search
top

Pukin partaan valkeaan

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (55 votes, average: 2.84 out of 5)
Loading...

Pakkaslumi narskui saappaiden alla ja kello vyöllä kilahteli, kun marssin viimeisestä joulupukkipaikasta kotiini. Vilkaisin puhelimeeni. Saila oli soittanut kahdesti ja laittanut sitten viestin: “Lähdin vähän tuulettumaan. Joko Pukilla on kierros tehtynä?”. Sulloin turkisrukkaset syvemmälle nutun taskuun ja naputin vastauksen: “Kyllä. Kohti Korvatunturia.”. Saila oli joskus lokakuussa tullut töissä lounaalla samaan pöytään minun sekä Mähösen Heikin kanssa ja kysynyt mitä me teimme niinä jouluina, kun lapset eivät olleet meidän kanssa joulua viettämässä. Minulla oli vakiintunut ohjelma, kävin joulupukkina muutamalle tutulle lapsiperheelle. Mähösen ohjelma vaihteli, mutta mikäli hänellä ei ollut jotain naista, matkusti hän äitinsä passattavaksi Helsinkiin. Saila sanoi, ettei enää jaksaisi viettää joulua äitinsä ja veljensä perheen kanssa. Veljen vaimo ei laittanut tikkua ristiin, odotti vain pääsevänsä valmiiseen pöytään ja äiti puolestaan surkutteli hänen avioeroaan ja miten ikävää oli kun Ninni ei ollut paikalla. Vaikka hänen erostaan oli jo yli viisi vuotta.
Olin silti vähän hämmästynyt, kun tajusin alaoven vieressä värjöttelevän naisen olevan Saila. Hän vaikutti ilahtuneelta varmistuessaan minun olevan tulija.
– Moi. Tästä on mennyt jo pari joulupukkia eri suuntiin. Alkoi tulla kylmä.
Asuntoni ei ollut erityisen edustavassa siivossa naisvieraiden vastaanottoon, mutta ohjasin Sailan olohuoneen puolelle. Kun sanoin meneväni vaihtamaan asua, halasi hän minua.
– Hyvää joulua, Klaus!
– Kuten myös.
Sitten Saila hyräili, ensin hyvin hiljaa ” … kun hassua mä nähdä sain …” ja löydettyään sävelen ” … tietää tään, että joulupukki suukon sai!”. Sain suukon, Sailan suu maistui hivenen rypäleiselle, seisoimme edelleen toisiimme nojaten.
– Mitä sinä sanoit niille?
– Sanoin meneväni kävelemään. Kai ne vähän olivat hämmästyneitä.
– Ne voi olla huolissaan.
Saila tuhahti.
– Ainahan ne minun tekemisistä. Olkoot. En mene takaisin.
– ?
Saila halasi uudelleen lujemmin.
– Jos voisin olla nyt täällä. Mutta, okay, voin laittaa niille viestin, että tapasin yhden työkaverin ja ei ole hätää.
Kun tulin suihkusta Saila istui sohvan nurkassa. Kuinka pieni ja siro nainen hän oli, punaisessa, jouluisessa villamekossaan, joka ylsi juuri polvien peitoksi. Asunnossani oli melkoisen lämmin ja mekon hihoja hän oli kerinnyt ylös kyynärpäihin. Istuin kylpytakissani viereen ja kysyin:
– Mitenkäs nyt kun ei ole partaa?
Saila silitti poskeani kämmenselällä ja alkoi hyräillä “…Joulupukin maa, totta on se satua ja unta, joulupukinmaa. Mutta missä on se …”. Tuntui hyvälle, eikä Saila ottanut kättään pois, vaan pyöritteli peukaloaan leuallani. Vähän huppelissa, ajattelin. Käsilaukussa murisi puhelimen värinähälytys, mutta Saila ei tartunut siihen vaan työnsi katensä kylpytakkini sisään sivellen rintaani. Lämpöä tulvahti nivusiini. Minulla ei ollut mitään vaatteita kylpytakin alla. Ohjasin Sailan leuasta kevyesti ja suutelimme, hivenen rypäleisen lisäksi maistui juuri lisätyn huulipunan maku. Hän käytti suutaan ahnaasti ja samalla siirsi kätensä puristamaan niskaani. Suutelee kiivaasti ja laittaa kieltäkin suuhuni. Tätä ei Mähönen uskoisi, ajatus kulki pääni lävitse. Voisin vetää jo kunnolla henkeä. Puhelin alkoi väristä uudelleen, samalla ikkunoissa välkkyi ohikiitävän hälytysajoneuvon siniset valot, ääntä ei kuulu. Jonkun jouluun oli tullut odottamaton muutos. Irrottauduin ja korjasin aukeavaa kylpytakkiani.
– Voisin laittaa soimaan jotain jouluista.
Saila nyökkäsi, mutta ei puuttunut laukussaan olevaan puhelimeen. Kun White Christmas alkoi vienosti soida klassikoiden soittolistalta, istahdin takaisin sohvalle. Saila oli käynyt risti-istuntaan ja hymyili kissamaisesti:
– Mihinkäs me jäätiin?
Ennen kuin ehdin sanoa mitään, nainen kurottautui, tarttui minua poskista ja suutelimme taas. Hyvin luontevasti ja nyt sovitin omaakin kieltäni Sailan suuhun saaden hänet ynähtelemään. Soisi Mähönen nähdä tämän, karkaili ajatukseni, mutta soimasin itseäni heti mielessäni typerästä lapsellisuudesta. Naps, yhtäkkiä Saila irrottautui ja otti kasvoilleen taas aavistuksen kissamaisen hymyn. Hän tunnusteli molemmin käsin kaulaani, sitten kylpytakin alla solisluitani, sivellen aina käsivarsiin asti. Silmistä näki, että hän oli tyytyväinen tuntemaansa. Kalu tuntui raskaalta, eittämättä kärki kohta pilkistäisi kun se tuosta vielä turpoaisi. Saila nousi ja riisui neulemekkonsa. Taustalla alkoi soida The Little Drummer Boy. Olisin toivonut, että hän olisi tarkistanut puhelimensa. Ajatus puski päähän: mitenkä ensiviikolla töissä. Hänellä oli pitsillä koristellut turkoosit rintaliivit ja paksut puna-mustakuvioiset sukkahousut. Kaulassa riippui helmikoru kultaketjussa.
Asetuin kyljelleni sohvalla ja Saila kävi viereeni. Kuljetin kättäni hellästi alas hänen selkäänsä, voi että hän oli solakka, lähes kylkiluut tuntuivat. Asetin käteni sukkahousujen päälle pakaralla ja aloin peukalolla näprätä vyötärönauhaa. Saila avasi kylpytakkini vyön solmun ja siirsi sen liepeet päältäni, sivellen sitten minun selkääni aina vastaavasti pakaralle asti. Kosketus oli sähköinen. Tunsin miten nivusissa alkoi jäykistymään. Olo oli vähän kuin lukiopoikana diskossa viimeisillä hitailla. Valot voisivat olla tunnelmallisemmat, vähän himmennettyjä, kattokruunun valot tuntuivat nyt kirkkailta ja kylmiltä. Yhtään joulukoristettakaan täällä ei ollut. Kohotin päätäni ja suutelin kaulaa, sillä väistämättömällä seurauksella, että terskani turvonnut pää kosketti sukkahousujen karkeaa pintaa. Saila ei ollut lopettanut alaselkäni hivelyä, jokainen kosketus pumppasi lisää painetta. Without any fear, lauloi Lennon taustalla. Oma puhelimeni piippasi. Tytär ehkä, toivottavasti ei soittaisi nyt. Näykin kevyesti Sailan kaulan sileää ihoa, hän inahti jokaisella näykkäisyllä. Kaulalla tuoksui vieno parfyymi, josta suuhun jäi aavistus kirpeyttä. Rintojen välissä kirpeys oli voimakkaampi. Samalla tunnustelin pakaran muotoa, ensin sukkahousujen päältä, sitten sujauttaen käteni niiden sisään ja viimein pikkuhousujen sisään paljaalle iholle.
Sängyllä olisi ollut paremmin tilaa, mutta se ei ollut vieraskelpoisessa kunnossa, joten päätin että jatkamme tässä. Kuoro vakuutteli monella äänellä että Santa Claus is comin’. Kierryin selälleni sohvalla ja vedin Sailan tiukasti päälleni. Kylpytakkini oli tyystin auki ja kaluni puristui välissämme. Saila hivuttautui eteenpäin ja kävi hajareisin istumaan vatsani kohdalle, kaluni seisoi pontevana hänen takanaan. Laskin liivien hentoja olkaimia käsivarsille, painoin sitten liivejä kokonaan alaspäin niin, että rinnat tulivat näkyviin. Saila sujautti kätensä olkaimista ja kumartui eteenpäin jolloin sain hamuttua pientä rintaa suuhuni. Nännit, kuin vadelmat, niitä käykin vuorotellen naisen voihkiessa. Kaulakoru ketjussa kosketti poskeani. Yhtäkkiä tunsin hänen puristavan kaluani varresta. Tämä sai puolestaan minut voihkaisemaan. En, kohta en kestäisi enää.
Ponnistin ylös sohvalta Saila sylissäni. Hän on hämmästyttävän kevyt. Hän kietoi kätensä kaulalleni ja minä puolestani työnsin kämmeneni hänen haaroihinsa. Sukkahousun kangas oli litimärkä, liisterinen kosteus tihkuu ja kuplii kättäni vasten. Tartuin vyötärönauhasta ja kiskaisin yhdellä vedolla puoleen reiteen niin sukka- kuin pikkuhousut. Hamusin niitä lisää alaspäin. Saila sätki vähän housut vasemmassa nilkassaan, kun laskin hänet selälleen sohvalle. Kävin kontalleen hänen reisiensä väliin, kaluni kärki haki sitä oikeaa paikkaa, koskettikin jo jotain kosteaa, kun tunsin Sailan työntävän kätensä väliimme ja tarttuvan taas elintäni varresta.
– Minulla on kortsuja laukussa!
Kissamainen virnistys kasvoillaan nainen kaivoi kumin laukustaan ja sovitti sen seisovaan aisaani. Sitten pääsin jatkamaan hyvin alkanutta matkaa. Kalun painuessa syvälle, Sailan huulet aukenivat raolleen ja silmät katsoivat kieroon. Nain verkkaisesti, koska tiesin etten kestäisi kauaa. Jingle Bells soi taustalla, hänen sormensa raastoivat hiuksiani. Korjasin asentoa, jotta pääsin painamaan aivan pohjaan asti. Sitten tulin kortsun täydeltä. Sykähteli, Sailan huokauksessa kuului pienoinen pettymys. Kalu kutistui pian ja luiskahti kumeineen ulos.
Painoin pääni jalkoväliin, jonka nyt vasta huomasin ajellun aivan posliiniksi. Saila raastoi hiuksiani kahta raivokkaammin pyörittäessäni kieltäni ympäri hänen kiimaisen liukasta ja turvonnutta klitoristaan. Liikutin päätäni ja ohjasin hänen lanteitaan käsilläni.
– O.. o… ooo… ooo…
Sitten työnsin kieltäni vielä avoimeen pillun rakoon. Samalla äänimaailma ympärilläni hiljeni Sailan puristaessa pääni reisiensä väliin. Työstin parhaani mukaan lantion pyöriessä rodeota allani. Sailan käsi hakkasi sohvaa kuin armoa pyytävän judokan käsi tatamia. Sitten kaikki raukeni, reidet aukesivat pääni ympäriltä ja makasin huohottaen Sailan alavatsalla naama limasta kiiltäen. Hänen silmänsä olivat puoliummessa ja hengitys oli kiivas. Makasimme näin hyvin tovin. Taustalla soi Winter Wonderland. Nousin ja kävelin ikkunaan. Pakkanen oli selvästi kiristynyt ja tähdet tuikkivat taivaalla. Saila tuli alasti vierelleni katsomaan.

– Hei, tuolla menee vielä joulupukki!

3 kommenttia viestissä: “Pukin partaan valkeaan”

  1. varapukki says:

    Tuli mieleen, kun ensimmäisen opiskeluvuoteni jouluna vielä kerran jouduin pukiksi pariin sukulaisperheeseen. Toisessa paikassa sain mukaani kauniisti paketoidun suklaarasian. Kun se kädessä nousin kotiportaita, muistin ylimmässä kerroksessa asuvan hehkeän sinkkunaisen, eronneen rouvan, jonka perään olin lukioaikana mielessäni kuolannut, ja joissakin poikamaisissa masturbaatiofantasioissa jopa muhinoinut. Siinäpä keksin, että käynpä katsomassa vieläkö hän siellä asuu. Pistän naamarin takaisin kasvoilleni ja vien lahjaksi saamani suklaarasian. Soitin ovikelloa, ja jokseenkin pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen ovi varovasti aukeni. Suuret naisensilmät ilmestyivät ovenrakoon, tarkastelivat minua päästä varpaisiin. Toivotin hyvää joulua, kerroin tonttujen halunneen muistaa yläkerran asukasta tällä varta vasten kauniisti paketoidulla pikku lahjalla. “Kuka siellä on”, kuului sisältä miehen ääni, ja rouva naurahti, että “Joulupukki.” “Sisään sitten”, kuului taas miehen ääni, ja rouva naurahti uudelleen, vilkuili minua epäröiden mutta avasi sitten oven. Huomasin heti että hän oli kovin uskaliaasti vaatetettu. Naulakosta hätäisesti harteille nykäisty puolipitkä takki paljasti, ettei sen alla ilmeisesti ollut mitään. Toinen asia mikä pisti silmään, oli naulakossa oleva upseerin mantteli ja karvalakki. Upseeri itse istui hilpeänä sohvalla yllään liian pieni kylpytakki, jonka saattoi päätellä kuuluvan itse asiassa rouvalle. Tunnelmasta päättelin, että oli sattunut paikalle joko juuri ennen tai jälkeen. Upseeri halusi välttämättä tarjota pukillekin pienen konjakin ja pyysi rouvaa hakemaan kolmannen pikarin. Niin rouva haki, yritti pärjätä puolitakkinsa kanssa niin ettei ihan paljas takapuoli vilkkunut, mutta yhdellä kädellä koossa pidelty takin etupuoli viimeistään nyt paljasti, että rouva todellakin oli takin alla Eevan asussa. Niin minun oli riisuttava naamarini, mikä sai rouvassa aikaan tunnistavan puolihysteerisen naurunpurskahduksen. Niin maisteltiin ne konjakit. Rouva istui sulhasmiehensä vieressä reidet paljaina, yrittäen pitää takin kuosissa niin ettei ihan karvoitus näy, vaikka taisi sekin sieltä jossain välissä vilahtaa. Mies ilakoi arvuuttelemalla olinko mahdollisesti rouvan nuorena ihailijana käynyt täällä ennenkin ja millaisella asialla. Rouva hihitteli, oli ilmiselvästi jo hieman hiprakassa, upseeri siristeli silmiään ja minä kuumeisesti mietin miten päästä tukalasta tilanteesta. Alkoi olla hiki niissä pukin tamineissa. Jälkeenpäin on tullut mieleen, että jos olisin vielä hetken malttanut, niin olisinkohan voinut saada kutsun jäädä pitemmäksikin aikaa iltaa viettämään. Rouva saattoi minut ovelle, jossa molemmat kädet kaulani ympärillä antoi minulle pusun. Siinä totesin upseerin iloksi jäävän todella kauniit, raskaat rinnat ja pontevan vatsan alta kutsuvana pilkottava karvakolmio.

  2. irvienvalista says:

    Pitää harkita. Kirjoitin tämän ja toisen minä-kertojaisen novellin jo talvella, julkaisin ne vasta nyt vain muutamalla pikku korjauksella. Pitäisi löytää oikea fiilis…

  3. Torpparin_poika says:

    Tähän jatkoa. Todella hyvä aloitus ja jäi oikea oppisesti sopivan kutkuttavaan paikkaan.

Kommentoi

top