search
top

Kesäyön aikaan

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (70 votes, average: 2.66 out of 5)
Loading...

Kolmantena vaelluspäivänä he saapuivat laavulle kahden järven välisellä kannaksella. Laavun oli vallannut ulkomaalainen seurue, polttelivat reipasta tulta nuotiopaikalla, mutta onneksi ei tarvinnut pelätä kuloa, koska sade oli loppunut vasta illalla. Seurue oli saapunut mönkijöillä. Ahavoitunut vanhempi mies soitti huuliharppua, tuntemattoman polskan sävelet soljuivat valoisassa kesäyössä. Laavun takana olevalla aukealla mäntyjen välissä oli kaksi telttaa. Riitan, Marketan ja Anteron rinnalle oli tullut tamperelainen nuoripari, joka oli lähtenyt vaellukselle viettämään häämatkaansa. Riitta oli organisoinut heidän kolmen vaelluksen. Talvella luokkakokouksessa hän oli kertonut ideastaan. Monien vaiheiden jälkeen he olivat kolmisin lähteneet matkaan heinäkuun ensimmäisenä lauantaina.
Antero makasi laitimmaisena oviaukosta vasemmalle, kyljellään. Hän varoi ettei takaraivo koskettaisi teltan kylmänkosteaa kangasta. Riitta makasi vieressä selin häneen.
– Nukutko jo?
– En minä saata, tuo porukka möykkää… Markettakin kuorsaa ja makaa hirveän leveästi.
Antero kuulosteli hetken äänimaisemaa, kauempana nuotiossa räsähteli ja paukkui, harppu liversi erilaisia tremoloja ja vibratoja varsin taidokkaasti, naapuriteltasta kuului liikettä ja vaimeita sanoja. Niin, todellakin tämän päälle vielä rytmillinen, nariseva, raskaan unen kuorsaus. Riitta oli hivuttautunut kauemmas Marketasta ja hän siirtyi itsekin hieman etäämmäs teltan seinämästä. Riitan niska tuoksui hielle ja savulle. He olivat eilen uineet jääkylmässä erämaajärvessä, kaikki alushousuissa ja rouvat, edes muodon vuoksi, häveliäästi rintojaan käsillään peitellen. Kuivatelleet sen jälkeen nuotion ääressä pyyhkeisiin kietoutuneina. Aivan matkan alussa Antero oli kysynyt, miten heidän miehensä suhtautuivat siihen, että hän on mukana. Marketta oli naurahtaen todennut miehensä sanoneen, että hyvä kun joku oli vahtimassa, ettei karhun ruuaksi jouduta. Kahtena edellisenä yönä herätessään, hän oli katsellut vieressään tuhisevia naisia ja se oli saanut lämmön laskeutumaan hänen nivusiinsa.
Maisemaan nousi uusi ääni, pidätelty, mutta asteittain voimistuva. Riittakin näytti valpastuvan tajuttuaan äänen lähteen.
– Taitaa naapurin pikkurouva saada siellä miestä, kuiskasi Antero Riitan niskalle.
Myös laavulla oli oletettavasti havahduttu tilanteeseen, sillä huuliharpunsoittaja vaihtoi Beatlesin Let it be -kappakeen Bob Marleyn No woman no cry. Riitta tirskahteli, sitten hän painoi takapuolensa aivan kiinni Anteroon. Anteron oli pakko nielaista, sydän hakkasi ja kädelle ei tuntunut löytyvän sijaa. Naapurissa kohottiin huipentumaan, täällä ei Anterolla enää ollut epäilystä, etteikö Riitta kevyesti hieronut itseään häntä vasten.
– Antero, muistatko lukiosta Eskolan Raijan, oli taannoin Raija Tuomisto, nykyään joku Eskola-Lindman?
– Joo…
– Raija sanoi joskus … että … sinulla on melkoisen … kookas. Olitteko te … sillai?
– Jotain sellaista, vastasi Antero hetken hiljaisuuden jälkeen. Todellisuudessa Raija oli eräissä bileissä kourinut häntä lähinnä ärsyttääkseen mustasukkaista poikakaveriaan, mikä oli puolestaan johtanut Anteron vaaraan päätyä kyseisen kollin kolhimaksi. Niin ei kuitenkaan onneksi koskaan käynyt, Antero oli lukiossa kookas ja urheilullinen.
– Antero, minä olin ihastunut sinuun toisen luokan syksyllä. Mutta sinulla pyöri tyttöjä koko ajan… niin en minä koskaan… oli huono iho ja hirveät silmälasit.
Antero tunsi miten housuissa kovettui vasten Riitan kevyesti keinahtelevaa pakaraa. Sydänyö. Ulkona oli tullut hiljaista, harppukin oli vaiennut, vain Marketta jatkoi narinaansa.
– Härnäätkö sinä minua?
Riitta tirskahti ja kääntyi verkalleen toiselle kyljelleen. Nyt he makasivat otsat vastakkain ja Riitta silitti viekas hymy kasvoillaan kevyesi Anteron sänkistä poskea. Sitten hän siirsi kätensä Anteron haaroihin ja alkoi rauhallisesti housujen päältä tunnustelemaan kohoumaa. Ei se ujo tyttö lukiossa, Antero mietti. Vieressä Marketta kääntyi kyljelleen, onneksi selin heihin, kuorsaus muuttui raskaaksi tuhinaksi. Samalla Riitta sovitti sormensa Anteron housujen vyötärönauhan sisäpuolelle, silitti sormillaan alavatsan ihoa. Kalulla oli ahdasta, todella ahdasta. Hitaasti Riitta laski sormiaan alaspäin, kunnes sai tartuttua kullin varteen ja käännettyä sen niin, että terskan pää sojotti näkyvissä vyötärönauhan painaessa vartta vatsaa vasten. Sitten hän kohottautui hieman ja kiskoi huppariaan ylöspäin kunnes rintojen vaaleat kummut tulivat näkyviin helman alta. Hetken he tuijottelivat toisiaan silmiin, sitten Riitta vei sormensa pahasti punoittavalle terskalle alkaen tutkia sen muotoja. Antero nielaisi ja siirsi vapisevan kätensä rinnalle, etsi nännin peukalon ja etusormen väliin. Vielä hän liikutti itseään hieman saaden housut painumaan alemmas ja kalu sai ponnahtaa suoraksi.
– On se …, huokaisi Riitta ja siveli kevein liikkein kullin vartta. Anteron hypistelemä nänni oli kasvanut napakaksi tutiksi, Riitta oli alkanut hengittää raskaasti, puri huultaan ja sulki silmiään raukeasti. Antero leipoi rintaa kädessään, vähän toistakin ja palasi sitten pyörittelemään nänniä sormissaan. Riitta oli avittanut hänen housujaan alemmaksi, punnitellut pusseja kämmenellään ja jatkanut kalun vartta sivellen. Antero nosti kätensä lepäämään naisen pakaralle. Kämmennessä tuntui miten kangaan alla lantio eli ja nytkähteli Riitan puristellessa reisiään yhteen. Sitten hän ohjasi Anteron laittamaan kätensä hänen housuihinsa. Antero puristeli paljasta pakaraa, Riitta ynähti, puri huultaan rajusti silmät ummistettuna, kädet nyrkkiin puristuneina.
– Minun pitää mennä ulos … pissalla, sanoi nelinkontin nousseen Marketan uninen ääni äkkiä. He jämähtiviät liikkumattomiksi ja äänettömiksi naisen kömpiessä ulos teltassa. Pitkän tovin he olivat lamaantuneina niillä sijoin. Sitten Antero tajusi nostaa housunsa jo puoliksi veltostuneen kalunsa päälle. Riitta kiskaisi hupparinsa helman alas ja juuri ennen Marketan kömpimistä takaisin telttaan, kierähti tämän paikalle oikealla sivustalle. Sisään päästyään Marketta rojahti selälleen heidän väliinsä.
Antero ei saanut unta, hirveä panetus jyskytti nivusissa hänen kuunnellessa vieressä makaavien naisten tuhinaa. Horisontin ylle nousseen auringon säteet kirkastivat teltan katon. Marketta oli nostanut kätensä pään yläpuolelle ja raskaat rinnat olivat paidan alla valahtaneet kainaloihin. Antero tuijotti kankaan läpi piirtyvää uinuvaa nänniä, hetkeä myöhemmin hän kuljetteli kevysti sormeaan sen ääriviivoissa. Marketta inahti unisena ja heilautti kättään kuin hätistääkseen kärpästä. Antero jatkoi hetken ja nänni ei enää uinunut, vaan oli selkeästi kohollaan paidassa. Sitten hän varovasti siirsi paidan rinnan päältä. Marketan rinnanpäät olivat tummat ja suuret, rosoisetkin vielä. Kookas nänni seiso keskellä sitä huojahdellen. Antero kosketti nänniä kielensä kärjellä.
– Mitä sinä teet, oli Marketan tokkurainen kysymys.
– Anteeksi, kuiskasi Antero nielaisten vastaukseksi, mutta jatkoi leikkiään kielellä. Eikä Marketta tuntunut siihen puuttuvan, makasi vain edelleen selällään rentona. Aurinko kirkasti telttaa yhä enemmän, Riitta näytti nukkuvan kasvot seinään päin. Riitta oli siro isorintaisen ja muhkeaperäisen Marketan rinnalla. Antero lypsi nänniä huuliensa välissä, välillä kielellään kutitteli nännipihan rosoja. Ei nainen voinut enää nukkua. Marketan kukikkaiden puuvillahousujen vyötärönauhassa oli solmu rusetilla. Toisella kädellään Antero tarttui nyöriin ja avasi solmun, sitten hän ujutti kätensä sen alle vatsalle. Vatsa kohoili Marketan kiihtyneen hengityksen tahdissa. Antero antoi kätensä painua alemmas, kunnes tunsi karkean sängen kummun pinnassa. Naisella ei ollut pikkuhousuja ollenkaan. Uran reunat painuivat syvälle kummun keskellä.
– Joo, antaisit minun herätä ensin, sanoi Marketta kohottautuen hieman. Sitten hän nappasi paidan pois päältään.
– Toista kanssa, Marketta jatkoi kohottaen rintaansa. Antero siirsi huulensa sille, nänni ei ollut vielä kokonaan turvonnut, vaati imemistä ja näykkimistä. Hän työskenteli hyvän tovin, Marketan hengityksen kiihtyessä koko ajan. Sitten hän kiskaisi oman paitansa pois ja kävi selälleen sijalleen. Marketta kumartui hänen ylleen, näykkäisi hänen kaulaansa. Näykki rajustikin ja suuteli alaspäin, suuren rinnan kulkiessa hänen vatsallaan. Lopulta Marketta työnsi kätensä hänen housuihinsa.
– Oho, hän sanoi saatuaan puolitanassa olevan kalun käteensä. Antero työnsi housunsa puoleen reiteen, Marketan päästessä vapaasti lypsämään kalua pystyyn. Naisen silmät muljahtelivat tämän katsoessa kättensä työtä. Riitta vaikutti nukkuvan edelleen. Sitten Marketta kumartui, ensin nuoli, kohta yritti sovittaa terskaa suuhunsa.
– On se … ei tahdo mahtua, sanoi kakisteleva ääni ja jatkoi sitten nuolemista varresta pitäen kuin kevään ensimmäisen jäätelötötterön kanssa. Naisen raskas rinta lepäsi Anteron vatsaa vasten. Marketan silmät katsoivat jonnekin kieroon, kun hän inisten sanoi uudelleen:
– Minä koetan vielä … Sitten hän onnistui hotkaisemaan sen suuhunsa. Käsittämätömän hyvää, ajatteli Antero, kielen kiertäessä terskan päätä. Räväkkä Marketta, sellainen oli jo ollut koulussa. Nyt ei saisi tulla vielä, ei. Antero ojensi kättään, hivutti alaspäin kyykkivän naisen housuja, siveli pakaran ihoa ja hivutti lisää. Kuolaa valui Marketan suupielistä pitkin kullin vartta.
– En saa … henkeä, huohotti nainen pullauttaen terskan suustaan. Naama oli punakka ja hikinen. Hän potki housut pois jalastaan ja kävi hajareisin Anteron päälle, selkä venyttää teltan seinää, koska Antero ei tarpeeksi nopeasti ehtinyt siirtyä keskemmälle. Marketta ohjaili kalua allaan, terska kosketteli ensin sänkiseen häpyyn, kunnes löytyi kostea kolo ja elin painui sisään. Naisen alahuuli väpätti ja kuolaa valui edeleen suupielistä, sitten hän alkaa keinahdellen ratsastamaan. Kädet puristelivat miestä hartioista. Pari kertaa kalu meinaa luiskahtaa ulos, mutta Marketta korjasi sitä, että omaa asentoaan.
– Oi… ei. Älä vaan…, aneli nainen. Raskaat rinnat huojuivat Anteron kasvojen edessä. Tahti kiihtyi.
– Nyt tulee, Antero hihkaisi työntäen lantiotaan ylöspäin. Reidet värisevät kummallakin, kynnet painuvat ihoon. Nainen rojahtaa huohottaen hänen päälleen. Huuliharppumies puhalsi muutaman irtosävelen, sitten starttasi mönkijöiden moottorit.

Yksi kommentti viestissä: “Kesäyön aikaan”

  1. Maisteri says:

    Tuli mieleen kun nuorena avioparina vaimon kanssa vaellettiin Lapissa. Oli tultu illaksi majalle. Joen rannassa oli pieni sauna, joten pistimme sen lämpiämään. Siihen tupsahti kohta kolme lukiolaispoikaa, jotka olivat eksyneet ja rämpineet ties missä. Totta kai hekin olivat saunan tarpeessa. Saunottiin siinä sitten pitkään ja hartaasti, juteltiin samalla ummet ja lammet, ja vaimo oli siinä oikein viehättävä, rohkea ja edukseen paljaine tisseineen ja herkullisen tuuheine tussuineen. Me varmasti kaikki nautimme siitä yhteisestä luottamuksellisesta hetkestä. Mökissä oli ahdasta, mutta sopu sijaa antaa. Aamulla kun jatkoimme vaimon kanssa matkaa, heti seuraavan mäennyppylän takana riisuiduimme polun varressa ja – miten sanoisin – naimme kuin eläimet.

Kommentoi

top