search
top

Hellahuoneessa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (80 votes, average: 2.56 out of 5)
Loading...
Selvällä suomenkielellä sitä, että maksoi vuokransa vitullaan, sanottiin – huoraamiseksi.
Juttu kulki näin, ja sen Vassi sai itse verhon takaa ovenraosta kurkkien todistaa: Miehen, kuka lieneekään (vaikka se selvisikin sitten myöhemmin), molemmat kädet leipoivat Elinan pikkuhousujen takamusta ja Elinan piukan pyöreä pylly teki rullaavaa liikettä miehen kouraa vasten. Taunon (kyllä, Elina kuiski tätä nimeä miehen korvaan, ja on oletettavaa, että miesparka oli mennyt kertomaan Elinalle oman nimensä) toinen käsi livahti housun kauluksesta sisään ja Elinalta pääsi valittava nyyhkäisy. Vassi näki miehen romuluisen (varmasti joku jurrikka telakalta, ehkä jopa Elinan isän työkaveri) käden menevän housun sisällä pakaroiden välistä ja koukkaavan Elinan jalkojen väliin kerran, kaksi ja vielä kolmannenkin lämärin.
Hetken ovenraosta vilahti esteetön näkymä Elinan pusikkoon. Siinä oli kiharaista tummaa karvaa vieri vieressä ja korkeutta tupsussa oli kuin karvalakissa. Kuului vienoa litinää ja Elinan hengitys kävi raskaaksi, kun miehen sormi liplatti jo pillunviipaleita. Se oli kuitenkin vasta viulistin virittelyä, hitto soikoon!
Että kehtasikin kouria Elinan kalleinta! Taunon imiessä Elinan kaulaa siinä näkyi jo pari tummaa, ehkä edellisiltaista läiskää. Elinan kasvoilla oli typertynyt ja autuas ilme hänen päänsä ollessa takakenossa miehen syleilyssä. Kun he kaatuivat hetekalle, Elina alimmaiseksi ja Tauno päälle, miehinen käsi kiskoi Elinan pöksyjä kohti polvia ja edelleen alemmas nilkkoihin.
Helvetti, Vassi tiuskaisi pettymyksestä kipeänä itselleen mutta jatkoi syynäämistä, vaikka järki käski luikkia pakoon ja äkkiä. Yläkerran hellahuoneen asukkaat käyttivät samaa eteistä ja joku voisi ilmestyä paikalle ihan millä hetkellä tahansa. Kadunvarressa seisovasta autostaan Vassi ei murehtinut. Kyllä se siellä pysyisi vaikka Kristuksen ylösnousemuspäivään asti.
— Senkin… pukki! Elinan suusta tirisi, mutta silmissä säkenöi.
— Naidaan, mies puhisi.
— En mä voi, Elina vastusteli.
Vassin kurkistaessa uudelleen Tauno oli jo polvillaan vielä housut osittain jalassa Elinan niin hoikkina tärisevien reisien välissä ja kropettunut käsi kouri Elinan siveäksi mainostamaa karvaista haarukkaa upottaen sormensa sen pehmeään neitsytvillaan. Taunon sormi pumppasi hävyttömästi pillussa edestakaisin ja litinä voimistui ja Vassin nenään alkoi tihkua tutun hapan tuoksu. Samassa olikin jo Vassin silmien edessä edessä miehisen karvainen takapuoli joka Elinan pyöreiden vaaleiden reisien välissä haki paikkaansa. Haki ja haki, oikein veivaamalla pudotteli itseään mies solaan. Huohotus ja huulten maiskahtelu kuului selvästi ja Elinan sormet puristivat miehen kullin juuresta sitä eteenpäin oikeaan osoitteeseen ohjaten. Elina kyllä tiesi mitä oli tekemässä. Tämä ei ollut pikkutytön hapuilua. Tämä oli panssarivaunun rymistelyä männikössä.
— Voi miten ihana kulli, Elina huokaili kuumeessa, kiimassa ja päätellen puolityhjästä viinapullosta, joka lepäsi kumollaan lattialla, myös pikku pöhnässä. Tauno sohi kullillaan vasten karvamätästä ja samassa se jo livahti sisään ja ähinästä päätellen juuri oikealla hetkellä. Taunon lantionkitka vingutti Elinan taikanappulaa juuri sopivalla rytmillä, sillä Elinan ininä lisääntyi ja kohta vislauksessa oli jo satamahinaajan säveliä. Elinan varpaat harottivat erillään kuin haravan piikit ja kipristelivät Taunon työntöjen tahdissa. Taunon kuhmuraiset kivespussit läiskähtelivät vasten Elinan pakaroita. Löts. Läts. Äkkiä Elinan vinkuna loppui ja hän nousi kuin jännitetty jousi kaarelle miehen alla ja hänen vartalonsa alkoi vispata rajua nytkivää liikettä vasten Taunon vatsaa. Elinan ääni sortui ja nyyhkeeseen sekoittui kuin itkua ja hän tyrskähti vasten miehen rintaa pari kertaa ja valahti yhtäkkiä aivan veltoksi. Siihen Tauno vastasi vetämällä vehkeensä ulos vitusta ja ruiskauttamalla siemenensä lattiamatolle viinapullon viereen.
Olisi edes tähdännyt Elinaa silmään, Vassi ajatteli pettyneenä ja hiipi portaita alas.
Ulkona paistoi väsynyt, levollinen aurinko ja aamun vielä viileät säteet huokuivat vielä odotusta, kärsivällisyyttä ja jonkinlaista saavuttamatonta toivottomuutta, jota Vassin sielussa oli jo entuudestaan yllin kyllin.

Kommentoi

top