiin taskuihinsa. Kumivallankumous iski kuitenkin ensimmäiseksi juuri juutalaisiin, jotka pian oppivat käyttämään kumeja ja hyydyttivät lapsikatraansa kuin yhteisestä sopimuksesta kahteen. Mikä sen yli meni, oli joko vahinkoa, typeryyttä tai asiantuntemattomuutta. Pian hoksattiin sekin, että ellei asiaan jotenkin voitaisi puuttua, Berliinin juutalaisyhteisö kutistuisi vuosi vuodelta, mikä tarkoitti että Berliiniin oli saatava lisää juutalaisia muualta Saksasta tai jopa muualta Euroopasta. Samaan aikaan Frommin tehtaat Köpenickissä suolsivat kumeja 150 000 kappaletta joka päivä. Se oli valtava määrä ja on selvää, että noustuaan valtaan natsit nopeasti kiinnostuivat Frommin tehtaasta, kuten kaikista hyvin tuottavista juutalaisyrityksistä. Kaappaus tapahtui nopeasti. Ensin pieni loanheittokampanja, sitten “antelias” ostotarjous ja lopuksi lupa poistua maasta. Operaation jälkeen Frommin tehtaiden tulikuumat koneet suolsivat kumeja yhtenä Göringin imperiumin palikkana ja hän taas lahjoitti tehtaan naisystävälleen.
Tauolla, kun akkavaris katoaa siemailemaan likööriä toimistoonsa, Paulette alkaa selittää ympärilleen kerääntyneille tyttösille muutamia elämän totuuksia. Koulussa kun oli tähän mennessä hyvin kiertelevin sanakääntein opetettu, että siemennesteen joutuminen peräsuoleen tai suuhun ei ollut vaarallista, koska siitä ei voinut tulla raskaaksi, ja tieto oli lyönyt tytöt yhtä ällikällä kuin ensimmäinen hillovakoon ilmestynyt satiainen.
— Mutta sehän on sairasta! Luonnotonta, pikku-Gertrud huudahtaa.
Yhtä kalpeaksi kasvoiltaan oli käynyt tummasilmäinen Olga. — Peräsuoleen? Siellähän on saastaista! Miksi ihmeessä mies haluaisi laittaa… no sen elimensä… niin kamalaan paikkaan. En ymmärrä.
— Kyllä se toinenkin reikä haisee, tytöt, Paulette sanoo napakasti.
Olga nyökkää. — Vain, jos et pese sitä.
Toisaalta, Paulette tuumii, liika peseminenkään ei ole römpsöttimelle hyväksi. Jokaisen naisen keho nimittäin erittää erilaisia aineita, joiden nimiä Paulette ei muista ulkoa, mutta jotka yhdessä vahvistavat ihoa ja tuottavat hyvälaatuisia bakteereja. Juuri niin! Bakteereja! Pesu kerran päivässä riittää, eikä silloinkaan saanut käyttää vahvoja pesuaineita, kuten Purexia tai Spot-Onia.
— Ettekö muka koskaan haistele itseänne sieltä? Paulette rykäisee.
— Joskus, Olgalta lipsahtaa, vaikka muut vain tuijottavat lasittunein katsein seinille. Häpeävät tunnustaa.
— Paras tapa kesällä on avata haarat ja tuulettaa, viisitoistavuotias pikku-Gertrud kihertää innostuksesta. Hänelle on valmiiksi katsottuna kuusikymppinen puoluepamppu, joka haluaa eläkepäivikseen uuden vuoteenlämmittäjän. Haittapuolena on, että miehellä on viisitoistavuotias poika, jolle kuulemma myös tulisi “riittää ymmärrystä” ja “naisellista johdatusta”. — Jos haju leviää, on mentävä pesulle. Yksinkertaista.
Kaikki nauravat.
— Muistakaa, että miehet pitävät niistä tuoksuista, Paulette lisää koska tietää puhuvansa niin totta kuin pappi saarnastuolistaan. Miehillä kun on tapana tunkea päänsä naisensa jalkojen väliin ja ensin nuuhkia tussua kunnolla ja vasta sitten käydä kiinni lihaan sormilla, mikä monen muunkin kuin Pauletten mielestä on vastenmielistä. Se on merkillistä, kyllä vain, mutta totta yhtä kaikki ja miehet ovat, siitä kaikki ovat yhtä mieltä, eli planeetalta.
— Mistä sinä sen tiedät? Puhut vain! joku huudahtaa.
Paulette ei liikahda asemistaan senttiäkään, vaan madaltaa ääntään ja antaa tulen leiskua silmistään. — Tiedän mitä tiedän. Kieltäkää, jos uskallatte.
Kenenkään huomaamatta Scholtz-Klinkin variksenpää on ilmestynyt ovelle ja tämän veitsenterävät silmät tiirailevat vaimo-oppilaita. Sanat sihisevät suusta kuin lieskat hitsipillistä. — Nyt suu kiinni ja takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.

3 kommenttia viestissä: “Vaimokoulussa”

  1. Jorkki-2 says:

    Jatkoa lienee luvassa ja pian?

  2. Ismo says:

    Näissä on potentiaalia. Pidän siitä kun novellien eteen nähdään vaivaa ja tutkitaan taustaa, esim. historiaa. Mutta en pilkkoisi näin pieniin osiin. Novellimainen jännite ja rakenne menetetään.

Kommentoi

top