search
top

Julia-neiti

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (95 votes, average: 2.02 out of 5)
Loading...
Tutkimusten mukaan rakastumisvaihe kestää keskimäärin puolitoista vuotta ja enimmilläänkin vain kolme vuotta. Tämänkin jälkeen rakkaudentunne puolisoon, tai kumppaniin miten vain vastinkappalettaan haluaakin nimittää, voi vielä kasvaa, mutta ahdistuksen tunteet, jotka ovat leimaa-antavia rakastuneille, jotka tyypillisesti vellovat juupas-eipäs-huuruissaan, katoavat alkuhumauksen jälkeen kokonaan, jos suhde jatkuu ja syvenee.
Julia Stälen, iäkkään hovimarsalkka Gumlénin uunituoreen vaimon kasvoilla on hyytynyt häive epätoivoa. Hän haluaa ehdottomasti tietää, mitä rakkaus on, ennen kuin antautuu miehelleen kaikkine tunteineen ja nahkoineen karvoineen.
— Rakkaus? Eikö se lie tunteista suurin ja syvin, kreivi Jernstierna tuhahtaa. Vastaus ei vavahduta Juliaa vähäisessäkään määrin. On selvää, ettei hänellä ole rakkaudesta pienintäkään aavistusta. — Myötätuntoa, Julia-neiti?
— Jotakin enemmän, Julia sanoo. Täytyy olla jotakin enemmän. Cupidolta jos keneltä sopii odottaa enemmän kuin muutamia lämpimiä hetkiä Pohjolan kylmyyteen, jota kuumentavat vain alati toistuvat sodat, joiden tuloksena miehiä kuolee enemmän kuin syntyy. Empaattisen kokemuksen kun saa kietomalla ympärilleen paksun kerroksen vällyjä.
Julian kasvot ovat yhtä suurta kysymysmerkkiä. — Eroottista kuumettumista? Sitä nyt ainakin.
— Onko se teille tuttua, Julia-neiti?
— Kattia kanssa. Minun elämässäni ei ole tapahtunut kerrassaan mitään, mistä en voisi teille kertoa.
Jernstierna pudistaa päätään. Yhteinen aviovuode ei edellyttänyt ennen eikä edellytä nytkään rakkautta. Vastuu perheen huolista ja kaiken muunkin jakaminen on oikeaa rakkautta. Romanttisille tunteille ei ole juuri sijaa, ei ainakaan onnellisina pidetyissä avioliitoissa, jotka rakentuvat keskinäiselle kunnioitukselle, eivät ohimeneville hurmanhetkille. Yllättävän moni on löytänyt juuri tällä tavalla onnensa. Muusta ei kapakassa juuri unelmoitukaan kuin vakaudesta ja terveydestä ja Jumalan armosta. — Olette vielä nuori.
Maaseudulla elävät vielä keskiajalta peräisin olevat vanhat tavat. Lemmenleikkejä ei suinkaan kammoksuta avioliittoon johdattelevina luonnollisina polkuina. Vatsan pompottaessa on kuitenkin otettava sitten se viimeinen askel. Toki papin aamen on merkityksellinen, muttei kaikkea siunaava.
— En tunne kiintymystä miestäni kohtaan. Vika on yksin minussa, ja jotakin on tehtävä. Pelkään sitä, mitä hääyönä tapahtuu. Siksi tuli teidän luoksenne.
Julian ahdistuksen Jernstierna voi paremmin kuin hyvin ymmärtää. Hovimarsalkka Gumlén käy kuuttakymmentä kohti, ellei jo ole ylittänytkin sitä. Iästä on vaikea sanoa, koska Gumlén puuteroi itsensä niin, ettei ihoa erota steariinista. Vahamaisia molemmat. Julia taas on vasta kaksikymmentä täyttänyt. Ei ihme, jos nuori nainen puristaa jalkansa yhteen kun tulee puheeksi vuoteeseen meneminen sitä tarkoitusta varten. Gumlénilla taas ei riitä sisua käydä nuorikkoonsa käsiksi nuoren sulhon raivolla. Ehkä Julia yksinkertaisesti odottaa suorasukaisempaa kohtelua.
— Miehenikin haluaa, että tutkitte minut perin pohjin, Julia sanoo äkkiä. Silmissä leiskahtaa jotakin. Se on ehkä kiukkua tai pettymystä. Iloa se ainakaan ei ole.
Julian isä, herttua Klaus Stäle, on hänkin ristiriitainen hahmo, josta kerrotaan enemmän pahaa kuin hyvää, eikä Julian kihlaaminen hovimarsalkka Gumlénille ole sujunut vailla pahoja puheita sekään. Vain muutama vuosi ennen kuolemaansa Klaus Stäle oli riehunut ulkomaalaisten diplomaattien majapaikassa niin, että oli ollut vähällä saada kuolemantuomion. Jo paljon tätä ennen hän oli ollut epäiltynä varkauksista, huijauksista ja väkivaltaisuuksista useammin kuin yhteen otteeseen. Stälen kuolema diplomaattisissa tehtävissä Pommerissa oli vain piste sen i:n päälle, joka hänen elämäänsä oli vuosikymmenet varjonnut. Koska Julia lisäksi on syntyisin epäsäätyisestä avioliitosta Klausin naitua jalkavaimonsa Pederastia Klaustin, ei innostuneita sulhoja niin vain Tukholmasta ollut löytynyt, vaikka kattilaa oli kaavittu jo pohjiakin myöten.
Yhdestä asiasta Jernstierna alkaa olla yhtä vakuuttunut kuin Kustaa-kuninkaan mielenvikaisuudesta. Julia Stälen parantamiseksi hänet on saatava kokemaan aito orgasmi. Ellei tämä onnistu hänen aviomiehensä kanssa, mikä alkaa olla ilmiselvää, niin on käytettävä muita keinoja. Ensimmäiseksi Julia-neidille on kuitenkin selitettävä ja selvitettävä se, mikä orgasmi on. Siinä tilanteessa, kuten lähes kaikki sen kokeneet tietävät, lähtee lämmin voimakas aaltomainen mielihyvän tunne alkaen sukupuolielimistä ja jatkuen ilman lihasten tietoista hallintaa ylitse koko vartalon. Nipistely voi ulottua takaraivoon ja korvien taaksekin varpaista nyt puhumattakaan. On monia naisia, puhutaan jopa joka toisesta, jotka eivät saa orgasmia penetraation, joka siis ei ole orgasmille lainkaan pakollista, aikana. Se Julian on ymmärrettävä ensimmäiseksi, koska voi olla tarpeen käyttää muita keinoja. Naisella orgasmi saa emättimen ulomman osan orgasmivyöhykkeen supistelemaan alle sekunnin, vaikka niin lyhyen aikavälin mittaaminen on lähes mahdotonta millään tekniikan tuntemalla keinolla, välein. Näitä tahdosta riippumattomia supistuksia saattaa tulla jopa kaksitoista kertaa. Kohdun runko, truncus irrevocale vaginus, myös supistelee ja näiden supistusten laajuus on melko suoraan verrannollinen orgasmin voimakkuuteen. Peräaukon, jota oppineet kutsuvat anukseksi, sulkijalihaksessa tapahtuu myös supistuksia samanaikaisesti emättimen supistusten kanssa. Varsin omalaatuinen reaktio siis on  kysymyksessä mutta naisten kohdalla nyt mikä tahansa on mahdollista. Julia-neidin on myös tajuttava, ettei naisen tarvitse olla täydellinen kelvatakseen miehelle: Luonto määrää miehen yhtymään naiseen aina, jos tämä vain vaikuttaa siltä, että voi ylipäätään synnyttää terveitä jälkeläisiä. Ei kovin suureellista siis.
Julian katse on lasittunut. On aivan kuin hän olisi herännyt syvästä unesta kun Jernstierna lopettaa luentonsa. — Todellako?
Jernstierna pudistaa päätään. — Ei orgasmia tule joka yö, mutta on mahdollista kokea se unessa. Oletteko varma, ettei teille ole koskaan käynyt niin?
— En usko. Muistaisin sen varmaankin.
— Entä ratsun selässä?
Julia pudistaa päätään. — Olen toivoton.
— Kokeilemme sitä tänään.
Julia tuijottaa eteensä. —  En tiedä haluanko.
— Kun se tulee, saatte huutaa ja äännellä mitä haluatte. Se kuuluu asiaan. Voitte myös raapia minua tai vetää hiuksistani. Sylkeäkin saatte ja virtsata.
— Kreivi Jernstierna! Miten te voitte ehdottaakin sellaista?
— Joudun penetroimaan teitä hiukan, Julia-neiti, mutta vain hiukan. En penetroi loppuun asti, sillä se ei ole tarpeen. Luottakaa vain minuun, Julia-neiti.
Juliaa alkaa huimata. Pelkkä ajatuskin penetraatiosta kammottaa. Kuppainen ukko-Gumlén ei ikinä ollut edes ehdottanut mitään sellaista. Ei vielä. Kaikenlaista oli jo kouristelusta parantumiseksi eri puoskareiden taholta kyllä ehdotettu, mutta ei vielä kertaakaan tätä. Oli kokeiltu niihin tiettyihin paikkoihin rakkuloita nostattavia lääkkeitä eli espanjankärpäspulveria. Myös dieettiä, ulostuslääkkeitä, suoneniskua kyynärtaipeen päänlaskimosta sekä silmien alle, ohimoseutuihin, poskiin, leukapieliin ja niskaan asetettuja kuppaussarvia ja verijuotikkaita oli ehdotettu, mutta Julia oli kieltäytynyt hoidoista päättäväisesti. Täytyi olla, aivan välttämättä täytyi, toinenkin tie. Sitten kreivi Jernstierna oli ilmestynyt kuin pohjoistuuli heinäkuisella helteellä tuoden virvoittavaa pirskettä tullessaan.
— En riko immenkalvoanne eikä neiti ole sairas, eikä vagina ole Jumalan luoma elin miehen tyydyttämistä varten, mutta hiukan tämä voi sattua.
Julia sulkee silmänsä ja huokaisee raskaasti. — Mitä sanotte? En ymmärrä.
— Neiti on kaikin tavoin normaali nainen. Rentoutukaa nyt vain hiukan, niin kaikki sujuu mitä mainioimmin.
— Aviomieheni mukaan en ole. Saan jatkuvasti kuulla olevani jännittynyt jousi joka ei laukea.
Naisen ruumis nähtiin antiikin ajoilta peräisin olevien oppien mukaan kylmänä, kosteana ja huokoisena ja vagina oli nurinpäin kääntynyt penis, josta sikiävät häpyhuulet ajateltiin esinahkana, kohtu oli suurentunut kivespussi ja munasarjojen tarkoitus oli likipitäen sama kuin kiveksilläkin. Kaikelle oli miehinen vastineensa, koska naisen elimet olivat pysähtyneet kehityksessään alemmalle asteelle tulematta koskaan täysin valmiiksi, kuten nainen muutenkin. Hyvin ymmärrettiin sekin, ettei hedelmöittymiseen tarvittu naisen nautintoa lainkaan, eikä kirkko pitänyt sitä suotavanakaan, sillä nautinto yleensäkin kaikkine eri muotoineen oli lähtöisin itseltään Pirulta. Kohdun tiedettiin olevan aina valmiustilassa ja vieraanvaraisena mahdollista sikiötä varten. Tietenkin kiersi myös tarinoita, joilla ei ollut minkäänlaista totuuspohjaa. Arveltiin esimerkiksi, että kohdussa on seitsemän kennoa minkä vuoksi nainen voi synnyttää seitsemän lasta eikä yhtään enempää, mutta tämä oli yhtä totta kuin se, että Kuu oli tehty vihreästä juustosta.
Kreivi Jernstierna levittää varovasti Julian häpyhuulia. Ruusunpunaiset pienemmät huulet pilkottavat isompien välistä. Niiden alla on Julian rakkauden tunneli ja Paholaisen haavan yläpuolella noin peukalonkokoinen Noidannappi. Jernstierna nuolaisee sitä. Vain lipaisee kielellään ja valtava värähdys vavisuttaa Julian vartaloa. — Apua!
Julkea mies, mutta tuntee nuoren naisen toiveet yhtä hyvin kuin aateliskalenterinsa, Julia-neiti ajattelee kun salamaniskun jälkivärinä vielä rentouttaa jäseniä ja saa silmämunat pyörähtämään kuopissaan. Kun Julia nostaa katseensa kreiviin, tämän jalkovälissä heiluu syntisen kokoinen elin. Mahtisiitin! Julia on kuullut sellaisista puhetta, muttei ole koskaan itse moista lemmenkalua nähnyt, eikä ole kukaan Julian tuntemista naisistakaan, tai ainakin ovat olleet kokemuksestaan vaiti, jos ovat kokemuksestaan hengissä selvinneet.
— Olen vähän ottanut teistä, Julia-neiti, selvää, Jernstierna sanoo. Silmissä kiiltelee himo. Kalu jököttää taisteluvalmiina  kuin krenatöörien kanuuna. Sen päässä irvistää punainen nuppi, jossa on yksinäinen, uteliaana maailmaan onttoja katseitaan luova kostea silmäke.
Jalkatyön tehnyt Zacharus Tissus, kreivin mitä uskollisin palvelija ja omien puheidensa mukaan monien Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan taistelukenttien karaisema veteraani, oli selvittänyt Julia-neidin taustat perin juurin. Kyseenalainen maine oli syntynyt jo Ranskassa, kun Julia oli antautunut viettelevän markiisi Fountainderyn ahdisteluille ja ulkopuoliset olivat vannoneet markiisin vaunuissa tapahtuneen näytelmän sisältäneen penetraation, tosin ahtaista vaunuista johtuen vaikeassa asennossa, sekä markiisin laukeamisen Julian suuhun. Siinä kaikki. Muuta riettautta ei Tissus Julia-neidin elämästä ollut saanut selville. Totta onkin, että Ruotsin hovissa Julia-neitiä oli pidetty halpana ja houkuttelevana, mutta ainuttakaan todistajanlausuntoa muista hairahduksista ei ollut tullut päivänvaloon. Päinvastoin, Julian hovineito Riselle oli kertonut emäntänsä usein itkeneen itsensä uneen. Eli kaikki puheet Julia-neidin horjahtamisesta siveyden poluilta olivat ja jäivät vain – puheeksi.
— Olen imenyt miehen kalua, Julia kuumissaan kuitenkin tunnustaa ja toivoo samalla, ettei kreivi järkyttyisi vaan antaisi anteeksi. Markiisin vaunuissa tapahtunutta synnintekoa Julia oli ehtinyt katua jo riittämiin. Oli aika siirtyä eteenpäin ja jättää mennyt taakseen. — Audentes deus ipse iuvat.
Ensimmäistä kertaa koko vaativan Julia-operaation aikana Jernstierna nyt yllättyy. Naiset harvoin tunnustavat hairahduksiaan ja tuskin koskaan Ovidiusta siteeraamalla. — Oliko se vastenmielistä?
Julia säpsähtää. Ei, se oli ollut kiihottavaa ja irstasta ja hän oli kostunut alapäästä ja sitä markiisi oli käyttänyt hyväkseen. Naisen kiihottaminen oli ollut markiisille lasten leikkiä. Huhuttiin tällä olleen vuoteessaan yhtä aikaakin kolme naista.
Jernstiernan sisällä syttyy pieni, kituva liekki joka alkaa kasvaa. Ovidius oli kirjoittanut kivistä, joista tuli naisia ja sukupuolta vaihtavista olennoista metamorfooseissaan, joten Ovidiuksen viisaudet rakkauden olemuksesta pitivät varmasti edelleen paikkansa nekin. — Mitä neiti haluaa minun tekevän?
— Voisitteko… Julia aloittaa.
— Neiti ei epäröi sanoa sitä, mitä neidin  sydän on täynnä.
— Voisitteko leikkiä kanssani?
— Haluaisitte minun esittävän markiisia, Jernstierna naurahtaa. — Ymmärrän teitä. Se voisi avata ne tunteiden lukot, jotka estävät teitä antautumasta rakkaudelle.
– Tarkoitatte elostelulle, Julia tirskahtaa. – Tiedän kyllä, että keisarin tytär, jonka nimi muuten sattumoisin myös oli Julia, tapettiin nälkään hänen antauduttuaan Ovidiuksen pauloihin. Olen lukenut historiani, jos te sitä epäröitte. En ole kaikista asioista tietämätön, vaikka rakkaus minua ihmetyttääkin.
Ovidiuksen mukaan naiset ovat oikukkaita. Sanovat yhtä ja tarkoittavat toista ja siksi erilaisten juonien käyttö on rakkaudessa sallittua ja välttämätöntäkin.
Julian ilme on kuolemanvakava. Hänen mielestään suoraan puhuminen on rienausta ja alapään näyttäminen vieläkin suurempi synti, mutta hän puree hampaansa yhteen ja yrittää hyväksyä kaiken, mitä kohta tapahtuisi. Hajareisin seisovan Julian koko olemus on jännittynyt ja silmät muljahtelevat, mutta leuka on uhmakkaasti pystyssä. Julialle kuumat tunteet ja voimattomuus hallita omia himojaan on heikkoutta, josta olisi päästävä eroon, tai joiden olisi annettava myrskytä kuin Itämeren syksyisin.
— Rinnat ovat naisen koristus, jos ne ovat sopusuhtaiset. Suuret ja pulskat eivät ole parhaat, eivätkä ne erityisesti  naista kaunista, lupaavat paljon ja antavat vähän, Jernstierna sanoo, sillä puheenaiheen vaihtaminen tuntuu nyt oikealta vaihtoehdolta ja Julia tuntuu olevan sopivasti  jo kostunutkin seuraavaa vaihetta varten. Noidannappi ainakin jököttää kuin vastasyntyneen napa.
— Osaan Ovidiuksen ulkoa yhtä hyvin kuin tekin. Leveä takamus on hyvä kotona istumiseen, muttei takaa sitä että taloa hoidetaan hyvin.
On yleisesti tiedetty tosiasia, etteivät rahat pysy Julia-neidin kukkarossa vaan kuluvat hepeniin. Letkaus kertookin siitä, että Julia-neidillä on kyky myös soimata itseään.
Rinnat ovat näkyvin osa naista, Julia ajattelee, ja kiroaa omansa. Ne ovat latteat ja pienet eivätkä kiinnosta ainuttakaan miestä, kaikkein vähiten ukko-Gumlénia.
— No, minä vain tarkoitin sanoa, että koska naiset eivät puhu omista alapään elimistään niiden oikeilla nimillä, niitä aletaan häpeillä, ja aivan turhaan, Jernstierna selittää. — Ne ovat kauniit ja jokaisella naisella erilaiset. Voitte laskea hameenne. Teillä muuten on mitä täydellisin vulva. Kyllä sille vielä käyttöä löytyy.
Mutta Juliaa huolestuttaa reisille levinnyt karvoitus. Kun karvoihin oli alkanut ilmestyä täitä ja koko alapää oli alkanut kutista ja poltella kuin Helvetin tulessa, mieleen oli tullut että reuhkasta olisi päästävä eroon. — Vihaan sitä.
Ulosvetäminen oikealla hetkellä on ainoa Julian ymmärtämä ehkäisykeino, se oli tullut jo keskustelun alussa selväksi, ja nyt asiaan olisi palattava, Jernstierna järkeilee. — Siitä leikistä, Jernstierna rykäisee.
— Voimme lainata isän vaunuja. Ne eivät ole yhtä komeat kuin markiisin, mutta kuomu on iso ja voimme matkustaa läpi kaupungin ja…
— Otatte kaluni suuhunne ja mitä sitten?
— Minä… en oikein muista. Se kaikki oli niin… sekavaa, Julia änkyttää. — Mutta vaunut ovat jo matkalla tänne ja siksi toivoisin, että…
— Teemme sen siis minun tavallani. Julia-neiti imee vain nuppua, ja siinä kaikki. Vetää päänsä pois ennen kuin tulen, muuten saatte kaikki suuhunne. En haluaisi satuttaa, ymmärtäähän neiti? Tässä ei nyt ole paljon aikaa harjoitella, jos vaunut kerran ovat jo tulossa.
Julia nyökkää. Kasvoilla on tuikea, tummanpunainen hehku. Se on intoa.
— Ennen sitä kuitenkin näytän, miten elimen poisvetäminen ja siemensyöksy oikeasti tapahtuvat. Miehen kiihottuminen taas on yksinkertainen asia. Usein riittää, että nainen avaa reitensä. Kaunis tuhero auttaa asiaa, ja neidillä se on minun mielestäni varsin kaunis, joten lähtökohdat ovat varsin hyvät.
Julia punastuu ja silmiin nousee kyyneleitä. — Ajattelin hiukan nykertää sitä kapemmaksi, mutten uskaltanut.
— Älkää turhaan, ellei kutina ole jokapäivästä. Naisella on kiihottumista varten pieni nupukka, josta näkyvissä on vain sen pieni pää. Julia-neidilläkin on sellainen. Naisen vartalon sisällä se kuitenkin leviää eri suuntiin ja on yhtä suuri kuin, no sanotaan vaikka joutsen.
Julia yrittää saada ajatusta mahtumaan päähänsä, mutta se on mahdotonta.
— Tällä joutsenella on kaula, joka jatkuu sisälle lantioon. Ette voi sitä nähdä mutta tunnette kyllä miten värinä jatkuu sisällänne, kun hierotte itseänne siitä oikeasta paikasta.
Julia asettaa kätensä sinne.
— Ei nyt, neiti hyvä. Tämä on vain teoriaa. Siellä vaunussa sitten. Sitten tulee vielä sen joutsenen, ja tämä on vain vertauskuva, rinta ja vatsa, jotka sijaitsevat emättimen etureunassa. Loppuosa rakkauden tunnelistanne, ikävä kyllä, on aivan tunnoton. Tätä joutsenen kaulaa ja päätä voi tavoittaa painelemalla ja hyväilemällä ulkoisia sukupuolielimiä laajaltikin. Myös reisiä sivelemällä syntyy näitä väristyksiä. Emättimen sisältä taas voi tavoittaa joutsenen vatsaa ja rintaa. Siivet jatkuvat reisien sisäpinnalle, jotka ovat herkkiä tuntemaan kiihotusta nekin. Koko tämä joutsen, sen levitetyt siivet, rintakupu, kaartuva kaula ja esiin työntyvä pää, on siis emättimen aukolla, häpyhuulten suojassa. Siellä se syli avoinna odottaa niin tuttuja kuin uudenlaisia kohtaamisia ja hellyyttä. Koska yhdyntä takaapäin ei kiihota klitorista, jo kreikkalaiset olivat sitä mieltä, että naiseen on yhdyttävä edestä, jos mielii tuottaa naiselle nautintoa, vaikkeivät tarkasti tunteneetkan syitä, koska eivät olleet leikelleet naisia ja tutkineet sisuskaluja. Klitoriksen, tämän nupukan siis, vertaaminen penikseen eli naimakaluun on harhaanjohtavaa sikäli, että peniksen pää on kaikkein kiihottuvin ja tuntoherkin osa.
— Siksi riittää, että imen vaunussa tattianne, Julia tajuaa.
— Juuri niin. Se riittää aluksi.
— Minua huimaa, Julia sanoo, ja putoaa tuolilta ja kupsahtaa lattialle.
— Nostakaa jalat ylös, Jernstierna opastaa. — Veri virtaa aivoihin paremmin. Jaloissa on valtavasti verta mutta sitä tarvitaan tuomaan aivoihin happea. Hellittäkää myös rinnuksen nyörejä enemmän. Rintakehän on päästävä liikkumaan vapaasti.
Julia vaikeroi.
— Ja vielä yksi juttu, Jernstierna muistuttaa. — En tiedä markiisin mieltymyksistä, mutta minusta nyt ainakin nännit saavat olla näkyvissä, sitten kun olemme kaksin vaunuissa. Vaikka rinnat ovatkin lihaskudosta, ne viestivät siitä, että naisessa on enemmän rasvaa kuin miehessä.
— Onko se hyvä asia? Julia kysyy hiljaa. Hänen varressaan on vain hyvin vähän rasvaa. Hän on omasta mielestään ruipelo ja liian pitkä, melkein kuin heinäseiväs.
Jernstierna oli heti alkuun luvannut, eikä Julia-neiti muuten olisi suostunutkaan, ettei oppitunti etene oikeaan penetraatioon asti, vaikka sitä havainnollistetaankin puusta tehdyllä tekokalulla. Tehostaakseen sanojaan Jernstierna oli ottanut puusepällä teetättämänsä puukalun esiin laatikosta ja asettanut sen Julian eteen lattialla olevalle jakkaralle. Hiljainen hetki oli jatkunut kauan, tarkkaa aikaa on mahdotonta sanoa, ilman että Julia oli kyennyt sanomaan sanaakaan. — Halu on täysin luonnollinen asia ja kun tämä halu syttyy miehessä, hänen kalunsa kavahtaa kovaksi, jotta penetraatio eli kalun työntäminen naisen sisään onnistuisi. Löysällä kalulla ei naista voi penetroida. Tämä havaintoväline muistuttakoon teitä siitä aina. Totuus ei pala tulessakaan.
— Mutta, Julia oli yrittänyt kiistää, — se on täynnä… oksia.
— Se on kamala, tiedän sen, mutta sellaisia ne ovat. Miesten kalut. Katselkaa nyt vain sitä rauhassa, ennen kuin siirrymme seuraavaan aiheeseen. Voitte te sitä kosketellakin, mutta muistakaa että se on puuta. Oikea kalu ei ole aivan niin kova.
Julia oli vaiti tuijottanut ryhmyistä sauvaa silmät puoliummessa. Toinen käsi oli ollut livahtamaisillaan hameenhelman alla. Sitten järki, joka kiusasi Juliaa pahemmin kuin itse Piru, oli taas voittanut.
Nyt Julian kasvot ovat liidunvalkoiset eikä itku ole kaukana.
— Se, mitä selitin aikaisemmin emättimestä, ei ole koko totuus. Joidenkin miesten mielestä penetraatio peräsuoleen on aivan yhtä kiihottavaa, Jernstierna selittää.
— Kuvottavaa, Julia murahtaa, mutta ruusunpunaisiksi taas karahtaneet posket kielivät kiinnostuksesta ja innostuksesta. Samalla hän herää kuin horroksesta. — Miksi peräsuoleen?
— Se on usein tiukempi, Jernstierna naurahtaa. — Etenkin monta lasta synnyttäneillä naisilla värkki voi venyä ja olla lopulta kuin lehmännahka seinällä. Mies ei saa tyydytystä, jos naisen värkki on liian suuri ja löysä.
— Minulla on niin pieni, että sormenkin vieminen sinne tekee kipeää, Julia sanoo hiljaa.
— Julia-neiti onkin neitsyt.
Julia karahtaa pystyyn. Ilme on tulinen kuin pippuria pureskelleella. — Enkä ole. Se on vale.
— Immenkalvolla ei ole aikuiselle naiselle mitään merkitystä. Jos se on tai ei, niin penetraatio on silti kivulias, jos nainen panee vastaan. En halua riidellä neidin kanssa siitä.
— Minä olen jo aivan sekaisin. Luulin että…
– Ei, sillä ei ole väliä. Kun olemme vaunuissa, minä nuolen neitiä niin kauan, että neiti on löysä kuin hetken keitetty muna. Sitten jos Luoja suo, minä hiukan penetroin ihan vain harjoituksen vuoksi. Mutta kuten sovimme, aloitamme sillä että neiti ensin imee minun nuppuani. Niinhän me sovimme?
Julia puristaa huulensa yhteen. Ulkona hämärtää ja isän vaunut valuvat jo Jernstiernan palatsin eteen. Julia nieleskelee hetken ja kääntyy sitten Jernstiernaa kohti, tarttuu tätä kauluksesta kevyesti ja vetää tätä lähemmäs itseään. Kreivin hengityksessä tuoksuu karibialainen tupakka. — Kreivi hyvä. Minusta me voisimme, sitten kun olemme vaunuissa ja kokeilemme sitä penetraatiota, sinutella. Olemme toki tunteneet toisemme vasta hetken ajan, mutta olosuhteet lienevät sellaiset, että sopivaisuussyyt voidaan hetkeksi työntää syrjään, jos kerran imen teidän kaluannekin ja te taas laskette irti siemenvetenne minun suuhuni, vai mitä?

Kommentoi

top