search
top

Rikki mennyt muna

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (37 votes, average: 2.54 out of 5)
Loading...
Huhut lakiuudistuksesta, joka pakottaisi kaikki terveet naiset synnyttämään kymmenen lasta, kauhistuttavat Millyä. Ansioituneille sotilaille ja upseereille annettaisiin oikeus kahteen tai kolmeenkin vaimoon. Johtavaa vaimoa nimitettäisiin virallisesti dominaksi valta-asetelmien selkiinnyttämiseksi. Tällä tavalla Saksan väkiluku Himmlerin laskujen mukaan saataisiin nousemaan vuoteen 2000 mennessä kolmeensataan miljoonaan. Syyksi oli sanottu, että rintamalla tulevissa sodissa kuolevien miesten takia naisia olisi sodan jälkeen kolme tai neljä miljoonaa enemmän kuin miehiä. Kaikille yksinkertaisesti ei riittäisi omaa arjalaista miestä, mutta suvun olisi jatkuttava ja kansan lisäännyttävä, jossa Saksa pelastuisi.
— Sinähän tiedät, kun olet käynyt vaimokoulun, Milly tuhahtaa Paulettelle, joka ei koko iltana ole puhua pukahtanut kymmentä sanaa enempää.
— Mitä minä tiedän?
— Että ovatko huhut totta ja jos ovat, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Paulette antaa sanojensa viipyä, sillä koko Millyn kööri on jäykistynyt kauhusta ja odottaa.
Eipä silti, siitä asti kun pihalla omenapuita leikkaamassa ollut kenraali Arthur von Dortzholler oli kuolla kupsahtanut sydänkohtaukseen, kenellekään ei ollut tullut mieleenkään väittää, että Milly olisi ollut surun murtama, koska hän oli pelehtinyt ympäriinsä aina kun vain sai siihen tilaisuuden. Eikä ollut vaikeata arvata sitäkään, että entiselle valkokankaan kiintotähdelle, joka sai kutsuja natsieliitin juhliin ja illallisiin, tarjouksia satelikin. Lopulta Führer itse puuttui peliin, osti Millylle vanhan aatelislinnan Hartbergistä ja käski tätä olemaan aloillaan mikä tarkoitti, että Millyn lesbiaanisista seikkailuista ei enää saisi kantautua hiiskaustakaan Führerin korviin.
Millylle tiede on yksinkertaista, ja siksi hän teki mitä teki ja sanoi mitä sanoi. Kallon alla sijaitsivat sielulliset elimet. Kallon painanteissa taas ilmenivät kaikki erilaiset taipumukset ja persoonallisuuden piirteet. Itsestään selvää oli, että täysin pyöreän kallon sisällä matka seinämästä toiseen oli lyhyempi kuin soikeassa. Aivojen poimuissa taas kulkivat jännitteet, jotka muuttuivat risteytyessään ajatuksiksi, logiikaksi ja tuntemuksiksi. Mitä lyhyempi matka, sitä nopeammin ajatus kulki ja sitä kehittyneempää oli tieteellinen päättely. Koska naisilla kallo oli selvästi miesten vastaavaa pienempi, olivat naiset myös nopeaälyisempiä kuin miehet.
Näitä Millyn “totuuksia” oli vain toisteltava perässä, jos mieli pysyä mukana Millyn ystäväpiirissä, sillä Millyn uskoa ei missään tapauksessa saanut horjuttaa mikään.
— Niin että miten on, Paulette pikkuiseni?
Totuuden nimessä on sanottava, että Paulette oli vain kautta rantain hajulla menetelmästä. Elävien kallonmittauksessa ihonpaksuus huomioitiin puristamalla kärjet kallon pintaan kiinni. Tätä ennen koko pää kait puudutettiin. Mittaamisen tikulla tai nauhalla sen sijaan nyt osasi suorittaa oikein kuka vain.
— Sano nyt jo jotakin, Mildred pukahtaa. Hän on revetä uteliaisuudesta. Koko porukassa ei ole muita Amselhofin vaimokoulun kasvatteja kuin Paulette, vaikkei hänkään selvinnyt koulusta täysin puhtain paperein, mutta saipa sentään lopputodistuksen. — Kuksisitko sinä juutalaista?
Paulette yrittää hymyillä. Taas tämä juutalaisaihe. — Emmehän me nyt siitä puhu?
— Emme, Milly täräyttää. — Mutta vastaa silti.
— Tämähän on kuin oikeudessa, Mildred innostuu. — Teidän on vastattava, neiti Kohle-Kliesemann. Hän lausuu Pauletten kaksiosaisen sukunimen kuin syytteen valtiorikoksesta.
Paulette rykäisee pari kertaa. Se jäykistää ompeluseuran. —  Koulussa opetettiin, että juutalaisissa naisissa on villipetoja, jotka eivät jätä vuoteessa mitään asentoa kokeilematta, kun sille päälle osuvat.
— Tämä on valtavaa, Milly innostuu. — Tunnemmeko me yhtään juutalaista?
Mildred tirskahtaa. — Emme sellaisia kuin me.
Juutalaislakeihin suhtauduttiin kahdella tapaa. Ensinnäkin ne olivat olemassa ja sillä hyvä. Toiseksi niitä alettiin kiertää, sillä saksalainen on paitsi kuuliainen, myös tavattoman kekseliäs eikä kukaan voinut kiistää, etteikö juutalaisten joukossa ollut tavattoman viehättäviäkin naisia.
Ja sivistyneitä.
Olga nostaa käden pystyyn. — Minä tunnen yhden.
— Tämä vain tästä paranee, Milly innostuu. — Pitääkö hän kauniista naisista?
— Kyllä vain, Olga tunnustaa vakavana.
— Entä vartalo? Millainen miellyttää häntä eniten? Meissä on monenlaisia. Kukahan meistä olisi hänelle paras?
— En tiedä, mutta minulla on hänen valokuvansa, jos haluatte nähdä.
Kenellekään ei tule mieleenkään kysyä, miksi Olgalla on käsilaukussaan ventovieraan juutalaisnaisen kuva. Itseoikeutetusti ensimmäiseksi valokuvan ottaa lähempään tarkasteluun Milly. Hänen otsansa rypistyy kurtuille, sitten ne oikenevat ja lopuksi katse jäykistyy. Sormi jää osoittamaan kuvaa: — Mutta tämähän on…
— Niin onkin, Olga myöntää innosta palaen. — Minä olen pelehtinyt hänen kanssaan. Hotellissa.
Alkaa uskomaton pulina ja Milly tajuaa tuijottavansa Paulette Kohle-Kliesemannin uhkeita rintoja. Ne ovat kiinteät ja juuri sopivan kokoiset. Reisissä on jäntevyyttä ja sääret sirot. Kaula on pitkä ja jalomuotoinen.
— Taisitte ihastua, Olga livauttaa ja päästää perään räkäisen naurun.
Milly palauttaa seurakuntansa järjestykseen. — Hyvä on. Tiedämme kaikki, kuka kuvassa oleva näyttelijä on, mutta tästä eteenpäin kutsumme häntä yksinkertaisesti vain Saraksi, enkä hyväksy vastaväitteitä tässä asiassa. Seuraavaksi minä määrään, että annamme hänet Paulettelle, jolla on todistus Amselhofista ja määräämme Pauletten ottamaan selvää, kuinka monta erilaista asentoa Sara osaa ja todistamaan sen. Hotellin Paulette saa valita itse, mutta raportti on annettava meille viikon, ei vaan kolmen päivän kuluttua.
Joukko kohahtaa kuin porukka Berliinin olympialaisissa, kun musta Jesse Bowens oli kiilannut makkarakioskille ja tilannut kolme mustaa verimakkaraa naisten kuullen.
— Mutta, Paulette yrittää.
— Älä siinä turhaan yski. Sara on homoeroottinen, se on nyt jo todistettu fakta. Naisten välinen hellyys on paljon syvempää kuin miesten väinen, se on fakta numero kaksi. Nainen tuntee toisen naisen tarpeet niin paljon paremmin kuin mies, on fakta numero kolme. Eli yksi, kaksi, kolme. Panehan töpinäksi.
*
Paulette tuijottaa edessään seisovaa juutalaisnaista, joka oli ottanut Valtakunnan edun nimissä tehdyn lihallisen antaumisen vastaan stoalaisen tyynesti, kriittisesti. Niin elokuvatähti kuin tämä onkin, ei hän ole vartaloltaan kovinkaan mallikas.
— Ottakaahan ne liivit pois ja astukaa tänne lähemmäksi, niin minä mittaan rinnanympäryksenne, Paulette mutisee, ja siirtää kalloharpin sivummalle. Saran päänupissa on kaksi pientä, verestävää reikää.
Sara kavahtaa ja on astua jo askeleen taaksepäin. — Oletteko… tosissanne?! Ja miksi ihmeessä? Eikä kallonympärys jo kerro teille kaiken?
— Riisukaa nyt vain, niin pääsemme eteenpäin. Minulle on annettu minimimitat. Yksikään arjalainen nainen ei voi olla juutalaisen naisen kanssa, jos tämä ei täytä mittoja. Näyttäkääpä nyt vain niitä kannujanne. Tämä on pian ohi.
Sara pujottelee itsensä vapaaksi kuristavista liiveistään, joiden jättämät jäljet viistävät selkää pitkin kuin piiskan sivallukset. Sivusilmällä Sara huomaa, miten Paulette on ottanut eteensä myös jonkinlaisen lomakkeen, johon kirjoittaa.
Pauletten kääntyessä takaisin Saran suuntaan hänen silmänsä laajenevat, kun esiin onkin putkahtanut kaksi moitteettoman hyvämuotoista rintaa, jotka niin väärärotuisia kuin ovatkin näyttävät – vastustamattomilta.
Sara nostaa kuuliaisesti kätensä ylös, samalla kun Paulette vetäisee mittanauhan uhkeitten kannujen ympäri. — Minä puristelenkin vähän, hän sanoo ja kouraisee Saran kumpaakin mollukkaa muutaman kerran.
— Aih! Saralta lipsahtaa.
— Hyvältä tuntuvat ja nyt mittaan lantion ja vyörätön, Paulette sanoo ja kumartuu alemmas. Samassa Sara tuntee, miten hänen hamettaan nostetaan ja alushousujen kuminauhaa venytetään alaspäin. — Tummat pillunkarvat, Paulette sanoo ja merkitsee senkin tiedon papereihinsa. — Ja pikkuisen kiharat, mikä on kiva yksityiskohta.
Paulette oli noussut aamulla aikaisin, ja oli lähtenyt työpaikalleen jo aamukuudelta. Sihteerin työ sopii hänelle hyvin, hänellä kun on riittävästi konekirjoitustaitoa ja hän oli nopeasti tottunut asioimaan puhelimessa. Hänen tehtävänsä vain olivat tavattoman yksitoikkoisia, sillä Rotuasioiden toimistoon tuli satoja kirjeitä joka viikko, ja jokaisessa kirjeessä kysyttiin samoja asioita.
— Minä hiukan selailin arkistoja, Paulette rykäisee. — Olette vain neljännesjuutalainen. Tiedättehän, mitä se merkitsee?
— Se on häiriötekijä, joka lopetti urani, niin minulle sanottiin.
Paulette miettii hetken, ja päättää sitten valehdella silmät suut täyteen. — Minulla on valtuudet tarjota teille uutta uraa. Ei tosin Babelsbergissä eikä Goebbelsin alaisena, mutta kuitenkin.
Sara tajuaa varsin hyvin, että sanat Goebbelsin alaisena on lausuttu horisontaalisessa merkityksessä.
— Mutta vain sillä edellytyksellä, että edelleenkin pidätte myös naisista.
Jälleen myös naisista sisältää selvän viestin. Anokaa, niin teille annetaan.
— Mitä minun sitten pitäisi tehdä?
— Ei mitään, mihin ette tunne luontaisesti vetoa.
— Se tarkoittaa?
Paulette naurahtaa. — Voi kuulkaa. Emme me pyydä teitä luopumaan uskostanne emmekä vaihtamaan uskontoa. Me olemme ateisteja. Tai minä ainakin olen. Mutta minun täytyy saada näihin papereihin merkintä siitä, miten moneen eri asentoon te vuoteessa taivutte. Se on välttämätöntä ja sen täytyy tapahtua nyt.
— Hyvä on, Sara huokaisee.
Pauletten kynä ei tahdo ehtiä kirjaamaan kaikkea sitä, mitä Sara suustaan päästää, eikä hän kuvittele tuntevansakaan kaikkia Saran mainitsemia asentoja. — No hyvä on. Minä olen vakuuttunut. Tässä on kynä ja lehtiö. Kirjoittakaa itse.
Sara alkaa rustata vihkoon tekstin lomaan myös kuvia, joiden taiteellisen tason Paulette Saran olan takaa kurkkimalla toteaa varsin kunnioitettavaksi.
Paulette tajuaa tuijottavansa yhtä kuvista liian pitkään. — Mitä tuossa lukee?
Sara naurahtaa. — Sen nimi on Josef Goebbelsin rikki mennyt muna ja voin kertoa, että se teki sille kusiaiselle pirun kipeätä.

Kommentoi

top